Mitä hyvä itsetunto on ja miten se vaikuttaa?

Hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että ihmisen minäkäsityksessä on suurempi osa positiivisia ominaisuuksia kuin negatiivisia. Minäkuvan on oltava myös totuudenmukainen, jotta itsetunto olisi hyvä. Se tarkoittaa myös omien heikkouksien tuntemista. Hyvät ominaisuudet ovat kuitenkin tärkeämmässä asemassa, eikä huonojen puolien olemassaolo saata ihmistä ahdistuneeksi. Hyvä itsetunto merkitsee, että on rehellinen omia huonoja puoliaan kohtaan, mutta kunnioittaa itseään ja pyrkii pääsemään huonoista puolista eroon. (Keltikangas-Järvinen 1994, 17.)

Itsetunnossa tärkeää on itsearvostus. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen pitää kiinni omista mielipiteistään, eikä anna toisten loukata itseään. Itsearvostukseen kuuluu kyky olla tyytyväinen omiin suorituksiinsa ja ratkaisuihinsa. Haasteiden vastaanotto ja tavoitteiden asettelu korkeallekin kuuluvat itsevarmuuteen ja samalla hyvään itsetuntoon. (Mt., 18) Itsetunnoltaan heikot saattavat valita itselleen epärealistisia tavoitteita, joko liian vaikeita tai liian helppoja tehtäviä, eivätkä osaa muuttaa tavoitetasoaan aikaisempien suoritustensa mukaisesti. (Aho 1996, 45.)

Oman elämän näkeminen arvokkaana ja ainutkertaisena on keskeinen piirre itsetuntoa.

Elämän tärkeys ja ainutkertaisuus perustuvat ihmisen sisäiseen itsearvostukseen ja tunteeseen, että

elää omaa elämää, joka on sinänsä tärkeää. On merkityksetöntä, mitä toiset ajattelevat tai miten ihmisen elämä yhteiskunnallisille tasoille asettuu. Oma tunne elämästä on tärkein, sitä eivät toiset ihmiset voi toiselle antaa. Kilpailuyhteiskunnassa sisäistä tasapainoa ja elämäntyytyväisyyttä ei pidetä hyvän itsetunnon osa-alueina, vaan aktiivisuus ja suoritukset määräävät ihmisen onnellisuuden. (Keltikangas-Järvinen 1994, 18-19.) Tämä asettaa haasteita yksilöille, sillä loppujen lopuksi onnellisuutta eivät kuitenkaan määrää suoritukset vaan tyytyväisyys itseen ja sen kautta elämään.

Itsetunto ei liity vain itseluottamukseen ja oman itsensä arvostamiseen. Hyvään itsetuntoon kuuluu myös kyky arvostaa toisia ihmisiä. Hyvä itsetunto antaa ihmiselle pystyvyyden näkemään myös toisten suoritukset ja mielipiteet arvokkaina. Hän osaa arvostaa itseään mutta antaa arvoa myös toisille. Vastaavasti huono itsetunto saa aikaan tunteita, jotka aiheuttavat sitä, että muita ihmisiä pitää uhkana. Se saattaa aiheuttaa vähättelyä ja kritisointia. (Keltikangas- Järvinen 1994, 19.)

Hyvän itsetunnon sisälle kuuluu myös pettymysten ja epäonnistumisien sieto.

Epäonnistuminen ei vaaranna itsetuntoa, eikä huononna ihmisen arvoa. Hyvässä itsetunnossa tärkeää on, että pettymys myönnetään, ja pohditaan, mitä tilanteesta voisi oppia. Epäonnistumiset kuuluvat kaikkien elämään, ja hyvällä itsetunnolla ymmärretään tämä. (Mt., 22-23.)

Itsetunto ja yleinen hyvinvoinnin tunne liittyvät toisiinsa. Hyvä itsetunto ei tarkoita välttämättä sitä, että ihminen olisi tyytyväinen elämäänsä, mutta niin kuin on todettu, vahvaitsetuntoinen näkee elämässä enemmän positiivisia kuin negatiivisia piirteitä. Positiiviset tunteet liittyvät näin ollen hyvään itsetuntoon ja negatiiviset tunteet huonoon. (Mt., 35)

Ihmisen tunteet, mielialat ja itsetunto ovat myös yhteydessä toisiinsa. Masentuneena ihminen ajattelee usein, ettei omalla elämällä ole merkitystä ja oman itsen vähättely on yleistä. Kokemus itsetunnosta ilmenee juuri mielialana. Heikko itsetunto ilmenee usein mielialan alavireisyytenä ja voi heikentää itsetuntoa entisestään. (Mt., 35-36.)

Hyvä itsetunto vaikuttaa tunteeseen siitä, miten ajattelee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Tunne, että määrää omaa elämäänsä ja on vastuussa siitä, mitä itselle tapahtuu, kuuluvat hyvään itsetuntoon. (Mt., 36.) Heikkoitsetuntoinen puolestaan näkee omien onnistumisiensa johtuvan sattumanvaraisista tekijöistä ja selittää epäonnistumisiaan omien taitojensa puutteilla. (Aho 1996, 44.)

Itsetunnolla on myös yhteys ihmisen sosiaalisiin taitoihin ja kykyyn tulla toimeen toisten ihmisten kanssa. Toisten ihmisten arvostus, kyky olla aidosti kiinnostunut toisista, omien mielipiteiden joustavuus ja kyky ottaa toinen huomioon liittyvät hyvään itsetuntoon. Itsetunnoltaan

menettävänsä arvostuksen ja kokee alemmuudentunnetta. (Keltikangas-Järvinen 1996, 37.) Vastaavasti itsetunnoltaan heikoilla yksilöillä on sosiaalisissa suhteissa muihin ongelmia. Lapset joilla on negatiivinen itsetunto ovat luokassa usein kiusattuja, syrjäänvetäytyviä, torjuttuja, ujoja tai itse kiusaajia. (Aho 1996, 45.)

Ahon (1996) mukaan ihminen, joka hyväksyy itsensä, voi hyväksyä muut, sietää erilaisuutta ja ristiriitatilanteita. Pelkästään omiin vaikeuksiin keskittyminen ja itsekeskeisyys huonontavat epävarmuuden sietokykyä. Heikkoitsetuntoinen saattaa nostattaakseen omaa itsetuntoaan turvautua ennakkoluuloihin ja negatiivisiin kommentteihin muista. (Mt., 43.)

Vahva itsetunto ei takaa sosiaalista sopeutumista, mutta helpottaa sitä. Samoin se on hyvä pohja empatialle ja sosiaalisille taidoille. Huonolla itsetunnolla on suurempi haittavaikutus sosiaalisiin tilanteisiin kuin hyvällä itsetunnolla positiivinen vaikutus näihin. Heikko itsetunto saattaa johtaa aggressiivisuuteen mutta myös ujous, epävarmuus sekä jatkuva huonommuuden tunne voivat olla huonon itsetunnon merkkejä, joihin ei useinkaan taas liity aggressiivisuutta.

(Keltikangas-Järvinen 1994 37-38.)

Vahvalla itsetunnolla on yhteys rohkeuteen ja kykyyn asettaa itselleen korkeita päämääriä.

Hyvällä itsetunnolla ei ole kuitenkaan suoraa yhteyttä korkeaan suoriutumiseen, vaan siihen vaikuttavat muutkin tekijät, kuten motivaatio tai se mitä elämässä arvostaa. Alisuoriutuminen puolestaan voidaan nähdä heikon itsetunnon aikaansaamaksi. Vaatimustasot itseään kohtaan vaihtelevat suuresti. Tämä on huomattu erityisesti lasten kohdalla. Lapset nimittäin oppivat avuttomuutta, jos heille antaa liian vaikeita tehtäviä. Lapsi oppii sanomaan, ettei osaa, mikä ei välttämättä vastaa todellista tilannetta. Taipumuksella oppia avuttomuus on yhteys matalaan itsetuntoon. (Mt., 38-39.) Negatiivinen itsetunto vaikuttaa suorituksiin myös epäonnistumisen pelkona (Aho 1996, 43).

Hyvä itsetunto on yhteydessä moraalikehitykseen. Lapset, joilla on on hyvä itsetunto, ovat oikeudenmukaisuustajuisempia ja osaavat erottaa oikean ja väärän, hyvän ja pahan paremmin kuin lapset, joilla itsetunto on heikko. Heikkoitsetuntoinen välttelee vastuuta eikä osaa toimia ryhmässä rakentavasti, eivätkä osaa asettua toisen ihmisen asemaan, vaan toimivat oman etunsa mukaisesti.

Heikkoitsetuntoiselta puuttuu terve rakkaus itseensä eli positiivinen käsitys itsestä. (Mt., 47.) Itsetunnolla on voimakas yhteys myös koulumenestykseen. Keltikangas-Järvinen (1994, 40) väittää, että itsetunto on koulumenestyksen tärkeimpiä selittäjiä. Älykkyyttä enemmän vaikuttavat lapsen luottamus itseen ja käsitys omista taidoista ja siitä, mitä pystyy oppimaan. Mitä ylemmille luokka-asteille tullaan, sitä enemmän itsetunnon on todettu vaikuttavan koulumenestykseen.

Tytöillä yhteys on voimakkaampi kuin pojilla. Hyvä koulumenestys yhdessä hyvän itsetunnon kanssa vaikuttavat myös lapsen suosioon toverien keskuudessa. (Mp.) Toverisuosion ja

koulumenestyksen yhdistelmästä saattaa olla lapselle toisaalta myös haittaa. Lapsi saattaa toverisuosion ”nimissä” laskea suoritustasoaan liian alas ja alisuoriutua. Nuorelle ei välttämättä ole kovin hyvä sekään, että on varma kyvyistään ja itsetunto kasvaa, ja samalla nuori jättäytyy tai jää toveripiirin ulkopuolelle. Murrosikäiselle kaverien hyväksyntä on todella tärkeää tasapainoisen kasvun kannalta. Sosiaaliset taidot ovat nimittäin myöhäisemmässä elämässä koulumenestystä tärkeämpiä taitoja. (Keltikangas-Järvinen 1994, 43.)