Havainnointi ja avoin kyselylomake

Ensimmäinen osa aineistoa ovat tutkijoiden omat havaintopäiväkirjat. Metsämuuronen (2006, 240) kuvaa havainnoinnin olevan tutkimuskohteen tarkkailua enemmän tai vähemmän objektiivisesti, ja jonka aikana tutkija tekee kenttäraporttia tai muistiinpanoja. Omassa tutkimuksessamme teimme havainnot päiväkirjamuotoon jokaisen pidetyn tunnin jälkeen. Metsämuurosen (mp) mukaan toimintatutkimuksessa subjektiivisuuden aste saattaa olla hyvinkin korkea. Teimme päiväkirjahavaintoja projektiin osallistuvina jäseninä, ja näin ollen subjektiivisuus saattaa näkyä päiväkirjoissa. Toisaalta se, että tutkijoita on kaksi laajentaa havaintoja, ja tulkitsimmekin päiväkirjoja etsimällä niistä yhteisiä teemoja ja sitä, millä tavalla olimme nähneet projektin kulun omasta puolestamme. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää oppilaiden ja opettajan kokemuksia Friends:stä, ja toisaalta myös oma käsityksemme projektista ja sen etenemistä. Näin ollen subjektiivisuus on perusteltua: päiväkirjoissa näkyy oma henkilökohtainen näkemyksemme projektista. Ohjaajina pystyimme myös hyvin herkästi tarkastelemaan luokan osallistumista ja esimerkiksi asenteita projektia kohtaan. Ohjaajana pystyi tarttumaan oppilaiden mielipiteisiin ja

saada heitä esimerkiksi syventämään niitä. Vilkka (2010, 9) puhuu uskottavasta havainnoinnista ja arvioi, että se perustuu aina havaintoihin, jotka ovat tarkoituksenmukaisia asetetun ongelman, tutkimustavan ja tulkinnassa käytetyn viitekehyksen kannalta. Uskomme, että havaintopäiväkirjamme tuottavat uskottavia havaintoja, sillä oman näkemyksemme saamiseksi Friends-projektista, havaintopäiväkirja, jossa avoimesti pohdittiin tuntien kulkua ja niiden tapahtumia, oli hyvin tarkoituksenmukainen niin asetetun tutkimusongelman, -tavan kuin tulkinnassa käytetyn viitekehyksenkin kannalta.

Kuvaamme havainnointiamme osallistuvaksi havainnoinniksi. Metsämuurosen (mt., 241) mukaan osallistuvaa havainnointia voi tehdä joko niin, että tutkija on enemmän tutkijan roolissa tai niin, että hän on enemmän toimijan roolissa. Tässä viimeisessä tutkija on osallistuja havainnoijana. Oma roolimme tutkimuksessamme on juuri tämän kaltainen, sillä projektin vetäjinä olimme täysin osa projektia. Metsämuuronen (mp.) mainitseekin että toimintatutkimuksissa tutkijan rooli on usein tällainen. Saatoimme siis omilla kommentoinneilla ynnä muulla keskustelulla vaikuttaa hyvin vahvasti lasten osallistumiseen. Sillä oli hyvät puolensa, sillä niin kuin jo yllä mainitsimme, meille oli mahdollista puuttua erilaisiin ajatuksiin ja saada lisäinformaatiota ja sisältöä tunneille. Toisaalta osallistumisemme tunneille esti niiden aikana tehtävän havainnoinnin. Todellisissa tarkkailutilanteissa tutkijan on vaikeaa, ja joskus tarpeetontakin olla täysin ulkopuolinen tarkkailtavassa tilanteessa. Tutkijalla on oma moraalinen vastuu puuttua tutkimuksen aikana esiintyviin vääryyksiin ja epäkohtiin, toisaalta rohkaista hyvästä toiminnasta. (Metsämuuronen 2006, 241.) Tämä oli meistä tutkijoina erityisen tärkeää omassa tutkimuksessamme.

Valitsimme havainnoinnin ja erityisesti havaintopäiväkirjan tutkimukseemme, koska se sopii tutkijoiden (mm. Metsämuuronen 2006) mielestä juuri toimintatutkimukseen erityisen hyvin.

Tutkittavana kohteena ollut Friends-projekti kesti 12 tuntia, joiden aikana kummatkin ohjaajat olivat vastuussa tuntien vetämisestä. Emme tehneet havaintoja tuntien aikana, vaan havainnot kirjoitettiin heti tuntien jälkeen. Olimme ennen projektin alkua suunnitelleet, että projektin edetessä käyttäisimme osan tunteja niin, että toinen tutkijoista toimisi tunnin vetäjänä ja toinen havainnoisi tuntia ja vaihtaisimme rooleja vuorotellen. Koimme kuitenkin, että koska vedimme projektia ensi kertaa, ja työskentelymme sen vetäjinä toimi harmonisesti kahden ohjaajan voimin, halusimme olla tunneilla täysipainoisesti mukana ja näin ollen päätimme, että havainnot tehtäisiin päiväkirjoihin vasta tuntien jälkeen. Kirjoittaminen tällä tavalla tuntui luonnolliselta, ja asiat ja tapahtumat tunneilta olivat hyvin mielessä. Päiväkirjojen tyyli olisi muuttunut täysin, jos havaintoja olisi tehty tuntien aikana. Projektimme luonne oli kuitenkin sellainen, että halusimme

tavalla. Kirjoittaminen päiväkirjoihin tapahtui täysin vapaasti ilman valmiita havaintokysymyksiä.

Päiväkirjoissa analysointiin omia ajatuksia, luokan tapahtumia ja tunnelmia, sekä ohjaajien välistä kanssakäymistä ja yleisiä asioita tunneista. Päiväkirjojen sopivuus tähän tutkimukseen oli erinomainen, sillä niiden vapaus ja avoimuus sopivat sen luonteeseen ja täydensivät muuta aineistoa hyvällä tavalla. Päiväkirjat analysointiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin mukaisesti.

Toinen osa aineistoamme on opettajan osuus, joka sisältää avoimen kyselylomakkeen sekä hänen tekemänsä havainnot tuntien aikana. Havaintojen tekeminen oli luokan opettajalle täysin vapaata, ja saattoi tapahtua missä vaiheessa tunteja vain. Luokan opettaja ei osallistunut projektiin sen vetäjänä, vaan tarkasteli sitä enemmänkin sivusta. Tästä olimme sopineet opettajan kanssa ennen projektia. Sovimme myös, että jos opettajalle nousisi tuntien aikana, missä vaiheessa tahansa, jotakin esille nostettavaa, hän saisi tuoda ajatuksensa vapaasti esiin. Useimmiten opettajan osallistuminen kommentoimalla olikin todella sopivaa ja antoi lisäarvoa tunneille. Toisaalta se, että opettaja ei osallistunut keskusteluihin ja muuhun toimintaan kovinkaan paljon, antoi hänelle hyvän mahdollisuuden tarkkailla luokan toimintaa monipuolisesti. Metsämuuronen (2006, 241) mainitsee osallistuvan havainnoinnin lisäksi havainnoinnin ilman osallistumista. Tämä tarkoittaa havainnointia, jossa havaintojen tekijä ei osallistu toimintaan. Opettajan tekemä havainnointi oli tietyllä tavalla tällaista. Toisaalta puhuessaan havainnoinnissa ilman osallistumista Metsämuuronen (mp.) puhuu tutkijan roolista ulkopuolisena tarkkailijana, kun tarkoituksena on esimerkiksi tutustua henkilöihin ja tilanteisiin. Opettaja ei ollut tutkijan roolissa, mutta havainnoi tilanteita lähes ulkopuolisena tarkkailijana ja tuotti näin meille tutkimusaineistoa. Opettaja tunsi myös luonnollisesti oppilaansa eikä näin ollen ollut täysin ulkopuolinen osa projektia. Toisaalta projekti sinänsä oli uusi ja tilanteet uudenlaisia. Näin ollen hän pystyi havainnoimaan luokan osallistumista näihin uusiin tilanteisiin ulkopuolisen asemasta. Opettajan osallistuminen oli pieniltä osin myös osallistuvaa havainnointia, sillä tietyissä tilanteissa hän osallistui tuntien kulkuun omine mielipiteineen ja ajatuksineen.

Opettajan avoimessa kyselylomakkeessa selvitimme ensinnäkin hänen ajatuksiaan tunnekasvatukseen liittyen. Toisessa osassa kyselyä tiedusteltiin opettajan kokemuksia Friends-projektin kulusta luokassa ja yleisesti projektista. Kyselylomake oli suunniteltu samanlaisten teemojen mukaisesti kuin lastenkin vastaava. Vehkalahti (2008, 11) määrittelee kyselytutkimusta, ja sanoo, että se on tärkeä tapa kerätä ja tarkastella tietoa muun muassa erilaisista yhteiskunnan ilmiöistä, ihmisten toiminnasta, mielipiteistä, asenteista ja arvoista. Mielestämme kyselylomake oli hyvä valinta omaan tutkimukseemme, sillä meillä oli myös paljon muuta aineistoa, ja tämä menetelmä tuki hyvin sitä. Valitsimme avoimen kyselylomakkeen aineiston hankintamenetelmäksi opettajan kohdalla myös siksi, koska opettajan osuus projektissa oli melko pieni, ja aineistomme

muutenkin jo laaja. Kyselylomakkeella saimme tarvittavan laajan käsityksen opettajan ajatuksista hänen pitämänsä päiväkirjan lisäksi. Vehkalahti (2008, 25) mainitsee, että kyselytutkimuksessa käytetään enimmäkseen suljettuja osioita, mutta myös avoimet osiot ovat tarpeellisia. Sanalliset vastaukset ovat työläämpiä käsitellä, mutta avovastaukset voivat tarjota tutkimuksen kannalta todella tärkeää tietoa (mp). Meidän laatimamme kyselylomake sisälsi vain avoimia kysymyksiä.

Päädyimme tähän siksi, koska halusimme mahdollisimman monipuolista tietoa juuri asenteista, ilmiöstä Friends, sekä mielipiteistä ja arvoista. Likert-skaala ei olisi ehkä antanut meille haluamaamme tietoa. Niin kyselylomake kuin haastattelukin analysoitiin kvalitatiivisen sisällön analyysin mukaisesti.