Hälinää ja kritiikkiä

Kolmannen tunnin positiivinen kuvaaminen liittyi ohjelman etenemiseen ja oman itsevarmuuden kasvuun ohjaajana. Omat ajatukset olivat alkaneet selkeytyä ja tätä kautta niiden jakaminen ja keskustelu yleensä lasten kanssa helpottui. Voimme teoriamme pohjalta sanoa minäkäsityksemme ohjaajina vahvistuneen.

Tämä on ainoa kerta ohjelman 12 tunnista, jolloin negatiivisuus leimasi tuntikuvausta meidän molempien päiväkirjamerkinnöissä. Negatiiviset merkinnät liittyivät omaan kireyteen ja tätä kautta siihen, ettei olisi jaksanut luokan yletöntä hälinää ja siitä syntynyttä melua.

Luokassa oli melko paljon hälinää, ja jo heti tunnin aluksi saimme useaan kertaan kehottaa luokkaa olemaan hiljaa. Teimme ryhmätyön, mikä sai aikaan paljon hälinää, ja osittain oppilaat tuntuivat jopa liian riehakkailta, eivätkä suhtautuneet tehtävään samanlaisella ”vakavuudella” kuin aiempiin tehtäviin. He esittelivät ryhmissä piirtämänsä ihmiskehon, johon piti merkitä kohtia, missä jännittäminen voisi tuntua. toisten piirrokset herättivät huvittuneisuutta toisissa, ja hepulinomaista käyttäytymistä. Noin tunnin keskivaiheilla luokassa oli todella huono keskittyminen, ja saimme koko ajan hyssytellä kun päällemme puhuttiin.

Kiire päivä takana, oma olo jo ennen tuntia väsynyt ja kireä. Huomasin, etten jaksa lapsilta hälinää ja päälle puhumista. Kerran korotin ääntäni, kun puhuivat taas päälleni ja sanoin, että tulee paha mieli. Hiljenivät. Huomaan, että osalle tunteista puhuminen on todella vaikeaa ja myös tätä voidaan tuoda esiin pelleilemällä. Mariasta tunti oli melko normaali, mutta ehkä oma kireä oloni sai hälinän tuntumaan todella ärsyttävältä. Sitten ärsytti oma äänen korottaminen, sillä haluaisin, että Friends-tunneilla olisi aina rento tunnelma, luottavainen, avoin ja rauhallinen. Näin ei aina tietenkään voi olla, ymmärrän. Puhuin tästä opettajan kanssa, sanoi, että ovat ärsyttävässä iässä ja välillä on pantava ”luu kurkkuun”.

Teoriaosuudessamme on käsitelty alitajuisten tunteiden vaikutusta toimintaamme ja havaintoihimme (ks. kappale 4.1.6). Golemanin mukaan tämä voi tulla esiin arkipäiväisissä toiminnoissa. Emme esimerkiksi rekisteröi omaa ärtymystämme ja sen merkittävää näkymistä käytöksessämme. Jos joku huomauttaa siitä, saatamme itsekin herätä huomaamaan sen hetkisen tunnetilamme ja tiedostamisen kautta muuttamaan tunnetilaa ajattelemalla asiaa uudella tavalla.

Pauliinalla kävi juuri näin. Hän oli jo ennen tuntia huonolla tuulella, muttei pystynyt tiedostamaan sen tulevan vaikuttamaan hänen käytökseensä ohjaajana. Tunnin jälkeen käyty palautekeskustelu opettajan ja ohjaajaparin kanssa sai hänet ymmärtämään yhteyden. Näin hän pystyy jatkossa jo etukäteen tunnetilansa tiedostamalla toimimaan eri tavalla.

Tunnin sisältöjä oli havainnoissa arvioitu taitojen F ja R osalta. F eli fiilikset oli huomioitu sanalla ok, kun taas R eli rentoutuminen olisi vaatinut enemmän aikaa. Ehdimme ottaa vaan yhden harjoituksen, mikä ei riittänyt ollenkaan siihen, että kaikki olisivat todella rentoutuneet. Turhaa aikaa vei edellä mainittu hälinään puuttuminen. Osa oppilaista koki kasvolihasharjoituksen vaikeaksi ja osalta se meni pelleilyksi. Päätimme antaa rentoutumisharjoituksen läksyksi tehtäväksi jonkin perheenjäsenen kanssa. Näin saisimme perhettä mukaan Friendsiin ja tätä kautta toivottavasti myös avattua keskustelun siitä, mikä Friends on, ja mitä näillä tunneilla tehdään.

Perheen merkitystä tunne-elämään kasvattajana on käsitelty teoriaosuudessamme.

Tytöistä ei olllut mainintoja. Pojista yksi oli saanut positiivisen merkinnän Marian havaintoihin.

Ennen tunnin alkua Pauliina oli aloittanut keskustelun pojan kanssa ja kyseli, miltä Friends on luokassa tuntunut. Poika kertoi todella avoimesti siitä, kuinka hänen mielestään Friends tunnit ovat olleet mukavia. Hänestä tuntui, että normaalisti koulussa ei keskustella kovinkaan paljon tunteista, ja että Friends on siinä mielessä erilaista.

Pojan kommentti tukee omaa ajatustamme tunteiden liian vähäisestä käsittelemisestä kouluissa, jota on pohdittu enemmän muun muassa luvussa 1. Erikoista kommentissa on se, että se oli tullut juuri sukupuoleltaan pojan suusta. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, kuten seuraavien tuntien havainnoista tulee käymään esiin, pojat eivät innostu Friendsistä. Tämä poika tuntui olevan kiinnostunut Friendsin aiheista läpi koko ohjelman, muttei koskaan ollut tunneilla aktiivinen. Seuratessamme häntä, hän näytti aina kuuntelevan ja elävän mukana, vaikkei tuonutkaan omia mietteitään esiin.

Hän oli ujon oloinen ja hän on yksi tunnilla 9 kuvatuista lapsista, joille itsensä kehuminen oli erityisen vaikeaa.

Tunnin lopusta molemmat kirjasivat ylös keskustelun päiväkirjakirjoittamisesta. Yritimme yhdessä oppilaiden kanssa pohtia, miten saisimme niistä enemmän omia ajatuksia ja tunteita Friendsistä esiin tuovia. Lasten oma keksiminen toivottavasti näkyy myös kirjoitelmissa.

Toivoimme myös ihan suoraan runsaampaa määrää tekstiä sekä sitä, että omat ajatukset tulisi perustella.

Neljäs tunti. Edellisen tunnin negatiivisuus ei näkynyt tämän kerran havainnoista.

ollut kenties vaikutusta vai oliko luokan opettaja puhunut oppilaille käyttäytymisestä. Molemmista päiväkirjoista löytyi huomio lasten keskittyneisyydestä ja siitä, että suurin osa osallistui. Lasten mennessä ruokailuun jäimme lukemaan päiväkirjoja, joista iloksemme löytyi nyt avoimia ja runsaita kommentteja omasta ajattelusta ja tunteista. Yhdessä lasten kanssa käymämme keskustelu oli siis kannattanut. Kehuimme ja kehotimme jatkamaan samaan malliin.

Tunnin sisällön arviointi jakautuu molemmissa päiväkirjoissa positiiviseen ja negatiiviseen, tosin huomiota oli kiinnitetty hieman erilaisiin asioihin. Edellisellä kerralla kotiläksyksi annettu rentoutumisharjoitus oli ollut toimiva ja mukava:

Äidistä oli ollut ihanaa ja rentouttavaa. Pari poikaa oli tehnyt ennen nukkumaanmenoa ja se oli auttanut nukahtamaan.

Havainnoissa sisällöistä yhteistä oli vihreiden ja punaisten ajatusten hyödyllisyys sekä lasten omien esimerkkien runsaus. Kritiikkiä Pauliinalta sai lasten työkirjassa käytetyt käsitteet ja niiden sekavuus. Onko haitallinen ajatus punainen vai seis -nimellä? Olisiko selkeämpää käyttää vain yhtä käsitettä? Varsinkin, jos ajattelee ohjelman käyttöä 4.-5. luokkalaisilla, kun kerran kuutosiakin eri käsitteet sotkivat. Tosin värit auttavat tunnistamaan ja varmasti muistamaan paremmin, ja seis muistuttaa pysähtymään ja miettimään uudestaan. Tässä kohtaa voisi ohjaajan oppaassa olla vinkki käsitteiden käytöstä tai ainakin huomautus siitä, että ohjaaja miettisi valmiiksi oman tapansa esitellä punaisten ja vihreiden ajatusten logiikan. Maria oli kirjannut havaintoihinsa seuraavan oppilaan ajatuksen:

Joku oli myös kritisoinut todella rakentavasti muutamia tehtäviä virtaheporentoutumista, oppilaan mielestä oli vaikea samastua virtahepoon.

Tämä oli minusta hienoa kritiikkiä.

Virtahepo-harjoitus sai paljon kritiikkiä myös lasten omissa päiväkirjamerkinnöissä, kuten aiemmin on esitelty. Ehkä harjoitus oli kuudesluokkalaisille jo liian lapsellinen, ja siihen eläytyminen nolotti kavereiden edessä. Lapsiin kohdistuvissa huomioissa ei ole edelleenkään huomioita tytöistä. Pojista kirjattiin ylös yksi negatiiviseksi luokiteltava kommentti auttavista ja haitallisista ajatuksista, jotka toinen ohjaajista koki tahalliseksi pilailuksi.

Poika esitti ajatuksen, että hän on nukkunut liian pitkään ja auttavaksi ajatukseksi tähän tilanteeseen hän ilmoitti ”Jes, myöhästyn koulusta.” Tämä ei ollenkaan sopinut ohjelman luonteeseen, mutta mietimme miten tällaiseen pitäisi suhtautua.