Kuudesluokkalaiset ottivat Friends-ohjelman positiivisesti vastaan ja ohjelma käynnistyi heidän mielestään mukavasti. Jo kolmannen tunnin kohdalla on huomattavissa tyttöjen ja poikien ero.
Poikien kommenteissa tunteja kuvattiin negatiivisävytteisesti, tunteja kuvattiin esimerkiksi tylsiksi. Tytöt kuvasivat Friendsin tuovan vaihtelua koulutyöhön ja se koettiin positiiviseksi.
Molemmat sukupuolet kokivat Friendsin auttavan elämän tärkeissä hetkissä ja vaikeissa tilanteissa.
Askel askeleelta eteneminen sekä vihreät eli auttavat ajatukset sisäistettiin hyvin ja oppilaat sanoivat niistä olevan hyötyä omassa elämässä. Merkittävä ero sukupuolten välillä tuli esiin Friends-taitojen käyttämisessä koulun ulkopuolella. Vain yksi tyttö sanoi, ettei ole käyttänyt oppeja, kun taas pojista kuusi oli sitä mieltä. Tämä on ristiriitaista sen kanssa, että ohjelman koettiin kuitenkin auttavan jollakin tapaa. Tätä olisi ollut mielenkiintoista selvittää esimerkiksi haastattelemalla ristiriitaisesti vastanneet henkilöt. Ryhmätyöt olivat oppilaiden mielestä Friends-tunneilla paras ja mieleisin työskentelymuoto. Molemmat sukupuolet kokivat oman osallistumisensa tunneilla toisaalta riittäväksi, toisaalta he sanoivat osallistumisensa voineen olla myös aktiivisempaa. Koko luokan osallistuminen Friendsiin koettiin samansuuntaisesti. Yleisesti voidaan sanoa, että tytöt pitivät Friendsistä enemmän kuin pojat. Tämä on nähtävissä päiväkirjoista, joissa tytöt olivat analysoineet ohjelmaa positiivisesti, kun taas pojat lopettivat kirjoittamisen jossakin vaiheessa kokonaan.
Luokan opettajan mielestä ohjelma lähti hyvin käyntiin ja oppilaat olivat motivoituneita. Hän koki ohjelman sisältöjen sopivan hyvin kuudesluokkalaisen kehitystasolle. Oppilaat olivat hyvin kiinnostuneita tunteista, mutta toisaalta he eivät halunneet jakaa muiden kanssa liian henkilökohtaisiksi koettuja asioita. Sukupuolten ero näkyi hänen mukaansa jokaisella tunnilla:
pojat olivat passiivisia ja vähäpuheisia, tytöt aktiivisia. Opettaja koki motivaation laskevan tuntien edetessä. Syyksi hän mainitsee liian toiston sekä hankalat ja negatiivisiksi koetut aiheet.
Motivaatio palasi ohjelman loppua kohden. Friendsin paras anti oli hänen mielestään se, että tunteita ylipäänsä käsiteltiin ja niistä sai puhua.
Ohjaajat kokivat Friends-ohjelman kokonaisuudessaan erittäin hyväksi. Havaintopäiväkirjoja leimasi positiivisuus. Ainoastaan muutama merkintä oli negatiivinen, ja ne liittyivät omaan itseen tai oppilaisiin, ei ohjelmaan. Ohjaajat kokivat, että saivat ohjelman vetämisestä paljon tulevaan työhönsä luokanopettajina. Ohjaajan opas sai kiitosta hyvistä ja tarkoista ohjeista. Työkirjan tehtävät koettiin pääsääntöisesti toimiviksi ja mielenkiintoisiksi, erityisesti toiminnalliset tehtävät olivat mieleisiä niin lapsille kuin ohjaajillekin. Toiminnallisten tehtävien tuotokset yllättivät ohjaajat siinä miten oppilaat olivat sisäistäneet Friendsin oppeja. Aiheiden alustuksissa ohjaajat kokivat esimerkkien heidän omista elämistään olevan toimiva tapa johdatella oppilaat aiheeseen.
Friendsin suosima parityöskentely koettiin turvalliseksi ja mieluisaksi tavaksi vetää ohjelmaa, erityisesti, kun kyseessä oli ensimmäinen kerta. Ohjaajien kritiikkiä on kerätty seuraavaan kappaleeseen.
Lapset kokivat työkirjan tehtävät toisiaan toistaviksi ja osa mainitsi tehtävien olevan
iloisista kokemuksista. Tämä on kritiikkiä ohjelman lisäksi meille ohjaajille. Meidän olisi pitänyt osata karsia tehtävistä toistoa pois. Kuten aiemmin on mainittu, ohjelma on suunnattu 4-5-luokkalaisille, joten kuudesluokkalaiset olivat selkeästi lasten ohjelman ikäsuosituksen ylärajalla.
Tämä on saattanut vaikuttaa toiston kokemiseen ärsyttäväksi. Ohjaajat kokivat tuntien kestoajat ongelmallisiksi. Jotta aikaa keskustelulle jäisi, pitäisi Friends-tunnit pitää tuplatunneilla. 45 minuutin tunti oli liian lyhyt. Työkirjatehtäviä oli ohjelman alkupuolella liikaa. Kehittämisideana ohjaajat toivat esiin, että ohjaajan oppaaseen voisi tummentaa ne tehtävät, jotka ohjelman onnistumisen kannalta pitäisi ehtiä tekemään. Jotkin käsitteet olivat hieman epäselviä, esimerkiksi haitallista ajatusta kutsuttiin myös nimillä punainen ja seis -ajatus. Tähän toivoisi selvyyttä, varsinkin ohjelmaa ensi kertaa ohjaavana oli välillä itsekin sekaisin, mitä nimeä nyt pitikään käyttää. Ohjaajat kokivat tehtävien osittain toistavan itseään. Opettaja kritisoi ohjelmaa oppilaiden ja ohjaajien tapaan toistosta, lisäksi hän pidentäisi ohjelman kestoa, jotta pysyviä muutoksia olisi mahdollista saavuttaa.
Tunteista puhuminen tuntui olevan lapsille melko uutta, vaikka tytöt mainitsivatkin, että muun muassa uskonnontunneilla tunteisiin liittyviä asioita oli käsitelty. Pojille tunteista puhuminen tuntui olevan aivan uutta. Tunteista puhuminen koettiin kuitenkin tärkeäksi. Tytöille tunteista puhuminen muun muassa helpotti oloa, ja esti tunteiden patoutumista. Suuri osa pojista ei kokenut tätä tärkeäksi, vaikka muutama sanoikin, että joskus tunteista oli tärkeää puhua, tai se riippui tilanteesta. Useasta tytöistä tunteista puhuminen oli helppoa, ainakin kun kyseessä olivat iloiset tunteet. Osa tytöistä koki tunteista puhumisen myös vaikeana. Pojista suurin osa ei kokenut helpoksi puhua tunteistaan. Kun tiedusteltiin halua puhua tunteista, tyttöjen vastaukset olivat hieman yllättäviä, sillä vaikka he olivat kokeneet tunteista puhumisen helppona, vastauksissa kävi kuitenkin ilmi, etteivät he aina halunneet puhua tunteistaan. Pojilla vastaukset tässä kysymyksessä olivat kielteisiä. Tässä aihekokonaisuudessa poikien ja tyttöjen ero oli näkyvä. Tunteista haluttiin puhua perheelle, tyttöjen vastauksissa esiin nousi vahvasti myös äiti, jolle tunteista haluttiin puhua.
Työkirjojen analyysin tuloksissa tyttöjen ja poikien erot näkyivät myös. Niissä tiedusteltiin tunteiden näyttämistä ja pohdittiin millainen maailma olisi ilman tunteita. Tyttöjen vastaukset keskittyivät iloisuuteen ja reaktioiden tunteellisuuteen, poikien taas toimintaan, ja tunteellisuus näkyi muun muassa aggressiivisuutena.
10 POHDINTA
Daniel Goleman (1998) esittelee kirjansa lopussa ennaltaehkäisyohjelmien vaikuttavia ainesosia W. T. Grantin psykologineuvoston mukaan. Ennaltaehkäisyllä tarkoitetaan esimerkiksi masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden ennaltaehkäisyä, mutta myös huonojen ajatusmallien oppimisen minimoimista ja ajatusmallien kääntämistä positiivisiksi. Friends-projekti on luotu lasten masennusta ja ahdistuneisuutta ennaltaehkäiseväksi ohjelmaksi. Sitä voi kuitenkin käyttää kaikkien lasten kanssa, ja sillä pyritään lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Grantin psykologineuvosto on laatinut sisällöt tehokkaiden ennaltaehkäisevien ohjelmien tärkeimmiksi alueiksi. Kun Friends:ä tarkastelee näiden sisältöjen kautta, ohjelmasta löytyy monia näitä osa-alueita. Osa-alueet on jaettu tunnetaitoihin, kognitiivisiin taitoihin sekä käyttäytymistaitoihin.
Tunnetaidoissa Friends:ssä muun muassa tunnistetaan, ilmaistaan ja hallitaan tunteita sekä vähennetään stressiä. Kognitiivisissa taidoissa keskitytään positiivisuuteen, sisäiseen puheeseen ja hallitaan näin vaikeita tilanteita sekä ratkaistaan ongelmia asteittain. Käyttäytymistaidoissa pyritään tulkitsemaan niin sanattomia kuin sanallisia viestejä, muun muassa kehonkieltä ja muiden kuuntelua. Friends täyttää nämä kriteerit.
Olemme aineiston analyysiosassa tarkastelleet interventiomme tuloksia Friends-ohjelman tavoitteiden kannalta, ja useat sen tavoitteista tulivat saavutetuiksi. Friends-ohjelma otettiin vastaan hyvin, ja se koettiin mukavana lisänä tavallisen koulutyön rinnalle. Tyttöjen ja poikien välillä oli suuria eroja siinä, miten projektista kokonaisuutena ajateltiin. Tytöt määrittelivät projektia positiivisemmin kuin pojat. Projektin keskivaiheilla koko luokassa tapahtui kiinnostuksen lopahtamista, mikä näkyi päiväkirjamerkinnöissä. Puhuttiin tylsyydestä ja tehtävien toistuvuudesta.
Päiväkirjoissaan tytöt olivat huomattavasti poikia aktiivisempia, sillä toisinaan pojat eivät kirjanneet niihin lainkaan havaintoja. Tämä oli tulosten kannalta huonoa, sillä poikien merkintöjen puuttuminen ei anna kokonaista kuvaa oppilaiden ajatuksista. Kyselylomakkeella saimme selville paremmin koko luokan ajatuksia, sillä siihen vastasivat kaikki tutkimukseen osallistuvat oppilaat.
Kyselyssä kävi ilmi, että niin tytöt kuin pojatkin kokivat projektin positiivisesti, tosin tylsyys ja toisto olivat sen huonoja puolia. Joidenkin oppilaiden asenne projektin aikana oli kauttaaltaan positiivinen, joillakin se vaihteli, ja joillakin se pysyi negatiivisena.
Luokan opettaja koki projektin sopivan luokkaan todella hyvin ja ajatteli sen olevan hyödyllinen tämän ikäisille lapsille. Opettaja havainnoi myös kiinnostuksen lopahtamisen sekä tehtävien toistuvuuden ohjelman huonoiksi puoliksi. Projektissa onnistuttiin hänen mielestään todella hyvin, ja jo ennalta hyvin keskusteleva luokka piti aiheista, joita tunneilla käsiteltiin.
Nähtävissä oli, että ne oppilaat, jotka muutenkin tuovat mielipiteitään esille, toivat niitä esille Friends-tunneillakin.
Ohjaajien havainnoissa näkyi samanlaisia teemoja kuin oppilaiden ja opettajan ajatuksissa tehtävien toistosta ja kiinnostuksen lopahtamisesta. Ohjaajat pohtivat olisiko syy tähän oppilaiden ikä, sillä lasten Friends-ohjelma on suunnattu 4.-5. -luokkalaisille interventioluokan ollessa 6.
luokka. Yleisesti ottaen ohjaajat kokivat Friends-ohjelman hyvin positiiviseksi.
Tutkimuksessamme tiedusteltiin oppilailta myös heidän ajatuksiaan tunteista puhumisesta.
Friends-ohjelma alleviivaa sen tärkeyttä. Tytöissä ja pojissa oli jälleen suuri ero. Tytöt olivat halukkaampia puhumaan tunteistaan, joskaan he eivät kokeneet sitä aina kovin helpoksi. Pojat suhtautuivat tunteista puhumiseen melko kielteisesti. Koulussa tunteet eivät ole vahvasti läsnä, vaikka aihe on esillä muun muassa uskonnontunneilla. OPS:ssa aihekokonaisuudella on myös paikkansa.
Valitsimme tutkimusmenetelmäksi toimintatutkimuksen. Se sopi interventioomme hyvin, sillä se antoi meidän tutustua Friends:iin ilmiönä, ymmärtämään interventiomme tapahtumia ja sen tuottamia kokemuksia. Toimintatutkimukseen usein liittyvä muutoksen aikaansaaminen ei ollut meidän tutkimukseemme sopivaa. Interventio kesti liian vähän aikaa, jotta muutosta lasten ajattelussa olisi ollut mahdollista saada aikaan. Toisinaan meitä mietitytti olemmeko tekemässä toimintatutkimusta niin kuin kuuluu. Esimerkiksi siihen kuuluva suunnittelun, analyysin ja pohdinnan spiraalimaisuus mietitytti meitä. Meillä spiraalimalli ei toteutunut aivan niin kuin monissa muissa toimintatutkimuksissa on tapahtunut. Toteutimme kuitenkin omanlaisemme näkemyksen toimintatutkimuksesta ja uskomme onnistuneemme siinä hyvin.
Olemme pohtineet erilaisten tunneprojektien ilmestymistä koulumaailmaan viime vuosien aikana. Friends on yksi näistä. Yhteiskuntamme läpikäymä murros ja siitä johtuneet kehityssuunnat ovat tehneet tunneprojektit ajankohtaisiksi, ja siksi mekin olemme tämän tutkimuksen toteuttaneet. Aihe sattui eteemme, ja otimme siitä innostuneina kiinni. Intervention toteuttaminen oli todella mielenkiintoista, monin paikoin hyödyllistä luokan opettajalle ja erityisesti meille ohjaajille. Me ohjaajat olemme valmistumassa luokanopettajiksi ja koemme, että meille tulee olemaan erittäin paljon hyötyä tästä projektista niin oman itsemme kuin tunnekasvattajan roolin puitteissa. Lapset eivät kokeneet ohjelmaa aivan yhtä hyödylliseksi, vaikka monia hyviä taitoja sen aikana opittiinkin. Uskomme, että projektimme antoi oppilaille
ajattelemisen aiheita, tarjosi hyviä aineksia elämään, ja opetti ajattelun positiivisuutta. Joidenkin kohdalla tämä toteutui paremmin, ja jotkut eivät kokeneet näitä sisältöjä omakohtaisiksi.
Projektimme kesti vain lyhyen aikaa, eikä tavoitteenamme ollutkaan saada muutosta lasten ajatteluun. Halusimme tarkastella, miten Friends-interventio kuudennessa luokassa toteutuu ja millaisia kokemuksia siitä saadaan. Tämä tavoite on saavutettu.
LÄHTEET
Aaltola J. & Syrjälä L. 1999. Tiede, toiminta ja vaikuttaminen. Teoksessa H. Heikkinen, R.
Huttunen, & P. Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena. S. 11-24.
Aho, S. 1996. Lapsen minäkäsitys ja itsetunto. Helsinki: Edita.
Aseman lapset ry. 2010. <http://www.asemanlapset.fi/articles/1011/> (Luettu 11.4.2010)
Barret, P & May. 2007. Introduction to FRIENDS. Anxiety prevention and treatment for children aged 7-11 and youth aged 12-16. <www.friendsinfo.net > (Luettu 9.4.2010)
Barret, P. 2009a. FRIENDS – Ryhmänohjaajan opas lasten kanssa työskentelyyn. Helsinki:
Wiresidos.
Barret, P. 2009b. FRIENDS – työkirja lapsille. Helsinki: Wiresidos.
Gardner, H. 1984. Frames of Mind – The Theory of Multiple Intelligences.
Goleman, D. 1995. Tunneäly. Lahjakkuuden koko kuva. Helsinki: Otava.
Greenhalgh, P. 1994. Emotional Growth and Learning. New York: Routledge.
Haarasilta, L. & Marttunen, M. 2000. Nuorten masennus. Tietoa nuorille ja heidän perheilleen.
Kansanterveyslaitos. < http://www.ktl.fi/publications/2000/nuortenmasennus.pdf> (luettu 19.4.2010)
Heikkinen H.L.T. & Jyrkämä J. 1999. Mitä on toimintatutkimus? Teoksessa H. Heikkinen, R.
Huttunen, & P. Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena. S.25-62.
Heiskala R. & Luhtakallio E. 2006. Johdanto: Suunnittelutaloudesta kilpailukyky-yhteiskuntaan.
Teoksessa: R. Heiskala & E. Luhtakallio (toim.) Uusi jako. Miten Suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta? Helsinki: Gaudeamus.
Hilpelä, J. 2009. Tunnekasvatus. Kasvatus-lehti. 3/2009. Suomen kasvatustieteellinen seura.
Koulutuksen tutkimuslaitos.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 1997. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Heikkinen, R. Huttunen, & P. Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena.
Huttunen R., Kakkori L. & Heikkinen H.L.T. 1999. Toiminta, tutkimus ja totuus. Teoksessa H.
Heikkinen, R. Huttunen, & P. Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena. S. 111-136.
Häärä, K. 2004. Sosioemotionaalisten taitojen opetus peruskoulussa – kognitiivisen psykoterapian tarjoamia virikkeitä opetukselle. Kognitiivisen psykoterapian verkkolehti. 2004, 1, (2), 75-109.
Kognitiivisen psykoterapian yhdistys ry.
Jalovaara, E. 2005. Tunnetaidot tiedon rinnalle kasvatuksessa. Pilot-kustannus.
Joronen, K. & Pennanen, M. 2007. Loppuraportti Syrjäytymiskehityksen ehkäisy (SYKE) – pilottihankkeesta. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B23/2007.
Jyrkämä, J. (1999). Toimintatutkimus ja sosiaaliset toimintakäytännöt – giddensiläisiä näkökulmia toimintatutkimukseen. Teoksessa H. Heikkinen, R. Huttunen, & P. Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena. S. 137-153
Keltikangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. Helsinki: WSOY.
Kiviniemi, K. 1999. Toimintatutkimus yhteisöllisenä projektina. Teoksessa H. Heikkinen, R.
Huttunen, & P. Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena. S. 63-84.
Lehtovaara., M. 2001. Lauri Rauhalan filosofinen näkökulma ihmisen kasvattamiseen. Teoksessa:
Jauhiainen, A. Rinne, R. & Tähtinen, J. (toim.) Koulutuspolitiikka ja ylikansalliset mallit. Suomen kasvatustieteellinen seura.
Linnansaari, H. 2004. Toimintatutkimus – tutkimus muutoksen palveluksessa. Teoksessa P.
Kansanen & K. Uusikylä (toim.) Opetuksen tutkimuksen monet menetelmät. Jyväskylä: PS-kustannus. S.113-131.
Martin, T. 2005. Kognitiivinen psykoterapia nuorten depression hoidossa. Kognitiivinen psykoterapia verkkolehti 2005, 2, (1), 17-43. Kognitiivisen psykoterapian yhdistys ry.
Metsämuuronen, J. 2006. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Methelp.
Nurmi, J.-E. & Ahonen, T. 2006. Keskilapsuus. Teoksessa: Nurmi, J.-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L., & Ruoppila, I. Ihmisen psykologinen kehitys. Helsinki: WSOY.
Nurmiranta, H., Leppämäki, P., & Horppu, S. 2009. Kehityspsykologiaa lapsuudesta vanhuuteen.
Helsinki: Kirjapaja.
Piaget, J. 1988. Lapsi maailmansa rakentajana. Kuusi esseetä lapsen kehityksestä. Juva: WSOY.
Pietikäinen, M. 2009. Kouluterveyskysely 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Pulkkinen, L. (toim.). 1996. Lapsesta aikuiseksi. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.
Rauhala, L. 1995. Tajunnan itsepuolustus. Helsinki: Yliopistopaino.
Sinkkonen, J. 2005. Uusien taitojen ja ystävyyssuhteiden aika. Teoksessa: Karppinen, S., Ruokonen, I. & Uusikylä, K. (toim.) Taidon ja taiteen luova voima. Kirjoituksia 9-12-vuotiaiden lasten ja nuorten taito- ja taidekasvatuksesta. Helsinki: Oy FINN LECTURA Ab.
Talib, M-T. 2005. Voiko tunteita opettaa? Teoksessa P. Kansanen & K. Uusikylä (toim.) Luovuutta, motivaatiota, tunteita – Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Tiippana, N. 2009. Mielen hyvinvoinnin tukeminen koulussa. Ahdistusta ja masennusta ennaltaehkäisevän Friends-ohjelman yhteys 7. -luokkalaisten kokemaan mielialaan ja itsetuntoon.
Pro gradu. Helsingin yliopisto.
Turunen, K. E. 1990. Ihmisen ymmärtäminen. Jyväskylä: Atena.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2009. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. Helsinki. <http://www.tenk.fi/ennakkoarviointi/eettisetperiaatteet.pdf > (Luettu 4.5.2010)
Työ terveys turvallisuus -lehti. 2010. Työterveyslaitos. 3/2010. Tiedote 14/2010.
<http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Tiedotteet/Tiedote14_2010.htm>(Luettu 19.4.2010)
Uusikylä, K. 2005. Luova koulu, rokote kouluviihtymättömyyteen. Teoksessa: Karppinen, S., Ruokonen, I. & Uusikylä, K. (toim.) Taidon ja taiteen luova voima. Kirjoituksia 9-12-vuotiaiden lasten ja nuorten taito- ja taidekasvatuksesta. Helsinki: Oy FINN LECTURA Ab.
Vehkalahti, K. 2008. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Vammala: Tammi.
WHO. 2005. Mielenterveystyön toimintasuunnitelma Euroopassa. Euroopan alueen ministerikonferenssi mielenterveydestä. Haasteiden kohtaaminen ja ratkaisujen etsiminen.
Helsinki, 12.–15. tammikuuta 2005. <http://info.stakes.fi/NR/rdonlyres/A349AA21-57C7-4FCA-84D0-44DC4DC24F21/0/toimintasuunnitelma.pdf > (luettu 19.4.2010)
Vilkka, H. 2010. Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät, luentosarja. 18.3-14.4. 2010. Hämeenlinna.
Vilkko-Riihelä, A. 1999. Psyyke. Psykologian käsikirja. Porvoo:WSOY.
Vuorinen, R. 1997. Minän synty ja kehitys. Porvoo: WSOY.
Värri, V.-M. 2007. Kasvatusfilosofian tärkein tehtävä. Niin & näin, filosofinen aikakausilehti 52, 1/2007
LIITTEET
Opettajan avoin kysely
Kuudesluokkalainen on suurien muutosten edessä elämäntilanteessaan (fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset muutokset). Miten sinä näet kuudesluokkalaisen elämänvaiheen? Tuliko muutosten elämänvaihe esille Friends:ssä esimerkiksi vaikeutena käsitellä joitakin aihekokonaisuuksia?
Oliko sukupuolieroja huomattavissa aihekokonaisuuksien käsittelyssä tunnilla?
Itsetunto kehittyy tukemalla lasta, ja lapsen oppiessa tuntemaan itsensä paremmin. Miten ohjelma tukee mielestäsi itsetunnon kasvua?
Mitä tunnekasvatus sinun mielestäsi on?
Mitä mieltä olet tunnekasvatuksen tärkeydestä?
Oppilaasi siirtyvät ensi syksynä yläkouluun. Saivatko oppilaasi Friends:stä eväitä tähän siirtymävaiheeseen?
Ihmisenä kasvamisen aihekokonaisuus on OPS:ssa. Se sisältää muun muassa tunnekasvatuksen, vuorovaikutustaitojen kasvattamisen, itsetunnon kehittämisen. Pystyykö aihekokonaisuutta toteuttamaan? Miten sinä toteutat kyseistä kokonaisuutta?
Miten Friends otettiin vastaan luokassa?
Mikä oli mielestäsi Friends:n paras anti?
Mikä ei onnistunut Friends:ssä?
Miten kehittäisit ohjelmaa?
Ohjelma, jonka vedimme on suunniteltu 4-5.luokkalaisille. Mitä mieltä olet ohjelman sopivuudesta 6.luokkalaisille?
Tuliko Friends esiin muuten kuin itse Friends tunneilla?
Lasten avoin kysely
Miten Friends projekti lähti mielestäsi käyntiin luokassa?
Muuttuiko käsityksesi Friends:stä sen aikana?
Mitä hyvää näet Friends:ssä?
Mitä huonoa näet Friends:ssä?
Jos saisit muuttaa ohjelmaa jollakin tavalla, mitä tekisit?
Kerro jokin hauska kokemus Friends-tunneilta.
Kerro jokin tapahtuma tai kokemus, mistä et pitänyt Friends tunneilla.
Mitä mieltä olet luokan osallistumisesta Friends-tunneilla? Osallistuivatko kaikki mielestäsi hyvin, vai olisitko toivonut osallistumiseen jotakin enemmän tai vähemmän?
Oletko käyttänyt Friends-tunneilla opittuja asioita koulussa tai koulun ulkopuolella?
Oliko sinulle hyötyä Friends:stä, voitko esimerkiksi käyttää Friends-ajatuksia uuteen kouluun siirtyessäsi?
Kuvaile Friends-tunteja muutamalla sanalla.
Mitä asioita olet oppinut Friends-tunneilla?
Mitä hyötyä ohjelmasta olisi toisille samanikäisille?
Oliko tunneilla kivaa?
Olivatko asiat mielenkiintoisi?
Opitko uusia asioita?
Teitkö tehtäviä yhdessä vanhempien kanssa?
Luitko työkirjaa vapaa-ajallasi?
Onko koulussa ennen Friends-tunteja puhuttu tunteista?
Tykkäätkö puhua tunteistasi? (jos sinulla on esimerkiksi paha mieli, haluatko puhua asiasta jonki läheisen ihmisen kanssa)
Onko sinusta tärkeää puhua tunteista? Jos on niin miksi, jos ei niin miksi?
Onko sinusta helppo puhua tunteistasi?
Haluatko puhua tunteistasi?