Tässä kappaleessa tarkastelemme alakoululaisten kehitysvaihetta, erityisesti tunteiden ja moraalin kehityksen kannalta. Aloitamme Jean Piaget kehitysteorialla ja esittelemme myös muita suuntauksia. Lasten Friends-ohjelma on suunnattu 4.-5.-luokille, mutta sitä voidaan käyttää myös muilla alakouluikäisillä. Meidän interventioluokkamme oli 6. luokka ja iältään lasten Friendsin ylärajalla.
Siirtymä varhaislapsuudesta seuraavaan vaiheeseen tapahtuu kehityksen kaikilla tasoilla niin, että biologiset, kognitiiviset ja sosiaaliset muutokset kietoutuvat toisiinsa ja tekevät yhdessä kehityksen mahdolliseksi ( Nurmi & Ahonen 2006, 121). Jean Piaget’n kehitysteorian mukaan kaikki lapset läpikäyvät samat kehitysvaiheet samassa järjestyksessä, kukin omalla kehitysnopeudellaan. Piaget on luonut kognitiivisen kehityksen teoriansa 1920-luvulla, mutta sitä voidaan edelleen käyttää tarkasteltaessa lapsen ajattelun muotoutumista eri ikäkausina. Piaget´n mukaan ajattelu muuttuu laadullisesti siirryttäessä vaiheesta toiseen. Lapsen siirtyessä ajattelussaan vaiheesta toiseen, hän käyttää aikaisemman ajattelunsa muotoja rinnan uusien kehittyvien ajattelumallien kanssa. Tässä tutkimuksessa keskitytään lasten Friends-ohjelman ikäkauteen, jota Piaget kutsuu konkreettisten operaatioiden vaiheeksi. Lapset ovat alakouluikäisiä eli 7-12-vuotiaita. Samasta ikäkaudesta käytetään myös käsitettä keskilapsuus (mm. Pulkkinen 1996; Nurmi & Ahonen 2006). Freudin teoriaan ajatuksensa pohjaavat puolestaan kutsuvat vaihetta latenssi-iäksi (Sinkkonen 2005; Vuorinen 1997). Konkreettisten operaatioiden vaihe on Piaget mukaan loogisen ajattelun alkuvaihe, jolloin ihmisten välisestä yhteistoiminnasta syntyvät moraaliset ja sosiaaliset tunteet. Toiminnoista tulee operationaalisia, kun lapsi pystyy ajattelemalla yhdistelemään samanlaatuisia toimintoja ja edelleen palauttamaan niitä. Näin muodostuu kokonaisjärjestelmiä. (Piaget 1988.)
3.1.1 Tunne-elämä
Tunteet rikastuttavat elämää, suuntaavat huomiota ja sopeuttavat ympäristön muutoksiin. Tunteet merkitsevät paljon ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa: ihmiset tarkkailevat toistensa tunteita ja reagoivat niihin omien kykyjensä mukaan (Nurmi & Ahonen 2006, 104). Friends-ohjelmassa harjoitellaan omien tunteiden tunnistamisen ja käsittelemisen lisäksi myös erilaisia vuorovaikutustilanteita, joissa kohdataan muiden ihmisten tunteita. Tunne-elämässä lapsella tapahtuu konkreettisten operaatioiden vaiheessa syvällisiä muutoksia. Yksilöiden välisen yhteistoiminnan tuloksena näkökulmat koordinoituvat vastavuoroisuudeksi ja tätä kautta lapsi saavuttaa samanaikaisesti sekä autonomian että yhteenkuuluvuuden tunteen muiden ihmisten kanssa (Piaget 1988, 80). Kouluikäiset lapset ymmärtävät toisten ihmisten tunteita ja sen, että sama kokemus voi synnyttää itsessä erilaisia tunteita. Empatian kehityksen myötä lapsi pystyy eläytymään muiden iloon ja suruun. Empatian kyky on yksi terveen persoonallisuuden ominaispiirteistä (Nurmiranta, Leppämäki & Horppu 2009, 62). Nurmen ja Ahosen mukaan (mt., 106-107) useimmat lapset oppivat kymmenenteen ikävuoteen mennessä tunteiden säätelemisen strategioita. Tällaisia taitoja ovat muun muassa ongelmanratkaisutaidot, sosiaalisen tuen etsiminen muilta ihmisiltä, oman ajattelun uudelleen suuntaaminen ja asioiden monipuolinen pohtiminen.
Interventioluokassamme oli huomattavissa, että 12-vuotiaat lapset olivat suurimmaksi osaksi jo saavuttaneet kehitysvaiheen, jossa pystyivät käyttämään erilaisia tunteiden säätelyn strategioita.
Keskustelumme lasten kanssa olivat ajoittain jopa yllättävän syvällisiä. Tunteitaan hyvin säätelevät ja mieleltään tasapainoiset lapset ovat suosittuja kavereiden keskuudessa (mp). Lapsen tunne-elämän kehityksen kannalta olisi tärkeää, että lapsi saisi keskustella aikuisen kanssa omista ja aikuisen tunnekokemuksista. Nurmi ja Ahonen (mp.) mainitsevat tässä kohtaa myös tunneohjelmat, joiden katsotaan olevan avuksi tunteiden käsittelemisen opettamisessa ja oppimisessa. Tämä tukee lasten Friends-ohjelmaan osallistumista juuri tässä ikävaiheessa.
7-12-vuotiaiden lasten tunne-elämään tulee uusia moraalisia tunteita, ja oma tahto järjestäytyy. Seuraava kappale käsittelee niitä.
3.1.2 Moraali ja tahto
Moraalilla tarkoitetaan käsitystä oikeasta ja väärästä. Sen kehitys on osa yksilön kognitiivista ja sosiaalista kehitystä. Moraalin kehittymisen perustekijä on kyky omaksua erilaisia rooleja ja vaihtaa näkökulmia. (Nurmiranta & co 2009.) Lapsen ensimmäiset moraaliset tunteet, jotka ovat syntyneet lapsen vanhempiaan ja muita aikuisia kohtaan tuntemasta yksipuolisesta kunnioituksesta, muuttuvat
sosiaalisen elämän saadessa uusia muotoja. Kouluikäisen uusi moraalinen tunne perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, joka syntyy vastavuoroisuudessa, kun yksilöt antavat toisilleen yhtäläisen henkilökohtaisen arvon. (Piaget 1988, 80.) Lasten yhteistoiminta ja molemminpuolinen kunnioitus kehittävät oleellisesti oikeudentuntoa, joka on lapsen moraalisista tunteista voimakkaimpia (mt., 83). Toveripiiri on yksi hyvä moraalikasvattaja, jossa opetellaan käyttäytymisen pelisääntöjä. Lapset joutuvat jakamaan sekä vuorottelemaan, ja heille syntyy käsitys sopivasta käyttäytymisestä (Nurmi & Ahonen 2006, 109110). Jari Sinkkonen kuvaa 912 -vuotiaiden kehitysvaihetta Freudin psykoanalyyttisen teorian mukaan myöhäislatenssiksi, jossa moraalikäsitysten ja -arvioiden mustan ja valkoisen sekaan tulee eri harmaan sävyjä. Lapset alkavat tällöin ymmärtää entistä paremmin ristiriitoja tekojen takana, oikean ja väärän suhteellisuutta sekä sen, että joskus on valittava kahdesta pahasta vaihtoehdosta se pienempi paha. (Sinkkonen 2005, 18.)
Vilkko-Riihelä (1999, 230-232) esittelee teoksessaan Kohlbergin teoriaa, jota pidetään moraalin kehityksen yleisenä viitekehyksenä. Kohlberg rinnastaa moraalin kehityksen Piaget’n ajattelun kehitykseen: moraali muuttuu laadullisesti samalla kun ajattelukin muuttuu, vaikka vaiheet eivät ole yhtenevät. Noin kolmasosa kouluikäisistä lapsista elää Kohlbergin mukaan esisovinnaisen moraalin vaihetta, jossa käsitys oikeasta ja väärästä perustuu teon välittömiin seurauksiin, eikä lapsi pysty huomioimaan monia näkökulmia samaan aikaan (10-vuotiaat). Tällöin teon moraaliperustana on yksilön oma näkökulma. Kehityksen toinen taso on sovinnainen moraali, jossa yhteisön säännöt ja lait ovat toiminnan perustana (13-vuotiaat). Voimme sanoa Friends-luokkamme kuuluneen tälle moraalin tasolle, sillä sekä luokan yhteiset että Friends-tunneille luomamme säännöt ohjasivat oppilaiden toimintaa. Moraalikehityksen korkeimmalla tasolla eli periaatteellisen moraalin tasolla oikean ja väärän arviointia säätelevät yksilön omat periaatteet yhdessä yhteiskunnan edun ja hyödyn kanssa (16-vuotiaat). Kaikki ihmiset eivät koskaan pääse moraalin korkeimmalle tasolle. Moraalia ajateltaessa on muistettava, että se on hyvin tilanne- ja kulttuurisidonnaista.
Piaget’n teorian mukaan konkreettisten operaatioiden vaiheessa myös yksilön tahto kehittyy uudelle tasolle. Ajatuksien ja tunteiden jäsentyessä alkaa syntyä säätelyä, ja säätelyn lopullinen tasapainomuoto on tahto. Tahto on siis järjen operaatioiden todellinen affektiivinen vastine. Tahto ilmenee tässä muodossa melko myöhäisessä kehitysvaiheessa ja sen toiminnat ovat yhteydessä autonomisten moraalisten tunteiden toimintaan. Tahtoa tarvitaan silloin, kun lapsella on tietyn suuntaisia pyrkimyksiä, jotka ovat ristiriitaisia aikomusten kanssa (Piaget 1988, 84-85). Tahto on operaation mukaisesti palautettavissa oleva säätelytoiminto, ja se kehittyy samaan aikaan älykkyyden operaatioiden kanssa, kun päättelykyky kilpailee havaitun asian kanssa.
Velvollisuuden ollessa hetkellisesti mielihalua heikompi, tahto palauttaa asiat oikeaan arvojärjestykseen (mt., 86). Friends-ohjelmassa tahdosta puhutaan käsitteellä päättää. Tahdon käyttö on oleellista Friendsissä. Oppilaat opettelevat ymmärtämään yhteyttä ajatusten, tunteiden ja käytöksen välillä, ja kuinka päättämällä jotakin voimme ohjailla niitä (Barret 2009, 28).
3.1.3 Kohti nuoruutta
Interventioluokkamme oppilaat ovat siirtymässä nuoruusikään, jonka aikana Piaget’n mukaan esiintyy ohimenevää tasapainottomuutta. Kaikki siirtymät kehitysvaiheesta toiseen aiheuttavat yleensä hetkellisiä heilahteluja. Ajattelussa alkaa olla tilaa vapaalle ja lennokkaalle vaellukselle, ja oma persoona kehittyy (Piaget 1988, 87-88). Kehitysvaiheesta voidaan käyttää myös käsitettä varhaisnuoruus, johon määritellään kuuluviksi lähteestä riippuen hieman eri-ikäisiä nuoria: 12-16-vuotiaat (Vilkko-Riihelä 1999, 246) tai 11-14-12-16-vuotiaat (Nurmiranta & co 2009, 72).
Varhaisnuoruudessa suurin myllerrys liittyy fyysisiin muutoksiin. Psykososiaalisesti merkittäviä asioita ovat kapinointi vanhempia ja muita auktoriteetteja vastaan sekä ystävyyssuhteiden luominen (mp). Moni nuori vaikuttaa fyysisesti jo lähes aikuiselta, mutta psyykkisesti on vielä lapsen tasolla.
Tämä ulkoisen ja sisäisen välinen ristiriita saattaa aiheuttaa sen, että nuorta pidetään henkisesti kypsempänä kuin hän onkaan ja häneltä edellytetään sellaisia päätöksiä ja valintoja, joita hän ei vielä pysty asiallisesti tekemään (Vilkko-Riihelä 1999, 237). Moraalin suhteen 12-vuotias on
”matalalla” tasolla, vaikka ajattelussaan kykenisikin jo jonkinasteiseen abstraktiin ajatteluun (mt., 230). Meillä olisi ollut mahdollista käyttää interventionamme nuorille suunnattua Friends-ohjelmaa, mutta koimme ohjelmiin tutustuttuamme, että lasten Friends on kuitenkin vielä alakoululaiselle sopivampi vaihtoehto. Koemme valinneemme oikean vaihtoehdon, vaikka kuten analyysissämme tulee esiin, muun muassa jotkin työkirjan tehtävät tuntuivat kuudesluokkalaisista jo liian lapsellisilta.
3.1.4 Sukupuolierot
Sukupuolierot tunnemaailmassa ovat jyrkkiä. On todettu, että vanhemmat puhuvat tunteistaan enemmän tyttäriensä kuin poikiensa kanssa. Tytöt saavat myös enemmän tietoa tunteista, sillä tutkimuksissa on huomattu että esimerkiksi satuja keksiessään vanhemmat käyttävät enemmän tunteita herättäviä sanoja lukiessaan niitä tytöille. Äidin ja lasten välisissä leikissä on äitien huomioitu ilmaisevan tunteita monipuolisemmin tytöille kuin pojille. (Goleman 1997, 167.)
Tytöillä kielen kehitys on nopeampaa kuin pojilla, ja siksi tytöt ovat usein taitavampia kertomaan tunteistaan, ja he osaavat paremmin käyttää kieltä tunteiden ilmaisuun. Pojat taas korvaavat kielen fyysisyydellä ja saattavat olla epätietoisia omista tunteistaan ja muiden tunnetiloista (Mp.) Kolmetoistavuotiaiden erot sukupuolten välillä tunteiden käsittelyssä alkavat olla huomattavia. Tämä oli nähtävissä myös interventioluokassamme. Tytöt olivat selkeästi halukkaampia ja kielellisesti taitavampia jakamaan ajatuksiaan tunteista kuin pojat. Käsittelemme aihetta lisää luvussa 9, jossa pääsemme tutkimustuloksiimme. Tytöt oppivat kätkemään aggressioitaan paremmin kuin pojat, mikä saattaa johtaa epäsuotuisiinkin vaikutuksiin kuten juoruiluun, hyljeksintään tai epäsuoraan kostamiseen. Pojat puolestaan turvautuvat tässä iässä suoraan toimintaan. Sukupuolierot johtavat kuitenkin siihen, että aikuisina miehet ovat usein naisia taitamattomampia tunne-elämän alueella. (Mp.)
Tyttöjen ja poikien väliset erot näkyvät leikkityyleissä. Tyttöjen leikeissä muodostetaan pieniä ja kiinteitä ryhmiä, joissa yhteistyö korostuu. Poikien leikeissä on usein suurempi joukko, joka keskittyy kilpailuun. On havaittu, että jos poikien leikeissä leikkijä loukkaantuu jollakin tavalla, pojat odottavat, että loukkaantunut väistyy, jotta leikki voi jatkua. Tytöillä taas loukkaantunutta aletaan lohduttaa, ja leikki keskeytyy. Leikissä tulee esille se, että pojat ovat usein tyytyväisiä ja ylpeitä itseriittoisuudesta kun taas tytöille juuri yhteys toisiin on tärkeää. Tämä ero johtaa myöhemmin siihen tosiasiaan, että tuntuu, että miehet haluavat keskustella eri tavalla kuin naiset. Miehille tärkeää on asiasta puhuminen, naiset taas etsivät tunneyhteyttä. (Mp.)
Lapsuuden aikana opitut tavat johtavat siihen, että tytöt oppivat tekemään paremmin tulkintoja sanallisista ja sanattomista tunneviesteistä ja ilmaisemaan tunteitaan. Pojat taas oppivat tunteidensa minimoimisen, jotteivät tuntisi avuttomuutta, syyllissyyttä, pelkoa tai tuskaa. (Mp.)
Puhuttaessa naisten tunteellisuudesta, on asiassa totuus. Naiset kokevat tunneskaalan voimakkaammin kuin miehet, kun jo alakoulussa poikien tunneilmaisut vaimenevat kun taas tyttöjen voimistuvat. (Goleman 1997, 168-169.) Sukupuolierot olivat selvästi huomattavissa omassa tutkimuksessamme. Niitä pohditaan tulososioissa.
Ennen kuin lähdemme pohtimaan tutkimuksemme tärkeitä käsitteitä, kuten tunneäly, empatia, itsetunto ja tunnekasvatus, on tunteita ja niiden merkitystä avattava. Seuraavassa kappaleessa pohdimme tunteiden merkitystä, ja sitä miten tunteet meidän projektissamme ymmärretään ja, miksi ne ovat tärkeitä.