Merkitys lapsen ja nuoren fyysiseen toimintakykyyn, kasvuun ja kehitykseen

Liikunnalla voidaan vaikuttaa ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Fyy-sisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä selviytyä jokapäiväisistä toiminnoista, jotka vaativat fyysistä ponnistelua. Toisaalta fyysinen toimintakyky voidaan nähdä jonkin yksittäisen elimen ja elinjärjestelmän toimintana. Fysiologisesta näkökulmasta katsottuna fyysinen toiminta-kyky on hengitys- ja verenkiertoelimistön ja tuki- ja liikuntaelimistön toimintatoiminta-kykyä. Psyykkistä toimintakykyä on hankalampi määritellä kuin fyysistä. Psyykkisellä toimintakyvyllä voidaan tar-koittaa oppimista, muistia, älykkyyttä, luovuutta ja persoonallisuuden ominaisuuksia. Persoonal-lisuuden näkökulmaan liittyy keskeisesti minäkäsitys, itsearvostus ja itseluottamus. Psyykkiseen toimintakykyyn liitetään usein myös mielenterveys, psykomotoriset toiminnot ja psyykkinen hy-vinvointi. Sosiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä suoriutua sosiaalisista tilan-teista elämässä toisten ihmisten kanssa niin perheessä kuin koulu-, työ- ja muissa yhteisöissä.

Sosiaalinen toimintakyky on kykyä toimia yhteisöjen ja yhteiskunnan jäsenenä. (Rissanen 1999, 31–32, 35–36, 40.) Tässä luvussa 3.2 kerrotaan liikunnan vaikutuksista lasten ja nuorten fyysiseen toimintakykyyn, kasvuun ja kehitykseen. Luvussa 3.3 kerrotaan liikunnan muista vaikutuksista mm. psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn.

Nupposen (1997) mukaan kehitys on koko ihmisiän jatkuva prosessi, joka viittaa muutokseen.

Muutosten tulee olla systemaattisia, perättäisiä ja organisoituja, jotta ne ovat kehitystä. Kehitys

on biologista ja ympäristön vaikutuksen alaista ja sille on ominaista elämänkaaren kahden en-simmäisen vuosikymmenen aikana kasvu, kypsyminen ja kokemuksista oppiminen. Kasvu ja kyp-syminen ovat kehityksen lähikäsitteitä. Kasvu kuvaa lapsessa ja nuoressa yleisesti tapahtuvia fyy-sisiä muutoksia. Kouluiässä lapsen pituus ja paino lisääntyvät, kehon mittasuhteet muuttuvat, luusto lujittuu ja lihaksisto ja elimet kasvavat melko tasaisesti. Fyysinen kasvu on näkyvin muutos kouluikäisen kehityspiirteissä. Kypsymisellä kuvataan elimistössä tapahtuvia orgaanisia, neurofy-siologisia ja biologisia muutoksia ja se viittaa tempoon ja ajoitukseen, jolla edetään kohti kypsää biologista tilaa. (Nupponen 1997, 14–15.)

Liikunnan avulla voidaan vaikuttaa lasten ja nuorten toimintakykyyn, kasvuun, kehitykseen ja ter-veyteen positiivisesti usealla eri tavalla. Aiheesta voisi tehdä oman tutkimuksensa ja siitä onkin tehty useita tutkimuksia. Tässä tutkimuksessani tuon esille joitakin keskeisimpiä positiivisia vai-kutuksia, jotka tuovat perusteita sille, miksi lasten ja nuorten on tärkeää liikkua riittävän paljon ja säännöllisesti. Liikunta on luonnollinen osa lapsen elämää. Lapsilla on luontainen tarve liikkua, mikä liittyy monimutkaisella tavalla ihmisen kasvuun ja kehitykseen. Luontainen tarve liikkua al-kaa vähentyä kasvun loputtua. Lapsuudessa ja nuoruudessa vietetty liikunnallisesti aktiivinen elämän tapa luo hyvän perustan hengitys- ja verenkiertoelimistön kehittymiselle, vahvistaa luus-toa ja lihaksisluus-toa, parantaa koordinaatiokykyä ja tehostaa yksilön aineenvaihduntaa. Kaikki lii-kunnan myönteiset vaikutukset eivät ilmene välittömästi, vaan osa myönteisistä vaikutuksista ilmenee vasta vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Onkin tärkeää, että ihminen oppii pitämään liikunnasta ja aktiivisesta elämän tavasta jo lapsuusiässä. Näin hän todennäköisesti oppii nautti-maan elämästään enemmän ja kehittyy terveemmäksi aikuiseksi kuin fyysisesti passiivinen lapsi.

(Alen & Rauramaa 2010, 31; Rehunen, 1997, 11; Vuori 2010, 145–169.)

Liikkuvan ja aktiivisen elämän tavan omaava lapsi tai nuori väsyy päivän touhujen aikana luon-nollisella tavalla, mikä auttaa iltaisin unen saannissa ja nopeuttaa nukahtamista. Liikunta lisää syvän univaiheen kestoa ja tekee yöunesta myös laadukkaampaa. Näin lapsi tai nuori herää vir-keänä seuraavaan päivään ja jaksaa taas päivän touhuissa paremmin. Uni on tärkeää myös aivo-jen toiminnalle, sillä elpyäkseen päivän toiminnoista aivot tarvitsevat unta ja uni tarvitsee

liikun-taa. Lisäksi syvän unen vaihe on erityisen tärkeää kasvavalle lapselle, koska kasvuhormonia va-pauttavan hormonin ja itse kasvuhormonin eritys tapahtuu syvän unen vaiheessa. Liikunnalla on myös välittömiä vaikutuksia lapsiin ja nuoriin ja heidän vireystilaansa päivän aikana. Vaikka aktii-vinen elämän tapa väsyttää luonnollisella tavalla, niin se samalla auttaa myös virkistymään het-kellisesti niin henkisesti kuin fyysisesti. kun koululaiset viettävät välitunnit ulkona liikkuen, niin he virkistyvät edellisen tunnin väsymyksestä ja jaksavat taas keskittyä opiskeluun seuraavalla tun-nilla. (Numminen 2000. 51; Rehunen 1997, 193–197; Saarenpää-Heikkilä 2007, 29; Partinen &

Huovinen 2011, 23, 192–193.)

Paljon puhutaan lasten ja nuorten ylipaino-ongelmista. Näihin ongelmiin yksi ratkaisu on liikun-nallinen elämän tapa yhdessä oikean ruokavalion kanssa. Säännöllinen ja riittävä liikunta auttaa pitämään painon kurissa tai vähentämään ylipainoa, koska liikkumalla ihmisen energian kulutus kasvaa. Painonhallinta on tärkeää lapsuus ja nuoruus iässä, koska sillä voidaan vähentää aikui-suuden ylipaino-ongelmia. Lapsuudessa ja erityisesti nuoruudessa alkaneet ylipaino-ongelmat jatkuvat suurella todennäköisyydellä myös aikuisuuteen. Lapsuudessa ja nuoruudessa hankitut lihavuuteen liittyvät epäedulliset biologiset haittatekijät säilyvät yleisesti aikuisikään. Jos ihminen päästää painonsa nousemaan jo lapsuudessa ja ylipaino-ongelma jatkuu aikuisuuteen, niin se altistaa monille aikuisiän sairauksille kuten sydän- ja verisuonisairauksille, verenpainetautiin ja aikuisiän diabetekselle. Säännöllisellä ja riittävällä liikunnalla ihminen voi parantaa myös omaa yleiskuntoaan, mikä taas parantaa omaa vastustuskykyä. Kun vastustuskyky on hyvä, voi koulu-lainen välttää monet flunssat ja muut sairaudet, jotka koulussa jylläävät lukuvuoden aikana.

(Vuori 2010, 145–169; Rehunen 1997, 276–277.)

Liikunta on välttämätön edellytys ihmisen terveydelle ja normaalille toimintakyvylle. Fyysisen toi-mintakyvyn ja terveyden perusta on tuki- ja liikuntaelimistön ja niitä huoltavien elinten jatkuva ja häiriötön toiminta. Liikunnan avulla voidaan vaikuttaa lihasten rakenteeseen ja toimintaan ja pa-rantaa fyysisen kunnon eri osa alueita. Liikunnan vaikutukset lihakseen riippuvat liikunnan kes-tosta ja laadusta. Liikkumattomuus taas johtaa lihaksen surkastumiseen ja surkastumisen seu-rauksena lihaksen voima vähenee. Säännöllisellä pitkäkestoisella liikunnalla voidaan vaikuttaa

sekä sydämen rakenteeseen että ominaisuuksiin. Liikunnan avulla voidaan parantaa verenkier-ron ja hapenkuljetuksen taloudellisuutta, vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja laskea leposykettä. Vaikka useimmat liikunnan avulla saadut terveyshyödyt saavutetaan harras-tamalla liikuntaa säännöllisesti ja pitkäjänteisesti, niin jo yksittäisellä liikuntakerralla voidaan saada aikaan terveyttä edistäviä vaikutuksia. Yksittäisellä liikuntasuorituksella voidaan saada ve-renpaine laskemaan useiksi tunneiksi tai voidaan lisätä lihassolujen herkkyyttä insuliinin vaiku-tuksille. Luuston kehittymiselle lapsena aloitettu liikunta on ensiarvoisen tärkeää. Oikeanlainen fyysinen kuormitus vahvistaa tukikudoksia, paksuntaa luita ja lisää luun tiheyttä. Aikuisena aloi-tetulla liikunnalla ei voida vahvistaa luustoa läheskään niin paljon kuin lapsena aloialoi-tetulla liikun-nanharrastamisella. Liikuntaa harrastavilla lapsilla luusto voi kehittyä jopa 7–8 prosenttia vah-vemmaksi kuin liikuntaa harrastamattomilla. (Alen & Rauramaa 2005, 40; Miettinen 1999, 11; Re-hunen 1997, 24–26, 37, 41; Vuori & Miettinen 2000, 91–93.)