Johtopäätökset

Liikkuminen lasten ja nuorten arjessa on vähentynyt ja tämän osoittaa myös LIITU-tutkimus (2018), jonka mukaan vain noin kolmas osa oppilaista liikkuu suositusten mukaan riittävästi eli vähintään tunnin reippaasti päivässä. Liikkuminen olisi kuitenkin erittäin tärkeää lasten ja nuor-ten arjessa, koska sillä voidaan vaikuttaa positiivisesti lasnuor-ten ja nuornuor-ten terveyteen, fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja oppimiseen ja mikä tärkeintä muistaa niin Nummi-sen ja Välimäen (1995, 81) mukaan fyysinen aktiivisuus on kehittyvän lapNummi-sen normaalin kasvun ja kehityksen edellytys. Kun arjen liikkuminen on vähentynyt, niin se näkyy myös koulupäivän aikai-sen liikkumiaikai-sen vähenemiaikai-senä. Tähän ollaan kuitenkin herätty Liikkuva koulu ohjelman myötä ja useissa Suomen kunnissa ja peruskouluissa koulupäiviin on lähdetty lisäämään fyysistä aktiivi-suutta suunnitemallisesti ja vuoden 2016 loppuun mennessä Liikkuvia kouluja oli 75 % kaikista Suomen peruskouluista ja niissä opiskeli kaikkiaan 83 % kaikista peruskoululaisista (Kämppi &

Aira 2017, 6).

Tutkimukseni osoittaa, että fyysistä aktiivisuutta saadaan lisättyä koulupäiviin monilla erilaisilla toimenpiteillä ja näin saadaan lisättyä niin koulupäivän kuin koko päivän aikaista liikkumista.

Koulupäivän aikaisen liikkumisen merkitys korostuu etenkin vähän liikkuvilla lapsilla ja nuorilla ja heillä jopa 42 % päivän reippaasta liikunnasta tulee koulupäivän aikana, kun oppilailla keskimää-rin kolmas osa päivän reippaasta liikunnasta tulee koulupäivän aikana (Tammelin ym, 2016b).

Lisäksi Jussilan ym. (2016) mukaan vähän liikkuvilla lapsilla ja nuorilla liikkumisen korkein intensi-teetti tulee koulupäivän aikana. Koulupäivän aikaisella liikkumisella voi siis olla suuri merkitys lasten ja nuorten elämässä ja osalle lapsista ja nuorista päivän ainoat liikuntahetket voivat tulla koulupäivän aikana. Vaikka lasten ja nuorten liikkuminen ei ole eikä voi olla pelkästään koulujen vastuulla, niin kouluilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrään ja siihen, että yhä useammat lapset ja nuoret saavuttaisivat fyysisen aktiivisuuden suo-situkset, millä voi olla suuriakin positiivisia vaikutuksia heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Myös Liikkuvan koulun väliraportti ”Kohti aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäi-viä” (Kämppi & Aira, 2017, 8) osoittaa, että fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä koulupäiviin on merkitystä lasten ja nuorten liikuntasuositusten täyttymisessä, sillä sen mukaan liikuntasuositus-ten täyttyminen on yleisempää Liikkuvissa alakouluissa verrattuna muiden alakoulujen oppilai-siin.

Tutkimuksestani käy ilmi, että fyysistä aktiivisuutta lisääviä toimenpiteitä on paljon ja ne ovat monipuolisia. Fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä koulupäiviin monella eri tavalla ja vain koulujen henkilökunnan ja oppilaiden oma halu muuttaa koulujen toimintakulttuuria liikunnallisemmaksi ja oma mielikuvitus on rajana keksittäessä uusia tapoja lisätä fyysistä aktiivisuutta koulujen ar-keen. Tutkimukseni osoittaa myös, että rehtoreiden, opettajien ja koulunkäynninohjaajien näke-myksien mukaan fyysistä aktiivisuutta lisäävillä toimenpiteillä on paljon positiivisia vaikutuksia välitunteihin, oppitunteihin ja koko kouluyhteisöön. Yksi näkemys näistä positiivisista vaikutuk-sista on lasten liikkumisen lisääntyminen ja liikkuvien oppilaiden määrän lisääntyminen. Voisiko tämä johtua yksinkertaisesti siitä, että oppilaille on annettu mahdollisuus liikkumiseen koulupäi-vän aikana muuttamalla koulupäikoulupäi-vän rakennetta, jolloin on saatu koulupäiviin pitkä (30 min.) vä-litunti. Oppilaat kyllä liikkuvat, kun on kunnolla aikaa pelata ja leikkiä. Lisäksi kun koulujen

väli-tuntikäytössä olevien liikuntavälineiden määrä on kasvanut ja liikuntavälineet ovat monipuolistu-neet, niin myös se tarjoaa oppilaille lisää mahdollisuuksia, mielekkyyttä ja motivaatiota liikkumi-seen. Myös välituntiliikunnan luonne verrattuna esimerkiksi liikuntatunteihin on erilainen. Väli-tuntiliikunnan tulee olla rentoa, hauskaa ja miellyttävää eikä siellä mitata tuloksia tai tarkkailla suorituksia kuten liikuntatunneilla. Kuten kappaleessa 3.1 on mainittu liikunnan tulisi olla haus-kaa ja tuoda iloa ja elämyksiä ja tämä juuri saadaan toteutumaan välituntiliikunnassa, joten sel-laisetkin oppilaat, jotka eivät harrasta liikuntaa tai pidä liikuntatunneista saattavat innostua liik-kumaan välitunneilla ja oppia tykkäämään liikunnan tuomasta ilosta ja hyvästä olosta.

Fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä koulupäiviin voidaan vaikuttaa myös lasten ja nuorten tervey-teen, toimintakykyyn ja fyysisen kunnon kohentumiseen, kun heidät saadaan liikkumaan enem-män ja monipuolisemmin. Kuten kappaleesta 3.3 käy ilmi liikunnalla voidaan vaikuttaa positiivi-sesti ihmisen hengitys- ja verenkiertoelimistöön, luustoon, lihaksistoon ja aineenvaihduntaan.

Fyysisesti aktiivinen lapsi ja nuori kehittyy terveemmäksi aikuiseksi kuin passiivinen lapsi ja nuori ja lapsuudessa opittu liikunnan ilo ja liikunnallinen elämäntapa kantaa myös aikuisuuteen ja läpi elämän. Yksi asia mikä vaikuttaa sekä lasten ja nuorten että aikuisten terveyteen on lihavuus, joka on lapsilla ja nuorilla yhä yleisempää kuin ennen. Fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä koulu-päiviin voidaan vaikuttaa oppilaiden energian kulutuksen kasvuun ja sillä voi olla ennaltaehkäi-sevä vaikutus lasten ja nuorten ylipainoon. Lapsuudessa alkaneet ylipaino-ongelmat jatkuvat usein myös aikuisuudessa ja ylipainolla on useita terveyttä heikentäviä vaikutuksia. Ylipaino altis-taa mm. sydän- ja verisuonisairauksille, verenpainetautiin ja aikuistyypin diabetekseen kuten kappaleesta 3.3 käy ilmi. Liikunnalla voidaan vaikuttaa fyysisen terveyden lisäksi positiivisesti myös psyykkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen kuten kappaleessa 3.4 mainitaan ja riittävä liikunta parantaa fyysistä kuntoa ja se taas vaikuttaa ihmisen yleiskunnon kohentumiseen ja hyvä yleiskunto taas lisää vastustuskykyä, jolloin flunssat yms. taudit voivat olla vältettävissä. Kun fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä koulupäiviin saadaan lapset ja nuoret liikkumaan, niin yksilöi-den lisäksi sillä voidaan vaikuttaa myös yhteiskuntaan. Lasten ja nuorten fyysisen kunnon ja sitä kautta niin psyykkisen kuin fyysisen terveyden parantumisella on vaikutuksia myös yhteiskunnan kustannuksiin.

Aiemmat tutkimustulokset liikunnan vaikutuksesta oppimiseen (Syväoja, ym. 2012, 11–17) tuke-vat tutkimuksessani esille tulleita opettajien näkemyksiä fyysisen aktiivisuuden lisäämisen positii-visista vaikutuksista oppimiseen ja keskittymiseen oppitunneilla. Opettajien näkemyksien mu-kaan liikkuminen välitunneilla ja oppitunneilla esimerkiksi taukojumppana paransi oppilaiden keskittymistä ja paremman keskittymisen taas nähtiin parantavan motivaatiota opiskeluun. Li-säksi toiminnallisten työtapojen nähtiin tuovan vaihtelua opiskeluun ja sen nähtiin parantavan myös motivaatiota opiskeluun. Lisäksi fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä nähtiin olevan positiivi-sia vaikutukpositiivi-sia itse oppimiseen. Voisiko yksi selittävä tekijä olla juuri tuo motivaatio, joka on pa-rantunut sekä oppilaiden paremman keskittymisen että vaihtelevien työtapojen myötä ja moti-vaation parantumisella on ollut positiivisia vaikutuksia oppimiseen? Vilkko-Riihelän (1999, 346.) mukaan opiskelijan motivaatiolla on suuri merkitys oppimiseen, joten kun fyysistä aktiivisuutta lisätään koulupäiviin niin välitunneille kuin oppitunneille, niin se parantaa koululaisten motivaa-tiota tuntityöskentelyyn ja oppimiseen ja parantuneen motivaation myötä myös oppimistulokset voivat parantua. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen koulupäiviin toiminnallisen opettamisen / op-pimisen muodossa huomioi myös erilaiset oppijat, mikä on tärkeää, sillä jokainen oppija on eri-lainen ja jokaisen oppimisprosessi on yksilöllinen (Prashning 2000, 107.). Lisäksi Ikäheimon (1997a, 45.) mukaan mitä monipuolisemmin opetuksessa käytetään eri aisteja, niin sitä parem-min oppija oppii, joten opettajien olisikin hyvä käyttää toiparem-minnallisia työtapoja monipuolisesti ja rohkeasti, koska niistä hyötyvät erilaiset oppijat. Jokainen oppija tulisi kuitenkin ottaa huomioon opetuksessa, niin on myös hyvä muistaa, että kun kaikille ei sovi istuminen, niin kaikille ei myös-kään sovi toiminnallisuus yhtä hyvin, vaan osa oppilaista voi kaivata enemmän rauhaa työskente-lyynsä. Toiminnallisilla ja liikunnallisilla opetusmenetelmillä voidaan kuitenkin monipuolistaa opetusta ja tarjota erilaisille oppijoille uusia mahdollisuuksia oppimiseen ja siis parantaa oppilai-den motivaatiota. Sekä Liikkuva koulu ohjelma että Suomessa syksyllä 2016 voimaan tullut pe-rusopetuksen opetussuunnitelma tukevat toiminnallisia opetusmenetelmiä ja koulujen henkilö-kunnasta 84 % kokeekin, että Liikkuva koulu ohjelma tukee uuden opetussuunnitelman toteutta-mista (Kämppi ym. 2017). Tämä tulee myös ilmi tutkimuksessani, sillä vastaajien näkemyksen mukaan opettajat saivat vapaammin kehittää toiminnallisia työtapoja eikä niistä voinut enää ku-kaan toinen häiriintyä.

Aiemmista tutkimuksista käy ilmi, että koulujen henkilökunnasta 94 % mielestä liikkuminen kou-lupäivän aikana edistää kouluviihtyvyyttä ja 83 % mielestä Liikkuva koulu toiminta on hyödyllistä työrauhan kannalta (Kämppi ym. 2017). Myös tämän tutkimuksen tulosten perusteella voisi pää-tellä, että fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä koulupäiviin on ollut positiivinen vaikutus kouluviih-tyvyyteen ja työrauhaan. Tuloksista kävi ilmi vastaajien näkemyksiä siitä, että fyysistä aktiivi-suutta lisäävät toimenpiteet olivat vähentäneet kiusaamista ja kaikenlaista muuta epäsuotavaa käyttäytymistä. Lisäksi toimenpiteiden nähtiin parantavan yhteishenkeä ja tuovan kouluihin vir-keämpää ja innostuneempaa ilmapiiriä. Näillä kaikilla asioilla on varmasti vaikutusta oppilaiden viihtyvyyteen koulussa ja opettajien viihtyvyyteen työyhteisössä. Koska vastaajat näkivät oppilai-den keskittymisen oppitunneilla parantuneen, niin tästä voisi päätellä, että se voisi vaikuttaa op-pituntien työrauhaan positiivisesti, sillä mitä paremmin tunneilla keskitytään, niin sitä rauhalli-sempaa niillä on varmasti työskennellä. Tuloksista kävi myös ilmi, että oppilaiden keskinäinen olo tunneilla oli parantunut, minkä nähtiin johtuvan yhteisistä välituntitouhuista. Kun osattiin olla yhdessä välitunneilla, niin tämä auttoi yhteistyöhön myös oppitunneilla. Liikunnan avulla voi-daan oppia ja opettaa ja liikuntakasvatuksen yksi tavoite onkin kasvattaa liikunnan avulla (Jaak-kola ym. 2013, 20). Välituntipelit ja -leikit antavat siis oivan mahdollisuuden oppia noudattamaan sääntöjä, mikä on oikein ja mikä väärin ja vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, ja nämä kantavat sit-ten myös oppitunneille ja myös muuhun elämään asti.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että Kuopion Liikkuvissa kouluissa ollaan hyvässä vauh-dissa saavuttamassa valtakunnallisia Liikkuvan koulun tavoitteita luoda kouluihin liikunnallinen toimintakulttuuri, jolla voidaan vaikuttaa kouluviihtyvyyteen, työrauhaan ja oppimiseen (Tamme-lin, 2013. 13). Lisäksi tulokset osoittavat, että koulut ovat saavuttamassa Kuopion koulujen omia tavoitteita ja saaneet lisättyä koulupäiviin monipuolista matalankynnyksen liikuntaa, onnistuneet innostamaan yhä useamman oppilaan liikkumaan koulupäivän aikana ja luomaan hyvinvointia ja liikunnallisuutta edistävän ilmapiirin. Toki vastausten perusteella ei voi yksilöidä erikseen mikä koulu on päässyt juuri oman koulun tavoitteisiin, koska vastauslomakkeista ei käy ilmi mitä kou-lua kukin vastaaja edustaa, mutta yleisesti tulosten perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että jo lyhyessä ajassa koulut ovat varsin hyvin saavuttaneet asettamiaan tavoitteita. Pientä pohdintaa vastausten osalta herättää vastausten niin runsas positiivisuus näkemysten osalta. Voiko olla,

että kyselyyn ovat vastanneet vain ne henkilöt, jotka kokevat fyysisen aktiivisuuden lisäämisen koulupäiviin itselleen miellyttävänä asiana ja he näkevät myös sen vaikutukset positiivisena. Kai-kille opettajille se ei varmasti ole miellyttävä asia eikä tunnu kaikista omimmalta jutulta. Voiko olla, että he eivät myöskään ole halunneet vastata kyselyyn ja jos näin on, niin voisiko tutkimuk-sen tulokset olla erilaisia. Aiemmat tutkimukset fyysitutkimuk-sen aktiivisuuden lisäämisestä koulupäivään ja sen vaikutuksista oppimiseen, työrauhaan ja kouluviihtyvyyteen kuitenkin tukevat tämän tutki-muksen tuloksia, joten ainakin jossain määrin tulokset ovat realistisia.

Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että fyysisen aktiivisuuden lisääminen koulupäiviin on hyödyllistä monesta eri näkökulmasta katsottuna. Sillä voidaan lisätä oppilaiden kokonaisliikunnan määrää päivän aikana ja näin vaikuttaa siihen, että oppilaat vahvistavat lähes huomaamattaan kohoaan, aivojaan ja sitä myötä rakentavat omaa minäkäsitystään (Rehunen 1997, 271). Tällä on vaiku-tusta taas oppilaiden terveyteen, oppimiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Yksilöiden ohella myös fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä koulupäiviin voidaan vaikuttaa selvästi koko kou-luyhteisön hyvinvointiin ja koulussa viihtymiseen. Liikunnan rentouttava ja virkistävä vaikutus (Telama 1986, 162.) parantaa keskittymistä ja jaksamista oppitunneilla ja piristää koko koulun ilmapiiriä. Näin kouluista ja koulupäivistä saadaan varmasti sekä oppilaille että henkilökunnalle viihtyisä ympäristö oppia ja työskennellä yhdessä. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen koulupäiviin itsessään kuten koko Liikkuva koulu ohjelma on erinomainen kokonaisuus saada lapset ja nuoret liikkeelle. Liikkuva koulu ohjelma tarjoaa valtakunnallisesti paljon valmista materiaalia koulujen ja niiden henkilökunnan käyttöön ja myös paikallisella tasolla kunnat ja liikunnan aluejärjestöt tukevat kouluja, joten yhdenkään koulun ei tarvitse lähteä yksin liikkeelle vaan tukea ja apua fyy-sisen aktivisuuden lisäämiseksi koulupäiviin on saatavilla monipuolisesti ja paljon. Liikkuvan kou-lun rinnalle on tullut myös Liikkuva varhaiskasvatus ja Liikkuva opiskelu ohjelmat, joten lapsia ja nuoria pyritään saamaan liikkeelle ja vähentämään paikallaan oloa ja kasvamaan liikunnalliseen toimintakulttuuriin aivan pienestä pitäen ja jatkamaan sitä opiskeluvuosiin asti ja toivottavasti myös koko loppu elämän ajaksi.