4.1 Vaikutuksia oppimiseen
Kantomaan ym. (2018) tilannekatsaus koulupäivän aikaisen liikunnan vaikutuksesta oppimiseen osoittaa, että terveyden ja toimintakyvyn lisäksi liikunnalla ja fyysisellä aktiivisuudella on positiivi-sia vaikutukpositiivi-sia myös aivoihin ja oppimiseen. Tutkimus liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden merki-tyksestä oppimiseen ja koulumenestykseen on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina (Kanto-maa ym. 2018). Sekä kotimaisissa (Syväoja 2014, Haapala ym. 2014 & Kanto(Kanto-maa ym. 2010) että kansainvälisissä tutkimuksissa (Donelly ym. 2009 & Ericsson 2003) on havaittu, että säännöllisellä etenkin reippaalla liikunnalla on vaikutusta oppimiseen ja parempaan koulumenestykseen. Tut-kimukset ovat osoittaneet, että sekä koulupäivän aikaisella että vapaa-ajalla tapahtuvalla liikun-nalla on merkitystä. Säännöllinen liikunta vaikuttaa aivojen toimintakykyyn ja terveyteen samalla tavalla kuin koko ihmiskehon muuhun toimintakykyyn ja terveyteen (Kantomaa ym. 2018). Fin-nen (2017, 37) mukaan liikunta vaikuttaa aivojen rakenteisiin ja toimintaan lisäämällä aivojen ai-neenvaihduntaa, kasvattamalla uusia hermosoluja, kehittämällä verenkiertojärjestelmää, kasvat-tamalla aivoissa olevien hiussuontenmäärää ja luomalla uusia yhteyksiä aivojen eri osien välille.
Kantomaa ym. (2018) nostavat esille koulupäivän aikainen liikunta ja oppiminen raportissaan että, hiussuonten lisääntyminen taas parantaa aivojen hapenottokykyä, välittäjäaineiden toimin-taa ja neurotrofien kehittymistä, mikä vaikuttoimin-taa suoraan aivojen informaatiopulssien kulkuno-peuteen (Jaakkola 2012, 53–54). Uusia hermosoluja syntyy etenkin oppimisen ja muistin keskuk-seen hippokampukkeskuk-seen (van Praag 2009). Kantomaa ym. (2018, 23) nostavat esille, että nämä lii-kunnan vaikutukset aivoihin parantavat ihmisen oppimispotentiaalia, koska aivot pysyvät vir-keinä ja toimintakykyisinä. Lisäksi ne parantavat tiedonkäsittely- ja muistitoimintoja ja kehittävät keskittymistä ja tarkkavaisuutta, mitkä vaikuttavat myös positiivisella tavalla oppimiseen.
Heidi Syväojan (2014) väitöstutkimus osoittaa, että niillä 5.- ja 6.-luokkalaisilla, jotka liikkuivat vii-tenä tai kuutena päivänä viikossa vähintään tunnin päivässä, oli korkeammat kouluarvosanojen keskiarvot kuin heillä, jotka eivät liikkuneet ollenkaan tai liikkuivat vain kerran viikossa. Haapalan ym. (2014) tutkimuksen mukaan taas runsaalla välituntiliikunnalla on havaittu olevan positiivisia
vaikutuksia 1.–3.-luokkalaisten sujuvaan lukutaitoon ja urheiluseuran harjoituksiin osallistumi-sella 1.–3.-luokkalaisten hyviin matemaattisiin taitoihin. Sekä Yhdysvalloissa (Donelly ym. 2009) että Hollannissa (Mullender-Wijnsman, Hartman, de Greef, Doolaard, Bosker & Wisscher 2016) on tehty tutkimuksia, joissa liikuntaa on lisätty oppitunneille. Hollantilais-tutkimuksessa (Mullen-der-Wijnsman ym. 2016) lapset osallistuivat kolme kertaa viikossa matematiikan ja äidinkielen oppitunneille, joilla opetus tapahtui liikunnan avulla. Liikunnallisille oppitunneille osallistuneet lapset pärjäsivät paremmin oikeinkirjoituksen ja matemaattisten taitojen testeissä kuin he, jotka osallistuivat normaaleille oppitunneille. Tutkijoiden arvioiden mukaan liikunnallisille oppitun-neille osallistuneet olivat jopa neljä kuukautta edellä oppimistuloksissa. Yhdysvaltalaistutkimuk-sessa (Donelly ym. 2009) kouluviikkoon lisättiin 90 minuuttia reipasta liikuntaa 10 minuutin pät-kissä oppitunneille oppimistavoitteeseen liittyen. Kolmen vuoden aikana liikunnallisille oppitun-neille osallistuneiden testitulokset paranivat lukemisessa, oikeinkirjoituksessa ja matematiikassa verrattuna heihin, jotka osallistuivat normaaleille oppitunneille.
Kantomaan ym. (2010) tutkimuksessa tutkimukseen osallistuneilta 15–16-vuotiailta kerättiin pos-tikyselyllä tietoja heidän liikunta-aktiivisuudesta, mielenterveydestä, koulumenestyksestä, opin-tosuunnitelmista ja omasta koetusta terveydentilasta. Tutkimuksessa löytyi selvä yhteys fyysisen aktiivisuuden ja hyvän koulumenestyksen välillä, sillä aktiivinen liikunnan harrastaminen vaikutti positiivisesti hyvään koulumenestykseen ja jatko-opintosuunnitelmiin. Myös Ericssonin (2003) tutkimuksen mukaan fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä koulupäiviin voidaan vaikuttaa positiivi-sesti koulumenestykseen. Tutkimuksessa kahdella interventioryhmällä oli liikuntatunteja jokai-sena koulupäivänä kolmen vuoden ajan, kun taas kontrolliryhmällä oli vain kaksi liikuntatuntia viikossa. Tutkimustulokset osoittivat, että lisätyllä fyysisellä aktiivisuudella oli positiivinen vaiku-tus koulumenestykseen etenkin äidinkielessä ja matematiikassa.
4.2 Välilliset vaikutukset oppimiseen
Liikunnan vaikutukset oppimiseen voivat välittyä myös eritekijöiden kautta. Tällaisia tekijöitä voi-vat olla mm. uni, ravinto, motoriset taidot ja vuorovaikutus. Lisäksi nykyiset tutkimukset tukevoi-vat
ajatusta siitä, että liikkuminen on hyödyllistä kognitiiviselle toiminnalle. Saarisen ym. (1989, 118) mukaan kognitiivisella toiminnalla tarkoitetaan tiedon vastaanottamiseen, muokkaamiseen, käyttöön ja tallentamiseen liittyviä toimintoja kuten tarkkaavaisuutta, muistia, toiminnanoh-jausta ja ajattelua. Fyysisellä aktiivisuudella voidaan kehittää myös oppimisvalmiuksia. Kanto-maan ym. (2010, 30) mukaan fyysisellä aktiivisuudella on tutkitusti todettu oleva positiivisia vai-kutuksia oppimisvalmiuksiin ja sitä myötä myös oppimiseen.
Heidi Syväojan väitöstutkimuksessa (2014) ne 5.–6.-luokkalaiset, jotka liikkuivat paljon, pärjäsivät tarkkaavaisuustehtävässä paremmin kuin vähän liikkuvat ikätoverinsa. Yhdysvaltalaisessa Chad-dockin ym. (2012) tekemässä tutkimuksessa taas selvitettiin miten hyvä fyysinen kunto vaikuttaa lasten tarkkavaisuuteen ja toiminnanohjaukseen suojatienylitystehtävässä, jossa suojatie tuli ylit-tää ilman häiriötä, puhelimeen puhuen ja musiikkia kuunnellen. Tutkimuksessa hyväkuntoiset lapset selviytyivät tehtävästä onnistuneesti häiriöstä huolimatta, kun taas heikkokuntoisten toi-mintakyky ja tarkkaivaisuus heikkeni häiriön takia. Hyvän fyysisen kunnon lisäksi myös koulupäi-vän aikainen liikunta näyttäisi tutkimusten mukaan edistäkoulupäi-vän oppilaiden tarkkavaisuutta ja toi-minnanohjausta. Yhdysvaltalaisessa (Vazou & Smiley-Oyen 2014) tutkimuksessa oppitunnille oli lisätty 10 minuutin toiminnallinen matematiikan harjoitus. Harjoitus edisti siihen osallistuneiden oppilaiden toiminnanohjausta eli kykyä kontrolloida tarkkaavaisuutta ja muistia paremmin kuin istuen tehty harjoitus. Myös hollantilaistutkimuksessa (van der Niet, Smith, Oosterlaan, Scherder, Hartman & Wissher 2016), jossa kouluviikkoon lisättiin kaksi puolen tunnin pituista liikunta-tuokiota, havaittiin, että tuokioihin osallistuneiden oppilaiden tulokset toiminnanohjausta vaati-vissa tehtävissä paranivat verrattuna oppilaisiin, jotka eivät osallistuneet tuokioihin. Yleisesti tut-kimusten (Pesce, Crova, Cereatti & Casella 2009; Rosenbaum, Carlson & Gilmore 2001; Trudeau
& Shephard 2008) mukaan hyvän fyysisen kunnon omaavilla ja aktiivisilla lapsilla on heikko kun-toisia ja passiivisia lapsia paremmat lähtökohdat selviytyä erilaisista kognitiivista kapasiteettia vaativista haasteista ja tehtävistä. Lisäksi koulupäivään lisätyllä liikkumisella on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia toiminnanohjaukseen, muistiin ja keskittymiseen, mitkä tukevat oppimis-valmiuksia ja sitä myötä oppimista.
Fyysisellä aktiivisuudella voidaan vaikuttaa sekä uneen että ruokailutottumuksiin, jotka ovat yh-teydessä oppimiseen. Fyysinen aktiivisuus, paikallaan olo ja uni ovat yhyh-teydessä toisiinsa. Kuten kappaleessa 3.2 jo todettiin, niin liikkuminen päivän aikana parantaa unenlaatua ja riittävällä ja säännöllisellä unella voidaan Paruthin ym. (2016) mukaan vaikutta positiivisesti tarkkaivaa-suuteen, oppimiseen, muistiin ja käyttäytymiseen. Kun taas riittämätön uni voi vaikuttaa negatii-visesti oppimiseen, sillä tutkimusten mukaan se on yhteydessä häiriöihin vaativissa kognitiivi-sissa toiminnoissa, ylivilkkauteen, huonoon keskittymiskykyyn ja käytöshäiriöihin (Lubans ym.
2016; Owens & Mindell 2005). Fyysisellä aktiivisuudella voidaan myös vaikuttaa ruokailutottu-muksiin, sillä fyysinen aktiivisuus lisää energian kulutusta, mikä taas kasvattaa ruokahalua. Val-tion ravitsemusneuvottelukunnan (2017) mukaan huonot ruokailutottumukset kuten epäterveel-linen ruokavalio ja vähäinen syöminen voivat johtaa terveydellisiin ongelmiin ja väsymykseen.
Nämä taas voivat vaikuttaa negatiivisesti keskittymiskykyyn ja oppimiseen. Fyysisen aktiivisuu-den lisääminen koulupäivään voi taas vaikuttaa positiivisesti kouluruokailun syömiseen ja sitä kautta tukea oppimista ja koulumenestystä.
Monipuolisella fyysisellä aktiivisuudella voidaan vaikuttaa myös motoristen taitojen kehittymi-seen ja sosiaalikehittymi-seen vuorovaikutukkehittymi-seen, jotka ovat yhteydessä oppimikehittymi-seen. Stoddenin ym. (2008) mukaan monipuolinen liikkuminen edistää neuromotorista kehitystä ja motoristen taitojen oppi-mista ja motoristen taitojen hallitseminen taas vaikuttaa positiivisesti aivojen kehitykseen, sillä sekä motoristen että tiedollisten taitojen ohjauksesta vastaavat rinnakkain samat keskushermos-ton mekanismit. Ahosen (1990) mukaan motorisella kömpelyydellä ja oppimisvaikeuksilla on sel-keä yhteys toisiinsa. Viholaisen (2006) mukaan liikkuessaan lapsi hankkii uusia kokemuksia, jotka kehittävät tiedollista kapasiteettia ja näin tukevat kielellistä kehitystä. Kuten kappaleessa 3.3 mainitaan liikkuminen yhdessä toisten kanssa, tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen vuoro-vaikutukseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen, mikä voi osittain selittää liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä. Kantomaan ym. (2010) mukaan fyysisesti aktiivisten lasten ja nuorten hyvää kou-lumenestystä voivat osittain selittää liikuntaharrastuksen kehittämät hyvät ryhmätyötaidot, itse-ohjautuvuus, kyky ottaa vastuuta itsestä ja muista ja kyky nähdä vaivaa asioiden eteen.