Liiketoiminnassa käytetyn omaisuuden myynti

Kun osakeyhtiö myy koko liikeomaisuutensa, käyttö- ja vaihto-omaisuutensa, luovutuksen seurauksena yhtiöön jää yhtiön hallinnossa käytettävien tilojen ohella ainoastaan likvidejä varoja.

Saksassa osakeyhtiölaki (Aktiengesetz vom 6. Sept. 1965) edellyttää osake-yhtiön koko omaisuuden luovutuksessa yhtiökokouksen päätöstä. § 179a AktG säännöstä sovelletaan, mikäli kokonaisuuteen nähden ainoastaan epäolennaisia omaisuuseriä jää jäljelle yhtiöön. Muutoin, yhtiön luovuttaessa lähes koko liiketoiminnassa käytetyn omaisuutensa, yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä on muutettava.⁴⁰⁸

Kun kysymys on yhtiön koko omaisuuden myynnistä, jonka seurauksena yhtiön koko toiminta lakkaa, asiasta päättäminen ei yleensä kuulu hallituksen toimivaltaan. Sellainen luovutustoimi voi olla ristiriidassa yhtiön tarkoituksen ja toimialan kanssa, jos mitään varsinaista liiketoimintaa ei tämän jälkeen enää harjoiteta, vaan toiminta rajoittuu pelkästään yhtiön varojen hallintaan. Tällainen luovutustoimi voi johtaa siihen, että yhtiökokouksen täytyy tehdä päätös yhtiön purkamisesta tai yhtiön tarkoituksen ja toimialan muuttamisesta.⁴⁰⁹

Suomessa korkeimman oikeuden vanhemmassa oikeuskäytännössä esiintyy oikeustapauksia, joissa osakeyhtiön omaisuuden luovutus on päätöksenteko-menettelyn kannalta rinnastettu yhtiön purkamiseen.⁴¹⁰

Uudemmassa pohjoismaisessa oikeuskäytännössä yhtiökokouksen päätös luovuttaa yhtiön lähes koko käyttö- ja vaihto-omaisuus on katsottu yhtiön tarkoi-tuksen ja toimialan vastaiseksi menettelyksi.

Ruotsin korkein oikeus 6.6.1967 (NJA 1967: 63)

Tapauksessa osakeyhtiö, jonka toimialana oli viljanjauhatus ja siihen liittyvä liiketoiminta, päätti yhtiökokouksen päätöksellä myydä ne kaksi kiinteistöään, joilla jauhatusta harjoitettiin, yhtiön kaiken kiinteän ja irtaimen omaisuuden, kahta kuorma-autoa lukuunottamatta, sekä yhtiön jauhatusoikeuden, tavaramerkin ja goodwill-arvon. Yhtiön osakepääoma muodostui 210 osakkeesta, joiden kunkin nimellisarvo oli 1000 kruunua.

Jutussa kantajana olleet osakkeenomistajat omistivat 78 ja 1 osaketta.

Yhtiön kaikki osakkeenomistajat olivat jo pitemmän aikaa olleet haluk-kaita lopettamaan osallistumisensa yhtiön harjoittamaan liiketoimintaa, koska sitä ei pidetty kannattavana. Parhaana vaihtoehtona pidettiin koko osakekannan myymistä. Kun yhtiön ulkopuolelta ei löytynyt halukasta ostajaa yhtiön osakekannalle, eräät osakkeenomistajat ryhtyivät etsimään ostajaa yhtiön liikeomaisuudelle. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 5.5.

1965, jossa jutussa kantajana olleet osakkeenomistajat eivät olleet läsnä, yhtiökokous päätti yksimielisesti hyväksyä erään ostajan kanssa tehdyn sopimuksen, jonka mukaan yhtiö myi ostajalle yllä mainitun liikeomaisuu-tensa 280 000 kruunun hinnasta. Luovutussopimukseen sisältyi ostajan edellyttämä kilpailukieltolauseke, jonka mukaan yhtiö sitoutui 20 ja puo-leksi vuodeksi olemaan ilman ostajan suostumusta harjoittamatta kau-pallista viljanjauhatusta tai muuta yhtiön siihen asti harjoittamaa toi-mintaa. Lisäksi yhtiökokouksessa läsnä olleet osakkeenomistajat sitou-tuivat kauppasopimukseen otetulla määräyksellä noudattamaan itse omassa toiminnassaan mainittua kilpailukieltoa. Yhtiön mukaan kantajana olleet osakkeenomistajat oli kutsuttu ko. yhtiökokoukseen ja nämä olivat tietoisia siitä, mitä asioita yhtiökokouksessa tultaisiin käsittelemään.

Varsinaisessa yhtiökokouksessa 27.5.1966 keskusteltiin myös yhtiön purkamisesta (likvidation av bolaget), mutta yhtiön purkamista ei kuitenkaan kukaan kokouksessa läsnäolleista vaatinut.

Kantajat vastustivat luovutussopimusta ensinnäkin siksi, että mm. vero-tussyistä olisi ollut edullisempaa, että kaikki osakkeenomistajat, yhtiön omaisuuden myymisen sijasta, olisivat myyneet osakkeensa. Kantajat tarjoutuivat myös itse ostamaan muiden osakkeenomistajien osakkeet.

Kantajat vastustivat myös luovutussopimukseen otettua kilpailukieltolau-seketta, koska heillä, toisin kuin muilla osakkeenomistajilla, oli am-mattitaitoa ja tuntemusta alalta ja siten ainoina osakkeenomistajina mahdollisuus toimia viljanjauhatusalalla. Kantajien mukana yhtiön talou-dellinen asema ei myöskään ollut niin huono kuin yhtiön muut osakkeen-omistajat väittivät. Lisäksi kantajien mielestä luovutussopimukseen sisältyvä kauppahinta alitti luovutettavan omaisuuden todellisen arvon.

Kantajat vaativat oikeudessa yhtiötä vastaan nostamassaan kanteessa ko.

yhtiökokouspäätöksen purkamista sillä perusteella, että se oli osakeyh-tiölain ja yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen vastainen.

Alioikeus totesi päätöksessään ensinnäkin, että Ruotsin osakeyhtiölain 76 §:ssä on kielletty yhtiökokousta päättämästä yhtiön varojen käytöstä tai velvoitteisiin sitoutumisesta sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat ilmeisen vieraita yhtiön tarkoitukselle ja toimialalle. Alioikeuden mielestä yhtiön kiinteistöjen ja muun käyttöomaisuuden myyntiä ei voida sinänsä pitää yhtiöjärjestyksen vastaisena, kun yhtiö voi hankkia tai vuokrata toisen kiinteistön ja harjoittaa siellä viljanjauhatusta. Alioikeuden mielestä tämä kävi tapauksessa kuitenkin mahdottomaksi kauppasopimukseen otetun kilpailukieltolausekkeen vuoksi. Alioikeus piti yhtiökokouksen päätöstä yhtiön omaisuuden myymisestä siten, että yhtiö samalla sitoutui kil-pailukieltoon, osakeyhtiölain ja yhtiön yhtiöjärjestyksen vastaisena, kun yhtiöjärjestystä ei viimeistään samanaikaisesti muutettu. Viitaten yhtiön väitteeseen, että liiketoiminnan lopettaminen oli ollut liiketaloudellisesti välttämätöntä, alioikeus totesi, että vaikka omaisuuden myynti olisi

ol-lutkin tältä kannalta oikeutettua, ei se anna yhtiökokoukselle oikeutta tehdä yhtiöjärjestyksen vastaista päätöstä. Alioikeuden mielestä yhtiö-kokouksen päätös olisi kuitenkin mahdollisesti voitu jättää pätemättömäk-si julistamatta, mikäli kantajat olipätemättömäk-sivat ennen po. yhtiökokousta käyt-täytyneet sillä tavalla, että heidän voitaisiin katsoa hyväksyneen kaup-pasopimus siihen sisältyvine ehtoineen. Alioikeus ei kuitenkaan katsonut, että jutussa esiin tulleiden seikkojen nojalla kantajien sellainen käyttäyty-minen ennen po. yhtiökokousta olisi tullut toteen näytetyksi.

Yhtiö valitti alioikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Yhtiö totesi vali-tuksessaan, että yhtiön viljanjauhatustoiminta oli osoittautunut kannatta-mattomaksi. Liiketoiminnan jatkaminen olisi edellyttänyt suurehkoja uusinvestointeja. Yhtiön mukaan vallinneessa taloudellisessa tilanteessa yhtiön hallitus oli ilman yhtiökokouksen kuulemistakin oikeutettu lak-kauttamaan yhtiön liiketoiminnan. Yhtiön käyttämättömäksi jäävä jau-hatusoikeus huomioon ottaen tällöin oli kuitenkin kannattavinta myydä yhtiön käyttöomaisuus. Lisäksi ketään ostajaa pelkästään yhtiön osakkeille ei ollut löytynyt ja kukaan ei myöskään ollut valmis ostamaan yhtiön käyttöomaisuutta ilman sellaista kilpailukieltolauseketta, joka sisältyi po.

kauppasopimukseen. Hovioikeus vahvisti kuitenkin alioikeuden päätöksen jutussa.

Ruotsin korkein oikeus myönsi muutoksenhakuluvan yhtiölle ja tutki jutun. Korkein oikeus totesi 6.6.1967 antamassaan päätöksessä, että yhtiö oli ko. yhtiökokouspäätöksellä tarkoittanut lopettaa täydellisesti ja lopullisesti yhtiön yhtiöjärjestyksessä mainitun toiminnan ja että yhtiö ei ollut kiistänytkään, että päätöksellä oli tämä vaikutus. Tämän johdosta korkein oikeus katsoi, että päätös oli tehty yhtiöjärjestyksen ja Ruotsin osakeyhtiölain 76 §:n vastaisesti. Kun osakkeenomistajat eivät ollet olleet omaisuudenluovutuksesta yksimielisiä, omaisuudenluovutus oli edellyt-tänyt joko yhtiöjärjestyksen muuttamista tai päätöstä yhtiön asettamisesta selvitystilaan yhtiön purkamiseksi (beslut om likvidation). Tähän ei vaikuttanut se, olivatko liiketaloudelliset syyt vaatineet yhtiön liiketoimin-nan lopettamista. Kantajien aiemmin osoittama kiinnostus yhtiön liike-omaisuuden myymiseen ei korkeimman oikeuden mielestä riittänyt näytöksi siihen, että he olisivat suostuneet omaisuuden myyntiin po. kaup-pasopimuksella.

(Jutussa eriävällä kannalla ollut oikeusneuvos totesi, että oikeusopissa esiintyy kanta, jonka mukaan silloin, kun yhtiön koko liikeomaisuus myy-dään siinä tarkoituksessa, että yhtiön liiketoiminta lakkaa, tai tarkoitukses-sa suunnata se muuhun kuin yhtiöjärjestyksessä mainittuun toimintaan, yhtiökokous ei voi tehdä tällaista myyntipäätöstä ilman, että samanaikai-sesti päätetään yhtiön purkamisesta tai tarvittavasta yhtiöjärjestyksen muutoksesta. Hänen mukaansa tälle kannalle ei kuitenkaan löydy nimen-omaista tukea laista ja muutoinkin voidaan painavia syitä esittää sitä vastaan. Ottaen huomioon nykyaikaiselle elinkeinoelämälle tyypilliset toimialojen rakennemuutokset, joihin kuuluvat yritysten lakkauttamiset, toiminnan laajentamiset ja supistamiset, sulautumiset ja uusien yritysten perustamiset, hänen mielestään yhtiökokouksen tulisi voida yksinkertaisel-la ääntenenemmistöllä päättää, tulisiko taloudellisista syistä yhtiön

liike-toimintaa supistaa tai lakkauttaa taikka tulisiko yhtiön myydä liikeomaisuuttaan.)

KKO 1974 II 9

Sähkönjakelua harjoittavien yhtiöiden johtokuntien välillä oli tehty sopimus, jonka mukaan toinen yhtiöistä luovutti sähkönjakeluverkostonsa kaikkine laitteineen toiselle yhtiölle. Luovutussopimus oli sen jälkeen hyväksytty luovuttavan yhtiön yhtiökokouksessa, jolloin päätöstä oli kannattanut puolet annetuista äänistä.

Kanteen nostanut osakkeenomistaja esitti, että koska luovutussopimus sisälsi yhtiön toiminnalle välttämättömät sähkölinjat kalustoineen ja laitteineen ja se siten tarkoitti yhtiön toiminnan lopettamista, yhtiökokouk-sen päätös oli yhtiöjärjestykyhtiökokouk-sen vastainen, koska luovutussopimukyhtiökokouk-sen toteuttaminen merkitsi yhtiön yhtiöjärjestyksessä määritellyn toiminnan ja tarkoituksen käymistä mahdottomaksi. Tämän perusteella kantaja vaati VOYL 30 § 3 mom:n nojalla, että yhtiökokouksen päätös kumottaisiin ja luovutussopimus julistettaisiin puretuksi ja luovuttajana esiintynyttä yhtiötä sitomattomaksi.

Kihlakunnanoikeus kumosi VOYL 30 § 3 mom:n nojalla yhtiökokouksen päätöksen, julisti luovutussopimuksen mitättömäksi ja hyväksyi kantajan muut vaatimukset sillä perusteella, että sen mielestä päätös aiotusta omai-suuden luovutuksesta oli todellisuudessa tarkoittanut yhtiön toiminnan lopettamista ja yhtiön purkamista ja tällaista päätöstä olisi luovuttavan yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan pitänyt yhtiökokouksessa kannattaa vähintään 2/3 kokouksessa edustetuista äänistä. Hovioikeus katsoi, ettei kantajalla, sillä perusteella, että yhtiökokouksen päätös olisi yhtiön toiminnan lopettamista ja purkamista tarkoittavana ollut yhtiöjärjestyksen vastainen, ollut VOYL 30 § 2 mom:n ja 31 §:n nojalla oikeutta ajaa kannetta tuomioistuimessa, vaan ainoastaan oikeus vaatia uusi yhtiöko-kous koolle asiaa käsittelemään. Tällä perusteella hovioikeus poisti kihla-kunnanoikeuden asiasta antaman päätöksen ja jätti kanteen tutkimatta.

Korkein oikeus katsoi, että ko. luovutussopimuksen toteuttaminen merkitsi luovuttavan yhtiön yhtiöjärjestyksen edellyttämän yhtiön pääasiallisen toiminnan ja tarkoituksen käymistä mahdottomaksi. Kun kanne perustui tähän, korkein oikeus oli sillä kannalla, että kantajalla oli ollut oikeus VOYL 30 § 3 mom:n nojalla ajaa tuomioistuimessa kannetta yhtiökokouk-sen päätökyhtiökokouk-sen ja siihen perustuneen toimenpiteen kumoamiseksi. Vii-vytyksen välttämiseksi korkein oikeus otti jutun välittömästi tutkittavak-seen, ja koska luovutussopimus oli tehty vastoin luovuttavan yhtiön yhtiöjärjestyksessä ollutta määräystä yhtiön tarkoituksesta ja toimialasta, korkein oikeus kumosi yhtiökokouksen päätöksen ja selitti luovutussopi-muksen purkautuneeksi sekä velvoitti omaisuuden vastaanottajaksi tar-koitetun yhtiön palauttamaan sopimuksen perusteella saamansa omai-suuden.

411 Tapauksen mainitsevat af Shultén, Kommentaari I s. 561, Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 761, Mäntysaari, DL 1999 s. 69-70 ja Åhman s. 715.

412 Åhman s. 705 ja 715.

413 Åhman käyttää ilmaisua ”Om… en försäljning av bolagets egendom har sådan omfattning att bolagets verksamhet i praktiken måste upphöra,…”. Åhman s. 705.

414 Taxell, Kompetens s. 315. af Schultén katsoo, että tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota siihen, voidaanko yhtiölle hankkia ”korvaavaa omaisuutta”. af Schultén, Kommentaari I s. 561.

Oikeudellista kriteeriä osakeyhtiön todellisen toiminnan pysyväisluonteiselle muuttamiselle, joka edellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista, käsitellään laajemmin myöhemmin kappaleessa 5.1.6.

415 Tällaisia toimia Taxell katsoo kuitenkin hallituksen taloudellisen tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella olevan oikeutettu panemaan toimeen poikkeustapauksissa. Taxell, Kompetens s. 315-316.

Åhmanin mukaan hallitus on poikkeuksellisesti erityisissä olosuhteissa oikeutettu ryhtymään toimiin, jotka ovat ristiriidassa yhtiöjärjestyksen kanssa, ja oikeutettu tällöin jopa myymään yhtiön kaiken omaisuuden. Näin on, jos omaisuuden myynnillä voidaan estää yhtiötä välittömästi uhkaavia tappioita tai huomattavia vahinkoja, jotka muutoin suurella todennäköisyydellä syntyisivät yhtiölle. Åhman s.

Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1935 II 125 ja 1974 II 9 osakeyhtiö luovutti käytännöllisesti katsoen koko liikeomaisuutensa, mistä oli seurauksena, että yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen edellyttämä varsinainen liike-toiminta lakkasi. Oikeusasteet edellisessä tapauksessa ja alemmat oikeusasteet jälkimmäisessä oikeustapauksessa rinnastivat yhtiökokouksen päätöksen pää-tökseen yhtiön purkamisesta. Korkein oikeus sen sijaan perusti ratkaisussa KKO 1974 II 9 päätöksensä pelkästään siihen, että koko liikeomaisuuden luovutus oli luovuttavan yhtiön yhtiöjärjestyksen vastainen.⁴¹¹ Koska luovutussopimusta oli yhtiökokouksessa puoltanut vain puolet annetuista äänistä, yhtiökokouksen pää-tös oli yhtiöjärjestyksen vastaisena pätemätön. Tästä voitaneen tehdä se joh-topäätös, että koko liikeomaisuuden luovutustapauksessa nykyisin ei ole tarpeen selittää kysymyksen olevan osakeyhtiön purkamisesta, kun yhtiön edellytykset toimia yhtiöjärjestyksessä edellytetyllä toimialalla ovat tämän luovutustoimen johdosta pysyvästi lakanneet, vaan kysymyksessä voi olla yhtiön toimialan asi-allinen muuttaminen, joka edellyttää yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeen muut-tamista siinä järjestyksessä kuin yhtiöjärjestyksen muuttamisesta on säädetty.

Yhtiön tosiasiallisen toiminnan supistaminen myymällä yhtiön omaisuutta ei sinänsä ole toimialamääräyksen vastaista.⁴¹² Toimialamääräystä on yhtiön omaisuuden luovutuksen johdosta kuitenkin muutettava, jos yhtiö ei käytännössä voi enää jatkaa yhtiöjärjestyksensä toimialamääräyksen mukaista toimintaa.⁴¹³ Toimialamääräystä on muutettava silloin, kun yhtiön toiminta lakkaa, ilman, että yhtiö ryhtyy harjoittamaan lakkautetun toiminnan sijaan jotakin muuta sellaista toimintaa, joka on yhdenmukainen yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen kans-sa.⁴¹⁴ Taxellin mukaan yhtiön toiminnan lakkauttaminen joko lopullisesti tai määrätyksi ajanjaksoksi on ristiriidassa osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen toimi-alamääräyksen kanssa.⁴¹⁵

711-713 ja 716. Hallituksen jäsenten vahingonkorvausvastuusta silloin, kun hallitus on toteuttanut yhtiöjärjestyksen vastaisia toimia tappioiden välttämiseksi tai vähentämiseksi, ks. Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 30.

416 Mäntysaari, DL 1999 s. 68-69.

417 Mäntysaari, DL 1999 s. 68-69. Liiketoiminnan luovutuksen tarkoituksen merkityksestä, ks.

myös Mäntysaari, DL 1999 s. 68 alav. 14) ja s. 69 alav. 16).

418 Åhman tekee tämän johtopäätöksen suomalaisesta ratkaisusta KKO 1974 II 9, Åhman s. 715.

Ks. myös Åhman s. 713 ss.

Kysymystä yhtiökokouksen päätösvallasta silloin, kun ns. monitoimialayhtiö luovuttaa pysyväisluonteisesti yhden liiketoiminta-aloistaan käsitellään jäljempänä kappaleessa 5.1.6.2.

419 Eisenberg s. 257.

420 Eisenberg s. 259.

Mäntysaaren mukaan liiketoiminnan luovutusta koskevan sopimuksen pitää palvella sellaista liiketoimintaa, jota yhtiö toimialamääräyksensä mukaan saa harjoittaa, jotta sopimus ei olisi toimialamääräyksen vastainen. Sopimusta pitää voida tällöin perustella yhtiön edulla, ja tämän edun pitää liittyä edellytyksiin harjoittaa toimialamääräyksen mukaista liiketoimintaa. ⁴¹⁶ Jos taasen liiketoiminnan myymisen tarkoituksena on toiminnan lopettaminen kokonaan eikä vain tilapäisesti, liiketoiminnan luovutus on toimialamääräyksen vastaista, koska sopimus ei tällöin palvele edes yhtiölle mahdollista liiketoimintaa.⁴¹⁷

Se, että yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä on muutettava ei välttämättä edellytä sitä, että yhtiö luovuttaa kaiken omaisuutensa.⁴¹⁸

Osakeyhtiön luovuttaessa koko operatiivisen omaisuutensa vaikutus on osakkeenomistajien kannalta sama kuin, jos yhtiö luovuttaisi kaiken omaisuutensa. Yhtiö poistuu siltä liiketoiminta-alueelta, jolla se aiemmin toimi.⁴¹⁹ Siten, kun osakeyhtiö luovuttaa käytännöllisesti katsoen koko liikeomaisuutensa, päätöksenteossa tulisi edellyttää samaa osakkeenomis-tajien myötävaikutusta kuin koko omaisuudenkin luovutuksessa, vaikka tällöin ei yhtiön kaikkea omaisuutta luovutettaisikaan.⁴²⁰

Kun osakeyhtiön varsinaista liiketoimintaa palveleva liikeomaisuus myydään kokonaan, seurauksena on yleensä yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaisen liike-toiminnan tosiasiallinen loppuminen pysyväisluonteisesti. Tällöin kirjoittajan käsityksen mukaan liikeomaisuutta koskevan luovutussopimuksen pätevyyden edellytykseksi riittää, että se on ollut esillä yhtiön yhtiökokouksessa ja että tämän johdosta yhtiökokous on päättänyt kokouksessaan, siinä järjestyksessä kuin missä yhtiöjärjestyksen yhtiön toimialaa koskevan määräyksen muuttaminen on suo-ritettava, yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeen sanamuodon muuttamisesta vastaamaan yhtiön uutta toimintaa, ja että yhtiöjärjestyksen muutos on asian-mukaisesti rekisteröity. Koko liikeomaisuuden luovutuksen tulkitseminen osa-keyhtiön tosiasialliseksi purkamiseksi on ongelmallista, jos esimerkiksi yhtiöön

421 OYL 13:1a §:n 1 mom:n 1 lause koskee selvitystilapakkoa. af Schultén, Kommentaari II s.

381, ks. myös s. 375. Selvitystilapakosta on säädetty OYL 13 luvun 2 ja 2a §:ssä. Ks. af Schultén, Kommentaari II s. 384 ss. ja 397-398.

422 Vrt. af Schultén, Kommentaari II s. 381.

423 af Schultén, Kommentaari II s. 374-375.

jää edelleen muuta aiemmin varsinaiseen liiketoimintaan kuulumatonta omai-suutta, josta on tullut yhtiölle esimerkiksi vuokratuloja. Sillä, katsotaanko luo-vutustoimen merkitsevän päätöstä yhtiön asettamisesta selvitystilaan, jota nor-maalisti seuraa yhtiön purkautuminen vaiko yhtiön tarkoituksen ja toimialan asiallista muuttumista, on sikälikin merkitystä, että päätöksentekomenettely pää-töksessä yhtiön selvitystilasta ja yhtiön tarkoituksen ja toimialan muuttamisesta on erilainen. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön purkaminen on suoritettava OYL 13 luvussa säädetyllä selvitysmenettelyllä. Osakeyhtiö on asetettava selvitystilaan osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen määräyksen nojalla (OYL 13:1a § 1 mom.).⁴²¹ Osakeyhtiön purkaminen pelkästään yhtiön omaisuuden luovutuksen vuoksi edellyttänee, että yhtiöjärjestyksessä on selkeästi määritelty, milloin yhtiö on asetettava selvitystilaan yhtiön omaisuuden luovutuksen johdosta.⁴²² Yhtiökokous voi myös vapaaehtoisesti päättää yhtiön asettamisesta selvitystilaan (OYL 13:1 § ja 1a § 1 mom.).⁴²³

Ratkaisussa KKO 1974 II 9 korkein oikeus ei ratkaisun perusteluissa selittänyt liikeomaisuuden luovuttanutta yhtiötä purkautuneeksi, vaan totesi luovutustoi-men tehdyksi vastoin yhtiöjärjestyksessä ollutta määräystä yhtiön tarkoituksesta ja toimialasta. Kun osakeyhtiö myy koko liikeomaisuutensa sillä seurauksella, että yhtiöjärjestyksen yhtiön tarkoitusta ja toimialaa koskevaa määräystä vastaava toiminta lakkaa kokonaan pysyväisluonteisesti, kirjoittajan käsityksen mukaan ei voida vielä sillä perusteella katsoa, että yhtiökokous olisi samalla näin tehnyt vapaaehtoisen päätöksen yhtiön asettamisesta selvitystilaan, vaikka yhtiöön jäisi myynnin seurauksena pelkästään likvidejä varoja ja vaikka yhtiön koko liike-omaisuuden myynnin luovutustoimesta päätettäessä yhtiökokouksessa olisi ollut sellainen määräenemmistö, mikä vaaditaan yhtiökokouksen vapaaehtoiseen päätökseen yhtiön asettamisesta selvitystilaan (OYL 13:1a § 1 mom.). Kir-joittajan kannan mukaan yhtiökokouksen ei ole katsottava päättäessään tällaisesta liikeomaisuuden luovutuksesta samalla päättäneen OYL 13:1a §:n 1 mom:n mukaisesti yhtiön purkamisesta niin, että yhtiö olisi luovutuksen johdosta ase-tettava selvitystilaan. Ellei yhtiökokouksessa nimenomaan päätetä yhtiön aset-tamisesta selvitystilaan, yhtiökokouksen on tällöin päätettävä yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamisesta vastaamaan yhtiön uutta toimintaa, joksi jää

424 Näin meneteltiin yhtiön koko liiketoiminnan luovutuksen johdosta kappaleessa 4.3.3 selos-tettavassa oikeustapauksessa OLG Düsseldorf, Urt. 9.12.1993 – 6 U 2/93.

425 Kirjoittajan lisäksi samalla kannalla menettelystä yhtiön purkamiseksi ja asettamiseksi selvitystilaan liiketoiminnan myynnin seurauksena näyttää olevan af Schultén, Kommentaari I s. 561 alav. 77). Ks. myös Immonen, Yritysjärjestelyt s. 141.

426 Mäntysaari, DL 1999 s. 69 ja Taxell, Kompetens s. 316.

yhtiön omaisuuden hallinta.⁴²⁴ Kirjoittajan kannan mukaan yhtiökokouksen on aina tehtävä nimenomainen erillinen päätös yhtiön vapaaehtoisesta selvitystilaan asettamisesta,⁴²⁵ ja tällöin osakkeenomistajille on toimitettava kutsu yhtiökokouk-seen, jossa mainitaan, että yhtiökokouksessa käsiteltävä asia on päättäminen yhtiön vapaaehtoisesta asettamisesta selvitystilaan. Osakeyhtiölle ei synny sinän-sä liiketoiminnan myynnin seurauksena osakeyhtiölain nojalla velvollisuutta asettaa yhtiö selvitystilaan.

Määrätynlajisen omaisuuden myynti

Kun yhtiöjärjestyksessä on määräys, että yhtiön toiminnan tarkoitus on käyttää tiettyä mainittua omaisuutta, kuten esimerkiksi määrättyä kiinteistöä tai alusta, liiketoiminnassa, on lähdettävä siitä, että yhtiön liiketoimintaa saadaan harjoittaa ainoastaan tällä omaisuudella. Tästä poikkeava liiketoiminta olisi ristiriidassa yhtiöjärjestyksen kanssa. Tällöin osakeyhtiön hallitus ei ole toimivaltainen myymään tätä määrättyä, yhtiöjärjestyksessä mainittua omaisuutta, edes siinä-kään tapauksessa, että se hankkisi samalla tilalle muuta samanlaista omaisuutta yhtiölle. Tällaisen omaisuuden luovuttamisesta päättäminen kuuluu yhtiökokouk-sen yksinomaiseen toimivaltaan.⁴²⁶