Piiri-, alue- ja kunnanlääkärien vuosikertomusten perusteella on mahdollista saada kohtalaisen hyvä käsitys siviiliväestön ”terveydenhuollollisesta sotako-kemuksesta”. Tekstien kautta voi seurata ruohonjuuritason terveydenhuol-toa, sodan tuomia vaikeuksia, mutta toisaalta uudistuksiakin. Samalla on mahdollista riveiltä ja rivien välistä arvioida raportoijien ajatuksia ja mielipi-teitä sekä mahdollisia asennemuutoksia sodan aiheuttaman kriisin seurauk-sena. Vuosikertomukset olivat luonteeltaan virantoimitukseen liittyvää ter-veydenhuoltojärjestelmän sisäistä raportointia, asiatekstiä, jossa isänmaalli-sella retoriikalla ei ollut sijaa. Tässä suhteessa ne erosivat kansanterveyslää-käreiden julkaisemista tarkoitushakuisista ja propagandasävytteisistä leh-tiartikkeleista.864
Kertomusten määrä, taso ja laajuus (1–43 sivua) vaihtelevat vuodesta toi-seen. Tämä johtuu osittain kriisivuosien lääkäripulasta valtaosan lääkäreistä ollessa rintamapalveluksessa, mutta myös siitä, että vuodesta 1943 alettiin perustaa lääninlääkärin virkoja, jolloin piirilääkäripiirejä vähitellen lakkau-tettiin.865 Osa lääkäreistä laati pitkiä selostuksia, joissa he kuvailivat tarkasti alueensa yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta.866 Sotavuosina kunnissa oli paljon sijaisia, jotka eivät lyhyillä komennuksillaan pystyneet perehty-mään sijoituspaikkansa olosuhteisiin; näin ollen kertomuksetkin jäivät
864 Sotavuosilta 1939–1944 olen lukenut 432 lääkärin kirjoittamaa vuosikertomusta. Mukana ovat kaikki saatavilla olevat 268 piiri- ja aluelääkäreiden kertomusta sekä 164 kunnanlääkäreiden kerto-musta luovutetun Karjalan, Vaasan, Kristiinankaupungin, Haapajärven, Tohmajärven ja Ruoveden piireistä. Valinta kattaa ruotsinkielisen länsirannikon sekä Hämeen, Oulun, Kuopion ja Viipurin lää-nit. Suurimmat kaupungit: Helsinki, Oulu, Turku ja Tampere, eivät ole mukana analyysissa. Terveys-sisarten kertomuksia ei voi systemaattisesti kerätä, mutta joitakin on satunnaisesti liitetty kunnanlää-käreiden vuosikertomusten yhteyteen. Sortavalan piirilääkärin arkistosta löytyi 16 terveyssisaren kertomukset vuodelta 1942.
865 Vuonna 1943 jättivät kertomuksensa jo Kuopion, Lapin, Mikkelin, Oulun, Tampereen, Turun ja Porin, Uudenmaan ja Vaasan lääninlääkärit. Piirilääkäripiirit ja –virat lakkautettiin tammikuuhun 1948 mennessä. Viimeiset piirilääkärikertomukset löytyvät arkistosta vuodelta 1946.
866 Erityisesti Pyhäjärven kunnanlääkäri Torkkola ja Kuusamon aluelääkäri Ervasti.
hyiksi ja pintapuolisiksi. Taulukkoon 15 olen kirjannut, kuinka monessa vuo-sikertomuksessa on maininta äitiys- ja lastenneuvonnasta. Eniten mainintoja on löydettävissä aluelääkäreiden kertomuksista867 rajaseudulta, jonne talvi-sodan jälkeen rakennettiin uusia terveystaloja Suomen Huollon rajaseutu-miljoonilla.
Taulukko 15. Maininnat äitiys- ja lastenneuvonnasta piiri-, alue- ja kunnanlääkäreiden vuosi-kertomuksissa 1939–1944
Kertomusten lukumäärä
Mainintoja äi-tiysneuvoloista
Prosentti-osuus
Mainintoja las-tenneuvoloista
Prosentti-osuus
1939 89 10 11,2 14 15,7
1940 90 19 21,1 29 32,2
1941 65 18 27,7 33 50,8
1942 69 20 29,0 25 36,2
1943 74 26 35,1 39 52,7
1944 45 17 37,8 23 51,1
Yhteen-sä 432 110 25,5 163 37,7
Lähde: Piiri-, alue- ja kunnanlääkäreiden vuosikertomukset 1939–1944. Eba 10–6 ja Ebb 18–24, LKHV, KA.
Imeväiskuolleisuuden muutoksia alettiin tarkemmin seurata ja kommentoida talvisodan jälkeen. Ennen sotaa imeväiskuolleisuutta ei välttämättä ilmoitet-tu, vaan saatettiin esimerkiksi kertoa alle yksivuotiaana kuolleiden osuus ko-konaiskuolleisuudesta tai pelkästään syntyneiden ja kuolleiden määrät.868 Välirauhan aikana aktivoitunut keskustelu lasten terveydentilasta vaikutti myös lääkäreiden tapaan kuvata väestönmuutoksia omalla alueellaan, ja alle yksivuotiaiden kuolleisuus alettiin ilmoittaa imeväiskuolleisuutena.
Sotavuosina nähtiin imeväiskuolleisuudessa suuria heilahteluja, jotka oli-vat pääasiassa yhteydessä evakuointeihin, huonoihin majoitusolosuhteisiin ja niihin liittyviin epidemioihin. Pienten lasten ravitsemus oli kohtalaisesti tur-vattu koko sotakauden ajan, eivätkä mahdolliset ravitsemushäiriöt heijastu-neet kuolleisuuteen. Talvisodan aiheuttama kriisi rajaseudun evakuoitujen lasten keskuudessa näkyi vuonna 1940 tavattoman korkeina kuolleisuuslu-kuina. Uudellamaalla tilanne taas pysyi ennallaan. Vuonna 1943 imeväis-kuolleisuus laski ennätysmäisen alhaiselle tasolle, mikä on tutkimuskirjalli-suudessa aikaisemmin jäänyt vähälle huomiolle. Vuonna 1943 ravitsemusti-lanne maassa oli hyvä ja väestö pysyi pääosin paikallaan. Vuoden 1944 aika-na kuolleisuus nousi jälleen erityisesti Lapin läänissä, jonka koko väestö jou-duttiin saksalaisia vastaan käydyn sodan vuoksi siirtämään Ruotsiin ja
867 Vuonna 1943 jopa 85 prosentissa aluelääkäreiden kertomuksissa mainitaan lasten terveysneuvonta.
Eba 15, LKHV KA.
868 Vuonna 1938 esimerkiksi Isojoen ja Metsäpirtin kunnanlääkärit ilmoittivat pelkästään syntyneiden ja kuolleiden erittelemättömän luvun. Kunnanlääkäreiden vuosikertomukset 1938. Ebb 18, LKHV.
janmaalle.869 Kuvio 4 näyttää, kuinka heilahtelut imeväiskuolleisuudessa poistuivat vasta vuonna 1946, ensimmäisenä kokonaisena rauhan vuotena.
Kuvio 4 Imeväiskuolleisuus 1/1000 Suomessa vuosina 1936–51 Uudenmaan, Ou-lun, Lapin läänissä sekä koko maassa
Lähde: Vuotta nuorempana kuolleet lääneittäin vuosina STV 1937–1951.
Myös syntyvyys heilahteli sotavuosina voimakkaasti. Erityisen matala se oli vuosina 1940 ja 1942, seurauksena edeltävien vuosien totaalimobilisaatioil-le.870 Sekä kuolleisuuden että syntyvyyden vaihteluita käytettiin sotavuosina taustatietona ja propagandamateriaalina lasten terveyteen ja väestöpolitiik-kaan liittyvissä keskusteluissa. Propagandasävytteistä tekstiä ei kuitenväestöpolitiik-kaan esiintynyt lääkäreiden talvisodan jälkeisissä vuosikertomuksissa.
Saatava lisää terveyssisaria!
Talvisodan jälkeisissä lääkäreiden toimintakertomuksissa on paljon kuvauk-sia niistä vaikeuksista ja muutoksista, joita sota ja siirtoväen asuttaminen aiheuttivat terveydenhuollossa ja käytännön lääkärin työssä. Suurin muutos sotaa edeltäviin vuosiin on, että neuvontatyöstä on lisääntyvästi merkintöjä.
Maaseudulla ennen talvisotaa tapahtunut lasten terveysneuvonta kuului ”va-paiden kansalais- ja huoltojärjestöjen” toimintapiiriin, joka laskettiin pi-kemmin huoltotyöhön, ei niinkään terveydenhoidoksi, minkä vuoksi siitä ei
869 Lapin sodan evakuoinnit, kts. luku 7.
870 Suomen syntyvyystilasto vuosilta 1880–1969, kts. liite 2.
ollut tapana raportoida. Satunnaisia merkintöjä saattaa kuitenkin löytyä var-sinkin 1930-luvun loppuvuosina.
Kurkijoen piirilääkäripiiriin kuuluva Lahdenpohjan kauppalan kunnan-lääkäri kävi vuonna 1938 kerran kuukaudessa vastaanottamassa ”lasten huoltoasemalla”. Simpeleellä pidettiin alle kahden vuoden ikäisille lapsille ilmaisia lääkärin vastaanottoja tehtaan neuvonta-asemalla paikallisosaston (ilmeisesti Mannerheim-liitto) kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti.
Äitiyshuollon ja lastenhoidon neuvonta-asema oli Kurkijoen kirkolla ja Eli-senvaarassa.871 Salmin piirilääkäripiirissä vastanotto oli vuonna 1938 Suis-tamon pitäjän Loimolan kylässä joka kuukauden ensimmäinen tiistai ja
”Mannerheim-liiton pikkulasten tarkastus” joka kuukauden viimeisenä per-jantaina lääkärin vastaanotolla Suistamon kirkolla.872
Vuosien 1939 ja 1940 kunnan-, alue- ja piirilääkärien vuosikertomuksissa nousee vahvasti esiin se seikka, että talvisodan tapahtumat ja evakuoinnit koskettivat kovin eri tavalla maan eri osia. Länsi-Suomessa olosuhteet olivat sodasta huolimatta melko lailla ennallaan. Siirtoväkikään ei Uudessakau-pungissa huonontanut terveystilannetta. Normaaliin tapaan tehdyissä koulu-laistarkastuksissa ”siirtolaislapset” todettiin hyväkuntoisiksi eikä alipainoi-suudesta voinut puhua.873 Useat kertomukset oli laadittu modernisaatio-näkökulmasta: kunnissa oli lähdetty kehittämään terveydenhuoltoa, jonka sota oli paljastanut puutteelliseksi.874
Taulukko 16. Korkeimmat imeväiskuolleisuusluvut Oulun läänissä vuonna 1940.
Kunta Väkiluku Syntyneet Alle 1-v.
kuol-leet
Imeväiskuollei-suus 1:1000
Kuusamo 3645 360 130 361
Yli-Ii 3123 62 17 274
Kuhmo kk. 9896 267 66 247
Kiiminki 2517 48 11 229
Taivalkoski 4388 175 39 223
Muhos 5333 80 17 213
Lähde: Oulun maaherran kertomus 1940. Ea 564. SM, KA.
Itärajan tuntumassa sota sen sijaan mullisti kaiken: raja siirtyi ja väestö oli evakuoitava. Talvisodan puhjettua monin paikoin jouduttiin lähtemään suin päin pakoon ilman omaisuutta. Avustuksia ohjattiin rajaseudun jälleenra-kentamiseen: tärkeällä sijalla olivat Suomen Huollon ”rajaseutumiljoonat”.
Oulun läänin maaherra Pehkosen vuosikertomukseen on liitetty SPR:n laa-tima yhteenveto läänin terveydenhoito-oloista, johon on kirjattu myös kun-tien kuolleisuusluvut. Läänin 141 promillen imeväiskuolleisuus vuonna 1940
871 Kurkijoen pl vk 1938. Eba 10, LKHV, KA.
872 Salmin pl vk 1938. Eba 10, LKHV, KA.
873 Uudenkaupungin pl vk 1940. Eba 12, LKHV, KA.
874 Vuoden kuluessa oli saatu pysyvät lastenneuvolat Kannukseen, Veteliin ja Pietarsaaren mlk. Kok-kolan pl vk 1941. Eba 13, LKHV, KA.
oli kaksinkertaistunut edellisestä vuodesta. Kuudessa kunnassa enemmän kuin joka viides oli menehtynyt ensimmäisenä ikävuotena. (taulukko 16)875
Kuusamon imeväiskuolleisuus oli omaa luokkaansa: vuonna 1940 syntyi 360 lasta, ja alle yksivuotiaita kuoli 130. Kunta oli evakuoitu kokonaisuudes-saan talvisodan alussa. Rauhansopimuksessa raja piirrettiin kunnan läpi, jolloin 2000 henkilön talot jäivät Neuvostoliiton puolelle. Lisäksi Suomen puolelta 1000 kuntalaisen asunnot oli hävitetty.876 Maaherra luetteli tär-keimmiksi altistaviksi tekijöiksi pitkittyneen siirtolaisuuden, kuljetukset kylmissä kulkuneuvoissa sekä ahtaat asunto-olot evakuointipaikassa, jolloin kulkutaudit pääsivät herkästi leviämään. Lasten peruskunto oli alun perin ollut huono. Kuusamossa terveystarkastuksia vuonna 1940 tehneen lääkäri Zaida Eriksson-Lihrin mukaan kaikilla pitäjän lapsilla oli riisitauti.877 Juuri riisitaudin yleisyyteen voitiin neuvontatyöllä helposti vaikuttaa. Kuusamossa aluelääkäri Ervasti kommentoikin myönteisesti vuoden lopussa jälleen käyn-nistyneen ”lastenhoito- ja äitiyshuoltoneuvolan” toimintaa.
Siellä sen [neuvolan] että hoitajattarien työ yleensä on varmaan alkanut tuottaa hyviä hedelmiä, kansa on jo tottunut sairas- ja terveydenhoitoakin koskevissa asi-oissa hakemaan apua sieltä, missä sitä on parhaiten saatavissa. Vanhat hoitokei-not ja omatekoiset hoitajat ovat jo enimmäkseen jääneet syrjään.878
Oulun läänissä itärajan pinnassa sijaitsevan Suomussalmen aluelääkäri Allas totesi sodan aiheuttaneen terveyden- ja sairaanhoito-olojen huomattavaa taantumista, mutta toiselta puolen oli kuitenkin myönnettävä, että se ”jois-sain kohdin on myös antanut aiheen näiden olojen parantamiseen”. Kainuun Rajaseudun ystävät ry. palkkasi Vuokin kyliin diakonissan, ja Suomen Huol-lolla oli yleissairaala ja lasten sairastupa. Lokakuussa 1940 paikkakunnalla kiersi Naisten Työvalmiusliiton palkkaamana lastenlääkäri Zaida Eriksson-Lihr, ”joka antoi neuvoja lasten hoidossa” ja jakoi ilmaiseksi Suomen Huol-lon tarkoitukseen varaamia lääkkeitä. Työvalmiusliitto ajoi myös innokkaasti lastensairaalan perustamishanketta Suomussalmelle. SPR ryhtyi vuoden lo-pulla rakennuttamaan kuntaan myös terveystaloa, johon oli tulossa asunto terveydenhoitajalle ja kätilölle sekä lisäksi neuvolaa varten tarvittavat neet. Kiire rakennustöissä teetti kuitenkin ongelmia: työn jälki oli usein huo-noa. Rajaseudun Ystävät r.y. rakennutti Alavuokkiin parakkirakennuksen sairaanhoitajalle, mutta siitä tuli niin kylmä, ”ettei sitä toistaiseksi ole voitu käyttää muuhun kuin varastorakennuksena”.879
Ilomantsissa alkoi syyspuolella hahmottua vapaiden järjestöjen rahoitta-ma suunnitelrahoitta-ma pysyvästä terveydenhoitotyön uudistamisesta siirtymällä keskitettyyn terveyssisartyöhön. Suunnitelman mukaan kunta jaettaisiin vii-teen terveyssisarpiiriin. Kuntaan suunniteltiin neljää terveystaloa ja
875 Oulun maaherran kertomus 1940. Ea 564, SM, KA.
876 Kuusamon al vk 1940. Eba 12, LKHV, KA.
877 Oulun maaherran kertomus 1940. Ea 564, SM, KA.
878 Kuusamo al vk 1940. Eba 12, LKHV, KA.
879 Suomussalmen al vk 1940. Eba 12, LKHV, KA.
tenä piirinä toimi Naarvan SPR:n sairasmaja. Kunnanlääkäri Wartiovaara toivoi, että tämä ”suurisuuntainen ja myös melkoisia taloudellisia uhrauksia vaativa” työmuoto tulisi täyttämään siihen kohdistetut toiveet.880
Kuva 6 Kuvassa on Ruotsin Punaiselta Ristiltä lainattu röntgentutkimusyksiköllä varustettu häkäpöntöllä kulkeva lastenneuvola-auto, jolla lastenlääkäri Zaida Eriksson-Lihr kiersi rajaseudulla ja Karjalassa sotavuosina. Kuva Suomen Punainen Risti.
Suureksi ongelmaksi nähtiin kuitenkin pätevän hoitohenkilökunnan saami-nen. Puolangalla pienten lasten kuolleisuus talvisodan aikana oli ollut kor-kea, imeväiskuolleisuus oli noussut 137 promilleen. Suuriin kuolleisuuslu-kuihin voitaisiin vaikuttaa ”suhteellisin pienin toimenpitein”. Terveyssisarta ei ollut saatu lukuisista ilmoituksista huolimatta. Kuntaan suunniteltiin seu-raavana kesänä ”n.s. kansan terveystaloa”, jolloin suunnitellut neuvolat ja niiden toimihenkilöt saisivat ajanmukaisen toimipaikan ja talon. Ellei kun-taan saataisi terveyssisarta, oli vaarana, että moni suunniteltu toiminta jäisi rempalleen. ”Takapajulle jääneen kunnan” terveysoloja oli kohennettava.881
Vuosikertomuksista saa vaikutelman, että vuosina 1940–41 neuvoloiden rakentaminen nähtiin tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Useimmissa kertomuksissa alkaa löytyä merkintöjä neuvontatoiminnan aloittamisesta tai ainakin suun-nitelmista sen aloittamisesta. Terveystalo-ajatus oli selvästi vielä uusi, mikä näkyy vaihtelevina ilmaisuina, puhuttiin esimerkiksi ”ns. kansan terveysta-losta”, mutta lääkärit suhtautuivat asiaan kuitenkin myötämielisesti. Suurin pula oli terveyssisarista, joiden monipuolisen asiantuntijuuden varassa kan-santerveystyö käytännössä oli.
Neuvontatyö imeväiskuolleisuuden alentajana
Voimakkaasti vaihtelevat imeväiskuolleisuusluvut kirvoittivat monenlaisia analyyseja ja mielipiteitä lääkäreiden parissa. Lasten terveydenhuollon tehoa todisteltiin muuttuvien imeväiskuolleisuuslukujen avulla.
880 Tässä tapauksessa viitataan luultavimmin Suomen Huollon ”rajaseutumiljooniin”. Ilomantsin kl vk1940 Ebb 23, LKHV, KA.
881 Puolangan al vk 1940. Eba 12, LKHV, KA.
Hyvä esimerkki on professori Toivo Salmen vuonna 1944 Duodecimissa julkaisema artikkeli imeväiskuolleisuudesta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä Suomessa vuosina 1936–1942. Salmi uskoi vahvasti ”terveydelliseen lasten-huoltotyöhön” ja sen imeväiskuolleisuutta alentavaan vaikutukseen. Peruste-luina oli esimerkiksi ”se merkillinen ilmiö”, että vuosina 1938–1940 aviotto-mien lasten imeväiskuolleisuus jäi alle avioliitossa syntyneiden imeväiskuol-leisuuden.882 Selitykseksi ilmiölle Salmi tarjosi niitä ”lakisääteisiä lastenhuol-lollisia toimenpiteitä”, jonka kohteiksi aviottomat lapset olivat joutuneet.883
Kun talvisodan aikana imeväiskuolleisuus nousi kovin korkealle, vuonna 1941 se laski ennätyksellisen matalalle. Salmen mielestä syynä oli tehostettu terveydellinen lastenhuoltotyö, eli neuvolat, tilapäiset lastensairaalat sekä suoja-aineitten ja rokotusten jakelu. Kuolleisuus laski erityisesti siirtoväellä, jonka piirissä Suomen Huollon harjoittama huolto- ja valistustyö oli ollut aktiivisinta. Vuonna 1942, sotatilasta huolimatta, imeväiskuolleisuus ei enää noussut vuoden 1940 tasolle, vaan pysytteli sotaa edeltäneissä lukemissa, sillä yhteiskunta oli varustautunut ”aivan erityisesti lasten terveydellisen huollon alalla”. Myös väestönsiirrot olivat vähäisiä ja ne tehtiin kesäai-kaan.884
On vaikea arvioida, missä määrin eri tekijät vaikuttivat imeväiskuollei-suuteen. Talvella 1941–1942 neuvola- ja koululääkäritoiminta oli pääosin tauolla kesällä 1941 alkaneen totaalimobilisaation vuoksi, ja siitä huolimatta kuolleisuus pysyi alhaisena. Vuodelle 1943 oli tunnusomaista väestön hyvä ravitsemustilanne ja rauhallinen tilanne rintamalla. Sotaa käytiin Suomen rajojen ulkopuolella, kaupunkien pommitukset olivat vähäisiä, eikä evaku-ointeja koettu. Syksyllä alkanut kurkkumätäepidemia ja jälleen lisääntynyt tuhkarokko vaikuttivat leikki-ikäisten sairastavuuteen ja kuolleisuuteen, sen sijaan pieniä vauvoja koettelevaa hinkuyskää oli vuonna 1943 vielä vähän liikkeellä. Toki lastenneuvoloita rakennettiin jonkin verran lisää, mutta nii-den merkitys imeväiskuolleisuuteen sotavuosina oli käsitykseni mukaan vielä kovin rajallinen. Lisääntynyt hygienia- ja lastenhoitovalistus sanoma- ja ai-kakauslehdissä ja radiossa sekä monenlaisten valistuslehtisten jakaminen ovat sen sijaan saattaneet vaikuttaa myönteisesti imeväisten terveydentilaan.
Vuosikertomuksissa pohdittiin ja selostettiin paljonkin sodan tuomia muutoksia. Oli odotettu, että epidemiat yleistyisivät ja että tuberkuloosita-paukset lisääntyisivät. Jatkosodan aikana ei kuitenkaan kurkkumädän lisäksi esiintynyt suurempia epidemioita lasten joukossa. Pieniä lapsia suosiva elin-tarvikkeiden säännöstelyjärjestelmä, yleistynyt kouluruokailu ja haavoittu-vassa asemassa olevien lasten lähettäminen Ruotsiin aiheuttivat sen, että lasten terveyden- ja ravitsemustila oli olosuhteisiin nähden hyvä, ja vakavat
882 Vuonna 1938 helsinkiläisten aviottomien lasten imeväiskuolleisuus oli 64,3 ‰. Aviollisten lasten valtakunnallisen imeväiskuolleisuuden keskiarvo oli 68,0 ‰. Salmi 1944, 541.
883 Väestötieteilijä Väinö Kanniston mukaan kyseessä oli kuitenkin tilastovirhe. Luvut olivat vääristy-neet, sillä lääkärit olivat usein jättäneet aviottoman lapsen kuolintodistukseen merkitsemättä määräys-ten mukaisen sanan ”avioton”. Kun lomakkeeseen lisättiin nimenomainen kysymys lapsen avioisuu-desta, niin molempien ryhmien kuolleisuuden suhde palautui taas ennalleen. Kannisto 1945, 138.
884 Salmi 1944, 559.
aliravitsemustilat olivat harvinaisia. Sen sijaan murrosiän kasvupyrähdys jäi puutteellisen ravinnon vuoksi rauhan aikaa pienemmäksi, minkä seuraukse-na sodan jälkeen nähtiin, että tietyt ikäryhmät olivat jääneet aikaisempaa lyhemmiksi.885 Laajassa muistitietotutkimuksessa sota-ajan lapsuudesta ruu-an puute ei noussut kovin voimakkaasti esiin. Sen sijaruu-an valitettiin ruokava-lion yksipuolisuutta.886
Ruotsiin sairaita lapsia, ei ”perinnöllisesti heikkoa ainesta”
Suomessa vaikeasti sairaiden lasten hoitomahdollisuudet olivat sotavuosina lähes olemattomat. Tammikuussa 1942 lääkintöhallitus ilmoitti, että Ruot-siin voitaiRuot-siin lapsia lähettää sairaita lapsia hoitoon. Ohjeiden mukaan lapset saisivat olla iältään 1–10-vuotiaita ja mielellään ”kävelykuntoisia”. Soveliaiksi tapauksiksi siirtoon ehdotettiin tartuntavaarattomia tuberkuloosimuotoa ja ihotauteja, ”kroonillisia suolistotauteja ja anemioja sekä hoidon tarpeessa olevia toipilaita”. Aikakauden eugeenisten periaatteiden mukaisesti hoitoon saatiin kuitenkin ohjata vain kehityskelpoisia ja perimältään normaaleja lap-sia. ”Matkalle ei hyväksytä imbesillejä ja idiootteja eikä selvästi perinnöllises-ti heikkoa ainesta (esim. ei epilepperinnöllises-tikkoja eikä diabeeperinnöllises-tikkoja).”887
Lastensiirtoja käsittelevässä väitöskirjassaan Pertti Kavén on todennut, että Ruotsiin lähetettiin vain lapsia, joilla katsottiin olevan edellytykset toi-pua.888 Kesään 1943 mennessä sairaita lapsia oli lähetetty Ruotsiin 2 300, joista yli puolet sairasti tuberkuloosia. Ruotsissa jo harvinaiseksi käynyttä luu- ja niveltuberkuloosia sairastavat lapset saivat vaativaa erikoishoitoa, joka kesti vähintään puoli vuotta. Monet ortopediset pikkupotilaat saivat Ruotsista avun, samoin kuin 32 suulakihalkioista lasta. Nuorin heistä, kah-den kuukaukah-den ikäinen vauva lennätettiin Ruotsiin leikkaukseen ja viikah-den päivän kuluttua takaisin Suomeen äitinsä hoiviin.889
Vaikka ”perinnöllisesti heikkoa ainesta” ei olisi pitänyt Ruotsiin lähettää, vuonna 1942 oli kuitenkin matkaan laitettu 30 sokeritautista ja 12 synnyn-näistä kuppatautia sairastavaa lasta, jotka varmastikin hyötyivät naapuri-maassa tarjotusta hyvästä hoidosta.890 Näyttää siltä, että lähettävä taho Suo-messa ei piitannut rotuhygieenisistä ohjeista, vaan käytti tervettä järkeään ja lähetti Ruotsiin lapsia, joiden hoito oli Suomessa vaikea järjestää. Esimerkik-si sokeritautiin käytettävästä insuliinista oli kova puute Suomessa sodan ai-kana.
885 Food, Famine and Relief 1940–1946 1946; helsinkiläiset lapset, kts. Malmivaara 1949.
886 MLL:n keräämä muistitieto ”Lapsuus sodan aikana”. Tommola 1997, 91–98. Korppi-Tommola 2003, 145–153; Korppi-Korppi-Tommola 2008, 445–455.
887 Lääkintöhallituksen kiertokirje 14.1.1942, N:o 750/1942, Db 2, LKHV, KA.
888 Vuosina 1941–1946 lähetettiin yhteensä 5118 lasta, joista 182 kuoli. Kavén 2010, 226–227.
889 Elgenmark 1943, 653–662. Lasten siirtäminen lentoteitse oli yllättävän yleistä. Vuonna 1942 len-tokoneella oli matkustanut 397 lasta. Professori Viljo Rantasalolta 20.10.1978–16.1.1979 saatua ai-neistoa: ”Ruotsiin lähetetyt sairaat lapset”. Pertti Kavénin yksityisarkisto.
890 Professori Viljo Rantasalolta 20.10.1978–16.1.1979 saatua aineistoa: ”Ruotsiin lähetetyt sairaat lapset”. Pertti Kavénin yksityisarkisto.
Ruotsista katsoen suomalaisten lasten terveydentilassa ei ollut kehumista.
Kesällä 1941 sotatoimien käynnistyttyä ryhdyttiin jälleen siirtämään lapsia Ruotsiin ja Tanskaan turvaan: vuoden 1942 loppuun mennessä yli 20 000 periaatteessa tervettä lasta oli matkustanut naapurimaihin.891 Lapsia lähetettiin erityisesti Etelä-Suomen kaupungeista ja siirtoväen parista. Mo-net sotalapsista olivat alipainoisia, useat selkeästi aliravittuja. Joka kolman-nella oli päätäitä ja kahdella prosentilla todettiin hoitoa vaativa tuberkuloosi.
Korkean elintason Ruotsissa lasten aliravitsemus oli jo käynyt harvinaiseksi, ja lasten tuberkuloosi oli väistymässä. Suomalaisten lasten huono kunto jär-kytti ruotsalaisia lääkäreitä. Lääkäri Elgenmarkin vuonna 1943 Huoltaja-lehdessä esittämän käsityksen mukaan yli 4 000 lasta oli Ruotsiin tullessaan niin huonokuntoisia, että he todennäköisesti olisivat Suomessa menehtyneet.
Luku tuntuu liioitellulta, koska se on selkeästi ristiriidassa suomalaisten pii-ri- ja kunnanlääkärien vuosikertomusten kanssa, joista löytyy sotavuosina hyvin vähän merkintöjä lasten aliravitsemuksista.892
Vaikeinta aikaa elintarvikehuollossa elettiin 1941 syksystä 1942 kesään, kunnes uusi sato alkoi jälleen helpottaa tilannetta. Kaupungeissa tilanne oli vaikein: Helsingin kansakoululaisilla oli lukuvuonna 1941–1942 havaittu ra-vinnonpuutteesta johtuvia kehityksen ja kasvun häiriöitä.893 Vuonna 1941 Ylivieskan koululaisilla ei ravinnosta johtuvia puutostauteja ollut vielä esiin-tynyt, vaikka aikuisilla painonlasku oli tavallista. Ruovedellä ravintoaineitten niukkuudesta johtuva laihtuminen oli yleistä maaseudunkin elintarvekortti-annoksien varassa elävien ihmisten keskuudessa, mutta ”ei yleensä lapsissa eikä ollenkaan omavaraisissa maanviljelijöissä”. Kuopiossa yleinen tervey-dentila oli hyvä. Pienten lasten kuolleisuus ei näyttänyt ”erikoisemmin nous-seen, ollen 6,5 prosenttia”.894
Vuonna 1942 Tohmajärvellä, missä jo ennen sotaa väestö oli köyhää ja ali-ravitsemus oli yleistä, ei kansakoulutarkastuksissa löytynyt alipainoisia lap-sia ”enempää kuin ennenkään”.895 Haminan piirilääkäri Nortala otti huomi-oon lasten siirron Ruotsiin ja Tanskaan arvioidessaan lasten terveydentilaa vuonna 1942:
Omassa kunnanlääkäripiirissäni rokotuksen yhteydessä ja pikkulasten neuvoloissa suorittamani pikkulasten tarkastukset ja kouluikäisistä lapsista koululääkärinä te-kemäni havainnot ovat päinvastoin osoittaneet lasten terveydentilan yleensä ole-van jopa paremman kuin aikaisemmin, ja samantapaisia kertovat muutkin kun-nanlääkärit tehneensä. Tosin on joukko heikoimmassa asemassa olevia lapsia ollut pitemmän tai lyhemmän ajan poissa maasta Ruotsissa ja Tanskassa.896
891 Ruotsiin lähti sotavuosina Suomesta noin 72 000 jaTanskaan 4 200 lasta. Heistä noin 15000 ei palannut takaisin, vaan jäi kasvattivanhempiensa hoitoon. Kaven 2004; Kaven 2010.
892 Elgenmark 1943.
893 Kavén 2010, 227.
894 Pl vk 1941. Eba 13, LKHV, KA.
895 Tohmajärven pl vk 1942. Eba 14, LKHV, KA.
896 Haminan pl vk 1942. Eba 14, LKHV, KA
Vuosina 1941 ja 1943 lastenneuvolatoimintaa kommentoitiin eniten. Vuonna 1941 tuotiin esiin välirauhan aikaisia Suomen Huollon tukemia neuvoloiden perustamishankkeita uutuuksina, hieman erikoisina ilmiöinä, joita toki tuet-tiin. Eniten mainintoja löytyi aluelääkäreiltä, jotka toimivat kaikkein köy-himmillä raja-alueilla ja jonne myös rakennettiin lahjoitusrahoilla eniten terveystaloja. Vuonna 1943 alettiin kirjoittaa sekä äitiys- että lastenneuvo-loista jo ”normaaleina”, asiaankuuluvina ilmiöinä. Laki lääkärintoimen har-joittamisesta oli juuri tullut voimaan, jolloin periaatteessa kaikki terveyden-hoito kuului kunnanlääkärin vastuualueeseen, mikä alkoi heijastua neuvola-toimintaa kuvaavissa ilmaisuissa.
Kunnanlääkärit saattoivat olla yhteiskunnallisesti hyvinkin aktiivisia. Vi-rolahden kunnanlääkäri, Mannerheim-liiton paikallisosaston puheenjohtaja Johannes Carpén897 oli mukana kesällä 1943 toimeenpanemassa ”ruskeutta-miskilpailua”, jonka tarkoituksena oli saada äidit pitämään lapsensa mahdol-lisimman paljon ulkona auringossa. Palkintona oli jaettu Punaisen Ristin lähettämää sokeria puolen ja neljänneskilon annoksissa.898 Ruskettamisella pyrittiin varmistamaan D-vitamiinin saanti ja vahvistamaan muutenkin vas-tustuskykyä, joka saattoi olla puutteellinen yksipuolisen ravinnon vuoksi.
Huittisten piirilääkäri Enwall arveli, että ”voimakas neuvontatyö” oli varmaan vaikuttanut imeväisten kuolleisuuden vähenemiseen, sillä vuonna 1943 kuoli ensimmäisellä ikävuodella ainoastaan 30 lasta.899 Uudenmaan lääninlääkäri Saraste kertoi laajassa raportissaan pikkulasten ja tuberkuloo-sikuolleisuuden vähentyneen edellisestä vuodesta. Tärkeänä tekijänä kuollei-suuden ja sairastavuuden alentamisessa oli lisääntynyt neuvontatoiminta:
äitiys- ja lastenneuvoloiden määrä Uudellamaalla lähenteli jo sataa.900 Rauhallisen asemasotavaiheen loputtua kesäkuussa 1944 terveystilanne huononi syksyllä koko maassa evakuointien, kulkutautien, ravinnonpuutteen ja yleisen pulan vuoksi. Imeväiskuolleisuus oli jälleen nousussa, kurkkumätä levisi, ja sen lisäksi tuhkarokkoa ja hinkuyskää oli paljon liikkeellä. Henkilös-tö-, erityisesti terveyssisarpula oli ongelmana useissa kunnissa ja aiheutti uupumusta viranhaltijoissa. Pyhäjärven kunnanlääkäri Torkkola totesi ker-tomuksensa lopuksi, että ”kuolemaansa saakka väsyneinä ovat molemmat terveyssisaret sanoutuneet jo irti. On saatava lisää työvoimaa, jos ei, täytyy kunnanlääkärinkin lähteä”.901 Lapin lääni ja Oulun läänin itäosa jouduttiin evakuoimaan yli 100 000 henkilöä syys-lokakuussa sotatoimien alettua
äitiys- ja lastenneuvoloiden määrä Uudellamaalla lähenteli jo sataa.900 Rauhallisen asemasotavaiheen loputtua kesäkuussa 1944 terveystilanne huononi syksyllä koko maassa evakuointien, kulkutautien, ravinnonpuutteen ja yleisen pulan vuoksi. Imeväiskuolleisuus oli jälleen nousussa, kurkkumätä levisi, ja sen lisäksi tuhkarokkoa ja hinkuyskää oli paljon liikkeellä. Henkilös-tö-, erityisesti terveyssisarpula oli ongelmana useissa kunnissa ja aiheutti uupumusta viranhaltijoissa. Pyhäjärven kunnanlääkäri Torkkola totesi ker-tomuksensa lopuksi, että ”kuolemaansa saakka väsyneinä ovat molemmat terveyssisaret sanoutuneet jo irti. On saatava lisää työvoimaa, jos ei, täytyy kunnanlääkärinkin lähteä”.901 Lapin lääni ja Oulun läänin itäosa jouduttiin evakuoimaan yli 100 000 henkilöä syys-lokakuussa sotatoimien alettua