Emäntälehden jäteteema linkittyi kulutuksen rajuun kasvuun ja tiivistyi tuhlaamisajatukseen. Jäte oli menetettyä raaka-ainetta ja sen syntyminen kertoi tuhlaavaisesta elämästä. Tähän teemaan kulminoitui martta-aatteen säästäväinen elämäntapa. Motiivina jäteasian esiintuomiseen olivat myös kansantaloudelliset syyt.
Myös jäteteemaan liittyi tutkimusajanjakson aikana tapahtunut muutos: Jätteistä kirjoitettiin Emäntälehdissä ensimmäisen kerran vuonna 1965, jolloin jäseniä houkuteltiin siivoustalkoisiin, jonka tarkoituksena oli ympäristön siistiminen.668 Vuonna 1970 eräässä ympäristöaiheisessa pakinassa nousi esille jätteiden kasvanut määrä ja se, kuinka ihmiset jättivät roskia ajattelemattomasti ympäristöönsä. Pakinassa koettiin hyväksi tavaksi haudata palamattomat roskat maakuoppaan, jossa ne olisivat poissa silmistä eivätkä tekisi ympäristöstä epäsiistiä.669 Vuonna 1975 jäteasia sai aivan uuden muodon: kierrättämisen.
Jäteasia nousi Suomen luonto -lehdissä esiin jo 1960-luvun puolivälissä, jolloin jäte koettiin haittana lähinnä luontoon heitettynä romuna ja roskana; maisemaa pilaavana tekijänä. Jätteiden määrän kasvu nousi esille vuosikymmenen lopussa ja samalla heräsi uudenlainen suhtautuminen asiaan. Suomen Luonto -lehdessä kehotettiin jätteiden uudelleenkäyttöön ja sen mahdollisuuksien selvittämiseen.
668 Emäntä 4/1965, 129.
669 Emäntä 6/1970, 9.
Ennen vuosikymmenen vaihtumista kirjoitukset jäteasiasta radikalisoituivat. Lehti ei kuitenkaan välittänyt mitään konkreettista kierrätysideologiaa.670
Suomen luonto -lehteen verrattuna Emäntälehti oli vuosia myöhässä jäteasian esille tuomisessa tämän tutkimusajanjakson aikana. Täytyy kuitenkin muistaa, että jätteet olivat olleet Emäntälehdessä esillä jo vuosina 1957 ja 1959. Ympäristönäkökannan muuttuminen näkyi kummassakin lehdessä hyvin samankaltaisesti: Ensin jätteisiin suhtauduttiin maiseman ja viihtyisyyden pilaajina. Myöhemmin mukaan tuli huoli jätteen vaikutuksesta luonnon ekosysteemeihin sekä kierrättäminen ja siihen ohjeistaminen.
Suomessa järjestettiin valtakunnallinen lumppukeräys vuonna 1975. Tästä kirjoitettiin Emäntälehdissä useampaan kertaan, ja jäseniä kannustettiin osallistumaan siihen. Lähtökohtana oli kansantaloudellinen ongelma: kotimainen teollisuus joutui ostamaan tonneittain lumppuja ulkomailta, koska Suomessa kotitaloudet kierrättivät vain muutaman prosentin lumpuista, jota kuitenkin syntyi vuosittain yli 10 000 tonnia.671
Pääkirjoitus Tuhlauksen kertakäyttövuodet ovat ohi taustoitti kampanjaa energiakriisin synnyttämällä energia- ja raaka-ainepulalla, mutta nosti esiin myös kuluttamisen. ”On kyse myös ympäristöstämme.
Jätteiden määrän kasvu kulutuksen lisääntyessä on johtanut ympäristömme saastumiseen.”672 Kirjoituksessa oli mukana syyllistäminen tuhlailuun, vastuu huomisen ympäristöstä ja ajatus, että ympäristöasia vaati laaja-alaista keskustelua. Otsikko viestitti, että kulutusta oli leimannut kertakäyttöisyys. Lumppukeräys -kirjoituksissa esille nousi toistuvasti arvokkaan raaka-aineen tärkeys. Kirjoituksissa ihmeteltiin, kuinka Suomella oli varaa jättää kallisarvoinen raaka-aine keräämättä ja hyödyntämättä, kun muut maat hyödynsivät jätettä. Tuhlailevaisuuden rinnalla oli tässä yhteydessä myös säästäväisyys. Kuluttajan tulisi olla harkitseva ja myönteinen säästäväisyydelle. 673
Talteen vai tunkiolle -artikkeli kirjoitti ivalliseen sävyyn, kuinka ihminen oli muuttanut kulutuksen myötä elämäänsä helpommaksi ja samalla kasvattanut jätteen määrää. Esimerkkeinä annettiin kertakäyttöpyyhkeet, jotka vähensivät pyykinpesua, vanhojen lumppujen sijasta siivoamiseen ostetut
670 Kuneinen 2011, 27–29.
671 Emäntä 3/1975, 11.
672 Emäntä 4/1975, 7.
673 Emäntä 7-8/1975, 20–21.
valmistetut rievut sekä pelti- ja lasitölkit, joita ennen käytettiin moniin hyödyllisiin tarkoituksiin, mutta jotka nyt joutuivat roskapönttöön jätteen joukkoon.674
Paperinkulutusta kirjoittaja kauhisteli. ”…onhan meillä kotimaassa sentään paperia. Sitä todella on, ja kulutetaan. On pakkaus ja sen päällä paperi ja erikseen vielä lahjapakkauspaperi.”675 Kirjoitus kuvasi ironisesti kulutuksen tuhlailevaisuutta, kauhisteli kasvanutta jätemäärää ja toi myös esiin, kuinka jätemäärä oli tullut yllätyksenä. Aiemmin jätettä ei juuri syntynyt, kun kaikki materiaali hyödynnettiin. Tilanne oli muuttunut nopeasti, ja keskivertosuomalainen tuotti jätettä arvion mukaan 200 kiloa. Lisäksi teollisuuden arvioitiin tuottavan jätettä noin 1000 kiloa henkilöä kohti.676
Kasvanut jätemäärä synnytti tarpeen jätelaille. Vuonna 1963 Suomen kunnallis-teknillinen Yhdistys asetti toimikunnan selvittämään jätehuollon järjestelyä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Ympäristön nopea saastuminen vaikutti siihen, että yleinen mielipide vaati toimia jätteen käsittelyyn ja siitä huolehtimiseen. Asia oli poliittisesti esillä ja muun muassa vuonna 1974 laadittiin raportti kaatopaikoista, mutta jätehuoltolainkäsittely kuitenkin siirtyi. Lopulta jätehuoltolaki saatiin laadittua vasta vuonna 1979.677
Emäntälehdessä jäteaiheeseen liittyi vahvasti tuhlaamisajatus. Kierrätys oli tehotonta ja suuri osa jätteestä päätyi kaatopaikoille. Kirjoituksissa toistuivat raaka-aineen ja energian tuhlaaminen.
Jätteenkuljetuskin oli tuhlaamista: se oli kasvanut mittavaksi ja aiheutti suuret kustannukset. Kuten edellä kuvatussa artikkelissa todettiinkin, jäte yllätti. Emäntälehden pitkän ajan linja oli ollut harkitsevaisuuteen ja säästäväisyyteen kannustavaa. Kulutuksen kasvaessa tarve hyödyntää kaikki materiaali väheni ja jäteongelma kehittyi nopeasti. Säästäväinen elämäntapa jäi syrjään kulutuksen tieltä; seurauksena oli jätteet. Emäntälehdessä jätteisiin suhtauduttiin etupäässä menetettynä raaka-aineina: jätteen tuottaminen oli tuhlaamista.
Emäntälehdessä opastettiin ja kannustettiin myös kierrättämiseen ja jätteiden lajitteluun.
Kirjoituksista tuli esiin, kuinka kierrättämiseen suhtautuminen oli vielä välinpitämätöntä eikä jätteiden lajitteluun kaikkialla ollut vielä mahdollisuutta.678 Kierrätyksessä oli paljon ratkaisemattomia asioita, jotka koettiin hankaliksi, kalliiksi ja kierrätystä rajoittaviksi. Näitä olivat
674 Emäntä 6/1975, 34.
675 Emäntä 6/1975, 34.
676 Emäntä 6/1975, 34.
677 Turpeinen 1995, 268–269.
678 Emäntä 5/1975, 35.
muun muassa materiaalin keräily, kuljetus ja puhdistaminen.679 Varsinainen ekologinen elämäntapa ja siihen liittyvät kulutusvalinnat tulivat kunnolla tietoisuuteen vasta 1970-luvulla.680 Emäntälehti valisti jäseniään ekologisempaan toimintaan muun muassa jätteiden kierrättämisessä, mutta järjestelmät olivat vielä vuonna 1975 kehittymättömät eivätkä ihmisetkään olleet motivoituneita uuteen asiaan.
Luokittelin jäteaiheen joukkoon myös melun. Tästä aiheesta kirjoitettiin kerran vuonna 1972 otsikolla Melu on saaste jota ei huomaa. Artikkeli nosti esiin uuden ongelman, joka koski suurta osaa ihmisiä.
Elinympäristöön oli tullut tämä uusi saaste, joka oli todettu yhdeksi stressin aiheuttajaksi. Syynä melun lisääntymiseen pidettiin taajamiin keskittynyttä asutusta ja liikenteen kasvua. Myös tämän saasteen kohdalla tuli esiin uusi tilanne ja sen hallitsemattomuus: meluntorjuntaan oli vasta vähitellen alettu kiinnittää huomiota. 681
Emäntälehdissä jäteasia kietoutui kulutuksen kasvuun. Marttajärjestö oli uuden edessä, kuinka olla säästäväinen ja taloudellinen uudessa ajassa ja kulutuskulttuurissa. Perinteinen säästäväisyyden henki näkyi vahvasti jätteisiin suhtautumisena. Vaikka jätteet mielletiin myös roskiksi ja luonnon likaajiksi, niin suurin painoarvo annettiin menetetyille raaka-aineille. Tämän vuoksi lukijoita syyllistettiin tuhlaamisesta.
Olen verrannut Emäntälehden kirjoituksia Suomen Luontoon, joka oli tutkimusajanjakson aikana luonnonsuojeluaiheen kärkijulkaisija Suomessa. Tämä oli hyvin erilainen lehti kuin Emäntälehti, jonka rooli oli perinteinen kotitalousvalistaja. Mielenkiintoista on se, että Emäntälehti ja Suomen luonto -lehti aloittivat kuitenkin konkreettisen kierrätysvalistuksen lähes samanaikaisesti:
Emäntälehti vuonna 1975 ja Suomen Luonto vain vuotta aikaisemmin. Jätekirjoitukset Suomen Luonto -lehdessä eivät olleet syyllistäviä eikä kirjoituksissa myöskään ollut kansantaloudellista näkökantaa.682
Jätteisiin liittyvissä kirjoituksissa käytettiin usein ja paljon tuhlaus -metaforaa. Tuhlaus -sana liittyi raaka-aineiden ja energian käyttöön. Sana viestittää, että jotakin käytetään liikaa, ja käyttö on harkitsematonta ja ei-hallittua. Sanalla on myös kaiku, että jotain menee hukkaan; kuin osa siitä jäisi
679 Katso esimerkiksi Emäntä 11/1975, 31; 4/1975, 31.
680 Pasanen 2008, 219.
681 Emäntä 5/1972, 13.
682 Kuneinen 2011, 30-34.
kokonaan käyttämättä. Sanan käyttö oli runsasta ja leimasi koko jätekirjoittelua. Emäntälehti halusi viestittää tehokkaasti, että jätteen syntyminen ja sen hukkaan heittäminen oli tuhlauksen seurausta.
Tuhlaavaisuutta korostettiin myös ääri-ilmaisuilla kuten seuraavassa lainauksessa. ”Raaka-aineiden ja energian tuhlaus on saavuttanut valtavat mittasuhteet.”683 Ääri-ilmaisuja käytettiin myös tehostamaan mielikuvaa raaka-aineen tärkeydestä. Usein raaka-aineen edellä olivat sanat tärkeä tai arvokas, joidenka kummankin avulla korostettiin raaka-aineen merkitystä: asia ei ollut vähäpätöinen.
Arvokas -sana viestii myös rahallisesta arvosta, jota korostettiin myös muuten kirjoituksissa.
Vastakohtien esittäminen on tehokas retorinen keino.684 ”Kuinka Suomessa on varaa jättää omat jäteraaka-aineet keräämättä saman aikaisesti, kun korkeat elintasomaat, Ruotsi ja Saksan liittotasavalta, keräävät niitä siinä määrin, että voivat toimittaa meillekin.”685 Suomen tehotonta raaka-ainekeräystä korostetaan tässä vertaamalla Saksaan ja Ruotsiin, jotta oma tilanne näyttäisi entistä huonommalta. Yleisin retorinen keino jätekirjoituksissa oli esittää asiat faktoina eli reaalisin perustein. ”Suuri osa nykyajan ihmisistä elää olosuhteissa, joissa melu on haitallista…Melun sekä terveydellisiä että sosiaalisia haittoja voidaan vähentää vain määrätietoisella meluntorjuntatyöllä…Tarvitaan myös yksityisten kansalaisten osallistumista meluntorjuntaa.”686
Kotitalousjärjestönä Marttojen pääintressi oli muualla kuin ympäristönsuojelussa. Kierrättämisestä alettiin kirjoittaa, kun asiasta oli antaa konkreettisia neuvoja ja ohjeita. Todennäköisesti valtakunnallisella lumpun keräys -kampanjalla oli suuri merkitys asian voimakkaaseen esiintulon Emäntälehdessä. Tällä tutkimusajanjaksolla kansantaloudelliset asiat ja niihin vaikuttaminen olivat vahvasti esillä Emäntälehdessä. Kansantalouden korostuminen myös jäteasiassa sopii lehden yleiseen teemaan ja kuvaa, kuinka tärkeää se oli tuon ajan Emäntälehden valistustyössä. Kierrättämisessä emäntälehti korosti taloudellista puolta ja Suomen Luonto -lehti ympäristönsuojelullista näkökantaa.
Tämä on luontevaa lehtien taustat ja intressit huomioiden.
683 Emäntä 4/1975, 31.
684 Jokinen 1999, 153.
685 Emäntä 7–8/1975, 21.
686 Emäntä 5/1972, 13.