Koulutuksen ja käytännön työelämän suhde?

Katja:

Siirtyminen opintojen aikaisesta tiivistä ja tutkivasta kulttuurista opetuksen yksi-näiseen arkeen voi olla suuri muutos tuoreelle valmistuneelle. Arki saattaa olla myös kovin sirpaleista. Työt voivat olla satunnaisia ja useassa paikassa. Tanssikasva-tustyössä kohtaa erilaisia oppijoita, ryhmäkoot voivat olla suuria, opetuksen järjes-täjällä tai oppilaiden vanhemmillakin voi olla opettajaan ja tuloksiin kohdistuvia

odotuksia. Tanssioppilaatkaan eivät elä enää yhden kulttuurin piirissä. Opettajilta kaivataan moni- ja interkulttuurista osaamista yhä enemmän. Paavolan ja Talibin (2010, 358) mielestä

interkulttuuristen valmiuksien voidaan ajatella olevan opettajuuteen olen-naisesti liittyvä osa-alue, joten niiden kehittäminen on edellytys monimuo-toistuneessa koulussa toimimiselle… Tärkeä lähtökohta interkulttuurisen kompetenssin kehittämisessä on ymmärrys siitä, että tieto on kulttuurisi-donnaista ja että on olemassa ikään kuin useamman totuuden maailma.

Taideopettajina meillä on siis suuret mahdollisuudet, mutta myös vastuu toimia moni-muotoisessa maailmassa ja huomioida nämä seikat käytännön opetustyössä. Tämä saattaa osaltaan aiheuttaa myös painetta omassa, itsenäisessä ja sirpaleisessa opetta-jan arjessa. Tietoisuutta voisi lisätä jo opintojen aikana. Ruokonen ja Ruismäki (2010, 289–290) toteavat opettajankoulutuksen haasteena tulevaisuudessa juuri tämän moni-muotoisuuden huomioimisen. Moniulotteiseksi taideopettajan arjen tekee myös tässä hetkessä korostuva jatkuva liikkuvan kuvan ja äänen ja lukemattomien sovellusten tulva. Miten näitä voisi hyödyntää omassa työarjessaan ja pitäisikö?

Käytännön työn ja opiskeluajan problematiikasta olen joskus keskustellut muu-taman luokanopettajaksi valmistuneen tuttavan kanssa, esimerkkinä työelämän sirpaleisuus. Tämä on ehkä tanssinopettajien kohdalla yleisempää. Toinen keskus-telua herättänyt aihe oli opetussuunnitelmien käyttö eri oppilaitoksissa tai oppiai-neissa. Monissa kouluissa toteutetaan opetussuunnitelmia eri tavoin. Opetustöiden kerääminen eri tahoilta voi olla työlästä, mutta toisaalta vapauttavaa. Opettajan tulee olla selvillä eri koulujen tavoitteista ja toisaalta myös toimintakulttuureista.

Tuntiopettaja on yhtä lailla esimerkki oppilailleen, ja häneltä odotetaan palautetta, kritiikkiä ja ohjausta moneen suuntaan. Pitää osata neuvotella, toimia hienovarai-sesti ja oikeudenmukaihienovarai-sesti, esimerkiksi huomioida alueen terveydenhoitoketju vaik-kapa apua tarvitsevien nuorten tapauksissa. Pienellä paikkakunnalla opettajalla voi olla suurikin merkitys.

Opettajalla tulisi olla hyvät sosiaaliset tiedot ja taidot sekä halua työskennellä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Opettajan tulisi olla innostava, johtamiskykyi-nen ja oma-aloitteijohtamiskykyi-nen. Taidealalla opettajan olisi hyvä taitaa myös yritystoiminnan alkeet. Toiveita, odotuksia ja tavoitteita on runsaasti. Työkokemuksen karttuessa aloittelevan opettajan taidotkin kasvavat, mutta pohdimme Ullan kanssa erityisesti tätä yrittäjyyden näkökulmaa taideopettajan arjessa. Voisiko se kaventaa koulutuk-sen ja työelämän välistä kuilua?

Opinnoissa olisi tärkeää suunnata myös tulevaan työkenttään. Millaisissa tehtä-vissä voimme toimia? Kuten oma kokemukseni osoittaa, tehtävät voivat olla hyvinkin monimuotoisia. Suomessa on edelleen hyvin hajanainen joukko tanssinopettajia palk-kaavia tahoja. Koulut ovat pitkälti yksityisiä oy-muotoisia, yhdistyspohjaisia, järjes-töjä tai kunnallisia oppilaitoksia. Valtionosuutta saa vain 9 % taiteen perusopetusta tarjoavista tanssioppilaitoksista. Matalapalkkaisuus ja pätkätyöllisyys ovat arkea.

Nämä olisi hyvä tiedostaa jo koulutusvaiheessa ja aktiivisesti pohtia asiaa vaikkapa luovan yrittäjyyden näkökulmasta. Luovalla yrittäjyydellä viittaan luovien alojen (eri taidealojen) yrittäjiin, mutta toisaalta myös yrittäjyyteen yhdistettynä taitee-seen, teknologiaan, kulttuuriin ja hyvinvointiin. Luova talous rakentuu luovan osaa-misen ja kulttuurin hyödyntämisestä sekä tekijänoikeuksiin perustuvasta kaupasta.

Luovilla aloilla erilaiset palvelut, osaaminen ja tuotteet tuottavat usein jotain lisä-arvoa yhteistyöverkostolle ja ympäröivälle yhteiskunnalle. Luovalla taloudella tar-koitetaan yhteiskunnan ja talousrakenteen muutosta, jossa aineeton pääoma on mer-kittävä tuotannontekijä. (Luova talous 2015.)

Tanssinopettajan tulisi osata myös paketoida ja markkinoida osaamistaan.

Työelämän uudet muodot ja luovan kentän yritystoiminta sekä uudenlaiset tuoteke-hitys- ja rahoitusmallit voivat olla tärkeässä asemassa myös tanssinopettajan arjessa.

Tästä lähtökohdasta käsin pätkätyöllisyys ja töiden kausiluontoisuus eivät vält-tämättä ole huono asia. Halutessaan opiskelijat voisivat valita kursseja, joissa näitä aiheita käsiteltäisiin. Samoin johtamisen ja talouden hallinnan aakkosista voisi monelle olla hyötyä. Vapaavalintaisen kurssien ja yliopistojen yhteisten kurssien tar-jonta voisi olla mahdollisuus laaja-alaisempaan opintopohjaan.

Ulla:

Tanssinopettajan työn monimuotoisuus, muuntuvuus ja pirstaleisuus voivat olla osittain yllätyskin työelämään siirryttäessä. Käytännön työelämä on usein pätkätyöläisyyttä kausi kerrallaan, ja työelämässä tarvitaan mielestäni paljon oma-aloitteisuutta, muuntautumiskykyä ja työyhteisön tarpeisiin mukautumista.

Omaa osaamista olisi hyvä myös osata tuoda esille työelämän markkinoilla. Omia taitoja olisi tärkeä myös päivittää jatkuvasti työelämän tarpeita vastaaviksi. Mie-lestäni tanssi- ja teatteripedagogiikan laitoksella koulutuksen sisältö oli laaja, ja väliin tuntui, että osa teoreettisesta puolesta (luennot) jäi aika kauas siitä, mitä tanssinopettajan työ käytännössä on. Opiskelu voisi mielestäni olla enemmänkin käytännönläheistä, vaikkapa siten, että käytännön työn havainnointia ja analy-sointia olisi enemmän.

Opiskelijoilla voisi mielestäni olla enemmänkin mahdollisuuksia vaikuttaa opintojen sisältöihin valitsemalla laajemmin vapaavalintaisia opintoja. Tämä tukisi opiskelijan omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden syventämistä ja selkeyttämistä jo opiskeluaikoina. Valinnoilla voisi sisällyttää opintoihin myös sellaisia osa-alueita, jotka mielestäni liittyvät kiinteästi tanssinopettajan työelä-mässä pärjäämisen taitoihin mutta joita en ainakaan omana opiskeluaikanani muista olleen mahdollista opiskella. Tällaisia aineita voisivat olla esim. markki-nointi, viestintä, tuottajuus ja yrittäjyys.

Tanssinopettajan työn haasteista ja työelämään siirtymisestä olisi hyvä puhua rehellisesti jo koulun aikoina. Monella valmistuneella ja valmistuvalla on edes-sään pätkätöitä matalapalkkaisella alalla. Jatkokoulutusmahdollisuuksista iän karttuessa voisi keskustella myös jo opiskeluaikana (ikääntyvä keho vs. työn fyysiset erityishaasteet). Opiskelijat voisivat näin jo opiskeluaikana pohdiskella omaa kestävää urapolkuaan.

Koulutuksen ajalta mieleeni ovat jääneet erilaiset pedagogiset kokeilut, joita koulussa tehtiin. Pedalaboratoriossa oppilaat pitivät hyvinkin kokeellisia tanssi-tunteja toisilleen. Kokeilut rohkaisivat muistamaan, että asioita voi tarkkailla ja toteuttaa todella erilaisista näkökulmista. Näkökulman valinnalla voi halutessaan ohjata opetuksen toteutusta, sisältöä ja fokusta voimakkaastikin.

Koulutuksen aikana opin myös tarkkailemaan ja havaitsemaan oppitunnilla läsnä olevia erilaisia tasoja herkemmin. Tällaisia tasoja ovat tanssitunnin sosiaa-liset kuviot ja erilaisten oppijoiden henkilökohtaiset toiveet, tarpeet ja haasteet.

Tanssinopettajan työssä olen käytännössä kuitenkin huomannut, että näiden asioiden huomioiminen on arjen tohinassa ja kiireessä usein haastavaa. Ryhmät ovat usein isoja ja vaihdot ryhmien välillä nopeita.

Työharjoittelujaksot opiskelun aikana olivat kivoja, oli antoisaa tehdä pareit-tain töitä. Tällöin opettajuuden laajempi näkemys tuli konkreettisesti heti esille.

Myös keskustelut omien työharjoittelujen observoijien kanssa olivat antoisia ja mielenkiintoisia, koska oma opettajuus sai tällöin uutta perspektiiviä ja itse sai ajattelemisen aihetta omaan opettajuuteen uudesta näkövinkkelistä. Tiivis yhteis-työ teatteripedagogiikan opiskelijoiden kanssa oli hedelmällistä ja mahdollisti työskentelyn ja verkostoitumisen eri alojen osaajien kanssa.

3) Mitä tanssipedagogiikan koulutus on merkinnyt tanssin alalle tai