Nykyisessä työssäni myös Lapin - etenkin pienten - kuntien ongelmat ovat tulleet tutuiksi ja Lapin väestöpako harmittaa, mutta ehkäpä jonain päivänä ihmiset ymmärtävät Lapin edut ja alkavat muuttaa takaisinkin, jottei eläminen Lapin syrjäseuduillakaan kävisi aivan mahdottomaksi koulujen, kauppojen, yms. lakkautusten takia. (Riku 33v., kirje 2002)
Kun halutaan tehdä tulkintaa lähimenneisyydestä ja -tulevaisuudesta, työmarkkinoiden tilasta ja yleisemmin alueellisesta tai paikallisesta hy-vinvointipolitiikasta, on olennaista tarkastella muun muassa asukaslu-vun, koulutustason ja työttömyyden kehittymistä pitkällä aikavälillä.
(Ks. Suikkanen, Viinamäki & Selkälä 2014, 308.) Itä-Lapin, Pohjois-Lapin, Rovaniemen seudun ja Tunturi-Lapin seutukuntiin kohdentuvat hyvinvointibarometrit sisältävät koottuna tutkimukseni aikajanalle (1991–2011) sijoittuvia tilastokatsauksia kuntalaisten hyvinvoinnista, kuntalaiskyselyjä sekä asiantuntija-arvio-osioita. ELY-keskuksen hei-näkuun 2014 työllisyyskatsauksen27 mukaan alle 25-vuotiaiden
27 Lapin työllisyyskatsaus heinäkuu 2014, ELY-keskus.
65
työttömien osuus kyseisen ikäluokan työvoimasta oli Lapissa 25,7 % ja koko maassa 19,7 %.
Lapin seutukunnat ja hallintokunnat ovat:
Pohjois-Lappi: Inari, Sodankylä ja Utsjoki
Tunturi-Lappi: Enontekiö, Kittilä, Kolari ja Muonio Tornionlaakso: Pello ja Ylitornio
Itä-Lappi: Kemijärvi, Pelkosenniemi, Posio, Salla ja Savukoski Rovaniemen seutu: Ranua, Rovaniemi
Kemi-Tornio: Kemi, Keminmaa, Tervola, Tornio ja Simo
KUVIO 1 Tutkimuksessa mukana olevien kotipaikkakunnat vuoden 1989 syksyllä 28 (ks. myös kuntakuvaukset, liite 2)
28 Karttakuva: http://www.paikkatietoikkuna.fi (Haettu 24.4.2015)
66
Hyvinvointibarometrissä kuntalaisten koulutusta on tarkasteltu koulutustasomittaimen29 avulla. Kolarissa yleinen koulutustaso on noussut aikavälillä 1990–2011. Vuonna 1990 keskimääräinen koulutuk -sen pituus oli vajaa 2 vuotta (indikaattori 172), kun vuonna 2010 se oli noin 3 vuotta (270). Tutkimukseni aikajanalla 20 vuoden aikana muutos on ollut 98 yksikköä(noin vuosi), samoin kuin koko Tunturi-Lapin seu-tukunnassa. Koko maassa koulutustasoa mittaavan luvun muutos sa -mana aikana on 128 yksikköä. (Viinamäki, Selkälä & Suikkanen 2014c, 93.)
Kolarissa perusasteen jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17–24 -vuotiaiden osuus on vähentynyt vuoden 1995tilanteesta vuoden 2010 tilanteeseen 8,2 % -yksikköä. Koko Tunturi-Lapin seutukunnassa vähennys on 4,5 % -yksikköä ja koko maassa 2,8 % -yksikköä. (mt., 104.) Kunnan asiantuntija-arvion mukaan Kolarissa on järjestetty kou-lutustailmanjääneille nuorten työpajatoimintaaja etsivää nuorisotyötä peruspalvelujen kehittämisen rinnalla (Harju 2014, 261).
Koulutustasomittain on kohonnut Posiolla vuoden 1990 tilanteesta (indikaattori 154) eli 1,5 vuodesta 2,3:een vuoteen (227) vuoden 2010 tilanteen mukaan. Nousu on ollut 73 yksikköä, koko Itä-Lapin seutu-kunnassa 79 ja koko maassa 128 yksikköä. (mt., 94.) Kokonaan ilman perusasteenjälkeistä koulutusta olevien osuus 17–24 -vuotiaissa on Po-siolla vähentynyt 1995 tilanteesta vuoden 2010 tilanteeseen verrattuna 7,3 % -yksikköä, kun se koko Itä-Lapin seutukunnassa oli pienentynyt 3,5 % -yksikköä kyseisinä vertailuvuosina. (Viinamäki, Selkälä & Su ik-kanen 2014a, 94.)
Hyvinvointibarometrin mittaimen mukaan koulutustaso on noussut Sodankylässä aikavälillä 1990–2010 vajaalla vuodella eli kahdesta vuo-desta vajaaseen kolmeen vuoteen (190 276) samoin kuin koko
Poh-29Koulutustasomittain onindikaattori,jolla voidaan kuvata väestön koulu tus-tasoa. Tämä tapahtuu laskemalla perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräinen pituus henkeä kohti. Esimerkiksi koulutustasolu -ku 246 kuvaa sitä, ettäteoreettinen koulutusaika henkeä kohti on 2,5 vuotta pe -ruskoulun suorittamisenjälkeen. (Viinamäki, Selkälä & Suikkanen 2014c, 93.)
67
joisLapin seutukunnassa. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17–24 -vuotiaiden tilanne on vuosina 1995–2010 hieman parantunut. Vuonna 1995 heitä oli 14,5 % ja vuonna 2010 9,6 %, joten vähennys on 4,9 % -yksikköä. (Viinamäki, Selkälä & Suikkanen 2014b, 93, 104 .)
Lapissa yhä supistuva koulutustarjonta voi johtaa siihen, että amma-tillisen koulutuksen saaminen vaikeutuu. Päivittäiset arjen palvelut tai peruspalvelujen ylläpitäminen eivät korvaa työurille suuntaavaa kou-lutusta, johon pääseminen ja osallistuminen on osa suomalaisen hyvin-vointiyhteiskunnan perustaa. Koulutuspolittiset toimenpiteet, erityises-ti koulutuspaikkojen ja -alojen supistaminen vaikuttaa väestön asuin-paikkojen valintaan. Päätösten vaikutukset voidaan nähdä erityisesti nuorten muuttopäätösten taustalla. (Suikkanen, Viinamäki & Selkälä 2014, 314.)
Yksittäiset, paikalliset muutokset työmarkkinoilla voivat muuttaa pohjoisen ihmisten elinoloja ja suunnata heidän elämänkulkujaan laa-jalla alueella. Muutoksia kuvaa Suvi Lyytisen (2013) tutkimus, jossa tarkasteltiin Itä-Lapin seutukunnan työtilanteiden kehitystä ja valtion tukitoimien vaikuttavuutta Kemijärvella sijainneen Stora Enson tehtaan sulkemisen jälkeen. Itä-Lapin seutukuntaan kuuluvat Kemijärven lisäk-si Savukoski, Pelkosenniemi, Salla ja Polisäk-sio.
Lyytisen (2013) tutkimuksen tilastolähteiden mukaan yksityinen sektori vastaa yli puolesta alueen työpaikoista. Miehiä toimii paljon pienissä, muutaman henkilön yrityksissä ja naiset työskentelevät pal-kansaajina, kuten yleisesti muuallakin Suomessa. Itä-Lapin työttö-myysaste oli vuonna 2011 Lapin korkein eli 17,6 % . Alueen väestö vä-henee: väkiluku on pienentynyt 2000-luvulla viidesosalla. Lapin maa-kunnassa miesten työttömyysaste oli 15,6 % ja naisten 10,8 % vuonna 2011 (Suikkanen ym. 2014, 310). Kunnat ja yksityinen sektori ovat lähes yhtä suuria työllistäjiä. Naisista puolet ja miehistä viidesosa ovat töissä alueen kuntasektorilla. Miehistä yksityisellä sektorilla toimii lähes puo-let eli 45 % ja naisista kolmannes. Miesten työttömyysriski on ollut ko-ko maan ko-korkein vuonna 2011 ja naisten riski jäädä työttömäksi oli Suomen keskiarvon yläpuolella.
68
Lyytinen (mt.) esittää, että naisvaltaisille aloille työllistyminen olisi ratkaisu Itä-Lapin miesten työllistymiseen. Harvat miehet ovat silti kiinnostuneita vaihtamaan niille aloille, joilla olisi töitä tarjolla. Miesten kanssa työ- ja elinkeinopalveluista vastaavassa (TE-) toimistossa kes-kustellaan enemmän perinteisistä, luonnollisina pidetyistä miesten töis-tä: kiinnostaako esimerkiksi työnhakijaa kaivosala vai ei. Sosiaali- ja terveydenhoitoalalle suunnattuja työurasuunnitelmia ei sen sijaan ole kirjattu keskusteluihin. (Lyytinen 2013, 17.) Työllisyys- ja työttömyys-asteen lisäksi Lapissa koulutustaso on eriytynyt vahvasti sukupuolen mukaan: lappilaismiehillä on naisia yleisemmin keskiasteen tutkinto, kun taas naiset ovat suorittaneet korkea-asteen tutkinnon heitä use-ammin. Miesten työllistymismahdollisuudet ovat heikommat, koska miesvaltaisilta aloilta työpaikat vähenevät. (Suikkanen ym. 2014, 313.) Lapin elinolosuhteille on ominaista se, että elinkeinomuutokset ja taloudellinen kasvu esiintyvät hyvin paikallisina, kuten esimerkiksi matkailu- ja kaivospaikkakunnilla tapahtuu. Muutokset työmarkkinoil-la todentuvat sukupuolen mukaan siinä suhteessa, millä tavoin työt ovat naisten ja miesten mukaan eri paikkakunnilla eriytyneet, kuten Lyytisen (2013) tutkimuksessa tulee esiin. Miesten osuus työvoimasta on viime vuosina laskenut ja naisten osuus puolestaan noussut (Suik-kanen ym. 2014, 312). Heinäkuun 2014 lopussa työttömyyden rakenne jakaantui Lapissa siten, että naisia oli työttömänä 24,1 % ja miehiä 31,5
% (Lapin työllisyyskatsaus heinäkuu 2014, 5).
Kotiseudulta lähtemisen ja sinne jäämisen vaihtoehdot ovat osa jul-kista keskustelua, jonka perusteella aikuistuvien nuorten valinnat ta-pahtuvat. Toiset elämäntavat ovat tavoiteltavia, toiset luokitellaan mahdottomiksi ja samalla eri asuinalueista tulee toivottomia, mahdot-tomia tai ihanteellisia (Ollila 2008, 13). Johanna Vaattovaaran (2009) mukaan realististen koulutus- ja työmahdollisuuksien puute on tärke-ässä osassa kotiseudulta lähtemispäätöksissä. Oleellinen osa lappilaista, nuorten elämänvalintoihin kohdistuvaa puhetta on yleinen tappiomie-lialan ylläpitäminen (mt. 256). Lappia arvostetaan, mutta käsitys siitä, missä päin Suomea menestytään ajaa lappilaiset nuoret etelään (Ollila
69
2008). Lähtöpäätösten taustalla voi olla koulutukseen hakeutumisen lisäksi ihmissuhteisiin liittyvä vapaaehtoinen pakko, tietoinen elämän-valinta tai suunnitelmat, joiden mukaan muualla lähdetään vain käy-mään.