Kirjoitusten ja keskustelujen analyysimenetelmät

Tutkimukseni aineisto koostuu projektin suunnittelutyön aikana kootuista teksti-näytteistä. Jotkut tekstit kuvaavat projektin suunnittelun makrodiskurssia, kuten ohjeet ja sanomalehtikirjoitukset. Toiset tekstit ovat osa mikrodiskurssia, työkäy-täntöjen rutiinia, kuten sähköpostit ja keskustelut. Pääosa analyysistä on näiden tekstinäytteiden tulkintaa. Esittelen seuraavaksi omina alalukuinaan sitä, kuinka olen käsitellyt ja analysoinut kirjoitettuja tekstejä ja keskusteluja.

5.5.1 Kirjoitusten diskurssianalyysi

Tässä tutkimuksessa tekstinäytteiden diskurssianalyysissä punaisena lankana on narratiivinen skeema ja narratiivisten skeemojen sijoittaminen laajempaan eeppi-seen yhteyteen. Etsin analysoitavaksi valitsemistani teksteistä narratiivisia piirtei-tä, pohdin toimijuutta ja koetan ymmärtää tekstejä osana organisoitumista.

Yhtäältä pidän tapaani analysoida tekstejä (myös keskusteluista laatimiani litteroi-tuja kirjoituksia) dekonstruktiona, jossa koetetaan paljastaa teksteistä itsestään selvinä pidettyjä rakenteita ja piileviä konflikteja, ilman että tulkinta edustaisi lopullista totuutta (Martin 1990: 340). Jos dekonstruktio ajatellaan Derridan filo-sofointiin perustuvana (Kilduff & Keleman 2004: 261; Boje 2001) sopii se tämän tutkimuksen tartuntapinnaksi, koska tulkinta tekstistä itsenäisenä koneena on pe-räisin Derridalta (Cooren 2000: 106). Pidän analysoimiani tekstejä itsenäisinä ja toimintaa aiheuttavina, mutta en analysoi poimimiani tekstejä vain niiden omilla ehdoilla, kuten dekonstruktiossa on toisinaan tapana (Boje 2001). Luen analysoi-tavia tekstejä toisen tekstin läpi ja kirjoitan niistä sillä sanastolla, joka tässä tut-kimuksessa kuuluu tulkintarepertuaariini. Rakennan uutta kertomusta projektista teorian ja empiirisen aineiston vuoropuheluna.

Valitsin tekstit suunnitteluprojektista siten, että uskon niiden luovan kokonaisval-taisen kuvan projektisuunnittelun etenemisestä. Olen valinnut näytteitä myös sen perusteella, miten osuvasti yksittäiset tekstit havainnollistavat vallitsevan projek-tin makrodiskurssin kyseenalaistamista tai vahvistamista. Olen valinnut kokonai-suudesta ”tärkeitä” tekstejä. Näytteiden määrä on mielestäni riittävä osoittamaan, kuinka projektisuunnittelu voidaan tulkita narratiivisesti rakentuvana. Diskurssi-analyysissä puhutaan elastisesta saturaatiosta, jolla tarkoitetaan sitä, että aineiston

täyttymistä²⁶ ei voi helposti määrittää tai se ei ole mielekästä (Phillips & Hardy 2002: 74).

Eskolan ja Suorannan (2001: 150) mukaan laadullisen aineiston analyysiin voi siirtyä ainakin kolmella tavalla: purkamisen kautta analyysiin, purkamisen ja koodamisen kautta analyysiin tai purkamisen ja koodaamisen samanaikaisen to-teutuksen kautta analyysiin. Lähempään tarkasteluun valitsemieni tekstien ana-lyysiin olen siirtynyt eri kirjoitusten kohdalla hieman eri tavoin. Selkeästi raken-teisissa teksteissä, kuten ohjeissa ja lomakkeissa ja lyhyissä sähköpostiviesteissä olen siirtynyt suoraan analyysiin ilman tekstin koodaamista. Pitemmissä teksteis-sä, kuten sanomalehtiartikkeleissa ja keskustelussa (jota käsittelen seuraavassa luvussa) olen valmistanut tekstin koodattavaksi ja koodannut kirjoituksia Max-Qda-ohjelman avulla.

Kirjoitusten analyysissä käyttämäni tietokoneperusteinen koodaus ei poista ihmis-työtä tai tee tulkintaa tutkijan puolesta. Koodaus on systemaattinen tapa tulkita ja ryhmitellä tekstiä. Koodaus auttaa tulkinnassa, mutta koodausluokat eivät kata kaikkia tekstejä samalla tavalla. Vaikka luen tekstejä narratiivisina skeemoina, en ole koodannut kaikkia tekstejä täysin samalla kaavalla. Olen kiinnittänyt kirjoi-tuksia analysoidessani huomiota teksteihin liittyviin toimijoihin ja tekstin tai teks-tinosien narratiivisiin tehtäviin. Toisinaan olen asettanut rinnakkain toisistaan etäisiltä vaikuttavia tekstejä, jos ne mielestäni yhdessä rakentavat projektidiskurs-sin todellisuutta (esim. käsikirjatekstit ja sanomalehtiartikkelit). Diskurssianalyy-sissä on kyse mikrodiskurssin tekstien, kontekstin ja makrodiskurssin kokonai-suudesta (Phillips & Hardy 2002: 4). Silloin yksittäisen tekstin merkitys aukeaa parhaiten kontekstissaan ja osana sitä makrodiskurssia (tässä tapauksessa projek-tidiskurssia), johon teksti liitetään.

Tekstien tulkinnassa vaihtelen analyysin yksityiskohtaisuutta sen mukaan, minkä agentin näkökulmasta asioita tarkastellaan ja mikä on analysoitavan tekstin asema kokonaisuudessa. Poimin teksteistä joitakin keskeisinä pitämiäni piirteitä, joiden avulla voidaan osoittaa tekstien tehtävä jossakin narratiivisessa skeemassa. Keski-tyn toimijuuteen ja tekstien narratiiviseen tehtävään suhteessa niiden asemaan suuressa projektikertomuksessa tai suhteessa normatiiviseen projektitulkintaan.

26 Täyttymisellä tarkoitan sellaista (laadullisen) aineiston määrää, jonka jälkeen ei ilmene enää mitään tutkimuksen kannalta uutta tietoa.

5.5.2 Keskustelun diskurssianalyysi

Suunnitteluprojektin aikana kirjasin yli kaksisataa keskustelua. Keskusteluihin osallistui kymmeniä henkilöitä. Keskustelut käytiin osana projektisuunnittelun tavanomaista työtä, joten ne ovat luonnollista aineistoa, eivät haastatteluja, vaikka olenkin aktiivinen keskustelun osallinen.

Nauhoitin näistä keskusteluista viisi. Valitsin lähempään tarkasteluun yhden kes-kustelun, aivan suunnittelun alkuun sijoittuneen tapaamisen (22.8.2003), jossa osallisten erilaiset pyrkimykset, suunnitelmadokumentin rooli ja keskustelun ylei-nen rakenne ovat selkeät. Keskustelunauhoitus on kestoltaan noin 52 minuuttia ja se on alun perin tehty C-kasetille, jonka sittemmin digitoin kahdeksi äänitiedos-toksi. Nauhoitus tehtiin Mikkelin ammattikorkeakoulun Kasarmin kampuksella väliaikaisten mediastudioiden aulatilassa. Litteroin keskustelun diskurssianalyy-sille ominaisella sanasanaisella tarkkuudella, siten että en muuttanut kieltä yleis-kieliseksi tai tehnyt poistoja. Litteroituani tekstin jäsensin sen yhteensä 240 vuo-roksi, jotka ryhmittelin keskustelun vaiheiksi. Korostan, että kyseessä on diskurs-sianalyysi, ei keskustelunanalyysi, jossa keskustelunäytteet, transskriptit puheesta ovat huomattavasti yksityiskohtaisempia (ks. Silverman 1994: 121). Tämän tut-kimuksen tarkoituksiin ja luonteeseen diskurssianalyysin yleinen käytäntö on so-piva.

Koska keskustelusta valmistamani aineisto on suhteellisen laaja, eikä se ole kir-joitettuna tekstinä mitenkään etukäteen jäsennetty, katsoin parhaaksi hyödyntää tietokoneavusteista koodaamista intensiivisemmin kuin esimerkiksi lomakkeiden tai oppaiden kohdalla, joiden analyysiin koodaaminen ei mielestäni olisi tuonut erityistä lisäarvoa. Käyttämäni MaxQda-ohjelman avulla voidaan käsitellä laajoja tekstiaineistoja. Siirsin litteroidun tekstin koodattavaksi ohjelmaan. MaxQda mahdollistaa tekstien ja tekstin osien merkitsemisen tekstin tulkinnassa käytettä-vien koodien, tulkintakategorioiden avulla. Loin tulkintaa varten narratiivista skeemaa myötäilevän koodausjärjestelmän, jota muokkasin ja täydensin analyysin aikana. En siis siirtänyt sellaisenaan narratiivisen skeeman vaiheita koodauskate-gorioiksi, vaan muokkasin niitä jonkin verran, koska narratiivisen skeeman vai-heet eivät sellaisenaan pystyneet kuvaamaan kaikkia aineistossa usein esille nous-seita ilmauksia. Varsinkin kompetenssivaiheeseen liittyvien ilmausten tarkempi ryhmittely tuotti mielekkäämpiä tuloksia narratiivisen tulkinnan avuksi. Yhtäältä lähestymistapaani voi pitää teorian operationalistamisena (Eskola & Suoranta 2001: 156), toisaalta abduktion hengen mukaisena teorian ja empiirisen aineiston vuoropuheluna (Alvesson & Kärreman 2007).

Koodausjärjestelmäni perustuu keskustelun kulkuun ja sen tulkintaan. Tulkitsen tietyt koodit osaksi narratiivista skeemaa – tai paremminkin – koodit myötäilevät

narratiivisen skeeman vaiheisiin liittyviä modaliteetteja ja puheakteja. Koodauk-sessa keskityn tekoihin, verbeihin. Manipulaatiovaiheen modaliteetteja edustavat keskustelusta tehdyt poiminnat, jotka tulkitsen pyytämiseksi tai täytymiseksi.

Koodit eivät noudata suoraan kieliopillisia kategorioita, lauseita tai keskustelun vuoroja, vaan koodi saattaa ulottua useampiin vuoroihin. Koodit saattavat myös olla päällekkäisiä, eli yksi ilmaus tai keskustelun osa on saatettu tulkita osaksi kahta eri tehtävää. Koodit kattavat suurimman osan koko tekstistä, niin että lähes kaikki litteroidut tekstin osat olen laskenut osaksi jotakin koodauskategoriaa.

Kuviossa 18 on esitetty koodaamisen ja narratiivisen skeeman suhde hierarkkise-na järjestelmänä. Narratiivinen skeema on yläkäsite, joka jakaantuu hierarkkise-narratiivin vaiheisiin. Neliön muotoiset solmut kuvaavat kategorioita, joihin olen koodannut litteroidun keskustelutekstin. Pallot täydentävät hierarkkista kuvausta. Käytännön koodauksessa kommitmentti ja haluaminen eivät jakaantuneet hierarkkisesti, vaan tekstiin merkitsemäni koodit liitin suoraan narratiivin vaiheisiin siitä syystä, että en katsonut tarpeelliseksi jakaa kommitmenttia useampiin alakategorioihin. Sama pätee sanktioon ja palkitsemiseen.

Kuvio 18. Narratiivinen skeema ja koodauskategoriat.

Keskustelua käsitellessäni esitän koodien määriä, eli kvantifioin tulkintaani. Koo-dien määrän esittämisen tarkoituksena on auttaa hahmottamaan keskustelun ko-konaisuutta. Määrällisen esitystavan avulla voin näyttää, kuinka tietyt tehtävät näyttäisivät asettuvan keskustelun eri vaiheisiin. Keskityn määrällisessä analyy-sissä manipulaatiovaiheen, kommitmenttivaiheen ja kompetenssivaiheen verbei-hin ja toimintaan, en niinkään toimijoiverbei-hin, toiminnan välittömiin vaikutuksiin tekstissä (performanssiin) tai sanktioon, johon koodattuja ilmauksia on vain neljä.

Jätän määrällisessä koodausten kuvauksessa pois performanssin, toimijat ja sank-tion. Kuvaan luvussa 7.1.2 tarkemmin koodauskategorioiden sisältöjä.

Koodaus on ensisijaisesti tulkintaa ja monet ilmaukset kuuluvat useisiin kategori-oihin. Monet koodeista voitaisiin myös jakaa pienempiin osakoodeihin tai katsoa

kuuluvan suurempaan kokonaisuuteen. Siksi koodausten määrällinen kuvaus on ennen kaikkea kuvaus tulkinnasta ja tekemistäni valinnoista. Määrällisellä kuva-uksella voidaan yleisellä tasolla esittää tekstinäytteen tehtävien määrää ja niiden esiintymisen tiheyttä keskustelun eri vaiheissa.

Keskustelusta olen poiminut näytteitä, joiden avulla esittelen tarkemmin keskus-telun eri vaiheiden organisoivia tehtäviä narratiivisessa skeemassa. Kvantitatiivi-nen esitystapa toimii keskustelun kokonaisuuden kuvaajana ja tekstinäytteiden analyysien avulla liitän yksittäisiä keskusteluleikkeitä laajempiin narratiivisiin skeemoihin.

6 PROJEKTISUUNNITTELUN

INSTITUTIONAALINEN KONTEKSTI

Tässä luvussa kuvailen yhteiskunnallista ja historiallista kontekstia, jossa tutki-mukseni kohteena oleva projekti suunniteltiin. Tässä yhteydessä instituutiolla tarkoitetaan diskursiivisesti rakentunutta sosiaalista rakennetta, joka muodostuu toimijoista ja teksteistä, jotka tuottavat kategorioita ja normeja, joiden mukaan tietyllä alalla toimitaan ja tulkitaan toimintaa (Phillips, Lawrence & Hardy 2004).

Tässä tapauksessa institutionaalisella kontekstilla viittaan Etelä-Savossa vaikutta-neiden julkisten toimijoiden luomaan tulkintaan projektista kehittämisen instituu-tiona.

Luvussa 6.1 tarkastelen kahta itäsuomalaista kehittämisen toimijaa: Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaa ja Mikkelin ammattikorkeakoulua. Sitten analysoin Mikkelin ammattikorkeakoulun projektikäsikirjaa ja Itä-Suomen tavoite 1-ohjelman hakijan opasta, joissa projekteja määritellään osana kehittämisen keinovalikoimaa (6.2).

Institutionaalinen konteksti muodostaa kehyskertomuksen suunnittelun käytän-nölle. Päätän institutionaalisen kontekstin kuvauksen kehitystä epäilevien sano-malehtitekstien analyysiin (6.3). Tutkimuksen kokonaisuudessa institutionaalinen konteksti on osa projektien rakentumista määrittävää ja institutionaalistettua, va-kiintunutta käsitystä siitä, mitä projektit ovat ja miten projekteja jossakin ajassa ja paikassa toteutetaan. Siten institutionaalinen konteksti on osa projektin normatii-vista makrodiskurssia.