Houkuttelu narratiivisessa skeemassa

Keskusteluissa luodaan organisaatiota, määritellään sen toimijoita, annetaan eri-laisille objekteille edustuksellisia tehtäviä, eli luodaan agentteja. Kiinnostavaa on agenttien keskinäinen ja niiden edustamien toimijoiden välinen jatkuva vaihto ja kaikkien osapuolien harjoittama houkuttelu tai omien pyrkimysten sovittaminen tapahtumien kulkuun. Suunnittelupuheessa myös keskustelun ulkopuolisten varal-le mietitään erilaisia tekoja. Paikallinen vuorovaikutus ja projisoitu tuvaral-levaisuus vuorottelevat keskustelussa (Cooren ym. 2005: 270) ja silloin tulevaisuuden teois-sa ovat toimijoina monet sellaiset, jotka eivät ole keskustelusteois-sa itse läsnä, vaan jotka voisivat olla osa kuviteltua, suunniteltavaa, projisoitua tulevaisuutta.

Narratiivisen skeeman mallissa perlokuutiota, lausumien hyväksymistä eli sitä, ottavatko keskustelukumppanit vastaan tarjottuja diskursiivisia objekteja, tulki-taan suostutteluna, jonka Cooren (2000: 154–165) liittää retoriikan keinoihin. Jos organisoitumista tarkastellaan narratiivisen skeeman näkökulmasta ja narratiivi-sen skeeman tärkeä osa on kommitmentti, ovat suostutteluun liittyvät retoriset keinot välttämätön osa organisoitumista. Kommitmentin sisältämää sitoutumista, yksilön ”haluamista” ei voida siirtää agentilta toiselle, kuten direktiivi tai infor-matiivi voidaan siirtää. Haluaminen on henkilökohtainen asia ja siihen voidaan vaikuttaa vain epäsuorasti, esimerkiksi suostuttelemalla. Tässä houkuttelussa eri-laisten narratiivisten skeemojen ja erieri-laisten toimijuuksien tunnistaminen on tär-keää, varsinkin kun keskustelussa rajat ja toimijoiden sijoittuminen erilaisiin ryhmittymiin vaihtelevat.

Erilaiset ryhmittymät havainnollistuvat keskustelussa esimerkiksi siten, että Tapio puhuttelee välillä Juhaa ja minua yhtenä kokonaisuutena. Kokonaisuus edustaa projektien maailmaa, projektien edustamaa kehitystehtävää ja tätä tiettyä, yhtä projektia. Samalla tavalla minä puhuttelen Tapiota edustamassa joukkoa, johon kuuluvat eri koulutusohjelmat, jotka keskenään neuvottelevat erilaisten asioiden vaihdosta. Koulutusohjelmia on useita ja Tapion edustamalla koulutusohjelmalla on yhteys toiseen koulutusohjelmaan, jonka kanssa on Tapion mukaan suunnit-teilla ”koulutuksen tarjoamista”. Tämä toinen koulutusohjelma edustaa tässä kes-kusteluissa kolmansia, ”niitä”, jotka Tapion verkoston kautta kiinnittyvät osaksi suunnitelman maailmaa. Edustaminen ja identiteetit voivat keskustelussa vaihdel-la ja keskustelua voikin ajatelvaihdel-la ”identiteettien tanssina” (Taylor & van Every 2000: 232).

Seuraavan näytteen alussa, vuorossa 59 Tapio esittää kysymyksen, jossa hän ase-moi sekä minut että Juhan edustamaan valmisteltavaa projektia, käyttämällä mo-nikon toista persoonaa. Juha ja minä emme tarkkaan ottaen kuitenkaan edusta yhtenäisenä ”projektien suunnittelua”, koska suhteemme projektien valmisteluun ja riippuvuus uusista projekteista ovat hieman erilaisia: minun työni on suoraan uusien projektien valmistelusta riippuvaista, Juhan työ epäsuorasti. Kysymykses-sään Tapio tiedustelee, miten suunnitelmaa pitäisi laajentaa alussa käsiteltyjen teknisten toimijoiden lisäksi. Keskustelu ulotetaan Tapion edustamaan ”opetuk-seen” vuoroissa 60–68. Koulutusohjelmiin viitataan paikannimillä: ”Paukkula”

vuorossa 62 ja ”Savonlinna” vuorossa 64. Opetusta houkutellaan Tapion kautta muutenkin osaksi projektin missiota. Vuoroissa 69–75 Tapio konkretisoi ehdot-tamani yhteyden toiseen kehittämisen narratiiviseen skeemaan.

59 TAPIO: Elikä ongelma on nyt täällä tää etäisyyden voittaminen tää on niinku se keskeinen juttu. Mitä muita keskeisiä juttuja tässä on? Kertokaas mulle?

60 PEKKA: Niin nyt siis tohon vois kommentoida sen, että täähän näyttää nätimmältä, kun mitä eihän nää muodosta tietenkään tämmöstä yks kaks kolme asiaa sehän on, sehän on vaan pelkkää estetiikkaa tietyllä tavalla kyllä, mutta toisaalta ei.

61 TAPIO: Mm.

62 PEKKA: Kyllähän tähän liittyy paitsi, että se tekninen tekninen ulottu-vuus, niin kyllähän siihen liittyy mielestäni, ehkä tätä voisitte kans miet-tiä, se ajatus sitte siitä, että että se esimerkiksi paukkulatyyppisissä toi-minnoissa, että haluuks ne ja tuleeks ne vastaisuudessa edelleen tekemään mediapuolella niitä asioita.

63 TAPIO: Joo.

64 PEKKA: Kyl mä näkisin, että siihen liittyy sit se tavallaan siihen semmoseen sisällölliseen konseptiin, mitä sillä tekniikalla tässä kylässä ehkä myös Savonlinnassa sitten.

65 TAPIO: Nii.

66 PEKKA: Halutaan tehdä ja.

67 TAPIO: Joo.

68 PEKKA: Löytyykö siihen niiku sellasii öö järkeviä perusteita.

69 TAPIO: Mut pitäskös tähän jotenkin, siis en tarkoita just tähän, mut tä-hän niiku läheisyyteen kytkeä nyt se, kun oli silloin puhetta, että minä otin yhteyttä sinne Paukkulan suuntaan.

70 PEKKA: Joo.

71 TAPIO: Että voitais niinku miettiä sitä, että me heille ruvettais tarjoon jollakin tavalla niinku suoraan siihen heidän koulutusohjelmaansa liittyen opi opetusta nii se pitäs, se niinkun sit kävis jotenkin tähän vissiin kai?

72 PEKKA: Joo.

73 TAPIO: Istus istus siis sillä tavalla niiku lähelle tätä asiaa.

74 PEKKA: Voi olla.

75 TAPIO: Joo.

Näyte alkaa Tapion pyynnöllä kuvata toimintamalliin liittyviä muita kuin puh-taasti teknisiä pyrkimyksiä. Tuon esille omissa vuoroissani (62–66) haluni luoda projektista sekä teknisen että sisällöllisen ”konseptin”. Samoissa vuoroissa, eli vuorossa 62 pyydän Tapiota miettimään toisen koulutusohjelman (Paukkulan) mahdollista haluamista median soveltamiseen omassa koulutuksessaan.

Tapio tarttuu tähän epäsuoraan pyyntöön ja varmistaa asian kysymällä vuoroissa 69–75, minkälaista pyyntöä tai toivetta tarkoitan. Keskustelukatkelma päättyy siihen, että suunnitelma saattaisi tulla kysymykseen oliona, johon kytkettäisiin sellaisia ajateltuja tapahtumien kulkuja, jotka ovat olemassa ilman suunnitelmaa-kin ja joita Tapio edustaa.

Suunnitelma ja minä suunnittelijana kokoamme keskustelussa esille nostamiam-me asioita osaksi suunnitelman missiota ja sillä tavalla suunnitelmadokunostamiam-menttiin voidaan kiinnittää seikkoja, jotka eivät ole aiemmin kuuluneet välttämättä yhteen.

Tapahtuu assosiaatio, jossa oma tahtoni ja Tapion tahto yhdentyvät. Yhdentymi-sen tulkitYhdentymi-sen perlokuutioksi, koska tahtomista diskursiiviYhdentymi-sena objektina ei voi vain antaa toiselle niin kuin esimerkiksi direktiiviä. Niinpä suostuttelemalla syn-nytetään yhteys Tapion tahdon ja oman aikomukseni välille, kuten Cooren (2000:

164) toteaa: ”Jokainen suostuttelustrategia pyrkii siksi perlokuutiolla aikaansaa-maan uusia yhteyksiä projektin ja yleisön arvojen tai puheenaiheen välille.”

Suunnitelma sisältää toimenpide-ehdotuksia ja puheenaiheena on suunnitelma.

Tapiolla on mielessään toimenpide-ehdotus tai tarjous toiselle koulutusohjelmalle.

Koska Tapiolla on toimenpide-ehdotus ja puheenaiheena oleva suunnitelma (ku-ten suunnitelmat yleensä) sisältää toimenpide-ehdotuksia, voi myös Tapion toi-menpide-ehdotus olla osa suunnitelmaa. Näkökulmaa muuttamalla näyte voidaan tulkita myös päinvastaiseksi kääntämiseksi: Tapahtuma-akatemiaa käytetään

osa-na opetuksen vaihtoa eri koulutusohjelmien yhteistyössä. Kun Tapio vuorossa 71 sanoo ”me”, tuo monikon ensimmäinen persoona saattaa sisältää myös minut ja projektisuunnitelman.

Tapion edustama narratiivinen skeema, jossa missiona on kahden koulutusalan yhteistyö, houkutellaan osaksi suunnitelman missiota. Keskustelussa syntyy hyb-ridi, toimintaketjujen yhteenliittymä, jota suunnitelma edustaa tai asettuu edusta-maan (ks. Cooren 2004a; Castor & Cooren 2006). Suunnittelun narratiivinen skeema näyttäisi jo päässeen osaksi Tapion mainitsemaa koulutusohjelmien kes-kinäistä kollaboraatiota, vaikka se on altistumassa vasta ensimmäiseen koulutus-ohjelmaansa.

Narratiivisessa skeemassa houkuttelu on osa manipulaatiota, jossa koetetaan siir-tää ”tahtomisen” diskursiivista objektia agentilta toiselle. Tahtominen kohdistuu mission, päämäärän tunnistamiseen ja sen tavoitteluun. Jos tuo houkuttelu onnis-tuu, voi narratiivisen skeeman näkökulmasta seurata uusia tekoja, jotka johtavat sitoutumiseen, mission saavuttamiseksi tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimi-seen, varsinaiseen toteutukseen ja lopulta narratiivisen skeeman täyttymiseen.