Keskustelua käsitellessäni esitän koodien määriä, eli kvantifioin tulkintaani. Koo-dien määrän esittämisen tarkoituksena on auttaa hahmottamaan keskustelun ko-konaisuutta. Määrällisen esitystavan avulla voin näyttää, kuinka tietyt tehtävät näyttäisivät asettuvan keskustelun eri vaiheisiin. Keskityn määrällisessä analyy-sissä manipulaatiovaiheen, kommitmenttivaiheen ja kompetenssivaiheen verbei-hin ja toimintaan, en niinkään toimijoiverbei-hin, toiminnan välittömiin vaikutuksiin tekstissä (performanssiin) tai sanktioon, johon koodattuja ilmauksia on vain neljä.
Jätän määrällisessä koodausten kuvauksessa pois performanssin, toimijat ja sank-tion. Kuvaan luvussa 7.1.2 tarkemmin koodauskategorioiden sisältöjä.
Koodaus on ensisijaisesti tulkintaa ja monet ilmaukset kuuluvat useisiin kategori-oihin. Monet koodeista voitaisiin myös jakaa pienempiin osakoodeihin tai katsoa
kuuluvan suurempaan kokonaisuuteen. Siksi koodausten määrällinen kuvaus on ennen kaikkea kuvaus tulkinnasta ja tekemistäni valinnoista. Määrällisellä kuva-uksella voidaan yleisellä tasolla esittää tekstinäytteen tehtävien määrää ja niiden esiintymisen tiheyttä keskustelun eri vaiheissa.
Keskustelusta olen poiminut näytteitä, joiden avulla esittelen tarkemmin keskus-telun eri vaiheiden organisoivia tehtäviä narratiivisessa skeemassa. Kvantitatiivi-nen esitystapa toimii keskustelun kokonaisuuden kuvaajana ja tekstinäytteiden analyysien avulla liitän yksittäisiä keskusteluleikkeitä laajempiin narratiivisiin skeemoihin.
6 PROJEKTISUUNNITTELUN
INSTITUTIONAALINEN KONTEKSTI
Tässä luvussa kuvailen yhteiskunnallista ja historiallista kontekstia, jossa tutki-mukseni kohteena oleva projekti suunniteltiin. Tässä yhteydessä instituutiolla tarkoitetaan diskursiivisesti rakentunutta sosiaalista rakennetta, joka muodostuu toimijoista ja teksteistä, jotka tuottavat kategorioita ja normeja, joiden mukaan tietyllä alalla toimitaan ja tulkitaan toimintaa (Phillips, Lawrence & Hardy 2004).
Tässä tapauksessa institutionaalisella kontekstilla viittaan Etelä-Savossa vaikutta-neiden julkisten toimijoiden luomaan tulkintaan projektista kehittämisen instituu-tiona.
Luvussa 6.1 tarkastelen kahta itäsuomalaista kehittämisen toimijaa: Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaa ja Mikkelin ammattikorkeakoulua. Sitten analysoin Mikkelin ammattikorkeakoulun projektikäsikirjaa ja Itä-Suomen tavoite 1-ohjelman hakijan opasta, joissa projekteja määritellään osana kehittämisen keinovalikoimaa (6.2).
Institutionaalinen konteksti muodostaa kehyskertomuksen suunnittelun käytän-nölle. Päätän institutionaalisen kontekstin kuvauksen kehitystä epäilevien sano-malehtitekstien analyysiin (6.3). Tutkimuksen kokonaisuudessa institutionaalinen konteksti on osa projektien rakentumista määrittävää ja institutionaalistettua, va-kiintunutta käsitystä siitä, mitä projektit ovat ja miten projekteja jossakin ajassa ja paikassa toteutetaan. Siten institutionaalinen konteksti on osa projektin normatii-vista makrodiskurssia.
6.1 Kehittämisen toimijoita
Projektin suunnittelu tapahtuu jossakin historiallisessa ajassa ja tietyissä olosuh-teissa. Projekteja pidetään kehittämisen välineinä ja siten osana kehittämisen ker-tomusta. EU:n ohjelmissa muutoksen ainoa väline on projekti (Lindgren &
Packendorff 2006: 113). Tässä luvussa kuvailen kahta 2000-luvun alussa eteläsavolaiseen kehittämistyöhön vaikuttanutta toimijaa: ItäSuomen tavoite 1 -ohjelmaa ja Mikkelin ammattikorkeakoulua kehittämisorganisaationa.
6.1.1 Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelma
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin 1990-luvun puolivälissä, alkoi jäsenyyden mukana myös laajamittainen projektivetoinen alueiden kehittämistoiminta. Suo-men näkökulmasta toinen ohjelmakausi alkoi vuonna 2000.
Itä-Suomelle tärkeitä ovat Euroopan unionin tavoiteohjelmat. Niillä ohjataan EU:n rakennerahastojen varoja ohjelmien tavoitteiden mukaisesti, erityisesti hei-kommin menestyneille EU:n jäsenvaltioille ja alueille. Ohjelmakaudella 2000–
2006 tavoite 1 -ohjelma oli suunnattu kehityksestä jälkeen jääneiden alueiden kehittämiseen ja rakenteelliseen muutokseen. Suomessa toteutettiin kahta erillistä tavoite 1 -ohjelmaa: Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaa. Ohjel-milla pyrittiin auttamaan näitä alueita kehittymään sekä pääsemään lähemmäksi muun maan bruttokansantuotteen tasoa. Ohjelmilla suunnattiin rakennerahastojen varoja. Näitä rahastoja olivat mm. Euroopan sosiaalirahasto (ESR), Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto sekä Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline. (Eurooppatiedotus 2007).
Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman 2000–2006 (2000) perusajatuksena oli vahvistaa Itä-Suomen maakuntien vahvuuksia ja koettaa lieventää alueisiin kohdistuvia uh-kia. Ohjelmassa oli useita eri toimenpidekokonaisuuksia. Jokaisella toimenpide-kokonaisuudella oli omat erityiset tavoitteensa ja ohjelmalla omat yleiset tavoit-teensa. Poliittisesti tärkeä ja perusteellisesti valmisteltu ohjelma-asiakirja sisältää ohjelmien periaatteet. Ohjelmaa valmisteltiin maakunnallisella tasolla ja sen val-mistelusta olivat päävastuussa Itä-Suomen maakuntien liitot. Valmistelun pohjana oli kunkin maakunnan aluekehittämisohjelma.
Etelä-Savon tavoite 1 -ohjelman sisältöä pohtimaan perustettiin asiantuntijaryh-miä, joissa oli edustettuina niin ikään eri sidosryhasiantuntijaryh-miä, kuten ”viranomaiset, työ-markkinaosapuolet, muut järjestöt, oppilaitokset” (Itä-Suomen Tavoite 1 -ohjelma 2000–2006, 2000: 131). Ohjelmaa rahoittavien viranomaisten rahoitusosuuksia ohjaa vuosittain laadittava maakuntien yhteistyöasiakirja. Muita tärkeitä doku-mentteja ovat mm. maakuntien omat strategiat. Näiden eri asiakirjojen sisältämien tietojen, suositusten ja kuvausten perusteella alueelliset viranomaiset tekevät ra-hoituspäätöksiä.
Strategisiksi tavoitteiksi Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmassa asetettiin pyrkimys parantaa maakuntien kilpailukykyä ja lisätä taloudellista kasvua. Tämän tavoit-teen saavuttamisessa keinoina olivat elinkeinoelämän kehittäminen ja työllisyysti-lanteen parantaminen. Ohjelma-asiakirjassa mainitaan työllisyystavoitteeksi oh-jelmakauden aikana 17.650 uutta työpaikkaa, joista 15.000 syntyisi EAKR- ja ESR-toimenpiteiden ansiosta. Lisäksi työpaikkoja arvioitiin turvattavan tai uusit-tavan 45.700. (Itä-Suomen Tavoite 1 -ohjelma 2000–2006, 2000: 55.)
Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaa rahoittivat useat eri rahastot ja ministeriöt. Eu-roopan sosiaalirahasto (ESR) oli yksi näistä rahoittavista toimijoista. Se on esi-merkkinäni, koska sen avulla rahoitettiin monia koulutuksen liittyviä hankkeita – ja lopulta ESR:n tuella rahoitettiin myös tässä tutkimuksessa esittelemäni projekti.
Vuosina 2000–2006 toteutetun Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmassa ESR-toiminnan rahoitukseksi suunniteltiin 3,256 miljardia markkaa, eli runsaat puoli miljardia euroa. Kun puhutaan ESR-toiminnasta, tarkoitetaan sitä, että ESR-rahaston varat ovat ainoastaan osa koko ESR-toiminnan rahoituksesta. Ohjelman aikana ESR:n osuudeksi kaavailtiin 1,092 miljardia markkaa, kansallisen julkisen rahoituksen osuudeksi samoin 1,092 miljardia markkaa ja yksityisen rahoituksen osuudeksi 1,343 miljardia markkaa. Näistä rahoitusosuuksista neuvoteltiin maakunnissa vuosittain ja rahoitusosuudet kirjattiin maakuntien yhteistyöasiakirjaan. Kansalli-sella, julkisella rahoituksella tarkoitetaan eri ministeriöitä, joiden edustajina maa-kunnissa olivat mm. lääninhallitukset ja TE-keskukset. Myös kunnat ja kaupungit olivat ohjelman julkisia rahoittajia. ESR:n osuus koko Itä-Suomen tavoite 1 -oh-jelmasta oli noin viidesosa. (Työministeriö 2000: 3.)
Tähän kehittämistyöhön, Suomen EU-jäsenyyden aikana toisen ohjelmakauden puoliväliin, vuoden 2003 jälkimmäiselle puoliskolle sijoittuu projektin valmistelu, josta kokoamaani aineistoa analysoin.
6.1.2 Mikkelin ammattikorkeakoulu kehittämisorganisaationa
Laajoja EU-tukia nauttivilla alueilla kehitystoimintaan on ollut käytettävissä run-saasti resursseja. Itä-Suomessa ja Etelä-Savossa on EU:n tavoiteohjelmien myötä oppilaitoksista kasvanut projektimuotoisen kehittämisen tärkeitä toimijoita. Am-mattikorkeakouluilla on ammattikorkeakoululain (351/2003) määräämä kehittä-mistehtävä. Etelä-Savossa ammattikorkeakoululla on keskeinen rooli, koska alu-eella ei ole omaa tiedekorkeakoulua.
Yhden näkökulman projektitoimintaan, sen asemaan ja laajuuteen avaa organisaa-tion henkilöstön ammattiryhmien tarkastelu. Mikkelin ammattikorkeakoulussa on edustettuina useita eri ammattiryhmiä. Vuonna 2003 sen lähes neljästäsadasta (395) vakinaisesta työntekijästä hieman alle puolet (191) oli opettajia. Muuta henkilökuntaa oli 204. Määräaikaisia työntekijöitä oli 25 %. Henkilöstössä oli edustettuina monia eri ammatillisia ja akateemisia aloja, sillä Mikkelin ammatti-korkeakoulussa annettiin vuonna 2003 opetusta kahdeksalla eri koulutusalalla.
(Mikkelin ammattikorkeakoulu 2004.)
Mikkelin ammattikorkeakoulun vuosikertomuksissa 2003 ja 2004 ei suoraan ker-rota projektihenkilöstön määrää. Vuoden 2004 vuosikertomuksessa todetaan, että vuodesta 2003 vuoteen 2004 ammattikorkeakoulun henkilöstön määrä kasvoi 18 henkilöllä. Näistä kaksi oli opettajia ja kuusitoista muuta henkilökuntaa. Vuonna 2004 opettajia oli ammattikorkeakoulussa 193 ja muuta henkilökuntaa 220. (Mik-kelin ammattikorkeakoulu 2005.)
Projektitoiminnan kasvu näkyy myös taloudessa. Mikkelin ammattikorkeakou-luyhtymän vuoden 2004 vuosikertomuksen talouskatsauksessa todetaan, että muun kuin opetustoiminnan kasvu sisältää yhä enemmän myös taloudellisia riske-jä. Vuonna 2004 Mikkelin ammattikorkeakoulussa oli käynnissä 76 EU-rahoitteista projektia, joiden kustannukset vuoden aikana olivat noin 11 miljoonaa euroa, josta ammattikorkeakouluyhtymän rahoitusosuus oli noin 0,9 miljoonaa euroa. (Mikkelin ammattikorkeakoulu 2005.) EU-projekteissa vaaditaan myös omarahoitusosuutta, joka jää ammattikorkeakouluyhtymän maksettavaksi. Projek-tien kustannukset maksetaan jälkikäteen, minkä vuoksi ammattikorkeakouluyh-tymä joutuu vastaamaan projektien aikaisista kustannuksista, mikä puolestaan heikentää maksuvalmiutta. Projektit vaikuttavat sekä lisääntyvänä kehittämis-resurssina että talous- ja hallinnointihaasteena.
6.2 Kehittämisen virallisia tekstejä
EU-projektit tehdään kontekstissa, johon liittyvät kehittäminen, julkisuus ja suuret toimijat, kuten oppilaitokset, politiikkaohjelmat ja media. Institutionaalisessa kon-tekstissa tekstit luovat merkityksiä, määrittävät yleisiä projektikäsityksiä ja vai-kuttavat siten projektidiskurssiin ja yksittäisen projektin suunnitteluun. Tarkaste-len seuraavaksi kahta institutionaalisesta kontekstista poimimaani kehittämisen tekstiä, joiden avulla havainnollistan, kuinka yksittäiset tekstit ovat luettavissa kehittämiskertomukseen liittyvien projektien toimijoina. Ensimmäinen teksti on Mikkelin ammattikorkeakoulun projektikäsikirja ja toinen Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman hakijan opas. Tekstit luovat narratiivista skeemaa asettaessaan toimi-joita tiettyihin asemiin ja tiettyjen kehityskulkujen toteuttajiksi. Näytän, miten projektin normatiivisen makrodiskurssin ihanteet ilmenevät kehittämisen viralli-sissa teksteissä.
6.2.1 Mikkelin ammattikorkeakoulun projektikäsikirja
Koska Mikkelin ammattikorkeakoulu on maakunnassaan suhteellisen suuri pro-jektien toteuttaja, jonka omassa toiminnassa projekteilla on suuri merkitys, on se pyrkinyt ohjeistamaan projektien valmistelua ja toteutusta. Tätä tarkoitusta varten on laadittu projektikäsikirjoja. Vuonna 2003 – tässä raportissa esiteltävän projek-tisuunnittelutapauksen aikana – voimassa oli Mikkelin ammattikorkeakouluyhty-män hallituksen vuonna 2001 hyväksymä projektikäsikirja. Projektikäsikirja välit-tää yleisten projektioppaiden kaltaista kuvaa projekteista, mutta siinä korostuu projekteja hallinnoivan organisaation näkökulma, erityisesti projektin elinkaaren alkuvaihe, ideointi ja suunnitteleminen. Käsikirja määrittelee projektitoiminnan
yleistä luonnetta asiantuntijaorganisaation näkökulmasta ja se toimii ammattikor-keakoulun henkilökunnan apuvälineenä, kompetenssina projektien valmistelussa.
Opas on tarkoitettu yleiseksi oppaaksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa projekti-en suunnitteluun ja toteutukseprojekti-en osallistuville. Oppaassa on 26 sivua ja siinä käsi-tellään mm. projektien mahdollisia rahoituslähteitä ja projektisuunnitelman sisäl-tö. Siinä kuvataan projektia prosessina, yleisenä tapahtumien kulkuna, jotka tois-tuvat kaikissa projekteissa. Projektin esittäminen luonnollistettuna, yleisenä ja kyseenalaistamattomana prosessina on osa normatiivisen projektidiskurssin pyr-kimystä nähdä projekti universaalina mallina (Winter ym. 2006: 640). Keskityn analyysissäni siihen, miten Mikkelin ammattikorkeakoulun projektikäsikirjassa esitetään projektiprosessi ja projektin ideointi. Oppaan luku kolme, joka käsittelee projektiprosessia, muodostuu yhdestä kuviosta. Projektin ideointia käsitellään prosessikuvauksen jälkeen noin puolen sivun mittaisessa luvussa ”Ideointi ja yh-teissuunnittelu”.
Projektiprosessin mallin (kuvio 19) esittämä maailmankuva on hyvin samankal-tainen kuin vallitsevassa, normatiivisessa projektidiskurssissa. Projektin prosessi-kuvauksessa tiivistyy näkemys projektitoiminnan ja tiedon suhteesta. Kuvion ker-tomus alkaa tiedosta, joka on hankittu kuvion (ja projektin) ulkopuolelta, jonne sijoittuu oikean työn maailma, reaalinen työelämä (ks. luku 3.1.2). Työelämästä on myös peräisin tarve, joka projektiprosessissa liitetään tietoon. Tieto on jotakin, jota voidaan hankkia, valikoida, ennakoida ja analysoida. Koska maailmassa on tietoa ja tarpeita, on projektiprosessin tehtävänä poimia tietojen ja tarpeiden jou-kosta näytteitä ja suorittaa ideointi. Ideoinnilla kehitetään tarpeista ja tiedoista idea. Idea voi edetä prosessissa vasta sitten, kun se on valmiiksi kehittämisen jäl-keen arvioitu ja hyväksytty. Idean arvioi tässä tapauksessa Mikkelin ammattikor-keakoulu. Jos idea on kelvollinen, se suunnitellaan valmiiksi. Valmiista ideasta tehdään projektisuunnitelma, suunnitelmasta hakemus ja hakemuksesta projekti.
Projektin päätyttyä tekoja arvioidaan ja uutta tietoa vaihdetaan. Hallinnolle omi-naisilla metaforilla monimutkainen prosessi saadaan vaikuttamaan luonnolliselta ja järkeenkäyvältä. Tapa toimia näyttää ennalta määrätyltä ja rationaaliselta (vrt.
Winter ym. 2006).
Kuvio 19. Projekti prosessina Mikkelin ammattikorkeakoulun