Asumissosiaalisessa työssä nähtiin useita kehittämiskohteita. Useat haastateltavista mainitsivat pohtineensa päiväkeskuksia päihteidenkäyttäjille lähimpien löytyessä tällä hetkellä Helsingistä. Olohuonemaisissa asiointipisteissä voi viettää aikaa, niissä ei vaadita päihteettömyyttä ja tarjolla on sosiaali- ja terveyspalveluita. Keskusteluissa pohdittiin mahdollisuutta saada vastaava tila haastateltavien ottamatta kantaa kannattavatko he sitä.
(--) siitä keskusteltiin et meiltä puuttuu täysin tällanen Vantaalta missä saa päihteellisenä olla. Meillähän kaikki perustuu siihen päihteettömyyteen.
(--) niin mä en tiedä mitä mieltä mä ite oon, että kannattaako sitä ku. (--) Et miten, palvelisko se jotain? Mä en tiedä mä vaan heitän tämmösen ajatuksen. Semmosta Vantaalla ei ollenkaan oo olemassa.
Ja sittehän on tullut moniltakin tahoilta ilmi, että tänne tarvittais niinku semmosta kynnyksetöntä päiväkeskusta, mitä esimerkiks Helsingissä on. Johon saa tulla myös päihtyneenä, jos osaa käyttäytyä. Sehän on semmonen mikä Vantaalta kokonaan.
Kuitenkin se olis semmonen paikka. Jos ihmisillä on paikka, johon mennä, niin sieltä voi aina joku saada sen kipinän et voisko tehdä elämällään jotain muuta.
Tekemistä huomattiin kaivattavan myös Koisotien päihteettömissä itsenäisemmän asumisen yksiköissä.
No ei ihan hirveesti ole, mutta siellä voitais tehdä mun mielestä enemmän. Siihen nähden, että ne ihmiset kaipaa siellä sitä tekemistä
Ennaltaehkäisyyn ja korjaavaan työhön tulisi haastateltavien mielestä panostaa, varsinkin asukasluvun kasvaessa. Suuri tarve olisi myös luottotiedottomien asumisen mahdollistamiseen sekä esimerkiksi sosiaalisen isännöinnin tyyppisille palveluille.
(--) etenki just sitä ennalta ehkäisevää työtä, että sit ku asiakas alkaakin
velkaantumaan niin meil ois keinot ja matalan kynnyksen palvelut millä se asiakas vois hakeutua sit meille niihin ennaltaehkäseviin palveluihin ja voitais tehdä niitä korjausliikkeitä ennen sitä häätöä.
Et kyl se niinku, se on ennalta ehkäsevän työn, tukirakenteiden ja sen asuntokannan yhteinen tilanne. Ja ehkä jos nyt asuntokantaa tarvittais lisää, niin nimenomaan sellasta sosiaalisesti ohjelmoitua asuntokannan lisäystä, että siellä ei oltais niin jäykkiä sen luottotiedottomuuden kanssa.
Että oltais mielummin etukenossa kuin jälkijättöisesti tehtäis tätä hommaa. Sen tietää, että tietty porukka niinku addiktoituu. Se on niinku vääjäämätöntä. (--) Ja sillon tätä työtä tarvitaan. Ja sanotaanko, jos pystytään aikaistamaan sitä lampun syttymistä joidenkin ihmisten kohalla, niin kyllähän tämä työ jo osottaa sen että sitä tarvitaan.
Yleisellä tasolla tärkeäksi koettiin asunnottomuudesta tiedottaminen ja tarinoiden
kertominen. Haastateltavien kanssa keskusteltiin julkisuudessa nousseista haastatteluista ja tarinoista. Asunnottomien yö koettiin yhdeksi tärkeistä tiedottamisen mahdollisuuksista.
Se must on mun mielestä semmonen merkittävä tehtävä mitä meijän pitäis yhdessä asunnottomien kanssa tehdä. Et tuoda ne tarinat esille. Näyttää se inhimillisyys siellä, et minkä kanssa täs oikeesti työskennellään.
Toivo asunnottomuustyössä elää ja pitkäaikaisasunnottomuuden tilanne koettiin paremmaksi.
Halu vaikuttaa yhteiskunnallisella tasolla ja tehdä hyvää työtä ruohonjuuritasolla tuli esiin haastateltavissa. Osa koki tilanteen olevan kääntöpisteessä, joka voi muuttaa
asunnottomuuden koko tilaa Vantaalla. He toivoivat päättäjien kuuntelevan resurssitarpeita, ettei hyväksi havaittu paikallinen toimintamalli rikkoudu rahan puutteen vuoksi.
Sosiaalityöntekijöillä on myös lakisääteinen velvoite tehdä rakenteellista työtä, jolle täytyy myös varata aikaa.
Mut kyl mä toivon et me pystytään tekeen asiakaslähtöistä, laadukasta, suunnitelmallista, eteenpäinvievää, yhteiskuntaatukevaa asunnottomuustyötä Vantaalla.
Vantaalaisilla asunnottomilla on parempi olo nyt, ku oli kymmenen vuotta sitten ja jos se meijän tiimistä on kiinni niin niillä on kymmenen vuoden päästä vielä parempi olo kuin nyt. Mutta me ei voida sitä yksin tehä. Me tarvitaan siihen ne päättäjät, me tarvitaan fyrkkaa yksinkertasesti, sen et ihmiset avaa silmänsä ja yrittää nähdä sen asian muutenkin kuin niiden omien lasiensa läpi.
Meil pitäis olla enemmän aikaa puhua niiden päättäjien kaa. Kyl mä koen, että näistä hankkeista on ollu paljon apuakin ja kylhän ihan jo tää tän meijän yksikön
perustaminen on ollut ihan merkittävä askel Vantaalla.
Et nyt on niinku se ihan viimenen hetki kiinnittää huomiota siihen rakenteelliseen työhön huomiota niin paljon et me pystytään näyttämään se, että kun me lisätään kaks vakanssia niin meidän tehokkuus kasvaa viiskyt prosenttia.
Joku koki Koisotien palveluiden olevan riittämättömät kooltaan, varsinkin päivystyksen ollessa usein täynnä. Mahdollisuudesta majoittaa päihteitä käyttämättömät asiakkaat muualle nousivat esiin usean haastateltavan kanssa. Samoin Asunto Ensin -periaatteen asuntoja ei ole tarpeeksi Vantaalaisille asunnottomille.
Niin toivoisin et olis sellanen linja niinku päihteettömille ihmisille, ettei joutuis tossa päivystyksessä niinku hirveen pitkää oleen. Se olis sellanen muutos minkä niinku ite haluisin tehä.
Ja sitten että näitä Asunto ensin -periaatteella toimivia asuntoja vahvalla tuella pitäis olla enemmän.
Asumissosiaaliseen työhön toivotaan pääsyä matalammalla kynnyksellä tai nopeammin kuin nykyisellään:
Elikkä silloin vois ajatella, kun ihminen on vahvan tuen tarpeessa ja me tiedetään se nyt heti et näinhän se on, ja hän on asunnoton ja me tiedetään et hänen pitäis päästä asiakkuuteen helposti. Että kaupungin palvelu pitäis olla kynnyksetön mielestäni.
Vaikka Vantaalla ei tällä hetkellä toimi vahvaa jalkautuvan työn tekijää, toivottiin
tulevaisuudessa parempaa yhteistyötä. Ehdotuksena tuli esimerkiksi Tukihenkilötyö yhdistys ry:n jalkautuminen ruokajonoihin ja niissä tapahtuva palveluohjaus. Samalla keskusteltiin tiedottamisen haasteista kovan ytimen asunnottomille, jolloin jalkautuvan työn tärkeys nousi vahvasti esille.
(--) sellasta ihan oikeesti mikä kuuluis heijänkin niinku tavallaan toimeenkuvaan et olis yhteys johonkin jalkautuvaan työhön. Että tekis sitä yhteistyötä ja sais sitä porukkaa enemmän niiden palveluiden piiriin.
Ja taas se et jakaa sitä tietoo jälleen kerran et mitä kaupungilla on tarjota.
Sosiaalityö toivoi resursseja toimivaan asiakastyöskentelyyn. Tällä hetkellä asiakkaita tavataan 1-2 kertaa vuodessa, joskus ei ollenkaan. Haastateltavasta nousi esiin
turhautuneisuus, ettei työtä pysty tekemään sen vaatimalla tasolla.
Musta sellanen optimitilanne olisi sellanen kuus tapaamista vuodessa, jolloin pysyttäis niinku aidosti kärryillä et miten se prosessi etenee ja pystyttäis tekemään
sitten suunnitelmallista sosiaalityötä oikeasti sellaisessa merkityksessä kun mä nään et sen pitäis olla.