Järjestötyön olisi hyvä nivoutua julkisrahoitteiseen palvelujärjestelmään. Toimivien käytäntöjen juurruttamista ja kehittämistyön tulosten hyödyntämistä varten
suunnitelmallinen yhteistyö on tärkeää. (Avustustoiminnan linjaukset vuosille 2017-2019, 7.) Vuosien saatossa järjestöt ovat kehittäneet monia uusia toimintamalleja, jotka toimivat rajapinnassa. Osasta näistä on myöhemmin kehittynyt myös uusia julkisia palveluita.
Järjestöillä on paremmat mahdollisuudet paikantaa ja joskus jopa helpompi saada kontakti haastavassa elämäntilanteessa olevaan ihmiseen kuin viranomaisasemassa oleva julkisen palvelun toimija. Siksi on tärkeää, että järjestöillä on osallistuva ja aktiivinen rooli
rajapinnassa tapahtuvassa yhteistyössä. (Oosi, Lehti & Kortelainen 2018, 8-9). Julkisen puolen laissa säädettyjen palveluiden rajapinnassa oleva järjestötoiminta on usein hyödyllistä ja tarpeellista. Se usein vastaa mahdolliseen aukkoon julkisessa järjestelmässä ja niitä on voitu jopa kehittää yhdessä (Oosi, Lehti & Kortelainen 2018, 16; 29).
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä kuntien edustajat näkivät järjestötyön tärkeänä varhaisen vaiheen tehtävissä, syrjäytymisen ehkäisyyn pyrkivässä etsivässä työssä sekä osallisuuden lisäämisessä. Järjestöjen nähtiin ketterinä, sillä ne pystyvät kokeilemaan eri toimintamalleja ja laittaa alulle uudenlaisia toimintoja nopeallakin aikataululla. Uudet palvelut voidaan toimiessaan siirtää osaksi kuntien palveluvalikoimaa. (Oosi, Lehti &
Kortelainen 2018, 46-47.)
Kaikki haastateltujen kuntien edustajat näkivät järjestöjen toimivan lakisääteisten palveluiden rajapinnassa, niiden ollessa tärkeitä palveluiden täydentäjiä. He näkivät merkittävän palvelutason heikentymisen, jos järjestötoimintaa vähennettäisiin, lukuun ottamatta suurimpia kaupunkeja. Sote-uudistuksen vaikutus järjestöihin on vielä epävarma.
Uudistuksen toteutuessa yhä useampi järjestö voi siirtyä lakisääteisten palveluiden rajapintaan. Maakuntien ja kuntien välinen vastuunjako hyvinvoinnista, sekä
järjestötoiminnan vaikuttavuuden arviointi tarvitsee lisäselvitystä. (Oosi, Lehti & Kortelainen 2018, 47-48.)
4.4 Tukihenkilötyö yhdistys ry ja Asuvaksi-hanke
Vuodesta 2001 toiminut Tukihenkilötyö yhdistys ry on vantaalainen päihde- ja vertaistyön toimija ja vaikuttaja. Tällä hetkellä yhdistyksellä on toiminnanjohtaja ja kaksi
hanketyöntekijää. Yhdistyksen tarkoitus on edistää päihdeongelmaisten ja toipujien sekä läheisten hyvinvointia tiedolla, tuella ja toiminnalla. (Historiaa 2018.)
Toiminnan lähtökohtina ovat ihmisarvon kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus, asiakkaan tarpeet ja asiakkaan näkökulman kunnioittaminen (Yhdistyksen arvot 2018). Yhteistoiminta muiden alan toimijoiden koetaan yhdistyksessä voimavaraksi. Yhteistyötahoja ovat mm. A-killat, Suomen AA, NA, Al-Anon, A-Klinikat, Vantaan H-klinikka, Päivänselvä ry, Vantaan kaupungin päihdekuntoutujien asumisyksiköt, Ridasjärven päihdepalvelukeskus,
A-klinikkasäätiön päihdesairaala, VAHTI ry, Apuraide ry. (Yhteistyö 2018.) Ennen nyt käynnissä olevaa Asuvaksi-hanketta, Tukihenkilötyö yhdistys ry on toiminut asunnottomien ja
päihdeongelmaisten oikeuksien ajajana Takaisin arkeen- ja Avosetti -hankkeissa, joissa on
tehty yhteistyötä edellä mainittujen kumppaneiden kanssa (Historiaa 2018).
Tukihenkilötyöyhdistys on saanut nimensä tukihenkilötyötoiminnasta. Takaisin arkeen -hankkeessa vakiintuneet tukihenkilökoulutukset osaltaan tukevat vantaalaisia asunnottomia.
(Pörhölä 2020.)
Asuvaksi-hanke (2018-2020) keskittyy tuki-, palveluohjaus- ja selvitystyöhön moniongelmaisten asunnottomien parissa. Kohderyhmään kuuluvat sosiaalisesti ja
taloudellisesti syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat, marginalisoituneet, päihde- sekä mielenterveysongelmaiset asunnottomat tai häätöuhkaa kokevat vantaalaiset henkilöt.
Hankkeessa toteutetaan etsivää ja jalkautuvaa kriisiapua sekä luontotoimintaa. Fokuksena ovat palveluiden tavoittamattomat tai niistä pudonneet henkilöt. Näitä väliinputoajia tai, niin sanottuja, kovan ytimen asunnottomia, pyritään ohjaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden piiriin. Palveluohjaukseen kuuluu rinnalla kulkeminen, vertaisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käyttö. (Asuvaksi-hanke 2018.)
Asuvaksi-hankkeen tavoitteena on selvittää asunnottomaksi joutumisen ja jäämisen syitä.
Työtä tehdään sosiaali- ja terveyspalveluiden haastekohtien ja pullonkaulojen selvittämiseksi.
Löydösten toivotaan auttavan asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä ja palveluista poisputoamista. Hankkeen aikana kerätty tieto tallennetaan ja jaetaan sidosryhmille (Asuvaksi-hanke 2018.)
4.5 Vantaan kaupungin asunnottomuustyö
Vantaan kaupungin organisaatiossa asunnottomien palvelut kuuluvat asumisen palveluihin, aikuisten ja perheiden sosiaalipalveluiden alle. Asunnottomien palveluita Vantaalla koordinoi asunnottomien sosiaalityö. Asunnottomien sosiaalityö pyrkii poistamaan asunnonsaannin esteinä olevia tekijöitä, järjestää tuettua asumista ja auttaa pysyvän asunnon saamisessa.
Asiakkaaksi otetaan henkilöt, joiden asunnottomuus on pitkäaikaisempaa (yli 6 kk) ja joiden asuttamista ei ole pystytty ratkaisemaan muissa palveluissa. Asiakkaaksi otettavalla henkilöllä tulee olla selkeä tuen tarve tai vuokravelkoja tai häätöjä, jotka estävät asunnon saannin (Vantaan kaupunki 2019; Mustaniemi & Silfverberg 2018.) Asunnottomia voidaan pyrkiä auttamaan asunnon saamisessa aikuissosiaalityön alueellisissa tiimeissä ennen asunnottomien sosiaalityöhön ohjautumista, kun asunnottomuutta on kestänyt yli kuusi kuukautta.
Asiakkuus asunnottomien sosiaalityössä voi alkaa asiakkaan omalla yhteydenotolla tai Koisonrannan palvelukeskuksen asumispäivystyksen kautta. Uusia asiakkaita ohjataan palveluun muiden viranomaisten, läheisten tai kolmannen sektorin toimijoiden kautta.
Asunnottomien sosiaalityön tiimi tekee palvelutarpeen arvion ja palvelusuunnitelman.
(Mustaniemi & Silfverberg 2018.)
Vantaan kaupunki tarjoaa erilaisia asumispalveluita asunnottomille
mielenterveysongelmaisille ja päihdeongelmaisille, joko itsetuotettuina tai ostettuina. Ne on jaoteltu asumisen luonteen, toteutuksen ja tuen tarpeen mukaan päivystykselliseen, tuettuun ja kuntouttavaan asumiseen, sekä kuntouttavaan toimintaan. Asumispalveluyksiköissä asuu yhteensä noin 400 vantaalaista mielenterveysasiakasta, päihdeongelmaista tai
pitkäaikaisasunnotonta, joista puolet ostopalveluiden yksiköissä. Kotiin vietävää tukea saa noin 350 henkilöä. (Mustaniemi & Silfverberg 2018.) Kaupungilla on ainutlaatuinen usean rakennuksen käsittävä asunnottomien palveluiden kokonaisuus Koisotiellä. Tämä sisältää palveluita asumispolun eri vaiheisiin: Koisonrannan asumispäivystys, Koisokodit, Arvi- ja Oras-yhteisöt, sekä Koison pajan kuntouttavan työtoiminnan yksikön. Lisäksi kaupungilla on yksiköitä muualla. Alueelle on suunniteltu uutta Vantaan kaupungin asumisyksikköä ikääntyneille asunnottomuuspalveluiden piirissä oleville henkilöille. (Kaijala 2019).
Akuuttiin tilanteeseen kaupunki tarjoaa Koisonrannan palvelukeskuksen asumispäivystyksen palvelut, joihin voi tulla myös päihtyneenä. Asiakas on voinut jäädä äkillisesti asunnottomaksi ja yöpaikkaa ei ole saatavilla muualta. Asumispäivystys on tarkoitettu vantaalaisille, mutta mahdollisuuksien mukaan he tarjoavat yhden yön kriisipaikan muun paikkakuntalaisille.
Tilapäisen ja turvallisen yöpymispaikan lisäksi saatavilla on apua asumiseen ja sairaan- tai päihdehoitoon pääsyyn liittyvissä asioissa. Työntekijät tekevät hoidon- tai kuntoutustarpeen arvion. Myös arviointijaksosta nimensä saaneet Arvi-asunnot sijaitsevat Koisonrannan palvelukeskuksessa. Asiakkaaksi pääsevät päihteettömään asumiseen sitoutuvat
asunnottomaksi joutuneet henkilöt. Asumisaika on 1-4kk ja toiminta on yhteisökeskeistä.
Koisokodit sitä vastoin on tarkoitettu uusiutuvaa asunnottomuutta kokeville
päihdeongelmaisille vantaalaisille. Moniammatillinen tiimi tarjoaa apua raittiuteen, asumisen taitoihin ja elämänhallintaan. Asumisaika on neljästä kuukaudesta kahteen vuoteen.
Päihteettömään asumiseen sitoutuvat asunnottomat voivat hakeutua tilapäiseen tai pidempiaikaiseen asumiseen esimerkiksi Oraskoteihin, Tähkään tai Näätäkujalle. Näissä yksiköissä tarjotaan tukea elämänhallintaan ja harjoitellaan elämäntaitoja yhdessä muiden asukkaiden kanssa. Pidempään asunnottomana olleet henkilöt, joilla on päihde- tai
mielenterveysongelmia, voivat hakeutua tuetumpaan Pähkinärinteen asumispalveluyksikköön.
Yksikössä tuetaan päihteettömyyttä ja yksilön toimintakyvyn vahvistumista. Tavoitteena on turvata asumisen jatkuminen. (Vantaan kaupunki 2019.) Koisonrannan palvelukeskuksessa sijaitsevat myös päivätoimintakeskus ja Koison työpaja. Näissä tarjotaan vertaistukea ja raittiutta tukevaa yhteistä toimintaa. Koison työpajalla voi suorittaa kuntouttavan työtoiminnan jakson.
Vantaan kaupunki ostaa palveluita myös yksityisiltä palveluntuottajilta. Esimerkiksi kriisiasuttamista ostetaan tilapäisratkaisuna yksityiseltä sektorilta. Palvelua tarvitsee vuosittain noin 120 henkilöä. (Mustaniemi & Silfverberg 2018.) Palvelua ostetaan myös
Sininauha Oy:ltä, joka ylläpitää Sahapuiston 60-paikkaista Asunto ensin -periaatteella toimivaa asumisyksikköä.
Vantaa on ollut mukana Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat -ohjelmassa, AKU, ja kehittää ennaltaehkäisevää asumisen sosiaaliohjausta (ARA 2019). Vuonna 2019 Vantaalla oli ARAN selvityksen mukaan 272 asunnotonta, joista kasvua edelliseen vuoteen oli 19%.
Pitkäaikaisasunnottomuutta on saatu laskettua ainoana kaupunkina Tampereen lisäksi.
Naisten osuus asunnottomista on ollut pitkään kasvussa ja myös Vantaalla heitä on
asunnottomista jo miltei 40%. (ARA 2020.) Taulukossa 2 näkyy pääkaupunkiseudun kuntien asunnottomuusmäärien vertailua. On hyvä ottaa huomioon, että tilastoissa eivät näy määräaikaisissa tuetuissa asumispalveluissa asuvat ihmiset.
Kunta Yksin-eläviä
Pitkäaikais-asunnottomia
Naisia Nuoria Maahan-muuttajia
Perheet Pariskunnat
Helsinki 1678 325 559 265 602 70 60
Espoo 457 168 102 86 145 48 6
Vantaa 272 14 106 28 107 3 5
Taulukko 2: Asunnottomuus pääkaupunkiseudulla (ARA 2020).
5 Tutkimuksen toteutus
Opinnäytetyötä aloitettiin ideoimaan loppukeväällä 2019. Toiveenani oli tehdä työelämän tarpeeseen tuleva tutkimus, jota voidaan hyödyntää tulevaisuudessa. Toimeksiantaja opinnäytetyölle valikoitui kahdesta syystä: Tukihenkilötyö yhdistys ry:lle oli aikaisemmin tehty kaksi Laurea-ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä ja minulla oli kokemusta asunnottomuustyöstä.
Tutkimustyön aihe saatiin Tukihenkilötyö yhdistys ry:ltä. Yhdistykseltä tuli pyyntö tutkia yhteistyön kehittämistä heidän ja yhteistyökumppaneiden välillä. Tutkimusongelmaa laajennettiin opinnäytetyön suunnittelun edetessä ja mukaan aineiston keruuseen otettiin yleisesti asunnottomuus Vantaalla ja Vantaan kaupungin asunnottomuustyö. Nämä niin sanotut perustiedot ja kokonaisuuden tarkasteleminen ovat keskeisiä niin opinnäytetyön kuin yhteistyön kehittämisen kannalta. Hyvinvointiteorian lisääminen tuli ajankohtaiseksi tuloksia kirjoittaessa ja analysoitaessa.
Työlle oli tarvetta, sillä hankkeiden arviointi on osa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen
avustuskeskus STEA:n vaatimuksia. Asuvaksi-hankkeelle oli siksi hyvä löytää kehityskohteita ja kartoittaa asunnottomuustyön kohderyhmää ja toimintaympäristöä. Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa sidosryhmille, johon opinnäytetyö-tyyppinen tutkimus sopii hyvin. Aiemmat opinnäytetyöt ”Sä et oo oikein missään järjestelmässä” – Pitkäasunnottomien kokemuksia asunnottomuudesta (Tiainen 2019) ja Hässäkästä hallituksi -Tukihenkilötyö yhdistys ry kohti Green Care -laatumerkkiä (Piirinen & Sarkkinen 2019) olivat ovat tuottaneet tietoa
pitkäaikaisasunnottomien haastatteluilla sekä raportoimalla yhdistyksen Green Care -toiminnan mahdollisuuksia. Keväällä 2020 valmistui myös kaksi raporttia Tukihenkilötyö yhdistys ry:lle. Jalkautuvan työn hankkeen selvistystyön raportti (Flinck 2020b) taustoitti jalkautuvan työn tarvetta ja Green Care -hankkeen tarveselvitys (Flinck 2020a) kartoitti luontotoiminnan tarvetta luoden samalla toimenpide-ehdotuksia tulevaan.
Koko opinnäytetyön kulun ajan pidettiin mielessä, että tarkoituksena on etsiä vastausta käytännöstä syntyneeseen kysymykseen, johon etsitään käytännön ratkaisuja. Tämän tutkimuksen välityksellä saatiin kokemukseen perustuvaa tietoa, joka tulee sekä
toimeksiantajan käyttöön, että heidän yhteistyökumppaninsa käyttöön, sekä yleiseen jakoon Theseus-järjestelmään. Opinnäytetyö tullaan esittelemään Vantaan kaupungille ja
asunnottomien sosiaalityölle, joten kerätyllä tutkimustiedolla pyritään myös tuomaan esiin asunnottomuustyön tämänhetkistä tilaa Vantaalla.
5.1 Tutkimusongelma
Tutkimusongelmaksi muotoiltiin:
”Millaista asunnottomien hyvinvointiin vaikuttavaa asunnottomuustyötä Vantaalla tehdään kaupungin ja Tukihenkilötyöyhdistys ry:n toimesta, ja miten se tukee asunnottomien
hyvinvointia?”
5.2 Tutkimusote
Opinnäytetyön tutkimushaasteeseen vastaamiseen valittiin laadullinen, eli kvalitatiivinen tutkimusmetodi. Kuten Kananen (2015, 70) kirjoittaa, mitä vähemmän ilmiöstä tiedetään, sitä parempi vaihtoehto laadullinen tutkimus on. Se on joustava metodi antaen erilaisia
etenemismahdollisuuksia, kun muuttujat ovat monimutkaisia (Kananen 2015, 27).
Laadullisessa tutkimuksessa pyritään kuvaamaan ja ymmärtämään ilmiötä, ollaan kiinnostuneita merkityksistä ja siitä, kuinka yksilö kokee ja näkee asian. Tutkimus on kuvailevaa ja prosesseista kiinnostunutta. (Kananen 2008, 24-25.)
Aineistoa olisi voinut kerätä myös määrällisesti, eli kvantitatiivisesti, tai yhdistää
kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen metodi triangulaatiolla. Monimenetelmäisen menetelmän valinta olisi voinut tuoda enemmän luotettavuutta tutkimukseen, mutta usean menetelmän käytön vaarana rajoitetussa ajassa olisi ollut pintapuolisen tiedon tuottaminen. Opinnäyteyön aikamäärän puitteissa päädyttiin käyttämään ainoastaan laadullista tutkimusotetta.
Asuvaksi-hankkeen työntekijöitä sekä hankkeen piirissä työskenteleviä kokemusasiantuntijoita oli haastateltu Laurea-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämismenetelmät -kurssilla loppuvuodesta 2018. Aiheina olivat kokemusasiantuntijuus, asunnottomuus, toipuminen ja toivo, sekä Asuvaksi-hanke. Tätä tutkimusta varten saatiin pääsy näihin litteroituihin
aineistoihin. Tukihenkilötyö yhdistys ry ja Vantaan kaupunki ovat tehneet yhteistyötä vuosien ajan, mutta varsinaista palautetta ei oltu koskaan kerätty, eikä tätä oltu selvitetty edellä mainituissa haastatteluissa. Asunnottomien hyvinvointia oli tutkittu lähinnä
toipumisorientaation näkökulmasta (Tiainen 2019). Täten tässä opinnäytetyössä tutkittiin aikaisemmin vain vähän kartoitettua ilmiötä. Opinnäytetyössä ei ollut pyrkimystä tehdä yleistyksiä, vaan saada syvällisiä ja pohdittuja vastauksia. Kuten Hirjärvi, Remes ja Sajavaara kertovat laadullisesta tutkimuksen olemuksesta (2013, 164), ei tässäkään tutkimuksessa ei lähdetty testaamaan hypoteeseja, vaan pyrittiin paljastamaan myös odottamattomia seikkoja. Tutkimus ei voisi nykyiseltä ulottuvuudeltaan tuottaa laajoja yleistyksiä.
Tutkimusta suunniteltaessa tultiin päätelmään, että yksittäisten työntekijöiden perusteellinen haastattelu antaa laajemman aineiston kuin vaihtoehtoinen määrällinen tutkimusote.
Määrällistä tutkimusta olisi voinut toteuttaa käyttämällä esimerkiksi kyselylomaketta.
Työntekijöiden ajatukset, havainnot ja työn kautta tapahtuneet kohtaamiset koettiin tutkimuksen kannalta arvokkaiksi. Laadulliseen tutkimukseen osallistuvien haastateltavien voidaan olettaa olevan kiinnostuneita aiheesta ja että heiltä löytyy mielipiteitä ja
kehittämisehdotuksia. Laadullisen metodin valitseminen antoi mahdollisuuden esittää syventäviä kysymyksiä ja mahdollisti vapaamman pohdinnan ja keskustelun
asunnottomuudesta, asumissosiaalisesta työstä ja järjestösektorista.
5.3 Aineiston kerääminen
Tutkimusta varten kerättiin aineistoa haastatteluin. Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen. Teemahaastattelulla pyritään saamaan käsitys tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä ja ymmärtämään syitä sen takana (Kananen 2017, 90). Tällöin tutkijalla ei ole välttämättä tarkkaa tietoa ilmiöstä, mutta hän olettaa saavansa tietoa tutkittavilla. (Kananen 2008, 28).
Laadullisen tutkimuksen aineistoa voidaan kutsua harkinnanvaraiseksi, teoreettiseksi tai tarkoituksenmukaisesti poimituksi. Tutkimuksen aineistona on suhteellisen pieni tapausmäärä.
(Eskola & Suoranta 2014, 15; 61.) Kuitenkin Eskola ja Suoranta (2014, 60-62) kirjoittavat, ettei aineiston koolla ole yleensä merkitystä tutkimuksen onnistumiselle.
Haastattelutilanteessa pyritään käyttämään avoimia kysymyksiä, jotka eivät ole liian
määritteleviä. Jos suljettuja kysymyksiä esitetään, pyydetään haastateltavaa avaamaan omia ajatuksia aiheesta käyttämällä laajentavia jatkokysymyksiä. Teemahaastattelun etuna on haastattelun joustavuus. Haastattelun lopussa, kun kerätään kehittämisehdotuksia, voidaan käyttää myös hypoteettisia kysymyksiä. (Hirsjärvi & Hurme 2014, 102-111.)
Laadullisessa tutkimuksessa ei tarvitse haastatella koko tutkimuksen kohteena olevaa joukkoa, vaan siitä voidaan valita harkinnanvarainen ryhmä, joka täyttää tutkimukseen osallistumisen kriteerit (Hirsjärvi & Hurme, 2014, 58-59). Kriteereiksi valikoitui vähintään yhden vuoden työkokemus nykyisessä asemassa sekä mahdollisimman laaja muu kokemus asunnottomuus-, päihde- ja mielenterveystyöstä.
Tutkimusta suunnitellessa nousi esiin mahdollisen syvällisen tiedon saaminen Asuvaksi-hankkeen toiminnasta Vantaan kaupungin asunnottomuustyössä. Kananen (2008, 78) on todennut haastattelijan tietovarantojen vaikuttavan kysymysten sisältöön ja muotoiluun.
Täten koettiin tärkeäksi haastatella ensin hankkeen työntekijät, jotta saataisiin
mahdollisimman paljon tietoa hankkeen käytännön työstä. Samalla voitiin kerätä heidän näkemyksiään, miten yhteistyötä voisi parantaa. Tämän jälkeen Vantaan kaupungin työntekijöiden haastattelun oletettiin olevan luontevampaa ja dialogisempaa.
Jotta haastatteluista saataisiin mahdollisimman hyvää aineistoa, pyrittiin valitsemaan henkilöt, joilla olisi tietoa hankkeesta ja mahdollisesta yhteistyöstä. Laadullista tutkimusta tehdessä on tärkeää, että haastateltavat tietävät tutkittavasta ilmiöstä mahdollisimman paljon. Haastateltavien valinnan ei siis tarvitse satunnaista, vaan tutkimuksen tarkoitukseen sopivaa. (Tuomi & Sarajärvi 2013, 85).
Tutkimuksessa haastateltiin neljä Vantaan kaupungin asunnottomuustyöntekijää, Asuvaksi-hankkeen toinen työntekijä, sekä Tukihenkilötyöyhdistys ry:n toiminnanjohtaja. Ehdotuksia haastateltavista Vantaan kaupungin työntekijöistä saatiin Tukihenkilötyö yhdistys ry:n
työntekijöiltä ja kaupungin yksiköiden edustajilta. Potentiaalisia haastateltavia etsittiin myös asunnottomuustyön verkostotapahtumassa loppuvuodesta 2019. Haastateltavat löytyivät suhteellisen helposti. Haastateltavien valinnassa oli tarkoitus saada eri työtehtävissä toimivia, erilaisten asunnottomien kanssa tekemisissä olevia henkilöitä Koisotien
asunnottomuuspalveluista, muista asumisyksiköistä ja asunnottomien sosiaalityöstä. Vantaan kaupungin työntekijät työskentelivät asunnottomuustyön asumispolun eri osissa.
Haastateltavilla oli mm. seuraavia titteleitä: ohjaaja, sosiaaliohjaaja, sosiaalityöntekijä.
Osalla haastateltavista oli omaa kokemusta haastatteluissa nousseista aiheista, eli mukana oli myös kokemusasiantuntijuutta.
Haastattelun pohjana käytettiin ilmiöistä jo tiedettyjä asioita opinnäytetyön teoreettisesta viitekehyksestä. Haastattelupohjissa (liitteet 2 & 3) näkyvät teemat ovat asunnottomuus, kolmas ja julkinen sektori, ja Asuvaksi-hanke. Haastattelurungot erosivat Vantaan kaupungin työntekijöille ja Tukihenkilötyö yhdistys ry:n haastateltaville, kun aiheena oli Asuvaksi-hanke ja yhteistyö. Haastattelupohjassa ei juuri käytetty valmiita kysymyksiä, vaan kyseessä oli lähinnä lista haastattelijan muistin tueksi. Tällä pyrittiin tukemaan
teemahaastattelutekniikan ja keskustelevan ilmapiirin käyttöä.
Teemahaastattelut aloitetaan yleisen tason kysymyksillä ja siirrytään tarkennettujen kysymysten kautta ydinkysymyksiin (Kananen 2017,96). Haastatteluissa selvitettiin ensin yleisellä tasolla haastateltavien näkemystä asunnottomuudesta sekä järjestöjen ja julkisen puolen yhteistyöstä. Seuraavaksi kysymykset kohdennettiin työntekijöiden
kotiorganisaatioihin, josta keskustelua pyrittiin johtamaan spesifisti Asuvaksi-hankkeen ja Vantaan kaupungin yhteistyöhön.
Dialogisessa haastattelussa tutkija ei ole vain kysymysten esittäjä, vaan aktiivinen
keskustelukumppani. Dialogisuuden taipumuksena on osittain ennalta määräämättömyys eikä sitä voi suunnitella liikaa. (Tuomi & Sarajärvi 2013, 78-79). Puolistrukturoitu
teemahaastattelu valikoitui juuri sen joustavuuden ja dialogisuuden takia. Teemahaastattelu toi myös haasteita, sillä litteroitua haastattelumateriaalia kertyi odotettua enemmän.
Haastatteluissa informantit ovat oman alansa asiantuntijoita, joilta tutkija oppii uusia asioita.
Vapaamuotoisempi keskustelu voi antaa haastattelijalle uusi mahdollisuuksia merkityksellisiä näkökulmia. (Tuomi & Sarajärvi 2013, 75.)
Ennen haastattelujen aloittamista tehtiin tutkimuslupahakemukset Tukihenkilötyö yhdistys ry:lle ja Vantaan kaupungille. Myönnetyt luvat löytyvät liitteenä (liitteet 5 ja 6). Lupien saamisen jälkeen pystyttiin vastaavasti aloittamaan haastattelut. Haastateltavien kiinnostusta tutkimukseen tiedusteltiin sähköpostitse tai kasvokkain. Sähköpostiin liitettiin tiedote
tutkimuksesta ja haastatteluista (liite 1), eli tutkimuksen saatekirje, sekä suostumuslomake tutkimukseen osallistumisesta (liite 4).
Haastattelut suoritettiin haastateltavien tiloissa heidän työajallaan. Haastattelun aluksi käytiin läpi tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet saatekirjeestä ja suostumuslomakkeesta (liitteet 1 ja 4), jonka haastateltavat allekirjoittivat. Haastateltaville muistutettiin haastattelun olevan vapaaehtoinen ja että sen voi keskeyttää milloin tahansa. Samalla kerrottiin, että litteroitu, eli puhtaaksikirjoitettu, aineisto lähetetään heille jälkikäteen tarkistettavaksi.
Haastattelut äänitettiin nauhurilla. Digitaaliset tiedostot siirrettiin tietokoneelle. Osassa haastatteluista tuli keskeytyksiä, kun asiakas tai kollega tarvitsi haastateltavan neuvoja.
Haastatteluiden aikana tehtiin muistiinpanoja kirjoittamalla tärkeimmistä esiin nousseista huomioista. Haastattelut tallennettiin sähköisesti järjestysnumeron perusteella. Nauhoitteita kertyi 7 tuntia 38 minuuttia. Aineisto litteroitiin sanatarkasti. Tarkoituksena oli litteroida tekstit heti haastattelujen jälkeen sillä tämä auttaa ilmiön ymmärtämisessä ja tarkentavien kysymysten esittämisessä seuraavissa haastatteluissa. Kaikkia haastatteluita ei pystytty litteroimaan ennen seuraavan tekemistä. Tämän ei kuitenkaan koettu haittaavan seuraavan haastattelun tekemistä tai litterointiprosessia. Litteroituna aineistoa kertyi Word-tiedostoon 80 sivua fontilla Trebuchet MS, fonttikoko 10, riviväli 1,5.
5.4 Aineiston analyysi
Analyysi tuo aineiston sisältöön selkeyttä. Tavoitteena on tiivistää tutkimuksen aineisto ilman että siitä katoaa sen sisältämää tietoa. (Eskola & Suoranta 2014, 138.) Kaikissa laadullisen tutkimuksen perinteissä voidaan käyttää perusanalyysimenetelmänä sisällönanalyysia, johon muut laadullisen tutkimuksen analyysin menetelmät perustuvat (Tuomi & Sarajärvi 2009, 91) Kananen kirjoittaa kuinka analyysi ei saisi olla tutkimuksen viimeinen vaihe. Analysointi ja sen eri osat, tulisi olla mukana tutkimusprosessin eri vaiheissa. Laadullisessa tutkimuksessa aineiston ja löydösten analysointi kohdistaa tiedonkeruuta ja ohjaa tutkimusprosessia.
(Kananen 2008, 25.) Aineiston virallinen analysointi aloitettiin pian viimeisen litteroinnin ollessa valmis. Tätä ennen haastatteluissa esille tulleita asioita oli käyty läpi ohjaavan opettajan kanssa ja niistä oli keskusteltu tutkimuksen tilaajan kanssa.
Aineistoa aloitettiin käymään läpi abduktiivisen analyysin avulla. Induktiivisesta, eli
aineistolähtöisestä analyysista eroavana, tässä strategiassa aineistoa analysoidaan teoriaa tai ennalta tiedettyä apuna käyttäen (Kananen 2017, 136). Tässä tutkimuksessa käytettiin hyväksi valmiiksi muotoiltuja teemoja. Litteroitu aineisto värikoodattiin, kerättiin yhteen tiedostoon ja luokiteltiin kuhunkin tutkittavaan teemaan, jotka jaettiin edelleen alakategorioihin.
Teemat ja alakategoriat ovat nähtävissä taulukossa 3. Teemat saatiin haastattelurungosta tai laadittiin haastattelumateriaalissa esiin nousseiden asioiden perusteella. Näin saatuja
käsitteitä ja teemoittelua käytiin läpi ja pyrittiin saamaan tutkimuksellisesti miellyttävään muotoon. Aineistoa oli paljon ja oli haastavaa päättää mihin keskittyä, joten aineisto käytiin läpi useita kertoja. Käytettyjä teemoja olivat esimerkiksi ”asunnottomuuden syitä”,
”kehitysehdotuksia” ja ”työntekijyys”. Värikoodaus ja teemoittelu Word-tiedostossa todettiin riittäväksi avuksi analyysissä, eikä muita tietoteknisiä ratkaisuja todettu tarvittavan.
Taulukossa 4 on esimerkkejä haastateltavien alkuperäisistä ilmauksista, niiden teemoitteluista ja alakategorioihin jakamisesta.
Teema Alakategoriat
Asunnottomuuden kehittymisestä Suomessa Monen ongelman yhdistelmä
Yksilölähtöisyys / Yhteiskuntalähtöisyys Lisäresurssit
Rakenteellinen ongelma
Asunnottomuuden syitä Päihdeongelma
Mielenterveysongelma Muutos asunnottomuuden syissä (huumeet) Ongelmien kierre
Elämäntapa-asunnottomuus Ydinsyiden hoito
Joustava ja pitkäjänteinen työskentely Vantaan kaupungin asunnottomuuspalveluista Asunnottomien sosiaalityö
Korkea tietotaito asunnottomuudesta Asuttamisesta ja sen ylläpitämisestä Mahdollisuuksien anto
Asunto Ensin -yksikkö Onnistumiset
Haasteita (Vantaalla) Jalkautuvan työn puute
Resurssien vähyys
Yhteyden saaminen sosiaalityöntekijään
Pääteksentekovaltaisen sosiaalityön piiriin pääseminen Nopeat päätökset olisivat tärkeitä
Organisaatiomuuksen haasteet ja mahdollisuudet Palveluiden jatkuvuus
Väestön keskittyminen pk-seudulle Yksinäisyys / Yksinäisyyden pelko Kaupunki ei voi ratkaista yksinäisyyttä Aktiviteetit
Minimi ei riitä kaikille
Sopeutumattomuus asumiseen
Ylisektorinen yhteistyö Yhteistyökumppanit
Hyvät välit Matala kynnys
Uusien näkemyksien saaminen Yhteisörinki
Tiedon leviämisen hitaus Kiinnittyminen yhteiskuntaan Tukihenkilötyö yhdistys ry:n ja kaupungin yhteistyö Asuvaksi-hankkeen työntekijät
Asiointiapu
Positiivinen sisältö asiakkaiden elämään Luottamus
Vallattomuus / Vapaus Ympäristön muutos / Vaihtelu Tukihenkilötyö yhdistys ry:n ja Asuvaksi-hankkeen
tunnettavuus
Tukihenkilötyö yhdistys ry
Tukihenkilötyö yhdistys ry:n toiminnasta Resurssiongelmat Joustavuus Kehitysehdotuksia, yleensä ja yhteistyöhön Päiväkeskuksen avaaminen
Aktiviteetit Ennaltaehkäisy Korjaava työ
Tutustuminen muihin toimijoihin Tiedottaminen ja tarinoiden jakaminen asunnottomuudesta
Asunnottomien yö Rakenteellinen työ Kehitysehdotuksia asumissosiaaliseen työhön Palvelut riittämämättömät
Palveluihin pääsy nopeammin Jalkautuva työ
Kehitysehdotuksia yhteistyöhön Kokonaisvaltaisempi yhteistyö Asiakkaiden aktivoinnin lisääminen Ei päällekkäistä työtä
Taulukko 3: Aineistoin teemoittelu ja alakategoriat.
Alkuperäinen ilmaisu → Teema → Alakategoria
”Ja kyllähän siellä taustalla on aina näitä mielenterveyden ja päihteen kanssa ongelmia. Että pudotaan sitte niin sanotusti sen pohjan läpi, ettei oo enää kuin se kassi missä on ne kamppeet.”
Asunnottomuuden syitä Päihteet / Mielenterveys
”Mut kyl niinkun vantaalaisesta asunnottomuudesta sanoisin ehkä et, se on jokaisella se omanlaisensa se tarina, niit ei voi niputtaa.”
Asunnottomuuden syitä Heterogeenisuus
”Iso osa miehiä ja monella on parisuhde loppunut, elämä on kriisiytynyt, ja tota, jotenki ei saa kiinni oikein enää mistään.”
Asunnottomuuden syitä Sosiaaliset ongelmat
”Sitten kun sinne pääsee ja on asunnoton ja pääsee tuen piiriin niin sittenhän meillähän on aika hienot tuet”
Vantaan kaupungin palvelut Positiivinen palaute
”Et rakenteet on kunnossa, mut se et resursseja tarvitaan lisää.”
Haasteita Resurssit
”Sitte moni yksinäinen ihminen niinku, ne on voimattomia.”
Haasteita Yksinäisyys
”VAV:n kanssa on ollu pyrkimys kehittää esimerkiks tällasta lapsiperhehäätöjä estävää työskentelyä.”
Kehitysehdotuksia Ennaltaehkäisy
Kehitysehdotuksia Ennaltaehkäisy