Tuloksien luokittelun edetessä päätettiin ottaa mukaan teorialähtöinen analyysi, jossa tuloksia lähestyttiin hyvinvoinninteeman kautta. Tässä tutkimuksessa tavoitteeksi muotoutui asunnottomien hyvinvointiin liittyvien ilmiöiden kokonaiskuvan kokoaminen
asunnottomuustyön työntekijöiden kertomana. Analyysissä käytettiin Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksia having, being, loving, sekä Hirvilammen ja Helneen lisäämää
doing-ulottuvuutta.
Aineiston voidaan tulkita olevan riittävää saturaation eli kyllääntymisen esiintyessä. Tällöin haastateltavat eivät enää tuota tutkimusongelman kannalta uutta tietoa (Tuomi & Sarajärvi 20013, 87). Materiaalia analysoitaessa huomattiin, että samat asiat nousivat esiin eri henkilöiden haastatteluissa. Täten voidaan todeta saturaatiota esiintyneen tässä
tutkimuksessa. Aineisto hävitettiin nauhoittimelta heti sähköiseen muotoon siirron jälkeen.
Sähköiset nauhoitetiedostot ja litteroidut Word-tiedostot hävitettiin analyysin ja tuloksien ollessa valmiita.
6 Tulokset
Tutkimuksessa nousi esiin asioita, jotka vahvistavat jo tietoperustassa olevia asioita.
Tutkimuksen luonteen kannalta koettiin tärkeäksi saada juuri vantaalaisen asunnottomuustyön työntekijöiden näkemykset sisällytetyksi tuloksiin. Tästä syystä tulokset pitävät sisällään esimerkiksi heidän näkemyksiään asunnottomuuden syistä Suomessa. Tämä tieto tuo yleiskuvaa asunnottomuustyön tilasta Vantaalla.
Tulokset on ryhmitelty haastatteluteemojen mukaan luotujen teemojen ja alakategorioiden mukaan (taulukko 3). Järjestys on miltei sama kuin haastattelurungoissa (liite 2 ja 3). Ensin kerrotaan haastatteluissa esiin nousseista näkemyksistä asunnottomuuden erityispiirteistä ja syistä. Seuraavaksi siirrytään Vantaan kaupungin asunnottomuuteen ja
asunnottomuuspalveluihin, sekä niissä esiintyviin haasteisiin. Oli tärkeää tuoda esiin myös työntekijyyden puoli asunnottomuustyössä, eli millaista työskentely haastavan asiakasryhmän kanssa on. Lopussa käydään läpi Tukihenkilötyö yhdistys ry:n ja Vantaan kaupungin mennyttä ja tulevaa yhteistyötä, sekä saatuja kehitysehdotuksia. Myöhemmässä yhteenveto-osiossa näitä tuloksia tarkastellaan hyvinvoinnin kannalta.
Tutkijan kirjoittamasta tekstistä on poimittu ja lihavoitu avaintermejä, jotka kuvaavat kunkin teeman alakategorioita. Tulokset-osioita varten haastatteluista poimituista lainauksista on jätetty pois tunnusmerkinnät haastateltavien yksityisyyden turvaamiseksi. Mahdolliset
palveluyksiköiden nimet jätettiin, mutta mainitut henkilöiden nimet poistettiin. (--) -merkkiä käytettiin, jos viittaus alkaa kesken lauseen, tai lauseesta on poistettu tuloksiin liittymätöntä materiaalia. ( ) -merkin sisällä on joko haastattelijan kysymys tai muu selvennys viitauksen sisältöön. [ ] -merkillä selvennetään, jos haastateltava on esimerkiksi nauranut tai tehnyt piirroksia asian selkeyttämiseksi.
6.1 Työntekijöiden näkymyksiä asunnottomuuden kehittymisestä Suomessa
Haastatteluissa korostui, kuinka asunnottomuus on usein monen ongelman yhdistelmä.
Ongelmat kasaantuvat ja nuorten ja perheiden pahoinvointi lisääntyy, joka näkyy asumisen ongelmissa ja asunnottomuudessa. Asunnottomalla voi olla lisäksi esimerkiksi päihdeongelma, mielenterveysongelma, peliongelma tai vankilataustaa. Asiakkaan ongelmien kirjo on haaste sosiaali- ja terveysjärjestelmälle.
Niin sitten yleensä puhutaan niin haastavista tilanteista, että jos on vaikka yhtäaikainen mielenterveydenongelma ja päihdeongelma niin se et kuinka me pystytään sit ratkomaan niitä ongelmia siltä kannalta et miten se vaikuttaa siihen asumiseen niin se ei oo kovin helppoa.
Asunnottomuus on usein seurausta ongelmien kulminoitumisesta. Haastateltavien mielestä asunnottomuutta ei voi nostaa erilliseksi ilmiöksi, vaan se on vahvasti kytköksissä muihin yhteiskunnan haasteisiin.
Ehkä tähän kulminoituu niinku niin monta tällasta kasaantunutta ongelmaa tähän niinku asunnottomuuteen, että...
(--) asunnottomuus ei oo yksittäinen ilmiö. Se on seurausta kauheen monesta asiasta.
Se on ihan sama niinkuin päihdeongelma ei ole yksi ilmiö. Se on seurausta vaan, se pääte, kulminoitu piste jostain kauheen monesta asiasta mitä on tapahtunu, et monta asiaa menny pieleen ennenkun ollaan siinä tilanteessa.
Mielenterveyden haasteet ja päihdeongelmat, ja niistä seuraava asunnottomuus, voivat nousta aikaisemmin elämässä koetuista traumoista. Haastatteluissa nousi esille keskustelua siitä, onko asiakkaan vaikea nykytilanne yksilö- vai yhteiskuntalähtöinen. Haastateltavat pohtivat miten ennaltaehkäisevä työ, esimerkiksi perhetyön, olisi voinut parantaa heidän nykyisten asiakkaidensa tilannetta. Esiin nousi vahva tarve mielenterveyden- ja
perhepalveluiden lisäresursseille.
Enemmän sekin, että jos asiakas on ehkä jäänytkin asunnottomaksi sen takia, ettei oo päihdeongelman takia maksanu vuokria, mut mikä siel päihdeongelman takana on?
Se voi olla ihan varhaislapsuuden trauma, se voi olla avioero, se voi olla konkurssi, niin asioita nähdään vähän liian yksinkertaisesti jotenkin.
Elikä ei puhuta niinku oikeista asioista, mun mielestä. Sekakäyttö lisääntyy. Nuorten pahoinvointi lisääntyy. Meil ei oo resursseja mielenterveyspalveluihin ja tää kaikki näkyy sit asunnottomuutena.
Siin vaiheessa on vähän syytä miettiä, että millä tavalla tämä yhteiskunta rakentaa sitä asunnottomuutta.
Asunnottomuuden syistä ja kehittymisestä keskusteltaessa nousi esiin vahva kanta, että asunnottomuus on rakenteellinen ongelma, jonka ratkaisuna ei ole vain asuntokannan lisääminen. Ratkaisuna tulisi olla enemmän tukirakenteita ja ennaltaehkäisyä, sillä asunnottomien haasteet eivät usein rajoitu vain asunnon saamiseen vaan myös sen ylläpitämiseen. Haastateltavat olivat yhtä mieltä, että pelkkä asunnon hankkiminen ei ratkaise ongelmien kierrettä.
Mitä se asunnottomuus on – me puhutaan ihan hirveesti asuntokannoista ja
halvemmista asunnoista, kun se ei oo yhtään sitä mitä mun työhön kuuluu. Mulle on ihan sama vaik meillä olis pilvin pimein edullisia asuntoja. Sil ei olis mitään
tekemistä tän asunnottomuuden kanssa.
– eihän ne asunnot itessään mitään ratkase. Sehän vaatii sitä, että meillä on sellaset tukirakenteet, meillä olis niin laadukasta ennalta ehkäsevää työtä.
Asunnottomuus ei oo seinät. Ja asunnottomuus ei oo se asunto. Se ei oo se ratkaisu.
6.2 Työntekijöiden näkemyksiä asunnottomuuden syistä
Asunnottomuuden syyt ovat moninaisia. Haastatteluissa tuli vahvasti esiin päihde- ja mielenterveysongelmaisten kanssa työskentely ja haastateltavat kokivat lähes kaikilla asiakkaillaan olevan päihdeongelma, joka usein rinnastettiin kulkevan rinnakkain
mielenterveysongelman kanssa. Poikkeuksia pidettiin yksittäisinä. Useat haastateltavista työskentelivät useita kertoja asunnottomaksi jääneiden asiakkaiden kanssa, joilla useat haasteet vaikuttavat asumiseen ja asunnottomuuden pitkittymiseen.
Koska kuitenki asunnottomuudessa on aika keskeisin se päihde.
(--) Tota joo ulkomaalaisii on jonkin verran, joilla kaikil ei kyl oo päihdeongelmaa.
Mut suurin osa on sitte näitä, joilla on joo aika selkeesti päihdeongelmaa, ja joillain lisäks sitte mielenterveyden ongelmia.
Meiltä saa käyttövälineitä et silläkin tavalla me tiedetään että (--) ihmiset päivittäin käyttää, kun käyttövälineet otetaan tästä mukaan.
Meillä ei ole juurikaan, sanotaanko sellaisia asiakkaita, joilla ei olisi sitä päihdeongelmaa. Se on ihan höpöhöpöä.
Myös muita asunnottomuuden syitä nähtiin tai tiedostettiin. Erityisesti asunnottomien sosiaalityö näkee asunnottomuuskentän laajuuden ja asiakaskunnan heterogeenisyyden.
Haastateltavat olivat samaa mieltä siitä, että jokaisen tarina on yksilöllinen.
(--) se on todella monenlaisista ongelmista, taustoista, ja, kun ei ole semmosta stereotypiaa tavallaan, kun jokainen tarina on niin omanlaisensa.
Sitä ei voi niinku, jos ei niinku tiedä asunnottomuudesta mitään, niin ei sitä pysty kuvittelemaan kuinka moninainen ja laaja kenttä se on ja minkälaisia ne syyt on.
Asunnottomat, joilla ei ole päihdeongelmaa koettiin täysin erilaiseksi asiakasryhmäksi.
Koettiin että nämä asunnottomat saavat helpommin apua. Asiakkaat, joilla ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa, pystyvät hoitamaan asioitaan itsenäisemmin. On myös mahdollista, että he pärjäävät kevyemmällä neuvonnalla, eivätkä koskaan ohjaudu asunnottomien palveluihin.
Et meijän kaikki asiakkaat ei tarvii sosiaalityötä ollenkaan. He pärjäis omassa asumisessa.
Niitä on sellaisia asunnottomia, joilla ei ole päihdeongelmaa mutta ne pääsee sitte, must tuntuu, paljon nopeemmin sit sieltä. Ne napataan, ne saa jeesiä.
Ennakkoluuloista asunnottomia kohtaan keskusteltiin paljon. Moni haastatelluista ilmaisi kokevansa yleisen mielipiteen asunnottomista olevan negatiivissävytteinen, vaikka kuka tahansa voi päätyä asunnottomaksi.
(--), että on tällanen kunniallinen ja kunniaton köyhyys, niin musta tuntuu, että ne stereotypiat on enemmän sitä kunniatonta köyhyyttä.
Asunnottomaksi jäämisen prosessiin koettiin kuuluvan puuttuvat asumisen taidot,
häiriökäyttäytyminen, talouden hallinnan ongelmat ja sosiaaliset ongelmat tai huono onni.
Osa asunnottomista voi menettää asunnon myös asunnossa vierailevien aiheuttaman häiriön tai vahingon takia.
Ainakin täältä näyttäytyy et nää on aina nää samat syyt. Nää on niin selkeitä nää syyt nää häiriökäyttäytyminen ja vuokravelka, et näistä vois tehdä vaik minkä
tutkimuksen. Ja ei tuu yllätyksenä mikään.
Ne pääsääntösesti liittyy siihen et jää maksut maksamatta, tuet hakematta ja tota on häiriötä ihan ylipäätään siin asumisessa. Aiheuttaa ympäristölle, se kaveriporukka tai itse, ongelmia.
Äkilliset elämäntilanteen muutokset voivat johtaa elämän kriisiytymiseen, lamaantumiseen ja toivottomuuteen. Suurin osa Koisonrannan asumispäivystyksessä yöpyvistä on miehiä.
Parisuhteen päättyminen ja kontaktin menettäminen läheisiin nähtiin yhtenä isona syynä, miksi kadulta on vaikea palata, niin sanottuun, normaaliin elämään.
Ja meillä on iso osa miehiä. Siis naisiakin on. Iso osa miehiä ja monella on parisuhde loppunut, elämä on kriisiytynyt, ja tota, jotenki ei saa kiinni oikein enää mistään.
Se toivottomuus ja näköalattomuus on yksi näitä syitä, että miksi ne ihmiset on siellä kadulla. Että ei koeta mitään minkä vuoksi taistella.
Taloudelliset ongelmat ja luottotietojen menettäminen eivät vaikuta vain asunnon
menettämiseen. Haastatteluissa nousi esiin, kuinka haastavaa on saada asuntoa, jos hakija on luottotiedoton. Erityisesti merkintä vuokravelasta haittaa monen asiakkaan asuttamista.
Se pääsääntöisesti kaikki on luottotiedottomia, ei nyt ihan sataprosenttia meidän asiakkaista, ehkä 98 pinnaa on luottotiedottomia. Ja se asunnonsaaminen yksityisiltä vuokramarkkinoilta on hyvin haastavaa.
Kun ollaan tietoisia asunnottomuuden syistä, voidaan niitä ennakoida uutta suunnitelmaa tehdessä. Jos ei pystytä panostamaan häiriökäyttäytymisen ja sosiaalisten ongelmien
ehkäisyyn, sekä talouden ja elämän hallinnan parantamisen tukeen, olivat haastateltavat yhtä mieltä, että asuminen tulee todennäköisesti katkeamaan.
Me tiedetään se, et vaikka me nyt annettais hänelle se vuokra-asunto niin se olis hyvinki nopeesti menny, koska yleensä ei pysty pitää yllä, ei pysty maksamaan, hakemaan itse tarvittavia tukia. Aiheuttaa häiriötä.
Häiriökäyttäytyminen ja sitten se, että ei maksa vuokraa. Nää on nää kaks ihan pääsyytä miks asuminen on loppunut ja tulee loppumaan seuraavissakin paikoissa, jos ei tehdä sellasta suunnitelmaa että hänet asutetaan sellaseen paikkaan jossa nää tavallaan sallitaan ja ennaltaehkäistään.
Mut ehk siinä sit se meijänkin ammattitaito tulee, siinä et me mietitään et onks se tuettu asunto tarpeen, että tota minkälaist apua se tarvis siihen et se asunto pysyy.
Asunnottomilla on hyvin erilaiset tukiverkostot. Olemassa olevat tukiverkostot määrittelevät myös tuen tarpeen. Toiset pääsevät jaloilleen helposti pienellä tuella, kun toiset tulevat tarvitsemaan vahvaa tukea arjen asioissa loppuelämänsä. Haastateltavat tekivät töitä eniten kovan ytimen asunnottomien kanssa, joilla ongelmat ovat isoja. Kuten aiemmin todettiin, pitkäaikaisasunnottomalta ovat usein katkenneet välit perheeseen ja sukulaisiin, jolloin perheen tukea ei ole.
Et on niitä, joilla tukiverkostot on vielä kunnossa, asutaan kavereiden sohvalla ja sukulaisissa ja sit näin. Se on niinku erilaista asunnottomuutta. Tai on sellasta asunnottomuutta et elämä on suht ok, tulee kriisi ja asiat kasautuu ja ihminen joutuu asunnottomaksi, mutta siellä on vielä sen verran voimavaroja että tota pystytään itse hankkia se asunto ja etsiä sitä tukea. Mutta tää työ mitä mä teen täällä niin tää päivystyksen asunnottomuus on sitä, että tuen tarpeet on aika isot.
Eli tää on sit ihan viimesijasin paikka tää Koisonrannan palvelukeskus. Ja tota, tässä asiakkaalla ei oo enää mitään. Eli ei oo työpaikkaa. Ei oo ees tuen piirissä
välttämättä, et ois edes työnhakijana. Eli saa alennettuu perustoimeentulotukee monta kertaa ja tota, on tosissaan se päihdeongelma niin kaikki sukulaisuussuhteet tai näin on mennyt. Kaverisuhteet on sit siellä jo siellä päihteidenkäyttäjien
puolella. Eli heistäkään ei oo välttämättä apua. Eli tukiverkostoksi tavallaan muodostutaan me.
Vaikka haastateltavat tapasivat ulkomaalaisia tai maahanmuuttajataustaisia harvemmin, oli heillä jonkinlainen käsitys heidän asunnottomuudestaan. Paperittomia ei palveluissa juuri tavattu. Koettiin että maahanmuuttajilta voi puuttua Suomessa elämisen perustaidot tai tukiverkosto, jolta kysyä neuvoa ongelmatilanteessa.
Yhteisenä asiana et yleensä se tukiverkosto yleensä puuttuu. Ei oo sitä porukkaa sitte, joka osais auttaa ihan siinä arkielämässä.
Et meillä on ulkomaalaistaustaiset omana ryhmänään tavallaan koska heillä ei juurikaan oo päihdeongelmaa. Ja tota sit ollaan niinku ihan erityyppisen
asunnottomuuden kanssa tekemisissä. En osaa arvioida mistä asunnottomuus johtuu, mutta ehkä jonkin näkösestä, et ei oo kotiuttaminen menny ihan... Et on heikko suomen kielen taito, on oltu pitkään Suomessa, mutta ei oo ihan tavallaan integroitu tähän yhteiskuntaan.
Pelkästään tukien hakemiseen vaativien käytännön tukitoimien vastaanottaminen voi olla vaikeaa fyysisten tai psyykkisten oireiden vuoksi. Tällöin tuet joko jäävät hakematta tai työntekijät joutuvat joustamaan todella paljon saadakseen tarvittavat hakemukset tehtyä.
Monesti ollaan täysin kyvyttömiä semmosen edessä, ei oo taitoja eikä ehkä sellasta kärsivällisyyttä mitä tarvitaan, että täytetään se yks lomake. Se voi olla ihan ylitsepääsemätön este. Että siinä tarvii jonkun viereen, joka tekee sen.
Asunnottomien skaala on muuttunut. Moni haastateltavista muisteli aikoja, jolloin
asunnottomat asuivat metsissä teltoissa ja olivat pääasiassa alkoholin suurkuluttajia. Nykyään nuoret huumeidenkäyttäjät näkyvät erityisesti asumispäivystyksessä. Huumeidenkäyttäjien arvaamaton käytös aiheuttaa omat haasteensa työskentelyyn.
Ja sit just ku on tullu aika paljon enemmän päivystykseen just aika paljon enemmän huumeiden käyttäjiä niin se kohtaaminen on vähän erilaista sitten siellä, varsinkin päivystyksessä sitte.
Jos sä oot tosi päihtynyt niin ethän sä saa sitä kontaktia siinä...
Että nyt se on sit muuttunu, nyt ne on aika pienissä määrissä sitte alkon käyttäjät.
Ne ei sitte taas. Niilläkin on, eivät tuu keskenään niin hyvin juttuun. (--) siin näkyy sitte aika monia kolareita heillä keskenään.
Nyt on tullu hirveesti nuoria. Tota tommosia alle kolmekymppisiä, joilla on, alkaa olla jonkinlaisia psykoosijuttuja noista aineista. Moni on sairastunu skitsofreniaakin ihan. Voi sanoo et jos siin pyörii semmoset kakskyt ihmistä päivittäin niin alkaa olee jo varmaan kymmenen niinku nuoria, mikä on ihan kauhee asia.
Eräs haastateltava toivoi otettavan huomioon olot, joissa asunnoton voi joutua oleilemaan.
Olot voivat johtaa seksuaaliseen tai taloudelliseen hyväksikäyttöön, väkivaltaan tai päihteiden kulutuksen muuttumiseen, jotka johtavat ongelmien kierteeseen. Erityisesti naiset nähtiin alttiina hyväksikäytölle.
Ja ehkä myös näitä piiloasunnottomia. Et sit on näitä, jotka tavallaan joutuu käyttää päihteitä koska he nukkuu jonku kaverin sohvalla. Et sit on semmonen ryyppyjengi et eihän sitä kestä selvinpäin.
Asunnottomuus voi olla toiselle myös elämäntapa. Itsemääräämisoikeudet antavat ihmisille mahdollisuuden olla halutessaan asunnoton. Koisonrannan palvelukeskuksen asumispäivystys voi tarjota näille henkilöille tukikohdan, jota käyttää oman tarpeen mukaan jopa vuosien ajan.
On toisii semmosii asunnottomii et niil ei oo, niil on semmonen joku vapaus, et voi lähtee tonne kylille ja sit ne tule tulee, ku nille sopii ja kukaan ei niitä häiritse.
Et se ei kuitenkaan heijän elämäänsä, et siin on niin monta ongelmaa siis siinä elämässä, et jos pystyy kaupunki tarjoo, jos nyt niinku ees siedettävät niinkun olot niin se on niinku hyvä.
(--) ei kaikkien unelma välttämättä se asunto, niin eihän me täällä sitä voida määritellä.
Tuloksissa nousi esiin, että on olemassa henkilöitä, joille sosiaalityö on tarjonnut asuntoja, mutta niitä ei oteta vastaan, vaikka asunnottomuus olisi jatkunut vuosia. Tästä huolimatta työskentely jatkuu näidenkin henkilöiden kanssa.
Ja on meillä asiakkaita, jotka ei suostu ottaan asuntoja vastaan. Elikkä sosiaalityö tarjoaa asuntoa heidän tilannetta vastaavaan asuntoon ja he ei suostu niit ottaa vastaan ja he on meijän päivystyksessä. Oisko pisimpään ollu meijän (X vuotta) tossa meijän päivystyksessä. Ja se on hänen oikeutensa siinä olla.
Mutta tota, se sen selvittäminen, että miksi joku ei halua ottaa asuntoa vastaan – niit on hyvin vähän, mut niit kyllä tässä esiintyy, että toistuvasti on meillä, eikä suostu yhteistyöhön.
Osa asiakkaista on menettänyt luottamuksen palvelun tuottajiin ja viranomaisiin, joka vaikuttaa tuen vastaanottamiseen. Keskusteluissa nousi esille asiakkaiden turvattomuuden ja toivottomuuden tunne, katkeruus ja jopa viha viranomaisia kohtaan.
Niin monesti se on, että menetetään luottamus tähän järjestelmään.
Että kyllä täällä autetaan ihmistä, jos vaan se ihminen on itse – miten sen sanois. Jos se ei oo vaan. Just ku monella on ne ennakkoluulot. Semmonen katkeruus niinku yhteiskuntaa tai kaupunkia kohtaan.
Et häntä nimenomaan ei oo saatu mukaan siihen keskusteluun omasta elämästään. Ja hän on niinku päättäny et kukaan ei häntä voi auttaa ja tota et sillon saattaa et joku joskus pääsee sinne hänen nahkansa sisään et se yhteinen sävel niinku löytyy.
Haastatteluissa keskusteltiin päihderiippuvuussairauden luonteen aiheuttamat ongelmat ja toisaalta siitä, mikä asiakkaan oma vastuu tilanteessa on.
Et se on niinku eksän syy tai sit se on sen paikan syy missä asutaan tai työpaikan syy.
Et se on tämmönen päihdeongelmaisen et se syy on aina jossain muualla.
Motivointi tuen vastaanottamiseen ja tilanteen realisointi asiakkaalle nousi tärkeäksi tekijäksi asunnottomuustyössä. Monella palveluita tarvitsevalla henkilöllä ei ole selkeää käsitystä omasta palveluntarpeestaan. Eräs työntekijä koki haastavaksi saada asiakkaita sitoutumaan palveluihin tai hoitoon. Kun asiakas saa oman asunnon, voi hän kokea pärjäävänsä yksin ja kieltäytyvänsä muista tukitoimista, kunnes menettää asunnon asumisen ongelmien takia.
Sit asiakkailla on, tosi monilla, sellanen tavallaan niinkun, miten mä nyt yleensä kirjotan, ”asiakkaalla on epärealistinen kuva siitä omasta toimintakyvystään”.
Pääsääntöisesti ihminen itse ihminen kokee pystyvänsä aika moneen ”kunhan saan asunnon”. Eli täs on yks ongelma.
Sit vaan sanoo ääneen et ”tällästa se vaan on, et jos sä haluut päästä vähän helpommalla, niin pitäis jotain muutosta tapahtua. Tämmöstä se tulee muuten olemaan”.
Asunnottomuudesta pois pääseminen koettiin haastavaksi sen moniongelmaisuuden takia.
Työskentely vaatii pitkäjänteisyyttä, monipuolista ja monitoimijaista työskentelyä ja joustavuutta. Asiakkaat voivat tulla tutuiksi työntekijöille vuosien aikana.
Jos mä aattelen sitä et joku, joka on monta kertaa ollu palveluissa, et sillä on kauhee häpeä. Et se pitää melkein hakee tuolt kadulta ”et hei tuu nyt tänne” ja
”yritetään taas viidennen kerran sun kanssa.
Monella asunnottomalla perusturva voi olla järkkynyt jo lapsuudessa. Siksi päihdeongelmien ja muiden ydinsyiden hoitaminen on tärkeää.
Et tavallaan pitäis kattoo et mikä on se ensisijainen problematiikka, et onko se se asunnottomuus vai onko se se päihde. Et minkä takia sä menetät sen asunnon, niin puuttua sit siihen ennemmin.
6.3 Vantaan kaupungin asunnottomuuspalveluista
Yleisesti kaikki haastatellut totesivat asunnottomien palveluiden olevan Vantaalla hyvin järjestettyjä.
Omasta mielestäni nää palvelut on rakennettu hyvin.
Sitten kun sinne pääsee ja on asunnoton ja pääsee tuen piiriin niin sittenhän meillähän on aika hienot tuet.
Ja on mahtavaa, että on saanut joskus semmostakin palautetta, että on niinku ollut lottovoitto olla päihdekuntoutuja Vantaalla.
Asunnottomien palvelut Vantaalla muodostuvat kaupungin sosiaalityöstä ja
sosiaaliohjauksesta, kaupungin omasta palveluntuotannosta, yksityisiltä palveluntuottajilta ostetuista palveluista, sekä yhdistysten ja järjestöjen tuottamasta tuesta. Palvelukokonaisuus koettiin hyvänä.
Meille riittää tällä hetkellä et meillä on tää sosiaalityö ja sosiaaliohjaus ja sit nää järjestöt ja yhdistykset täydentää sen paketin tähän ympärille [näyttää käsillä:
keskellä sosiaalityö ja sosiaaliohjaus, seuraavassa kerroksessa kaupungin ja yksityisen sektorin tukipalvelut, seuraavassa kerroksessa järjestöt ja yhdistykset].
Et me keskitytään nimenomaan sosiaalipalveluina siihen sosiaalityön ja
sosiaaliohjauksen tuottamiseen ja se lähiohjauksellinen työ on ongelmakeskeisesti tietyllä yhdistyksellä tai yrityksellä ja sit me ostetaan se palvelu. Mun mielestä tää malli on tällä hetkellä järkevä.
Asunnottomien sosiaalityö on aloittanut alkuvuodesta 2018, jolloin Koisotien oma sosiaalityöntekijän vakanssi lopetettiin. Aikaisemmin tämä oli työskennellyt Koisotien
asiakkaiden kanssa ja aikuissosiaalityö muiden asunnottomien kanssa. Muutos tarkoitti, että aikuissosiaalityön asiakkaat ohjataan asunnottomien sosiaalityöhön asunnottomuuden kestettyä yli 6 kk. Oman asunnottomien sosiaalityön yksikön koettiin olevan pääsääntöisesti hyvä asia – työntekijöillä on korkea tietotaito asunnottomuudesta, konkreettisempi mahdollisuus rakenteellisen työn tekemiseen ja mahdollisuus tehdä päätöksiä tiimissä.
Mut nyt kun meillä keskitytään just tän asunnottomuuden ytimeen, niin ne palvelut on hallinnassa meijän pienellä ryhmällä. Me pystytään keskenään miettimään mikä soveltuu kenellekki meijän asiakkaalle. Ja pystytään tällä tavalla niinku fokustamaan ja koko ajan niinku reflektoimaan sitä työskentelyä ihan eri tavalla kuin siin
vaiheessa, että yhellä sossulla on yks asunnotton ja toisella sossulla on kaks asunnotonta ja ne tekee molemmat ihan omat ratkasunsa ilman keskinäistä koordinaatioo.
Tai se työ on loogisempaa, se on keskitetympää, ollaan paremmin kartalla siitä, että mikä palvelu tuottaa minkälaista tulosta, pystytään arvioimaan, pystytään
tuottamaan sitä mitä meiltä puuttuu. Niin sillä tavalla mä koen, että tän yksikön perustaminen on ollu tosi merkittävä askel.
Työn keskittämisestä on ollut myös taloudellista hyötyä.
Työn keskittämisestä on ollut myös taloudellista hyötyä.