Karjalainen punaisen maineen rakentajana

Vuosi 1975 oli julkisen politisoitumiskeskustelun kulminaatiopiste, jolloin mielikuva korkeakoulun poliittisuudesta ulottui uudenmuotoisen lastentarhanopettajakoulutuk-sen kautta koko korkeakouluun. Samalla keskustelun fokus siirtyi laajemmin tieteen poliittisuuteen ja ideologisuuteen, minkä myös sanomalehti Karjalaisen organisoima paneelikeskustelu osoitti. Tässä vaiheessa Joensuun korkeakoulun punaisesta mai-neesta tuli julkinen ilmiö, jonka merkitystä korkeakoululle ryhdyttiin analysoimaan.

Korkeakoulu näyttäytyi aineistossa avoimen puoluepoliittisen kamppailun kohteena, jossa poliittisuus ja politisoituminen eivät liittyneet yksin vasemmiston toimintaan vaan myös muiden poliittisten tahojen aktivoitumiseen. Korkeakoulun politisoitu-miskeskustelua onkin hyvä tarkastella avoimen poliittisuuden-puolueettomuuden diskurssiparin kautta. Diskurssit ilmentävät korkeakoulun asemaa yhteiskunta- ja korkeakoulupoliittisten kamppailujen kehyksessä.

Kirjoittelu Joensuun korkeakoulun punaisuudesta kävi kiihkeimmillään 1970-lu-vun puolivälissä ja liittyi osittain pelkoon Suomen siirtämisestä sosialistiseen järjes-telmään. Ville Okkonen näkee 1970-luvun talouskriisin olleen oikeistovastarinnan vahvistumisen keskeinen alullepanija. Talouskriisistä oikeisto sai perusteen vastus-taa vasemmistolaista valtiokeskeistä suunnittelutaloutta ja sen myötä laajentunutta julkista sektoria hyvinvointipalveluineen ja sosiaaliturvajärjestelmineen. Merkittävä päivänpoliittinen selittäjä oikeiston aktivoitumiselle juuri keväällä 1975 oli Okkosen mukaan tulevan syksyn ennenaikaiset eduskuntavaalit, joissa vasemmiston voittoisa eteneminen haluttiin pysäyttää.⁷³³ Suomen tilanne heijasti eurooppalaista ja maail-manlaajuista kehitystä, jossa sosiaaliliberalismi, valtiojohtoinen talouspolitiikka ja suunnittelutalous kohtasivat kasvavaa kritiikkiä työttömyyden ja inflaation kasvaessa yhdessä verojen ja sosiaalikulujen kanssa. Vapaan markkinatalouden palauttamisen puolestapuhujien ääni kuului yhä selvemmin.⁷³⁴

Esko Salminen on havainnut, kuinka julkinen kirjoittelu punakumouksen uhkasta laantui suomalaisessa lehdistössä 1970-luvun puolivälin jälkeen, vaikka julkisuudelta pitkälti piilossa käyty ja pääasiassa elinkeinoelämän johdossa ollut joukkoviestinnän vasemmistolaistumiseen kohdistunut torjuntataistelu tiivisti samalla rivejään. Poik-keuksen muodosti Tampereella professori Kaarle Nordenstrengin ja professori Pertti Hemánuksen johdossa olleen toimittajakoulutuksen ja paikallisen kokoomuslaisen Aamulehden keskinäinen välirikko, joka kärjistyi vasta vuoden 1975 jälkeen ja jatkui 1980-luvulle.⁷³⁵ Joensuun korkeakoulun punaisuutta koskeneen lehdistökohun kaari

733 Okkonen 2013b, 293–296.

734 Harvey 2008, 19–21.

735 Salminen 2004, 263–264; 275–279.

oli Tampereen tiedotusopista käytyä keskustelua lyhempi ja myötäili yleistä puna-kumouksesta kirjoittelun kuvaa. Tutkimusaineisto sisältää Karjalaisen osalta vuonna 1975 yhteensä 42, mutta vuosina 1976–1977 enää yhteensä 31 kirjoitusta. Karjalan Maan osalta luvut ovat 30 ja 24 ja Pohjois-Karjalan osalta 11 ja 18. Näin ollen Joensuun korkeakoulun politisoitumiskeskustelu kulki rinnan valtakunnallisen yliopistojen poliittisuutta ja kasvatuksen ja koulutuksen vasemmistolaistumista käsitelleen kes-kustelun kanssa, mutta liittyi myös Joensuun korkeakoulun ja sen ympäristösuhteen kehitysprosessiin.

Vuoden 1975 aikana Karjalainen kiinnitti sekä kirjoitusten määrän osalta että sisäl-löllisesti tutkimuksen kohteena olleista lehdistä eniten huomiota korkeakoulun po-litisoitumiseen. Muisteluaineistossa korostetaan sanomalehti Karjalaisen merkitystä Joensuun korkeakoulun punaisen maineen synnyssä. Käsitykset lehden motiiveista ja maineen vaikutuksista sen sijaan vaihtelevat. Osa haastateltavista arvelee, että taus-talla olivat poliittiset syyt ja halu ”koota omia porukoita”, jolloin lehti kirjoittelullaan tietoisesti tai tiedostamatta vahingoitti korkeakoulua.⁷³⁶ Tulkinnat siitä, mihin Karja-lainen politisoitumissyytöksillään lopulta pyrki, jäävät kuitenkin pinnallisiksi. Vain yksi haastateltava pohtii asiaa tarkemmin ja katsoo, että Karjalaisen asenne liittyi kor-keakoulun vasemmistolaiseen henkilökuntaan ja sen korkeakoulusta synnyttämiin mielikuviin: ”[…] Karjalaisessa oli aika selvä linja, että se on nyt yliopiston maineelle hankalaa ja vaarallista ja ehkä rahotuksellekin, et jos näit tämmösiä on. Mun arvion mukaan Karjalainen teki näillä kirjotuksilla erittäin pahaa hallaa yliopistolle, et tuli tämmösiä varovaisuusasenteita myöskin ministeriössä.”⁷³⁷ Karjalainen itse muotoili kritiikkinsä palvelevan korkeakoulua. Pakinoitsija Seppä totesi, että huoli korkea-koulun maineesta oli pidätellyt julkista sanaa, mutta kirjoittelun ryöpsähtäminen valloilleen oli välttämätöntä, jotta ”epäterve kehitys” saataisiin pysäytettyä.⁷³⁸ Haas-tattelut tuovat esiin myös tulkinnan, jonka mukaan politisoitumiskeskustelu ikään kuin nosti Joensuun Suomen kartalle:

Mutta no varmaan siinä oli ihan hyvä, että ne tuli julki ja niistä puhuttiin ja tuota...

voisko niinkin ajatella, kun täällä oli todella vilkasta se keskustelu yliopiston sisällä ja sitten yliopiston ulkopuolella ja lehdistössä ja kaiken kaikkiaan, niin voisko niinkin ajatella, että esim Helsingissäkin nähtiin, että täällä koetaan omaksi ja tärkeeksi tämä korkeakoulu, että se tavallaan oli myöskin semmonen pikkusen loi lisää olemassaolon edellytyksiä.⁷³⁹

Karjalainen rakensi korkeakoulun punaista mainetta rohkeissa pakinoissaan. Jopa pakinagenren kohdalla suorasukaiselta ja hyökkäävältä vaikuttava asennenoituminen korkeakoulun vasemmistolaisia kohtaan on nähtävä 1970-luvun poliittisen journalis-min kontekstissa. Sepän kaltainen provosoiva ja räikeä kielenkäyttö oli oikeushisto-rioitsija Tuula Peren mukaan 1970-luvun joukkoviestinnässä ja etenkin pakinoiden kohdalla tyypillistä. Vastakkainasetteluiden kuumentuessa sopivuuden rajat tulivat kuitenkin vastaan. Poliitikkoihin ja päättäjiin suuntautuneessa kirjoittelussa vakavat-kin kärjistykset saatettiin hyväksyä, mutta muuten henkilöön kohdistuvat

loukkauk-736 JYMHM19; OM5; OM8; OM9; HM20; HM11; JYMHM14; ON1; HM4.

737 HM20.

738 Esim. Karjalainen 4.3.1975 (Seppä).

739 OM12.

set olivat kiellettyjä. Myös suomettuminen asetti esteitä sille, missä sävyssä politiikas-ta saattoi kirjoitpolitiikas-taa.⁷⁴⁰ Sepän maaliskuussa 1975 julkaistut kaksi pakinaa aiheuttivat kantelun Julkisen Sanan Neuvostolle. Kantelun takana oli tutkija Pertti Koistinen, sittemmin Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori, joka työskenteli Sepän pakinoiden kohteena olleessa opettajankoulutuksen laadullisen tutkimuksen projek-tissa. Pakinassa todettiin, ettei tutkimusprojekti ”pyri valmistamaan puolueetonta tietoa jakavia opettajia, vaan vallankumousagitaattoreita”⁷⁴¹.

Pakinan mukaan tutkimusprojektiin liittyneen kyselylomakkeen vastausvaihto-ehdot edustivat tutkijoiden mielipiteitä, joissa muun muassa kritisoitiin oppikoulua ja esitettiin yhteiskunnan jakautuvan luokkiin. Koistinen oli toimittanut Karjalaiseen vastineen, josta Seppä kuitenkin julkaisi vain otteita jälkimmäisen kanteluun johta-neen pakinansa yhteydessä. Näiden otteiden perusteella Seppä jälleen väitti kyselylo-makkeiden vaihtoehtojen edustaneen tutkijoiden omia mielipiteitä. Kantelusta seurasi vapauttava päätös, jota JSN perusteli sillä, että tiedotusvälineillä oli oikeus arvostella tutkimustoimintaa ja -politiikkaa ja poliittisessa kirjoittelussa tuli sietää tavallista kär-jekkäämpiä sanamuotoja, eikä kirjoitus maininnut ketään nimeltä.⁷⁴² Kanteluepisodi osoittaa, että Karjalaisella oli ajan poliittisen journalismin raameissa kohtalaisen va-paat kädet kirjoittaa haluamallaan tavalla.

Korkeakoulusta käydyn poliittisen kamppailun kärjistyminen 1970-luvun puoli-välissä näkyy sanomalehtien keskinäisen eripuran voimistumisena. Muutos heijasti puolueiden välisiä näkemyseroja. Pääkirjoituksessaan 25.8.1976 Karjalan Maa totesi Karjalaisen ”pääasiassa käyneen poliittista sotaa korkeakoulun ympärillä ja pelotel-leen maakunnan ihmisiä sillä, miten tämä tai tuo poliittinen falangi on valloittanut tämän tai tuon korkeakoulun laitoksen”⁷⁴³. Kirjoituksessa Karjalan Maa ja keskusta-puolue esittäytyivät korkeakoulun ja sen ympäristön välisen suhteen lähentäjinä. Kun Karjalainen perusteli korkeakoulukritiikkiään maakunnan edun ajamisella, esitti Kar-jalan Maa maakunnan hyötyvän korkeakoulusta parhaiten hyväksymällä sen osaksi toimivaa yhteisöä.

Karjalan Maan Karjalaisen korkeakoulukirjoitteluun etäisyyttä ottanut linja näkyy myös ULO-koulutuksen opiskelijavalintakokeiden saamassa huomiossa. Asian nosti ensimmäisenä, elokuun puolivälissä 1976, esiin Savonlinnassa ilmestynyt Itä-Savo, jonka pääkirjoituksessa todettiin valintakokeisiin liittyneen testin loukanneen kan-salaisten ajatuksen- ja sananvapautta. Karjalan Maa vastasi kritiikkiin julkaisemalla varhaiskasvatuksen apulaisprofessorin Mikko Ojalan näkemyksiä otsikolla ”Joen-suun korkeakoulun pääsytestit ’laillisia’”⁷⁴⁴. Kirjoituksessa selitetään testin arvioineen haku- ja valintamenettelyä, sen olleen täysin vapaaehtoinen ja ettei testi vaikuttanut mitenkään itse opiskelijavalintaan. Ojala totesi testin liittyneen korkeakoulun kou-lutusta koskeneeseen tutkimusvelvoitteeseen ja että testi oli toteutettu myös muissa yliopistoissa. Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Jartti kuitenkin teki

valintako-740 Pere 2015, 332, 349–357.

741 Karjalainen 4.3.1975: Seppä.

742 Karjalainen 4.3.1975: Seppä; Karjalainen 11.3.1975 Seppä; Karjalainen 24.6.1975: ”Korkeakoulukes-kustelun maininkeja: JSN:n vapauttava päätös tutkijan kantelusta” (K. J. Lång, puheenjohtaja ja Risto Rydman, sihteeri).

743 Karjalan Maa 25.8.1976: ”Korkeakoulua markkinoimaan” (pääkirjoitus).

744 Karjalan Maa 14.8.1976: ”Apulaisprofessori Mikko Ojala: Joensuun korkeakoulun pääsytestit ’lailli-sia’”.

keesta myöhemmin syyskuussa kirjallisen eduskuntakyselyn, jossa hän katsoi, että testin kaksi kysymystä loukkasivat pyrkijöiden perustuslaillisia oikeuksia. Jartti myös pohti, oliko valitsijoilla tarkoitus asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan poliittisten ja us-konnollisten vakaumusten tai mieltymysten perusteella. Karjalan Maa ja Karjalainen julkaisivat rehtori Heikki Kirkisen vastineen Jartille, jossa tämä Ojalan tapaan puolusti valintakoemenettelyn laillisuutta. Karjalainen kuitenkin selvitti tarkasti Jartin kyselyn sisällön ja antoi tilaa myös Jartin Kirkiselle vastineeksi osoitetulle mielipidekirjoi-tukselle. Kirkinen tulkitsi Jartin eduskuntakyselyn liittyneen kokoomuksen harjoit-tamaan ”yksipuoliseen poliittiseen syrjintään kehitysalueen korkeakoulua kohtaan”.

Jartti vastasi tähän, että kansalaisten perusoikeuksien loukkaamisen esiin tuomisen oli viime kädessä myös Joensuun korkeakoulun etu.⁷⁴⁵

Sanomalehti Pohjois-Karjala antoi tilaa korkeakoulun sisältä nousseelle Karjalaisen kirjoitteluun kohdistuneelle kritiikille. Kritiikin yhtenä pontimena oli aikakauslehti Uuden Maailman⁷⁴⁶ vuoden 1976 ensimmäisessä numerossa julkaistu kirjoitus ”Joen-suun korkeakoulu toivoo työrauhaa”, jossa kerrottiin korkeakoulun ajankohtaisista asioista ja haastateltiin muun muassa apulaisprofessori Oiva Louhisolaa, lehtori Erkki Kaikkosta, Karjalaisen päätoimittaja Seppo Ventoa ja lehtori Toivo Sivosta. Kirjoituk-sen punaiKirjoituk-sena lankana kulkivat korkeakouluun edellisinä vuosina kohdistuneet po-litisoitumissyytökset. Muun muassa Erkki Kaikkonen nosti esiin uskontokasvatuksen puuttumisen ensimmäisten vuosien ULO-opetuksesta, Seppo Vento korosti julkisen keskustelun merkitystä siinä, että perinteisen ja puolueettoman tiede- ja opetuspoli-tiikan asema korkeakoulussa oli vahvistunut ja Toivo Sivonen kritisoi opettajankou-lutusta liiallisesta teoriapainotteisuudesta ja viittasi tutkinnonuudistuksen poliitti-suuteen. Kehystetyssä tekstissä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden professori Veikko Heinonen arvioi Joensuun korkeakoulun psykologian ja kasvatustieteiden tutkimusvaatimuksia, jotka Heinosen mukaan olivat ”vahvasti manipulaation vallas-sa” ja kytkeytyivät kasvatusalan politisoimispyrkimyksiin sekä ”suunnitelmiin koko suomalaisen yhteiskunnan muuttamiseksi sosialistiseksi valtioksi”.⁷⁴⁷

Pohjois-Karjalan kirjoittelussa yliopistojen politisoituminen nähtiin porvarilehtien synnyttämänä ilmiönä. Kolumnipalstalla ”Opettajatoveri” katsoi Karjalaisen korkea-koulukritiikin liittyneen oikeiston yliopistoissa menettämään valta-asemaan⁷⁴⁸. Joen-suun korkeakoulun sosiaalidemokraattisen henkilökunnan yleinen kokous puolestaan vaati korkeakoulua sanoutumaan irti Uuden Maailman artikkelista ja liitti sen sekä muutamaa päivää aiemmin järjestetyn Karjalaisen tieteen politisoitumista koskeneen paneelikeskusteluun ja ”taantumuksellisten voimien esiinmarssiin korkeakoulussa”

749. Vt. Turunen kirjoitti kolumnipalstallaan maaliskuussa 1977, että porvarilehdet käyttivät politisoitumissyytöksiä tietoisesti ja tahallisesti vääristämään yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen yhteiskunnallistumisesta muodostuvaa kuvaa.⁷⁵⁰

745 Karjalainen 30.9.1976: ”Kansanedustaja Heikki Jartin kyselyn johdosta” (Heikki Kirkinen); Karjalan Maa 30.9.1976: ”Rehtori Kirkinen Jartin kyselystä: Korkeakoulun valintakokeet virallisesti hyväksyttyjä”

(Heikki Kirkinen); Karjalainen 8.10.1976: ”Rehtori Heikki Kirkiselle” (Jartti Heikki).

746 Uusi Maailma oli vuosina 1963–1979 ilmestynyt A-lehtien julkaisema aikakauslehti.

747 Uusi Maailma 1/1976: ”Joensuun korkeakoulu toivoo työrauhaa”.

748 Pohjois-Karjala 12.3.1974: ”Karjalaisen korkeakoulujahti” (Opettajatoveri).

749 Pohjois-Karjala 22.1.1976: ”Joensuun korkeakoulun demokraattista kehittämistä jarrutetaan” (Joen-suun korkeakoulun sosiaalidemokraattisen henkilökunnan tammikuun yleinen kokous).

750 Pohjois-Karjala 12.3.1977: ”Korkein opetus kehittyy oikeaan suuntaan” (Vt. Turunen).