Aineistojen tulkinta diskursseiksi

Sanomalehti- ja haastatteluaineistojen tulkinta tukeutuu sosiaalisen konstruktivismin teoriaan. Aineistot tuottavat erilaisia sosiaalisesti rakentuneita tulkintoja todellisuu-desta, joiden avulla voidaan hahmottaa joitain osia todellisuutodellisuu-desta, mutta ne eivät ole todellisuuden rekonstruktioita. Sosiaalisen konstruktivismin teorian

perusole-168 Makkonen 2009, 19.

169 Hirsjärvi & Hurme 2009, 45–48.

170 Esim. Rubin & Rubin 2012, 102–105, 133.

171 Ukkonen 2000, 78.

tus on, että todellisuuden eri aspektit näyttäytyvät meille aina jollakin tapaa nimet-tyinä ja merkityksellistetnimet-tyinä ja että ihmiset aktiivisesti rakentavat todellisuutta.¹⁷² Konstruktivismin piirissä on erilaisia koulukuntia, joissa käsitykset sosiaalisen todel-lisuuden luonteesta vaihtelevat. Historiantutkijan kannalta on mielekästä nojata mal-tilliseen konstruktivismiin, jota Suomessa edustaa esimerkiksi Risto Heiskala. Maltil-lisessa konstruktivismissa todellisuuden rakentumisen sosiaaliselle kirjolle nähdään oleva biologiaan ja luonnonympäristön rakenteeseen liittyvät rajat.¹⁷³ Myös Stephen Pfohl painottaa, että todellisuus on olemassa sellaisenaan, eikä kaikki ole puhdasta relativismia. Hänen mukaansa sosiaalisen konstruktionismin teoria huomioi niin bio-kemikaaliset prosessit, globaalin maailmantalouden tilan kuin maailmankaikkeuden fysikaaliset voimat. Ne eivät kuitenkaan operoi yksin, vaan käsityksiimme maailmasta vaikuttavat näiden ohella myös laajat kulttuuriset ja historialliset rakenteet.¹⁷⁴

Aineistoista löytämäni erilaiset todellisuustulkinnat olen tiivistänyt diskursseik-si ja diskursdiskursseik-sipareikdiskursseik-si, joista jokainen representoi eri näkökulmasta tutkimuskoh-teen maailmaa. Diskurssien analysointi on tutkimuksessani metodinen työkalu, jonka avulla erittelen erilaisia Joensuun korkeakoulun politisoitumista koskevia sanoma-lehtikirjoittelusta ja muistelusta esiin nousevia kokoavia puhetapoja.¹⁷⁵ Diskurssi-termin kohdalla tukeudun Michael Foucaultiin, jota tulkitsemalla diskurssin voi määritellä ”kullakin aikakaudella ja kussakin kielenkäytössä ilmeneväksi kiteyty-neeksi ymmärrykseksi todellisuudesta”.¹⁷⁶ Diskurssit ovat näin ymmärrettynä tiet-tyjä perspektiivejä maailmaan – eli ne katsovat todellisuutta erilaisista näkökulmista käsin. Niille ovat ominaisia tietyt säännöt ja rakenteet, jotka ilmenevät tietynlaisina teksteinä ja lausumina ja jotka erottavat ne muista diskursseista. Diskurssit käyt-tävät valtaa ja heijastavat ja toisaalta vaikuttavat ihmisten tapaan puhua, ajatella ja toimia.¹⁷⁷

Aineiston analysoinnissa näkökulmani sijoittuu teorialähtöisyyden ja aineistoläh-töisyyden välimaastoon. Hyvä esimerkki puhtaasti aineistolähtöisestä analyysimal-lista on Grounded Theory. GT on induktiiviseen päättelyyn pohjaava analyysitapa, jossa tavoitteena on muodostaa teoreettiset kehykset selitettävälle aineistolle. Mene-telmässä edetään koodaamalla ja kategorisoimalla aineistoa aina kattavaan ydinkate-goriaan saakka.¹⁷⁸ Konstruktiivinen GT näkyy tässä tutkimuksessa aineistonkeruun ja analyysin lomittumisessa, koodauksen joustavuudessa ja lisäaineiston keräämisessä.

Haastattelujen tekeminen ja aineiston analyysi ovat kulkeneet rinta rinnan siten, että olen voinut tulevissa haastatteluissa hyödyntää aiemmista haastatteluista tekemiäni tulkintoja. Lisäksi tein kolme opiskelijahaastattelua vasta sen jälkeen, kun perusana-lyysiraami oli jo valmiina, koska koin tarvitsevani lisää tietoa opiskelijapolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä. Koodauksen joustavuus puolestaan on merkinnyt kategori-oiden muodostamista ja täydentämistä analyysin eri vaiheissa.

Sanomalehtiaineistos-172 Jokinen 1999, 39; Suoninen 1999, 18; Gubrium & Holstein 2008, 3; Pietikäinen & Mäntynen 2009, 14.

173 Heiskala 2000, 199.

174 Pfohl 2008, 646.

175 Diskurssianalyysin ja diskurssien analysoinnin käsitteelliseen eroon kiinnittää huomiota Ville Vuolanto, joka toteaa diskurssianalyysin viittaavan tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen ja diskurssien analyysin analyysin metodiseen työkaluun. Vuolanto 2007, 308.

176 Pietikäinen & Mäntynen 2009, 26 ja 53; Foucault 2005.

177 Mills 2004, 6, 55; Miller 2008, 252; Heikkinen 2012, 97; Jäger & Maier 2013, 167.

178 Charmaz 2000, 509–535.

sa aineistonkeruun ja analyysin lomittuminen vaikuttivat siten, että päätin täydentää sanomalehtiaineistoa kahdella vuodella (1976–1977) sen jälkeen, kun olin analysoinut aiemmat lehtiaineistot ja tehnyt osan haastatteluista.

Tutkimukseni ei kuitenkaan ole puhtaasti aineistolähtöinen, sillä tutkimuskir-jallisuus ja omat käsitykseni poliittisesta 1970-luvusta ovat ohjanneet analyysia. Sa-nomalehtiaineiston (1969–1975) analysoin jo vuonna 2014 valmistunutta lisensiaa-tintutkielmaani varten, joten siitä nousseet diskurssit vaikuttivat haastatteluihin ja muistitietoaineiston luokitteluun. Teorialähtöinen analyysi etenee jonkin jo tiedossa olevan pohjalta eli siinä testataan teoriaa.¹⁷⁹ Joensuun korkeakoulun punainen maine toimii tutkimukseni eräänlaisena alkuhypoteesina, mutta kyse ei ole puhtaasta teoria-lähtöisyydestä. Leena Kosken kuvaama dialoginen tematisointion analyysitapa, jossa tutkija muodostaa aluksi empiirisen tutkimuskysymyksen, jonka tueksi hän ryhtyy keräämään kontekstuaalista tietoa. Näin hahmottuu tutkimuksen teoreettinen kehys, eli näkökulma, jonka kautta tutkija lähestyy aineistoaan. Oman tutkimukseni kannalta Kosken menetelmässä on varteenotettavaa etenkin aineiston ja teorian jatkuva dialo-gisuus. Tutkimuskysymys ohjaa sitä, mitä aineistolta kysytään, mutta vuoropuhelu kontekstitiedon ja tutkimuskirjallisuuden kanssa mahdollistaa aina uusien tulkintojen ja analyysikategorioiden synnyn.¹⁸⁰

Sanomalehtikirjoitukset ovat välittömiä reaktioita ajankohtaisiin aiheisiin ja ta-pahtumiin. Ne on suunnattu suurelle yleisölle ja niiden tarkoituksena on tuottaa in-formaatiota yleisön tarpeisiin, vaikuttaa lukijoihin ja ottaa osaa ajankohtaiseen kes-kusteluun. Sanomalehtikirjoittelun luonteeseen vaikuttavat puhtaiden journalististen tavoitteiden rinnalla kaupalliset kytkennät, myyvyys ja erilaiset valtaa pitävien ja val-taa haastavien vaikuttamispyrkimykset.¹⁸¹ Muisteluaineisto puolestaan on syntynyt useita vuosikymmeniä puheena olevan aikakauden jälkeen. Haastateltavan kertomat asiat ovat ehtineet ajan saatossa kiteytyä, muokkautua ja saada vaikutteita eri lähteis-tä, mutta lopullisen muotonsa muistelupuhe saa vasta haastateltavan ja haastattelijan välisessä vuorovaikutuksessa. Muistelu on henkilökohtaista, haastateltavan ja haas-tattelijan välisessä vuorovaikutuksessa tuotettua omaan elämään liittyvää puhetta, jota kuitenkin ainakin epäsuorasti ohjaa tietoisuus haastattelun käyttötarkoituksesta.

Erilaisen luonteensa vuoksi sanomalehtiaineisto ja haastattelut vaativat erilaisen teoreettisen ja analyyttisen lähestymistavan. Kuten edellä on tullut esiin, sanomaleh-tianalyysissa hyödynnän diskurssianalyysin teoreettista perinnettä, kun taas haastat-telujen kohdalla nojaan muistitietotutkimuksen lähtökohtiin. Sanomalehti- ja haas-tatteluaineisto on kerätty eri aikoina ja pääosa sanomalehtiaineistosta on alun perin syntynyt lisensiaatintutkielmaa varten, joten aineistot on myös tästä syystä analysoitu aluksi erillisinä. Molempien aineistojen anti on tämän jälkeen tiivistetty kokoaviksi diskurssipareiksi, jotka kulkevat koko tutkimustekstin tulkinnallisena punaisena lan-kana. Aineistojen omat diskurssit toimivat tutkimuksen käytännön rakennuspalikoi-na, jotka mahdollistavat myös sanomalehtikirjoittelun ja muistelupuheen tulkintojen vertaamisen.

Sanomalehtiaineiston analyysissa olen soveltanut Norman Feircloughin (2003), Kimmo Mäkilän (2007) ja Gerlinde Mautnerin (2008) esittämiä malleja. (Kuvio 1.) Lehtikirjoitteluun sovellettu analyysimalli käsittää neljä vaihetta. Ensimmäisellä

luku-179 Tuomi & Sarajärvi 2009, 97.

180 Koski 2011, 126–149.

181 Richardson 2007, 6–10.

kerralla teemoittelin sanomalehtiaineiston sen perusteella, mikä yksittäisen lehtijutun päällimmäinen aihe vaikutti olevan. Tässä vaiheessa keskityin lähinnä otsikon ja ing-ressin antamaan kuvaan lehtitekstistä. Näin muodostuivat hallinnon, henkilökunnan ja opiskelijoiden poliittisen toiminnan sekä opetuksen ja tutkimuksen poliittisuuden teemat. Seuraavalla tasolla keskityin siihen, mistä näkökulmasta/näkökulmista yk-sittäinen lehtijuttu käsittelee teemaa. Mäkilä käyttää näkökulmasta termiä juttuto-dellisuus.¹⁸² Juttutodellisuuden tunnistaminen oli samalla myös lehtijutun sisällön erittelyä. Kolmannessa vaiheessa pureuduin tarkemmin lehtijutun kielenkäyttöön eli pohdin sitä, millaisia representationaalisia valintoja tekstissä esiintyy ja millaisia kielellisiä keinoja representaation tuottamisessa on käytetty. Näiden erilaisten repre-sentaatioiden kautta tulkitsin erilaisia diskursseja, joihin representaatiot kuuluvat.

Kuvio 1. sanomalehtianalyysin eteneminen

Haastatteluaineiston kohdalla etenin etsimällä litteraatioista niin sanottuja ”avain-tapahtumia” tai ”tiheitä kohtia”¹⁸³ eli tutkimuskysymyksen kannalta relevantteja kuvauksia ja tulkintoja. (Kuvio 2.) Näin alkoi muodostua kategorioita, joiden alle kertyi otteita eri haastatteluista. Seuraavaksi luin uudelleen valitsemani lausumat, tein korjauksia kategorioiden välillä ja aloin yhdistellä kategorioita laajemmiksi dis-kursseiksi. Tämän jälkeen luin haastattelut vielä uudelleen ja lisäsin kategorioiden alle ensimmäisellä lukukerralla huomaamatta jääneitä avainkohtia. Samalla syntyi joitakin uusia alakategorioita ja luokkien rakenne hioutui edelleen. Kolmannella lu-kukerralla jatkoin kategorioiden prosessointia.

Kuvio 2. haastatteluanalyysin eteneminen

Sanomalehti- ja haastatteluaineiston diskurssit ja niiden keskeiset piirteet on esitelty taulukoissa 4. ja 5. Sanomalehtiaineiston diskurssit ovat edelläkävijyys, kehitys, korkea-koulun tehtävä sekä syrjintä ja väärinkäyttö. Haastatteludiskurssit puolestaan ovat yhtei-söllisyys, tiedeyliopiston rakentuminen, korkeakoulun ja ympäristön suhde sekä poliittinen valta. Taulukossa 6. on esitelty sanomalehti- ja haastatteludiskurssien yhdistelminä kiteytyneet Joensuun korkeakoulun politisoitumiskeskustelun diskurssiparit, joiden tavoitteena on ilmentää niitä vastakkainasetteluita ja konflikteja, jotka ruokkivat

Joen-182 Mäkilä 2007, 160.

183 Koski 2011, 136.

I lukukerta:

Teemat

II lukukerta:

Näkökulmat ja juttutodellisuus

III lukukerta:

Representationaaliset valinnat

Diskurssit

q q q

I lukukerta:

Avainkohdat

II lukukerta:

kategoriat

III lukukerta:

Diskurssit

q q

q

q

suun politisoitumiskeskustelun syntyä ja punaisen maineen rakentumista. Edelläkävi-jyyden-takapajuisuuden, yhteisöllisyyden-ristiriitaisuuden, tieteellisyyden-ammatillisuuden, odotusten-pettymyksen ja avoimen poliittisuuden-puolueettomuuden diskurssiparit auttavat myös hahmottamaan aikalaispuheen ja muistitiedon sekä korkeakouluyhteisön oman ja ulkopuolisen kokemuksen välisiä jännitteitä. Ilmiöiden monimutkaisen luonteen vuoksi diskurssien rajat eivät ole tarkkapiirteisiä, vaan niillä voi eroista huolimatta olla myös samoja ominaisuuksia. Diskurssiparit kulkevat käsittelyn punaisena lankana ja niihin viitataan tekstissä pitkin matkaa. Sanomalehti- ja haastatteluaineistojen erilliset diskurssit sen sijaan toimivat analyysin käsitteellisinä työkaluina, joita on hyödynnetty diskurssiparien muodostamisessa, mutta joihin ei viitata suoraan käsittelyluvuissa.

Ensimmäinen käsittelyluku (luku 3.) tuo esille politisoitumiskeskustelun lähtöti-lanteen ja kuvaa millainen yhteisö vuonna 1969 toimintansa aloittanut korkeakoulu oli ja miten sen akatemisoituminen eteni. Luku esittelee korkeakoulun osalta politisoitu-miskeskustelun keskeiset henkilöhahmot, näyttämöt ja jakolinjat. Luvussa korostuvat painopisteen muutos yhteisöllisyyden diskurssista kohti ristiriitaisen korkeakoulun diskurssia sekä jakolinjoja heijastaneet edelläkävijyyden-takapajuisuuden ja tieteel-lisyyden-ammatillisuuden diskurssiparit. Toinen käsittelyluku (luku 4.) luonnehtii Joensuun ja maakunnan kulttuurista ja poliittista ilmapiiriä sekä korkeakoulun aset-tumista osaksi sitä. Luvun keskiössä ovat korkeakoulun ja ympäristön vuorovaiku-tuksen synnyttämät ristiriidat ja kommunikaatio-ongelmat, jotka paljastuvat etenkin avoimen poliittisuuden-puolueettomuuden, edelläkävijyyden-takapajuisuuden sekä odotusten-pettymysten diskursseissa. Kolmas käsittelyluku (luku 5.) kuvaa tilannet-ta, jossa korkeakoulun punaisesta maineesta oli muodostunut julkinen ilmiö, johon tutkimuksen toimijat eri tavoin reagoivat. Tämän myötä korkeakouluun kohdistuneet poliittiset paineet voimistuivat, mikä näkyi avoimen poliittisen diskurssin vahvistu-misena. Korkeakoulun toiminnan vakiintuessa ja yhteiskunnan yleisen politisoitumi-sen heikentyessä diskurssi alkoi kuitenkin painottua ristiriitaisuuksista takaisin kohti yhteisöllisyyttä. Luvussa 5. pohdin myös laajemmin aineistojen politiikalle, poliitti-suudelle ja politisoitumiselle antamia merkityksiä sekä tulkintoja korkeakoulun pu-naisuudesta. Luvussa 6. tiivistän kaikkien diskurssitasojen sisällön ja analysoin sitä, mitä Joensuun korkeakoulun politisoitumiskeskustelu paikallisena ilmiönä kertoo yleisemmin yliopistojen 1970-luvun politisoitumisesta.

Taulukko 4. sanomalehtiaineiston diskurssit ja niiden keskeiset piirteet

DIsKURssI Edelläkävijyys Kehitys Korkeakoulun

tehtävä syrjintä ja

Taulukko 5. haastatteluaineiston diskurssit ja niiden keskeiset piirteet DIsKURssI Yhteisöllisyys Tiedeyliopiston

rakentaminen Korkeakoulun ja

ympäristön suhde Poliittinen valta ja vanhan ja uuden opettajankoulutuksen

Taulukko 6. Diskurssiparit ja niiden keskeiset piirteet