SISÄILMAN VIEMÄRIN HAJU, RIPULIEPIDEMIAT JA MAHDOLLINEN YHTEYS NIVELSAIRAUKSIIN
JOHDANTO JA TUTKIMUKSEN TAUSTA
Viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana sisäilmakeskustelu on pääasiassa keskittynyt kosteus- ja homevaurioiden sekä ilmanvaihdon ongelmien selvittämiseen ja jossain määrin materiaalipäästöjen tarkasteluun. Lähes kokonaan on unohdettu
viemärivuotojen ja viemärikaasujen vaikutus sisäilman laatuun. Viemäriputket ja niiden liitokset eivät ole aina tiiviitä ja kuivuneista lattiakaivoista ja puutteellisesti tehdyistä asennustöistä johtuen mikrobeja voi päästä sisäilmaan ilman varsinaisia vesivahinkoja ja kosteusvaurioitakin. Viemärikaasujen aiheuttamia hajuongelmia voivat pahentaa ilmanvaihdon alipaineisuus ja virheet WC-tilojen tuuletusputkien asennuksessa.
Viemärikaasut sisältävät mm. ammoniakkia, metaania, rikkivetyä, merkaptaaneja ja haaroittuneita hiilivetyjä. Viemäreissä on runsaasti bakteereita, viruksia ja sieniä.
Hajonneiden bakteereiden pintarakenteet, mm. endotoksiinit voivat myös päästä sisäilmaan. Viemärin haju on helposti tunnistettavissa aistinvaraisesti, kuten mm.
tupakanhaju, mutta ongelmana on hajuaistin nopea turtuminen. Viemärikaasujen pienimolekyyliset haitta-aineet rikkivety, metaani ja ammoniakki eivät tule esiin VOC-näytteissä, vaan ne pitäisi mitata erikseen.
Rakenneteknisten tarkastusten yhteydessä löydetään usein vesilukkojen ja lattiakaivojen asennusvirheitä, jopa tulppaamattomia avoviemäreitä, puuttuvia vesilukkoja ja
viemärivesien pääsyä rakennuksen seinään tai alapohjaan tai lattiarakenteissa kulkeviin kanaaleihin, joiden tarkastusluukut on usein jätetty tiivistämättä. Vanhoissa
runkoviemäreissä on usein vuotoja ja maaperän painumisesta johtuvia notkahduksia.
Lisäksi laitoskeittiöiden rasvakaivot voivat aiheuttaa tukkeumia siinä kuin kiintoaineksen ja viemäriin kuulumattomien esineiden aiheuttamat tukoksetkin. Viemäreiden tukokset ja asennusvirheet ovat yllättävän tavallisia aivan uusissakin rakennuksissa.
Aikaisemmissa julkaisuissa on todettu viemärikaasujen liittyvän reumasairauksien ryvästymiseen eräissä terveyskeskusten pitkäaikaisseurannoissa /1/. Omissa
tutkimuksissamme olemme myös kuvanneet neurologisia oireita koulurakennuksessa, jossa sisäilmaan pääsi viemärikaasuja /2/.
Vatsatautiepidemiat aiheutuvat Suomessa pääosin erilaisista viruksista. Bakteerien aiheuttamat ruokamyrkytystapaukset ovat harvinaisempia ja ovat usein peräisin
ulkomailta (Salmonella, Shigella, Yersinia, Campylobacter). Enterohemolyyttinen E. coli (EHEC) on aiheuttanut jopa kuolemaan johtaneita tautitapauksia pikkulapsilla.
Kampylobakteerien ja ulosteperäisten E. colin ja koliformisten bakteereiden todentaminen esim. juomavesinäytteistä on kehittynyt voimakkaasti parin viime vuosikymmenen aikana /3/. Aivan pienillä lapsilla rotavirus on tärkein ripuliepidemioita aiheuttava mikrobi ja sen estämiseksi on kehitetty rokote. Sen sijaan tavallisimmin talviaikaan esiintyvä norovirus aiheuttaa pääosan koululaisten ja hoitolaitosten
ripuliepidemioista. Norovirusta vastaan kehitetyt rokotteet ovat vielä tutkimusvaiheessa /4/. Rotaviruksen sairastamisen jälkeen potilas saa vain puolen vuoden immuniteetin, joten saman sairauden voi talvikauden aikana sairastaa useamman kerran, jos tartuntalähteitä on lähiympäristössä. Norovirus on poikkeuksellisen hankalasti siivottavissa pinnoilta, se tarttuu sekä uloste- että vesiaerosoleina, pisaratartuntana että ihmisestä toiseen.
Yksittäistapauksissa myös siimaeliöt (ameebat) ovat aiheuttaneet vesi- ja
viemärijärjestelmän mukana leviäviä pieniä ja myös suurempia epidemioita (esim.
Äänekosken epidemia).
Vatsatauteihin liittyvät reaktiiviset artriitit on yleensä liitetty Yersinia-bakteerin aiheuttamiin ripuliepidemioihin, mutta muutkin bakteeritaudit voivat aiheuttaa
niveltulehduksen erityisesti HLA-B27 positiivisilla henkilöillä. Reaktiivisia artriitteja on kuvattu myös maatalouden työympäristöistä, teurastamoista ja jäteveden käsittelijöillä /5/. Lisäksi eräät virukset voivat aiheuttaa reaktiivista artriittia. Tällainen on esim.
Pogosta-virus. Olemme aikaisemmin julkaisseet pitkäaikaisten nivelsairauksien ja kosteusvauriomikrobien väliseen yhteyteen viittaavia löydöksiä /6, 7/ ja näistä kohteista toisessa oli myös viemärikaasuongelma, samoin kuin pitkäaikaisseurannassa olevassa terveyskeskusrakennuksessa /1/.
AINEISTO JA MENETELMÄT
Tässä artikkelissa kuvataan viemärikaasuongelman yleisyyttä tuoreissa valtakunnallisissa aineistoissa, vatsatautien sekä nivelsairauksien esiintyvyyttä eri ammateissa. Verrattavina aineistoina on TEHY:n jäsenkysely (n=13560, vastaus-% 8,5), SuPer:in aineisto (n=2200, vastaus-% 22) sekä OAJ:n opettaja-aineisto (n=4920, vastaus-% 25) sekä lisäksi SPAL:in jäsenaineisto miesvaltaisena tutkimusaineistona (609 vastaajaa, vastaus-% 15). TEHY:n aineistossa vastaajina oli sairaanhoitajia, perushoitajia ja fysioterapeutteja sekä muuta hoitoalan henkilöstöä. SuPer:in aineistossa valtaosa vastaajista oli perus- ja lähihoitajia.
OAJ:n aineiston valtaosa oli opettajia, mutta mukana oli myös alan esimiehiä. SPAL:in aineistossa oli mukana sekä palomiehiä että paloesimiehiä.
Analyysissä on käytetty SPSS24-ohjelmaa ja luokkamuuttujien tilastollista
merkitsevyyttä on testattu khiin neliö-testillä ja Fisher’in tarkalla testillä ja lisäksi on tehty monimuuttujamallituksia.
TULOKSET
Tunkkaisuutta oli enemmän kuin joka toisen vastaajan työtiloissa päivittäin tai viikoittain kaikissa aineistoissa. Homeen hajua oli havainnut viidennes opettajista, joka neljäs TEHY:n vastaajista ja melkein kolmannes SuPer:in vastaajista. Viemärin hajua oli havaittu hiukan vähemmän kouluissa kuin hoitoalan tai palo- ja palastusalan työpaikoilla.
Viemärin hajua koettiin joka viidennen opettajan ja joka neljännen hoitajan työpaikalla.
SuPer:in vastaajista melkein 30 % ilmoitti altistuvansa viemärikaasuille (Taulukko 1).
Paloasemien työntekijät raportoiva työpaikaltaan vähemmän tunkkaisuutta kuin hoitoalan vastaajat. Palomiehet raportoivat kuitenkin homeen ja viemärin hajua hiukan enemmän kuin opetusalan työtä tekevät mutta vähemmän kuin hoitoalan vastaajat (Taulukko 1).
Taulukko 1. Koetut sisäilmahaitat viikoittain tai päivittäin (%) eri ammattialoilla.
TEHY SuPer OAJ SPAL Palomiehillä oli selvästi vähemmän nivelvaivoja muihin aineistoihin verrattuna.
Opetusalan työssä nivelkipuja oli enemmän kuin palomiehillä, mutta vähemmän kuin hoitoalan vastaajilla. Hoitoalalla altistutaan opetusalaa enemmän mikrobiologisille haitoille erilaisten toimenpiteiden, kuten esimerkiksi eritteiden käsittelyn tai pesujen yhteydessä. Kouluissa sen sijaan endotoksiinipitoisuudet ovat olleet matalia /8-12/.
Nivelvaivoja oli jopa 40 %:lla SuPer:in vastaajista (Taulukko 2).
Vatsaflunssia oli palomiesaineistossa vähiten ja hoitoalan aineistossa eniten. Erot olivat samansuuntaisia kuin havainnot viemärin hajuista, joskin opettaja- ja palomiesaineiston ero oli hyvin pieni hajuhavainnoissa. Palomiehen työssä ei potilas- tai lapsikontaktien määrä selitä samalla tavoin infektiosairastavuutta kuin opetusalan tai hoitoalan työssä.
Sekä reumasairauksien että nivelrikon yleisyydessä havaittiin samansuuntaiset erot, vaikka palomiehen työ on fyysisesti rasittavampaa kuin opettajan työ.
Lääkärin toteamia nivelsairauksia oli vähiten palomiehillä ja eniten SuPer:in vastaajilla.
SPAL-aineisto on miesvaltainen ja muut aineistot ovat naisvaltaisia työpaikkoja. SuPer:in vastaajat ovat oman ilmoituksensa mukaan altistuneet eniten viemärin hajulle ja heillä on myös nivelvaivoja ja –sairauksia eniten.
Kaikissa aineistoissa tupakointi oli huomattavasti vähäisempää kuin muussa aikuisväestössä (opettajista tupakoi vain 2 %, muista ammattiryhmistä 5 %), joten tupakoinnin aiheuttama lisäriski ei selitä havaittuja eroja.
Taulukko 2. Infektioiden ja niveloireiden ja sairauksien yleisyys (%) eri ammattialoilla.
TEHY SuPer OAJ SPAL
Kun tarkasteltiin erikseen SuPer:in aineistoa viemärikaasulle altistumisen luokissa (ei lainkaan, harvoin, viikoittain, päivittäin) havaittiin, että erityisesti selkärankareuma oli sitä yleisempi mitä useammin viemärikaasujen kanssa oli oltu tekemisissä. Nivelreuman osalta trendi oli samansuuntainen, mutta muiden autoimmuunisairauksien osalta vastaavaa yhteyttä ei havaittu (Kuva 1). Tulos säilyi monimuuttujamallituksessa, jossa iän ja tupakoinnin vaikutus oli vakioitu. Aineistosta lähes 100 % oli naisia, joten sukupuolta ei vakioitu.
Kuva 1. Eräiden nivel- ja autoimmuunitautien yleisyys työpaikan viemärin hajulle altistumisen ryhmissä SuPer:in aineistossa.
POHDINTA
Kansainvälisissä julkaisuissa on jo aikaisemmin havaittu viemärikaasujen ja jätteiden käsittelyn yhteys vatsatauteihin sekä maatalous- ja teurastamotyön yhteys
nivelsairauksiin. Lisäksi on joissakin aineistoissa havaittu homealtistuksen ja nivelsairauksien välillä olevan mahdollinen yhteys /5-7/.
Tässä artikkelissa esiteltävissä aineistoissa on yhteensä noin 20 000 vastaajaa eri ammattialoilta. Viemärikaasuja oli havaittu sisäilman laatua heikentävänä tekijänä lähes yhtä usein kuin homeen hajua, joka on aikaisemmin liitetty moniin oireisiin ja
hengitystiesairauksiin. Aineiston heikkoutena on matalaksi jäänyt vastausaktiivisuus.
Vastausprosentin vaikutusta löydöksiin on tarkasteltu hankkimalla altistumistietoja muista lähteistä sekä tekemällä validointikyselyjä yksittäisillä paloasemilla, terveydenhuollon toimipisteissä sekä tekemällä eräiden kaupunkien
opetushenkilökunnalle kysely kaikkiin ko. kunnan kouluihin. Näiden validointikyselyjen tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta tunnusluvut esitetään sisäilmastoseminaarissa.
Validointikyselyissä on saatu jopa 96 %:n vastausaktiivisuuksia. Validointitutkimuksen tulokset osoittavat, ettei valtakunnallisissa kyselyissä ole merkittävää yliraportointia.
Vatsaflunssat aiheuttavat suuren määrän poissaoloja ja työkyvyn tilapäistä alenemista.
Kyselytutkimuksissa ei kuitenkaan voida eritellä eri taudinaiheuttajien aiheuttamia 0
0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5
selkärankareuma nivelreuma muu autoimmuunitauti
tapauksien määrä (%)
ei lainkaan harvemmin viikoittain päivittäin
sairausepisodeja toisistaan. Tutkimusten mukaan virustaudit ovat kuitenkin
todennäköisempi selittäjä kuin bakteeri- tai alkueläin /3/. Muutaman päivän poissaolo on vatsataudissa yleensä välttämätön tartuntavaaran vuoksi erityisesti silloin, kun ollaan tekemisissä lasten ja heikkokuntoisten potilaiden kanssa. Poissaoloista aiheutuukin paljon kustannuksia kunta-alan työpaikoilla ja on ilmeisen tärkeää tehdä kaikki voitava
infektiosairastavuuden ja poissaolojen vähentämiseksi. Käsien pesu katkaisee
tartuntaketjun tehokkaasti, mutta ei täydellisesti, jos viemärikaasujen pääsy sisäilmaan on eräs tartuntaa levittävä tie.
Perinteisesti on ajateltu infektiopaineen eli lapsi- tai potilaskontaktien selittävän
infektioiden esiintyvyyttä hoito- ja opetustyössä. Kuitenkin viemärikaasujen mukana voi päästä epämiellyttävien hajujen lisäksi myös taudinaiheuttajia ja mikrobien
pintarakenteita (esim. endotoksiineja) sisäilmaan. Hoitoalalla tehdään myös toimenpiteitä, joissa työilman mikrobiologinen altistus voi nousta varsin suureksi.
Tällaisia työtehtäviä ovat mm. hammastoimenpiteet ja jalkojen hoito /11, 12/.
Tässä eri ammattiryhmille tehdyissä kyselyaineistoissa ilmenee, että varsin suuri joukko (26-37 %) vastaajista sairastaa vuosittain vatsaflunssaa tai muita ripulitauteja. Osalla sairastuneista tauti voi johtaa jopa reaktiiviseen niveltulehdukseen, joka voi kestää puolesta vuodesta muutamaan vuoteen. Nivelsairaus voi johtaa nivelkudoksen vaurioitumiseen ja lopulta nivelrikkoon /1/. Sekä akuutit infektiot että niveloireet ja -sairaudet aiheuttavat merkittävän määrän poissaoloja ja sitä kautta myös kustannuksia, joista osa olisi estettävissä korjaamalla sisäilmaa huonontavat tekijät. Viemärikaasujen haju on myös työviihtyvyyteen vaikuttava seikka.
Kaikki sisäilmaongelmat eivät liity kosteus- ja homevaurioihin tai ilmanvaihdon riittämättömyyteen. Viemärikaasujen pääsy sisäilmaan on useimmiten helposti estettävissä ja korjattavissa oleva haitta.
LÄHDELUETTELO
1. Putus T, Vallius M, Pennanen S, Luosujärvi R. (2016) Nivelsairauksien pitkäaikaisseuranta kosteusvaurioituneessa terveyskeskuksessa.
Sisäilmastoseminaari, SIY-raportti 34, 159-164.
2. Putus T, Tuomainen A, Rautiala S. (2004) Chemical and microbial exposures in a school building: adverse health effects in children. Arch Environ Health 2004;
59:194-201.
3. Pitkänen T. (2010) Studies on the detection methods of Campylobacter and faecal indicator bacteria in drinking water. Academic dissertation. National Institute of Health and Welfare, Research 39, 2010, 118 s. + liitteet.
4. Lucero Y, Vidal R ja O`Ryan M. 2017. Norovirus vaccines under development. Vaccine (2017), (article in press)
5. Seuri M, Granfors K. (1992) Antibodies against Yersinia among farmers and slaughterhouse workers. Scand J Work Environ Health 1992; 18: 128-32.
6. Luosujärvi R, Husman TM, Seuri M, Pietikäinen M, Pollari P, Pelkonen J, Hujakka HT, Kaipiainen-Seppänen O, Aho K. (2003) Joint symptoms and diseases associated with moisture damage in a health center. Clin Rheumatol 2003; 22:381-5.
7. Myllykangas-Luosujärvi R, Seuri M, Husman T, Korhonen R, Pakkala K, Aho K. A cluster of inflammatory rheumatic diseases in a moisture-damaged office. (2002) Clin Exp Rheumatol 2002; 20:833-6.
8. Jacobs JH, Krop EJ, Borras-Santos A, Zock JP, Taubel M, Hyvärinen A, Pekkanen J, Doekes G, Heederick DJ, HITES schools study concortium. IndoorAir 2014; 24:148-57.
9. Norbäck D, Hashim JH, Markowicz P, Cai GH, Hashim Z, Larsson L. Endotoxin, ergosterol, muramic acid and fungal DNA in dust from schools in Johor Bahru, Maleysia – associations with rhinitis and sick building syndrome (SBS) in junior high school students. Sci Total Environ 2016; Mar 1;545-546: 95-103.
10. Rao C, Cox-Ganser JM, Chew GL, Doekes G, White S. Use of surrogate markers of biological agents in air and settled dust samples to evaluate a water-damaged hospital IndoorAir 2005; 15 Suppl 9:89-97.
11. Coggins MA, Hogan VJ, Kelly M, Fleming GT, Roberts N, Tynan T, Thorne PS.
Workplace exposure to bioaerosols in podiatry clinics. Ann Occup Hyg. 2012;
56:746-53.
12. Dutil S, Meriaux A, de Latremoille MC, Lazure L, Barbeau J, Duchaine C.
Measurement of airborne bacteria and endotoxin generated during dental cleaning. J Occup Environ Hyg. 2009;6:121-30.