Liisa Vilén ja Tuula Putus
Turun Yliopisto, Kliininen tutkimusyksikkö TROSSI
TIIVISTELMÄ
Sisäilmaongelmat ovat hyvin yleisiä maamme sairaaloissa. Yleisimpiä huonon sisäilman aiheuttamia oireita ovat mm. toistuvat hengitystieinfektiot, nuha, yskä, silmien kutina ja iho-oireet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hengitystieinfektioiden yleisyyttä hoitoalan työpaikoilla sekä niihin liittyviä poissaoloja ja terveyspalvelun käyttöä. Tutkimuksen mukaan sairastavuus hengitystieinfektioihin korreloi vahvasti homeen hajulle altistumiseen. Hengitystieinfektiot aiheuttivat paljon poissaoloja;
vastaajista 70 % oli ollut niiden takia sairauslomalla. Selvästi vähiten poissaoloja oli ei-homevauriolle altistuneilla. Vaikka korjaus- ja uudisrakentaminen on kallista, suurikin kertapanostus voi olla kannattava, jos sen seurauksena saadaan pysyviä vähennyksiä rakennusten aiheuttamiin terveysvaikutuksiin sekä niiden tuomiin liitännäiskuluihin.
JOHDANTO
Kosteusvaurioista ja puutteellisesta ilmanvaihdosta johtuvaa huonoa sisäilman laatua on jo vuosia pidetty yhtenä maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista, jonka sekä terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Eduskunnan
tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen mukaan pelkästään terveyteen liittyvien kustannusten on arvioitu olevan jopa 953 milj.€, sisältäen oireista, sairauksista, niiden tutkimisesta, työkyvyn menettämisestä̈ ja työtehon tuottavuuden laskusta aiheutuvat kustannukset /1/.
Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksen mukaan vuodesta 2015, sairauspoissaolot kunnissa ovat kääntyneet nousuun ja eniten sairauspoissaoloja oli sosiaali- ja
terveysalalla. Hoitajat sairastivat jopa neljä kertaa enemmän kuin muut työntekijät /2/.
Lisäksi Työperäisten sairauksien rekisterin mukaan työpaikoilla on edelleen paljon sisäilmaongelmia ja kosteusvaurioita ja aiheuttaen suurimman osan ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä terveydenhuoltoalan ja sosiaalialan työntekijöillä /3/.
Sisäilmaongelmat ovat hyvin yleisiä maamme sairaaloissa ja hoitolaitoksissa /4,5,6/.
Yleisimpiä huonon sisäilman aiheuttamia oireita ovat mm. toistuvat
hengitystietulehdukset, nuha, yskä, silmien kutina ja iho-oireet /7/. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sisäilmaan liittyvien hengitystieinfektioiden yleisyyttä sekä niihin liittyviä poissaoloja ja terveyspalvelujen käyttöä hoitoalan työpaikoilla.
MENETELMÄT
Aineisto kerättiin valtakunnallisena sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön (Tehy:n) jäsenkunnalta sähköpostin välityksellä keväällä 2016. Tehy:n jäsenmäärä on noin 160 000, ja joista suurin yksittäinen ammattiryhmä on sairaanhoitajat, joita jäsenistöstä on
noin puolet. Lisäksi järjestöön kuuluu mm. lähi- tai perushoitajia (10 %),
terveydenhoitajia (6 %) sekä muita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä.
Valtaosa heistä työskentelee kunta-alalla, osa kuitenkin myös yksityisellä puolella ja itsenäisinä yrittäjinä tai valtiolla /8/.
Käytetty kyselylomake perustuu aiemmin käytössä olleeseen ns. Örebro-lomakkeeseen, johon on lisätty useita taustakysymyksiä sekä kysymyksiä mm. ilmanvaihdon
toimivuudesta, kosteusvaurioiden näkyvistä merkeistä, koetuista sisäilman haitoista, kuten esimerkiksi veto-, lämpötila- tai hajuhaitat,infektiosairauksista, niiden hoidosta, poissaoloista, lääkkeiden käytöstä sekä lääkärin toteamista sairauksista. Kyselylomake on validoitu vuonna 2005 /9/ ja ollut käytössä siitä asti. Kerätty aineisto analysoitiin
SPSS23-ohjelmalla (IBM Corporation, Armonk, New York, United States).
Luokkamuuttujien tilastolliseen testaukseen käytettiin khiin neliö-testiä ja jatkuvien muuttujien keskiarvojen erojen testaukseen t-testiä.
TULOKSET
Kyselyyn vastasi 13 560 henkilöä eli hieman vajaat 10 % koko ammattijärjestön jäsenmäärästä. Naisia vastanneista oli 94 % (12 562 henkilöä) ja vajaa 6 % miehiä (748 henkilöä). Vastanneiden miesten keski-ikä oli 42,2 vuotta ja naisten 44,8 vuotta.
Vastanneista 8% tupakoi, miehet useammin (10 %) kuin naiset (8 %). Ero oli tilastollisesti merkitsevä.
Vastaajista noin 40 % oli työssä sairaaloissa, 20 % terveyskeskuksissa ja hieman vajaat 10 % vanhustenhuollossa. Päivähoidon ja lastensuojelun parissa työskenteli noin 5 %, lääkäri- ja hammaslääkäriasemilla noin 3 % sekä reilut 2 % kunnallisissa liikelaitoksissa.
Hengitystieinfektioiden yleisyys
Hengitystieinfektioista, kuumeeton flunssa oli selvästi yleisin. Flunssaa, nuhakuumetta ja angiinaa (nielurisantulehdusta) miehillä oli merkitsevästi enemmän kuin naisilla, joilla poskiontelontulehdukset (sinuiitit), kurkunpääntulehdukset (laryngiitit) ja
keuhkoputkentulehdukset (bronkiitit) olivat yleisempiä. Pneumonian eli keuhkokuumeen yleisyydessä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Hengitystieinfektioiden yleisyys miehillä ja naisilla on havainnollistettu kuvassa 1.
Kuva 1. Hengitystieinfektioiden yleisyys miehillä ja naisilla (% vastanneista)
Sairastavuus hengitystieinfektioihin korreloi vahvasti homeen hajulle altistumiseen; Mitä useammin vastaajat olivat altistuneet, sitä enemmän heillä oli ollut infektioita. (Kuva 2.) Assosiaatio oli tilastollisesti merkitsevä.
Kuva 2. Hengitystieinfektioiden esiintyvyys homeen hajulle altistumisen yleisyyden mukaan (%) vastanneista.
Homealtistumisen kesto korreloi myös hengitystieinfektioiden yleisyyden kanssa, vaikka yhteys ei tavanomaisten virus- ja bakteeritautien osalta ollutkaan lineaarinen. Flunssan ja nuhakuumeen osalta altistumattomat ilmoittivat kuitenkin pienemmät sairastavuusluvut altistuneisiin verrattuna. Sen sijaan poskiontelontulehdukset, kurkunpääntulehdukset ja keuhkoputkentulehdukset osoittivat lähes lineaarisen yhteyden homealtistumisen keston kanssa. Keuhkokuumeen osalta on nähtävissä myös vastaavanlainen trendi. (Kuva 3.)
Kuva 3. Hengitystieinfektioiden yleisyys (%) homevaurioille altistumisen keston mukaan Poissaolot
Poissaoloja oli paljon infektiosairauksien vuoksi. Lähes 70 % oli ollut infektion vuoksi sairauslomalla. Pitkittyneitä sairauslomia eli yli kahden viikon poissaoloja oli noin 7
%:lla. (Kuva 4.)
Kuva 4. Poissaolot infektioiden takia miehillä ja naisilla (% vastanneista)
Selvästi vähiten infektioista johtuvia poissaoloja oli ei altistuneiden ryhmässä ja eniten 1–
10 vuotta altistuneilla. Kaikissa ryhmissä valtaosa poissaoloista oli lyhytkestoisia, mutta pidempiä poissaoloja oli selvästi eniten pitkään eli useita vuosia altistuneiden ryhmissä.
Ryhmien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä (Kuva 5.)
Kuva 5. Infektioiden vuoksi pidetyt sairauslomat altistumisen keston mukaan (%
vastanneista)
Terveyspalvelujen käyttö
Hengitystieinfektion vuoksi lääkärin vastaanotolla oli vähintään kerran käynyt yli puolet kaikista vastanneista, miehistä 48 % ja naisista 55 %. Sukupuolten välinen ero oli merkittävä. Vastaavaa sukupuolten välistä eroa ei ollut vastaanottokäyntien
suurkuluttajilla (useammin kuin viisi käyntiä/vuosi), joista miehiä oli 4,4 % ja naisia 6,6
%. Valtaosalla hoitoa tarvinneista oli vuositasolla 1-2 käyntiä.
Poskiontelotulehdusten yhteydessä kartoitettiin myös tehtyjen toimenpiteiden määrää, kuten poskiontelopunktiota ja huuhteluita. Näitä toimenpiteitä oli tehty noin joka viidennelle vastaajalle vähintään kerran tai useammin. Leikkausta oli tarvinnut melkein 580 henkilöä, joka on yli 4 % kaikista vastanneista.
JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA
Tässä tutkimuksessa saatiin kerätyksi tähän mennessä laajin kansallinen kyselytutkimusaineisto yhden ammattikunnan keskuudesta, jossa oli edustettuna
hoitohenkilökuntaa kaikenikäisistä ja kokoisista sairaaloista, terveyskeskusrakennuksista sekä muista hoitoalan rakennuksista. Vaikka vastausprosentti oli suhteellisen alhainen, ammattijärjestön omien tilastojen mukaan, aineistoa voidaan kuitenkin pitää erittäin edustavana otoksena /8/.
Hengitystieinfektioita raportoitiin paljon. Hoitohenkilökunnan sairastamista hengitystieinfektioista kuumeeton flunssa oli selvästi yleisin. Miehet sairastivat merkitsevästi enemmän flunssaa, nuhakuumetta ja angiinaa, kun taas
poskiontelontulehduksia, kurkunpäätulehduksia ja keuhkoputkentulehduksia esiintyi naisilla enemmän. Poskiontelotulehdusten määrä aineistossa oli erityisen suuri, moninkertainen muuhun aikuisväestöön verrattuna /10/. Tupakointia, jota pidetään yleisesti hengitystieinfektioiden riskitekijänä, oli hoitohenkilökunnan keskuudessa selvästi muuta väestöä matalammalla tasolla /11/.
Sairastavuus hengitystieinfektioihin korreloi vahvasti homeen hajulle altistumiseen; Mitä useammin vastaajat olivat altistuneet homeen hajulle, sitä enemmän heillä oli ollut hengitystieinfektioita. Myös altistuksen kestolla oli lähes lineaarinen yhteys niin poskiontelotulehduksiin, kun keuhkoputkentulehduksiin ja kurkunpääntulehduksiinkin.
Löydös tukee aikaisempia epidemiologisia tutkimuksia, joissa poskiontelotulehdukset on yhdistetty kosteusvauriomikrobeille altistumiseen/12,13,14/.
Terveydenhuollon henkilöstön hengitystieinfektioihin liittyy runsaasti tutkimusten ja hoidon tarvetta sekä sairauspoissaoloja, joista aiheutuu todennäköisesti huomattavaa työtehon laskua sekä merkittävät kustannukset työnantajalle. Vaikka korjaus- ja uudisrakentaminen on kallista, todennäköisesti suurikin kertapanostus on taloudellisesti kannattavaa, jos sen seurauksena saadaan pysyviä vähennyksiä rakennusten aiheuttamiin terveyshaittoihin sekä niiden tuomiin liitännäiskuluihin.
LÄHTEET
1. Reijula, K., Ahonen, G., Alenius, H., Holopainen, R., Lappalainen, S., Palomäki, E.
ja Reiman, M. (2012) Rakennusten kosteus ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012.
2. Kunta10 –tutkimus. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/tutkimushanke/kunta10-tutkimus/ (3.1.2018)
3. Oksa, P., Palo, L., Saalo, A., Aalto-Korte, K., Pesonen, M., Mäkinen, I. ja Tuomivaara, S. (2015) Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2013.
https://www.julkari.fi/handle/10024/126928 (05.01.2018)
4. Hellgren, U., Palomäki, E., Lahtinen, M., Riuttala, H. ja Reijula, K. (2008) Complaints and symptoms among hospital staff in relation to indoor air and the condition and need for repairs in hospital buildings. Scandinavian journal of work, environment & health. Suppl 2008, no 4, s. 58-63.
5. Hellgren, U., Hyvärinen, M., Holopainen, R. ja Reijula, K. (2011) Perceived indoor air quality, air-related symptoms and ventilation in Finnish hospitals. International journal of occupational medicine and environmental health. Vol. 24, no. 1, s. 48-56.
6. Vilén, L ja Putus, T. (2017) Sisäilmaongelmien yleisyys hoitoalan työpaikoilla.
Sisäilmastoseminaari 2017, SIY raportti 35. s. 101-105.
7. Pei Zam, H., Emilia, Z.A., Karmegam, K. ja Mohd Sapuan, S. (2017) Dampness and mold exposure in buildings as a risk factor for health effects. Malaysian Journal of Public Health Medicine. Vol. 1, s. 28-40.
8. Tehy (2016) Tehy tilastoina 2016. Tehy ry, Grano Oy, Vantaa
9. Savilahti, R., Uitti, J. ja Husman, T. (2005) Validity and recall of information from questionnaires concerning respiratory infections among schoolchildren. Central European journal of public health. Vol. 13, no. 2, s. 74-77.
10. Hytönen, M., Nokso-Koivisto, J., Huovinen, P., Ilkko, E., Jousimaa, J., Kivisto, J., Korppi, M., Liira, H., Malmivaara, A., Numminen, J. ja Pirilä, T. (2013)
Sivuontelotulehdus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Korva-, nenä- ja kurkkutaudit - Pään ja kaulan kirurgia ry:n asettama työryhmä. Helsinki:
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi38050 (05.01.2018) 11. Helldán, A. ja Helakorpi, S. (2015) Suomalaisen aikuisväestön
terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2014 - Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population, Spring 2014, THL, Helsinki.
12. Koskinen, O.M., Husman, T.M., Meklin, T.M. ja Nevalainen, A.I. (1999) The relationship between moisture or mould observations in houses and the state of health of their occupants. Eur Respir J. Vol.14, s 1363-1367.
13. Park, J.-H., Kreiss, K. ja Cox-Ganser, J. M. (2012) Rhinosinusitis and mold as risk factors for asthma symptoms in occupants of a water-damaged building. Indoor Air.
Vol. 22, s. 396–404.
14. Ahlroth Pind, C., Gunnbjörnsdottír, M., Bjerg, A., Järvholm, B., Lundbäck, B., Malinovschi, A., Middelveld, R., Nilsson Sommar, J., Nordbäck, D. ja Janson, C.
(2017) Patient-reported signs of dampness at home may be a risk factor for chronic rhinosinusitis: A cross-sectional study. Clinical and experimental allergy. S.1-7.