Sosiaali- ja terveysministeriön [STM] (2018) tulevaisuuden visioissa näkyy osallistuva yksilö. Yksi-lön hyvinvointiin kuuluu kokemus siitä, että hän pystyy vaikuttamaan asioihin osallistumalla. (Val-tioneuvosto, 2018) Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman (Osallistava ja osaava Suomi- sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta) mukaan hyvinvoinnin perusta on osaamisessa ja yrittäjyydessä. Marinin hallitusohjelmassa on tarkoitus panostaa osaamiseen koulutuksen ja erilaisten hyvien käytäntöjen levittämisen avulla. Näillä vahvistetaan myös sosi-aali- ja terveyspalveluiden laadun ja vastuullisuuden valvontaa. (Valtioneuvosto, 2019) Osallistu-minen esimerkiksi muutoksen suunnitteluun kuuluu itseohjautuvuuteen. Sosiaali- ja terveyden-huollossa tämä tarkoittaa yksittäisen työntekijän tai tiimin kykyä toimia itsenäisesti eri tilanteissa, tehdä päätöksiä sekä ottaa vastuuta omasta toiminnastaan niin yksilö kuin työyhteisönkin tasolla (Sundholm, 2000).
Itseohjautuvuus on tullut työelämän trendi-ilmiöksi (Martela & Jarenko, 2017, Martela ym., 2021) ja siitä toivotaan uutta ratkaisua työn muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Siksi itseohjau-tuvuutta ja itseohjautuvuuden tukemista on aiheellista tutkia suhteessa toisiinsa. Vanha hierarki-nen johtamisen malli ei toimi nykyisessä yhteiskunnassa, vaan tarvitaan uusia johtamisen muo-toja. (Martela & Jarenko, 2017) Työelämässä tapahtuvien nopeiden muutosten keskellä itseohjau-tuva työskentelyn tapa, luovuus ja itsenäinen päätöksenteko sekä siihen sisältyvä työnteon va-paus ovat ratkaisevassa asemassa. (Harisalo, 2011, Laloux, 2014) Työn muuttuessa muuttuvat myös työn vaikutukset työntekijään ja hänen hyvinvointiinsa, samoin kuin erilaiset tavat hallita ja johtaa työtä. Organisaatioilla ei ole aikaa tai taloudellisia resursseja jatkaa toimintaa entisellään, vaan kaikki mahdollinen tieto ja osaaminen tulee pyrkiä siirtämään päätöksenteon avuksi. (La-loux, 2014)
Itseohjautuvuuteen liittyvä sisäinen motivaatio vaikuttaa positiivisesti yksilön kykyyn suorittaa vaativia tehtäviä ja oppia uusia asioita, samalla työn tehokkuus paranee (Deci & Ryan, 2000). Työ-elämän uudistamis-, kehittämis- ja muutostarve tunnistetaan yleisesti (ks. Juuti & Vuorela, 2002, Manka & Manka, 2016). Työelämä muuttuu ja johtamisen haastetta lisäävät eri-ikäiset ja eri
elämäntilanteessa olevat työntekijät (Hietamäki, 2013). Johtajuudessa vaatimukset voivat olla ris-tiriitaisia, jolloin selviytyminen edellyttää luovaa älykkyyttä. On luotava merkityksiä unelmien ja visioiden avulla ja toisaalta nopeus, joustavuus, integraatio ja innovatiivisuus ovat organisaation menestystekijöitä. Johtajuudelta vaaditaan älykkyyttä, vuoropuhelua ja jatkuvaa uudistumista yk-silön itseohjautuvuuden ja itsensä johtamisen ohjaamisen ja tukemiseen. Älykkääseen johtami-seen sisältyy itsensä johtaminen, tiimien johtaminen ja organisaation johtaminen. Se perustuu nopeuteen, yksinkertaisuuteen ja asioiden toimeenpanoon. Itseohjautuvien tiimien toiminta pe-rustuu vuoropuheluun tiimin sisäisessä toiminnassa. (Sydänmaanlakka, 2004) Toimiva tiimi vaatii selkeät päämäärät ja tavoitteet, ongelmana on, ettei niihin aina sitouduta. Henkilöstön sitoutta-minen itseohjautuvuuden lisäämiseksi vaatii johtajalta määrätietoisuutta. (Sydänmaanlakka, 2004)
Itseohjautuvuudesta on Suomessa viime aikoina tehty opinnäytetöitä, joista suuri osa on ollut pro gradu- tutkimuksia. Itseohjautuvuutta on tutkittu esimerkiksi ammatillisen toimijuuden kan-nalta (Henell, 2019), itseohjautuvuuden johtamisen kankan-nalta (Malo, 2012) sekä itseohjautuvuu-den lisäämisestä työntekijöiitseohjautuvuu-den kokemuksen kannalta (Makkonen, 2019). Suomalaisessa aiem-massa tutkimuksessa itseohjautuvuutta on käsitelty sairaanhoitajakoulutuksen eri vaiheissa. It-seohjautuvuus kuvattiin positiiviseksi koulutuksen valmennuksen tulokseksi, ja se koettiin omi-naisuudeksi, jota tarvitaan työelämässä. (Löfman, 2014) Itseohjautuvuuden toteutumista on tut-kittu myös organisaatiomuutoksen aikana. Tutkimuksen mukaan on olemassa erilaisia motivaa-tio-orientaatioita 1) autonominen, 2) kontrolli- ja 3) rakentumaton orientaatio. Autonominen orientaatio on yhteydessä työn itsenäisyyteen, sisäisiin motivaatiotekijöihin sekä yleiseen työtyy-tyväisyyteen, joka kuvaa itseohjautuvaa työntekijää. (Sundholm, 2000) Terveydenhuollon työnte-kijöiden aktiivisuus ja osallistaminen toiminnan jatkuvan parantamisen kautta on ollut myös tut-kimuskohteena. Tutkimuksen pohjana käytettiin Lean-johtamista. Aktiivisuus, osallistaminen ja osallistuminen liittyvät itseohjautuvuuden käsitteeseen. (Leivonen, 2020) Hoitotyön ja sosiaali-työn opiskelijoilla on tutkittu itseohjautuvuutta ammatillisen koulutuksen alussa. Tutkimuksessa todettiin, että hoitotyön opiskelijoilla itseohjautuvuus oli vähäisempää kuin sosiaalityön opiskeli-joilla. (Turunen ym.,1997)
Kansainvälisesti itseohjautuvuudesta on tehty tieteellisiä tutkimuksia viime vuosina, mutta suuri osa niistä keskittyy työssä tapahtuvaan itseohjautuvaan oppimiseen. Terveydenhuoltohenkilös-tön itseohjautuvan oppimisen valmiuksista tehdyn tutkimuksen mukaan on olemassa tekijöitä, jotka vaikuttavat opiskelijan valmiuteen itseohjattuun oppimiseen. (O’ Shea, 2003, Slater & Cu-sick, 2017) Työmotivaation ja psykologisen terveyden välistä suhdetta on tutkittu ja todettu, että psykologisella työhyvinvoinnilla voidaan edistää omaehtoista motivaatiota eli sisäistä ja tunnis-tettavaa motivaatiota. (Dagenais-Desmarais ym., 2018, Hashemabadi ym., 2013) Itseohjautuvuu-den mahdollistavien työolojen on todettu lisäävän itseohjautuvuutta erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Ammatillisen itseohjautuvuuden on todettu vaikuttavan sosiaalisiin normeihin, ar-voihin ja tuotantotapoihin. (Schooler ym., 2004) Itsensä johtamisen teoria antaa näkökulman it-seohjautuvuuden johtamiseen. Itsensä johtamisen teoria esittää, miten asioita tulisi tehdä. Se liittyy liike-elämän tarpeisiin ja pyrkii kuvaamaan miten itseohjautuvuutta ja motivaatiota voi-daan lisätä. (Neck & Houghton, 2006)
Kirjallisuuteen perustuen on olemassa tiedon aukko itseohjautuvuuden akateemisessa tutkimuk-sessa terveydenhuollon alalla. Tutkimusta itseohjautuvuuden soveltamisesta julkitutkimuk-sessa tervey-denhuollossa ei juurikaan ole. Lisäksi itseohjautuvuus käsitteenä tunnetaan huonosti. Tietoa tar-vitaan lisää henkilöstön itseohjautuvuudesta, heidän kokemuksistaan sekä keinoista motivoida heitä itseohjautuvuuteen. Itseohjautuvuuteen liittyvää kritiikkiä ei juurikaan ole tutkittu. Tiedon aukko on olemassa myös eri-ikäisten työntekijöiden itseohjautuvuudessa sekä itseohjautuvuu-den vaikutuksista työn kehittämiseen. Tutkittua tietoa tarvitaan lisää erilaisista esteistä ja rajoi-tuksista, jotka saattavat estää itseohjautuvuutta, työilmapiirin vaikutuksista itseohjautuvuuteen sekä itseohjautuvan henkilöstön johtamisesta. Näistä syistä henkilöstön kokemuksien tutkimi-nen ja itseohjautuvuuden vaikutusten tutkimitutkimi-nen hoitotyön kehittämisessä ovat perusteltuja.
Tutkimukseni aiheen valintaan vaikutti kiinnostukseni itseohjautuvuutta kohtaan, jonka taustalla on erään organisaation strateginen tavoite, itse- ja yhteisöohjautuvuus. Tässä tutkimuksessa tar-kastellaan itseohjautuvuutta hoitotyöntekijän näkökulmasta hoitotyön kehittämisen kannalta.
Tutkimuksessa keskitytään hoitohenkilöstön käsityksiin itseohjautuvuudesta, omaehtoiseen työn kehittämiseen, kyvykkyyteen, itseohjautuvuuteen yhteisöllisenä toimintana sekä lähijohtajien
itseohjautuvuutta tukevaan toimintaan. Tutkimus toteutettiin erään perusterveydenhuollon or-ganisaation vuodeosastolla keväällä 2021.