Itseohjautuvuus omaehtoisuutena

Itseohjautuvuudesta tuntui lähes kaikilla olevan samansuuntaisia ajatuksia. Vastauksissa koros-tettiin vastuullisuutta omasta työstä, kyvystä ja halusta tehdä päätöksiä sekä vastuuta myös työ-yhteisön kehittämisestä. Haastateltavat tiedostivat itseohjautuvuuden tarkoituksen toimia ilman ulkopuolista ohjausta, mutta kaikki olivat sitä mieltä, että lähijohtajia tarvitaan edelleen moniin asioihin, kuten ohjaamiseen ja kannustamiseen.

”No varmaan sitä semmosta tietynlaista ongelmanratkaisukykyä, ettei ihan joka asiaan tarvii sitä esimiestä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei esimiestä olisi ollenkaan. Tietynlaista halua rat-kaista itsekin niitä ongelmia.” (H10)

”Itseohjautuvuus on sitä että, otetaan vastuuta omista toimista, tehdään päätöksiä itsenäisesti, jolloin esimiehen tarve päivittäisissä toimissa vähenee.” (H8)

Itseohjautuvuuteen kuuluu henkilöstön mukaan vahva vastuullisuus asioiden suunnittelusta niin yksilötasolla kuin työyhteisössäkin. Varsinkin sairaanhoitajien vastauksissa korostui se, että jo koulutuksessa oli painotettu sairaanhoitajan vastuuta myös koko työyhteisön toiminnasta. Toi-saalta vastauksissa pohdittiin vastuun määrää ja sitä voidaanko vastuunottoa vaatia kuinka pal-jon, esimerkiksi sijaisilta, jotka käyvät silloin tällöin tekemässä keikkaa.

Vastuu oman ammattitaidon säilymisestä ja tietojen ylläpitämisestä koettiin tällä hetkellä hieman ristiriitaisena asiana, varsinkin kun lähes kaikki koulutukset ovat nyt koronan myötä olleet tau-olla. Pääasiassa henkilöstö oli sitä mieltä, että vapaa-aikaa ei käytetä työasioiden opiskeluun ja materiaalien lukemiseen. Muutamat vastaajat käyttivät vapaa-aikaansa päivittääkseen tietojaan tai oppiakseen uutta. Vapaa-ajalla asioiden opiskelun syyksi kerrottiin halu antaa oikeaoppista ja laadukasta hoitotyötä. Vapaa-ajalla tietoa haettiin lähinnä uusista lääkkeistä, hoitotoimenpiteistä sekä tietyistä potilasryhmistä, joiden hoitokäytänteet olivat saattaneet muuttua. Lisäksi tutkittiin joitain harvinaisempia sairauksia. Näiden lisäksi moni luki myös ammattilehtiä. Työaikana asioi-den tutkiminen koettiin ongelmalliseksi ajan puutteen vuoksi. Työaikana tarkasteltiin lähinnä vii-meisimpiä hygieniaohjeita, laboratorio- ja röntgentutkimukseen valmistautumisia sekä erilaisia toimenpiteitä, kuten pleuradreenin tyhjennyksiä ja haavan alipaineimuhoitoja. Osaltaan nämä koettiin tärkeäksi, jotta hoitaja osaisi kertoa myös potilaalle, miten valmistautua toimenpitee-seen tai miten jokin toimenpide tehdään.

” Mulla vähän sellainen kanta, että mä en sitä (etsi työhön liittyvää tietoa) vapaa-aikana tee, se on mun mielestä työaikaa. Mä selaan sähköpostit, että jos on jotain akuuttia, mutta mä en vapaa-aikana paneudu mihinkään miljooniin liitteisiin mitä sieltä tulee.” (H2)

” Vapaa-ajalla luen jonkun verran sitä mukaa, kun tulee uusia tai pitkästä aikaa jotain tiettyjä po-tilasryhmiä, sairauksia tai hoitotoimenpiteitä… ihan vapaa-ajalla saatan googlailla… työaikana jonkun verran, mutta siihen ei juurikaan ole aikaa, katson esimerkiksi videoita Terveysportista tai valmistajan sivuilta ja myös sairaanhoitopiirin voimassa olevia hygieniaohjeita.” (H11)

Osa ilmoitti tekevänsä Oppiportin verkkokoulutuksia esimerkiksi sairauslomalla, jos ne koettiin mielekkäiksi. Verkkokoulutukset koettiin mielenkiintoiseksi ja omaa osaamista edistävinä. Perus-teeksi niiden tekemiseen vastaajat kertoivat mielenkiinnon uusien asioiden oppimiseen. Tieteelli-siin tutkimukTieteelli-siin tai tuoreiTieteelli-siin väitöstutkimukTieteelli-siin perehdyttiin vain harvoin.

”Vapaa-ajalla ei tule paljon tehtyä (luettua työhön liittyviä materiaaleja). Sairauslomalla voi tehdä, jos se ei ole liian raskasta ja se on mielekästä.” (H4)

Vapaa-aikana työsähköpostin lukeminen koettiin ristiriitaisena, vaikka monesti sähköposteissa olisi ollut tietoa koulutuksista tai uusista asioista hoitotyöhön liittyen. Moni koki, että vapaa-ajalla sähköpostin lukeminen hämärsi työ- ja vapaa-ajan rajaa ja se koettiin ongelmalliseksi. Työhön liittyviä sähköposteja kerrottiin tulevan paljon ja moni kokikin, ettei niitä ehdi lukea työaikana ja jos lukisi, niin se aika olisi silloin potilastyöstä pois. Tästä koettiin voimakasta eettistä ristiriitaa.

Jos sähköpostien lukemisen pyrki jättämään työajalle, moni pelkäsi, ettei niitä kuitenkaan ehdi lukemaan, jolloin saattaisi jotain tärkeää tietoa jäädä huomaamatta. Henkilöstö oli havainnut tä-män esimerkiksi palaverien ja koulutusten kanssa, joihin ei aina ehtinyt reagoida, kun ei sähkö-posteja ehtinyt lukemaan.

” Mä luen kaikki työsähköpostit aina vapaa-ajalla, mutta silloin se tarkoittaa, että mä oon periaat-teessa koko ajan töissä. Mä olen myös pahoillani ja harmissani siitä, että meillä ei riitä työaikaa siihen, en kyllä todellakaan ehdi työsähköposteja lukea työvuorossa.” (H8)

” Monet palaverit ja koulutukset menee ihan ohi, kun en vapaa-aikana sähköposteja katso, ja työ-aikana ei ehdi. Mutta kun sitä sähköpostiakin tulee niin paljon, niin ei ehdi kuin akuuteimmat kat-soa.” (H11)

Itseohjautuva asioiden selvittäminen työn ohessa koettiin ongelmalliseksi. Toisaalta ymmärret-tiin, että työnantajan toive oli henkilöstön itseohjautuva toimiminen ja ymmärrettiin lähijohtajien kiire ja suuri työtaakka, mutta moni korosti sitä, että asioiden selvittelyihin käytetty aika on poti-lailta pois. Haitaksi koettiin myös se, että nykyisessä tilanteessa ei ole aikaa toimia itseohjautu-vasti, jolloin vaatimus itseohjautuvuudesta suurentaa työkuormaa ja aiheuttaa stressiä.

”Joskus tavallaan joutuu käyttämään työaikaa liikaa, kun itse selvittää jotain asiaa. Olisi helpom-paa, jos olisi valmiit selkeämmät ohjeistukset. Selvittäminen vie aikaa itse työn tekemiseltä.” (H1)

Haastattelussa nousivat esiin eri-ikäisten työntekijöiden itseohjautuvuus. Moni koki, että iältään nuoremmat hoitajat olivat itseohjautuvampia kuin vanhemmat. Tämä oli lähes kaikkien vastaa-jien kokemus huolimatta heidän iästään tai työkokemuksestaan. Toisaalta mainittiin, että osa

vanhemmista hoitajistakin on hyvin itseohjautuvia. Tämän koettiin olevan lähinnä persoonakoh-tainen kysymys. Syyksi nuorempien työntekijöiden suurempaan itseohjautuvuuteen arveltiin ole-van nykyinen koulutus, jossa opetetaan ja vaaditaan itseohjautuvuutta.

”Mä ehkä sanoisin, että nuoret on enemmän itseohjautuvia kuin vanhemmat… toki se persoona vaikuttaa, mutta nykyään toi koulutus on muuttunut sellaiseksi että opiskelijat joutuu olemaan jo opiskeluvaiheessa itseohjautuvia, se vaan tulee näkyviin tossa työelämässä.” (H1)

Itseohjautuvuus koettiin pääasiassa hyvänä asiana. Sen toivottiin parantavan potilaiden hoidon laatua lisäämällä aktiivisuutta työn kehittämiseen ja yksikön omiin tapoihin tehdä työtä potilaan hyväksi. Ongelmaksi koettiin ihmisten erilainen käsitys itseohjautuvuudesta. Moni toivoikin, että organisaatiosta tultaisiin kertomaan, millaista itseohjautuvuutta heiltä odotetaan ja mitkä ovat ne raamit, joiden sisällä voidaan toimia.

”Jos se itseohjautuvuus toimii hyvin, niin silloin työyhteisöstä jäisi monta klikkiä pois välistä, mutta ongelma tässä on se, että miten kukin kokee sen eli mitä on itseohjautuvuus, mitä kuuluu siihen, mistä pitää ottaa vastuuta ja mistä ei. Mutta toimiessaan koen, että se on hyvä juttu.” (H2)

Itseohjautuvuuden haittavaikutuksiin ajateltiin kuuluvan stressi, varsinkin jos ei ole selviä peli-sääntöjä määritelty. Tähän liittyen mainittiin, että jos joku henkilö on kovin vahva ja itseohjau-tuva, hän saattaa alistaa muita henkisesti. On riski, että työyksikössä jotkut nostavat itsensä kor-keampaan asemaan käskyttääkseen muita tai muodostuu erilaisia kuppikuntia. Osa haastatelta-vista mainitsi myös niin sanotut heikosti itseohjautuvat, jotka laistavat omaa vastuutaan ja siirtä-vät tekemättömiä asioitaan seuraavalle vuorolle, kun ei esimerkiksi viitsitä selvittää, mistä jotain tuotetta saa vaikkapa tilattua. Näiden ääripäiden koettiin tuovan työyhteisöön ristiriitoja, jotka lisäsivät työn henkistä kuormittavuutta.

Itseohjautuvuuden nähtiin toteutuvan enimmäkseen autonomisessa työvuorosuunnittelussa, päivittäisessä hoitotyössä, oman itsensä johtamisessa sekä jonkin verran vastuualueissa. Auto-nominen työvuorosuunnittelu ei haastateltavien kertoman mukaan toteutunut vielä kunnolla.

Vaikka henkilöt itse suunnittelivat työvuorojaan, ei tilannetta osattu katsoa yhteisöllisesti, vaan

suunnittelua tehtiin pääasiassa vain omien toiveiden mukaisesti, joka aiheutti liikaa henkilöstöä toisiin päiviin ja työvuoropuutoksia toisiin päiviin. Näihin työvuorosuunnittelun vastuuhenkilöt joutuivat usein puuttumaan. Autonominen työvuorosuunnittelu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ensin ehtineet saavat parhaimmat työvuorot, vaan ne tulisi olla soviteltavissa. Henkilöstö kaipasi myös lisää keskustelua työvuorolistojen suunnitteluvaiheessa. Useimmiten valitettiin viikonlop-putöiden ja yövuorojen epätasaisesta jakautumisesta. Yleinen päätelmä oli se, että asioista pi-täisi pystyä neuvottelemaan enemmän. Ongelmaksi koettiin myös uuden työaikalain (872/2019) muutokset, jossa työntekijälle vaaditaan 11 tunnin keskeytymätöntä vuorokausilepoa. Monet ko-kivat sen heikentävät työssä jaksamista sekä perheen ja työn yhteensovittamista. Lisäksi lain tul-kinnanvaraisuus poikkeustilanteissa koettiin hyvin epäselvänä. Suuri osa koki myös, että osaston toiminta hankaloitui lain myötä, kun saattoi tulla tilanteita, että esimerkiksi työvuoron ainoa sai-raanhoitaja saattoi tulla työvuorosuunnittelun mukaisesti vasta tuntia myöhemmin töihin kuin muut työntekijät.

” Todennäköisesti mä saan sellaiset listat, kuin mä suunnittelen, jos mä ehdin suunnitella ne lis-tat. Mä pistän itteni sellaisiin vuoroihin mihkä mahtuu, että mä en ole se viidestoista sunnuntain iltavuorossa, jos maanantai aamussa ei ole ketään. Mä suunnittelen ne työvuorot silleen, että mä pääsen niihin vuoroihin, niiltä osin hallitsen asian. (H11)

” Toi uus työaikalaki hankaloittaa tosi paljon listojen tekoa. Jos esimerkiksi oot valinnut työputken alkamaan iltavuorolla, mikä on ihan järkevää vapaitten jälkeen, niin käytännössä sä joudut ve-tään sellaisen iltaputken, ettet esimerkiksi iltaisin nää lapsia useaan päivään… työyksikön kan-nalta illasta aamuun tulo on tosi hankalaa, kun sä tuut reilu tunti myöhemmin töihin kuin muut ja jos sä vielä oot osaston ainoa saikkari, niin kuka siellä on vastuussa sen aikaa. Ja meillä ainakin vaikeuttaa noi iltaputket lasten harrastuksiin vientiä.” (H13)