Ilta

Toistaiseksi raskain kuvapäivä minulle. Kuvauspaikka oli ihanteellinen, Akavan eduskuntaneuvotteluhuone. Soikea pöytä, joka saatettiin jakaa säteittäisesti

kuu-teen eri elementtiin. Aamupäivällä harjoittelimme koko kohtauksen. Ruokatun-nin aikana suunnittelimme ja piirsimme kuvajaon Jussin (Äkräs) ja Pekan kanssa.

Kohtaus oli monin ristiriitaisin tavoin jännitteinen ja kameratyön kannalta vaikea jäsentää. Olen tavattoman kiitollinen koko kuvausryhmän tavalle toimia vaativas-sa työtilanteesvaativas-sa. Myös kaikki näyttelijät olivat ihania, rakentavista ehdotuksista ei ollut pulaa.

Tätä kohtausta kuvattaessa oli valovoimaisista objektiiveistamme ratkaiseva hyöty. Kuvasimme koko kohtauksen paikan omilla putkivaloilla.

16.6.

Vapaa lauantai. Kesän kaunein päivä. Vietän sitä oluen voimalla. Kolmas osa elo-kuvasta on kuvattu. Luin juuri käsikirjoituksen uudestaan. Se vaikuttaa pelotta-van tapahtumakylläiseltä. Kerrontakieli on pidettävä äärimmäisen yksinkertaisena, jotta emme joutuisi pituuden kanssa ihmeisiin. Huomenna ryhdymme Marjalee-nan (Virtanen, kuvaussihteeri) ja Ollin (Soinio, apulaisohjaaja) kanssa perkaamaan oleellisuuksia.

Tämän hetken kirous. Joudumme kuvaamaan kohtauksia väärissä järjestyksissä.

Syntyy kerrontaan kohtuuttomia epäloogisuuksia. Litjan tapa improvisoida tilan-teita, heittää ilmaan aihelmia, jotka sitten eivät voikaan saada jatketta, kun jatketta on jo tehty. Kuvasimme jo pari viikkoa sitten kohtauksen, jossa Olli tulee kotiin ja sanoo ”Olisit nähnyt Tuomolan naaman, kun minä annoin sille potkut…” Nyt tuo kohtaus sai kuvauksessa uuden ilmeen, karjaisullaan Tuomola räjäyttää Ollin pään.

Tämä ja kotikohtauksen väliin jäänyt vahtimestarikohtaus tuntuu nyt tarpeetto-malta. Väärässä järjestyksessä kuvaaminen on vasta alussa, ja jo nyt joudun sen kanssa uskomattomiin vaikeuksiin.

On tarkoitus, että elokuvaan tulisi Ollin kertojaspiikki. Sitä ei ole vielä kirjoi-tettu. Huomaan että en kuvaustilanteissa pysty riittävästi huomioimaan sen osuut-ta. Käytännön työ on sen verran rankkaa, että kokonaisuuteen tähtäävät fi nenssit jäävät jälkityön varaan.

19.6.

Eilen oli mahdoton päivä. Kaksi kohtausta ei ottanut mahtuakseen samaan päi-vään. Ollako mielissään, että homma tehtiin kuitenkin, vai pahoillaan, että kum-paankaan ei keritty keskittyä.

Ensin Sipilän maniakohtaus mielisairaalassa, siis kun Olli herää vankeuteen ja Olli ja Ronkainen potkupallokentällä. Piskonen oli pahoillaan, että hän ei kerinnyt varmistaa suoritustaan. Vaikeudet ulkopuolella. Vaihtuva yleisömäärä, pilvisyys/au-rinko, musiikki ja mainokset kovaäänisistä. Herkkä kohtaus oli ruhjottava pakko-rakoon. Tunsin itseni syylliseksi Piskosen puolesta, vaikka aikatauluvaikeudet eivät olleetkaan omaa syytäni.

Mielisairaalakohtaus oli mielenkiintoisempi. Kerittiinkö Jukan tyyppiä tutkia tarpeeksi. Annoin Jukalle vinkkiä laittaa tyyppiin pisara teologia, ja tulihan sitä aina

profeetaksi saakka. Kohtauksen jälkeen olin samalla tavalla ymmällä kuin konsertin jälkeen, kun työ menee sujuvasti, niin en varmalla tiedä miten oikeastaan on men-nyt. Yritin jakaa vastuuta kyselemällä toisilta.

Kieltämättä ryhmällä oli ristiriitaisia käsityksiä elokuvan luonteesta. Tyylilaji, johon itse suhtauduin epäillen, siis tuo vallan överi, hyväksytään. Mihin joudun sen kanssa? Kotimatkalla analysoimme Pekan kanssa tehtyä. Kuvatussa materiaa-lissa on kahteen suuntaan repiviä aineksia. (Niin on juonessakin.) Tuo villimpi on käsistä loittonevaa ja kontrolloimattomampaa, mutta se kasvaa käsikirjoituksen anarkismista. En osaa toivoa muuta kuin se jälkityöllä – spiikki, leikkaus, musiikki – taltutetaan vakavan elokuvan materiaaliksi. Päätän tehdä loppuviikon kuvat ää-rimmäisen tiukoiksi.

Näimme eilen johtoryhmän kokouksen kopion. Tyylilaji sitä mistä pidän, ana-lyyttinen. Litja löysi kuitenkin kohtauksesta kehittelyvirheen. Kun Tuomola karjai-see, pamahtaa Ollin pää heti siruiksi. Olisi pitänyt rakentaa kehittely. Tuo Litjan lähis¹⁰ on mahdollista paikata helposti.

22.6.

Juhannusaattoa edeltävä yö. Ehdin nukkua raskaan kuvausviikon jälkeen tunnin, kun Kullervo Kukkasjärvi¹¹ juuri herätti minut puhelimella.

Kullervon asia oli varmistaa se, mitä konjakin voimalla tapahtuneessa kuvaus-jakson päättäjäisissä olin sanonut Lauri Kanervalle¹², että en siis jaksa ottaa kantaa enkä lainkaan ajatella sitä, miten Ihmemiestä pitäisi mainostaa. Jos vaikka minulla olisikin jokin aavistus millainen elokuva tästä tulee, en taatullakaan tiedä millainen kauppatavara tästä tulee. En jaksa enkä halua ajatella sitä.

Juhannuksen jälkeinen viikko oli ennalta päätettyä kesälomaa.

4.7.

Kolme päivää kuvattu lomaviikon jälkeen. Tälle viikolle on osunut kolme elokuvan vaikeinta käännekohtaa. Yöklubi ja baari, siis kun Ollin pääjohtajuutta juhlitaan ja Olli tapaa uudestaan Annelin¹³. Ollin tulo kotiin tuhoamaan papereita, siis jakso jossa Olli näkee tv:ssä Jozon, sekä Ollin ja Annelin ensitapaaminen räkälässä. Se kuvataan tänään.

Eilen jouduimme keskeyttämään kuvaukset Ollin kotikohtauksessa. Syy. La-vasteet eivät olleet kunnossa eikä lavastajaa löytynyt mistään. Ehdotin Kullervolle, että työsopimus ”Matteuksen” eli Matti Marttilan kanssa purettaisiin. Ammattiyh-distyksen pykälien mukaan jouduimme kuitenkin antamaan hänelle varoituksen.

Kuvausryhmä työsti lavasteet. Jossain iltapäivällä Matteus ilmestyi kuvauspaikalle patologisessa humalassa. Olin itse poikennut ulos ja palatessani kuulin sisältä hui-maa saarnaa. En uskaltanut mennä sisään. Matteuksen poistuttua huoneistossa vallitsi kammottava hiljaisuus. Kukaan ei suostunut kertomaan mitä lavastaja oli puhunut. Yritimme jatkaa keinotekoisesti työtä, mutta siitä ei tullut mitään. Litjan piti näytellä huiminta sekoilukohtaustaan. Alistuneena hän totesi, ettei hän pysty

Maija Karhi (vas.) esitti Ihmemiehen vaimoa, ohjaaja oikealla (Filminor Oy / KAVI).

Ihmemies (Antti Litja, oik.) kohtaa elämänsä naisen Annelin (Saara Pakkasvirta).

Antti Peippo ohjaa (Filminor Oy / KAVI).

tuollaiseen nyt, kun todellisuuden pyörremyrsky oli pyyhkäissyt meidät hiljaisiksi.

Perjantaina meillä on varapäivä. Jatkamme kohtauksen silloin valmiiksi.

Kirjoitan tätä, vaikka onkin yö enkä saa tapausta mielestäni. Tähän saakka kaikki onkin ollut liian helppoa. Tapaus on huimassa kontrastissa työryhmän vas-tuulliselle työskentelylle.

6.7.

Huh mikä viikko. Kuvasimme räkäläkohtauksen. Kohtaus on kenties ainoa, jon-ka olin kuvitellut valmiiksi yksityiskohtia myöten ennen kuvausten alkua. Itselleni tuo kohtaus on elokuvan avainkohtauksia. Siinä päähenkilöt Olli ja Anneli koh-taavat ensimmäisen kerran. Minulle itselleni kohtauksen vire on merkityksellinen Kunkun (Martti Kuningas) esittämän roolin kautta. Olin nähnyt tuon kaiken jo aikaisemmin, toteutin vain näkemääni, siis miehen joka alkaa syödä muhennosta käsin ja tulee heitetyksi ulos. Kummallista asiassa on vain se, että en muista missä olin tapahtuman nähnyt, ja kun tarkemmin ajattelen en sitä ole nähnyt missään.

Luultavasti olen kuvitellut nähneeni kaiken, ja nyt näen fi lmattuna sen minkä olen kuvitellut nähneeni jo parikymmentä vuotta sitten.

Itse kuvaustilanne muodostui painajaiseksi. Ensin kamera aloitti reistailun, se ei suostunut 35 sek pitempiin ottoihin. Sitten alkoi rankkasade. Ulos ikkunoit-ten taakse sijoitetut lamput vaarassa. Kuvaukset oli keskeytettävä. Siinä pyöriteltiin peukaloita kaikki joukkokohtaukseen liittyvät paineet niskassa. Lopulta lamput pei-tettiin ulos suunnattomalla muovipressulla, ja Pekan kanssa improvisoimme uuden kuvaussuunnitelman levinneelle kameralle. Kaikkea kaaosta oli dokumentoimassa Eero Tuomikoski tv:n kuvausryhmineen. (Eero olikin ensimmäinen ulkopuolinen ku-vauksiamme seuraamassa. Kuvausryhmämme osasi arvostaa tv-ryhmän toimintaa, se ei todellakaan häirinnyt omaa työtämme. Koimme Eeron mieluisaksi vieraaksi.)

Kohtauksen avustajat olivat katajanokkalaisen Vinssi-ruokalan vakioasiakkaita.

Olli Soinio oli valikoinut heidät. Tuula Nyman baariemäntänä oli koettu niin välttä-mättömäksi, että kohtaus Tuulan aikataulujen takia oli tungettu tähän muutenkin tiukkaan rakoon. En liioin Kunkun tilalle olisi saattanut kuvitella ketään toista. Pra-hassa käyty pantomiimikurssi oli tarpeen.

Kuvasimme harjoittelematta Kunkun ja Tuulan kamppailun. Sanoin heille vain, että he eivät voi keksiä mitään niin kummaa, etteikö se mahtuisi elokuvaan. Otok-sen jälkeen spontaanit kättentaputukset.

Antilla oli oma tulkintansa omasta osuudestaan. Se poikkesi omista kaavailuis-tani. Kiireessä toteutimme Antin suunnitelman, kiireisen ulossyöksyn. Päätimme teoretisoida jälkeen päin.

Katsoimme Korpilammella kuvattuja yökerho-otoksia. Sairaampaa kuin käsikir-joituksessa. Olen tyytyväinen. Kuvaajien väriefektivalaisu loistavaa.

On klo 2 yöllä. Pitäisi suunnitella alkavan päivän kuvausta, tuota katkennutta kohtausta. Ollin totuuden hetki. Mitenkä tehdä todellinen murtuminen, asteittai-nen kouristus persoonattomuuden tyhjyyteen.

9.7.

Alkava viikko on tarkoitus omistaa Ollin epätoivolle. Eilen olimme suuremmalla joukolla Stockmannilla tutkimassa kuvausten edellytyksiä. Luulen, että tästä tulee hauska päivä, ellei Litjan pyjama-asu aseta tavaratalon taholta rajoituksia.

Tavoitteet: Viidakon laki, olemassaolon taistelu. Antin on määrä hiipiä kuin pantteri viidakossa. Tavaravuoret saavat luvan muuttua aarniometsäksi.