Analysoidessani sitä, vaikuttaako ikä nuorten mielestä kielenkäyttäjän kiroilutottumuksiin, olen jakanut vastaajat kolmeen ryhmään: 1) niihin, joiden mielestä eri-ikäisten kiroilutottumuksissa on eroja, 2) niihin, joiden mielestä kiroilutottumukset eivät vaihtele ikäryhmittäin ja 3) niihin, jotka eivät selvästi ole kumpaakaan mieltä.
37
Vastaajista 90,4 % kuvailee ikäryhmien välillä esiintyviä kiroilueroja ja on sitä mieltä, että ikä vaikuttaa kiroilutottumuksiin ainakin jonkin verran. Erojen saatetaan kertoa kuitenkin olevan hyvin pieniä, minkä lisäksi usea vastaaja painottaa, että ikäryhmien sisällä saattaa olla paljon vaihtelua. Vastaajista 5,3 % uskoo, ettei iällä ole vaikutusta kiroilutottumuksiin. 4,3
%:ssa vastauksista ei voi päätellä vastaajan mielipidettä siitä, onko iällä merkitystä kiroilutot-tumuksien kannalta.
Analysoidessani käsityksiä iän vaikutuksista kiroilutottumuksiin jaan ihmiset ikäjatku-molla viiteen ryhmään: lapsiin, teini-ikäisiin, varhaisaikuisiin, aikuisiin ja vanhuksiin. Vaiheet mukailevat Marinin (2001: 19) esittelemiä ikävaiheita, mutta mielestäni on ollut tarpeellista tarkentaa ryhmäjakoa siten kuin se aineiston vastauksissa hahmottuu. Vastauksia analysoides-sani olen törmännyt jälleen siihen, kuinka hankalasti ”nuori” on määriteltävissä: kyseinen ikä-vaihe saa informanttienkin vastauksissa erilaisia määritelmiä, mikä johtunee niin käsitteen laa-juudesta kuin myös aineiston nuorten suuresta ikäjakaumasta. Aineiston nuorimmat vastaajat saattavat nimittää nuoriksi itseäänkin nuorempia, kun taas muutamat aineiston vanhimmista vastaajista pitävät nuorina vielä runsaasti heitä itseään vanhempia henkilöitä. Tämän vuoksi nuorten jakaminen edelleen teini-ikäisiin ja varhaisaikuisiin on ollut mielestäni analyysivai-heessa tarpeellista. Teini-ikä ja varhaisaikuisuus tulevat erillisinä ikävaiheinaan esille myös vastauksissa. Useat vastaajat kuitenkin jakavat ihmiset karkeasti ”nuoriin” ja ”vanhempiin”.
Joidenkin vastausten kohdalla olen joutunut itse tekemään tulkintoja siitä, minkä ikäisistä ih-misistä puhutaan.
56,0 % vastaajista kuvaa erojen näkyvän siinä, kuinka paljon kielenkäyttäjä kiroilee. Lä-hes poikkeuksetta teini-ikäiset nuoret hahmottuvat vastauksissa eniten kiroilevaksi ikäryh-mäksi.
(42) Nuoret ja nuoret aikuiset kiroilevat varmaan eniten. (75 NT-PKarjala)
(43) Uskoisin, että kiroilua syntyy eniten (julkisesti) nuorilla ylästeelaisilla, vaikkakin kiroilua on varmasti lapsesta vanhukseen. – – (171 NT-PKarjala)
Vastaajista 49,8 % arvelee nuorten kiroilevan muita ikäryhmiä enemmän. Heistä hieman alle puolet tähdentää nimenomaan teini-ikäisten olevan eniten kirosanoja käyttävä ikäryhmä. Hjort (2017: 240) tuo tutkimuksessaan esille olemassa olevan stereotypian siitä, että nuoret kiroilisi-vat muita ikäryhmiä enemmän. Hän onkin pyrkinyt selvittämään, onko oletus edelleen voimis-saan. Hjortin aineiston vastaajista yli puolet oli sitä mieltä, että nuoret kiroilevat aikuisia enem-män. Toisaalta hieman alle 40 % hänen informanteistaan kuitenkin arveli, että nuoret ja aikuiset kiroilevat yhtä paljon. Hjortin tutkimuksessa kiinnostavana yksityiskohtana esille tulee se, että
38
kaikkein vanhimmat informantit – yli 70-vuotiaat – olivat ainut ikäryhmä, jossa enemmistö ajatteli aikuisten ja nuorten kiroilevan saman verran. (Mp.) Näyttää kuitenkin pääsääntöisesti siltä, että kaikenikäiset suomalaiset mieltävät nuoret eniten kiroilevaksi ikäryhmäksi.
Sen lisäksi, että nuoret ajattelevat eri-ikäisten kiroilevan määrällisesti eri tavoin, he olet-tavat myös kiroilun taustalla vaikuttavien syiden olevan ikäryhmäkohtaisia. 45,0 % vastaajista kertoo näkemyksiään siitä, miten ikä vaikuttaa kiroamisen motiiveihin.
(44) Pienemmät lapset ei saata ymmärtää mitä kirosanat tarkoittaa, matkii isompia. (157 NA-PHäme)
(45) Lapset tekevät sitä anekdotaalisen kokemukseni mukaan ennen kaikkea siksi, että sillä saa aikuisista hauskoja reaktioita irti. – – (14 NT-Uusimaa)
Pienempien lasten kiroilu kuvastuu useassa vastauksessa opittuna asiana. Lasten ajatel-laan kuulevan kirosanoja esimerkiksi vanhemmilta kielenkäyttäjiltä tai televisiosta ja toistele-van niitä ymmärtämättä vielä niiden merkitystä. Ennen kaikkea lasten kiroilua kuvataan rajojen kokeilemiseksi ja huomionhakuisuudeksi. Nuoret kuvaavat kiroilun edustavan lapsille jännittä-vää ”kiellettyä hedelmää”, joka alkaa kiehtoa ennen teini-ikää.
Nuoret eniten kiroilevaksi ikäryhmäksi määrittävistä vastaajista noin puolet kuvaa nuor-ten kiroilua määrältään runsaaksi.
(46) Koen teinien viljelevän vittua joka väliin, ihan naurettavuuteen asti. – – (154 NT-Uusimaa) (47) Alakoulussa se on ollu coolia kiroilla, yläkoulussa se on jo normaalia että joku kiroilee ja opettajat ei kauheesti välitä siittä vaikka eivät pidä sitä hyvänä juttuna (73 NA-Pirkanmaa) (48) – – Lisäksi myös esimerkiksi nuoruus iässä kiroilu on ryhmissä hyvinkin voimakasta, joka voi johtua ympäröivien auktoriteettien haastamisesta, sekä itsenäistymisestä, johon kuuluu edellä mainittu haastaminen. – – (169 MT-PKarjala)
Runsaan kiroilun kuvataan olevan murrosikään ja itsenäistymiseen kuuluvien tunnekuohujen ja rajojen hakemisen seurausta. Myös Battistellan (2005: 73) mukaan pahennusta herättävän kie-lenkäytön ajatellaan olevan yhteydessä auktoriteettien vastustamiseen. Lisäksi kiroilu näyttäy-tyy osana nuorisokulttuuriin kuuluvaa puhetapaa, jolloin kirosanojen käyttämiselle ei välttä-mättä tarvitse olla sen suurempaa syytä, vaan ne toimivat tietyn rekisterin merkkinä. Vastausten perusteella kiroilu ”kuuluu ikään” ja on osa teinien sosiolektiä.
Saamissani vastauksissa mainitaan usein teini-iän yhteydessä ”vitun viljely”, jonka tul-kitsen vittu-sanan huomiota herättävän runsaana ja toistuvana, esimerkiksi adverbimaisena käyttönä. Vastaajien mukaan teini-ikäisille tyypillistä on välimerkkikiroilu sekä kirosanojen käyttäminen painottomina täytesanoina osana arkista kielenkäyttöä. Lari Kotilainen (2007) on
39
tutkinut kieltoverbitöntä kieltokonstruktiota, jolla tarkoitetaan affektiseen käyttöön vakiintu-nutta kieltoverbitöntä rakennetta (mts. 6–8). Joskus kieltosanan paikan voi ottaa kirosana, joka toimii kiteytyneessä rakenteessa affektin lähteenä: esimerkiksi vittu siellä mitään musiikkiesiin-tyjiä tarvita (mts. 113–116; 135–136). Kotilainen (mts. 137–140) kuvaa konstruktiota uudeksi kieltorakenteeksi, joka on syntynyt vastaamaan ilmaisuvoimaisempaa kieltoa kaipaavien kie-lenkäyttäjien tarpeisiin. Kun informantit puhuvat kirosanojen käyttämisestä täytesanoina tai vä-limerkkeinä, on mahdollista, että he viittaavat rakenteisiin, joissa kirosanat toimivat syntakti-sesti muiden lauseenjäsenten tehtävissä. Mohr (2013) tuo esille oletuksen siitä, että kieli muut-tui sodan seurauksena ja että ihmiset ovat käyttäneet kirosanoja nykyisellä tavalla 1900-luvun puolivälin tienoilta saakka. Hän viittaa Brophyyn ja Partridgeen, jotka ovat vuonna 1930 koon-neet ensimmäisen maailmansodan aikaisia lauluja ja slangia ja todenkoon-neet, että sotilaat käyttivät sanaa fucking (’vitun’) niin paljon, että siitä tuli ”varoitus siitä, että substantiivi on tulossa”.
(227–230.) Tämän perusteella kirosanojen ”välimerkkimäinen” käyttö ei ole täysin uusi ilmiö.
Useimmiten mainittu syy teini-ikäisten kiroilulle on kuitenkin itsetunnon pönkittäminen.
(49) Lapset ja teinit kiroilevat koska se on hauskaa ja sillä pääsee mukaan joukkoon, hei ollaan radikaaleja yhessä (Haha). – – (189 NT-Uusimaa)
(50) Teini-iässä kiroilulla haetaan jonkinlaista "asemaa" ja ollaan "kovia". – – (114 NT-PKarjala)
Koska kiroilu on kielletty, kuvastuu uskallus kiroilla vastausten perusteella keinona, jonka avulla sekä lapset että teini-ikäiset pyrkivät vaikuttamaan ikäistään vanhemmilta ja kypsem-miltä. Teini-ikäisten ajatellaan tavoittelevan kiroilun avulla ”cooliutta” ja auktoriteettiasemaa vertaistensa joukossa. Myös ryhmäpaine voi vaikuttaa nuorten kiroilukäyttäytymiseen. Kiroilu näyttäytyy keinona hakea hyväksyntää, kuulua porukkaan ja jopa välttää kiusatuksi tuleminen.
Piipon, Vaattovaaran ja Voutilaisen (2016: 42–43) mukaan normien rikkomista voidaan pitää tarkoituksellisena ja merkittävänä toimintana, sillä odotusten vastaisella käyttäytymisellä voi olla vahvempia merkityksiä kuin sellaisella, joka täyttää odotukset. Lisäksi kiroilu on yksi ryhmän rakentamisen tapa, sillä kielen avulla asemoidutaan tiettyjen sosiaalisten ryhmien jäse-neksi ja tehdään eroa toisiin (mp.). Teini-ikäisille tyypilliseksi mielletyn kielen käyttäminen kuvastuu tietoisena ratkaisuna, jonka avulla identifioidutaan nuorten ryhmän jäseneksi ja ra-kennetaan myös yksilöidentiteettiä. Tupin (2012) pro gradu -tutkielman perusteella myös teini-ikäiset itse kokevat kiroilun olevan keino ilmaista yhteenkuuluvuutta tai vastaavasti erottautua muista ryhmistä. Valtaosa Tupin informanteista kertoo kuitenkin kiroilevansa negatiivisten tun-teiden tai kivun yhteydessä. (Mts. 72–73). Omassa aineistossani tällaiset mielikuvat teini-ikäis-ten kiroilun syistä eivät ole yleisiä.
40
Aineiston perusteella kiroilu kielenkäytön osa-alueena hakee muotoaan lapsuudesta var-haisaikuisuuteen. Runsas kiroilu kuvastuu teini-ikään kuuluvana kielenkäyttönä, ja sen vähe-neminen on vastausten perusteella yksi aikuistumisen merkki.
(51) Varhaisnuorilla kiroilu alkaa pikkuhiljaa, jossain vaiheessa kiroilu laajenee ns huippuunsa, jossa se kuulostaa jo vähän mauttomalta. Yläasteikä on varmaan sellainen raja, jolloin haetaan se oma suhde kiroiluun. Muistan omalta yläasteajalta kiroilun olleen vähän liiankin suuri osa sana-varastoa, ja nyt yläasteikäisiä seuranneena voin todeta saman. Murrosiän jälkeen se ehkä tasottuu, jää pois tai sitä "oppii käyttämään" oikeissa tilanteissa. (80 NT-PKarjala)
Kun pahin teini-iän kuohunta on ohi, muuttuu myös kiroilu harkitummaksi. Kielenkäytön kuvataan kehittyvän osana muuta identiteettiä, ja aikuistumisen myötä myös kiroilun määrän ajatellaan vakiintuvan kunkin kielenkäyttäjän persoonan mukaiseksi. Eckert (1997) toteaa iän olevan yhteydessä sosiaaliseen järjestykseen, sillä se määrittää yksilön paikkaa yhteisössä. Tiet-tyjen ikäsidonnaisten rajapyykkien saavuttaminen tuo mukanaan uusia rooleja velvoittaen pääs-tämään samalla irti vanhoista. Vanheneminen ei ole siis vain etenemistä elämänkaarella vaan myös muutosta suhteessa sosiaalisiin normeihin. Erilaisten sanktioiden uhka pakottaa käyttäy-tymään tiettyyn ikävaiheeseen kuuluvalla tavalla, mikä voi näkyä kielenkäytössä. (Mts. 155.) Nuorten käsityksissä eri-ikäisten kiroilun syistä tulevat selvästi esille ikävaiheisiin liittyvät odo-tukset.
Aikuisten ja vanhusten kiroilu nähdään ilmiönä, jonka määrää selittävät ikää enemmän muut erot.
(52) Joka vittu toinen vittu sana vittu on vittu monella vitun nuorella. Vanhemmat ihmiset osaavat hillitä kielenkäyttöään ja sovittaa sen sopivaksi. Tosin poikkeuksiakin löytyy elämäm_koululai-sista ja muista. (6 NT-PKarjala)
(53) Teinit käyttävät huomattavasti enemmän kirosanoja, tytöt ja pojat yhtä paljon. Vanhemmissa huomaa taas miesten käyttävän enemmän. – – (89 NT-Uusimaa)
Vastausten perusteella aikuisten ryhmä on teini-ikäisiä heterogeenisempi. Erilaisten ryhmän-sisäisten risteävien erojen, kuten sukupuolen, koulutuksen, sosioekonomisen aseman, asuinpai-kan, uskonnollisuuden ja perhesuhteiden ajatellaan vaikuttavan kielenkäyttöön ikää enemmän.
Kaiken kaikkiaan aikuisten kiroilutottumuksissa kerrotaan olevan paljon variaatiota: yhdellä kiroilu on isokin osa arkista kielenkäyttöä, toisen idiolektiin se ei kuulu ollenkaan.
(54) – – Aikuisena kiroilu muotoutuu ehkä enemmän persoonan kautta, eikä seura jossa liikkuu vaikuta kiroiluun enää paljoa. Jos joku kiroilee ja toinen ei kun liikutaan samassa porukassa, ei se anna tai ota yhteenkuuluvuuden tunnetta sen enempää tai vähempää. (189 NT-Uusimaa)
41
Vastausten perusteella nuoret ajattelevat, että kielenkäyttäjän luonteenpiirteet ja käytös-tavat vaikutkäytös-tavat siihen, kuinka paljon hän aikuisiällä kiroilee. Myös se, millaisissa ryhmissä ja ympäristöissä aikaansa viettää, vaikuttaa kiroilutottumuksiin. Syyt aikuistuneiden kiroilun taus-talla poikkeavat selvästi niistä syistä, joiden vuoksi teini-ikäisten ajatellaan kiroilevan. Vaikka ryhmänsisäisten erojen kiroilun määrässä kerrotaan olevaan suurempia kuin teini-iässä, piirty-vät aikuisten kiroilun taustasyyt yhteneviksi.
(55) Nuoret käyttävät niitä välimerkkien tilalla. Vanhemmat vain isompien asioiden äärellä, esim kun hirvi hyppää tielle (10 NT-PSavo)
(56) – – Keski-ikäisten en juuri ole kuullut kiroilevan muutoin kuin humalassa tai tunteenpuuskan vallassa. (94 NT-Uusimaa)
Tilanteita, joissa aikuisilta ajatellaan pääsevän kirosanoja, ovat erilaiset onnettomuudet:
syitä manailulle voivat olla kova kipu tai säikähdys esimerkiksi täpärässä tilanteessa liiken-teessä. Erilaiset voimakkaat negatiiviset tunteet, adrenaliininpurkaukset ja stressi saavat sen kiroilemaan. Myös humalatilan aiheuttama estottomuus voi olla syynä siihen, miksi aikui-nen kiroilee. Nuoret uskovat, että aikuiset kiroilevat harkitummin kuin teini-ikäiset.
(57) Vastahan sitä itsekin olin lapsi, niin erot ovat vielä tuoreessa muistissa. Mielestäni lasten kiroilussa on usein kyse solvaamisesta ja nimittelystä, tyyliin "vitun homo". Joillakin järki ei ke-hity lapsuusajoista juurikaan ja kiroilu jää tuolle tasolle, mutta pääpiirteittäin teini-iän jälkeen kiroilu muuttuu enemmän siihen suuntaan, että kirosanoja käytetään enemmän korostamaan asi-oita, tyyliin "onpas vitun hyvää kaljaa!!" (136 MT-PKarjala)
Sen lisäksi, että kirosanoja pääsee poikkeuksellisissa tilanteissa, vastaajat kertovat aikuis-tuneiden kielenkäyttäjien käyttävän kirosanoja yksittäisinä voimasanoina esimerkiksi vitsail-lessa tai tarinoita elävöittämässä. Toisena selvänä syynä aikuisten kiroilulle nouseekin esiin sen tarkoituksellinen ja mietitty, tehostemainen käyttö, jolla pyritään kiinnittämään kuulijan huo-mio erityisesti johonkin tiettyyn lausuman osaan. Aineiston perusteella aikuiset kiroilevat lu-vussa 3.4 osoitettujen hyväksytyn kiroilun rajojen puitteissa, kun taas teini-ikäisten tapaan ki-roilla suhtaudutaan usein negatiivisesti.
Vanhusten kiroilutottumukset mainitaan vastauksissa harvoin, mihin yhtenä syynä voi olla nuorten vertaaminen kaikkiin ”vanhempiin” kielenkäyttäjiin. Vanhusten kiroilua kuvailleet vastaajat kertovat sen olevan pääasiassa vähäistä, ja yksi vastaaja kertoo, ettei ole kuullut van-huksen kiroilevan koskaan. Vanhusten vähäistä kiroilua aineiston nuoret selittävät toisenlaisella kasvatuksella ja sillä, että vanhemman ikäpolven edustajat ovat oppineet häpeämään kiroilua.
Hjort (2017) on selvittänyt eri-ikäisten suomalaisten käsityksiä omasta kiroilustaan. Tut-kimuksen informantit ovat saaneet vaihtoehtojen ”en koskaan”, ”harvoin”, ”satunnaisesti” ja
42
”usein” väliltä valita arvionsa siitä, kuinka usein he itse kiroilevat. Vastaajina Hjortin tutkimuk-sessa on ollut kaikenikäisiä ihmisiä 13-vuotiaasta ylöspäin. Hjortin jaottelemista ikäryhmistä 13–19-vuotiaiden ryhmään kuuluvat vastaajat ovat valinneet ”usein”-vaihtoehdon kaikkein useimmin, ja mitä korkeampi vastaajien ikä puolestaan on ollut, sitä harvemmin he ovat tämän vaihtoehdon valinneet. Vaihtoehdot ”en koskaan” ja ”harvoin” sen sijaan ovat suosituimpia vanhimpien vastaajien keskuudessa. (Mts. 237–238.) Tämän perusteella aineistoni nuorten nä-kemykset eri-ikäisten kiroilun määrästä vaikuttaisivat olevan yhteneväisiä sen kanssa, millä ta-voin eri-ikäiset ihmiset itse arvioivat omaa kiroiluaan.
Nuorten käsitysten mukaan sukupolvien välillä on eroja myös siinä, mitä sanoja kiroil-lessa suositaan. Ikäryhmäkohtaisia sanastoeroja kuvaa 32,5 % vastaajista. Useimmiten näissä vastauksissa kuvaillaan nuorten käyttämää sanastoa.
(58) Nuoret käyttää suppeampaa määrää kirosanoja, esim. vittu voi toistua usein, mutta harvoin kuulee ihan nuorimpien suusta perkelettä tai helvettiäkään. Lisäksi nuoret käyttävät enemmän ns.
tarttuvia kirosanoja, kuten vaikka tämä youtubehitti Risu-ukosta - sen jälkeen on kyrpä-sanaa kuullut enemmän. (70 NT-PKarjala)
Vastauksista kuvastuu selvä kahtiajako: seksuaalisuuteen liittyvät kirosanat mielletään nuorten käyttämiksi ja uskontoon liittyvät puolestaan vanhempien ihmisten suosimiksi. Tyypil-lisin nuorten käyttämistä kirosanoista on informanttien mielestä vittu. Vastaajista 18,2 % ni-meää sen nuorten eniten käyttämäksi sanaksi. Myös Jokelaisen (2019: 41) tutkielman perus-teella nuoret mieltävät sanan nuoremman väestön suosimaksi. Seksuaalisuuteen liittyvä sanasto yhdistetään muutenkin nuorten kirosanavarastoon kuuluvaksi, sillä nuorten käyttämiksi nime-tään ympäripyöreämmin alapääilmaisut ja alatyylinen sanasto. Tulkitsen alatyylillä useissa vastauksissa viitattavan nimenomaan sukuelinten nimityksiin. Nuorten ajatellaan käyttävän myös vieraskielisiä sanoja sekä erilaisia itse kehittelemiään uudissanoja, kuten useammasta ki-rosanasta muodostettuja yhdyssanoja. Myös erilaisten Internet-ilmiöiden uskotaan vaikuttavan nuorten käyttämään sanastoon esimerkin 58 havainnollistamalla tavalla.
Nuorten kertoman perusteella ikääntyessä kiroilu vähenemisen lisäksi monipuolistuu.
Tyypillisimpänä aikuisten käyttämänä kirosanana pidetään sanaa perkele, jonka 6,7 % vastaa-jista nimeää varttuneemman väestön suosimaksi kirosanaksi.
(59) Reilusti keski-iän ylittäneet ihmiset käyttää paljon perkelettä ja helvettiä, ja sana "perkele"
kuvastaakin aika hyvin suomalaista, hieman alkoholisoitunutta miestä. esim vittu on selvästi enemmän nuorison käytössä, mutta nuorilla tuntuu olevan muutenkin paljon avoimempi kiroi-luarkku (202 NA-Lappi)
43
Myös saatana, helvetti ja jumalauta mainitaan usein, kun puhutaan aikuisten käyttämistä kirosanoista. Vanhempien kielenkäyttäjien mielletään suosivan perinteisiä, vanhanaikaisia ja supisuomalaisia kirosanoja, jotka ovat nuorten mielestä seksuaalisuuteen liittyviä kirosanoja lievempiä. Perkele mielletään vanhemman ikäpolven suosimaksi kirosanaksi myös Jokelaisen (2019: 41) aineistossa. Myös Niedzielskin ja Prestonin (2000) tutkimuksen perusteella tabumai-silla ilmauktabumai-silla ajatellaan olevan tyypilliset käyttäjäkuntansa. Heidän informanttinsa kertovat yllättyneensä tai kokeneensa olonsa epämiellyttäväksi kuullessaan vanhempiensa käyttävän sellaisia kirosanoja, joita he eivät ole osanneet odottaa kuulevansa isänsä tai äitinsä suusta. Esi-merkkeinä mainitut sanat ovat juuri seksuaalisuuteen liittyviä. (Mts. 183, 185.)
Vastausten perusteella käyttävät myös aikuiset sanaa vittu. Aikuistumisen myötä kirosa-nojen repertoaarin ajatellaan kuitenkin kasvavan, jolloin eri kirosanoja käytetään tasaisemmin.
(60) Nuoremmat hokee vittua. Perheelliset muuntelevat perinteisiä niin, etteivät ne välttämättä lapsen korvaan kuulosta kirosanoilta, ikäänkuin pehmennetään sanojen voimaa. Nuoret aikuiset fuusioivat ja yhdistelevät eri tavalla kirosanoja ja käyttävät niitä usein peräkkäin. (37 NT-VSuomi)
Aikuistumisen myötä kiroilusta ajatellaan tulevan mielikuvituksekkaampaa. Tavallisten kiro-sanoiksi luokiteltujen ilmausten lisäksi aikuisten kerrotaan käyttävän erilaisia metaforia ja kier-toilmauksia. Teini-ikä eroja selittävänä tekijänä ei vaikuta olevan yhtä merkittävä sanastollisten kuin määrällisten erojen kohdalla. Vastauksista voi päätellä, että aikuisetkin käyttävät sanaa vittu esimerkiksi voimakkaiden tunnekuohujen yhteydessä, mutta arkisemmassa keskustelussa käytetyt ilmaisut ovat värikkäämpiä ja kiroilu osa verbaliikkaa.
Kaikkein vanhimpien kielenkäyttäjien kerrotaan välttelevän seksuaalisuuteen liittyvää ki-rosanastoa ja käyttävän vain äärimmäisissä tilanteissa sanaa vittu, jonka nuoret mieltävät voi-makkaimmaksi kirosanaksi.
(61) Tämän hetkiset mummot ja papat harvemmin käyttävät mielestäni v-sanaa. – – (173 NT-ESavo)
(62) Vanhat ihmiset kiroilee jotenkin sanatasolla monipuolisemmin, ja silti toisaalta jotain perha-naa tai pahusta voidaan pitää tosi pahoina sanoina. (93 MT-PKarjala)
Osa vastaajistakin vaikuttaa karttavan sanaa vittu, sillä sitä on kierretty sekä metakielisellä il-maisulla v-sana että sensuroidulla muodolla v****. Niedzielskin ja Prestonin (2000: 186–188) haastateltavien keskuudessa ilmeni myös haluttomuutta ja kyvyttömyyttä kirosanojen lausumi-seen, ja niitä kierrettiinkin esimerkiksi tavaamalla sanat kirjain kirjaimelta. Aineiston perus-teella vanhusten ajatellaan suhtautuvan kaikkiin kirosanoihin muita ikäluokkia ankarammin.
44
Iäkkäimpien kielenkäyttäjien kuvataan muita useammin käyttävän yleisten kirosanojen lievem-miksi miellettyjä variantteja. Eckertin (1997: 152) mukaan variaationtutkimuksen piirissä on toistuvasti todettukin iän ja kielellisen konservatiivisuuden korreloivan keskenään.
Stroh-Wollinin (2010) tutkimus osoittaa, että ruotsalaisten kiroiluasenteissa on sukupol-vien välisiä eroja. ”Perinteisen” uskonnollisen kirosanaston käyttämisestä on tapahtunut huo-mattavaa ajautumista kohti seksuaalissävytteisiä kirosanoja, joista on tullut suositumpia ja joita on alettu käyttää rinnakkain perinteisten kirosanojen kanssa. Kaikenikäiset ovat samaa mieltä siitä, että seksuaalinen tabusanasto on merkitykseltään törkeämpää, mutta vain nuorempi ikä-polvi tuntuisi käyttävän sitä. Stroh-Wollin (mts. 21–23) toteaa nuorten olevan kiroilun suhteen sallivampia vanhempaan väestöön verrattuna. Aineistossani esiintyvät käsitykset siitä, että nuo-ret käyttävät seksuaalissävytteistä sanastoa vanhemman väestön suosiessa uskonnollisia kiro-sanoja, näyttäisivät olevan yhteneviä Stroh-Wollinin (mp.) tutkimuksen tulosten kanssa. Myös Rathjen (2014: 49) tutkimus osoittaa, että nuoret suosivat kehoon ja vanhemmat uskontoon liit-tyvää sanastoa.