Olen tiedustellut kyselylomakkeessani vastaajan sukupuolta, ikää, korkeinta koulutusastetta ja asuinpaikkaa maakunnan tarkkuudella. Nämä ovat kielenulkoisia muuttujia, joilla on mahdol-lisesti vaikutusta sosiolingvistisiin ilmiöihin, tässä tapauksessa kiroiluun liittyviin mielikuviin ja asenteisiin.
Olen jakanut vastaajat mielipiteensä perusteella kolmeen ryhmään: 1) niihin, jotka suh-tautuvat kiroiluun myönteisesti, 2) niihin, jotka suhsuh-tautuvat kiroiluun kielteisesti sekä 3) niihin, jotka eivät selvästi määrittele, kumpaa mieltä ovat, tai kertovat vastauksessaan niin kiroilua puolustavia kuin sitä vastustaviakin perusteluja. Diskurssianalyyttisen kielentutkimuksen pe-rusteella asenne voikin olla ristiriitainen, jos samassa puheenvuorossa tuotetaan niin myönteisiä
21
kuin kielteisiäkin asenteita (Pälli 1999: 128). Vastaajista 8,1 % suhtautuu kiroiluun myöntei-sesti ja 21,5 % kielteimyöntei-sesti. 70,4 %:ssa vastauksista vastaajan asenne ei ole selvästi kumpaakaan.
Valtaosa näistä vastauksista sisältää niin positiivisia kuin negatiivisiakin huomioita kiroilemi-sesta, mutta viiden vastaajan suhtautuminen on täysin välinpitämätön. Nimitän näitä molempia mielipiteitä sisältäviä tai välinpitämättömyyttä ilmaisevia vastauksia tutkielmassani neutraa-leiksi. Luvut osoittavat, että kiroilu nähdään ennemmin negatiivisena kuin positiivisena asiana.
Valtaosa vastaajista löytää kiroilusta kuitenkin niin huonoja kuin hyviäkin puolia.
Sukupuolekseen miehen on ilmoittanut 23,4 % ja naisen 74,2 % vastaajista. ”Muu / en halua kertoa”-vaihtoehdon sukupuoltaan määrittäessään on valinnut 2,4 % vastaajista. Tarkas-tellessani sukupuolen vaikutusta siihen, mitä mieltä kiroilusta ollaan, olen jättänyt laskuista pois ne vastaajat, jotka eivät ole ilmoittaneet sukupuolekseen miestä tai naista. Vastausvaihto ”muu / en halua kertoa” ei paljasta sitä, kokeeko vaihtoehdon valitsija itsensä muuksi kuin mieheksi tai naiseksi, vai onko hän mies tai nainen, joka ei vain pidä sukupuolensa ilmoittamista tarpeel-lisena. Näitä vastauksia on viisi, joten myöskään tilastollisten yleistysten tekeminen tällaisen määrän perusteella ei olisi mielekästä. Taulukko 2 havainnollistaa sitä, miten kiroiluun asen-noituminen jakautuu sukupuolten välillä.
Taulukko 2. Myönteisten, kielteisten ja neutraalien vastausten jakautuminen sukupuolittain.
Myönteinen Kielteinen Neutraali Yhteensä
f % f % f % N %
Mies 7 14,3 6 12,2 36 73,5 49 100,0
Nainen 8 5,2 39 25,2 108 69,7 155 100,0
Kuten taulukosta 2 on mahdollista havaita, miehet suhtautuvat kiroilemiseen naisia myönteisemmin. Miesinformantit arvioivat kiroilua myönteisesti kolme kertaa niin usein kuin naisinformantit. Miesinformanttien kesken myönteiset ja kielteiset arviot jakautuvat jotakuin-kin tasan, mutta naisinformanttien vastauksissa kielteisiä vastauksia on myönteisiin nähden vii-sinkertainen määrä. Aineiston perusteella voidaan tehdä päätelmä siitä, että sukupuoli vaikuttaa siihen, miten kiroiluun asennoidutaan: naiset pitävät kiroilua miehiä useammin huonona asiana miesten suhtautuessa kiroiluun sallivammin. Tulos on tilastollisesti merkitsevä (khiin ne-liö -testi, jossa p = 0,029). Nuorten kirosanoille antamia merkitysmääritelmiä tutkineen Joke-laisen (2019: 42–43) mukaan tyttöjen suhtautuminen sanaan vittu on poikia negatiivisempaa.
Jokelainen on päätellyt, että poikien suhtautuminen kiroiluun olisi ylipäätään tyttöjä rennompaa (mts. 60–61). Saamani tulokset ovat linjassa päätelmän kanssa.
Syynä sukupuolten välisiin asenne-eroihin voivat olla esimerkiksi aiemmassa sosioling-vistisessä tutkimuksessa miesten ja naisten välillä havaitut kielenkäytölliset ja arvostukselliset
22
erot. Nuolijärven (1992: 56–57) mukaan naiset tavoittelevat yleis- ja standardikielen normeja, mikä kertoo naisten arvostuksesta näitä kielimuotoja kohtaan. Miehet sen sijaan suosivat enem-män murteellisia variantteja, jotka naisille edustavat alempien ryhmien käyttämää kieltä (mp.).
Niedzielskin ja Prestonin (2000: 200) tutkimuksessa jotkut naispuolisista informanteista mai-nitsivat, etteivät he pidä siitä, että heidän seurassaan kiroillaan. Heille kiroilu edusti niin ikään
”alemman luokan” puhetta ja oli merkki kouluttautumattomuudesta. Saamani tulokset viittaavat siihen, että aiempien tutkimusten havainnot kielen eri varieteettien arvostuksista pitävät paik-kansa edelleen. Täytyy kuitenkin muistaa, että Niedzielski ja Preston ovat tehneet tutkimuk-sensa Yhdysvalloissa. Eri kulttuureista huolimatta kiroiluun suhtautumisessa ei näyttäisi olevan arvoeroja sukupuolten kesken.
Olen jakanut vastaajat tarkempaa analyysia varten kahteen ikäryhmään, ala- ja täysi-ikäi-siin. Alaikäisiä, eli informanttijoukon ikäjakauman huomioon ottaen 12–17-vuotiaita, on vas-taajista 9,6 % ja täysi-ikäisiä, eli 18–25-vuotiaita, puolestaan 90,4 %. Taulukosta 3 on mahdol-lista tarkastella kiroiluun asennoitumista ikäryhmittäin.
Taulukko 3. Myönteisten, kielteisten ja neutraalien vastausten jakautuminen ikäryhmittäin.
Myönteinen Kielteinen Neutraali Yhteensä
f % f % f % N %
Alaikäinen 1 5,0 6 30,0 13 65,0 20 100,0
Täysi-ikäinen 16 8,5 39 20,6 134 70,9 189 100,0
Myönteisten ja kielteisten mielipiteiden jakautuminen osoittaa, että alaikäiset asennoitu-vat kiroiluun ikäisiä kielteisemmin. Alaikäiset oasennoitu-vat kuvailleet kiroilua negatiivisesti täysi-ikäisiä useammin: alaikäisistä vajaa kolmannes arvioi kiroilua kielteisesti. Täysi-ikäisistä niin tekee vain noin viidennes, mikä osoittaa, että he arvottavat kiroilun myönteiseksi tai neutraa-liksi hieman alaikäisiä useammin. Kaiken kaikkiaan alaikäisiä on kuitenkin verrattain vähän koko informanttijoukkoon nähden, eikä 20 vastaajan perusteella voi tehdä päteviä yleistyksiä.
Yleistysten tekeminen olisi relevantimpaa silloin, jos erot ikäryhmien välillä olisivat suurem-pia. Tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä (khiin neliö -testi, jossa p = 0,579). Suurin koko ai-neistosta havaittavissa oleva ero ala- ja täysi-ikäisten välillä on vastausten pituudessa. Sen li-säksi, että alaikäisten vastauksia on määrällisesti paljon vähemmän, ovat ne myös lyhyempiä verrattuna täysi-ikäisten vastauksiin, jotka sisältävät runsaasti pohdintaa.
Vastaajien koulutustasoa kartoittaakseni olen asettanut lomakkeeseen vastausvaihtoeh-doiksi viisi eritasoista koulutusta, joista vastaajat ovat saaneet valita sopivimman. Peruskoulun
23
käyneitä on 11,5 % vastaajista. Ammattitutkinnon vastaajista on suorittanut 8,6 % ja ylioppi-lastutkinnon 34,9 %. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita on 37,8 % ja ylemmän kor-keakoulututkinnon suorittaneita 7,2 % vastaajista. Taulukko 4 esittää, kuinka myönteiset, kiel-teiset ja neutraalit arviot ovat jakautuneet koulutusryhmien kesken.
Taulukko 4. Myönteisten, kielteisten ja neutraalien vastausten jakautuminen koulutusryhmit-täin.
Myönteinen Kielteinen Neutraali Yhteensä
f % f % f % N %
Peruskoulu 3 12,5 5 20,8 16 66,7 24 100,0
Ammattitutkinto 1 5,6 6 33,3 11 61,1 18 100,0
Ylioppilas 5 6,8 16 21,9 52 71,2 73 100,0
Alempi korkea-koulututkinto
7 8,9 14 17,7 58 73,4 79 100,0
Ylempi korkea-koulututkinto
1 6,7 4 26,7 10 66,7 15 100,0
Myönteisten, kielteisten ja neutraalien asenteiden suhdetta tarkasteltaessa ryhmistä myönteisimmin kiroiluun suhtautuvat peruskoulun ja alemman korkeakoulututkinnon suoritta-neet. Kiroiluun kielteisimmin asennoituviksi osoittautuvat ammattitutkinnon suorittaneet vas-taajat. Kun koulutusryhmiä kuitenkin on viisi, jää vastaajamäärä kussakin niistä suhteellisen pieneksi, eikä tulos ole tilastollisesti merkitsevä (khiin neliö -testi, jossa p = 0,918).