HISTORIATIETOMALLIN KÄYTETTÄVYYS

131

3.4.2 HISTORIAMALLIN SUHTEESTA ERI TIETOMALLEIHIN

Kuten todettu, suunnittelumallia ei nykykäytännön mukaisesti haluta kuormittaa liialla tiedolla. Mikäli kaikki tietomalliin sisällytettävissä oleva historiatieto halut-taisiin sisällyttää suunnittelumalliin, käytäntöä täytyisi muuttaa. Tämä edellyttäisi tarkkaa pohdintaa siitä, miten mallintaminen ja historiatietojen sisällyttäminen käytännössä kannattaa suorittaa.

Mahdollisuuksia on periaatteessa ainakin kolme. Ensimmäinen on sisällyttää suunnittelumalliin kaikki sisällytettävissä olevat historiatiedot. Tämä aiheuttaisi todennäköisesti jo edellä sivuttuja ongelmia eri aikatasoilla olevien rakennuso-sien pirstoutumisesta, epätoivotusta liittymisestä toisiinsa ja mallin muuttumi-sesta raskaaksi.

Toinen vaihtoehto olisi linkittää suunnittelumalliin erillinen RHS-malli, jota ei suoraan voisi suunnitteluprojektissa (project) muokata mutta jonka tietoja suun-nittelija voisi poimia suunnitelman rakennusosiin. Ongelma tässä menettelyssä olisi, että edelleen jäisi suunnittelevan arkkitehdin vastuulle huolehtia historiatie-tojen huomioimisesta. Tästä syystä proseduuria olisi museoviranomaisen syytä valvoa jollakin tavalla, esimerkiksi hyväksymällä suunnittelevan arkkitehdin

lähettämä IFC-malli, joka sisältää riittävät historiatiedot, ennen suunnittelun aloittamista. Kolmas vaihtoehto, joka YTV2012:n standardien mukaan on jo käy-tössä, olisi, historiatietoja sisällytettäisiin tarpeellisiksi katsotuin osin (säilyneiden rakenteiden osalta) inventointimalliin.

Kolmas vaihtoehto olisi, että suunnittelumalliin linkitettäisiin inventointimal-lista erillinen historiamalli. Tämä toimintatapa voisi soveltua mittakaavaltaan pienempiin ja merkittävyydeltään alhaisempiin muutos- ja korjaushankkeisiin, joissa kuitenkin halutaan kiinnittää erityistä huomiota rakennussuojelullisiin näkökulmiin. Käsillä oleva Etelä-Haagan Shellin tietomalli voisi olla esimerkki tämän merkitysluokan kohteesta.

Eräs varteenotettava näkökulma liittyy arkkitehdin korkeaan tuntiveloitukseen.

Arkkitehti saattaa olla liian korkeasti palkattu suorittamaan aikaa vievää mal-lintamista. Kirjoittajan arvion mukaan hyvä perusmenettely voisikin olla, että rakennushistoriaselvityksen tekijä syöttäisi historiatiedot valmiiksi mitattuun, ammattimallintajan laatimaan inventointimalliin, josta myöhemmin poimittai-siin suunnittelumalliin suunnittelun kannalta oleelliset tiedot. Tällöin tulisi

kui-132

tenkin mieluiten olla tiedossa muutossuunnitelman tekevän arkkitehdin käytössä oleva ohjelmisto, jotta yhteensopivuusongelmia ei syntyisi^ϮϬ, ja muutossuun-nittelun tulisi mieluiten alkaa mahdollisimman pian, jotta ei syntyisi ongelmia ohjelmistojen vanhentumisen suhteen. Tekniikka kuitenkin kehittyy koko ajan, ja ohjelmistojen vanheneminen ei välttämättä enää ole niin suuri ongelma kuin vielä muutama vuosi sitten.

Eräs tärkeä hyöty siitä, että historiatiedot sisällytettäisiin kiinteäksi osaksi suun-nittelumalleja, liittyy tiedon tallentamiseen. Koska suunnittelumallia käytetään nykyisellään ylläpitomallin lähtötietona, tällöin muutostöiden jälkeen säilyn-eiden rakentsäilyn-eiden historiatietojen olisi mahdollista kulkeutua ylläpitomalliin saakka, josta ne sitten edelleen voisi siirtää seuraavan muutossuunnitelman läh-tötiedoiksi. Näin tietomallin rooli historiatiedon tallentamisessa ja välittämisessä korostuisi.

20 IFC:llä saadaan tietoa siirrettyä ohjelmistoista toiseen, mutta tietojen integroiminen käyttökelpoisiksi toisissa ohjelmistoissa vaatii ainakin toistaiseksi manuaalista työtä, mikä vie aikaa.

Myös rakennuksen ominaispiirteet vaikuttavat suuresti siihen, miten koko pro-seduuri kannattaa suorittaa. Esimerkiksi Etelä-haagan Shell on ortogonaalisuu-teen ja rakenteellisuuortogonaalisuu-teen perustuvana varsin erilainen rakennus kuin suurin osa esimodernista rakennuskannasta, jotka sisältävät yleensä enemmän vinoja pintoja ja mittatarkkuudellisia epämääräisyyksiä.

Yleispätevän käytännön ehdottamiselle historiatietojen sisällyttämiseksi osaksi tietomalleja ei tämän tutkimuksen laajuuden puitteissa ole perusteita, vaan aihetta tulisi tutkia lisää. Yhteenvetona voitaneen sanoa, että tapauskohtaisesti täytyy aina miettiä tarkkaan, mitä tietoja seuraavaan vaiheeseen halutaan sisäl-lyttää ja miksi: missä tilanteissa esimerkiksi vanhempien rakennusvaiheiden mallintamisesta ja mukana pitämisestä olisi hyötyä? Esimerkki mahdollisesti toimivasta yleispätevästä käytännöstä voisi olla, että inventointimalliin sisälly-tettäisiin kaikki aikatasot ja suunnittelumalliin vain nykytilaa kuvaava aikataso rakennusosien säilyneisyyttä ilmaisevine parametritietoineen.

133 Inventointimalli

RHS-malli ARK-malli Ylläpitomalli

Lähtötiedot

Linkitetty malli

Lähtötiedot Lähtötiedot

Kaaviokuva yhdestä vaihtoehdosta historiamallin suhteutumisesta muihin korjaussuunnittelussä käytettäviin tietomalleihin.

134

Tämän tutkimuksen puitteissa on eritelty ja demonstroitu vain pieni osa kaikista niistä mahdollisuuksista, joita tietomalli avaa historiatiedon soveltamiseen ja havainnollistamiseen. Jo tässä kokeilussa luoduilla parametreilla olisi mahdollista toteuttaa monenlaisia muitakin toimintoja: esimerkiksi säilyneiden rakennuso-sien ajoituksen värikoodauksen näkymisen 3D-näkymässä tai aksonometriassa, tai mittaustiedon tarkkuuden ilmaiseva parametri, jonka avulla rakennusosat voisi niin ikään värikoodata. Tutkimuksen tavoitteena ei ollutkaan toimia katta-vana, valmiina ehdotuksena historiamallikäytännöksi, vaan luvun 1.1 mukaisesti tavoitteiksi oli kirjattu edistää 1) rakennushistoriaselvityksen ja muutossuunnit-telun väliltä puuttuvan linkin rakentamista ja 2) yhtenäisen käytännön luomista Suomeen historiatietojen sisällyttämiseksi osaksi suunnittelumalleja. Tavoitteiden saavuttamiseksi kokeiltiin ja demonstroitiin erilaisia mahdollisuuksia historiatie-tojen integroimiseksi ja soveltamiseksi. Pyrkimyksenä oli myös havainnollistaa, mitä tietomallin ja historiatietojen yhdistämisestä voisi parhaimmillaan saada irti.

Tutkimuskysymykseksi oli määritelty: ”Miten restaurointi- tai muutossuunnitel-maa tekevä arkkitehti voi hyötyä rakennuksen historiatietojen sisällyttämisestä suunnittelutietomalliin?”. Apukysymyksiksi oli määritelty: ”Mitä eri historiatie-toja suunnittelutietomalliin voi ja kannattaa integroida?”, ”Miten historiatietojen integroiminen suunnittelumalliin voi parantaa yhteistyötä suunnittelijan, asiak-kaan, museoviranomaisen ja rakennusvalvonnan välillä?”, ”Miten käyttöliittymän saisi toimivammaksi?” ja ”Miten historiatietojen integroiminen

suunnittelu-malliin voi edistää rakennussuojelua?”. Seuraavassa esitetään tutkimustulosten yhteenveto pyrkimällä kootusti esittämään vastauksia tutkimuskysymyksiin.

Pääkysymystä lähdetään lähestymään apukysymysten kautta.

Mitä eri historiatietoja tietomalliin voi ja kannattaa integroida?

Historiamalli osoittautui käyttökelpoiseksi välineeksi säilyneisyystietojen sisällyt-tämiseen osaksi tietomallin rakennusosia. Aikatasoparametrien avulla eri raken-nusvaiheita voi helposti ja havainnollisesti vaihtaa ja verrata toisiinsa. Lisäksi tieto ajoituksen epävarmuudesta on muutossuunnittelijalle ja viranomaisille eittämättä hyödyllinen tieto. Toinen muutossuunnittelulle ilman muuta lisäarvoa tuova rakennusosiin liitettävä ominaisuustieto on suojeluarvon ilmaiseva para-metri. Lisätietoja-parametri mahdollistaa vaihtelevassa muodossa olevan tiedon liittämisen rakennusosiin. Muiksi hyödyllisiksi ja käyttökelpoisiksi tietomalliin integroitaviksi historiatiedoiksi osoittautuivat tiedot historiallisten valokuvien ottosijainneista, suunnista ja ajoituksesta linkkeineen valokuviin tai valokuvarin-nastuksiin.

Muita todennäköisesti hyödyllisiä, tässä tutkimuksessa demonstroimatta jää-neitä ominaisuuksia olisi esimerkiksi vanhojen pohjapiirustusten linkittäminen tietomalliin. Tutkimatta jäi myös mm. aiemmissa työvälineen kehityshankkeissa kokeiltu huonetilakohtaisen inventoinnin liittäminen tietomalliin – tarkastelussa keskityttiin rakennuksen ja rakennushistoriaselvityksen luonteiden takia kiintei-siin rakennusokiintei-siin.