ETELÄ-HAAGAN SHELL
RAKENNUSHISTORIASELVITYS JA TIETOMALLI
E e r o I l v e s s a l o
ETELÄ-HAAGAN SHELL
RAKENNUSHISTORIASELVITYS JA TIETOMALLI
Eero Ilvess alo
Diplomityö
4
TIIVISTELMÄ
Tekijä Eero Ilvessalo
Työn nimi Etelä-Haagan Shell – Rakennushistoriaselvitys ja tietomalli Laitos Arkkitehtuurin laitos Koulutusohjelma
Arkkitehtuurin koulutusohjelma Vuosi 2020
Sivumäärä 141 Kieli suomi
Avainsanat
Rakennushistoriaselvitys, tietomalli, BIM, Revit, moottoriarkkitehtuuri, Aarno Ruusuvuori
Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Diplomityön tiivistelmä
Tämä diplomityö käsittelee rakennushistoriaselvityksen tietojen sisällyttämistä rakennusta kuvaavaan tietomalliin (BIM) ja tästä seuraavia hyötyjä tietomallipohjaisessa muutossuunnittelussa. Tarkasteltava kohde on Helsingin Etelä-Haagassa sijaitseva, arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnitte- lema Shell-huoltoasema.
Tutkimusosion ensimmäisessä, rakennushistoriaselvityksen muodostavassa osassa selvitetään kohteen rakennushistoria, arkkitehtoniset ominaispiirteet ja laajempi viitekehys. Rakennus on merkittävän suomalaisen modernistin Aarno Ruusuvuoren ensimmäinen tunnettu itsenäinen suunnittelutyö, sekä suomalaisen moottoriarkkitehtuurin ja varhaisen konstruktivismin ilmeikäs, olennaisimmilta osiltaan melko hyvin säilynyt edustaja. Sen teräsbetonikehiin perustuva konstruktio on varhainen esimerkki Ruusuvuoren tavasta ratkaista rakennuksen tila- ja valoproble- matiikka omaperäisellä, avoimen tilan mahdollistavalla moduulirakenteella. Rakennus on lähialueensa vanhimman säilyneen rakennuskannan edustajana ja tunnistettavan ulkomuotonsa ansiosta tärkeä kaupunkikuvallinen elementti.
Toisessa osassa tutkitaan tietomallin mahdollisuuksia rakennushistoriaselvityksen sisältämän tiedon tallentamisessa, soveltamisessa ja jakamisessa, sekä tarkastellaan historiatietojen tietomalliin integroimisesta seuraavia hyötyjä muutossuunittelulle. Tätä havainnollistetaan hypo- teettisen ehdotussuunnitelman avulla. Autodesk Revit -ohjelmalla mallinnettuun tietomalliin sisällytettiin mm. rakennusosien ajoitusta ja arvo- tusta kuvaavia parametreja sekä linkkejä valokuviin ja alkuperäispiirustuksiin. Historiallisten kerrostumien ja niiden huomioimiseen perustuvien muutosten visualisoimisen mahdollisuuksia tarkasteltiin.
Päätutkimuskysymys oli: Miten restaurointi- tai muutossuunnitelmaa tekevä arkkitehti voi hyötyä rakennuksen historiatietojen sisällyttä- misestä suunnittelutietomalliin? Keskeisimpiä johtopäätöksiä on, että historiatiedon sisällyttämisestä tietomalliin seuraa niiden parempi huomioi- minen suunnitelmissa. Tämä johtuu osaltaan siitä, että mallissa olevia tietoja ei suunnittelija voi tiedostamattaan tulla ohittaneeksi, mutta myös siitä, että mallintamisen avulla tietojen omaksuminen ja rakennuksen historian ja arvon syvällisempi ymmärtäminen nopeutuu ja helpottuu. Myös historiatietojen huomioimisen valvominen mm. rakennusvalvonnan ja museoviranomaisen taholta helpottuu.
Keskeinen havainto oli, että rakennuksen mallintaminen oli mm. käytetyn mallinnusohjelmiston ominaisuuksien ja rajoitteiden takia työlästä ja aikaa vievää toimintaa. Tutkimuksessa esitetään joitakin konkreettisia keinoja, joilla mallinnusohjelmistoa voisi kehittää ja sen käyttö- kelpoisuutta historiatietojen sisällyttämiseen parantaa. Toinen keskeinen johtopäätös on, että hankekohtaisesti tulee tarkkaan arvoida, kannattaako rakennuksen mallintamiseen sijoittaa resursseja sekä kuka rakennuksen mallintamisen suorittaa, missä vaiheessa prosessia ja millä ohjelmistolla.
Historiatietojen sisällyttämisesta tietomalliin on todennäköisesti eniten hyötyä valtakunnallisesti merkittävien arvorakennusten tapauksessa, ja mittatarkkuussyistä se soveltuu erityisen hyvin modernismin ja sen jälkeisen rakennuskannan mallintamiseen. Tietotekniikan kehittyminen tulee avaamaan uusia mahdollisuuksia tietomallien hyödyntämiseen historiatiedon soveltamisessa, minkä takia tutkimustyötä aiheen tiimoilta on aiheellista jatkaa.
5
ABSTRACT
Author Eero Ilvessalo
Title of thesis Etelä-Haagan Shell – Building history survey and BIM
Department Department of Architecture Degree programme
Master’s programme in Architecture Year 2020
Number of pages 141 Language Finnish
Keywords
Building history survey, building information model, BIM, Revit, Aarno Ruusuvuori
Aalto University, P.O. BOX 31000, 00076 AALTO www.aalto.fi Master thesis abstract
This thesis deals with the inclusion of building history survey data in a building information model (BIM) and the resulting benefits in BIM-based alteration design. The building to be examined is a Shell service station designed by architect Aarno Ruusuvuori, located in Etelä-Haaga, Helsinki.
The building history survey forms the first part of the research section. It contains information of the building’s history, a description of its architectural identity and an analysis of its relations to larger-scale phenomena. The building is the first known independent design work of Aarno Ruusuvuori, one of the most significant architects of Finnish modernism, and an expressive, relatively well-preserved representative of Finnish motor architecture and early constructivism. The construction based on the reinforced concrete frames is an early example of Ruusuvuori’s way of solving the building’s space and light problems with an original modular structure which enables a large open space. The building is a representative of the oldest surviving building stock in its vicinity and, due to its recognizable appearance, is an important urban element.
The second part examines the possibilities of a building information model in storing, applying and sharing the information revealed by the building history survey. Additionally, it examines the possible benefits for alteration planning resulting from integrating historical data into the BIM. This is demonstrated by a hypothetical proposal plan. The BIM, which was modelled with Autodesk Revit, included e.g. parameters describing the timing and valuation of building components, as well as links to photographs and original drawings. The possibilities of visualizing alterations based on the consideration of historical data were examined.
The main research question was: How can an architect producing a restoration or alteration plan benefit from the integration of historical information into the BIM used in the design process? A n imortant conclusion is that the integration of historical information will lead to their bet- ter consideration in plans. This is partly due to the fact that the information in the model cannot be unconsciously passed by the designer, but also because modeling speeds up and facilitates the acquisition of information and helps to form a deeper understanding of the history, construction and value of the building. Integrating history information into information models will also improve the possibilities for supervision performed by the building inspectorate or the museum authority.
An important observation was that the modelling of the building was laborious and time consuming, partly due to the features and limi- tations of the modeling software used. The study presents some concrete ways in which modeling software could be developed and its usefulness for incorporating historical data improved. Another key conclusion is that it must be carefully assessed on a project-by-project basis whether it is worth investing resources into modelling the building. Other key questions to be considered are the person who performs the modelling, the stage of the project in which the modelling is executed, and which modelling software is chosen. Incorporating historical data into the BIM is likely to be most useful in the case of nationally significant, historiacally valuable buildings. For reasons of dimensional accuracy, it is particularly well suited for modeling modernist and younger building stock. The development of information technology will open up new opportunities for the utilization of information models in the application of historical information, which is why it is appropriate to continue research work on this topic.
6
Diplomityö
Arkkitehtuurin koulutusohjelma
Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos
10.11.2020
Tekijä Eero Ilvessalo
Valvoja Panu Savolainen, arkkitehtuurin historia Ohjaajat Karoliina Periäinen & Tuomas Perttula, Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy
Kannen kuva
MFA / Heikki Havas, muokkaus tekijän Sisäkannen kuva
KMP Ortokuva 2019 (HSY) © Helsingin kaupunki
ETELÄ-HAAGAN SHELL
RAKENNUSHISTORIASELVITYS JA TIETOMALLI
7
1 JOHDANTO
81.1 Perustelut, tavoitteet ja tutkimuskysymykset 9 1.2 Terminologian määrittely 10 1.3 Aiempi tutkimus ja kehitystyö 12
2 RAKENNUSHISTORIASELVITYS
152.1 Johdanto 20
2.1.1 Kohteen yleisluonnehdinta 20
2.1.2 Tehtävän kuvaus 21
2.1.3 Aineiston esittely 21
2.2 Aarno Ruusuvuori 22
2.3 Huoltamoiden ja korjaamojen historiaa 24 2.4 Huoltoaseman ympäristön kehittyminen 32
2.4.1 Haagan historiaa 32
2.4.2 Vihdintie ja Haagan liikenneympyrä 38 2.4.3 Kortteli 29005 ympäristöineen 42 2.5 Huoltoaseman rakentaminen 50 2.5.1 Taustaa: Ajan henki 1950-luvun alussa 50 2.5.2 Rakennushankkeen valmistelu ja asemakaava 51 2.5.3 Pääpiirustukset ja tilaratkaisu 54
2.5.4 Rakentamisvaihe 56
2.6 Valmis rakennus 60
2.6.1 Arkkitehtoniset ominaispiirteet 60 2.6.2 Uudenaikainen huoltokorjaamo 66 2.6.3 Ruusuvuori ja orastava konstruktivismi 67 2.6.4 Julkinen huomio ja aikalaisarvostus 68
2.7 Muutosvaiheet 70
2.7.1 Muutokset 1980-luvulle asti 70 2.7.2 Ilme uudistuu 1980-luvulla 74 2.7.3 Myymälä ja ravintola kasvavat 1990-luvulla 80 2.7.4 2000-luvun muutokset ja korjaukset 82 2.8 Nykytila ja säilyneisyys 85
2.8.1 Ympäristö ja pihatilat 85
2.8.2 Kuntotutkimukset 86
2.8.3 Julkisivut 86
2.8.4 Kantavat rakenteet 90
2.8.5 Sisätilat 91
2.9 Yhteenveto 106
2.9.1 Ominaispiirteet ja arkkitehtoninen identiteetti 106
2.9.2 Kerrostumat 106
2.9.3 Nykytila 107
2.9.4 Arvotus 108
3 TIETOMALLI
1113.1 Johdanto 111
3.1.1 Mitä tehtiin ja tutkittiin? 112 3.1.2 Käytetystä ohjelmistosta ja ohjelmistojen eroista 112 3.2 Etelä-Haagan Shellin historiatietomalli 114
3.2.1 Mallintamisprosessin kuvaus 114 3.2.2 Mallin tarkkuus ja luotettavuus 116 3.2.3 Käytetty aika ja mallintamisen resursointi 117 3.2.4 Sisällytetty historiatieto ja sen soveltaminen 117 3.2.5 Muita havaintoja ja haasteita 120 3.3 Muutossuunnitelma 122
3.3.1 Suunnitelman sisältö 122
3.3.2 Miten historiatiedot vaikuttivat suunnitelmaan? 128 3.4 Historiatietomallin käytettävyys 130
3.4.1 Kolmenlaisia tietomalleja 130
3.4.2 Historiamallin suhteesta eri tietomalleihin 131
4 JOHTOPÄÄTÖKSET
134LÄHTEET
138LIITTEET
141SISÄLLYS
8
1 JOHDANTO
Arkkitehdin työvälineistö on viime vuosikymmeninä mullistunut perinpohjai- sesti. Vuosisatojen ajan vallinnut kynän ja paperin liitto sai väistyä tietokoneavus- teisen piirtämisen tieltä 1990-luvulla. 2000-luvun kuluessa arkkitehtitoimistoissa on laajasti siirrytty tietomallipohjaiseen suunnitteluun, joka perustuu raken- nuksen ja kunkin rakennusosan digitaaliseen, kolmiulotteiseen mallintamiseen ominaisuustietoineen. Myös historiallisten kohteiden muutossuunnittelussa hyö- dynnetään enenevissä määrin tietomalleja.
Rakennushistoriaselvitys teetetään tavallisesti muutossuunnittelua edeltävänä toimenpiteenä kohteesta, jolla katsotaan olevan erityisiä arkkitehtonisia tai his- toriallisia arvoja. Selvityksen lopputuote on kuvitettu tekstidokumentti. Kohteen muutossuunnittelusta vastaavan arkkitehdin oletetaan tutustuvan rakennushisto- riaselvityksen sisältöön, mutta historiatietojen todellinen huomioiminen suun- nittelussa on nykyisellään vahvasti käytettävissä olevista resursseista ja arkkiteh- din viitseliäisyydestä riippuvaista. Eräs ratkaisu ongelmaan olisi historiatietojen sisällyttäminen tai linkittäminen suunnittelutietomalliin, jolloin niiden omaksu- minen ja huomioiminen suunnittelussa voisi helpottua.
Tässä diplomityössä tutkitaan tietomallin mahdollisuuksia rakennushistoria- selvityksen laatimisvaiheessa, rakennushistoriaselvityksen sisältämän tiedon tallentamisessa ja välittämisessä sekä historiatietojen integroimisesta seuraavia hyötyjä tietomallipohjaisessa muutossuunnittelussa. Tarkasteltavana kohteena on Aarno Ruusuvuoren suunnittelema, vuonna 1955 valmistunut Etelä-Haagan huoltoasema.
Tutkimus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on tyypillinen raporttimuo- toinen rakennushistoriaselvitys, jossa kartoitetaan kohteen rakennushistoria ja arkkitehtoniset ominaispiirteet sekä laajempi viitekehys. Toisessa osassa esitellään kirjoittajan laatima historiatietoja sisältävä kohteen tietomalli ja demonstroidaan historiatietojen integroimisesta seuraavia hyötyjä suunnittelussa hypoteettisen muutossuunnitelman avulla. Lopuksi vedetään yhteen tutkimustulokset, esite- tään johtopäätökset ja eritellään jatkokehittelytarpeita, jotta rakennushistoriasel- vityksen ja tietomallin yhdistelmästä voisi saada toimivan työkalun arkkitehti- suunnitteluun.
9
Rakennushistoriaselvityksen ja muutossuunnittelun välillä on tunnistettu epäjat- kuvuuskohta. Historiatietojen huomioimista pidetään historiallisesti arvokkai- den rakennusten muutos- ja restaurointisuunnittelussa tärkeänä, mutta käytän- nössä kiire, budjetin rajallisuus ja arkkitehdin mahdollinen viitseliäisyyden puute johtavat usein siihen, etteivät historiatiedot tule suunnittelussa huomioiduiksi parhaalla mahdollisella tavalla. Mikäli oleelliset historiatiedot sisällytettäisiin vakiomenettelynä suunnittelutietomalliin, suunnittelevan arkkitehdin olisi paljon hankalampaa tiedostamattaan tulla ohittaneeksi niitä, ja myös muiden tahojen kuten museoviranomaisten ja rakennusvalvonnan olisi helpompaa valvoa niiden huomioimista. Yleisellä tasolla tämä merkitsisi rakennussuojelun ja restauroin- nin vahvempaa kytkemistä nykyiseen suunnittelumetodologiaan. Mediaseksikäs tapa pukea tämä sanoiksi voisi olla vaikkapa ”rakennussuojelun digiloikka”.
Tutkimuksen tavoitteena on edistää 1) rakennushistoriaselvityksen ja muutos- suunnittelun väliltä puuttuvan linkin rakentamista ja 2) yhtenäisen käytännön luomista Suomeen historiatietojen sisällyttämiseksi osaksi suunnittelumalleja.
Tämä on tässä tutkimuksessa toteutettu tunnistamalla rakennushistoriaselvityk- sen ja suunnittelutietomallin välisen epäjatkuvuuskohdan aiheuttavia tekijöitä ja tarjoamalla välineitä ja jatkokehitysehdotuksia näiden ratkaisemiseksi, sekä demonstroimalla historiatietojen sisällyttämisen avaamia mahdollisuuksia muu- tossuunnittelussa. Yleisemmällä tasolla tavoitteena on kartoittaa ja edistää nyky- aikaisia keinoja arvokkaan kulttuuriperinnön säilyttämiseksi jälkipolville.
Edellä lausuttua pyritään toteuttamaan vastaamalla tutkimuskysymykseen:
”Miten restaurointi- tai muutossuunnitelmaa tekevä arkkitehti voi hyötyä raken- nuksen historiatietojen sisällyttämisestä suunnittelutietomalliin?” Tämän ohella aihetta tarkastellaan seuraavien apukysymysten avulla: ”Mitä eri historiatietoja suunnittelutietomalliin voi ja kannattaa integroida?”, ”Miten historiatietojen inte- groiminen suunnittelumalliin voi parantaa yhteistyötä suunnittelijan, asiakkaan, museoviranomaisen ja rakennusvalvonnan välillä?”, ”Miten käyttöliittymän saisi toimivammaksi?” ja ”Miten historiatietojen integroiminen suunnittelumalliin voi edistää rakennussuojelua?”
1.1 PERUSTELUT, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
10
Tässä tutkimuksessa tietomallilla (engl. Building Information Model, BIM, aiem- min myös tuotemalli tai tuotetietomalli) tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevaa todellisen tai suunnitellun rakennuksen kolmiulotteista esitystä, jossa rakennuksen tietoja on liitetty sen eri osien ominaisuuksiin. Tietomalli sisältää ideaalitilanteessa rakennuksen täsmällisen geometrian sijaintitietoineen sekä tie- dot, joita tarvitaan rakentamisen, osien valmistuksen ja hankintatoimen tukena rakennusvaiheessa. Tietomallit tukevat rakennuksen ja rakentamisen suunnit- telua sekä mahdollistavat paremman analytiikan ja prosessien hallinnan kuin manuaaliset esitystavat. Mikä tahansa kolmiulotteinen rakennusta kuvaava malli ei ole tietomalli, vaan tietomalliin kuuluu elimellisenä osana sen eri osiin sisäl- lytetty ominaisuustieto.1 Arkkitehtisuunnittelussa tietomallintamisen hyötyjä perinteisiin menetelmiin nähden on mm. kaikkien piirustusten automaattinen päivittyminen, kun johonkin rakennuksen osaan tehdään muutoksia.
Rakennushistoriaselvitys (RHS) on rakennuksen (tai puiston, kaupunkitilan, yms.) historiasta ja nykytilanteesta tehty tutkimus, joka on edellytys arvokohteen korjaus- tai muutossuunnittelulle. Selvityksen muoto vaihtelee mutta usein se koostuu historiaosasta ja olemassa olevan inventoinnista.
1 Tekla: Mitä on BIM?
Revit (Autodesk Revit) ja ArchiCAD (Graphisoft ArchiCAD) ovat arkkitehti- suunnittelussa käytettäviä suunnitteluohjelmistoja, joilla voi luoda ja muokata tietomalleja.
Enscape on 3D-visualisointeihin käytettävä sovellus, jonka voi integroida lisä- osaksi Revit-, ArchiCAD-, Rhino- ja SketcUp-ohjelmistoihin. Enscapella voi luoda sekä liikkumattomia visualisointeja että animaatioita. Enscape mahdollis- taa tietomallissa liikkumisen ”reaaliaikaisesti” joko tietokoneen näppäimistöä tai esim. VR-tekniikkaa käyttäen.
IFC on kansainvälinen, 1990-luvulla kehitetty standarditiedostomuoto tietomal- lien tiedonsiirtoon eri ohjelmistojen ja tietokonejärjestelmien välillä. IFC-malleja voi luoda useimmilla rakennusalan eri toimijoiden käytössä olevilla tietomallin- nusohjelmistoilla. IFC-malleja voi tarkastella mm. Solibri-ohjelman avulla.
Inventointimalli on tapa koota korjauskohteeseen liittyvää sekä korjaussuunnit- telussa ja -rakentamisessa tarvittavaa rakennusinventoinnin tietoa jollakin järjes- telmällisellä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Inventointimalli voi olla toteutettu
1.2 TERMINOLOGIAN MÄÄRITTELY
11
tilaluettelo- ja huonekorttipohjaisena luettelona tai se voi sisältää esim. kuvama- teriaalia.2 Nykyisin inventointimallit ovat ainakin valtakunnallisesti merkittävien arvorakennusten kohdalla toteutettu kolmiulotteisina malleina, joiden geometria on mitattu tarkasti laserkeilaamalla, mutta vaihtoehtoina on myös kevyempiä tekotapoja. Tässä tutkimuksessa inventointimallilla viitataan kolmiulotteista geo- metriatietoa sisältävään malliin, ellei toisin ole mainittu.
YTV2012 eli Yleiset tietomallivaatimukset on Senaatti-kiinteistöjen, muiden kiinteistönomistajien ja rakennuttajien, rakennusliikkeiden ja ohjelmistotalojen sekä BuildingSMART Finlandin rahoittama ohjeistus, joka pyrkii määrittämään rakennusprojekteissa noudatettavaa tietomallinnusta koskevat perusasiat, vaati- mukset ja -käsitteet.
Rakennussuojelu on termi, jolla tarkoitetaan kaikkia yleisiä toimia, hallin- toa, lainsäädäntöä ja muita yhteiskunnallisia toimia, joilla on tarkoitus turvata rakennusperinnön säilyminen tuleville polville. Muutossuunnittelulla tarkoi- tetaan tässä tutkimuksessa kaikkien olemassa olevaan rakennukseen tehtäviksi aiottujen tai ehdotettujen, myös palauttavien ja korjaavien, muutosten suunnit-
2 &ƌĞĞƐĞ͕WĞŶƫůć͕ZĂũĂůĂϮϬϬϳ͕Ɛ͘ϴϮ͘
telua. Korjaussuunnittelu on muutossuunnittelua, jonka ensisijainen tavoite on rakennukseen tulleiden vikojen korjaaminen. Restaurointi eli entistäminen on korjaamista, jossa kiinnitetään erityistä huomiota kohteen kulttuurihistoriallisiin arvoihin ja vanhaan rakennustapaan. Konservointi tarkoittaa rakennusten ja taideteosten suojaamista tuhoutumiselta ja niihin tulleiden vikojen korjaamista.
Rekonstruktio tarkoittaa palauttavaa muutosta, kadonneen tai muuttuneen rakennuksen tai rakennusosan uudelleenrakentamista tutkimuksen kautta tun- nettuun entiseen muotoonsa.3
3 &ƌĞĞƐĞ͕WĞŶƫůć͕ZĂũĂůĂϮϬϬϳ͕Ɛ͘ϴϰʹϴϱ͘
12
Tietomallin soveltamista rakennushistoriallisen arvioinnin apu- ja esitysvälineenä on tutkinut ja kehittänyt Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy:ssä ark- kitehti Karoliina Periäinenϰ, joka laati Helsingin Ruotsinkielisen työväenopis- ton (Woldemar Baeckman 1955–59) rakennushistoriaselvityksen sekä yhdessä arkkitehti Tarmo Peltosen kanssa ja arkkitehtiylioppilas Jarkko Rauvanlahden kanssa rakennushistoriaselvityksen tietomallin vuosina 2010–2011. Työn tilasi Helsingin kaupungin tilakeskus. Tietomalli toteutettiin Revit-ohjelmistolla.
Tietomalli sisälsi samat tiedot kuin selvityksen huonekortit ja kaaviokuvat, eli eri rakennusosien säilyneisyys- ja muutostiedot, huonetilojen arvotuksen, ark- kitehtuurille keskeisten materiaalien kuvauksen päätiloissa sekä inventointitie- dot huonetilaobjekteihin liitettynä. Ovien kohdalla tutkittiin koemielessä myös mahdollisuutta liittää inventointitieto tietomallin objektiin. Lisäksi malli sisälsi rakennuksen kaikki eri rakennusvaiheet ”täydellisinä” Revitin Phases-toiminnon avulla, linkit alkuperäisiin piirustuksiin sekä pohjapiirroksiin upotetut valokuva- symbolit, jotka kertoivat valokuvan suunnan ja sisälsivät linkit valokuviin.ϱ
4 WĞƌŝćŝŶĞŶŽŶƚŽŝŵŝŶƵƚŵLJƂƐƚćŵćŶĚŝƉůŽŵŝƚLJƂŶŽŚũĂĂũĂŶĂ͘
5 Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy 2011.
1.3 AIEMPI TUTKIMUS JA KEHITYSTYÖ
Julkisilla tahoilla ei kirjoittajan tekemän selvitystyön perusteella ole ollut laaja- mittaista rakennushistoriaselvityksen ja tietomallin yhteyden kehittämisprojek- tia, vaikka digitalisaatiota muutoin pyritään edistämään rakennusalalla Kira-digi- hankkeen ja rakennusvalvonnan digitalisaation kautta6. Myöskään merkittävissä rakennushistoriaselvityksiä tuottavissa arkkitehtitoimistoissa ei kirjoittajan tieto- jen mukaan vielä ole otettu käyttöön systemaattista tapaa hyödyntää tietomalia rakennushistoriaselvityksessä.
Teknillisen Korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopisto) arkkitehtiosastolla julkaistiin vuonna 2007 tutkimusraportti otsikolla Arvorakennusten korjaushankkeet ja tuotemallintaminen – Case-kohteena Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosasto.
Tutkimuksen keskeisiä havaintoja oli tarve kehittää nk. inventointimallia säilyttämään kaikkea korjaushankkeen inventointi-, selvitys- ja mittaustietoa läpi koko hankkeen elinkaaren. Suunnittelun tueksi tarvittavan tutkimus-, mit- taus- ja inventointitiedon tehokkaan integroinnin suunnitteluvaiheiden työsken-
6 Näistä kehityshankkeista lisää luvussa 3.1.
13
telyyn ja suunnittelumalleihin todettiin olevan tärkeää etenkin arvokohteissa.
Tutkimuksessa todettiin uusi mahdollisuus syöttää tietomalliin arvottavaa tie- toa ja historiasisältöjä, ja mallintamisen mahdollistamien simulointien tukevan uudella tavalla rakennussuojelutavoitteiden saavuttamistaϳ. Tutkimuksen luvun 3.2 Tutkimukset ja inventointimallit alaluvussa Rakennushistoriaselvitys esitetään erikseen seuraavia esimerkkejä mahdollisuuksista liittää historiatietoja inven- tointimalliin: rakennusosan tai tilan rakennusvaihe (ns. 4D-tieto), rakennusosan tai tilan säilyneisyysaste, alkuperäiset piirustukset linkitettynä malliin tai mallin pohjalla viitetiedostona (skannattuna tai CAD-tiedostona), historiallisten valo- kuvien kuvakulmat malliin asetettuna näkymänä tai symbolina, ennen-nyt-nä- kymät malliin (ns. 4D-tieto) sekä historiallisten tapahtumien paikat merkittynä malliin. Tutkimuksessa ennustetaan RHS:n roolin uudistuvan tietomallipohjai- sessa hankkeessa siten, että RHS olisi sidottu tietomalliin tietopankkina korjaus- projektin alusta alkaen. Itse malliin esitetään sisällytettäväksi vain käytännöllinen määrä tietoa ja tarkemman tiedon sijaitsevan linkitetyssä tietokannassa.ϴ
7 &ƌĞĞƐĞ͕WĞŶƫůć͕ZĂũĂůĂϮϬϬϳ͕Ɛ͘ϱϬ͘
8 &ƌĞĞƐĞ͕WĞŶƫůć͕ZĂũĂůĂϮϬϬϳ͕Ɛ͘ϮϯͲϮϰ͘
Rakennushistoriaselvitysten käytettävyyttä on tutkinut ja kritisoinut Sini Saarilahti Jyväskylän yliopiston Kulttuuriympäristön tutkimuksen maisterintut- kielmassaan Rakennushistoriaselvitysten käytettävyys (2016). Saarilahden mukaan rakennushistoriaselvityksiä on kritisoitu esimerkiksi siitä, ettei päätöksenteossa tarvittavaa tietoa ole ilmaistu niissä tarpeeksi selkeästi. Selvitysten tietosisältöä on myös arvosteltu tapauksen mukaan joko liian yksityiskohtaiseksi tai liian pin- tapuoliseksi. Tutkielmassa ei käsitellä tietomalleja, mutta on ilmeistä, että osan Saarilahden esiin nostamista käytettävyyteen liittyvistä ongelmista voisi ratkaista sisällyttämällä historiatietoja tietomalliin.
Koska rakennusalan ja etenkin rakennussuojelun ja rakennushistoriaselvityksiin liittyvät käytännöt vaihtelevat suuresti maittain, aiemman tutkimuksen ja kehi- tystyön tarkastelu on rajattu maantieteellisesti Suomeen.
14
15
2 RAKENNUSHISTORIASELVITYS
PERUSTIEDOT
Nimi (Etelä-)Haagan Shell
Muut nimet [(Etelä-)Haagan] huoltoasema, autokorjaamo, [VW-]
huoltokorjaamo, [VW-]autohuoltoasema, VW-korjaamo, VW-huolto; Haagan Autotalo; Shell Etelä-Haaga; VW-Auto Haaga
Ensisijainen osoite Vihdintie 21, 00320 Helsinki
Muut katuosoitteet Bensa-asemankuja 1, Poliisiasemankuja 2 Pysyvä rakennusnumero (ratu) 7921
Kiinteistötunnus 91-29-5-4 Kortteli/tontti 29005/4
Arkkitehti (pääsuunnittelija) Aarno Ruusuvuori Rakennesuunnittelu Dipl.ins. Olli Sainio
LVIS-suunnittelu Ins. Nils E. Lindberg (rakennusselostus) / Ins. Vasiljeff (SSD 30.1.1955)
Sähkösuunnittelu Insinööritoimisto Risto Mäenpää (rakennusselostus) / tekn. Jumppanen (SSD 30.1.1955)
Urakoitsija Novo-Rakennus Oy Rakennuttaja VW-Auto Oy Suunnitteluajankohta 1954
Rakennuslupa myönnetty 19.8.1954 Käyttöönotto 1955
Alkuperäinen käyttötarkoitus Moottoriajoneuvojen huolto ja kauppa, polttonesteiden jakelu
Nykyinen käyttötarkoitus Polttonesteiden jakelu, elintarvikekauppa ja ravintolapalvelut, moottoriajoneuvojen huolto
Omistaja St1 Oy
Kaavatilanne LH-tontti, asemakaava 11938 saanut lainvoiman 24.5.2013 Tontin ala 3952 m2
Rakennusoikeus 2200 krm2, josta käytetty 2180 krm2 Tilavuus 8272 m³
Suojelutilanne Suojeltu vuoden 2013 asemakaavalla sr-2-merkinnällä:
Kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia korjaus-, lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka heikentävät rakennuksen kaupunkikuvallista tai historiallista arvoa tai muuttavat rakennuksen ominaispiirteitä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä korjattava rakennuksen alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittavalla tavalla.
Vihdintie ja vastavalmistunut huoltokorjaamo. MFA / Heikki Havas.
16
Ha-776-54-A, vahv. 19.8.1954 §5. Aarno Ruusuvuori ark. SAFA.
Piirustukset allekirjoittanut Aarno Ruusuvuori.
389-58, myönnetty 20.11.1958.
Öljylämmityksen hyväksyminen.
Ha-1178-C-63, vahv. 16.8.1963 §33. J. Leminen ark.yo. Piirustukset allekirjoittanut J. Leminen.
Lounaissivun auto-ovien muutos nosto-oviksi.
29-1360-R-65, myönnetty 19.7.1965. Eeva-Marja Rantanen ark.
Lounaissivun lasitiili-ikkunoiden muuttaminen kirkaslasi- ikkunoiksi.
29-469-R-69, myönnetty 29.4.1969. Arkkitehtitoimisto EM&J Rantanen. Hakemuksen allekirjoittanut Eeva-Marja Rantanen.
Lupa kilville ja mainoslaitteille.
29-376-C-71, vahv. 24.6.1971 §943. Arkkitehtitoimisto EM&J Rantanen. Piirustukset allekirjoittanut Eeva-Marja Rantanen.
Kellarikerroksen muutos kerrokseksi, autohallin muutos korjaushalliksi, useita uusia väliseiniä. Korjaushallin pilarinsiirto.
Maantasokerroksen toimistoväliseinien siirtoja. Vähäisiä julkisivun muutoksia.
29-188-C-84, vahv. 28.5.1984 §1002a. Mauri Mäki-Marttunen rak.
arkk. Piirustukset allekirjoittanut Mauri Mäki-Marttunen.
Mittarikatoksen rakentaminen, pihajärjestelyn muutos.
Kellarikerroksen korjaamon muutos huollettujen autojen halliksi, väliseinien purku. Kellariin keittiö- ja neuvottelutilat ym. Uusi porras rakennuksen keskiosaan. Maantasokerroksessa huonejärjestelyjä myymälä- ja varastotiloissa. Lounaissivun lasiseinien jakojen muutos. Luoteispäätyyn tukimuuri, osan luoteispäädyn nauhaikkunoista suurennus alareunoista.
29-2597-C-84, vahv. 22.10.1984 §2085a. Mauri Mäki-Marttunen rak.ark. Piirustukset allekirjoittanut Mauri Mäki-Marttunen.
Muutos 28.5.1984 vahvistettuihin piirustuksiin. Lounaskeittiön ja -tilan siirto kellarista maantasokerrokseen.
29-396-R-85, vahv. 7.6.1985, §1166a. Mauri Mäki-Marttunen rak.
arkk. & Vihannon Sähkö Oy. Hakemuksen allekirjoittanut Mauri Mäki-Marttunen.
Kiinteistön mainosten yleissuunnitelma laitepiirustuksineen.
29-2674-R-86, vahv. 14.11.1986 §5109. Kari Auvinen myyntipääll. &
Profilux Oy. Hakemuksen allekirjoittanut Martti Tekoniemi, Profilux Oy.
Station Sign -liikemerkin vaihto uuteen 2-pylväiseen.
29-3064-R-87, vahv. 25.9.1987 §3756. Turun Valomerkki Ky.
Suunnittelija Wickström Lars tj. Hakemuksen allekirjoittanut Keijo Vartiainen, Haagan Autotalo Oy.
Liikemerkin asennus julkisivuun.
29-402-R-88, vahv. 4.3.1988 §843. Esa Levänen rak.mest. Hakemuksen allekirjoittanut Esa Levänen.
Kaakkoisjulkisivujen verhoilu Steni-Parma-elementein.
29-763-C-91 (toimenpideilmoitus), hyväksytty 3.4.1991. Turun Valomerkki Ky. Suunnittelija Lasse Wickström.
Valomainos.
29-2130-C-95, vahv. 25.7.1995 §515. Arkkitehtuuritoimisto Mauri Mäki-Marttunen Ky. Piirustukset allekirjoittanut Jaakko Salonen.
Polttonestekatoksen korotus. Valomainokset tontille, polttonestekatokseen ja rakennukseen.
29-468-C-97, vahv. 8.4.1997 §206. Arkkitehtuuritoimisto Mauri Mäki- Marttunen Ky. Suunnittelija rak.arkk. Jaakko Salonen.
Sisätilojen uudelleenjärjestelyä. Julkisivujen ovi- ja
ikkunamuutoksia sekä sisäänkäyntikatoksia. Mainoslaitteita julkisivuihin ja pihamaalle. Julkisivujen pintakäsittelyjen uusiminen, kaakkoispäätyjen verhoilujen poisto.
29-3745-98-C (asiakirjat palautettu).
29-3963-C-98, vahv. 20.10.1998 §730. Arkkitehtuuritoimisto Mauri Mäki-Marttunen Ky. Suunnittelija rak.arkk. Jaakko Salonen.
Koillissivulle sisäänkäyntikatokset sekä ovi- ja ikkunamuutoksia.
Tontin pohjoiskulmaan jätekatos.
29-4805-C-98, vahv. 5.1.1999 §08. Arkkitehtuuritoimisto Mauri Mäki- Marttunen Ky. Suunnittelija rak.arkk. Jaakko Salonen.
Kaupunginhallituksen poikkeusluvan nojalla kellarin autohallin käyttötarkoituksen muutos henkilökunnan koulutus- ja ryhmätyötilaksi. Porras- ja osastointimuutoksia. Kellarikerroksen sosiaalitilojen peruskorjaus.
29-187-09-D, vahv. 10.2.2009 §19. Arkkitehtitoimisto Ari Mäki- Marttunen Oy. Piirustukset allekirjoittanut Ari Mäki-Marttunen.
Maantasokerroksen tupakointitilan muutos.
29-0415-09-Z (ei luvanvarainen hanke), suunnitelmat tarkastettu 19.2.2009. Vastaava LVI-suunnittelija Arkiomaa Timo.
Kvv-työ tonttivesijohdon uusinta.
29-3372-15-Z (ei luvanvarainen hanke), suunnitelmat tarkastettu 6.11.2015. Vastaava rakennesuunnittelija Alapere Timo.
Rakennuksen teräsbetonikehien väliaikainen tuenta.
29-1967-15-C, vahv. 9.2.2016 §83. Arkkitehtitoimisto Ari Mäki- Marttunen Oy. Piirustukset allekirjoittanut Ari Mäki-Marttunen.
Muutostyöt koillissivulla: tukimuurit ja jätevarasto.
RAKENTAMISEEN LIITTYVÄT LUVAT
Vastavalmistunut huoltokorjaamo kaakosta. MFA / Heikki Havas.
17
18
2013 1952
1970 2017
1989
1996 1988
1986
1952 1952
2017
19
VOIMASSA OLEVA ASEMAKAAVA
Kohteen ympäristön voimassa olevat asemakaavat ja niiden voimaantulovuodet. Huoltoaseman korttelin 29005 käsittävä asemakaava 11938 on tullut lainvoimaiseksi 24.5.2013. Kaava suojelee rakennuksen sr-2-merkinnällä. Muita huomionarvoisia seikkoja ovat Vihdintien liikenneympyrän vuonna 1952 vahvistettu asemakaava, joka ei vastaa nykytilannetta 1960-luvulla toteutettuine liikenneympyröineen, sekä em. kaava-alueen halkova, vuonna 2017 vahvistettu asemakaava, joka mahdollistaa Jokeri-pikaraitiotien linjaamisen liikenneympyrän läpi.
Helsingin karttapalvelu, kuvankäsittely tekijän.
20
2.1 JOHDANTO
2.1.1 KOHTEEN YLEISLUONNEHDINTA
Etelä-Haagan Shell on Vihdintien liikenneympyrän vieressä sijaitseva, vuonna 1955 valmistunut kaksikerroksinen huoltoasemarakennus. Rakennuksen on suunnitellut Aarno Ruusuvuori vuonna 1954. Tontti sijoittuu Haagan kauppa- lan aikaisen korttelirakenteen reuna-alueelle ja se kaavoitettiin vuonna 1952.
Rakennus sijaitsi valmistumisensa aikaan kaupungin keskeisimpien ulos- menoväylien varrella, Turkuun ja Poriin johtavien valtateiden risteyksessä.
Rakennuksessa on alusta saakka harjoitettu moottoriajoneuvojen huoltoa ja kauppaa sekä polttonesteiden jakelua, joskin näiden toimintojen keskinäinen painopiste on muuttunut vuosien varrella ja ajoneuvojen kauppa on vaihtunut ravintolapalveluihin ja elintarvikekauppaan.
Rakennuksen suunnittelija Aarno Ruusuvuori lukeutuu Suomen vaikutusval- taisimpiin sodanjälkeisiin arkkitehteihin. Huoltamorakennus on hänen ensim- mäisiä omissa nimissään suunnittelemia toteutuneita töitä1. Sen arkkitehtonisen johtoajatuksen muodostavat 4,5 metrin moduuleissa olevat, primäärirakenteena toimivat teräsbetoniset kehäpalkit, jotka lävistävät rakennuksen vaipan sen koil- lissivulla luoden julkisivua jäsentävän aiheen. Vesikaton sekundäärirakenteet on toteutettu kourumaisilla esijännitetyillä betonielementeillä, MJ-palkeilla, jotka lukeutuvat varhaisimpiin sarjatuotettuihin rakennuselementteihin Suomessa.
Tunnistettavan, dynaamisen muotonsa ansiosta rakennus toimii maamerkkinä Haagassa. Valmistuessaan se sijoittui ympäristöönsä väljästi, ja sen ympärillä oli runsaasti tilaa huoltoon tuleville ja myytäville autoille. Sittemmin kaupunkira-
1 Siikanen & Ravantti 1996.
kenne on tiivistynyt ja huoltamon ympäristö on muuttunut asuin- ja liikeraken- nusten korttelialueiksi. Vuonna 2013 huoltoaseman tontin koillisosasta lohkottiin uusi tontti, johon on sittemmin rakennettu asuinkerrostalo. Vihdintien bulevar- disointisuunnitelmat tulevat toteutuessaan tuomaan yhä enemmän asuin-, liike- ja palvelukortteleita huoltoasemarakennuksen lähelle.
Huoltamorakennus on suojeltu vuoden 2013 asemakaavassa sr-2-merkinnällä:
Kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia korjaus-, lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka heikentävät rakennuksen kaupunkikuvallista tai historiallista arvoa tai muuttavat rakennuksen ominaispiirteitä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä korjat- tava rakennuksen alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittavalla tavalla. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston vuonna 1998 teettämässä Haagan rakennukset ja arvotus -raportissa rakennus on määritelty kolmannen luokan suojelukohteeksi arkkitehtonisella ansiolla rohkea arkkitehtoninen muoto ja historiallisella ansiolla Suomen moottoriarkkitehtuurin historiaan kuuluva rakennus.
Iän ja raskaan käyttötarkoituksen takia rakennuksen nykyinen kunto on monilta osin huono, ja sen korjaaminen terveys- ja turvallisuusnormit täyttävälle tasolle edellyttäisi raskaita toimenpiteitä. Lukuisten muutostöiden takia rakennus ei ole yksityiskohdiltaan autenttisessa asussaan. Kantava rakenne on rakennuksen ark- kitehtonisista ominaispiirteistä merkittävin, sillä se on muutostöistä huolimatta säilynyt alkuperäisenä ja luo rakennukselle edelleen sille tunnusomaisen dynaa- misen muodon.
Huoltoasema Vihdintien suunnasta vuonna 2020.
21
2.1.2 TEHTÄVÄN KUVAUS
Suppean rakennushistoriaselvityksen teettämisestä sovittiin yhteispalaverissa kiinteistön omistajan St1 Oy:n, Helsingin kaupungin asemakaavoituksen ja Helsingin Kaupunginmuseon kesken. Selvityksen laati maalis-toukokuussa 2020 kiinteistön omistajan toimeksiannosta Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy. Pääasiallinen tekijä oli ark.yo., TkK Eero Ilvessalo, jonka arkkiteh- tiopintojen diplomityön pohjana selvitys toimii. Työssään häntä ohjasi Karoliina Periäinen. Selvitys sisältää Etelä-Haagan Shellin perustiedot, rakennusvaihei- den historian, tiedot suunnittelijasta Aarno Ruusuvuoresta ja kohteesta osana Ruusuvuoren muuta suunnittelua, suunnitteluratkaisun kuvauksen (tilarakenne ja rakennustapa), myöhempien vaiheiden kartoittamisen, arvion nykytilasta ja säilyneisyydestä, katsauksen huoltoaseman ympäristön kaavoituksen historiaan sekä yhteenvedon huoltamorakennuksesta osana aikansa arkkitehtuurin ja huol- tamosuunnittelun kontekstia. Inventointi on tehty ulko- ja sisätiloja paikan päällä havainnoimalla ja valokuvaamalla. Selvityksessä käsitellään ulkotilat ja sisätilat keskittyen tärkeimpiin tiloihin. Selvitykseen ei sisälly värianalyysiä, huonekoh- taista rakennusinventointia lomakkeineen, alkuperäisten pintamateriaalien kat- tavaa kuvausta eikä kuntokartoitusta. Luvun Yhteenveto alaluku Arvotus tehtiin yhteistyössä Helsingin Kaupunginmuseon kanssa.
2.1.3 AINEISTON ESITTELY
Pääasiallisena lähdeaineistona käytettiin Helsingin rakennusvalvonnan arkistossa olevia lupapiirustuksia ja -päätöksiä sekä Arkkitehtitoimisto Ari Mäki-Marttusen hallussa olevaa kohdetta käsittelevää, St1 Oy:n omistamaa järjestämätöntä ja luetteloimatonta, entistä Shell-yhtiön arkistoa. Arkkitehtuurimuseon piirustus- kokoelmasta ei löytynyt kohdetta käsitteleviä piirustuksia. Vanhoja valokuvia saatiin Helsingin Kaupunginmuseon Kuvaselaamosta, Arkkitehtuurimuseon valokuva-arkistosta ja St1 Oy:n arkistosta. Aarno Ruusuvuoresta, huoltamoark- kitehtuurista ja Haagan historiasta saatiin tietoa aiheita käsittelevästä kirjallisuu- desta. Kartta-aineiston ja vanhojen ilmakuvien osalta tärkeimpänä lähteenä toimi Helsingin karttapalvelu. Lisäksi tärkeänä lähteenä toimi itse rakennus.
Keväällä 2020 puhjennut koronapandemia vaikeutti osaltaan prosessia kirjas- tojen ja arkistojen suljettua ovensa. Tästä syystä lähdeaineisto saattaa joiltakin osin olla puutteellinen ja työtä saattaa olla tarpeen täydentää myöhemmin, kun pääsy kirjastoihin ja arkistoihin tulee jälleen mahdolliseksi. Kuvien ja karttojen osalta tukeuduttiin tästä syystä ensi sijassa Internetin kautta saatavilla olevaan aineistoon.
22
2.2 AARNO RUUSUVUORI
Etelä-Haagan huoltoasema on Aarno Ruusuvuoren ensimmäisiä itsenäisesti suunnittelemia toteutuneita töitä, ja sen rakennushistorian selvittäminen tarjoaa uutta tietoa siitä, miten Ruusuvuoren ura suunnittelijana lähti liikkeelle. Tässä luvussa tarkastellaan Ruusuvuoren henkilö- ja ammattihistoriaa ja pyritään esit- tämään taustaa sille, minkälainen arkkitehti Ruusuvuori oli, minkälainen suun- nittelutehtävä huoltamo oli Ruusuvuorelle ja miten se sijoittuu hänen muiden töidensä sarjaan.
Arkkitehti, professori Aarno Ruusuvuori (14.1.1925-22.2.1992) luetaan Suomen sodanjälkeisen modernismin merkittävimpien arkkitehtien joukkoon.
Ruusuvuori valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1951 ja hänellä oli oma toimisto Helsingissä vuodesta 1952.Hänen merkittävimpiä suunnittelutöitään ovat mm. Hyvinkään kirkko (1961), Vaasan Huutoniemen kirkko (1964), Weilin & Göös’n kirjapainotalo (1964-66), Tapiolan kirkko (1965), Roihuvuoren kansakoulu (1967), Marimekon painotalo (1967, purettu) sekä Helsingin kaupungintalon saneeraus ja laajennus (1970-1988).
Ruusuvuoren töille leimallista ovat mm. rakenteen eli konstruktion korostami- nen, matemaattinen moduulirakenne ja runsas betonin käyttö sekä sisä- että ulkotiloissa. Ruusuvuoren arkkitehtuuria onkin nimitetty ainakin termeillä konstruktivismi, rationalismi ja betonibrutalismi. Toisaalta myös hänen puuraken- tamisen kehittämistä koskevat ansionsa on tunnustettu.
Ruusuvuori otti ahkerasti osaa arkkitehtuurista kirjoittamiseen ja keskusteluun sekä arkkitehtuurin opettamiseen. Vuonna 1953 hän vastasi ensimmäisen Suomi Rakentaa -näyttelyjulkaisun toimittamisesta, vuoden 1958 toisessa näyttelyssä hän kuului näyttelyn juryyn ja vuoden 1970 neljännessä näyttelyssä Ruusuvuori
oli professorina suunnittelujaoksen puheenjohtajana. Ruusuvuori toimi Arkkitehti-lehden päätoimittajana 1956-57, Rakennustaiteen seuran puheen- johtajana 1969-76, Suomen rakennustaiteen museon (nyk. Arkkitehtuurimuseo) johtajana 1975-78 ja 1983-87 sekä Suomen arkkitehtiliiton puheenjohtajana vuo- den 1982.2 Lisäksi Ruusuvuori opetti arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa assistenttina vuodesta 19523, lehtorina vuodesta 1960, vt. professorina 1962-63 ja professorina 1963-66. Hän toimi taiteilijaprofessorina 1978-83.4 Ruusuvuoren kerrotaan olleen esikuva monelle 1960-luvulla opiskelleelle, konstruktivismista innostuneelle arkkitehdille, joista tunnetuin lienee Juhani Pallasmaa5.
Ruusuvuori oli laajasti kiinnostunut taiteesta. Monissa töissään hän käytti eri alojen taiteilijoita asiantuntijoina, suunnittelemassa värejä, huonekaluja tai esi- merkiksi kirkkoihin kuuluvaa esineistöä. Ruusuvuoren arkkitehtuuri herätti kes- kustelua niin maallikkojen kuin alan ammattilaistenkin parissa.6
Matemaattinen runko on tyypillisesti ehdoton piirre Ruusuvuoren töissä. Hän pyrki toteuttamaan rakennuksissaan moduulijärjestelmää, joka tarkoittaa, että suunnittelijan valitsema tasajaollinen vakiomitta toistuu rakennuksen erilaisissa huonetiloissa. Hän koki, että ihmisen on helpompi ymmärtää ympäristöä, jolla on matemaattinen luonne. Lisäksi Ruusuvuori katsoi vapaan muodon kentän ole- van Alvar Aallon ”loistavan kyvykkyyden ja yksilöllisen arkkitehtuurikäsityksen takia niin tekemisellä täytetty”, että katsoi parhaaksi valita toisenlaisen, rationaa- lisemman ja yleispätevämmän tien.7
2 Siikanen & Ravantti 1996.
3 Tuomi 2006.
4 Arkkitehtuurimuseon arkkitehtiesittely.
5 Arkkitehtitoimisto Livady Oy 2014, s. 4.
6 Siikanen & Ravantti 1996.
7 Ruusuvuori 1992, s. 53.
23
Ruusuvuori käytti suunnittelussaan 60 ja 75 senttimetrin moduuleja ja niiden variantteja8, jotka kulkevat johdonmukaisesti koko rakennuksen läpi ”kuin häkki”. Rakennusten suunnittelu eteni Ruusuvuorella tilallisen hierarkian tutki- misen ja rakenteen selvittämisen kautta ulkoisen volyymin arviointiin. Ensin on ratkaistu sisukset ja valo, sitten rakenne, ja ulkoinen muoto on muodostunut tätä kautta kuin itsestään. Ruusuvuori ei omien sanojensa mukaan koskaan sovittanut sisuksia valmiiseen ulkoiseen muotoon.9
1950-luvu merkitsi Ruusuvuorelle ammatillisen uran käynnistymistä ja nousua suomalaisten arkkitehtien eturintamaan. Oletettavasti vuonna 1951 suunniteltu diplomityö, Suomen suurlähetystö Roomaan, esiteltiin Arkkitehti-lehdessä vuonna 1953. Huoltamorakennuksen suunnittelu ajoittuu vuoteen 1954. Samoille vuosille osuu Hyrylän-Tuusulan kansakoulun kilpailuvoitto, jota Ruusuvuori itse piti varsinaisena lähtölaukauksena uralleen. Ruusuvuori kertoo näihin aikoihin pitäneensä toimistoa vanhempiensa kotona.10 Hyvinkään kirkon, jota pidetään Ruusuvuoren ensimmäisenä suurena suunnittelutyönä, kilpailu ratkesi vuonna 1958, neljä vuotta huoltoaseman suunnittelun jälkeen, ja se valmistui 1961.
Ruusuvuoren päätöistä käyttötarkoitukseltaan lähimpänä Haagan huoltoase- maa lienee Weilin & Göös’n kirjapainotalo (1964), joka on myös eräänlainen teollisuusrakennus. Sen erittäin laaja toisen kerroksen avoin tila on toteutettu kekseliäällä vetotankorakenteella, ja pohjapiirroksessa toteutuu tiukka moduuli- rakenne. Tässä voi nähdä yhtäläisyyttä huoltoasemarakennuksen arkkitehtuuriin, jossa toteutui jo kymmenen vuotta painotaloa aikaisemmin laajan avoimen tilan mahdollistava vetovoimiin perustuva moduulirakenne.
8 Huoltoasemarakennuksen moduulimittana on käytetty 75 cm kerrannaista: kahden betonikehän keskiakselien välinen etäisyys 4,5 m = 6 x 75 cm.
9 Ruusuvuori 1992, s. 53-54.
10 ibid, s. 49-50.
Aarno Ruusuvuori. Kuva: Arkkitehtuurimuseon arkkitehtiesittely.
24
2.3 HUOLTAMOIDEN JA KORJAAMOJEN HISTORIAA
Tässä luvussa pyritään selvittämään Etelä-Haagan huoltokorjaamon asettumista osaksi suomalaisen huoltoasema- ja korjaamorakentamisen historiaa ja näin luomaan taustaa sen arkkitehtonisille ratkaisuille. Päälähteenä on käytetty U. O.
Moisalan teosta Auto Suomessa (1983).
Auto tuli Suomeen 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Aikaa Suomen itsenäistymi- seen saakka leimasi lähes valtoimenaan tapahtunut autokaupan ja huoltamotoi- minnan käynnistyminen. Varallisuuserot olivat suuret, ja autojen ensimmäisiä ostajia olivat kartanonomistajien, lääkärien ym. ammatinharjoittajien lisäksi teol- listumisen myötä rikastuneet tehtailijat ja tukkukauppiaat. Tiet olivat rakennetut hevosajoneuvoja varten, minkä takia Suomeen tuodut autot joutuivat kovemmalle rasitukselle kuin valmistusmaissaan – etenkin teiden heikkopintaisuus, uraisuus ja mäkisyys asettivat autojen kunnolle ja moottorin teholle suuret vaatimukset.
Autojen suuren epävarmuuden vuoksi niitä ei mielellään haluttu viedä kovinkaan kauaksi Helsingistä11.
Maan ensimmäiset automaahantuojien autokorjaamot olivat Sergei Nikolajeff Juniorilla, Fordilla ja Stockmannilla. Myös yksittäisiä korjaamoja perustettiin eri puolille Suomea 1900-luvun alusta lähtien. Autojen järjestelmällinen kor- jaaminen ammattina alkoi Suomessa ensimmäisen maailmansodan aikoihin;
tällöin Nikolajeff osti huomattavan osan maassa olevista, pääosin itse myymis- tään autoista, korjasi ne ja möi edelleen Venäjän sotalaitoksen käyttöön. Samaa harjoitti Oy Alftan Ab.12
Ensimmäisen maailmansodan päättyminen ja Suomen itsenäistyminen loivat uuden pohjan auton yhteiskunnalliselle kehitykselle. Valtio otti vuoden 1918 tielain seurauksena haltuunsa ja ylläpidettäväkseen 23 800 kilometriä eli 75%
11 Moisala 1983, s. 48.
12 ibid, s. 45-50.
kaikista maanteistä13. Suljettuun korirakenteeseen siirtyminen mahdollisti auton ympärivuotisen käytön. Autokaupalla alkoi pian olla todellista taloudellista mer- kitystä myös ympäröivälle yhteiskunnalle. Suomen Automobiilikauppiaitten Yhdistys perustettiin 1924.
Vuonna 1911 perustettu Suomen Petrolintuonti Osakeyhtiö Masut alkoi myydä Shellin tuotteita vuonna 1921 ja se muodostettiin Shellin yhtiöksi vuonna 1922.
Shell-nimeä se alkoi käyttää vuonna 1929.14
Auton rooli henkilöliikenteen välineenä nousi junaa merkittävämmäksi 1930-luvulla15. Vielä vuonna 1925 Suomessa arvioidaan olleen yksi auto 566 henkilöä kohden, siinä missä Ruotsissa vastaava suhde oli 1:96 ja USA:ssa 1:616. Vuonna 1939 Suomessa oli jo yksi auto 154 asukasta kohti, ja suhteellisesti eniten autoja oli Uudenmaan läänissä, yksi auto 81 asukasta kohti17. Selvästi suosituim- mat automerkit 1930-luvulla olivat Ford ja Chevrolet18.
Autokaupan kasvun myötä autokorjaamojen määrä Suomessa moninkertaistui vuosien 1925 ja 1939 välillä 23:sta 102:een19. Varsinainen autokorjaamotoiminta syntyi tuona aikana. Alkoi muodostua kolmenlaisia korjaamoja: automaahan- tuojien merkkikorjaamot20, varsinaiset erilliset autokorjaamot sekä auton suur- käyttäjien omat huoltokorjaamot. Suomen Ford loi ensimmäisen systemaattisen autokorjaamoverkon vuodesta 1927 lähtien. 1930-luvulle tultaessa alettiin raken-
13 ibid, s. 64.
14 ibid, s. 116.
15 ibid, s. 122. Kuvaavaa on, että vuoteen 1935 ajoittuu turvallisuussyistä tehty Turun maantien suoristaminen Haagassa. Tämän seurauksena syntyi se osa nykyistä Vihdintietä, jonka varrella huoltoasemarakennus sijaitsee.
16 ibid, s. 52.
17 ibid, s. 123.
18 ibid, s. 100.
19 ibid, s. 123.
20 Tämän selvityksen kohteessa alkujaan toiminut VW-huoltokorjaamo oli tällainen.
25
taa myös varsinaisia autokauppiaiden ja -korjaamoiden autotaloja.21 Lisääntynyt kilpailu ja 1930-luvun pulavuodet johtivat myös korjaamotoiminnan järjestöjen perustamiseen. Helsingin Autokorjaamojen Yhdistys aloitti korjaamosekto- rin paikallisen järjestötoiminnan vuonna 1931. Suomen Autokorjaamojen ja -liikkeiden liitto – nykyinen Autoalan keskusliitto – perustettiin 1933. Toiseen maailmansotaan mennessä Suomen autokauppa ja korjaamotoiminta sekä niille rakentuva liikenne olivat organisoituneet juridisesti, kaupallisesti ja järjestölli- sesti. Koko maahan oli syntynyt alan myynti- ja palveluverkko sekä öljyhuolto.22
Sotavuodet 1939-45 merkitsivät Suomen autokannalle, sen omistajille ja kuljetta- jille sekä autokannasta huolehtivalle huolto- ja korjaustoimelle pakko-oton aikaa.
Ajoneuvoja luovuttaneet autonomistajat ja autoalan yritykset olivat tärkeä tekijä sota- ja kotirintamien toimivuudelle. Valtiovalta asetti poltto- ja voiteluaineiden varastoimisvelvollisuuden, ja nestemäisten polttoaineiden kauppa säädettiin vain ostoluvalla tapahtuvaksi. Bensiini kiellettiin kokonaan henkilöautoilta, mikä johti korvaavien polttoaineiden kuten puuhiilen ja -pilkkeen käyttömahdollisuuksien kehittämiseen. Polttoaineongelman ratkaisusta puun avulla tuli sotatoimien, mutta ennen kaikkea yhteiskunnalle tärkeiden kotirintama-ajojen kannalta kan- sallinen elinehto.23
Toisen maailmansodan poikkeukselliset olot kehittivät Suomessa erityisesti vara- osatoimintaa ja opettivat korjaamaan autoja ankeissa ulkonaisissa olosuhteissa.
Sotien aikainen yleinen tekninen kehitys toi maailmalle uusia autotyyppejä kuten jeepit, ja kehitti Suomen ulkopuolella myös korjaamotekniikkaa.24
Sodan jälkeen vallitsi valtiovallan alaisen säännöstelyn aika. Autoalan toiminnan totaalinen säännöstely kesti 1950-luvulle saakka. Vuosina 1945-1948 autojen kor- jaus- ja huoltotoiminta koki toiminnassaan syvän kriisin, jonka taustalla olivat maan taloudellinen ahdinko ja vallitsevien poliittisten voimien asennoitumi- nen alan yritteliäisyyttä kohtaan. Taloudellinen turvattomuus vaikutti osaltaan
21 Moisala 1983, s. 103-108.
22 ibid, s. 122-124.
23 ibid, s. 130.
24 ibid, s. 212.
alan järjestötoiminnan selkeän kasvuun. Tarve vahvemmalle etujärjestölle johti Autoalan Keskusliiton perustamiseen Autokorjaamojen ja -liikkeiden Liiton ympärille.25
Autokorjaamojen koneiden ja laitteiden hankintaan ryhdyttiin valuuttatilan- teen sallimissa rajoissa heti sodan jälkeen26. Autojen tuonti lähti sodan jäl- keen liikkeelle vuonna 1946, jolloin tuonti Yhdysvalloista ja Englannista alkoi.
Mannereurooppalaisia uusia tuontiautoja olivat tšekkiläinen Skoda (1948), neuvostoliittolainen Pikku-Moskvitsh (1949) ja saksalainen Volkswagen ”Kupla”
(1950).27 Viimeksi mainittu oli avainasemassa myös Etelä-Haagan Shellin histo- riassa.
Autokaupan kasvu 1950-luvulla toi uusia yrittäjiä myös autonosatukkukauppaan ja huoltosektorille. Varaosa- ja korjaamosektorille syntyi osittain kilpailevaksi jär- jestelmäksi huoltamo-organisaatio28. Huoltoasemaverkko kasvoi.
1950-luvun suuret autokorjaamot olivat edelleen täyden korjaamopalvelun tarjo- avia yksiköitä. Niissä oli yleisasennusosasto, moottorikorjaamo-osasto, sähkökor- jaamo-osasto, koneistusosasto, voiteluosasto, autonpesuosasto, peltiseppäosasto, verhoomo-osasto, jousikorjaamo-osasto, jäähdyttäjäkorjaamo ja hitsari erikois- miehenä. Konekannan uudistuksen yhteydessä alkoivat uudet tehokkaammat laitteet ja koneet ilmestyä korjaamoihin. Sellaisia olivat mm. etupyörän ohjauksen tarkistuslaitteet, korinoikaisulaitteet ja erilaiset nosturit.29
Korjaamojen ulko- ja sisätilat kokivat 1950-luvulla merkittäviä muutoksia.
Autoalan keskusliitto julisti joulukuussa 1952 autokorjaamojen suunnittelukil- pailun, jonka tarkoituksena oli saada aikaan erilaisia korjaamorakennusten tyyp- pipiirustuksia, joissa olisi varsinaisten korjaamotilojen lisäksi huomioitu varastot, työnjohdon ja laskutuksen vaatimat tilat sekä varaosamyymälä. Kilpailun toisen
25 ibid, s. 224. Moisala viitannee SKDL:n valta-asemaan 1946-48.
26 ibid, s. 212.
27 ibid, s. 197-199.
28 ibid, s. 225.
29 ibid, s. 212.
26
Shell-yhtiön sodanjälkeinen kehitys oli vaiheikasta. Vuonna 1945 bensiiniä ei saatu tuotua Suomeen lainkaan. Tuonti alkoi uudestaan vuonna 1946, jol- loin Shellin osuus kaikesta nestemäisten polttoaineiden tuonnista oli peräti 49 prosenttia. Seuraavat vuodet öljyntuonti kasvoi tasaisesti ja Shellin osuus pysyi korkeana. Vuosi 1953 kuitenkin merkitsi Shellille ja muille maan öljy-yhtiöille suunnanmuutosta, kun valtiovalta määräsi maan valuuttavaikeuksien takia öljy- tuotteista leijonanosan tuotavaksi Neuvostoliitosta. Öljy-yhtiöiden täytyi äkkiä muuttua polttoaineiden maahantuojista niiden markkinoijiksi. Shell vähensi uusia investointeja jyrkästi vuosina 1953-1954.33 Vuoden 1954 lopussa tehtiin päätös yhtiön omistuksessa olevien huoltamoiden vuokraamisesta itsenäisille yrityksille34. Vuonna 1955 investoinneissa tapahtui pientä lisäystä: Shellin huolta- moverkko laajeni 14 yksiköllä, jotka olivat kaikki yksityisten yrittäjien hoidossa.
Yhtiön huoltamoverkko käsitti 145 asemaa vuonna 1955, ja yhteensä huoltamoita oli Suomessa 537.35
Shellin investoinnit uusiin huoltamoihin käynnistyivät toden teolla 1950-luvun puolivälissä, mistä osoituksena on neljän tunnetun arkkitehdin kesken vuonna
33 Auer & Sario 1986, s. 64-68.
34 ibid, s. 78.
35 ibid, s. 68.
palkinnon voitti diplomi-insinööri L. O. Lindqvist – ensimmäistä palkintoa ei jaettu30. Tyyppipiirustusten avulla valaistukseen, ilmastointiin, työasentoihin ja vastaaviin ergonomisiin seikkoihin saatiin parannuksia.31 Aarno Ruusuvuoren voi olettaa Haagan huoltokorjaamoa suunnitellessaan olleen tutustunut näihin tyyppipiirustuksiin.
Korjausajat autoa ja työvaihetta kohti lyheni, ja korjaamojen seiniä kiertävät pitkät penkit sekä asentajien omat ”miljoonalaatikot” hävisivät. Ammattitaitovaatimukset kasvoivat sekä työntekijöiden että toimihenkilöiden osalta. Asiakaspalveluseikat, korjaamojen töiden rationalisointi, muu menetelmien kehittely sekä korjaamon liiketoiminnalliset kannattavuuskysymykset saivat lisämerkitystä ja edellyttivät uusia tietoja ja taitoja. 1960-luvulle tultaessa alkoi autokannan yhä kasvaessa syn- tyä alihankintatöitä suorittavia tai itsenäisesti toimivia uusia erikoiskorjaamoja ja huoltolaitoksia kuten auton lasitusliikkeitä, ruostekorjaamoja sekä jarrukor- jaamoja. Myös yhä useammat huoltoasemat alkoivat harjoittaa huoltopalvelua.
Eräät ammattialat, kuten jousisepät, verhoojat ja puusepät alkoivat harventua tai hävisivät tyystin korjaamoilta.32
30 ESS 13.6.1953 Lahtelainen insinööri voittanut kilpailun.
31 Moisala 1983, s. 212-213.
32 ibid, s. 212-213.
Sergei Nikolajeff Ab:n autotalon korjaamokerros n. 1914.
Pilaripalkkirakenne mahdollistaa laajat avoimet tilat.
Moisala 1983, s. 104.
1920-luvulla Shell-huoltoasemia suunniteltiin pohjoismaisen klassismin mukaisesti.
1929 Tampereelle valmistuneessa Bertel Strömmerin suunnittelemassa huoltoasemassa oli lämmitettävä autojen huoltohalli. Auer & Sario 1986, s. 38.
1930-luvulla huoltoasemien arkkitehtuuria leimasi funktionalismi.
Kuvassa Kampin uuden linja-autoaseman kylkeen 1936 valmistunut Shell. HKM KS, Foto Saurén 1936.
27
1956 järjestetty tyyppiasemakilpailu, jonka voitti Kaija ja Heikki Sirén. Näitä tyyppiasemia rakennettiin 1970-luvulle saakka, mm. 1958 Herttoniemeen.
Asemassa oli myymälätila ja kahvibaari sekä autojen rasvaus- ja pesuhalli ynnä kellarikerroksen aputilat36. Vuonna 1960 Shell-verkkoon kuului jo 289 asemaa, ja korkeimmillaan luku oli vuonna 1969, jolloin Shell-huoltoasemia oli Suomessa 521.37
Saksalaista KdF-kansanautoa eli Volkswagenia, ”Kuplaa”, alkoi maahantuoda Autola Oy vuonna 1950. Sen auto-osastosta muodostettiin VW-Auto Oy vuonna 1952. VW-Auton rakennuttama, vuonna 1955 valmistunut Haagan huolto- korjaamo oli ensimmäisiä Volkswagen-tyyppikorjaamoja. Volkswagenin suo- sion kasvaessa toinen, huomattavasti suurempi huoltokorjaamo rakennettiin Herttoniemeen 1958. Rakennuksessa toistettiin Haagan korjaamossa käytettyjä ratkaisuja sovitettuina suurempaan mittakaavaan. Vuonna 1967 huoltokorjaa- moja oli Helsingin seudulla kuusi. VW-Auto fuusioitiin Wihuri Oy:öön vuonna 1968. Volkswagenista tuli maailman myydyin automalli vuonna 1972, jolloin se ylitti T-Fordin siihenastisen ennätyksen, 15 miljoonaa samanmerkkistä autoa.38
36 Nämä kaikki löytyvät myös Haagan huoltokorjaamon alkuperäisestä pohjakaavasta.
37 Auer & Sario 1986, s. 74.
38 Moisala 1983, s. 216-217 & 409.
Oy Volvo Ab:n 1940 valmistuneessa korjaamo- rakennuksessa avoin tila on mahdollistettu kaarevilla
teräsbetonipalkeilla. Moisala 1983, s. 161.
Helsingin Tullinpuomin 1952 käyttöön otetun, Bertel Gripenbergin suunnitteleman Shellin arkkitehtuurissa voi aistia sodanjälkeisen romantisoivan ilmaisun pehmeyttä.
Auer & Sario 1986, s. 67.
Shell:n tyyppiasemakilpailun 1956 voittaneen Kaija ja Heikki Sirénin ehdotuksen mukaisia asemia rakennettiin 1970-luvulle saakka. Kuvan asema valmistui
Herttoniemeen 1958. Auer & Sario 1986, s. 74.
1980-luvulla Shell:n asemien suunnittelussa korostui toisaalta yksilöllisyys, toisaalta valomainoksin yhtenäistetty ilme. Espoon Vallikallio, Mauri Mäki-
Marttunen 1983. Auer & Sario 1986, s. 119.
Autokorjaamojen liiton suunnittelukilpailussa 1952 etsittiin erilaisia autokorjaamojen tyyppipiirustuksia.
Tyypin 2 julkisivuissa voi nähdä yhtymäkohtia Haagan huoltokorjaamon arkkitehtuurin kanssa, mutta yleisilmeeltään se on loivine 50-luvulle tyypillisine harjakattoineen vähemmän rohkea.
Moisala 1983, s. 213.
28
Autokorjaamojen liiton suunnittelukilpailun 1952 tuloksena syntyneen tyypin 4 pohjapiirroksessa on nähtävissä yhteneviä piirteitä Haagan huoltokorjaamon kanssa, hieman pienemmässä mittakaavassa. Näitä piirteitä ovat mm. yleinen tilaohjelma ja lasitiili-ikkunat. Eroavaisuuksia ovat mm. yksikerroksisuus,
kantavana rakenteena toimivat ulkoseinät pieniruutuisine ikkunoineen sekä voitelu- ja pesukäytävät, joista ei voi ajaa läpi. Moisala 1983, s. 214.
29
Vantaan Kaivokselan 1963 rakennettu Shell lienee muunnelma Sirénien tyyppiasemasta.
Tilojen yleisjärjestely on peilikuva Herttoniemen vastaavasta, mutta mittasuhteet ja tarkempi järjestely ovat erilaiset. Asema on säilynyt, joskin muuteltuna.
Työpiirustusten nimiössä on Oy Shell Ab:n Operatiivisen osaston tunnus.
VRV PK.
Herttoniemen 1958 valmistunut, sittemmin purettu Shell on esimerkki Sirénien tyyppiasemasta. Rakennuksen maantasokerroksen kaikki tilat löytyvät myös Haagan huoltokorjaamon alkuperäisestä tilajärjestelystä.
Kahvibaari ja myymälätila lasiseinineen muistuttavat vahvasti Haagan konttorisiipeä (ks. s. 81).
Rakenneratkaisu on modulaarinen pilarirakenne. Pääpiirustukset on allekirjoittanut Heikki Sirén.
HRV PK.
30
Kolme vuotta Haagan korjaamoa myöhemmin valmistuneen Herttoniemen VW-huoltokorjaamon (1958) kaksi autohallia. Hallien rakenneratkaisut ovat saman tyyppiset.
Teräsbetonikehät eivät kuitenkaan lävistä rakennuksen ulkovaippaa, vaan tukeutuvat pilarein maahan hallin sisäpuolella. Betonipinnat on maalattu, toisin kuin alkujaan Haagassa, ja vesikaton sekundäärirakenne on toteutettu eri tavalla. Vasemmanpuoleisen kuvan Volkswagen-pakettiautossa on Haagan VW-Auton mainostekstit.
HKM KS, Kienanen Niilo 1961 & 1964.
31
Herttoniemen VW-huoltokorjaamon (1958) lupapiirustuksia. Vertaamalla leikkausmuotoa Haagan vastaavaan (s. 51) voidaan todeta rakenneratkaisujen yhtäläisyydet ja erot. Herttoniemen suuremmat mittasuhteet ovat ajaneet tavanomaisempaan ratkaisuun kuin Haagassa: kantavat rakenteet ovat kokonaan rakennuksen ulkovaipan sisäpuolella. Betonikehien pisin jänneväli on kummassakin samaa luokkaa: Herttoniemessä n. 17 metriä, Haagassa n. 16,5 metriä. Julkisivuissa on selvää sukulaisuutta:
etenkin takajulkisivut ovat Haagan ulostyöntyviä betonikehiä lukuun ottamatta silmiinpistävän samannäköisiä. Maantasokerroksen yleinen tilajärjestely on sama mutta suuremmassa mittakaavassa – kerrosalaa on Herttoniemessä yli kaksinkertaisesti. HRV PK.
32
2.4 HUOLTOASEMAN YMPÄRISTÖN KEHITTYMINEN
2.4.1 HAAGAN HISTORIAA
Tieliikenne on varhaisista ajoista lähtien ollut avaintekijä huoltoaseman ympäris- tön historiassa: Haagan alueen varhaisin asutus lienee kehittynyt Turku-Viipuri- tien lähettyville. Tie kulki lännestä nykyisen Haagan kautta Vanhankaupungin Kuninkaankartanolle. Toinen syy alueen varhaiselle kehittymiselle olivat kalan- saaliit Vantaanjoesta, joka aiemmin kulki nykyisen Mätäjoen paikkeilla ja laski Isoon Huopalahteen.39
39 Lindh 1996, s. 7.
Alueen viljelytoiminta keskittyi 1400-luvulta lähtien suurille tiloille. Jo vuoden 1648 ja 1742 ruotsalaisiin karttoihin on merkitty Lillhoplax-niminen kylä nykyi- sen Pikku Huopalahden kohdalle40. Nykyinen Haagan kaupunginosa sijaitsee Lillhoplaxissa sijainneiden Korpaksen ja Backaksen tilojen alueilla. Vuonna 1886 Backaksen tilan omistajaksi tuli kauppapuutarhuri Mårten Gabriel Stenius, jonka ansiosta seuraavien 60 vuoden ajan alueen ilmettä leimasi kauppapuutar- hatoiminta. Hänen perustamansa yhtiö M. G. Stenius Oy teki 1800-luvun lopulla aloitteen Hagan huvilayhdyskunnan perustamisesta liittyen Turku-Helsinki -rautatiehankkeeseen. Rata rakennettiin Haagan keskiosan halki ja vuonna 1901 alkoivat junat pysähtyä Huopalahden asemalla.41 Lars Sonck laati Haagan huvi- layhdyskunnan suunnitelman vuonna 1901. Huopalahden aseman eteläpuoliset alueet vastaavat nykyisinkin joiltakin osin Sonckin suunnitelmaa, joskaan se ei täydessä muodossaan toteutunut. Myöskään ei ole selvyyttä siitä, kuinka suurelta osin Sonckin suunnitelma noudatteli jo olemassa olleita katulinjoja.42
Vuonna 1906 Haagan huvilakaupungista tuli taajaväkinen yhdyskunta Helsingin maalaiskunnassa. Vuonna 1914 M. G. Stenius Oy rakennutti yksityisen raitiolin- jan, joka kulki Helsingin Töölöntullista Haagaan vuoteen 1954 saakka. Vuonna 1920 perustettiin itsenäinen Huopalahden kunta, josta Haagan kauppala erosi omaksi kunnakseen jo 1923. Kauppalan tavoitteena oli muotoutua omaleimai- seksi ja luonnonläheiseksi puutarhakaupungiksi lähelle Helsinkiä.43 Haagan kauppalan ja huvilayhdyskunnan aikaiset alueet kuuluvat kokonaisuudessaan nykyiseen Etelä-Haagaan.
40 Hietala & al. 2009, s. 16-17 & 48.
41 Lindh 1996, s. 7.
42 ibid, s. 9.
43 ibid, s. 7-8.
Ote vuosina 1646-1648 laaditusta kartasta, joka kuvaa vanhaa ja uutta Helsinkiä suhteessa ympäröivään asutukseen. Lillhoplaxin kylä sijaitsee Turku-Viipuri-tien varrella.
Hietala & al. 2009, s. 48; orig. Ruotsin valtionarkisto, Tukholma.
33
Aiotun Haagan huvilakaupungin asemakartta, Lars Sonck 1.1.1901. HKA KSV AO Ib:36 865/1.
