Kant käyttää monia nimikkeitä kuvaamaan hallitsijaa: ylin komentaja (oberster Befehlshaber), valtionylin (Oberhaupt), hallitsija (Staatsherrscher), jopa hallitus, mutta hän ei tarkasti määrittele, missä tilanteissa nämä toimivat tai missä ase-missa he ovat. Niin konkreettisia esimerkkejä kuin Kant muutoin käyttääkin po-liittista tilaa kuvaavissa teksteissään, hän ei esitä mitään selkeää mallia sille, mi-ten ”valtionylin” valikoituu tehtäväänsä. Voi ajatella, että kuninkaan asema oli niin itsestään selvä 1773, ettei ollut mahdollista spekuloida sen määräytymisellä tai sitä ei rohjettu edes kyseenalaistaa.
Suvereenin määrittelylle löytyy Die Metaphysik der Sitten -tekstistä hämmen-tävän erilaisia muotoiluja. Se, tai hän, voi olla konkreettisen alueen hallitsija, lää-ninherra, ylin omistaja: ”… dem Souverän, als Landesherren, besser als Oberei-genthümer (dominus territorii)…” (Kant 1797, AA VI, 323.) Suvereeni voi olla myös abstrakti vallan kokonaisuus, jonka osat yhdessä muodostavat valtiollisen vallankäytön alueen.
Valtio on kansa, joka hallitsee itseään. Sen ydin muodostuu yhdistyneestä kansan tahdosta, joka siirtyy yhdelle persoonalle, mutta toisaalta se säilyy
kui-tenkin kokonaisuudessaan kansana. Jokaisessa valtiossa on erilaista vallan muo-toa: lainlaatijan hallitsijavalta (Souveränität), hallitsijan (Regierer) toimeenpaneva valta, joka koskee lakien toimeenpanoa, ja tuomarin lakiakäyttävä valta, joka on myönnetty hänelle lain mukaan. Kant ei kiinnitä huomiota siihen, millä tavalla kansa käytännössä muodostaa vallan yhteiskuntasopimuksesta päätettäessä, eikä siihen, mikä on se prosessi, jolla valta luovutetaan suvereenille.
Valta yhdistyneenä tahtona sisältää kolme elementtiä yhdessä persoonassa.
Kant on tässä selkeästi Montesquieun (esim. Lahtinen 2012, 280–281.) esittämän vallan kolmijaon kannalla.
Ein jeder Staat enthält drei Gewalten in sich, d. i. den allgemein vereinigten Willen in dreifacher Person (trias politica): die Herrschergewalt (Souveränität) in der des Ge-setzgebers, die vollziehende Gewalt in der des Regierers (zu Folge dem Gesetz) und die rechtsprechende Gewalt (als Zuerkennung des Seinen eines jeden nach dem Gesetz) in der Person des Richters (Kant 1797, A VI, 313.)128
Kaikki kolme valtaa ovat peruslain säätämistä edeltäviä ja sille välttämättömiä valtioarvoja. Ne ovat yhteydessä, tai säilyttävät yhteyden valtionjohtajaan Ober-haupt, joka on toisaalta sama asia kuin yhdistynyt kansa. Tämän parafraasin tul-kinnassa täytyy ajatella sitaatin sisältävän kahdelle tasolle asettuvan määritel-män. Toisaalla on teoreettinen kansa, joka on ylimmän vallan lähtökohta. Mutta toisaalla ovat yksittäiset ihmiset, konkreettiset kansalaiset, jotka ovat hallitse-maan asettuneelle tai asetetulle vallanpitäjälle alamaisia. (Kant 1797, AA VI, 315.)
Valtionjohtaja (Oberhaupt) on toisissa sitaateissa lainsäätäjä (esim. Rechtsleh-ressä: Kant 1797, AA VI, 372) ja Streit der Fakultäten -teoksessa Oberhaupt-hallitsi-jan on suluissa selvennetty tarkoittavan monarkkia. Oberhaupt-sana esiintyy usein Kantin teksteissä, ja on luontevaa tulkita sen tarkoittavan pääasiassa mo-narkkia. Ehkä sensuurin pelossa kirjoittajan oli turvallisempaa käyttää jotain muuta ilmaisua kuin esimerkiksi kuninkaan nimeä.
Der Regent des Staats (rex, princeps) ist diejenige (moralische oder physische) Person, welcher die ausübende Gewalt (potestas executoria) zukommt: der Agent des Staats, der die Magisträte einsetzt, dem Volk die Regeln vorschreibt, nach denen ein jeder in demselben dem Gesetze gemäß (durch Subsumtion eines Falles unter demselben) et-was erwerben, oder das Seine erhalten kann. (Kant 1797, AA VI, 316.)129
Kant erottaa lakiasäätävän hallitsijan Regent-hallitsijasta. Regentin tehtävien määrittely viittaa siihen, että hän on toimeenpanija, joka antaa määräyksiä myös maistraateille. Regent-hallitsija on moraalinen tai fyysinen persoona, joka hoitaa toimeenpanovaltaa. Hän on valtion käytännön toimija, joka asettaa suorittavat instituutiot. Tässä Kant mainitsee viranomaiset (Magisträte). Regent- tai
Regierer-128 [Jokaisessa valtiossa on kolme valtaa: lainlaatijan hallitsijavalta (Souveränität), hallitsijan (Regierer) toimeenpaneva valta (lakien johdosta tuleva) ja tuomarin lakiakäyttävä valta, joka on myönnetty hänelle lain mukaan.]
129 Valtion hallitsija (rex, princeps) on persoona (moraalinen tai fyysinen), joka käyttää toi-meenpanovaltaa (potestas executoria): valtion toimija, joka asettaa tuomarit ja maistraatit, kirjoittaa kansalle säännöt, joiden mukaan kukin (alistamalla asiansa sen alaisuuteen) ky-seisen lain mukaan voi periä tai omistaa.
hallitsijan tulkitsen Kantin käsitteistössä toimeenpanovallan käyttäjäksi. Grim-min sanakirjan mukaan Regent tarkoittaa yleensä hallitsijaa tai sijaishallitsijaa.
Petrin sanakirjan mukaan käsite voi tarkoittaa myös näitä: ein Landsherr, Herr-scher, Reichsverweser.130
Der Beherrscher des Volks (der Gesetzgeber) kann also nicht zugleich der Regent sein, denn dieser steht unter dem Gesetz und wird durch dasselbe folglich von einem An-deren, dem Souverän, verpflichtet. Jener kann diesem auch seine Gewalt nehmen, ihn absetzen, oder seine Verwaltung reformiren, aber ihn nicht strafen (und das bedeutet allein der in England gebräuchliche Ausdruck: der König, d. i. die oberste ausübende Gewalt, kann nicht unrecht thun); denn das wäre wiederum ein Act der ausübenden Gewalt, der zu oberst das Vermögen dem Gesetze gemäß zu zwingen zusteht, die aber doch selbst einem Zwange unterworfen wäre; welches sich widerspricht. (Kant 1797, AA VI, 317.)131
Kant määrittelee Englannin kuninkaan tarkoittavan englantilaisten ilmaisun mu-kaan toimeenpanovallan käyttäjää, joka ei voi tehdä vääryyttä. Lainsäädäntö-valta ja toimeenpanoLainsäädäntö-valta on erotettava. Regent-hallitsija on alisteinen laille ja lainsäätäjälle. Hänellä on käytössään tai alaisuudessaan hallintoa (Verwaltung), mutta se voidaan ottaa häneltä tai sitä voidaan uudistaa. Regent-hallitsijaa ei voida kuitenkaan rangaista. Sen perustelussa Kant kiepauttaa esiin Englannin, jossa ajatellaan niin, ettei kuningas voi tehdä mitään väärää. Tämän mukaan ku-ningasta, joka on ylin toimeenpanevan vallan käyttäjä, ei voida rangaista. Regent-hallitsija vertautuu tässä kuninkaaseen. Kant ei puutu siihen, kuka voisi syrjäyt-tää hallinnosta vastaavan hallitsijan.
Tasa-arvo alamaisina (Untertanen) alistaa kaikki ylintä (Oberhaupt) lukuun ottamatta samojen pakkolakien alaisuuteen. Tämä ylin ei itse voi kuulua niiden piiriin, koska hän on lakien laatija ja ylläpitäjä (Schöpfer und Erhalter). Tässä ”ylin”
on rinnasteinen suvereeniin ja hänellä on myös valtuutus pakottamiseen ilman, että hänen itsensä tarvitsee alistua näiden samojen lakien alaisuuteen. Mutta vain yksi ainoa voi olla lakien yläpuolella. Jos kaksi ihmistä tai persoonaa on niiden yläpuolella, Kantin logiikan mukaan asetelma hajoaa.
Kant käyttää Zum ewigen Frieden -tekstissä suvereenista useita nimityk-siä, ”oberste Gewalt” [ylin valta], ”Beherrschung” [suvereeni tai hallitsija], ”Herr-schergewalt” [suvereeni valta]. Mistään näistä ei suoraan selviä, milloin Kant tar-koittaa tietyllä käsitteellä toimeenpanovaltaa ja milloin lainsäädäntövaltaa.
Taylor esittää, että tästä voidaan päätellä suvereenin muodon ja hallitusmuodon erottelevan sen, kuka kontrolloi toimeenpanovaltaa ja kuinka toimeenpanovalta harjoittaa auktoriteettiaan. (Taylor 2006, 562.)
Taylor perustaa päättelynsä siihen Ikuisen rauhan vaatimukseen, että kansa-laisten mielipidettä on kysyttävä suunnitellusta sodan aloittamisesta. Hallitsijan on myös noudatettava kansan tahtoa. Rechtslehressä Kant on jo aiemmin todennut
130 [lääninherra, hallitsija, valtakunnan hallintoviranomainen]
131 [Kansan hallitsija (lainsäätäjä) ei voi olla samanaikaisesti vallanpitäjä, koska hän on lain alainen, ja siksi häntä sitoo suvereeni. Tämä voi ottaa myös hänen valtansa, syrjäyttää hänet, tai uudistaa hänen hallintonsa, mutta häntä ei voi rangaista (ja tämä tarkoittaa yk-sin Englannissa käytettävää ilmaisua: kuningas, siis korkein toimeenpaneva valta, ei voi tehdä väärää); sillä se olisi jälleen toimeenpanevan vallan akti, joka on lakien mukaan pakottava kyky, ja olisi pakon alainen, mikä on ristiriidassa itsensä kanssa.]
myös vaatimuksen kansan mielipiteen huomioon ottamisesta. (Kant 1793, AA VII 345.)
Taylor päättelee, että suvereenin luonnehdinnan vaihtelevuus osoittaa, että Kantin valtiollisessa ajattelussa toimeenpanovalta on lainsäädäntövaltaa merkit-tävämpää. Kant ei mainitse missään Zum ewigen Frieden -tekstikohdassa saksan sanaa ”Souverän”. Sitä hän käyttää kaksi vuotta myöhemmin Rechtslehressä. Siinä Kant sanoo, että hallitus, joka on legislatiivinen, on samalla myös despoottinen.
Taylor päättelee, että Kantin ajattelussa despotismi ja republikanismi ovat toi-meenpanovallan attribuutteja. (Taylor 2006, 562.)