Empatia sosiaalisen kognition ja ryhmäelämän perustana

Kykymme ymmärtää sosiaalisia suhteita niiden materiaalisine ja poliittisine ulottuvuuksineen sallii sosiaalisen kontekstin ulottaa vaikutuksensa psyykkiseen toimintaamme (Sheehy-Skeffington & Thomsen 2020). Empatia sosiaalinen kognition komponenttina on tärkeä sosiaalisten suhteiden ymmärtämisen ja sosiaalisen käyttäytymisen kannalta. Empatian avulla voimme ymmärtää ja vastata toisten emootioihin, onnistua emotionaalisessa kommunikaatiossa ja käyttäytyä prososiaalisella tavalla. (Spreng, McKinnon, Mar & Levine 2009, 62.) Toisten mentaalisten tilojen päätteleminen, ajatusten, tavoitteiden ja tuntemuksien ymmärtäminen on sosiaalisen vuorovaikutuksen kulmakivi (Hackel, Looser, Van Bavel 2013, 15). Toisten ihmisten käyttäytymisen tulkitseminen ja tästä seuraava joustavuus, sopeutuvuus ja sosiaalisessa maailmassa selviytyminen perustuvat osaltaan empatiaan (Reniers, Corcoran, Drake, Shryane & Völlm 2011, 84).

Empatian määritelmä ei ole yksiselitteinen. Yleisesti ottaen empatiassa on kyse toisen tunnetilan havaitsemisen seurauksista sekä kyvystä havaita toisten tunnetiloja tarkasti (Spreng ym. 2009, 62). Laajasti määriteltynä empatialla siis viitataan “mihin tahansa prosessiin, missä havainnon kohteen tila tuottaa havaitsijassa tilan, joka on sopivampi kohteen tilaan tai tilanteeseen kuin havaitsijan omaan aiempaan tilaan tai tilanteeseen” (Preston & de Waal 2002, 4). Empatia ei itsessään ole emootio, vaan reaktio toisen ihmisen emootioihin. Empatiaa voidaan mitata sekä vakaana piirteenä että muuntuvampana, lyhytkestoisempana tilana. Kyky empatisoida vaihtelee yksilöiden välillä ja tämän kyvyn ajatellaan olevan suhteellisen vakaa.

Empatia hetkittäisenä tilana taas on yhdistetty lyhytaikaisiin ilmiöihin, kuten suostutteluun.

Empatiassa esiintyy siis sekä pysyvyyttä että vaihtelua, mihin sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet vaikuttavat. (Powell & Roberts 2017, 138.)

Tiedonkäsittelyn näkökulmasta tarkasteltuna toisen tilan aktivoimat representaatiot, eli kognitiiviset tilat havaitsijassa, jotka edustavat toisen yksilön havaittua tilaa tuottavat niihin liittyviä autonomisia ja somaattisia responsseja havaitsijassa, ellei niitä vaimenneta.

Tarkkaavaisuuden suuntaamisen ja representaatioiden aktivoitumisen, toisin sanoen empatian kokemisen todennäköisyyteen vaikuttaa havainto-toimintamallin (Perception-Action Model) mukaan tunnetilan kokijan ja sen havaitsijan keskinäinen suhde. Mitä keskinäisriippuvaisempia toimijat ovat esimerkiksi yhteisen tavoitteen tai sukulaisuussuhteen

42

kautta, sitä todennäköisempää on, että tilanne kiinnittää havaitsijan tarkkaavaisuuden, aktivoi samanlaisia representaatioita kokijan ja havaitsijan välillä sekä tuottaa tilanteeseen soveltuvan responssin. (Preston & de Waal 2002.)

Toisen tunnetilasta tai tilanteesta aktivoituvat representaatiot voivat muuttua kokemuksen seurauksena. Tuttuus, samankaltaisuus, menneet kokemukset ja oppiminen vaikuttavat empatian kokemiseen. Mitä suurempi tuttuus tai samankaltaisuus, sitä rikkaampi on havaitsijan representaatio kokijasta. Mitä samankaltaisempia yksilöt ovat keskenään, sitä todennäköisemmin he tuntevat empatiaa toisiaan kohtaan. Tuttuus voi korvata absoluuttista samankaltaisuutta etenkin emotionaalisen kiintymyksen oloissa. Representaatioita muovaaviin kokemuksiin liittyvä seikka ovat myös erilaiset ympäristön vihjeet. Mitä keskeisempi tai korostuneempi jokin ärsyke on, sitä todennäköisemmin siihen kohdennetaan tarkkaavaisuutta.

(Preston & de Waal 2002.)

Empatiaa on konseptuaalisesti usein lähestytty tekemällä jaottelu kognitiiviseen ja emotionaaliseen empatiaan (Preston & de Waal 2002). Emotionaalisella empatialla viitataan emotionaaliseen reaktioon, jonka toisen ihmisen emotionaalinen tila havaitsijassa aiheuttaa.

Tämä ei sinänsä vaadi kognitiivista ymmärrystä tai attribuutioiden tekemistä toisen ihmisen kokemuksesta. Kognitiivinen empatia tarkoittaa toisen emotionaalisen tilan ymmärtämistä kognitiivisesti. Käsite on lähellä mielen teorian käsitettä, jolla viitataan toisen ihmisen tunteiden ja ajatusten ymmärtämiseen. (Spreng ym. 2009, 62.) Monet konseptualisoinnit kuitenkin painottavat sekä kognitiivisen että affektiivisen komponentin merkitystä (ks. Main, Walle, Kho & Halpern 2017, 359). Roolinotto, kyky omaksua toisen perspektiivi ja päätellä sekä ennakoida toisen yksilön käyttäytyminen ja mielen sisällöt ovat yhteydessä emotionaaliseen empatiaan, mikä viittaa kognitiivisen ja emotionaalisen empatian jakavan samoja prosesseja (Spreng ym. 2009, 68). Roolinottoon liittyvät mentaaliset prosessit saavat havainnoidun kohteen vaikuttamaan enemmän havaitsijan kaltaiselta. Itsen ja toisen mentaaliset representaatiot osittain yhdistyvät eli jakavat samoja piirteitä. (Davis, Conklin, Smith & Luce 1996.)

Kognitiivisen ja emotionaalisen empatian tuloksena ajatellaan syntyvän usein myötätuntoa (compassionate empathy), toiseen kohdistuvaa sympatian ja myötätunnon tuntemuksia.

Myötätuntoista empatiaa voidaan pitää sosiaalisesti suotavimpana empatian muotona.

Myötätunto on prososiaalinen affektiivinen tila, joka on yhdistetty myönteisiin lopputulemiin, kuten hyväntahtoiseen käyttäytymiseen. (Powell & Roberts 2017, 138.) Toisaalta sympatia on

43

luettu osaksi affektiivista empatiaa, emotionaalisten tilojen sijaiskokemusta (ks. esim.

Miklikowska 2018, 704).

Empatian kognitiiviseen komponenttiin, mielenteoriaan ja mentalisaatioon liittyy toisen mielen havaitseminen ja ymmärtäminen (mind perception). Toisten ihmisten mielten havaitseminen rakentuu spontaanisti kahdelle ulottuvuudelle, kokemukselle ja toimijuudelle. Kokemus viittaa emotionaaliseen responsiivisuuteen, toisen ihmisen kykyyn kokea tunteita. Toimijuus viittaa ihmisen uniikkiin luonteeseen, kykyyn suunnitella ja toimia rationaalisesti ja moraalisesti.

Mielen havaitseminen on seurausta esimerkiksi havaitsijan halusta sosiaaliseen yhteyteen havaittavan kanssa ja motivaatiosta ymmärtää ja hallita tilannetta sekä havaitun samankaltaisuudesta havaitsijaan verrattuna. Mielen havaitsemisen seurauksiin lukeutuu merkityksen muodostaminen ja moraalisen statuksen myöntäminen. Mielen havaitseminen ja toisten mielten ymmärtäminen on universaali ja voimakas kyky – myös elottomilla esineillä ja tapahtumilla voidaan nähdä olevan mieli. Kyse onkin siitä, milloin käytämme tätä kykyä.

(Waytz, Gray, Epley & Wegner 2010.)

Empatian on yleisesti todettu olevan negatiivisessa yhteydessä aggressiiviseen ja antisosiaaliseen käyttäytymiseen ja positiivisessa yhteydessä aggressiivisesta tai antisosiaalisesta käyttäytymisestä pidättymiseen (Miller & Eisenberg 1988). Miesten on todettu yleensä olevan vähemmän empaattisempia kuin naisten (Dryburgh & Vachon 2019;

Eisenberg & Lennon 1983). Empatia on myös tärkeä moraalisuuden osatekijä (Eisenberg 2000). Moraalisuus ja empatia edellyttävät kykyä omaksua toisen näkökulma. Moraalisuuden on ehdotettu kehittyneen yhteistyön perustalta säätelemään sosiaalista vuorovaikutusta yhteistyön suuntaan. (Tomasello & Vaish 2014.) Empatian behavioraalinen ulottuvuus onkin sosiaalisen elämän kannalta merkittävä. Empatia ei ole pelkästään yksilön kokemus vaan ennen kaikkea eräs ryhmäelämän keskeisistä mekanismeista.

Tutkielmassa käytettävä empatian mittari (The Toronto Empathy Questionnaire) yrittää välttää itseraportointiin perustuvien empatiakonstruktioiden heterogeenisyyttä käsitteellistämällä ja operationalisoimalla empatian laajasti, pääasiassa emotionaalisena prosessina (Spreng ym.

2009). Mittarin käyttämä empatian konstruktio on yksiulotteinen (sisältäen edellä mainitut empatian komponentit) mutta painottaa empatian emotionaalista komponenttia, toisen ihmisen tunnetilan affektiivista ymmärtämistä. Kysely mittaa empatiaan yhdistettyjä ilmiöitä, kuten toisen ihmisen emotionaalisen tilan synnyttämää vastaavaa tilaa havaitsijassa, emootioiden

44

ymmärtämistä, käyttäytymisen sensitiivisyyttä, sympaattista fysiologista kiihottumista ja prososiaalisuutta. (Em. 68.)