Kielteisen sisällön kohtaaminen Internetissä

Viha, vihapuhe ja muut kielteinen sisältö ovat yhä enenevissä määrin alkaneet luonnehtia Internetissä tapahtuvaa vuorovaikutusta ja sen sisältöjä (Keipi ym. 2017). Jopa lähes puolet 15–30-vuotiaista vastaajista oli kohdannut vihamateriaalia Internetissä kolmen kuukauden aikavälillä vuonna 2013. Vastaava luku vuonna 2015 oli noussut 74 prosenttiin. (Kaakinen, Oksanen & Räsänen 2018.) Voidaan väittää, että vihasisällöistä on tullut normaali sosiaalisen vuorovaikutuksen ulottuvuus Internetissä.

Vihan yleisyyttä voi osaltaan selittää vuorovaikutusympäristön piirteillä. Sosiaalinen media tarjoaa hyvin näkyvän, vaikuttavan ja vähän strukturoidun alustan vihalle. Vihasisällön ja vihayhteisöjen ei tarvitse rajoittua tarkoitusta varten perustelulle nettisivulle, vaan materiaali voi sekoittua muiden sisällön kanssa osaksi muuta vuorovaikutusta. (Keipi ym. 2017, 111–

112.) Internet onkin erilaisten kielteisten sisältöjen levittämisen ja vastaanottamisen suhteen oivallinen alusta, sillä sitä on helppo käyttää ja hankala valvoa (Costello, Barrett-Fox, Bernatzky, Hawdon & Mendes 2018, 3). Lisäksi vihamateriaali on olemassa ja sen voi kohdata Internetissä pitkään sen jälkeen, kun sisältö on tuotettu ja vuorovaikutustilanne on ohi (Balica 2017). Vihaa voi ajatella myös strategiana saada huomiota; vihan tunne on tehokas mobilisoimaan ihmisiä poliittisesti (Magni 2017). Keipi ja kumppanit (2017, 18) tiivistetysti toteavatkin, että tapa, jolla nettiviha toimii, on käyttäjän ja vuorovaikutusympäristön yhteistuotos.

26

Vihapuheen määrittely ei ole yksiselitteistä, mutta sen määrittelevänä piirteenä ovat kaikki ilmaisun muodot, jotka levittävät, kannustavat tai oikeuttavat vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuudelle, kuten muukalaisvihamielisyydelle tai rasismille. Henkilön piirteisiin, kuten rotuun, uskontoon, seksuaalisuuteen, sukupuoleen, ikään tai kansallisuuteen, perustuvaan vihaan voidaan lukea myös stigmatisaatio, uhkailu, loukkaaminen ja negatiivinen stereotypiointi. (Keipi ym. 2017 54–55.) Tässä tutkielmassa käsitellään vihaa sellaisena kielteisenä sisältönä, jossa ilmaistaan kielteisiä näkemyksiä jostakin ryhmästä. Tämä on vihaa ilmeisen laajempi määritelmä, mutta se huomioi vihasisällön monimuotoisuuden. Vihasisällöt voivat olla muunkinlaisia sisältöjä kuin puhetekoja (Hawdon, Oksanen & Räsänen 2014, 166).

Tässä sellaisia käsitteitä kuin viha, vihapuhe ja kielteinen sisältö käytetään synonyymeinä.

Yksilöihin tai ryhmiin kohdistuvaa vihaa motivoi ennakkoluulot ja ideologiat (Keipi ym. 2017, 53). Internetin vihasisällöissä on kyse ryhmäilmiöstä. Viha kohdistuu nimenomaan johonkin kollektiiviin, eikä tiettyyn yksilöön hänen yksilöllisten piirteidensä perusteella. Viha perustuu sellaisiin piirteisiin, jotka määrittelevät tiettyä ryhmää, kuten sukupuoleen tai etnisyyteen.

(Hawdon, Oksanen & Räsänen 2017, 254.) Vihapuhe ei välttämättä kohdistu ja pyri vahingoittamaan tiettyä henkilöä, vaan tavoitteena voi olla jakaa sisältöä ja informaatiota samanmielisten kanssa ja kokea yhteenkuuluvuutta (Hawdon, Oksanen & Räsänen 2017).

Vihasisältöjen tuottajat voivat itse nähdä tuottamansa materiaalin muuksi kuin eksplisiittiseksi vihaksi. Viha ei kohdistu vain toisiin, sen kohteisiin, vaan tarkoituksena voi olla esimerkiksi sisäryhmäidentiteetin tehostaminen. (McNamee, Peterson & Peña 2010.)

Vihan kohtaamista Internetissä ennustaa monet yksilölliset ja demografiset tekijät. Mitä enemmän sosiaalisen median yhteisöissä viettää aikaa, sitä todennäköisempää on, että kohtaa kielteisiä sisältöjä. (Costello, Hawdon, Ratliff, Grantham 2016.) Yhdysvaltalaisessa otoksessa altistumisen riski lisääntyi, mikäli vastaaja oli nuori, suhteellisen korkeasti koulutettu, syntyperäinen amerikkalaismies (Hawdon, Oksanen & Räsänen 2014). Toisaalta on todettu, että pojilla vihasisällöille altistumisen riski on pienempi ja vihasisältöjen tuottamisen todennäköisyys suurempi tyttöihin verrattuna. Iän myötä riski altistua ja itse tuottaa vihasisältöjä voi kasvaa. (Wachs ym. 2019.) Sukupuolen merkitys haitallisille sisällöille ja häirinnälle altistumisessa voi myös vaihdella maittain (Näsi, Räsänen, Oksanen, Hawdon, Keipi & Holkeri 2014). Myös maakohtaiset vihapuhelait tai niiden puute saattavat selittää vihapuheelle altistumista (Hawdon, Oksanen & Räsänen 2017).

27

Demografisten muuttujien lisäksi esimerkiksi epäluottamus poliittista hallitusta kohtaan voi lisätä altistumisen riskiä (Costello ym. 2016). Vihamateriaalin kohtaamisen on löydetty olevan yhteydessä nuoren heikkoihin perhesuhteisiin ja Internetin ulkopuoliseen fyysiseen häirintään (Oksanen, Hawdon, Holkeri, Näsi & Räsänen 2014). Myös yhteiskunnallinen tapahtuma, kuten terrori-isku, saattaa nostaa kohdattavan vihasisällön määrää (Kaakinen, Oksanen &

Räsänen 2018). Vihan ja häirinnän kohtaamista koskevat tulokset osoittavat, että vahingollisen sisällön kohtaaminen ei ole satunnaista tai irrallaan Internetin ulkopuolisesta elämästä.

Demografisiin muuttujiin liittyen on todennäköistä, että yhtenä altistumisen mekanismina on itsevalikointi, jolloin esimerkiksi haavoittuvaiset ryhmät voivat tietoisesti välttää heitä vahingoittavia sisältöjä (Costello ym. 2016, 318). Osa hakeutuu vihasisältöjen pariin omaehtoisesti, toiset kohtaavat sitä vastentahtoisesti (Hawdon, Oksanen & Räsänen 2017).

Tämä tarkoittaa sitä, että vihasisällöt eivät johda samanlaisiin lopputulemiin kaikille, vaan seuraukset riippuvat yksilön piirteistä. Esimerkiksi ongelmakeskeisten hallintakeinojen käytön ja itsevarman reagoimisen vihaan on havaittu vähentävän riskiä itse tuottaa vihapuhetta (Wachs ym. 2019).

Vaikka nettivihan kohtaaminen ei aina johdakaan kielteisiin seurauksiin, on muun muassa todettu, että vihalle altistuminen ja sen kohteeksi joutuminen voi alentaa yksilön hyvinvointia (Keipi ym. 2017, 81), lisätä huolestuneisuutta ja ahdistuneisuutta (Savimäki, Kaakinen, Räsänen & Oksanen 2018) sekä alentaa sosiaalista luottamusta (Costello ym. 2016). Vihapuhe voi vähentää kohteen halua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kasvaneen vihapuheen määrää on tulkittu yhteiskunnallisen polarisaation kasvuna. (Knuutila, Kosonen, Saresma, Haara & Pöyhtäri 2019.) Nettivihalla on toisin sanoen sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia seurauksia eivätkä ne rajoitu pelkästään Internetympäristöön.

Wachs ja kumppanit (2019) totesivat, että nettivihan passiivisella kohtaamisella on yhteys nettivihan tuottamisen todennäköisyyteen. Tämä positiivinen yhteys voi selittyä ryhmäprosesseilla. Vihaa kohtaavat nuoret voivat päätellä sen olevan hyväksyttävää käyttäytymistä, joka saattaa nostaa heidän sosiaalista statustaan ja hyväksyttävyyttään ryhmässä. (Wachs ym. 2019.) Pakolaisia kohtaan negatiivisten ja vihamielisten kommenttien lukeminen voi muuttaa pakolaisasenteita kielteisemmiksi (Weber, Viehmann, Ziegele ja Schemer 2020). Toisin sanoen nettivihan seuraukset eivät rajoitu uhri-tuottajadikotomiaan.

Nettivihan uhriksi joutumisen ja nettivihan tuottamisen yhteys on havaittu pojilla voimakkaammaksi. Kuitenkin sukupuolesta riippumatta töykeä kielenkäyttö, kova kritiikki,

28

suuttumus ja viha lisäsivät todennäköisyyttä muuttua uhrista vihan tuottajaksi. Muutosta vihan kohteesta sen tuottajaksi saattaa selittää kostonhalu, kehnot hallintakeinot, sosiaalinen oppiminen ja ryhmäprosessit. (Wachs & Wright 2019.)

Kaakinen ja kumppanit (2017) totesivat, että korkea yhteenkuuluvuuden tunne Internetin verkostoissa on positiivisessa yhteydessä todennäköisyyteen tuottaa vihapuhetta. Voimakas sosiaalinen kuuluvuus Internetin sosiaalisiin verkostoihin voi heidän mukaansa lisätä vihapuheen tuottamisen todennäköisyyttä yhteenkuuluvuuden tarpeiden tyydyttämisen seurauksena. Internetin tarjoama helppo pääsy sekä samankaltaisten ihmisten pariin että laajemmin muiden, myös erimielisten yksilöiden joukkoon voi kärjistää vastakkainasettelua ja vihamielisyyttä, kun yhteenkuuluvuus ja luottamus nettiyhteisöön yhdistyvät sisäryhmässä hyväksyttyyn mutta ulkoryhmissä vastustettuun ideologiaan tai näkemyksiin. Tämänkaltainen hyväksynnän hakeminen näkemyksilleen ja sen normalisointi saattaa tehdä näkemyseroista vähemmän siedettäviä. (Em. 34.)

Nettivihan tulkinta on osittain subjektiivista. Vihasisältöä ei tulkita yksilöstä ja kontekstista riippumatta samalla tavalla. Toisin sanoen se, kuinka halventaviksi, nöyryyttäviksi ja sortaviksi sisältö tulkitaan, vaihtelee sen vastaanottajan mukaan. Sisällön arvioinnissa niiden halventavuuden mukaan ja näiden arviointien hajonnassa löytyi maiden välisiä eroja.

Kuitenkin yksilöidenväliset erot sisällön arvioinnissa olivat suuremmat kuin maaerot.

(Salminen, Veronesi, Almerekhi, Jung & Jansen 2018.)

On olemassa myös yksilöidenvälisiä eroja esimerkiksi siinä, kuinka herkästi epäoikeudenmukaisuus tunnistetaan ja kuinka siihen reagoidaan. Epäoikeudenmukaisuudelle herkät yksilöt havaitsevat ja raportoivat epäoikeudenmukaisuuksien tapahtumista alttiimmin kuin vähemmän herkät ja he ovat motivoituneempia palauttamaan oikeudenmukaisen tilan toimimalla sen hyväksi. Tämä liittyy kykyyn omaksua toisen ihmisen, esimerkiksi uhrin perspektiivi. (Thomas, Baumert & Schmitt 2011.) Roolinottoa ja empatiaa käsitellään tarkemmin osiossa 5.1. Vaikka nettivihaa ei tässä käsitelläkään oikeudenmukaisuushavaintojen kautta, niillä voi ajatella olevan keskinäisiä yhteyksiä esimerkiksi siten, että vihapuheen määritelmään liittyy lainopillinen ulottuvuus ja näin myös kysymys oikeudenmukaisuudesta.

Nettivihaa ja vihapuhetta myös politisoidaan (ks. esim. Perussuomalaisten media- ja kulttuuripoliittinen ohjelma 2020). Ajatus subjektiivisuudesta sopii hyvin yhteen sosiaalisen identiteetin lähestymistavan kanssa, joka esittää yksilön sosiaalisen identiteetin, hänen asemansa sosiaalisessa rakenteessa ja ryhmässä vaikuttavan hänen havaintoihinsa,

29

tuntemuksiinsa ja käyttäytymiseensä. Samoin sosiaalisen dominanssin orientaatioon liittyy taipumus nähdä maailma tietyllä tavalla ja reagoida siihen asianmukaisesti (Yzerbyt &

Demoulin 2010, 1043).

30

4. MOTIVOITU SOSIAALINEN KOGNITIO