välisestä epäsuorasta yhteydestä empatian medioimana. Kovariaatteina sukupuoli ja ikä. (N
= 472)
Selitettävä Y (SDO)
Selittävä B SE B
X (kielteinen sisältö) c’ -3,04*** 0,77
M (empatia) b -1,23*** 0,12
Vakio 60,38*** 6,48
𝑅2=0,324, F=55,84***
Ehdollinen mediaatio: polkukertoimet W:n funktiona
W Kerroin BootSE BootLLCI BootULCI
Ehdollinen vaikutus a -0,23 1,90 0,32 1,28 2,52
0,77 -0,56 0,64 -2,22 0,69
Ehdollinen epäsuora vaikutus ab
-0,23 0,77
-2,34 0,69
0,49 0,73
-3,33 -0,76
-1,44 2,12
Moderoidun mediaation indeksi (ehdollisten epäsuorien vaikutusten ero)
3,03 0,90 1,30 4,85
Bootstrap-otoksia 5000, luottamusväli laskettu 95%:n luottamustasolle (α=0,05)
*p < 0,05 **p < 0,01 ***p < 0,001
77
26 27 28 29 30 31 32 33 34
Harvoin Silloin tällöin Usein
Empatia
Kielteisen sisällön kohtaaminen
Oikeistopopulismiin identifioituvat Muut
Kuvio 3. Empatia ja kielteisen sisällön kohtaamisen yhteys poliittisen orientaation moderoimana.
78
9. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkielma tarkasteli Internetin kielteisen, negatiivisia näkemyksiä sosiaalisista ryhmistä ilmaisevan sisällön kohtaamisen ja yksilön sosio-ideologisten uskomusten, eli sosiaalisen dominanssin orientaation yhteyttä. Kielteisen sisällön ja ryhmäperustaisen hierarkkisuuden suosimisen yhteyttä tarkasteltiin hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysillä. Empatian roolia näiden kahden muuttujan välittäjänä tarkasteltiin mediaatioanalyysillä. Poliittisen orientaation merkitystä muuttujien yhteyksien reunaehtoina tarkasteltiin oikeistopopulismiin identifioitumisen näkökulmasta.
9.1 Pohdinta
Tulokset osoittivat, että Internetin kielteisen sisällön kohtaamisen ja sosiaalisen dominanssin orientaation välillä on negatiivinen yhteys, jolloin kyseisen sisällön kohtaaminen on yhteydessä alentuneeseen sosiaalisen dominanssin orientaatioon. Yhteys oli toisin sanoen päinvastainen, kuin mitä oletettiin. Oletus Internetin sisällön roolista SDO:n vaihtelun selittäjänä perustui identiteetti- ja statusuhkiin ja Internetin normatiiviseen, aggressiota suosivaan ilmapiiriin, jotka voisivat tuottaa kilpailullisten ryhmienvälisten suhteiden uskomuksiin perustuvia orientaatioita ryhmäperustaisiin hierarkioihin. Yhteys oli kuitenkin moderoitu siten, että kielteisen sisällön kohtaaminen oli yhteydessä alentuneeseen SDO:n tasoon niille, jotka eivät identifioituneet oikeistopopulismiin.
Oikeistopopulismiin identifioituville yhteyttä ei löytynyt.
Demografisista taustamuuttujista ikä ei ollut merkityksellinen mutta sukupuoli sen sijaan oli. Miehet olivat selvästi korkeammalla SDO:lla ja vähemmän empaattisempia naisiin verrattuna.
Miessukupuoli säilyi merkityksellisenä selittäjänä kaikissa regressiomalleissa. Tulokset sopivat yhteen aiemman tutkimuksen kanssa, jotka ovat todenneet miesten korkeamman SDO:n tason (Pratto ym. 1994) ja alemman empatian tason (Dryburgh & Vachon 2019). Sukupuolen tilastollisesti merkitsevä yhteys kaikissa malleissa osaltaan tukee sosiaalisen dominanssin teorian ajatusta sukupuolijärjestelmän itsenäisyydestä. Empatia ja oikeistopopulimiin identifioituminen eivät vieneet sukupuolen selitysvoimaa, joskin heikensivät sitä selvästi.
Nettivihan tutkimuksessa on hyödynnetty itsevalikoinnin mekanismia vihapuheelle altistumisen selittäjänä (Costello ym. 2016). Tällöin kyse olisi siitä, että tietynlaiset yksilöt valitsevat tai itse
79
tuottavat tietynlaisia sisältöjä heidän taipumuksiinsa ja tarpeisiinsa perustuen. Esimerkiksi miessukupuoli korreloi positiivisesti SDO:n kanssa. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että miehet altistuvat naisia yleisemmin vihalle ja myös tuottavat itse vihaa yleisemmin kuin naiset (Hawdon, Oksanen & Räsänen 2014; Kaakinen ym. 2017). Tällöin tietynlaisen sisällön ja SDO:n korrelaatio ilmaisisi yksinkertaisesti ryhmäeroja SDO:n tasossa ja sitä vastaavaa sisällön kuluttamista.
Vihasisällön pariin hakeutuminen voi olla omaehtoista (Oksanen ym. 2014). Tulokset eivät kuitenkaan osoittaneet sukupuolieroja kielteisille sisällöille altistumisessa. Regressioanalyysi osoitti kuitenkin poliittisen orientaation mukaisen ryhmäeron oikeistopopulismiin ja muulla tavalla identifioituvien välillä.
Kielteisen sisällön ja SDO:n negatiivinen yhteys muille, kuin oikeistopopulismiin identifioituville voi selittyä yksinkertaisesti sillä, että sisältöön orientoidutaan eri tavalla ryhmäjäsenyydestä ja yksilön taipumuksista riippuen, huolimatta mahdollisen status- tai identiteettiuhan vaikutuksesta ryhmävinoumaan. Sekä yksilölliset taipumuksen kuten sosiaalisen dominanssin orientaatio että ryhmätason ilmiöt, kuten sosiaalinen identiteetti, orientoivat yksilön reagoimaan ympäristöönsä soveliaalla tavalla. Toisin sanoen, sisällön kuluttamisen ja kohtaamisen motiivit voivat olla erilaisia.
Korkean SDO:n ja oikeistopopulismiin identifioituvat voivat käyttää niitä hierarkioiden ylläpitämiseen ja erilaisten havaittujen uhkien ilmaisemiseen (ks. Krämer 2017), mikä myös voi suunnata heitä kielteiseen sisältöön eri perustalta.
Vastaavasti matalan SDO:n yksilöt, jotka ovat motivoituneita lievittämään ryhmäperustaisia hierarkioita ja eriarvoisuutta, voisivat kohdata kielteisiä sisältöjä motiivinaan toimia niitä vastaan tai saada tietoa ryhmienvälisten hierarkioiden toiminnasta. Tätä tukee tulos poliittisten orientaatioiden ryhmäeroista sisältöjen ja SDO:n yhteydessä. Oikeistopopulismiin identifioituvat olivat SDO:lla mitattuna korkeammalla kuin muut eikä se, kuinka usein he sisältöä kohtasivat vaikuttanut heidän SDO:n tasoonsa. Toisin oli muiden vastaajien kohdalla: mitä enemmän kielteistä sisältöä kohtasi, sitä alhaisempi sosiaalinen dominanssi. Tämä voi osaltaan ilmentää edellä ehdotettua itsevalikoinnin mekanismia. Yksilöt voivat Internetissä melko vapaasti valita kulutettavaa sisältöä ja mahdollisuudet erilaisen sisällön ja yksilöllisten taipumusten yhteensovittamiseen ovat hyvät.
Sosiaalisen identiteetin teorian näkökulmasta ryhmienvälisten myönteisen erottautumisen strategioiden valinta riippuu havaitusta sosiaalisesta rakenteesta. Mikäli ryhmärajat havaitaan läpäistäviksi, alhaisen statuksen ryhmän jäsen voi turvautua sosiaalisen liikkuvuuden uskomukseen ja yrittää jättää epätyydyttävä ryhmäjäsenyys (Tajfel & Turner 2010). Tällöin käyttäytyminen sijoittuu yksilöidenväliselle, ei ryhmienväliselle käyttäytymisen ulottuvuudelle (Haslam 2004, 24).
Internetin sallii suuren liikkuvuuden. Yksilö voi poistua tietynlaisen materiaalin parista tai hän voi
80
muovata muille esitettävää identiteettiään usein melko vapaasti. Voi kysyä, milloin ylipäätään nettivihan kohtaaminen tulkitaan ryhmienväliseksi tilanteeksi, joka on edellytys sosiaaliselle kilpailulle ja ryhmienväliselle antagonismille. Samoin sisäryhmäsuosinnan esiintyminen on riippuvainen erilaisista tekijöistä, joita Haslamin (2004, 21) mukaan ovat sisäryhmäidentifikaation voimakkuus, vallitsevan kontekstin tarjoamat mahdollisuudet ryhmienväliselle vertailulle sekä sisäryhmän statuksesta riippuvainen vertailun merkityksellisyys.
Voi olla, että oikeistopopulismiin identifioituvat tulkitsevat kielteisen sisällön kohtaamisen ja tuottamisen muita alttiimmin ryhmätilanteeksi. Tätä ajatusta tukee tutkimus, jonka mukaan nettivihaa voidaan käyttää sisäryhmäidentiteetin rakentamiseen ja oman ideologian levittämiseen (McNamee, Peterson & Peña 2010; Kaakinen ym. 2017). Tällöin oikeistopopulismiin identifioituvilla olisi muita suurempi alttius siihen, että kielteinen sisältö on yhteydessä uskomuksiin ryhmienvälisistä suhteista ja hierarkiamotiiviin, kun sisältö saa ryhmienvälistä ja ryhmäjäsenyyteen liittyvää relevanssia.
Vihatuotannon piirien ulkopuolella aggressiiviseen käyttäytymiseen voitaisiin puolestaan suhtautua yksilöllisenä vastenmielisyytenä (ks. Nikunen & Pantti 2018, 81).
Mediaatiotarkastelu osoitti, että empatia oli negatiivisessa yhteydessä SDO:n tasoon. Tulos on linjassa sekä aiemman SDO:n tutkimuksen että persoonallisuudenpiirteitä koskevan ennakkoluuloisuustutkimuksen kanssa. Hieman yllättävä tulos sitä vastoin liittyi kielteisen sisällön kohtaamisen ja empatian yhteyteen. Hypoteesi siitä, että sisällön kohtaaminen olisi negatiivisessa yhteydessä empatiaan ei saanut tukea. Moderaatioanalyysin avulla selvisi, että oikeistopopulismiin idenfitioituvilla vastaajilla yhteyttä ei laisinkaan löytynyt. Empatian ja aggressiivisen tai antisosiaalisen käyttäytymisen yhteyden perusteella olisi voinut olettaa, että mitä alhaisempi vastaajan empatian taso on, sitä enemmän hän kohtaisi kielteistä sisältöä. Mielenkiintoista on, että muilla kuin oikeistopopulismiin identifioituvilla yhteys oli melko vahva ja positiivinen. Toisin sanoen mitä enemmän kielteistä sisältöä vastaaja Internetissä kohtasi, sitä korkeampi oli hänen empatian tasonsa, mikäli hän ei identifioitunut oikeistopopulistisiin ajatuksiin.
Empatian ja kielteisen sisällön yhteys voi selittyä samalla itsevalikoitumisen logiikalla, kuin mitä ehdotettiin kielteisen sisällön kohtaamisen ja SDO:n yhteyden osalta niille vastaajille, jotka eivät identifioituneet oikeistopopulismiin. Empatian voi ajatella prososiaalista käyttäytymistä ja muista huolehtimista synnyttävänä piirteenä ohjaamaan yksilöä kielteisen sisällön äärelle nimenomaan niiden vastustamisen kontekstissa.
Tämä ei kuitenkaan selitä, miksi vastaavaa empatian ja kielteisen sisällön yhteyttä ei löytynyt oikeistopopulismiin identifioille. Se, että poliittinen orientaatio jaettiin tällä tavalla kahtia
81
oikeistopopulismiin ja muihin poliittisiin orientaatioihin, voi antaa vihjeitä yhteyden puuttumisen syistä. Saattaa olla, että oikeistopopulismiin identifioituvat ovat empatian osalta homogeeninen joukko ja ylipäätään yhtenäisempi kuin kategoria ”muut”, joka saattaa sisältää hyvinkin moninaisia yksilöitä ja tarpeita. Empatian suhteellisesti alempi taso voisi osaltaan valikoida yksilöitä oikeistopopulismin kannattajiksi, eikä empatialla olisikaan tämän jälkeen selitysvoimaa tilanteisissa ja yksilöidenvälisissä eroissa, koska ryhmänsisäinen empatian vaihtelu olisi pienempää. Kyseinen logiikka voi myös päteä siihen, miksi SDO:n taso ei vaihdellut oikeistopopulismiin identifioituville kielteisen sisällön kohtaamisen mukana. SDO:n, oikeistopopulismin ja empatian välillä on selvää yhteisvaihtelua, mikä voi hankaloittaa vaikutuksien erottamista toisistaan. Toisaalta regressioanalyysi osoitti, että oikeistopopulismilla ja empatialla oli kummallakin itsenäistä selitysvoimaa.
Ehdollinen kielteisen sisällön ja empatian yhteys voi myös selittyä yksilöidenvälisten erojen merkityksellä kyseisen sisällön havaitsemiseen ja tulkintaan. On todettu, että alhainen empatia on yhteydessä vihapuheen arvioimiseen verrattain harmittomaksi (Cowan & Khatchadourian 2003).
Toisaalta on havaittu, että vihapuheen tuottajat eivät itse usein tulkitse tuottamaansa sisältöä vihapuheeksi (McNamee, Peterson & Peña 2010). Metodologisesta näkökulmasta katsottuna voi olla mahdollista, että mitä empaattisempi vastaaja on, sitä todennäköisemmin hän tulkitsee kohtaamansa kielteisen sisällön nimenomaan kielteiseksi sisällöksi. Toisin sanoen, mitä empaattisempi vastaaja, sitä todennäköisemmin hän tunnistaa sisällön kielteiseksi eikä esimerkiksi neutraaliksi näkemysten esittämiseksi ja raportoi kohdanneensa sitä. Toisaalta tällainen tuskin selittää havaittuja eroja, jotka olivat melko suuria silloin, kun kielteistä sisältöä kohdattiin usein. Lisäksi eroja ei ilmennyt silloin, kun sisältöä kohdattiin harvoin.
Kiehtovan mahdollisuuden kielteisen sisällön ja empatian yhteyden tulkintaan tarjoaa myös sosiaalisen identiteetin vaikutus empatian kokemiseen. Empatian kohteen ja havaitsijan status voivat muovata empatian kokemista siten, että korkean statuksen kohde voi tuottaa alhaisemman statuksen havaitsijassa alentuneen empaattisen reaktion (Lucas & Kteily 2018). Empatian perustana olevan mielen havaitsemisen osalta on havaittu, että kynnys toisen mielen havaitsemiselle voi muuttua ryhmäjäsenyyden mukaan, yleensä sisäryhmän eduksi. Kuitenkin mielen havaitseminen on yhteydessä esimerkiksi hallinnantunteen säilyttämiseen tai tehostamiseen, kun halutaan ymmärtää toisen ihmisen aikomuksia (Waytz, Gray, Epley & Wegner 2010), mikä voi olla yhteydessä ryhmädynamiikkaan.
Hackel, Looser ja van Bavel (2013) ovat todenneet, että sisäryhmävinouma voi ryhmienvälisen uhan vaikutuksesta kääntyä päinvastaiseksi: kynnys ulkoryhmän jäsenten mielen havaitsemiseen laskee ja valmius heidän ymmärtämiseensä kohoaa. Tämän ilmiön tulkintaan he huomauttavat, että sisäryhmän
82
kollektiivisia tavoitteita uhkaavia ulkoryhmiä usein dehumanisoidaan. Uhkaavat ryhmät ovat usein korkean statuksen ryhmiä, jotka havaitaan päteviksi saavuttamaan tavoitteitaan ja näin myös intentionaalisesti vahingoittamaan sisäryhmää. Voi olla, että nämä ryhmät havaitaan olevan korkealla toimijuudessa, mikä on toinen mielen havaitsemisen ulottuvuuksista. (Em. 21.)
Tämän perusteella voi ajatella, että identiteettiin ja statukseen kohdistuva ryhmienvälinen uhka tulkitaan eri tavalla riippuen ryhmien keskinäisistä suhteista. Voi olla, että oikeistopopulismiin identifioituvat kylläkin kokevat identiteettinsä ja sisäryhmänsä aseman uhatuksi ja esimerkiksi tästä syystä identifioituvat oikeistopopulistiseen ideologiaan ja jopa tuottavat vihamateriaalia, mutta eivät havaitse uhkaavia ryhmiä korkean toimijuuden ja kompetenssin ryhmiksi, jolloin ryhmienvälinen uhka ei tuota muutoksia empatiassa ja siihen liittyvissä ilmiöissä, kuten mielen havaitsemisessa. Sitä vastoin esimerkiksi kielteisen sisällön kohteet ja ne, jotka tulkitsevat tämän sisällön haitalliseksi, voivat kokea ulkoryhmän päteväksi ja intentionaalisesti sisäryhmää vahingoittavaksi, mikä kannustaa mielen attribuoimiseen uhkaavan ulkoryhmän jäseniin ja voi näin lisätä empaattisuutta. Lisäksi ryhmät voivat turvautua erilaisiin myönteisen erottautumisen strategioihin, esimerkiksi sosiaaliseen kilpailuun tai sosiaaliseen luovuuteen, jotka eroavat toisistaan niiden aggressiivisuudessa. Uhka identiteetille ei väistämättä muutu vihamielisyydeksi.
SDO tarkastelee nimenomaan yleistynyttä, ei tiettyihin ryhmiin kohdistuvaa ennakkoluuloisuutta.
Voi olla, SDO ei tavoita ryhmienvälisen vinouman dynamiikkaa Internetin kontekstissa.
Mielenkiintoisen näkökulman tarjoaa ryhmienvälisen kontaktin ja SDO:n yhteydestä tehty tutkimus, jota sivuttiin keskustelussa SDO:n kontekstisensitiivisyydestä. Dhont, Van Hiel ja Hewstone (2014) viittaavat asenteen yleistymiseen mekanismina, jonka kautta laadukas ryhmienvälinen kontakti alentaa SDO:n tasoa. Kontakti ensin vaikuttaisi ennakkoluuloisuuteen, joka sitten yleistyisi sosiaalisen dominanssin orientaatioon. (Em. 39.) Tämä on vastoin tutkielmassa hyödynnettyä ajatusta siitä, että SDO yleistyisi ennakkoluuloisuuteen, eikä toisinpäin. Kuitenkin tätä logiikkaa jatkaen on mahdollista ajatella, että kielteisen sisällön kohtaaminen vaikuttaisi ensin ennakkoluuloisuuteen kilpailullisessa ryhmienvälisessä kontekstissa. Kyseinen ennakkoluuloisuus voisi koskea vain tiettyjä ryhmiä, esimerkiksi vihasisällön tuottajia, eikä siten välttämättä yleistyisi sosiaalisen dominanssin orientaatioon, yleiseksi orientaatioksi ryhmäperustaisiin hierarkkioihin, toisin kuin jo ennestään korkean SDO:n yksilöillä. Aineisto ei kuitenkaan tarjoa keinoa tällaisen vaihtoehtoisen mekanismin selvittämiseksi.
Yksilöidenvälisten erojen kärjistyminen liittyy keskeisesti tuloksista saatavaan kokonaiskuvaan ja tutkielman teoreettiseen perustaan. Argumentaatio rakentui yhtäältä sellaisten yksilöidenvälisten erojen tarkastelulle, jotka syntyvät reaktioina erilaisiin sosiaalisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Näitä
83
yksilöidenvälisiä eroja lähestyttiin sosiaalisen dominanssin orientaation näkökulmasta. Toisaalta perustana käytettiin nettivihaan ja Internetympäristöön perustuvia, ryhmienvälisiä eroja polarisoivia taipumuksia. Tuloksia voi olla järkevintä tulkita identiteettikuplamallin (Keipi ym. 2017) kehyksestä ja polarisaatiotutkimuksesta käsin. Tähän logiikkaan myös edellä mainittu itsevalikoitumisen mekanismi viittaa. Tästä näkökulmasta katsottuna keskeistä on Internetympäristön mahdollisuuksien luomat edellytykset sisältöjen, yhteisöjen ja yksilön identiteettien ja tarpeiden saattamiselle yhteen.
Pratto ja kumppanit (2013, 593) totesivat, että mitä korostuneemmaksi ryhmien eriytyminen vallan suhteen muuttuu, sitä enemmän yksilöt soveltavat heidän ryhmien välistä hierarkkisuutta ja eriarvoisuutta koskevaa orientaatiotaan heidän asenteisiinsa. Tämä problematiikka liittyy yhtäältä tutkittavana olleeseen kielteisen sisällön merkitykseen, jotka ilmenevät Internetin vuorovaikutusympäristössä. Voi ajatella, että rajoitteista vapaa ympäristö yhdessä sosiaalisten jarrujen puuttumisen, kuten ennakkoluuloisuuden vastaisten normien heikentymisen kanssa luo edellytykset yksilöille soveltaa heidän sosiaalisen dominanssin orientaatiotaan vapaasti samalla eriyttäen erilaisia sosiaalisia ryhmiä kauemmas toisistaan. Tällaista eriytymistä moderaatioanalyysissä ilmenevät ryhmäerot voivat ilmaista. Ryhmäerot poliittisen orientaation mukaan kasvavat empaattisuudella ja SDO:lla mitattuna, mitä useammin kielteistä sisältöä kohdataan. Tämä olisi linjassa tutkimuksen kanssa, joka on todennut sosiaalisen rakenteen ja yksilöidenvälisten erojen kärjistymisen yhteyden etenkin eriarvoisessa kontekstissa (Milfont ym.
2017; Kunst ym. 2017).
Se, että sosiaalisen dominanssin orientaation soveltaminen voi olla ryhmien vallan mukaisen eriytymisen funktio, voi myös vihjata kaksoisprosessointimallin (Duckitt & Sibley 2010) ajatukseen sosiaalisesta kontekstista ja yksilöllisistä taipumuksista SDO:n perustana. On mahdollista ajatella, että Internetympäristön kädenojennus yksilölle soveltaa hänen taipumuksiaan kyseiseen ympäristöön tarkoittaa sitä, että yksilöllisillä piirteillä on enemmän selitysvoimaa SDO:n muotoutumisessa kuin itse kontekstin piirteillä. Ajatus ei sinällään ole paradoksaalinen eikä argumentoinnin vastainen.
Vaikka nettiviha ja Internet voivat muodostaa melko äärimmäisen kontekstin esimerkiksi vihasisällön volyymissa, yksilöiden itsevalikointi olisi kuitenkin merkittävämpi tekijä. Yksilöllisillä piirteillä olisi näin ollen vahvempi merkitys, kun ne yhdistyvät Internetympäristön piirteisiin. Internet voi toimia käyttäytymistä ja vuorovaikutusta mahdollistajana, ei määrittävänä tekijänä.
Toisaalta voi olla, että sosiaalisen kontekstin piirteillä on merkitystä siten, että konteksti tekee erilaisia maailmankatsomuksia kroonisesti saatavilla oleviksi eri yksilöille ja ryhmille. Kuten aiemmin todettiin, motiivit ja lähtökohdat kielteisen sisällön ja vihan kohtaamiseen voivat olla erilaiset. On mahdollista, että muut kuin oikeistopopulistit vastustavat vihapuhetta enemmän ja ovat
84
Internetin yhteisöissä aktiivisia osaltaan tämän takia. Tällöin halu vastustaa vihapuhetta tai ylipäätään näkemys vihapuheesta sosiaalisten normien vastaisena käyttäytymisenä kroonistaa yksilön halua vastustaa ryhmäperustaisia hierarkioita ja eriarvoisuutta, sillä ympäristö jatkuvasti muistuttaa niistä.
Tulokset osoittavat jonkinlaista empatiapolarisaatiota kielteistä sisältöä kohdattaessa oikeistopopulismiin identifioivien ja muulla tavalla identifioituvien välillä. Sama pätee sosiaalisen dominanssin orientaatioon. Tulos ryhmien eriytymisestä kielteisen sisällön ja poliittisen orientaation mukaisesti on koko lailla identiteettikuplamallin (Keipi ym. 2017) mukainen. On ehdotettu, että eriytymistä ja fragmentoitumista Internetissä tapahtuisi erityisesti ideologisissa ääripäissä: mitä vahvempi identifikaatio ja varmuus ideologiasta, sitä enemmän edellytyksiä fragmentoitumiselle (Bright 2018). Vaikka identifikaation voimakkuus jäi analyysin ulottumattomiin, tulokset osoittavat polarisaation esiintymisen. Tätä voidaan pitää ongelmallisena moniarvoisen- ja muotoisen yhteiskunnan kannalta, jossa ryhmienvälinen yhteistyö ja ymmärrys ovat keskeisiä vaatimuksia ja jossa toisaalta esiintyy erilaisia ääri-ilmiöitä ja -aatteita.
9.2 Tutkimuksen rajoitteet ja jatkotutkimus
Aineisto asetti rajoitteita tutkimuskysymykseen vastaamiselle sekä erilaisten vaihtoehtoisten mekanismien tarkastelulle. Mahdollisuutta ennakkoluuloisuuden tai kilpailullisten ryhmienvälisten normien tarkasteluun ei aineistossa avautunut muuten kuin epäsuorasti SDO:n konstruktion kautta.
Status- tai identiteettiuhkia ei myöskään voitu tutkia, vaan tutkimushypoteesit perustuivat myönteisen identiteetin saavuttamisen estymiseen ja oikeistopopulismiin identifioituvien yksilöiden taipumukseen kokea herkemmin uhkaa ja valjastaa juuri Internet koettujen uhkien ilmaisuun. Näitä ilmiöitä ei aineistossa voitu todentaa. Sosiaalisen identiteetin teoria (Tajfel & Turner 2010) tunnistaa monia muitakin ryhmienväliseen konfliktiin vaikuttavia tekijöitä, joista yksi keskeisimmistä on identifikaation vahvuus.
Huomionarvoista on, että vaikka mediaatiomalli ja mekanismikäsite edellyttävät kausaalilogiikkaa, tutkimusasetelma oli luonteeltaan poikkileikkausasetelma, eikä salli kausaalijohtopäätöksiä.
Yhteyksien suunnat olivat teoreettisesti perusteltuja; myös toisenlainen asetelma, jossa SDO olisi selittänyt kielteiselle sisällölle altistumista olisi ollut mahdollinen. Ilmiöiden ajallinen kehitys ja dynaamisuus ei poikkileikkausasetelmassa ilmene.
Tutkimuksen validiteettiin ja reliabiliteettiin saattoi liittyä ongelmia. Validiteetilla tarkoitetaan sitä, että tutkimus on todella tavoittanut tutkittavan kohteen, eli mitannut ja tutkinut mitä pitikin tutkia.
85
Lisäksi validiteettiin sisältyy tulosten yleistettävyys. Reliabiliteetilla tarkoitetaan mittausvirheen puuttumista, eli mittarin johdonmukaisuutta. (Nummenmaa 2009, 346; Coolican 2018, 117.) Yleisesti ottaen tulosten validiteetti ja reliabiliteetti ovat hyviä. Tämä perustuu ennen kaikkea siihen, että tutkimuksessa käytettiin validoituja mittareita, jotka ovat osoittautuneet luotettaviksi ja päteviksi.
Lisäksi mittarin sisäistä reliabiliteettiä mittavaa Cronbachin alfa osoittautui tarpeeksi korkeaksi.
Suurin haaste tulosten yleistettävyydelle on tutkittavien mahdollinen valikoituminen. On mahdollista, että vastaajat valikoituivat jonkin ominaisuuden, kuten Internetin aktiivisen käytön mukaisesti.
Valikoitumista tapahtui selkeästi sukupuolittain. Naisia oli vastaajien joukossa huomattavasti enemmän kuin miehiä (naisia 65,9 %). Tämä epäsuhta kuitenkin kontrolloitiin malleissa painomuuttujan avulla, jolloin miesten huomattavasti pienemmän määrän ei pitäisi vääristää tuloksia.
Validiteetin kannalta voi kysyä, oliko SDO:n kontruktion käyttäminen ryhmienvälisen vinouman tarkasteluun paras mahdollinen kuvaamaan kielteisten sisältöjen aiheuttamaa mahdollista psykologisten orientaatioiden muutosta yksilöissä. Empatiaa mitattiin piirteenä; voi kuitenkin olla, kielteisten sisältöjen kohtaamisen takia esiintyy hetkittäisiä heilahteluja, joita mittari ei tavoita.
Lisäksi voi ajatella, josko jonkinlaisen metodologisen ongelman muodosti sosiaalisen dominanssin teoreettinen määritelmä ja tutkielmassa käytetty SDO:n mittari. SDO viittaa ryhmäperustaisiin hierarkioihin ja eriarvoisuuteen orientoitumista. Käytetty mittari sitä vastoin sisälsi väittämiä, joilla ei juuri ollut tekemistä sosiaalisten ryhmien kanssa (esim. “Ei haittaa, vaikka joillakin ihmisillä on parempi tuuri elämässä kuin toisilla”). Toisaalta mittarin sisäinen reliabiliteetti osoittautui hyväksi.
Myös esimerkiksi mahdollisuudet SDO:n alaulottuvuuksien erottelemiseen voisi antaa tarkempaa kuvaa erilaisten sosiaalisten kontekstien merkityksestä.
Poliittisen orientaation mittaaminen ja jaottelu oikeistopopulismiin identifioituviin ja muihin vastaajiin ei ole täysin ongelmatonta. Muiden vastaajien kategoria sisältää huomattavan kirjon puolueidentifikaatioita. Kyseinen ryhmä voi olla kaukana homogeenisesta. Toisaalta on myös huomioitava, että suuri osa poliittisten näkemysten ja psykologisten ominaisuuksien, kuten herkkyys havaita ryhmienvälisiä uhkia, yhteydestä on tehty kaksipuoluejärjestelmän kontekstissa ja hyödyntänyt jaottelua liberaaleihin ja konservatiiveihin. Voi tietenkin huomauttaa, että konservatiivisia taipumuksia on myös muiden puolueiden kannattajien joukossa. Toisaalta analyysissä tehtyä ratkaisua voi perustella sillä, että oikeistopopulismi näyttäisi olevan selkeästi muista poliittisista ideologioista erottuva maailmankatsomus.
Tärkein selittävä muuttuja, kielteisen sisällön kohtaaminen Internetissä, voi luonnollisesti sisältää monenlaisia näkemyksiä, jotka vaihtelevat niiden kielteisyydessä ja suoranaisessa vihamielisyydessä.
Teoreettisesti kielteinen sisältö kytkettiin nettivihan tutkimukseen. Tämän voi kyseenalaistaa
86
huomauttamalla, että kielteiset näkemykset ryhmistä eivät välttämättä ole nettivihaa. Kuitenkin tehtyä ratkaisua voi perustella sekä käsitteellisesti että empiirisesti. Käsitteelliseltä kannalta voi huomauttaa voi merkittävän konseptuaalisen päällekkäisyyden, joka vihapuheen ja ennakkoluuloisuuden käsitteisiin sisältyy. Ennakkoluuloisuuden käsite on hyvin laaja. Yleisesti kyse on ryhmäjäsenyyteen perustuvista kielteisistä arvioista. Vihapuhe ja nettiviha voivat määritelmän mukaisesti sisältää myös lievän ennakkoluuloisuuden. Vihaan voidaan esimerkiksi lukea negatiivinen stereotypiointi ja vihan oikeuttaminen (Keipi ym. 2017, 54–55).
On siis tärkeää, ettei tutkimuksessa tehdyt ratkaisut rajaa kohtuuttomasti tarkasteltavaa ilmiötä.
Kielteisen sisällön, ennakkoluuloisuuden ja vihan ilmiöillä on siis selvä jatkumoluonne, jossa esimerkiksi vihamielisyydeltään eriasteiset näkemykset ovat yhteydessä toisiinsa. On havaittu, että sosiaalista luovuutta, ryhmän pyrkimyksiä erottautua muista omalle ryhmälle suotuisten määrittelyjen keinoin, voidaan käyttää avoimen konfliktin pohjustamiseen (Douglas ym. 2005). Tämä ambivalenssi, näennäisesti neutraalien määritelmien käyttäminen vihamielisiin tarkoituksiin, on määritelmällisesti haastavaa mutta tärkeä huomioida, jotta tarkastelu ei rajoitu vain äärimmäisiin ja selvärajaisimpiin antipatian ilmauksiin.
Tulosten yleistettävyyden osalta sillä, että aineisto käsitteli nuoria ihmisiä, 18–26-vuotiaita, voi olla merkitystä. On todettu, että iän myötä nettivihalle altistumisen ja tuottamisen riski kasvaa (Wachs ym. 2019). Voi olla, että tällöin vanhempia ihmisiä tutkittaessa ryhmien- ja yksilöidenväliset erot tulevat vielä selvemmin esiin. Lisäksi yksilön kykyyn osoittaa ryhmienvälistä empatiaa liittyy todennäköisesti oma kehityskulkunsa, sillä kyvyn kehittyminen tapahtuu asteittain ajan myötä ja lisäksi empatian kehittyminen on kumuloituvaa. (Mealy & Stephan 2010, 475–476.)
Jatkotutkimus voi selvittää yksilöllisten taipumusten ja Internetin sisällön yhteyttä pitkittäisasetelmalla. Useana eri ajankohtana kerättävä aineisto mahdollistaisi paremman käsityksen tutkielmassa tarkasteltujen taipumusten dynaamisuudesta ja yhteyksien suunnista. Samalla olisi mahdollista myös testata sosiaalisen dominanssin teorian sovellettavuutta Internetympäristöön.
Tulevaisuudessa tutkimuksen voisi olla hedelmällistä keskittyä myös enemmän tilanteisiin kuin piirteenkaltaisiin taipumuksiin. Tutkielmassa hyödynnetty empatian mittari käsitteli empatiaa melko pysyvänä yksilön ominaisuutena. Vuorovaikutuksen näkökulmasta myös hetkittäiset, nopeasti muuttuvat tilat voivat mahdollisesti olla merkityksellisiä esimerkiksi empatian kokemisen mahdollisuuksiin tai esteisiin, jotka saattavat liittyä tilanteiseen ryhmädynamiikkaan. Lisäksi erilaisten sosiaalisen identiteetin uhkien sisältöä ja viestintää sekä esimerkiksi niiden yhteyttä
Tulevaisuudessa tutkimuksen voisi olla hedelmällistä keskittyä myös enemmän tilanteisiin kuin piirteenkaltaisiin taipumuksiin. Tutkielmassa hyödynnetty empatian mittari käsitteli empatiaa melko pysyvänä yksilön ominaisuutena. Vuorovaikutuksen näkökulmasta myös hetkittäiset, nopeasti muuttuvat tilat voivat mahdollisesti olla merkityksellisiä esimerkiksi empatian kokemisen mahdollisuuksiin tai esteisiin, jotka saattavat liittyä tilanteiseen ryhmädynamiikkaan. Lisäksi erilaisten sosiaalisen identiteetin uhkien sisältöä ja viestintää sekä esimerkiksi niiden yhteyttä