Aikuisen uravalinta

Uravalinta on yksilön elämänkulussa merkittävä ratkaisu, joka vaikut-taa hänen koko elämäänsä ja tulevaisuuteensa. Se on yksilön kehityk-seen liittyvä, usein pitkäaikainen ja monivaiheinen prosessi. (Valde 1993, 53.) Holland (1985) kuvaa uravalintaa koko eliniän kestäväksi

Yksilölliset tekijät Taloudelliset/ työmarkkinoihin

liittyvät tekijät

yhteensopivuus hyvä/huono

Organisationaaliset tekijät

Työtyytyväisyys

Muutoshalukkuus/aikomus

Muutoskäyttäytyminen työtyyppi

ura-ankkurit

prosessiksi. Uravalinta edellyttää jo nuorelta ihmiseltä riittävää emo-tionaalista ja sosiaalista riippumattomuutta ja kypsyyttä sekä selkiy-tynyttä minäkuvaa. Hänellä tulee olla tietoja erilaisista koulutus- ja ammattivaihtoehdoista (Aho & Laine 1997, 17−18). Ammatinvalinta koskettaa Stenströmin (1993, 38−41) ja Sullivanin (1998) mukaan nykyisin enenevässä määrin myös aikuisia. Yhteiskunnassa tapahtu-neen modernisaatiokehityksen myötä ammatit muuttuvat ja vanhat rakenteet murtuvat. Myös aikuisten epävarma työllisyystilanne liittyy uudelleen kouluttautumisen ja ammatinvaihdon tarpeeseen.

Urateorioissa korostetaan ammatinvalintaa yksilön persoonalli-suuden ilmauksena tai hahmottumisena. Ihminen tutkii koulutusjär-jestelmää identiteetistään käsin ja hakeutuu itselleen läheiseksi koke-maansa koulutukseen. (Järvinen & Vanttaja 2000; Kyriacou & Coult-hard 2000; Räisänen 1996.) Aikuinen voi havaita, että hänen nuoruu-den uravalintaansa vaikuttivat liian paljon toisten ihmisten odotuk-set. (Kalaja & Dufva 1997; Kniveton 2004; Montecinos & Nielsen 1997). Aikuistuessaan yksilö kuuntelee enemmän omaa sisintään ja tekee päätöksensä henkilökohtaisten prioriteettien mukaisesti (Ibarra 2003, 36).

Lent, Brown ja Hackett (2002, 255−311) ovat selvittäneet pys-tyvyysodotusten yhteyttä yksilön ammatinvalintaan. Sosiaalisten ja sukupuoleen liittyvien taustatekijöiden lisäksi yksilön henkilökohtaiset resurssit (terveys, taipumukset, aikaisemmat oppimiskokemukset jne.) ovat yhteydessä ammatilliseen suuntautumiseen. Tärkeinä tekijöinä yksilön uravalinnan taustalla ovat Albrown (1997) mukaan myös eet-tiset, moraaliset, uskonnolliset ja esteettiset arvot. Tällöin yksilö haluaa kuulua tietynlaiseen ryhmään ja saada ryhmältä arvostusta. Työ halu-taan kokea mielekkääksi, joten siitä haluhalu-taan muutakin kuin pelkkä toimeentulo.

Valde (1993) käyttää Critesin (1973) ammatinvalintakäyttäytymi-sen teoriaa, jossa uravalinta jaetaan kolmeen erilaiseen teoriaan yksi-lön oman aktiivisuuden mukaisesti:

1) Ei-psykologisten teorioiden mukaan yksilön oma osuus amma-tinvalinnassa on vähäinen. Tällöin tilannetekijät, kulttuuri, yhteiskuntaluokka, palkka tai perhe määrää yksilön tekemiä valintoja.

2) Psykologisissa teorioissa korostetaan uravalintaa yksilön itsensä tekemänä vapaana valintana. Valintaa rajoittavat tekijät

löyty-vät ainoastaan yksilöstä itsestään. Psykologinen teoria koros-taa yksilön minäkuvan kehittymistä, tarpeiden tyydyttämistä ja omien suuntautumisvaihtoehtojen käyttämistä uravalintati-lanteessa. (Valde 1993.)

3) Yhdistelmäteorioissa uravalinta koostuu esimerkiksi taloudelli-sista, sosiologisista ja psykologisista elementeistä. Tällöin ura-valinta nähdään pitkäkestoisena prosessina. (Esim. Super 1957;

Holland 1973; 1985 sekä Dick & Rallis 1991.)

Eräs tunnetuimmista ammatinvalinnanteorioista on Hollandin (1985, 3−4) on kehittämä teoria, joka perustuu käsitykseen ammatinvalin-nasta persoonallisuuden ilmauksena. Yksilöt voidaan jakaa kuuteen persoonallisuustyyppiin: realistinen, tutkiva, taiteellinen, sosiaalinen, yrittäjähenkinen sekä sovinnainen. Myös työympäristöt voidaan jakaa vastaaviin malleihin. Niinpä yksilöt valitsevat sellaisen työympäristön, jossa he voivat harjoittaa omia taipumuksiaan ja kykyjään, tuoda esiin asenteitaan ja arvojaan sekä käsitellä itselleen sopivia rooleja ja ongel-mia. Ammatinvalinta, ammatissa suoriutuminen sekä ammatinvaihto perustuvat Hollandin (1985, 1−4) mukaan siihen, miten eri persoo-nallisuustyypit ja työympäristömallit sopivat yhteen. Tässä tutkimuk-sessa selvitän, mitkä persoonallisuuteen, kokemuksiin ja ympäristöön liittyvät tekijät ovat liittyneet ammatinvalintaan, työhön sitoutumi-seen sekä uramuutoksitoutumi-seen.

Hollandin teoriaa on kritisoitu sosiaalisen vuorovaikutuksen mer-kityksen vähättelystä sekä yksilöllis-kognitiivisten tekijöiden koros-tuksesta identiteetin muodostumisessa (vrt. Penuel & Wertsch 1995, 83−84). Yksilön persoonallisuus näyttäytyy kriitikkojen mukaan tässä teoriassa liian pysyvänä kokonaisuutena ja ammatinvalinta ainutker-taisena päätöksenä, jonka yksilö tekee jo nuoruudessa. Piirreteorioita on kritisoitu myös siitä, ettei piirteiden määrästä näytä olevan yksi-mielisyyttä. Lisäksi niissä ei ole otettu riittävästi huomioon yksilölli-siä eroja, tilannevaihteluja ja ympäristövaikutuksia. Piirreteoriat eivät myöskään kerro, miten piirteet syntyvät, millainen on niiden dyna-miikka ja mikä on tiedostamattomien motiivien ja tarpeiden osuus.

Aikuisten uravalintaa käsittelen myös selvittäessäni yksilön uramuu-tokseen liittyviä ura-ankkureita (luku 4.5).

Työuran muutos merkitsee myös ammatillisen identiteetin uudel-leenrakentumista (Ibarra 2003, 23). Brown (1997) korostaa

ammatil-lisen identiteetin dynaamisuutta: se voi muuttua elämänkulun aikana ja sen merkitys vaihtelee yksilöittäin. Kehittyvä ja elämänkulkuaan pohtiva yksilö elää monien ihmisten, yhteyksien, odotusten ja mah-dollisuuksien ympäröimänä, tiettynä historiallisena aikana, tietyn kult-tuurin ja myös sukupuolen merkitsemissä paikoissa. Aikaa myöten nämä suhteet voivat johtaa rakenteiden muutoksiin käytännön yhteyk-sissä ja yksilön ammatillisessa identiteetissä. Ammatillisen identiteetin muotoutumisessa Brown näkee aina jännitteen jatkuvuuden ja muu-toksen välillä. Ibarran (2003, 29) mukaan ammatillisen identiteetin muutokseen liittyy jossain määrin mullistusta, sekaannusta sekä yksi-löä rasittavaa epävarmuutta siitä, mihin muutos lopulta johtaa. Täl-löin yksilö joutuu pohtimaan, mitä hän haluaa ja miten hän suunni-telmansa toteuttaa.

Ammatillisen identiteetin muutoksen tutkimus on tullut tärkeäksi työuran muutosten lisääntyessä yksilöiden elämänkulussa (Arthur &

Rousseau 1996). Yksilöiden identiteettiprosessien lisääntyessä (Albert ym. 2000) on kiinnitetty liian vähän huomiota siihen, miten amma-tillisen identiteetin muutos tapahtuu (Corley & Gioia 2004). Työ-uran muutos merkitsee hitaasti tapahtuvaa muutosta, toisaalta samana pysymistä. Vaikka yksilöt vaihtavat työuraa, heissä säilyvät edellisessä ammatissa saavutetut tiedot ja taidot, joita he pystyvät käyttämään edelleen tulevan ammatin luonteesta riippuen. Uutta työuraa valites-saan yksilöt käyttävät ura-ankkureitaan, jotka ovat muodostuneet edel-lisen työuran aikana. He miettivät mahdollisuuksiaan kehittyä omalla tai jollakin muulla alalla eteenpäin. (Ks. Salminen 1989, 70, 99−101;

Schein 1993, 3, 35−36.)

Ajatus identiteetistä moninkertaisena, aaltoilevana, muuttuvana ja epävakaana on osuva ajatellen uradynamiikan tutkimusta. Kiinnos-tavimmat empiiriset tutkimukset koskevat sosialisaatioprosessia uran alkuvaiheessa ja vakiintuneita urapolkuja, jolloin prosessissa voidaan erottaa aloitusvaihe (Louis 1980), keski- eli kynnysvaihe (Ibarra 1999) ja muutos- eli loppuvaihe (Beyer & Hannah 2002). Tässä tutkimuk-sessa on tarkoitus muodostaa käsitys siitä, millaisten vaiheiden kautta yksilöiden ammatilliset identiteetit kehittyvät ja muuttuvat työuran muutoksessa. Identiteetin muutos viittaa kyselyprosessiin ja sellaisesta identiteetistä irrottautumiseen, joka on ollut keskeinen osa tutkitta-vien minuutta, kun samanaikaisesti he ovat pohtineet uusia vaihtoeh-toja. Työuran muutos merkitsee tässä tutkimuksessa muutoksia

työ-roolissa tai muutosta toiselle työalalle sekä siirtymistä lapsi- ja nuori-sotyöstä aikuistyöhön. Seuraavaksi esittelen ammatillisen identiteetin muutoksen vaiheet.

4.2 Työuran muutos ja ammatillisen identiteetin rakentumisen alkuvaihe

Yksilön ammatillisen identiteetin muutoksen tarkastelussa on pidetty tärkeimpänä sitä, millaisia mahdollisia minuuksia yksilöllä tulee ole-maan eli mielikuvia siitä, miksi hän ehkä tulee, miksi hän haluaisi tulla ja miksi hän pelkää tulevansa (esim. Shepard & Marshall 1999; She-pard 2000; Trentham 2000; Yowell 2002). Vähemmälle huomiolle on jäänyt kuitenkin se, miten yksilö luo, säilyttää tai vastustaa mahdollisia minuuksiaan. Myös mahdollisten uusien minuuksien kamppailu van-hoja minuuksia vastaan on jäänyt huomiotta. Olisi myös mielenkiin-toista selvittää, miten yksilön uusi identiteetti koetaan työpaikoilla, perheessä tai ystäväpiirissä.

4.2.1 Uuden ammatillisen identiteetin etsiminen ja