Keuruulaisten lukkarit Riimuutti ja Volperi · DIGI

AULIS O JA

Keuruulaisten lukkarit Riimuutti ja Volperi

Vanha keuruulainen viisu, jonka varatuomari E. A. Aaltio on 1920-luvulla pannut muistiin Matti Klackilta eli "Lakin Matilta”, kertoo Keu­

ruun lukkareista seuraavaa:

Keuruulaisten lukkarit helluntaina tappelit, juovuspäissä ollessansa potki toinen toisiansa.

Riimuut siitä tuomittiin, tunkiolle heitettiin.

Siinä kansa hymisi, kun Riimuuttia kahteli.

Viisun sankareina olivat vuonna 1796 erotettu Keuruun lukkari Samuel Frimod ja hänen seu­

raajakseen samana vuonna valittu Adolf Foll- berg. On mielestäni paikallaan — ikään kuin jatkoksi viimevuotiseen lukkari Erkki Weste- liniä koskeneeseen kirjoitukseeni — esitellä hei­

dät nykykeuruulaisille, vallankin kun Sillanpään Keuruun historiassa Frimod on tykkänään tun­

tematon ja Follberg kantaa ihmeellistä tekoni- meä Föllbergman.

Sen jälkeen kun Keuruun lukkari Erkki Wes- telin oli 1. 2.1772 kuollut, hänen leskensä palk­

kasi armovuotensa ajaksi seurakunnan sijais- lukkariksi 17-vuotiaan Samuel Frimodin, joka oli syntynyt kirvesmies Johan Frimodin ja Kaisa Matintyttären poikana Vähän-Haukan ta­

lossa Raumalla 24.10.1754. Poika osasi tyydyttä­

västi kirjoittaa ja puhua ruotsia sekä oli oppi­

nut Rauman alkeiskoulussa lastenopetustaidon ja Pohjanmaan piirilääkärin luona suonenisken- tätaidon. Ei siis ollut ihme, että armovuoden loppuessa Keuruun seurakunta valitsi 25. 3.1773 uudeksi vakinaiseksikin lukkarikseen tämän lu- paavan nuorukaisen, joka tällä välin oli ehtinyt täyttää 18 vuotta-

Ei kuitenkaan kulunut kovin pitkää aikaa en­

nen kuin seurakunnan käsitys miehestä muuttui.

Keuruun pitäjänkokouksen pöytäkirjasta 12. 8.

1787 käy selville, että lukkari Frimod oli kaksi viikkoa aikaisemmin jättänyt jumalanpalveluk­

sen jälkeen kirkon eteläoven lukitsematta sekä kaivanut sakastin kivijalan alle käytävän ja

hakannut viinikellarin länsiseinään miehen mentävän aukon. Vedoten siihen, että Frimod oli jo ennenkin saanut varoituksia epäsäännöllisyy­

destä, kirkkoherra Indrenius vaati nyt hänen erottamistaan. Seurakunta kuitenkin pyysi, että hänen annettaisiin vielä jäädä, koska hän köy­

hänä ja monilapsisena työttömäksi jäätyään koituisi seurakunnan vaivaiskassan rasituksek­

si. Asia päätettiin alistaa lääninrovastin rat­

kaistavaksi.

Asiakirjojen aikoinaan tapahtuneen häviä­

misen vuoksi emme enää saa tietää, kuinka Frimodin juttu sillä kerta päättyi. Vain sen tie­

dämme, että hänet lopulta erotettiin toimestaan vuonna 1796 ja että hänen seuraajakseen vielä samana vuonna valittiin korpraali Adolf Foll­

berg.

Samuel Frimod asui Keuruun kirkon poh­

joispuolella sijainneessa Rantalan torpassa. Per­

heeseen kuului vuodesta 1778 lähtien vaimo Maria Linman (s. 1753) ja vuosi vuodelta li­

sääntynyt lapsikatras, jonka jäsenistä kirkon­

kirjojen kehnouden ja aukollisuuden takia tun­

netaan vain pojat Abraham ja Juho sekä tytär Maria. Abraham Frimod (s. 1790) muutti 1807 Lapualle ja sieltä Tampereelle. Juho Frimod asui ainakin 1813—1817 itsellisenä Pihlajavedel­

lä. Isä Samuel, äiti Maria ja tytär Maria puo­

lestaan häviävät Keuruun kirkonkirjoista vuo­

sien 1809 ja 1817 välisenä aikana.

"Riimuutin” seuraajaksi vuonna 1796 valittu Keuruun lukkari Adolf Follberg oli syntynyt Ruoveden lukkarin Niilo Follbergin ja Maria Blomin poikana Ruovedellä 24. 3.1757, pestautu­

nut Porin rykmenttiin 1770, nimitetty korpraa­

liksi 1780 sekä palvellut sen jälkeen Porin ryk­

mentin Ruoveden komppanian korpraalina en joukkueenjohtajana ja välillä myös varusmesta- rin sijaisena. Avioliiton hän oli solminut Keu­

ruulla 11.4.1782 Keuruun suntion Taneli Hei­

kinpojan tyttären Maija Tanelintyttären (s. 25. 6.

1758) kanssa

Siitä huolimatta, että alussa mainitsemani vii­

su viittailee myös "Volperin” olleen päissään eräänä helluntaina "Riimuutin” kanssa tapelles­

saan, en ole löytänyt mitään asiakirjatietoa hä­

6

nen epäsäännöllisyydestään. Päinvastoin vuosien 1804 ja 1812 rovastintarkastuspöytäkirjoissa an­

netaan hänelle tunnustusta sekä kunnollisuu­

desta yleensä että lastenopetustaidosta erikseen.

Ainoana puutteena mainitaan se, ettei hän osan­

nut rokottaa, ainoastaan iskeä suonta, mutta li­

sätään, ettei rokotustaito kuulunut lukkarin kelpoisuusehtoihin vielä hänen toimeen astues­

saan. Edelleen sanotaan, että lukkari nyttemmin hoiti sivutoimena&n myös suntion tehtävät haudankaivuuta lukuun ottamatta. Tämä järjes­

telmä oli otettu käyttöön Follbergin tullessa luk­

kariksi, jolloin siihenastinen suntio, hänen lan­

konsa Taneli Tanelinpoika, oli siirtynyt pappi­

lan torppariksi.

Adolf Follberg asui koko seurakunnan palve­

luksessa olonsa ajan Keuruun kirkolla Kanto­

lan torpassa, jossa hän myös kuoli 10.1.1816.

Avioliitostaan Maija Tanelintyttären kanssa hä­

neltä jäi poika Niilo (s. 20.1.1783) sekä tyttäret Johanna (s. 19.12.1785), Tiina-Liisa (s. 22.7.

1791) ja Maija-Kreetta (s. 18. 7.1795). Siitä huo­

limatta, että isä oli ollut ensin korpraali ja sit­

ten lukkari, lasten elämänura jäi varsin vaati­

mattomaksi. Niilosta tuli haudankaivaja sekä Tiina-Liisasta ja Maija-Kreetasta piikoja. Pi­

simmälle pääsi tytär Johanna, josta 31.10.1813 tuli lautamies Matti Juhonpoika Ollilan emäntä.

Mainittakoon, että hänen kapioarkkunsa on edelleen tallella Hämeen museossa Tampereella (kuva Keuruun historian sivulla 207). Johannan kuoltua Ollila meni 7.2.1834 uusiin naimisiin Niilo Follbergin lesken Liisa Matintyttären kanssa. Silti Niilon ja Liisan pojasta Abraham Adolf Follbergista (s. 26. 4.1820) tuli vain renki.

Mahtaako hänellä vielä olla jälkeläisiä Keu­

ruulla?

Lopuksi mainittakoon, että Adolf Follberg ra­

kennutti ennen kuolemaansa vaimonsa synty­

mäkodin, Keuruun pitäjäntuvan, viereen tuvan, kamarin ja porstuan käsittäneen asumuksen, jossa Maija Tanelintytär sitten leskenä asui.

Hänen kuoltuaan 14.11.1851 rakennuksen osti pappilan torppari ja seurakunnan haudankai­

vaja, suutari Juho Klack, jonka asuma Kirkko- pakan torppa oli siihen asti sijainnut aivan Keuruun kirkkoaidan vieressä. Uuden "Lakin torpan” ja sen viimeisen isännän, Juho Klackin tyttärenpojan Matti Klackin eli Kankaan, muis­

tavat vielä nytkin kaikki vanhat keuruulaiset.

Juuri hän oli alussa mainitsemani viisunkin muistissaan tallettanut.