Kaisa cAlemud
%gimkmta ‘Mannilan männikköön
Irene 'Mendelin kaki Saamen fii&tarian muvra&kaudet
On rauhallinen ja kuuma kesäpäi
vä. Koivun alla heinikossa näkyy hahmo, joka lukee. Pihapiirin toi
sella laidalla näkyy pieni ja vaati
maton talo.
Tontin laitaa kiertää korkea aita.
Aidan toisella puolella kulkee Jy
väskylän Kauppakatu, Väinönkatu ja Puistokatu, mutta juuri mitään elämisen ääniä ei kuulu. On kesä
1893.
Koivun alla istuva hahmo on Aina Irene Mendelin. Hän on viet
tänyt kesän kotonaan Koivikossa auringossa loikoillen ja lukien Cygnaeusta, Platonia ja Almqvis- tia. Syksyllä julkaistaan ensimmäi
nen naisen suomeksi kirjoittama runokoelma, Irene Mendelinin Koivikossa.
n j
# / rene Mendelin syntyi Jyväs- äJ; kylässä 27. joulukuuta vuonna Jf I 1864 pälkäneläisen lukkarin po
jan, asiamies ja vääpeli Carl Edvard Mendelinin ja Maria Sofia Ahlqvistin perheeseen. Mendelineille syntyi seit
semän lasta, joista Irene oli toiseksi nuorin.
Mendelin eli Keski-Suomessa koko elämänsä ajan lukuun ottamatta opis
keluvuostaan Helsingin Suomalaisessa Jatko-opistossa. Synnyinkotiaan Koi
vikkoa Mendelin asutti yksin vuodesta 1906 aina vuoteen 1929 saakka, jolloin hän muutti Saarijärvelle.
Kun Mendelin kesällä 1893 loikoi- li Koivikossaan lukien ajankohtaista kirjallisuutta, olivat useat suomalaisen yhteiskunnan ja elämäntavan murrok
set ja muutokset jo näkyvissä.
Mendelin ei varmasti voinut kuvi
tella Koivikossaan, minkälaisen mat
kan hänen rakastamansa Suomi tulisi kulkemaan vuoteen 1944 mennessä, jolloin Mendelin kuoli Saarijärvellä.
J a t k o - o p i s t o m a h d o l l i s t i h a a v e i d e n t o t e u t u m i s e n
Irene Mendelin kirjoitti paljon pik
kutytöstä lähtien. Naiskirjailijat eivät enää olleet tavattomia, olihan Minna Canthkin julkaissut esikoisteoksensa Novelleja ja kertomuksia jo vuonna 1878, mutta tulevaisuuden rakentami
nen kynän varaa ei ollut kovin realis
tista.
Mendelin itse ei ollut varma kirjal
lisista kyvyistään. Tuskinpa hän olisi rohjennut tarjota kokoelmaa kustanta
jalle ilman opettajansa ja ystävänsä B.
F. Godenhjelmin kannustusta.
Mendelinin olikin harkittava tar
kasti tulevaisuuttaan, sillä hänelle kävi vuosien myötä yhä selvemmäksi, ettei menisi naimisiin. Mendelinin harteilla olikin taloudellinen vastuu paitsi itses
tään, niin myös Koivikosta ja mahdol
lisesti osin myös äidistään.
Vuodesta 1864 naisen oli ollut mah
dollista olla täysivaltainen täytettyään 25 vuotta, mikäli hän oli naimaton ja elätti itsensä. Työnteko oli mahdollista ainoastaan naimattomille naisille.
Käytännössä naisten oli mahdollista työskennellä kansakoulunopettajattari- na, sairaanhoitajina tai erilaisissa toi
mistotehtävissä.
Suuri osa naisista toimi kuitenkin palvelijattarina, tehdastyössä, siivoo
jina tai kauppa-apulaisina. Toimittajan ja taiteilijan ammatit olivat sopivia säätyläisperheiden tyttärille, ja koulu
tetut naiset saivat toimia myös vapais
sa ammateissa esimerkiksi yksityislää
käreinä.
Voi olla sattumaa, että Mendelin lähti jatko-opistoon juuri ennen 25- vuotissyntymäpäiväänsä. Opintojen aloittamisajankohta viestii kuitenkin selvästä päätöksestä panostaa työelä
mään ja siis hylätä toiveet avioliitosta.
Ennen vuosiaan jatko-opistossa Mendelin oli toiminut vuosia opetta- jattarena ympäri Suomea. Jatko-opis
ton jälkeen hänen elämänsä otti uuden suunnan, ja opettajattaren työt jäivät taakse.
Jatko-opisto oli tuolloin naisille yksi harvoista teistä kouluttautua korkeasti.
Opiston korkean tason huomaa myös oppilaiden myöhemmistä vaiheista.
Tekla Hultin. Hilda Käkikoski, Alli Nissinen ja Ida Wemmelpuu pääsivät eduskuntaan.
Kirjallisella alalla toimivat esimer
kiksi Hilja Haahti, L. Onerva ja Selma Anttila. Myös Mendelin sai aina vuo
teen 1906 saakka elantonsa pääasiassa kirjoittamalla. Opiskelu toteuttikin ne haaveet, joita Mendelin oli nuoresta lähtien vaalinut.
Jatko-opiston jälkeen Mendelin tienasi elantonsa useista eri lähteistä.
Yksi tärkeimmistä tulonlähteistä oli ti- lausrunoilu ja puheiden kirjoittaminen.
Runoja ja puheita tilasivat eri lehdet ja albumit sekä useat raittiusseurat, eläinsuojelu- ja naisyhdistykset ympä
ri Suomea.
Mendelin avusti myös säännölli
sesti Keski-Suomi-lehteä, ja toimipa sen virallisena toimittajanakin vuoden verran 1890-luvulla.
Lisäksi Mendelin suomensi runo
ja, kertomakirjallisuutta ja näytelmiä ruotsista, norjasta, ranskasta ja sak
sasta 1890-luvun alusta vuoteen 1929 saakka. Valtakunnallista kiinnostusta herättivät esimerkiksi Mendelinin näytelmäsuomennokset Suomalaiselle teatterille.
Virkanaiseksi Mendelin ryhtyi vuonna 1906, samana vuonna kuin hänen äitinsä kuoli. Hän toimi tullika
marin rahastonhoitajana aina vuoteen 1929 saakka, jolloin hän jäi eläkkeel
le. Virkanaisten leipä ei ollut leveä ja tullakseen toimeen Mendelin toimi 14
tilausrunoilijana ja suomentajana koko virkauransa ajan.
P u o l u e p o l i t i i k k o o l o s u h t e i d e n p a k o s t a
Irene Mendelin eli mielenkiintoi
sen, vaihtelevan ja pitkän ajanjakson Suomen historiassa. Hän ehti nähdä suomalaiskansallisen aatteen kehitty
misen, työväenaatteen nousun ja si
sällissodan, Suomen itsenäistymisen, sekä maailmansodat.
Mendelinin elämän aikana kuohui usealla yhteiskunnan alueella. Kieli
kysymys oli ollut 1880-luvulle saakka tärkeä poliittisia ryhmittymiä erottava seikka. Poliittiset ryhmittymät kylläs
tyivät katkeroituneeseen sananvaih
toon kielikysymyksestä, ja niinpä se siirtyikin taka-alalle. Leimaavaksi nousi ryhmittymien suhtautuminen Ve
näjään, vaikka tätä käsitystä on uusim
massa historian kirjoituksessa hieman alettu kyseenalaistaa.
Jyväskylässä toimitettu Keski-Suo- mi-lehti oli nuorten suomenmielisten pää-äänenkannattaja vuosina 1886- 1890. Lehti ajoi ohjelmassaan radi
kaalia politiikkaa, sillä se lupasi jatkaa kansallis-ja kielikysymysten ajamista, mutta kiinnittää huomiota myös rait- tiusasiaan, naisasiaan ja työväenkysy
myksiin.
Mendelin itse sanoi, että hän osal
listui puoluetoimintaan "enemmän olosuhteiden pakosta kuin halusta”.
Tämä kuulostaa hämmästyttävältä, sil
lä hän kuului vuosia nuorsuomalaisiin ja sittemmin perustuslaillis-suomen- mielisiin.
Mendelinin jäämistöstä löytyi Nuorsuomalaisen puolueen keskustoi
mikunnan, piiritoimikuntien sekä nais- toimikuntien asiakirjoja ja kirjelmiä vuosilta 1905-1908, mitkä todistavat hänen toimineen puoluepolitiikassa paitsi paikallisella myös valtakunnal
lisella tasolla.
K a n s a k u n n a n ä i t i
Puoluepoltiikkaa tärkeämpää Mende- linille olikin toimiminen naisasialiik
keissä, sekä eläinsuojelu- ja raittiusyh
distyksissä. Mendelinin puoletoimintaa voikin osaksi selittää halulla edistää muita tärkeäksi katsomiaan aatteita.
1800-luvun lopussa myös naisasia
liike aktivoitui ja naisten pyrkimykset itsenäistymiseen ja kansalaisyhteis
kunnan jäseneksi voimistuivat. Näitä päämääriä ajettiin kannattamlla naisten oikeuttaa koulutukseen, työntekoon ja äänioikeuteen.
Suomen Naisyhdistys oli naisyhdis
tyksistä vanhin ja perustettu vuonna 1884. Naisyhdistyksellä oli hyvät suh
teet fennomaaniseen ryhmittymään, kun taas vuonna 1892 perustettu Nais
asialiitto Unioni oli ruotsinmielisten ja Valvoja-lehden ympärille kerääntynyt suomenmielisten joukko.
Naisasialiikkeet ja puolueet näyt
tävätkin kulkeneen käsi kädessä, ja vuonna 1907 nuorsuomalaiset naiset perustivat valtakunnallisen suomen
kielisten perustuslaillisten naisten yh
distyksen, joka sai nimekseen Suoma
lainen Naisliitto. Suhde puolueeseen jätettiin kuitenkin kirjaamatta.
Mendelin kuului elämänsä aikana
kaikkiin kolmeen yhdistykseen. Vie- raimmaksi hän koki itselleen Naisyh
distyksen toiminnan ja olikin puuhaa
massa Jyväskylään toista naisasialii
kettä jo vuosia ennen kuin Jyväskylään perustettiin Suomalainen Naisliitto vuonna 1907.
Mendelin toimi Naisyhdistyksen, Naisliiton, Unionin, Nuorsuomalais
ten ja Perustuslaillisten lisäksi useissa muissa yhdistyksissä. Erityisen rak
kaita Mendelinille näistä yhdistyksistä olivat raittius- ja eläinsuojeluyhdistyk
set.
Martta-yhdistyksessä, jonka Keski- Suomen osaston perustajajäseniä hän oli, Mendelin vaikutti aktiivisesti vielä Saarijärvelläkin asuessaan.
Myös raittiusasian parissa Mendelin työskenteli yli neljä vuosikymmentä.
Mendelin agiteerasi jo vuonna 1899 Jyväskylässä toteutunutta suurta juo- malakkoa, ja viimeiset kirjeet Raittiu
den ystävien silloisten aktiivien kanssa vaihdettiin Mendelinin kuolinvuonna
1944.
Näiden yhdistysten lisäksi on mai
nittava vielä Lotta Svärd -yhdistys, jonka aktiivisena jäsenenä Mendelin toimi yhdistyksen perustamisesta aina kuolemaansa saakka. Lisäksi Mende
linin arkistosta löytyy merkkejä siitä, että hän on toiminut myös Manner
heimin lastensuojeluliitossa, Vanhojen koti -yhdistyksessä ja Keski-Suomen Nuorisoseurassa.
Mendelinin järjestötoimintaa tar
kasteltaessa käy ilmi, että hän toteutti elämässään tuolloista naisasialiikkei
den naisihannetta.
Mendelin oli naimaton, työssäkäyvä nainen. 1800-luvun lopussa ja 1900- luvun alussa ajateltiin kuitenkin ole
van erityisesti naisille sopivia toimia ja harrastuksia.
Vaikka Mendelin oli itsenäinen, säätelivät hänen elämäänsä useat pat
riarkaalisen yhteiskunnan asettamat säännöt ja käsitykset naisten elämästä.
Naisten ajateltiin esimerkiksi sopivan erityisen hyvin hoivaamiseen ja kas
vattamiseen. Lisäksi naisten ajateltiin olevan luonnostaan siveämpiä kuin miehet. Mendelin ja muut virkanaiset toimivatkin eräänlaisina kansakunnan äiteinä.
Ylimpänä Mendelinin aatteissa on silti oikeudentunto ja rakkauden aate. Kun Suomen valtiolliset tilanteet muuttuivat radikaalisti 1900-luvulla, Mendelinin rakkauden ja oikeuden aate vain vahvistui.
15
K o i v i k k o i s ä n m a a n k u v a n a
1800-luvun lopun suurien muutosten syitä voi etsiä Suomenkin tavoittanees
ta hengellisestä murroksesta. Kehitys- opillisten ajatusten levitessä pääpaino siirtyi hengenelämässäkin vähitellen tuonpuoleisesta tämänpuoleiseen.
Henkinen murros näkyi myös Suo
men kulttuurisessa ilmapiirissä, joka oli vuosisadan vaihteessa kaksijakoi
nen. Luonnontieteiden voittokulku ja teollistuminen jatkui, mutta toisaalta käännyttiin jälleen ihannoimaan an
tiikkia, keskiaikaa ja kalevalaisuutta.
Kulttuuripiiritkin vaipuivat pessi
mismiin ja tunsivat voimattomuutta.
Toisaalta aavisteltiin kuitenkin uuden ajan alkavan, tavoiteltiin uutta kau
neutta ja muotoa.
Mendelin vaati taiteelta aina aatetta ja kauneutta. Realismia hän hieman vieroksui. Hän kirjoittikin runonsa ro
manttisessa ja idealistisessa hengessä.
Mendelin ei etsinyt runoissaan yh
teiskunnan epäkohtia realistien tapaan tai ammentanut mytologioista kuten symbolistit.
Mendelin koetti viedä rakkauden ja oikeudenmukaisuuden aatteita luomal
la kuvia, joissa ne toteutuvat. Tässä mielessä Mendelin on vanhempien miesten, Runebergin ja Topeliuksen jälkeläinen.
Entäs se Koivikko? Koivikko on tärkeä osa Mendelinin runoutta. Koi
vikko oli Mendelinille vartija ja loh
dutus.
Koivikko oli Mendelinille ennen kaikkea koti, ja 1800-luvun käistysten mukaisesti rakkaus kotia kohtaan on se tunne, jolle kansallisuustunne raken
tuu. Mendelinin Koivikko-kuvaelmat laajenevatkin kansallisuustunteeseen, kuten Koivikossa-runosta käy ilmi:
N äm ä koivut, täm ä puisto, Isä istuttam as on;
Täällä toimit, täältä m uutit Tuonen tyyneen talohon.
Täällä ensin ihaelin Suloutta Suom enm aan, Syttyi lem pi m aani kieleen Ja sen kansaan vakavaan.
(M endelin 1893, K oivikossa) Rakastamalla ja palvelemalla kotia, tekee myös työtä isänmaan hyväksi.
Samalla työ isänmaan eteen oli Men
delinin käsitysten mukaan Jumalan palvelemista. Kodin, uskonnon ja isän
maan liitto oli keksitty jo tuolloin.
S a a r i j ä r v e n v u o d e t
Irene Mendelin eli Koivikossaan aina vuoteen 1929 saakka, jolloin hän muutti ensin Jyväskylän Mäkimattiin ja sitten Saarijärvelle. En tiedä, asuu
ko Saarijärven Mendelininmäellä vielä Mendelinejä, mutta mäkeä ei ainakaan liiemmin enää ole.
Saarijärvi oli Mendelinille ennes
tään tuttu kunta, veljensä viereenhän Mendelin sinne muuttikin. Silti asettu
minen vei aikansa.
Kauan Mendelin tunsi olevansa vie
raalla maalla. Vierauden tunnot kitey
tyivät ympärillä kohoavaan honkamet- sään. Männyt tuntuivat Mendelinistä vieraalta, ja Koivikko säilyi mielessä kotina.
Vierauden tuntoja lisäsi varmas
ti muuttunut maailma. 1890-luvulla Mendelin ei olisi uskonut itsenäiseen Suomeen tai nousseeseen työväenliik
keeseen. Ajatus jakautuneesta kansasta olisi ollut pöyristyttävä.
Irene Mendelin oli ensimmäinen suomeksi runokoelman julkaissut nai
nen. Silti enemmän kuin luova taiteili
ja hän oli puurtaja.
Maailma oli muuttunut, mutta Men
delinin ydinaatteet olivat pysyneet sa
mana. Kuolemaansa saakka pieni, sit
keä nainen urakoi isänmaan puolesta, rakkauden hyväksi ja oikeudentunnon eteen.
Kirjoittaja Kaisa Alenius on Punkaharjulta kotoisin oleva, nykyään Helsingissä asuva opiskelija. Hän on opiskellut Joensuussa ja Jyväskylässä kirjallisuutta ja taideaineita.
Hän tekee proradu-työtään Irene Mendelinistä ja edellä oleva kirjoitus perustuu tähän tutkielmaan.
Saarijärven Joululehdessä vuonna 1989 on julkaistu Ilta Ikkalan kirjoitus Irene Mende
linistä, joka asui Saarijärvellä vuosina 1929-1944. Irene Mendelin muutti tänne veljen
sä Viktorin naapuriksi. Veli oli asunut Saarijär\’ellä jo vuo
desta 1901 lähtien. He asuivat Mendelin mäkenä tunnetulla paikalla. Mäki kaivettiin pois Paavontietä rakennettaessa 70- luvun puolivälissä ja talokin purettiin vuosia sitten. Nykyisin paikan osoite on Paavontie 50.
16
