LYTTYLÄN HISTORIAA
1500 -LUVULTA NYKYPÄIVÄÄN
k o k o o n h a a lin eet
Kauko Viro Ari Viro
Lyttylän historia 1500 -luvulta nykypäivään Kauko Viro & Ari Viro, 2007
ISBN 978-952-92-3004-4
Taitto: GrafiVisio, Ulvila 2007
Painopaikka: Ai-Ri Offset Ky, Pori 2007
SISÄLLYSLUETTELO
ALKUTEKSTIT ...7
LYTTYLÄN VAR H AISH ISTO RIAA ... 9
Kartanokausi alkaa... 13
Wallentråhlen a ik a ...17
Isännät vaihtuvat...29
Birkmanien a ik a ...30
Kartanon loppu lähestyy... 35
Rahvaan L yttylä...37
Puoskarit, kupparit, lapsenpäästäjät ja ruumiinpesijät ... 38
Amalia Vuorenpään elämän varrelta...41
Torpparit tu leva t... 44
Emäntä Sofia Wiikilän eläm änkerta...45
Muu v ä k i... 47
KARTANON JÄLKEEN ... 48
Kartanon myynti ...48
Kartanon jako ... 51
KARTANON JAKO OSTAJIEN K E S K E N ...53
1:1 F O R S V IK ...55
V iro ...56
Leppäranta... 57
M ikonm äki... 58
Harju ...58
Forsvik Il-palsta ... 58
P irjola ...58
Marttila ... 59
K anikari...60
1:2 V IIK ILÄ ... 61
Tienmutka ...62
Leppäniem i... 62
Saham äki...62
1:3 RAJALA ... 63
Rantamaa ... 63
1:4 VÄKEVÄNOKKA ...65
Väkevänokka ...
L am m i...
N urm ela...
Jyrkkä...
1:5 K IV IR A N T A ...
Uusitalo...
1:6 IS O V IIK I...
1:7 M Ä K ITA LO ...
Lohko I Mäkitalo Sammalkorpi...
Kalliola...
Lohko I I ...
Arvela...
Dragsvik...
Perämaa...
Pohjola...
Jaakola...
1:8 H O L M A ...
Välim aa...
Palmusaari...
Lehtisalo...
L ehtola...
Söderling...
1:9 L Y T T Y L Ä ...
Lyttylä I ...
Hannula...
Lyttylä...
Lyttylä I I ...
Penttilä...
H einilä...
Lyttylä III...
Lyttylä IV ...
Teerilahti...
Pohjaranta...
Annela...
Kalliolahti...
1:10 IS O M Ä K I...
Ritvala...
1:11 H E IK K ILÄ ...
1:12 L A H T I...
Ruissalo...
1:13 N U M M I...
Palsta I ...
..65 ..65 ..66 ..67 . 69 ..71 ..72 ..74 ..74 ..76 ..76 ..76 ..76 ..77 ..78 ..78 ..80 .81 ..81 ..82 ..82 ..82 ..82 ..84 ..84 ..85 ..86 ..87 ..88 ..89 ..89 ..90 ..90 ..91 ..92 ..92 .93 ..94 .95 ..98 ..98 100 101 4
Palsta II ...101
Kallioranta ... 101
M annila... 102
1:14 S U N D V IK ...103
1:15 K A L L IO ...104
1:16 S A A R I...106
1:17 PITKÄRANTA ... 109
Forssi... 110
1:18 K IV IM Ä K I... 111
Vuorenpää...111
1:19 S IM U L A ... 113
V ainionpää... 114
Mäkiluoma... 114
1:20 ANTTILA I-PALSTA ...115
Tuom ola...115
K ivilahti... 115
1:20 ANTTILA II-PALSTA ... 117
K oskela...117
K u u sela... 117
1:21 LAHDENPÄÄ ...118
O llila ...119
Hamina I ...120
1:22 RINTALA ... 121
SOODEE ELI SÅDÖ ... 123
LYTTYLÄN KARTANO OSAKEYHTIÖ ... 129
VESIALUEIDEN JAKO ... 134
UUSI A L K U ... 142
Myyntituotteita ...146
Hevosia ja k a rja a ...148
Tilanpidon työt ... 150
Muihin tö ih in ... 154
TIE L Y TT Y LÄ Ä N ...156
PUHELIN JA SÄHKÖ ... 158
LYTTYLÄN KOULU ...160
KÄSITYÖLÄISET JA Y R IT T Ä J Ä T ... 166
Suutarit ja räätälit ... 166
S ep ät...167
Puuseppiä ...169
Muurarit ... 170
Puutarhurit... 171
Myllärit, Sahurit ja ”Puimarit” ...171
Teurastajat ja turkistarhurit...173
LIIKENNÖINTI JA K U L JE T U K S E T ...176
POSTI K U L K E E ... 187
K A U P A N K Ä Y N T I... 189
SEURAT JA Y H D ISTYK SE T... 191
Lyttylän Nuorisoseura ... 191
Lyttylän Rukoushuoneyhdistys, rukoushuone ... 197
Lyttylän Pienviljelijäinyhdistys ... 199
Lyttylän VPK, eli Vapaapalokunta ...203
Lyttylän Kiinteistöyhdistys ... 210
Porin Luoteinen Metsästysseura ry... 214
Porin Kotitalousnaiset ry. Lyttylän kyläosasto ...218
Lyttylän Työväenyhdistys ... 219
Lyttylän Vesiosuuskunta ... 219
Urheilutoimintaa Lyttylässä ... 220
MUISTELUKSIA VUOSIEN V A R R E LTA ... 223
Joulun vietto Lyttylässä entisinä aikoin a...223
Miten Lyttylään maantie saatiin ...224
Pellavan viljelys ja valmistus ... 225
Sanansutkauksia ... 226
Taikoja ... 227
Suuremmoista...227
TALON PITO A 1950 -LUVUN MOLEMMIN PUOLIN ...229
U R H E IL U T A P A H TU M IA ... 234
LÄHDELUETTELO ... 236
6
ALKUTEKSTIT
Isä-Kaukolla tuntui piisaavan tarinoi
ta. Missäpäin tahansa kylää liikuttiin- kin, vähän väliä sai kuulla, mitä tuolla tai täällä oli tapahtunut, kuka kussakin tönössä oli asustellut, mitä puuhaillut.
Kloppipoikana jutut menivät ohi korvi
en juurikaan jälkiä jättämättä, mutta vähitellen tarinat, paikat ja ihmiset al
koivat asettua oikeille sijoilleen. Kiin
nostus kylän historiaan heräsi ja silmät näkivät tutut maisemat uudella tavalla.
Mennyt maailma alkoi elää.
Tämä teos taisi saada alkunsa sii
tä, kun jossain vaiheessa kehotin isä- ukkoa kirjoittamaan mieleensä juolah
taneita muistikuvia paperille. Aluksi syntynyt teksti kuvaili menneitä tapah
tumia oman tilan vaiheilta, omin silmin nähtyä ja ”vanhojen” kertomaa. Sit
ten yhtenä päivänä Marjamäen Kauko tuuppasi käteen pari karttaa, jotka oli pelastettu Lyttylän koulun ullakolta pa- lonaran roinan siivoustalkoista. Toinen kartta oli opettaja Pohjahongan laatima Lyttylän kartta ja toinen alkuperäinen Lyttylän kartanon jakokartta.
Jakokartta oli juuri sellainen kuin poikien seikkailukertomusten aarre- kartta: suuri kellastunut rulla, hienoil
la koukeroisilla kirjaimilla kirjoitettua tekstiä, haalistuneita värejä ja kauan sitten unohtuneita nimiä. Siitä oli ai
van PAKKO saada tarkempaa selkoa.
Nyt asiat alkoivat edetä kuin omalla painollaan: Kauko alkoi selvit
tää karttaan merkittyjen ensimmäisten tilojen vaiheita (tähän työhön hänellä oli jo vankat perustiedot useiden vuo
sien ajalta Lyttylän vesijättömaiden ja vesialueiden jakotoimikunnan puheen
johtajan tehtävien tiimoilta). Ari alkoi penkoa kartanon jakoa edeltävien aiko
jen tapahtumia. Tässä vaiheessa ei vielä ajateltu tehtävän historiankirjaa, oma uteliaisuus kannusti eteenpäin.
Tieto Virolaisten puuhista rupe
si kuitenkin hiljalleen leviämään ja en
tisiltä sekä nykyisiltä kyläläisiltä alkoi tulla kyselyitä mahdollisesta kirjasta.
Ajatus Lyttylän omasta historiankirjas
ta heräsi viime syksynä ja kesän 2007 jälkeen kirja päätettiin julkaista. Mai
nittakoon tässä yhteydessä, että emme suinkaan ole ainoat ”historioitsijat” Lyt- tylässä, sillä ainakin Arousvan Helena, Sarakummun Valma ja Rantalan Jukka ovat omilla tahoillaan menneitä muis
telleet ja paperillekin saattaneet.
Kylän historian kirjoittaminen - itse kylässä asuvana - on aina hieman uskaliasta: kukaan ole profeetta omalla maallaan. Vilpitön halumme on kuiten
kin ollut esittää asiat historian näkökul
masta, emmekä ole halunneet ketään
loukata. Tiedot tiloista ja niillä asuvis
ta ihmisistä ovat peräisin julkisista ar
kistoista.
Kirjassa mainitaan nimeltä satoja ihmisiä, paikannimiä, tiloja ja vuosilu
kuja. Tilojen ja asukkaiden tiedot ku
vaavat pääosin tilannetta vuonna 2000, eli sata vuotta kartanon jaon jälkeen.
Myöhempiä muutoksia on huomioitu joiltakin kohdin, mikäli ne ovat tietoon
tulleet. Kaikki tiedot on pyritty tarkis
tamaan erilaisista arkistoista ja teksti on koetettu lukea läpi ”suurennuslasin”
kanssa vaikka kuinka monta kertaa.
Silti on joukkoon voinut jäädä virheitä.
Haukut niistä voi osoittaa meille.
Ja sitten vielä lopuksi se tärkein:
kaunis kiitos kaikille niille ihmisille, jot
ka ovat meitä sanoin taikka kuvin ura
kassamme auttaneet.
Lyttyläs, neljästoist lokakuut kakstuhatseittämä.
%rx Viro & ‘Kauko Viro
8
LYTTYLÄN VARHAISHISTORIA
ääkaudella Suomen pääl
lä lepäsi valtava, satoja metrejä paksu jäävaip- pa. Sen musertavan pai
non alla maankamara painui alaspäin. Kun jää oli sulanut, alkoi painunut maankamara hiljalleen kohota alkuperäiseen malliinsa. Tämä kohoaminen jatkuu yhä ja varsinkin länsirannikolla kyseinen ilmiö vaikut
taa maisemien muodostukseen voimak
kaasti: rantaviiva vetäytyy koko ajan kauemmas merelle, merestä paljastuu uusia saaria ja vanhemmat saaret su
lautuvat osaksi mannerta.
Lyttylä, samoin kuin Toukari ja vielä Hyveläkin ovat alkuaan sijoittu
neet alavasta suistomaasta erottuvalle korkeammalle selänteelle, joka kaakos
ta luoteeseen kulkien noudattelee alu
een peruskalliomuodostusta. Nykyisen Pyntösjärven aukeen paikalla on entis
aikoina lainehtinut todellinen järvi, joka on laskenut nykyhetkestä poiketen Lyt
tylään päin.
Toukari on ainakin 1300- luvun tienoilla ollut täydellisesti saarena. Näin ollen myös Lyttylä on ollut aikoinaan ka
pea Toukarista erillinen saari, johon viit
taa myös kylän ruotsinkielinen nimi, Lyttskär (skär = luoto, kari). Nimen al
kuosa Lytt- viitannee henkilönimeen Ly- deke, lyhytmuoto Lytke. Lydeke -nim i
puolestaan saattaa viitata Turun linnan- päällikkö Klaus Lydekenpoika Diekniin, jolla oli omistuksessaan useita satakun- talaistiloja, mm. vuonna 1419 ostamansa kaksi Koiviston tilaa. Myös muotoa Lytt- böle käytettiin, jolloin loppuosan -böle merkitsee yksinäistilan.
Korkeimmat kohdat Lyttylästä ja sen naapurikylistä ovat olleet meren pinnan yläpuolella varmaankin jo pit
kälti toista tuhatta vuotta, mutta paik
kakunnan varsinainen asutushistoria tuskin on aivan yhtä vanhaa. Voidaan nimittäin ajatella, että pysyvän asu
tuksen muodostumiseen tarvitaan edes jonkinmoiset maaviljelyn edellytykset:
vaikka elanto pääasiassa saataisiinkin kalasta, myös viljaa ja karjantuotteita tarvitaan hengissä pysymiseen. Asia
kirjojen mukaan Toukarilla on asunut jo 1330-luvulla ainakin lampuoti (=vuok- raviljelijä, joka viljeli koko tilaa) perhei
neen, eikä Lyttylän pysyvän asutuksen muodostuminen voine olosuhteiden sa
mankaltaisuudesta johtuen Toukarin asutuksesta kovinkaan paljon poiketa.
Vanhinta asutuskehitystä voi
daan seurata talolukujen perusteella.
Suomalaisen maaseudun perusyksikkö
nä voidaan pitää juuri taloa, jonka ym
pärille kyseisen seudun elämänvaiheet ja ihmiskohtalot monisäikeisesti kierty
vät. Niskavuorelaisittain asia voidaan
9
Lyttylässä kiviä riittää... isompia ja pienempiä, yhdessä ja erikseen.
Kuva Pirunpesältä.
todeta seuraavasti: ihmiset tulevat ja menevät, syntyvät ja kuolevat, mutta Talo pysyy.
Taloluvun vaiheista ennen vuotta 1540 ei ole saatavissa tietoja, mutta en
simmäiset saatavilla olevat tiedot kysei
seltä vuodelta kertovat, että Lyttylässä oli tuolloin kaksi kymmenyksiä maksavaa taloa. Toukarilla taloja oli yksi. Vuodesta 1548 alkaen molemmissa kylissä oli vain yksi talo ja tilanne pysyi Lyttylässä, pa
ria muutaman vuoden poikkeusta lukuun ottamatta, samanlaisena aina 1900-luvun alkuun asti.
Maanviljelyksen laita 1500-luvulla oh vähän niin ja näin. Peltoja ei juurikaan lannoitettu, muokkausvälineet olivat al
keellisia, siemen oh mitä oh: niinpä pelloil
ta saatavat sadot ohvat sattumanvaraisia ja parhaimmülaankin melkoisen pieniä.
Karja pysyi hengissä pääasiassa luon
nonheinän varassa ja maitoa saatiin vain muutamana kesä- ja syyskuukautena.
Kuitenkin historiankirjat kertovat, että Lyttylässä oh vuonna 1571 Juhana Olavin- pojaha Satakunnan 19. suurin karja: 3 he
vosta (2 tammaa), 15 lehmää, 30 lammas
ta, 3 sikaa ja 17 päätä nuorta karjaa.
Metsästyksellä ja varsinkin ran
nikolla kalastuksella oh ratkaisevan tär
keä merkitys talon asuttuna pysymisessä.
Kala oh myös yksi verotuksen perusta ja maksuvähne: vuonna 1556 on Lyttyläs- täkin maksettu ns. ”osakalaa”, joka pe
rustui talojen pyydysmäärään. Kyseise
nä vuonna Lyttylän ja Kellahden taloilla oh yhteensä 28 nuottaverkkoa ja 214 ka
tiskaa. Myös Porin kuninkaankartanos
sa oh havaittu Lyttylän kalavesien erin
omaisuus, sillä erään maininnan mukaan kuninkaankartanosta on lähetetty kaksi kalastajaa kahdeksi toukokuun viikoksi täkäläisille apajille. Riidat kala-apajien hallinnasta ohvat yleisiä ja käräjillä lytty-
läläiset puivat aluerhtoja niin porilaisten kuin kellahtelaistenkin kanssa.
Monet seutukunnan talot kuiten
kin autioituivat noina aikoina. Syynä ei välttämättä ollut se, ettei talo tuottanut tarpeeksi ruokaa asukkailleen tai että taloa olisi kohdannut jokin täydellisen lamaannuttava onnettomuus, vaikka ei sekään tyystin harvinaista ollut. Usein talon autioituminen johtui kuitenkin koh
tuuttomaksi käyneestä verorasituksesta, jonka seurauksena talo joutui kruunun omistukseen.
Jonkinlaisen käsityksen verotuk
sen ankaruudesta saa tarkastelemalla erilaisia veroja, joita taloista kannettiin.
Varsinainen päävero oh nk. karjamark- kavero, joka kannettiin kunakin vuonna erikseen lasketun karjamäärän perusteel
la. Sen lisäksi piti maksaa vuotuisveroa, nimismiesveroa, härkä-, lammas-, kyök- kimestarinrahoja ja lahjarahoja. Kustaa Vaasan aikana kruunu alkoi ahnehtia ka
lansaaliistakin joka toisen kalan, kun se aikaisemmin oh ohut ”vain” joka kolmas kala. Sitten oh vielä kinkerivero, sekä lu
kuisa joukko pienempiä ja satunnaisem
pia maksuja, sekä päivätöitä kruunun määräämillä tiloilla ja tie- sekä siltatyö
mailla.
Kruunun verojen hsäksi tulivat sit
ten vielä kirkon määräämät maksut ja muut rasitteet. Tärkein niistä oh eri jär
jestelmien mukaan kannettu kymmenys, joka toimitettiin rahana, viljana, voina, kaloina jne. Nokkavero kannettiin jokai
sesta talon asukkaasta ja se maksettiin voina. Myös voitynnyrin hankintaa var
ten piti maksaa kirkolle lisämaksu. Oh vilj akymmenyksiä, karj akymmenyksiä, lukkarinvakkaa, ruokalisää, uhriveroa, pääsiäisrahoja ja tietenkin kirkkojen ja pappiloiden kunnossapitoon vaaditut päivätyöt ym., ym.
Monin paikoin on vielä nähtävissä merkkejä ammoisista asumuksista: kalastusmö kin perustuksia Vanhaniitun kalliolla.
KARTANOKAUSI ALKAA
Jonkin edellä mainitun rasituksen tai kaikkien yhteisvaikutuksesta myös Lyt
tylän ainoa verotalo joutui kruunun omis
tukseen, jonka omistuksessa se sitten olikin aina vuoteen 1853 asti. Niinpä Lyt- tylä, Kellahdella sijaitsevine naapuritiloi- neen, voitiin Kustaa II Adolfin 16.4.1614 päivätyllä kirjeellä antaa Otto Johann Grothusenille. Vuonna 1653 se siirtyi hänen tyttärelleen Elisabetille ja tämän miehelle kamreeri Engelbrekt Eneskiöl- dille. Hän sai muodostetuksi siitä säte
rirusthollin, eli tilan, joka verovapautta vastaan varusti ja ylläpiti sotamiehen rat- suineen sotaväen tarpeita varten.
Kamreeri Eneskiöld otti tarkas
ti selvää kaikista maaomaisuuksista ja nautintaoikeuksista, joita Lyttylän ta
lonpojilla oli aikoinaan ollut. Niitä hän lähti hanakasti peräämään itselleen ja esimerkiksi Porin kaupungin oli erään oikeudenkäynnin päätöksellä luovutet
tava omaan käyttöönsä ottamat Busön ja Björkholmin saaret Lyttylän karta
nolle. Kun Toukarin ratsutilan isäntä Grels Olsson ei pystynyt maksamaan Eneskiöldin hänelle esittämää 207 rik- staalerin laskua ratsumiehen varusta
misesta, joutui hän luovuttamaan koko tilan Eneskiöldille, joten molemmat tilat olivat jonkin aikaa yhdysviljelyksessä.
Kamreeri Eneskiöldin jälkeen vuonna 1682 tila siirtyi hänen pojal
leen eversti Gustav Eneskiöldille. Kol
me vuotta omistajanvaihdoksen jälkeen Lyttylän säteri tuhoutui vuonna 1685 eräänä iltayönä niin, että ihmiset vain hädin tuskin ehtivät pelastautua. Va
hinko oli yli 5000 taalaria. Pietniemen kartano tuhoutui vuonna 1691 väen ol
lessa kirkossa. Kipinä lähti mallassau- nasta, missä oli juuri maltaita valmis
tumassa. Ainakin vielä vuonna 1691 määrättiin koko kihlakunnalta kahtena vuonna maksettava paloapu Lyttylän ja Pietniemen palojen korvaukseksi. Mai
nittakoon, että muutamaa vuotta aikai
semmin Lyttylän isäntä Eneskiöld oli kieltäytynyt maksamasta paloapukas- saan hänelle määrättyä summaa...
Gustav Eneskiöld ei Lyttylässä kovin monta vuotta ehtinyt asua, vaik
ka kuolikin vasta vuonna 1719. Syynä oli Suuri Pohjan sota, johon silloinen ratsumestari Eneskiöld lähti heti sodan sytyttyä, eikä enää Lyttylään palannut.
Hän haavoittui voitokkaassa Nar
van taistelussa vuonna 1700 ja joutui saman vuoden viimeisenä päivänä van
giksi Errestferin luona. Vankeutta kesti kahdeksan vuotta ja lopulta hän vapau
tui vaihtovankina. Tieto puolison vapau
tumisesta ilahdutti kartanon rouva Hil
degard Elisabethia niin paljon, että hän lahjoitti Porin kirkkoon hopeisen krusi
fiksin ja silkkisametista tehdyn kasu
kan, jotka edelleen ovat tallessa Keski- Porin kirkossa. Ratsumestari Eneskiöld ei kuitenkaan palannut kotiin Lyttylään vapauduttuaan, sillä sota jatkui.
Ukrainassa, Pultavan kylässä käytiin kesällä 1709 ratkaiseva, Ruotsil
le kohtalokas taistelu, joka oli kohtalokas myös Eneskiöldin perheelle. Isä Gustav sekä pojat Berndt Johan, Gustav ja Carl Magnus jäivät vangeiksi. Sodan pitkitty
essä perheen kuudesta pojasta kaikkiaan viisi joutui lähtemään taisteluihin. Isä -Gustav kuoli vuonna 1719 Moskovassa ja Carl Magnus vuonna 1721 Tjotmassa, vain vähän ennen sodan loppumista.
Kun rauha Uudessakaupungissa vuonna 1721 solmittiin, alkoivat sotilaat
13
--- ---
Messukasukka vuodelta 1708. Lyttylän rouva Hildegard Elisabeth Rehbinder lah
joitti sen ja hopeisen krusifiksin Porin kirkkoon kuultuaan miehensä vapautumi
sesta sotavankeudesta. Kohokuvana oleva Kristus -hahmo on ommeltu kulta- ja hopealangoin mustanpunaiselle samettikankaalle. Keski-Porin kirkon kokoelmat.
ja vangit hiljalleen palata kotikonnuil
leen. Lyttylän kartanon rouva oli luo
vuttanut sotaan miehensä ja viisi nuorta poikaa. Berndt Johan ja Gustav — isänsä kaima- olivat menneet vankeusaikanaan naimisiin ja he palasivat vaimoineen ja lapsineen, nuorimmista pojista vain Hen
rik Johan palasi takaisin selvittyään hyi
sestä Norjan marssista. Kyseisestä mars
sista selvisi muitakin lyttyläläisiä: Antti Lång -niminen rakuuna tosin oli kadot
tanut hansikkaansa ja toinen rakuuna oli kadottanut hansikkaansa, takkinsa ja kirveensä. Hevonen häneltä oli ammut
tu Steneskansissa, mutta tilalle hän oli saanut kuolleen toverinsa ratsun.
Lyttylässä oli vuonna 1719 laadi
tun manttaalikirjan mukaan kartanossa ja kahdessa lampuotitilassa/torpassa kar
jaa yhteensä kaksi hevosta, neljä härkää,
kuusi lehmää, kuusi hiehoa ja kolmetois
ta lammasta. Kylvöalat olivat varsin vaa
timattomat, sillä ruista oli kylvössä kaksi tynnyrinalaa (1 ta = 0,49 ha) ja ohraa yksi tynnyrinala, 25 kapanalaa ( 1 ka = 1,645 aaria). Sota ei ollut aivan kaikkea vienyt, vaan uuden elämän siemen oli saatu jol
lain keinoilla säilytetyksi.
Seuraava isäntä, kapteeni Berndt Juhana Eneskiöld ei ehtinyt hallita kar
tanoa kuin muutaman vuoden, sillä hän kuoli jo vuonna 1726. Myös Seuraavan isännän nimi oli Berndt Eneskiöld ja so
tilasarvoltaan hän oli majuri.
Majuri Berndt Eneskiöldin aika
na Lyttylän kartanon torpat merkittiin ensimmäisen kerran kirkonkirjoihin erillisinä torppina. Vuosina 1763-1772 mainitaan seuraavat torpat ja niiden haltijat (Ilmari Rimpisen mukaan):
Sundvikin torppa, nykyisin Silmon talona tunnettu, on Lyttylän vanhoista asuinra
kennuksista parhaiten säilyttänyt alkuperäisen asunsa. Sen tasapainoinen muoto ja kauniisti koristeltu kuisti kertovat hienolla tavalla esi-isien taidoista.
15
Andvik: Johan Johansson (s. 1736)
Dragsvik: Thomas Johansson (s. 1737), vaimo Caisa Johansdotter (s. 1729)
Edvik (mainittu torppana jo 1673): Erick Eriksson (s.1734), vaimo Maria Andersdotter (s. 1721) Forsvik: Gustaf Jöransson (s. 1729), vaimo Magdalena Matintytär (s. 1731)
Gråbacka: Simon Eriksson (s. 1731), vaimo Anna Thomasdotter (s. 1727) Norbacka: Johan Andersson (s. 1753), vaimo Caisa Henriksdotter (s. 1753) Sidbacka: Mathias Sigfridsson (s. 1744), vaimo Caisa Mattsdotter (s. 1743) Simula: Simonsson
Stenvik: Henrik Thomasson (s. 1753)
Vekvik (Österbacka): Johan Henriksson (s. 1748)
Vestervik: Johan Aimosson (s. 1741), vaimo Maria Michelsdotter (s. 1746) Vijk (Kujanpää): Jacob Thomasson (s. 1765)
Vällesand: Johansson (s. 1731) Österbacka: Mikael Jakobsson (s. 1727)
Vuonna 1760 mainitaan Lyttyläs- sä olleen neljä torppaa, 1770 kahdeksan ja 1780 kolmetoista torppaa (Suur-Ul
vilan historia I, s.347), joten Rimpisen luettelemat torpat eivät ehkä ole aina
kaan yhtäjaksoisesti ja kaikki yhtä ai
kaa olleet viljeltyinä. Myös osa torppi
en haltijoiksi merkittyjen henkilöiden syntymävuosista herättää kysymyksiä (esim. Vijk). Saattaakin olla niin, että jotkin kyseisistä tiloista olivat lampuo
tien hallussa, jolloin ne eivät näy torp- patilastoissa. Joka tapauksessa muuta
mat yllämainitut torpat ovat hyvinkin vanhoja ja ovat olleet talonpoikien vilje- leminä jo ennen kartanoaikaakin.
Majuri Eneskiöld koetti Ulvilan seudun muiden kartanoiden tapaan kehittää maataloutta ja varsinkin kar
janhoitoa tuottavampaan suuntaan.
Yhtenä esimerkkinä on hänen osallistu
misensa espanjalaisten lampaiden kas- vatuskokeiluun. Tavoitteena oli tuottaa kotimaan orastavalle kangasteollisuu- delle enemmän ja laadukkaampaa vil
laa, mitä maatiaisrotuiset lampaat pys
tyivät tuottamaan. Porin kaupunki
perusti lammaskartanon, joka ei kui
tenkaan koko toiminta-aikanaan pääs
syt kunnolla käyntiin. Lyttylässä kokei
lu koki jonkinasteisen takaiskun, kun 1773 kartanon espanjalaisista lampais
ta kaksi paloi tulipalossa.
Majuri Berndt Eneskiöldin vuon
na 1777 kuoltua kartanon isännäksi tuli luutnantti Berndt Gustav Eneskiöld, joka myi omistamansa 5/7 osaa tilasta vuonna 1793 kenraaliadjutantti, vapaa- herra Carl Constantin de Carnallille.
Vapaaherra ei Lyttylään ilmeisesti ko
vinkaan suurta kiinnostusta tuntenut, vaan keskittyi enemmän muiden omis
tustensa hoitoon. Lopun 2/7 osaa Ene
skiöld piti Rimpisen mukaan itsellään ja myi sen myöhemmin Fredrik Frans Wallenstråhlelle, mutta kuitenkin Kau- kamaan mukaan kapteeni Wallenstråh- le osti kyseisen 2/7 osaa 16.3.1815 Juha Eerikinpoka Etvikiltä ja Iisak Matinpo
jalla (Historiallinen arkisto XLVI, s. xx).
Vuoden 1810 tilastoissa Lyttylän talolu- vuksi onkin merkitty kaksi, kun se 1800 ja sitä ennen, sekä 1820 ja siitä eteen
päin on vain yksi.
16
WALLENTRAHLEN AIKA
Tammikuun 30. päivänä vuonna 1771 syntyi tukholmalaisen kuninkaallisen kanslian virkamiehen Fredrik Ulrik Wal- lenstråhlen perheeseen poika, jolle annet
tiin nimi Fredrik Frans. Hänen elämäs
tään saamme mielenkiintoisen kuvan niiden lukuisten kirjeiden avulla, jotka hän kirjoitti viimeisinä elinvuosinaan 1850 -luvulla: niissä hän kuvaa elettyä elämäänsä niin Ruotsissa kuin Suomes
sakin ja antaa elämää nähneen miehen punnittuja neuvoja nuoremmilleen.
Isän toiveena oli, että pojasta tu
lisi joko sotilas tai liikemies. Niinpä poika laitettiin jo yhdeksänvuotiaana oppimaan upseerin ammattia henkivar- tioväen ratsurykmenttiin. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1785 hän pääsi mukaan Itä-Intian kauppaseuran omistaman Kustaa III -laivan purjeh- dusretkelle aina Itä-Intiaan ja Kiinaan saakka. Purjehdusretken päätyttyä vuonna 1787 hän jäi laivaston palveluk
seen meriupseerina vuoteen 1804 saak
ka, jolloin hän kapteenin arvon saanee
na erosi laivastosta.
Kotimaassa ollessaan Fredrik Wal- lenstråhle asui Göteborgissa. Siellä hän tutustui eräisiin vaikutusvaltaisiin eng
lantilaisiin ja ruotsalaisiin nuoriin, joista myöhemmin tuli huomattavia liikemie
hiä. Näillä nuoruudessa luoduilla suh
teilla tuli olemaan suuri merkitys hänen myöhemmissä elämänvaiheissaan. Myös käynnit Tukholmassa kuuluivat nuoren upseerin ohjelmaan, sillä suhteet pää
kaupunkiin tuli pitää kunnossa, jos aikoi urallaan edetä. Wallensråhlen uraputki laivastossa katkesi kuitenkin siihen, että Suomessa hänelle näytti aukeavan hou
kuttelevampi tulevaisuus.
Frans Fredrik Wallenstråhle (Satakunnan Museo)
Tapana nimittäin tuohon aikaan oli, että myös valtakunnan aatelistyt- tärien oli syytä jossain vaiheessa läh
teä ”täydentämään kasvatustaan” Tuk
holman seurapiireihin. Näin teki neiti Catharina Maria Charlotta de Carnall- kin, jonka isä oli kenraaliadjutantti, va
paaherra Carl Constantin de Carnall, Noormarkun ja Lyttylän isäntä. Tiet
tyjen asiaankuuluvien muodollisuuksi
en jälkeen kävikin sitten niin, että syys
kuussa 1805 Fredrik Wallenståhle ja Catharina de Carnall vihittiin Lyttylän kartanossa. Seuraavana kesänä he sai
vat viljelläkseen ja asuakseen 5/7 osaa kartanosta ja syksyllä 1806 he muutti
vat sinne myös asumaan.
Muutto ei ollut järin suureelli
nen tapahtuma: ainoa huonekalu, joka heillä oli tullessaan, oli morsiussänky.
Ensimmäisenä vuonna ostettiin kaksi
toista pinnatuolia, jotka sijoitettiin eri huoneisiin ja kotona tehtiin sitten pöy
tä ja muut välttämättömät huoneka
lut. Ruotsista isäntä toi pässin, uuhen ja kiesit, jotka hän kuitenkin myi heti
17
50 riksistä. Tavallisilla kärryillä nuo
ripari ajoi Noormarkkuun appeaan ter
vehtimään, mutta Seuraavana vuonna isäntä sai ostaa nelipyöräisten kärryjen alustan. Sille hän rakennutti tavalliset talonpoikaisvaunut, joita vetämään val
jastettiin parihevoset.
Tila oli kehnossa kunnossa, sillä de Carnall ei liiemmälti näyttänyt vä
littävän maanviljelyksestä. Rakennuk
set olivat rappeutuneita, pellot ja niityt olivat lampuotien hallussa. Isäntävä
ki keskitti tarmonsa lähinnä vieraiden vastaanottamiseen, joita torpparien ja lampuotien oli vuorotellen kyydittävä.
Pellot olivat märkyyden vaivaamia, sil
lä ojituksista ei oltu huolehdittu. Siten viljasato oli korkeintaan 70 tynnyriä, ja karjanrehusta oli jatkuvaa puutetta.
Siksi karjaa olikin ”vain” 14 lehmää, 16 lammasta ja kolme hevosta. Tilan vas
taanottaessaan Wallenstråhle sai apei
taan lisäksi yhden hevosen ja seitsemän lehmää.
Kartanon silloisista rakennuksis
ta ei juuri ole tietoa, mutta pääraken
nus lienee ollut selvästi seutukunnan muista asuinrakennuksista poikkeava.
Siihen viittaa se, että vuoden 1805 ik- kunaveroluettelossa Lyttylän säteriä verotettiin kahdestakymmenestä kal
liimmasta ja neljästäkymmenestä hal
vemmasta ikkunasta. Vaikka kaikki ikkunat eivät tietenkään päärakennuk
sessa olleetkaan, ainakaan kalliimpia
”klaseja” ei ihan joka tönöön asennettu.
Vertailutietona mainittakoon, että Ano
lan kartanossa ikkunoita oli 17 kalliim
paa, 25 halvempaa, Koiviston kartanos
sa 15 kalliimpaa, 11 halvempaa, Ulvilan pappilassa 15 kalliimpaa ja 16 halvem
paa jne. (Suur-Ulvilan historia s. 736).
Tulvat ovat aina kuuluneet Lyttylän vuodenkiertoon 18.7.1954.
18
Wallenstråhle oli laivastoaika- naan tottunut vaatimattomaan ja ul
koisia koristuksia karttavaan elämään.
Samoin järjestelmällisyys ja kurinalai
suus, jota armeijassa noudatettiin, oli juurtunut syvälle hänen toimintata
poihinsa. 1850 -luvulla, vanhana mie
henä kirjoittamissaan kirjeissä, hän kertoo, että Lyttylään tullessaan hän lopetti kokonaan edellisen isäntäväen tavan ”vierastella”, sillä aikaa ei moi
seen turhuuteen kannattanut kuluttaa.
Myös rahankäyttöään hän vahti tarkas
ti - aikalaisten mukaan hänen suhteen
sa rahaan kehittyi myöhempinä vuosina suoranaiseksi saituudeksi.
Koska kartanolla ei ensimmäisinä vuosina ollut kirjanpitäjää eikä työnjoh
tajaa, venyivät päivät väkisinkin pitkik
si paitsi tilikirjojen parissa, jotka oli pi
dettävä ajan tasalla, myös työnjohtajan tehtävissä. Isännän oli huolehdittava aamuherätyksestä, pantava työt käyn
tiin ja valvottava jatkuvasti niiden edis
tymistä, sillä omien sanojensa mukaan lampuodit olivat de Carnallin aikana tottuneet omavaltaisuuteen.
Talviaamuina hän kutoi miesten
sä kanssa nuottaa, sillä kalastus kuului tärkeänä osana kartanon ylläpitoon. Ka
lastuksen tärkeyttä kuvaa A.B.Lebellin arvio vuoden 1802 erään Lyttylän tuntu
massa sijainneen kala-apajan tuotosta 1.5 - 20.6 välisenä aikana: se oli vähin
tään 10 leiviskää (85 kg) kalaa päivässä (Suur-Ulvilan historia, s.505).
W allens tr åhlen suhtautuminen paikallisiin asukkaisiin oli melko epä
luuloista. Porin ympäristön talonpo
jat olivat hänen mukaansa ”pahanilki
siä, merikarvialaiset kehnoja luonteita ja Noormarkun, Kankaanpään ja Ikaa
listen asujaimet puoli villejä ja koston
himoisia. Kuten ei Pohjanmaalla, ei myöskään täällä talonpojat mielellään nähneet keskuudessaan tai naapurei
naan herroja. Sen vuoksi heidän kans
saan oli oltava hyvin varovainen ja kohdeltava heitä oikeudenmukaisesti”.
Hän kertookin aina olleensa vaistomai
sesti auttavainen ja hyvä työtä tekevää luokkaa kohtaan. Myös kaupunkilaiset olivat hänen mielestään ikäviä: kauppi
aat, paria poikkeusta lukuun ottamatta olivat häijyjä ja kateellisia, raastuvanoi
keuskin vain juonittelee, eikä koskaan ratkaise hänen alullepanemiaan juttu
ja... vain käsityöläisluokka saa hänen kiitoksensa.
Miten hän suhtautui alustalai- siinsa, jää arvailujen varaan. Jotain ehkä kertoo se, että Wallenstråhle vä
hensi vähitellen lampuotien/torppien määrää. Hän käytti tunnuslauseenaan, että hän olisi kitkevä pois rikkaruohot,
”perka bort paska rohoijat”. Niinpä vuonna 1810 olleista 19:sta torpasta oli vuonna 1820 jäljellä 17, vuonna 1830 12, vuonna 1840 13 ja vuonna 1850 taas 12.
Wallenstråhlen jälkeen vuonna 1860 oli torppien lukumäärä noussut taas kuu
teentoista.
Töitä kartanossa alettiinkin ilmei
sesti tehdä selvästi aikaisempaa tehok
kaammin. Kartanon pellot olivat joko kivenkoloja, joissa eläimet taittoivat jalkansa tai niin veteliä, että elikot up
posivat niihin kaulaansa myöden. Heti navetan takana oli upottava suo. Sik
si kuutena - kahdeksana ensimmäisenä vuotena oli keskityttävä peltojen perka
uksiin ja ojien kunnostamiseen. Myös soita ojitettiin ja otettiin viljelykseen.
Viljeltäviin kasveihin ja lajikkei
siin Wallenstråhle kiinnitti myös suurta huomiota. Lyttylän perunaa hän piti pa
19
rempana kuin kotikartanossaan Ruotsin Ekebyssä viljeltävä ruotsalainen lajike.
Lyttylässä kasvanutta ruista kehuttiin Ruotsissa erittäin hyväksi ja selvästi pa
remmaksi kuin Vaasan ja Uudenmaan
kin alueilla kasvaneet lajikkeet.
Uuden isännän uudet aatteet al
koivat vaikuttaa myös torppien viljelyk
siin. Peruna oli jo vakiinnuttanut ase
mansa Porin tienoilla ja jo vuonna 1809 mainitaan Lyttylän parilla torpparilla olleen ryytimaankin. Kun kaalimaat mainitaan erikseen, näissä torpissa on todella harrastettu joko puutarhan tai keittiökasvien hoitoa. Vastoinkäymi
siäkin tietysti tapahtui, yhtenä vaka
vimmista mainittakoon vuosina 1829- 30 Lyttylässä ja Kyläsaaressa riehunut karjarutto.
Wallenstråhle osti 16.3.1815 päi
vätyllä kauppakirjalla talonpoikien Juha Eerikinpoika Etvikin ja Iisak Ma
tinpojan hallussa olleen 2/7 osaa säte
ristä, kuitenkin ehdolla että Etvikillä ja hänen perillisillään oli oikeus asua ky
seistä kartanon osaa aina vuoteen 1865 asti (miten ja missä vaiheessa kyseinen osuus oli paikallisille talonpojille joutu
nut - siinä mielenkiintoinen seikka, joka selvittely vaatisi oman tutkimuksensa).
Hän viljeli Lyttylää appensa nimissä kymmenen vuotta, kunnes 18.10.1816 osti tämänkin osuuden (5/7) omakseen.
Säterin varsinainen omistusoikeus oli kuitenkin edelleen kruunulla, joten hä
nen oli maksettava siitä vuosittainen vuokra.
1820 —luvun alussa Lyttylän kar
tano oli kehittänyt maanviljelystään huomattavasti aikaisemmista vuosista.
Karjamäärä oli kasvanut reippaasti: leh
miä oli nyt neljäkymmentä, 2 -3 härkää, noin 70 lammasta ja muutama hevonen.
Rappiolle joutunutta rakennuskantaa
20
Elonkorjuu 1944. Menetelmä ei ollut muuttunut satoihin vuosiin.
Vain sukupolvet sirpinvarressa vaihtuivat.
uudistettiin siten, että vuonna 1816 ra
kennettiin puotirivi ja sen alle kaksi hol- vikellaria, 1820 toinen puotirivi, 1827 paririihi luvineen ja yksine pahnalatoi- neen, 1830 navetta, Seuraavana vuonna lammasnavetta, 1832 taas paririihi lu
vineen ja kolmine pahnalatoineen, sa
mana vuonna vieläkin paririihi luvineen sekä myöhemmin rakennettuine kaksine pahnalatoineen ja vajoineen, 1837 raken
nettiin aitta ja sauna, 1844 oli vuorossa viinakota eli pränni ensiluokkaisine vii- napannuineen, 1847 sikala, 1848 talli, 1849 työkaluvaja sekä vielä neljäs asuin
rakennus, joka sisälsi renkituvan, paka
rin, köökin ja porstuan.
Ilmeisesti myös torppien raken
nuskantaa kohennettiin, sillä vuodelta 1829 mainitaan lyttyläläisen torpparin Fredrik Korellin jäämistöön kuuluneen
mm. seinätauluja ja kirjahylly: molem
mat esiintyvät ensimmäisen kerran Ul
vilan seudun torpparien perunkirjoissa.
Maakuoppatasoiseen asumukseen tus
kin olisi hankittu kyseisiä ”turhanpäi
väisiä” esineitä.
Kuten edellä olevasta rakennus- luettelosta käy ilmi, kapteeni Wallens- råhle piti Lyttylän kartanosta edelleen hyvää huolta, vaikka vuoden 1825 vai
heilla muuttikin pysyvästi Ekebyhyn perheensä luokse, joka oli sinne jo ai
emmin siirtynyt. Kuitenkin hän kävi Suomessa säännöllisesti useita kertoja vuodessa ja täällä oleskellessaan asui mieluiten Lyttylässä, vaikka omistikin useita taloja Porissa.
Vuonna 1849 Wallenstråhle pani vireille kartanon lunastamisen perin
tötilaksi. Hän saikin 21.11.1850 kiine-
Yleisnäkymä Kartanonmäkeen: uusi päärakennus (Koulu), Mankelipuori, takana vanha päärakennus ym. rakennuksia
21
kirjan tilaan, jonka jälkeen kartanossa pidettiin asetusten mukaiset maanmit
tarin ja kruununvoudin tarkastukset.
Vasta 22. syyskuuta vuonna 1853 se
naatti antoi vahvistuksen säterin muut
tamiseksi vero- eli perintötilaksi, jolloin se siirtyi Wallenstråhlen todelliseksi omaisuudeksi.
Vuosina 1851 ja 1852 suorite
tut katselmukset antavat hyvän kuvan siitä, miten kartano oli vuosisadan al
kuvuosista kehittynyt. Maat oli jaettu isännän, neljän lampuodin ja kahden
toista torpparin viljeltäviksi. Kahden
sadan tynnyrinalan (1 tynnyrinala = n.
0,49 hehtaaria) peltoalasta isännän hal
lussa oli 70 tynnyrinalaa, joka suurim
maksi osaksi oli hänen aikanaan suos
ta raivattua. Niittyä oli viitisensataa tynnyrinalaa, josta isännällä noin 300
tynnyrinalaa, eli 35 ladonalaa. Karjaa kartanossa oli lampuotien ja torpparien elikot mukaan lukien 210 päätä.
Lampuoti- eli vuokratiloina oli Matts Isovikin isännöimä Isovik, Fre
derik Forsvikin Forsvik ja Etvik, joka oli jaettu Matts Johanssonin ja Johan Matssonin isännöimään osaan. Lam
puotitilat maksoivat vuokransa rahalla ja/tai tuotteilla. Esimerkiksi Forsvikin isännän Fredrik Forsvikin maksama vuotuisvuokra oli 11 tynnyriä ruista, 4 tynnyriä ohraa, 6 tynnyriä kauraa, 10 lispuntaa voita ja yksi teurashärkä.
Lisäksi piti kartanolle hakata 10 syltä halkoja, toimittaa kartanolle hevosmies hevosineen 12 päiväksi ja renki 33 päi
väksi vuoden aikana lampuodin varus
tamin eväin. Vuokra oli aika kova otta
en huomioon, että Forsvikilla oli peltoa
Ruiskuhilaita ikiaikaiseen malliin Silmon pellolla. Emäntä Fiina Sundellin vie
raina Iisak Astalan herrasväki. Kuva vuodelta 1914.
12 tynnyrinalaa (n. 6 ha) ja laidunta ja laitumeksi kelpaavaa niittyä 70 tynny
rinalaa (n. 35 ha).
Matts Johanssonin isännöimä Et- vikin osa maksoi vuokraa 46 hopearup
laa ja 20 syltä halkoja vuodessa. Etvi- kin poikkeava vuokranmaksu perustui 16.3.1815 solmittuun kauppaan, jolla Wallenstråhle osti 2/7 osaa kartanos
ta Etvikin silloisilta omistajilta. Toinen myyjistä oli Johan Eriksson Etvik. Kau
pan ehtoihin kuului, että Etvikin peril
liset saavat asua ja viljellä kyseistä alaa aina vuoden 1865 loppuun asti.
Torppareina kartanossa olivat Jo
han Wiik, Johan Rajala, Johan Drags- vik, Jakob Westervik, Jakob Wuorenpää, Isak Filander, Johan Norrby, Isak Para
dis, torpparin leski Alma Stina Gråbacka, Fredrik Westersund ja Johan Nokka (kartanon kalastaja). Torppien peltopin
ta-ala vaihteli 1 -6 tynnyrinalan välillä ja kartanolle tehtävät viikkotyöpäivät oli
vat 1 - 3 päivää viikossa. Lisäksi torp- pariluettelossa mainitaan Otto Stenfors, joka viljeli kolmasosaa Johan Mattsson Etvikin lampuotitilasta ja maksoi siitä kartanolle vuokraa 23 hopearuplaa ja 10 syltä halkoja vuodessa.
Katselmuksessa käydään läpi kaikki kartanon, lampuotitilojen ja torppien rakennukset, pellot ja metsät.
Kartanon päärakennuksesta kerrotaan, että se oli edellisen rusthollin haltijan rakentama lautavuorattu ja punamul- lattu 30 kyynärää pitkä, 16 kyynärää le
veä ja 5 kyynärää korkea puinen raken
nus. Siinä oli kaksinkertainen lauta- ja tuohikatto. Se oli jaettu saliin, neljään kamariin, keittiöön ja eteiseen, jossa oli kaksi komeroa. Huoneet oli täydellises
ti sisustetut, lattia oli trossipohjainen.
Ikkunat ja ovet oli varustettu rautasa-
ranoilla ja -lukolla. Tulisijoista kolme oli kaakelipinnoitettuja, lisäksi oli kol
me piisiä, keittiössä tiilestä rakennettu.
Kolme huoneista oli tapetoitu, kolme ra
pattu kalkkilaastilla. Kaikki oli maalat
tu ja salin katto oli vuorattu kankaalla.
Koko rakennus oli kelvollisessa kunnos
sa paitsi vesikatto, joka pitäisi vuorata uusilla laudoilla ja katon yläpuolinen piippu muurata uudelleen...
Metsää oli vuonna 1808 ollut 1755 tynnyrinalaa, mutta uudisraivaukset olivat vähentäneet sen määrää ainakin kahdellasadalla tynnyrinalalla. Viimei
sen kahdenkymmenen vuoden aikana oli kiinnitetty huomiota myös metsänhoi
toon ja alaisilta olikin kielletty häädön uhalla kaikki metsäntuotteiden myynti.
Wallenstråhlen kuoleman jälkeen, vuonna 1858 suoritetussa perunkirjoi
tuksessa Lyttylän kartanon karja käsitti 3 hevosta, 33 lehmää, 2 sonnia, 4 härkää, 11 hiehoa, 8 vasikkaa, 49 lammasta, 6 si
kaa ja 9 kanaa. Pesän jäämistö arvioitiin 17497 ruplan 44 kopeekan arvoiseksi.
Vaikka etenkin vanhoilla päivil
lään Wallenstråhlen sydämessä sykki harras kiinnostus maanviljelyä kohtaan, ei hänen elämäntyönsä rakentunut kuin osaltaan maatilan pitoon. Suurimmat ansionsa hän nimittäin saavutti porilai
sena kauppiaana ja laivanvarustajana.
Porissa hänellä oli talokin aivan raati
huoneen tuntumassa, vaikkei hän siellä porilaisten ”ikävien ja kateellisten” ih
misten parissa juuri viihtynytkään.
Mainittakoon tässä, että kun kei
sari Aleksanteri I Suomen—matkallaan vuonna 1819 viivähti Porissa, oli hän Wallenstråhlen vieraana. Wallenstråh
le kertoo, että hänellä oli huoneistossaan yksi ainoa huutokaupasta ostettu peili, koivusta valmistetut huonekalut (ajan
23
Kiviaitoja kartanon vaiheilla on satoja metrejä. Kuva Varvista.
tapa olisi vaatinut mahonkia), sekä vie
rashuoneessa vain puinen, maalattu ne- likynttiläinen kruunu. Kuitenkin kei
sari oli hänen vaimolleen sanonut: ”Te asutte sangen mukavasti ja teillä on hauskat huoneet.” Vielä seuraavassakin majapaikassa Raumalla oli keisari lau
sunut: ”Miksi ette järjestänyt yöpymistä Wallenstråhlen luokse? Siellä oli kaik
ki niin säädyllistä, huoneet hauskat ja isäntäväki siivoa.” Jotakin Wallenstråh
len vaatimattomasta luonteesta kertoo se, että kun keisari heti vierailunsa jäl
keen myönsi hänelle kauppaneuvoksen arvon, ei hän sitä ottanut vastaan.
Wallenstråhlen muutto Suomeen osuu Ruotsin vallan viimeisiin vuosiin.
Lokakuun 11. päivänä vuonna 1806 Porin maistraatti sai käsiteltäväkseen
kirjelmän, jolla kapteeni Wallenstråh- le anoi lupaa kaupan harjoittamiseen Porin kaupungissa. Anomukseen suos
tuttiin sillä ehdolla, että hänen ei sal
littaisi pitää avointa rihkamakauppaa, eikä häntä katsottaisi veroporvariksi, vaan hänen olisi osallistuttava kaupun
gin menojen ja rasitusten suorituksiin.
Päätös todettiin kuitenkin myöhemmin lainvastaiseksi ja Wallenstråhle katsot
tiin verokauppiaaksi, jonka oli suoritet
tava kaupungille erityistä kauppaveroa.
Kun Suomen sota vuonna 1808 alkoi ja Lyttylään ja Poriin alkoi ruot
salaisten perääntyessä tulla venäläisiä sotajoukkoja, Wallentråhle yhdessä ap
pensa de Carnallin kanssa valitsi varsin nopeasti puolensa. Vaikka hän olikin syntyperäinen ruotsalainen, ei hänel
24
le näytä tuottaneen kovinkaan suuria tunnontuskia ryhtyä toimittamaan ve
näläisille näiden kaipaamia tarvikkeita.
Juuri Suomen sota näyttää olleen se tai
tekohta Wallenstrålen elämässä, jolloin hänestä alkoi kehittyä oman aikansa merkittävin Porin seudulla toimiva lii
kemies.
Kun venäläiset antoivat määräyk
sen, että kaikkien herrasmiesten oli han
kittava käteismaksua vastaan kruunulle neljä tynnyriä jauhoja, oltiin Porissa pe
lokkaita eikä kukaan uskaltanut niitä ru
veta hankkimaan. Niinpä Wallenstråhle otti asian hoitaakseen, sillä hänen käsi
tyksensä mukaan kyseinen jauhomäärä ihmisten kätköistä kyllä löytyisi. Niin tapahtuikin ja jauhoja tuotiin hänelle joka suunnalta satoja leivisköitä, olihan hän seutukunnan ainoa ostaja.
Kesällä Lyttylässä leivottiin joka päivä ja leipää vietiin venelasteittain kaupunkiin. Joka päivä poltettiin myös 15 leiviskää (1 leiviskä = 20 naulaa = 8,5 kg), siis noin 130 kiloa viljaa viinaksi, jota myytiin hintaan 1 ½ riksiä kannul
ta (1 kannu = n. 2,6 litraa). Menekki oli varma, sillä kaupungissa majaillut mo- nituhatpäinen venäläisarmeija kulutti kaiken, minkä seutukunta suinkin pys
tyi toimittamaan. Kyse ei siis ollut enää aivan pienistä liiketoimista, sillä venä
läiset olivat usein saaneet häneltä lähes 10 000 hopearuplan edestä etukäteen tavaraa. Ja luottamusta kauppakump
paniin osoittaa se, että venäläisten jou
duttua Vaasassa suureen puutteeseen, Wallensråhle pystyi toimittamaan sin
nekin lähes 600 tynnyriä ruista.
Sodan aikaiset liiketoimensa Wal
lenstråhle suoritti pääosin appensa de Carnallin nimissä, mutta selvää on, että hän itse oli kyseisten liiketoimien alulle-
ja käytäntöönpanija. Kaikki sujui hyvin ja liiketoimet laajenivat kuin itsestään, vaikka Wallenstrålella ei noihin aikoihin ollut edes kirjanpitäjää apunaan. Joskus jälkeenpäin näitä aikoja muistellessaan hän kirjoittikin: ”Niin oli liikeasioita hoi
dettava sota-aikoina! Ne olivat oikein hyviä aikoja, kunpa sellaisia tulisi!”
Heti Suomeen tulonsa ensimmäi
sinä vuosina Wallenstråhle oli perusta
nut Poriin myös tupakkatehtaan, jonka raaka-aine osittain viljeltiin Lyttylän pelloilla. Esimerkiksi vuonna 1818 sato oli 500 leiviskää ja Seuraavana vuonna 450 leiviskää. Suurimmillaan tehtaan tuotanto näyttää olleen juuri vuosina 1818-19. Vaikka tupakan viljely Lytty
lässä päättyikin vuonna 1820, varastot riittivät aina vuoteen 1824, jolloin teh
das lopetti toimintansa.
Heti sodan alkuvuosina Wal
lenstråhle aloitti toimintansa myös lai
vanvarustajana. Käyttäen hyväksi nuo
ruusvuosinaan Göteborgissa solmimiaan suhteita, pystyi hän käymään kauppaa Ruotsiin ja Englantiinkin asti. Parilla pienellä laivalla hän aluksi toimitti mm.
venäläisten tarpeisiin viljaa Tukholmas
ta ja vähitellen, vuosien saatossa mukaan tulivat myös muut artikkelit. Kuitenkin puutavarakauppa nousi pian ylivoimai
sesti tärkeimmäksi osa-alueeksi.
Porin kauppalaivasto oli tuohon aikaan varsin vaatimaton ja puutavaran kuljetukseen huonosti soveltuva. Kun kaupungin säännöt vielä kielsivät ulko
maisten laivojen käytön vientikuljetuk
siin, tuli oman laivaveistämön eli varvin perustaminen ajankohtaiseksi Lyttylän satamaan, nykyiseen Varvinrantaan.
Ensimmäinen laiva, 96 -lästinen priki America (laivan tilavuudessa 1 lästi = 1 8 kippuntaa rautapainoa = 2448
25
Lyttylän Varvin vanhoja rakenteita on vielä näkyvissä
kg), valmistui Lyttylän varvista vuonna 1812. Samana vuonna valmistui vielä 65 -lästinen kuunari Norden. Seuraa
vien vuosien aikana valmistui laivoja seuraavasti: 123 -lästinen priki Orphe- us vuonna 1813, 150 -lästinen fregatti Wilhelmina 1814, priki Juno (104 lästiä) 1815, 39 —lästinen kuunari Charlotta 1816. Sitten laivanrakennuksessa seu
rasi pysähdys, joka johtui yleisestä ulko
maankaupan heikentymisestä.
Vuonna 1826 varvissa alkoi taas tapahtua: fregatti Orion (198 lästiä) val
mistui. Seuraavaksi tulivat priki Oden (138 lästiä), fregatti Venus (266 lästiä) vuonna 1829 ja fregatti Gloria (274 läs
tiä) vuonna 1830, joka olikin Porin ko
mein alus. Sitten laivanrakennuksessa seuraa taas muutaman vuoden tauko, kunnes vuonna 1836 valmistuu fregatti Columbus (274 lästiä). Vuosi 1837 näyt
täisi olleen varvin huippuvuosi: veis-
tämöltä valmistui kaksi suurta laivaa, fregatit Pollux ja Castor, joka valmistu
essaan oli koko Suomen suurin alus.
Monet Lyttylästä (tai muiltakaan veistämöiltä) valmistuneet alukset ei
vät ehtineet kovin monta vuotta meriä kyntää, sillä haaksirikot olivat yleisiä.
Esimerkiksi Orpheus tuhoutui jo neit
sytmatkallaan 1814 Suomenlahdella, America 1816 Kööpenhaminan luona ja Charlotta syksyllä 1821 Hangon edustal
la palatessaan viljalastissa Tallinnasta.
Muitakin Lyttylän laivoja haaksirikkou
tui vähän väliä ja kun Lyttylän ja Porin ylpeys, Castor, tuhoutui vuonna 1841, oli Wallenstråhlella jäljellä koko kome
asta laivastostaan enää fregatti Pollux.
Työväkeä oli veistämällä parhaim
millaan 60-70 miestä. Wallenstråhle oli saanut kaupungilta luvan siihen, että ta
lonpojat voivat tuoda myymänsä lankut suoraan Lyttylän satamaan sen sijaan,
26
Arstilan ja Palojoen välissä on kyläläisten yhteiskäyttöön jätetty veneenlaskupaikka. Parisataa vuotta aikaisemmin samaa paikkaa on ihneisesti käytetty Varvissa veistettyjen laivojen vesillelaskuluiskana.
että he joutuisivat kuljettamaan ne Po
riin. Kun itse kartanokin viljelyksineen ja karjoineen sekä aikaisemmin mai
nittujen rakennusprojektiensa vuoksi työllisti melkoisen mies- ja naisjoukon, voi vain kuvitella, millainen hyörinä on
”Varvinkulmilla” noihin aikoihin vallin
nut. Työmiesten lisäksihän tarvittiin vielä lukuisa joukko lautapoikia, keittä
jiä ja kaikenlaista muuta aputyövoimaa suuren työmaan tarpeisiin.
Kateus, tuo yritteliäisyyden käyt
tövoima, alkoi Porin kauppiaiden kes
kuudessa kyteä enenevällä voimalla Wallenstråhlea kohtaan hänen onnis
tuneiden liiketoimiensa vuoksi. Lisäk
si Porin porvareita sapetti hänen ”ul-
komaalaisuutensa” ja se, että hänen täällä tahkoamansa suuret voitot valui
vat Ruotsiin, pois Porin taloutta piris
tämästä. Heidän mielestään Suomi ja suomalaiset talonpojat olivat tälle ulko
maalaiselle vain välikappaleita rikka
uksien kokoamista varten. Aivan vailla perää porilaisten ajatukset eivät ehkä olleet, sillä vuonna 1852 Wallenstråhle kirjoittaa, että Ruotsissa Poria pidetään toisena Kaliforniana.
Suhteet olivat 1830 -luvulla kiris
tyneet suorastaan vihamielisiksi. Wal- lenastråhlelta perittävä vero korotettiin viisitoistakertaiseksi, kaupungin pri
vilegioihin vedoten häneltä koetettiin kieltää ulkomaisten laivojen käyttö, joil
27
la hän pyrki korvaamaan haaksirikois
sa menettämiään omia laivoja ja sitten hänet ilmiannettiin luvattomasta maa
kaupan harjoittamisesta. Tässä kohden huomautettakoon, että noina aikoina kaupanteko oli hyvin tarkasti säädeltyä ja kauppaa saivat kaupungissa harjoit
taa vain siihen luvan saaneet kaupun
gin porvarit ja maaseudulla jotkin yksit
täiset kauppiaat, nk. maakauppiaat.
Kauppiaat Björkman & Rosenlew, Björnberg, Grönfeldt, Moliis, Souran
der ja Tamlander jättivät tammikuun 18. päivänä vuonna 1834 maistraatille kirjelmän jossa todettiin: Lyttylän las
tauspaikalla on vastoin kaupungin pri
vilegioita ja yleisiä asetuksia harjoitettu vientiartikkelien ostelua, useina vuosina vähissä määrin ja edellisenä talvena niin laajasti, että se on käsittänyt useita lai-
vanlasteja. Nyt on sama kauppa jälleen pääsemässä alkuun suureksi vahingoksi kaupungin laivanvarustajille. Kirjelmän allekirjoittajat vaativat, että kyseiseen laittomaan kaupantekoon syyllistyneet, asetuksista ilmeisen tietämättömät ta
varantoimittajat joutuisivat heti kaikella lain ankaruudella käsitellyiksi. Lisäksi vaadittiin, että Merikarvian, Ikaalisten, Pomarkun, Siikaisten ja Noormarkun kirkoissa julki luettavalla kuulutuksella muistutettaisiin rahvaalle tällaisen kau
panteon seurauksista.
Porin porvarien ansiosta tiedäm
me, minkälaista tavaraa Lyttylän sata
masta maailmalle lähti. Ilmianto johti nimittäin maaherran määräämään tar
kastukseen, jonka piti Ala-Satakunnan kihlakunnan kruununvouti 30.1.1834.
Tällöin kävi ilmi, että Lyttylän var-
28
Entisaikoina kierrätysaate toimi lähes täydellisesti. Esimerkiksi Vuorenpään tor
pan ikkunat ovat alun perin olleet melko varmasti jonkin vähän arvokkaamman rakennuksen seinien koristeena.
vissa oli tapuloituna 462 1/2 tolttia (1 toltti lautoja = 1 2 kpl) 7 kyynärää pit
kiä (autonomian aikana käytetty venä
läinen kyynärä = 71,12cm) ja 1 ½ tuu
maa paksuja käsin sahattuja sekä 52 tolttia samanmittaisia sahassa valmis
tettuja lautoja, 51 tolttia 7 kyynärän mittaisia, mutta vain tuuman vahvui
sia sahalautoja, sekä 64 5/12 tolttia kä
sin sahattuja lankkuja. Osa tavarasta kuului Wallenstråhlelle, osa oli talon
poikien, jotka olivat saaneet kapteenilta luvan varastoida ne kevääseen asti var
viin. Wallenstråhlen puutavarasta osa oli peräisin hänen osittain omistamas
taan Noormarkun (Sahakosken) sahas
ta, osan hän oli porvarioikeutensa perus
teella ostanut Porissa. Myyjien kanssa oli sovittu, että matkan lyhemmyyden vuoksi tavara tuotaisiin suoraan Lytty
lään, mistä talonpojat ajaisivat Poriin noutamaan maksun siellä sijaitsevasta kapteenin konttorista.
Saatuaan tämän selonteon ilmoit
ti maaherra 24.2.1834 antamassaan pää
töksessä, ettei hänellä ollut syytä ryhtyä enempiin toimenpiteisiin kyseisen asian johdosta. Näin Porin kauppiaiden tekemä ilmianto osoittautui perättömäksi, mutta kertoo omalta osaltaan ilmapiiristä, joka heidän ja Wallenstråhlen välillä vallitsi.
Jo vuonna 1841, kun Wallenstråh
lelle tarjoutui mahdollisuus ostaa loput
kin vaimonsa perimästä Noormarkun ruukista ja kartanosta, hän suunnitteli Lyttylän myyntiä. Kauppahinnaksi hän ilmoitti tuolloin 24 000 hopearuplaa.
Seuraavan kerran hän suunnitteli kaup
poja 1850-51, jos saisi kartanosta 23 000 hopearuplaa, mutta vieläkään ei kaup
poja syntynyt. Kapteeni Wallenstråhle kuoli 10.12.1857 ja vain kymmenen päi
vää myöhemmin häntä seurasi vaimo
Catharina. Kun hänen perillisensä sit
ten vuonna 1858 myivät tilan Carl Gus
tav Inbergille, oli kauppasumma 22 000 hopearuplaa.
ISÄNNÄT VAIHTUVAT
Carl Gustav Inberg oli Kellahden Rust
hollin omistajan Kustaa Reinhold In- bergin nuorin poika, joka oli syntynyt 4.5.1833. Hänen veljensä Johan Sig
frid Inberg (s. 14.2.1829) peri Rusthollin vuonna 1836 isänsä kuoleman jälkeen.
Carl Gustav avioitui 25.6.1855 Tuorsnie- messä 21.12.1835 syntyneen rusthollin tyttären Maria Christina Nordströmin kanssa. He asuivat ennen Lyttylään muuttoaan Tuorsniemessä, jossa syntyi
vät lapset Hilda Maria (1856) ja Carl Os
car (1857). Lapsia syntyi Lyttylässäkin tasaiseen tahtiin: Gustaf Emil (1859), Gustaf Emil II (1860), Onni Johan Gus
taf (1862), Onni Arvid (1863), Aina Ilo Sofia (1865) ja Helmi Adimar (1867).
Emännän velipuoli, entinen rusthollari Carl Fredrik Nordström lienee asunut sisarensa perheessä jonkin aikaa, kos
kapa hänet on merkitty kuolleeksi Lyt- tylässä 8.2.1864.
Inbergin kausi Lyttylässä jäi kui
tenkin lyhyeksi, sillä hänen aikanaan tila velkaantui pahoin johtuen ainakin osit
tain samoihin aikoihin osuneista peräk
käisistä katovuosista, viimeisistä histo
riamme laajoista nälkävuosista vuosina 1865-1868. Niinpä kartano 14.12.1869 pidetyssä pakkohuutokaupassa päätyi lo
pulta entisen nimismiehen, kuvernemen- tin sihteeri Pehr Birkmanin omistukseen 68 000 markan kauppasummasta. Mai
nittakoon, että heti Seuraavana vuonna
29
Entisajan maatalossa puuhaa piisasi jatkuvasti. Esimerkiksi karjan laitumien aitausvärkkien tekoon hupeni helposti monta päivää. Uuno Salonen veistää uutta
lapiota. 1927.
joutui pakkohuutokaupattavaksi myös Carl Inbergin veljen isännöimä Kellah
den Rustholli, veljesten kotitila.
Inbergit jäivät vielä asumaan Lyt
tylään ja lapsia syntyi entiseen tahtiin:
Knut Theodor (1870) ja Hugo Hjalmar (1872). Pakkohuutokaupan jälkeen In
bergit asuivat jonkin aikaa ainakin Et- vikissä. Heidän kanssaan asui myös Maria Inbergin veli Johan Gustaf Nord
ström vaimonsa Amanda Hendellin kanssa. Lyttylässä heille syntyi poika Johan Oskar (1872). Myös Maria Inber
gin äiti Miina ja sisar Amanda (Amalia) Sofia Nordström asuivat Lyttylässä ja Amanda synnytti täällä aviottoman tyt
tärensä Bertha Sofian (1873), joka kuo
li melko pian syntymänsä jälkeen. Äiti ja Amalia -tytär muuttivat Lyttylästä 1873 Toukarin Granqvistille. Vuonna 1873 Carl Gustav Inberg muutti perhei
neen Tuorsniemeen, jossa entinen kar
tanonomistaja sitten toimi jonkin aikaa Friisin tilan pehtoorina.
BIRKMANIEN AIKA
Pehr Birkman (s. 21.1. 1814 Laitilassa) oli 30.12.1847 muuttanut Noormarkusta Ahlaisiin ja toimi kruununnimismiehe-
30
nä kunnes virkanimike muuttui kuver- nementin sihteeriksi. Ahlaisissa hän asui Lassitin tilaa. Talon piialle syn
tyi 15.6.1850 Sofia -niminen tytär, jon
ka äidiksi merkittiin ”kihlattu morsian Lasitin tilan piika Katharina Nordling 24v” ja isäksi Pehr Birkman. Birkman vihittiin Seuraavana kesänä, 3.6.1851, Ahlaisten Ylikylästä kotoisin olevan rusthollarin tytär Anna Sofia Inber- gin kanssa. Heidän ensimmäinen lap
sensa, Alina (Alma) Elisabeth syntyi 25.11.1852. Seuraava lapsi, tytär Han
na syntyi vuonna 1855, Axel vuonna 1857 ja Petter vuonna 1859.
Birkmanin ja Lyttylän aiemman isännän, kapteeni Wallenstråhlen tiet ristesivät siinä vaiheessa, kun Birkman yhdessä muiden ahlaislaisten tilallis
ten kanssa anoi 2.3.1848 lupaa kauppa- sahan perustamiseen Pohjankoskeen.
Katselmusoikeuden tarkastuksessa Lampin omistajat, Wallenstråhle ja Mel- lin, esittivät kirjallisen vastalauseensa väittäen, ettei Ahlaisten metsät kerta kaikkiaan riitä toisen sahan tarpeisiin.
Monen käsittelyn ja selvityksen jälkeen lupa sahan perustamiseen kuitenkin vuonna 1853 lopulta myönnettiin.
Nimismies Pehr (Pietari) Birk
man toimi yhtenä alullepanijoista mo
nessa merkittävässä hankkeessa. Hän oli mukana Ulvilan seudun paloapuko- miteassa, joka perustettiin toukokuussa 1858 ja 21.12.1861 Porissa, hotelli Ota
vassa hän oli perustamassa Porin Maan
viljelysseuraa. Lokakuussa 1870 hä
net valittiin Ahlaisten kuntakokouksen asettamaan kansakoulun perustamista valmistelevaan toimikuntaan. Vuonna 1871 hän toimi kuntakokouksen esimie
henä. Kirjaston perustamista ajavaan kansanvalistusjuhlaan Birkmaneille,
Lassitin saliin kokoontui vuonna 1876 runsaat kolmesataa osallistujaa. Useis
sa em. hankkeissa oli mukana myös Kel
lahden säterin omistaja Edvin Avellan.
Birkman ja Avellan olivat mukana myös siinä joukossa, joka 17. helmikuuta vuonna 1879 päätti Hotelli Otavassa, että saman vuoden syksyllä alkaa yksityisil
lä varoilla ylläpidettävän suomenkieli
sen oppikoulun toiminta Porissa. Näin tapahtuikin ja Porin Lyseon kunniakas, edelleen jatkuva taival alkoi. Mukana kokouksessa oli myös Antti Ahlström, joka jo perustamiskokouksessa lahjoitti
1500 markkaa koulun alkukassaan.
Antti Ahlströmin liiketoimien laa
jentuminen sai merkittävän sysäyksen, kun hän osti Pehr Birkmanilta Siikais
ten Saarikosken tilan 8000 hopearuplal
la. Sen pinta-ala oli 2558,76 hehtaaria ja sillä oli 24 torpparia, jotka tekivät 1072 päivätyötä vuodessa. Pelloista ja torppa
reista ei Ahlström niinkään ollut kiin
nostunut, sillä Saarikosken metsiä hän piti suoranaisena kultakaivoksena. Eikä hän tekemäänsä kauppaa joutunutkaan katumaan, vaikka aluksi sekä ostaja että myyjä eivät kaupan järkevyydestä olleetkaan ihan varmoja.
Juhani Aho nimittäin kertoo kir
joittamassaan Antti Ahlströmin elämän
kerrassa, että Ahlström lähti syyskesällä 1862 Birkmanin luo Lyttylään kauppoja hieromaan. ”Asiasta tuli tosi ja kauppa
kirjat tehtiin. Tyytyväisenä palasi Ahl
ström kotiinsa, mutta vastaanotettiin sillä moitteella, että hänestä vielä tulisi keppikerjäläinen ja että hän varmaan tu
lisi hävittämään sekä vaimonsa että lap- sipuoltensa omaisuuden.
Samaa lie sanottu Lyttylässäkin, sillä Seuraavana päivänä ajaa Birkman Lankoskelle ja pyytää saada peruuttaa
31
kaupan, koska hän ja hänen vaimonsa olivat sitä katuneet. -Kernaasti annan tämän sinulle takaisin, sillä minunkin vaimoni on ollut hyvin onneton kau
pasta, sanoi Antti ja ojensi Birkmanille kauppakirjan.
Birkman lähti Saarikoskelle, jos
sa viipyi muutamia päiviä. Hänen siel
lä ollessaan tuli kova halla ja hävitti kaiken sadon. Paluumatkalla pistäytyi hän taas Lankoskelle ja tarjosi toistami
seen tilaansa kaupaksi. Ja silloin syntyi kauppa lopullisesti ja entinen kauppa
kirja astui voimaansa. Se oli syyskuun 22. p:nä 1862. Kun kauppa oli tehty, pyysi Birkman Ahlströmiltä kaupan
päällisiksi turkin ja sai sen.” (Juhani Aho: Antti Ahlström, hänen elämänsä ja
työnsä I, s. 37-38). - Birkmanin peru
kirjassa mainitaan susiturkki: liekö ky
seessä Ahlströmiltä saatu turkki.
Juhani Ahon kertomuksessa huo
mio kiintyy Saarikosken kapanteon ajankohtaan: vuonna 1862, jolloin Saari
kosken kauppa hänen mukaansa Lytty- lässä tehtiin, Lyttylän kartano ainakin nimellisesti oli vielä tukevasti Gustav Inbergin hallussa ja Birkmanin asuin
paikkana oli Lassitin tila Ahlaisissa.
Milloin Birkmanit tosiasiassa muuttivat Lyttylään, on hieman epäsel
vää, vaikka virallisesti muuttopäiväksi on merkitty 24.5.1880. Rakennusmes
tari K.A.Myntin mukaan Lyttylän ny
kyinen päärakennus olisi valmistunut Birkmanin aikana. Birkmanin lukuis-
32
Lyttylän entinen kartano on parhaiten säilyttänyt Birkmanin aikaisen muotonsa läntises
sä julkisivussaan. Vain päädyn kuisti lienee korotettu kaksikerroksiseksi myöhemmin.
ten Ahlaisten toimien perusteella voisi olettaa, että perhe asui Lassitissa niin kauan, että uusi päärakennus valmistui ja muutti vasta sen jälkeen Lyttylään.
Vai olisiko niin, että uuden pääraken
nuksen panikin alulle jo Kustaa Inberg ja siitä aiheutuneet suuret kustannuk
set ja katovuodet yhdessä olisivat aja
neet hänet niihin taloudellisiin vaikeuk
siin, joiden vuoksi hänen oli luovuttava tilasta? Joka tapauksessa kiinnekirja Lyttylän säteriin Birkmaneille vahvis
tettiin 10.12.1870, ja myyjäksi oli mer
kitty maanviljelijän leski Henrika Yli- kesti, joka ilmeisesti oli yksi Inbergin velkojista tai heidän edustajansa.
Birkman toimi myös Porin maa
laiskunnan tehtävissä, sillä hän oli sen kuntakokouksen esimiehenä vuosina 1868-73. Kuten aikaisemmin todettiin, Birkman oli voimakkaasti ajamassa kan
sakoulun perustamista Ahlaisiin: sama päämäärä hänellä oli Porin maaseura
kunnan suhteen. Maaliskuun 1. päivänä 1881 hän ehdotti kuntakokoukselle, että maalaiskuntaan, sekä joen pohjois- että eteläpuolelle perustettaisiin yksiluokkai- nen kansakoulu, jota voisivat käydä po
jat ja tytöt vuorotellen opettajan tai opet
tajataren johdolla. Esitys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, jonka seu
rauksena Birkman valitti asiasta kuver
nöörillekin - yhtä laihoin tuloksin.
Nykyajan ihmisen on vaikea ku
vitella, millaisia ponnistuksia kaikkien sellaisten asioiden hoitaminen entisinä aikoina vaati, jotka edellyttivät matkus
tamista tai muuta asioiden hoitamista vähänkin kauempana asuvien ihmis
ten kanssa. Pelkkä ”Porinreissu”, joka nykyään matkan osalta sujuu hyvinkin tunnissa, vaati aikoinaan kaikkine esi- valmisteluineen melkein koko päivän.
Useasti kelit vaikuttivat sen, että reissu jäi kokonaan tekemättäkin.
Kirjeet toki kulkivat, mutta tuskin aivan yhtä nopeasti kuin nykyisin. Esi
merkkinä em. vaikeuksista olkoon kir
je, jonka Birkman 5.5.1877 päivättynä lähetti Helsinkiin tohtori R.Aspelinille.
Siinä hän valittaa, että yhteydenpito Lyt
tylän ja Porin välillä on poikki, sillä mil
lään kulkupelillä ei pääse sen enempää tietä pitkin kuin vesitsekään: ainoa kei
no lähteä kaupunkiin, on mennä jalan.
Kyseisenäkin päivänä oli lunta satanut jo neljänneskyynärää eikä sanomalehtiä- kään ollut Lyttylään tullut viikkoon. Sa
maisessa kirjeessä hän lähetti Aspelinil- le ”kuluvalta kuulta” sata markkaa Alma
—tyttärestä, joka ilmeisesti asui Aspeli- neilla opiskelunsa aikana.
Perheen muutkin lapset koulutet
tiin ja ainakin Axel suoritti ylioppilas
tutkinnon. Lasten koulutus vieraassa kaupungissa vaati runsaasti varoja ja vaikuttaakin siltä, ettei Lyttylän karta
nossa vietetty mitenkään ylellistä elä
mää. Asiasta antaa jonkinlaista osviittaa kuntakokouksen päätös 2.11.1878, jossa Pastori A.G.Ylanderin velka kansakou- lukassaan päätettiin kuitata siten, että silloinen kunnan esimies, Pehr Birkman maksaa kassaan Lyttylän kartanon kol
men vuoden maksamattomat kappalais- maksut, 48 kappaa, joka rahaksi muutet
tuna teki 48 markkaa. Summa ei ollut suuri, mutta kolmen vuoden ”unohdus
kaan” ei tunnu erityisen uskottavalta.
Pehr Birkmanin 1.7.1882 tapah
tuneen kuoleman jälkeen suoritettu pe
runkirjoitus vahvistaa osaltaan kuvaa pikemmin ison maatilan kuin rikkaan kartanon taloudesta. Kultaa talosta löytyi yhden sormuksen verran, kolme
kymmentä kappaletta hopeisia ruokai-
33
