• Ei tuloksia

uomalaisten lähes sata­

prosenttinen lukutaito juontaa juurensa pitkäl­

le 1800-luvun puolelle.

Silloin kirkko alkoi pi­

tää nk. lukukinkereitä, joissa seurakun­

talaisten oli osoitettava lukutaitonsa ja tietonsa Raamatun opetuksista Kate­

kismuksen mukaan. Niille, jotka eivät kotona oppineet, järjestettiin sunnun­

taikouluja, joissa koetettiin lukutaitoa parantaa. Opettajina toimivat mm. luk­

karit, mutta myös tavalliset lukutai­

don omaksuneet seurakuntalaiset, jotka saivat palkakseen ”rakkautta ja hyvää omaatuntoa”.

Kirkon järjestämän opetuk­

sen täydennykseksi alettiin kunnissa 1850-luvun vaiheilla toteuttaa kylä- eli kiertokoulujärjestelmää. Porin maaseu­

rakunnan kiertokoulu aloitti toimintan­

sa rovasti Herman Helien ehdotuksesta vuoden 1859 alusta Lyttylästä. Ensim­

mäisenä toimintavuotenaan koulu toimi Lyttylän lisäksi Tuorsniemen, Hyvelän, Ruosniemen ja Rauman kylissä. Opet­

tajaksi valittiin rovasti Helien suosituk­

sesta Adolf Kustaa Kettstedt. Opettajan tuli opettaa lapsia tavauksessa, sisälu- vussa, kristinopin tuntemuksessa ja kir­

joituksessa.

Seurakuntalaisten keskuudessa kuitenkin nuristiin koulun hyödyttö­

myydestä ja jotkut jättivät laittamatta lapsiaan moiseen ajanhaaskaukseen.

Eräät olivat sitä mieltä, että kotona an­

nettu opetus olisi riittävää, toiset valitti­

vat varojensa vähyyttä. Kirkkoneuvosto kuitenkin määräsi vastaanhangoittele­

ville sakot tai varojen puutteessa töitä kirkolle ja määräyksen, että seuraaviin lukusijoihin mennessä kyseisten lasten oli tavaus osattava.

Porin maaseurakunnan kuntako­

kous päätti vuonna 1875 palkata toisen­

kin kiertokoulun opettajan ja samalla päätettiin, että opettajan aikaisemmin viljana maksettu palkka suoritetaan tästä lähtien rahana: opettajan palkak­

si päätettiin kolmesataa markkaa vuo­

dessa. Toiseen perustettuun kiertokou­

lun opettajan toimeen valittiin 3.9.1875 lastenopettaja Karl Gustaf Rostedt Kul­

laalta. Hänen opetuksensa alkoi Ruos­

niemen Pietilästä 1.10 ja siirtyi siitä sit­

ten eri kyliin vuorolistan mukaisesti.

Vastavalitulla opettajalla ja työn­

antajalla oli ilmeisesti hieman toisistaan poikkeavat käsitykset hyvän opetuksen kriteereistä, sillä Seuraavana vuonna koulumestari Rostedtille annettiin va­

roitus viran huonosta hoidosta. Heti vuoden 1877 alusta hänelle sitten mää­

rättiin hoidettavaksi koulunpito Lytty­

län, Yyterin, Toukarin, Hyvelän, Ruos­

niemen ja Aittaluodon kylissä. Lisäksi

160

määrättiin, että ”koulua pidetään kuusi viikkoa kussakin kylässä ja siinä talos­

sa, missä vuoden lukuvuorot eli kinkerit pidetään, eli ovat pidetyt, sekä on opet­

tajille talvella jouluaikana kaksi viikkoa ja suvisydämenä kuusi viikkoa lupa eli joutilaisaika kouluttamisesta”.

Rostedt toimikin sitten hänel­

le määrätyissä kylissä kiertävänä kou­

lumestarina pitkälti toistakymmentä vuotta ja opetustyönsä ohella hän toimi myös Porin kirkossa urkujen polkijana.

Kun hän sitten vuonna 1888 pyysi pien­

tä eläkettä opettajantoimestaan, ei sitä hänelle kuitenkaan myönnetty. Eron opettajantoimestaan hän kylläkin sai.

Pehr Birkman oli ponnistellut jo vuodesta 1881 koulun saamiseksi Lytty­

lään. Birkmanin asema ja suhteet oli­

sivat hyvinkin saattaneet tuoda kansa­

koulun Lyttylään jo 1800-luvulla, ellei Kuolema olisi ehtinyt väliin ja Birkma­

nin aloittamat ponnistelut koulun saa­

miseksi kylään kuivuneet kasaan.

Aloite kansakoulun perustami­

sesta tehtiin vuoden 1902 alussa Porin maaseurakunnalle ja talolliset tarjosivat kartanon suurta päärakennusta kouluti­

laksi. Olivatpa kartanon neidit Alma ja Hanna Birkmankin lupautuneet avusta­

maan perustettavaa koulua kolmellatu- hannella markalla (nykyrahaksi muu­

tettuna n. 11500C) mikäli koulu aloittaisi toimintansa vuoden 1902 aikana.

Asia kuitenkin venyi ja kauppa solmittiin vasta 20.1.1906 kuudentu- hannen markan kauppahinnasta. Ra­

kennusta kunnostettiin ja koulua

var-Koulu vuodelta 1927. Alkuperäinen terassikuisti on purettu ja tilalle on rakennettu umpikuisti.

162

Opettaja Juho Pohjahonka oppilaineen n. 1930

Käsityönopettaja Roosa Kivimäki ja opettaja Juho Pohjahonka oppilaineen n. 1935

ten rakennettiin myös talousrakennus.

Sittemmin koulurakennusta korjattiin ja laajennettiin vielä kolme kertaa: vuo­

sina 1924, 1928 ja 1950.

Lyttylän kansakoulu aloitti toi­

mintansa 28. elokuuta 1906. Oppilaita ensimmäisenä lukukautena oli kolme- kymmentäkuusi, seitsemäntoista poi­

kaa ja yhdeksäntoista tyttöä. Kun sitten aikanaan säädettiin oppivelvollisuusla­

ki ja koulunkäynti tuli pakolliseksi, li­

sääntyivät oppilasmäärät niin, että mm.

1929 otetussa kuvassa oppilaita on 65.

Koulun ensimmäiset opettajat oli­

vat Johannes Virtamo ja Hilma Wahl­

roos. Jukka Kyöstilä oli Virtamon tilalla syys- ja kevätlukukauden 1907- 08, jon­

ka jälkeen opettajana oli taas Virtamo.

Hänen jälkeensä tuli 1912 yläkoulun opettajaksi Juho Vihtori Pohjanhonka (1883-1948), joka hoiti tehtävää lähes neljäkymmentä vuotta lopulta kuollen työnsä ääreen.

Juho Vihtori Pohjahonka oli opet­

taja, joka pitkään kestäneen uransa ai­

kana tuli kaikille lyttyläläisille tutuksi.

Vilho Välimäki kertoi Kiinteistöyhdis­

tyksen kokouksessa 6.8.1995 pitämäs­

sään puheessa, että ” Pohjahonka oli mies, joka kutsumuksen tinkimätöntä suorittamista piti ensimmäisenä velvol­

lisuutenaan. Hänen vaikutuksensa ky­

län elämään ja henkeen on ollut hyvin suuri. Sanoisinkin, että te lyttyläläiset saatte olla hyvin kiitollisia siitä, että tei­

dän keskuudessanne vaikutti näin

kau-Opettaja Olga Viitala oppilaineen n. 1930

164

an monipuolisesti lahjakas ja erinomai­

nen opettaja.”

Elokuussa 1924 aloitti toimintan­

sa Lyttylän ja Toukarin yhteinen ala­

koulu. Sen opettajaksi tuli Olga Viitala, joka niin ikään oli lähes neljänkymme­

nen vuoden ajan opettajana aina eläk­

keelle lähtöönsä asti. Myös hänen mit­

tavaa työpanostaan Välimäki kuvaa ansiokkaaksi: ”Viitalan työtoverina saa­

toin mielihyvin todeta, että hänen toi­

mintansa opettajana oli kaikin puolin tuloksiltaan hyvää ja esikuvaksi kel- paavaa. Uutterana ja hyväsydämisenä ihmisenä hän teki paljon työtä kyläläis­

ten hyväksi. Monissa asioissa turvau­

duttiin hänen asiantuntemukseensa ja auttavaan käteensä.”

Pohjahongan jälkeen tuli Vilho Välimäki yläluokkien opettajaksi. Hä­

nen jälkeensä oli muutamia viransijai­

sia, kunnes Viitalan jäätyä eläkkeelle opettajaksi tulivat Lauri ja Pirkko Leh­

tonen. He toimivat tehtävissään koulun lakkauttamiseen, vuoteen 1970 saakka.

Koulun pitkäaikaisena keittäjänä mo­

net muistavat Lempi Sundellin. Myös Eila Kataja ehti toimia koulun keittäjä­

nä jonkin aikaa ennen koulun lakkaut­

tamista.

Rakennus ja tontti olivat siirty­

neet Porin maalaiskunnan omistuk­

seen ja kun maalaiskunta liitettiin Po­

rin kaupunkiin, siirtyi koulurakennus mukana. Kaupungin mielestä rakennus oli niin huonokuntoinen, ettei siinä enää voitu koulua pitää ja niin koulu lakkau­

tettiin kylästä. Oppilaat siirrettiin Tou­

karin kouluun.

Rakennus jäi tyhjilleen. Se vuok­

rattiin sittemmin Veijo Vuorelle, joka piti siinä puutyöverstasta. Verstaan toi­

minnan loputtua talon vuokrasi Lytty­

län kiinteistöyhdistys kylän yhteiseksi kokoontumis- ja juhlapaikaksi. Yhdistys kunnosti taloa talkootyönä ja sai tarkas­

tuksessa luvan yleisötilaisuuksien pitä­

miseen siellä. Häitä, tanssiaisia, synty­

mäpäiviä ja peijaisia on talossa vietetty.

Yläkerrassa on ollut Maa- ja Kotitalous­

naisten kutomapiiri usean vuoden ajan.

VPK:n paloauto ruiskuineen sai sijoitus­

paikan talon kellarikerroksessa.

Kaupungilla ei ole haluja raken­

nuksen kunnostamiseen ja näyttääkin siltä, että se pikkuhiljaa rapistuu käyt­

tökelvottomaksi. Kiinteistöyhdistyksen varat ja voimat eivät sen kunnostami­

seen riitä.

165