LYTTYLÄN NUORISOSEURA

Lyttylän nuorisoseura on perustettu 10.2.1907. Sen perustamiskokoukses­

sa oli esitetty perustettavaksi raittius- seura, tai nuorten miesten, tai naisten kristillinen yhdistys. Kokouksen koolle­

kutsuja opettaja Juho Virtamo mainitsi nuorisoseuran kattavan toiminnassaan nämä kaikki kohdat. Niin päätettiin pe­

rustaa nuorisoseura. Jäseniksi ilmoit­

tautui 61 henkilöä.

V äliaikaiseksi toimikunnaksi (johtokunnaksi) nimettiin emäntä Fii­

na Elonen, neidit Selma Pohjola ja Fii­

na Norlund, isäntä Juho Een , nuoru­

kainen Vihtori Suntila ja opettaja Juho Virtamo. Kahden viikon päästä pidet­

tiin ensimmäinen varsinainen kokous, jossa esimieheksi valittiin Juho Virtamo ja varaesimieheksi Juho Een. Jäseniksi valittiin Frans Viikilä, Vihtori Suntila, Arvid Halin, Miina Een, Iida Halin, Sel­

ma Pohjola, Fanni Edvik ja Iida Virta­

mo.

Nuorisoseuran ensimmäisiä teh­

täviä oli kampanja vieraskielisten su­

kunimien muuttamiseksi suomenkieli­

siksi. Tässä onnistuttiinkin niin, että Snellmanin päivänä vuonna 1907 mo­

net nimet vaihtuivat. Esim. edellä mai­

nituista Een muuttui Katajaksi,

Vid-lund Saineksi ja Halin Arveksi. Myös Vesterlund vaihtui Alasaareksi, Drags- vik (Frans) Valveksi (Viikilä), Frangen Vuoriseksi, Teemu Lahdenpääksi ja 1930- luvun lopulla Blomster Isomäeksi.

Tämän jälkeen ei pöytäkirjoissa enää esiinny kuin muutama vierasperäinen nimi.

Puheenjohtajina/esimiehinä en­

simmäisinä vuosina toimivat opettajat, jotka olivat siihen aikaan ainoita ”kir­

janoppineita” kylässä. Ensimmäinen oli Juho Virtamo ja Seuraavan vuoden ajan Jukka Kyöstilä ja taas Juho Virtamo.

Opettaja Juho Pohjanhonka tuli paikka­

kunnalle 1912 ja hän oli kyseisen vuo­

den seuran varapuheenjohtajana ja Seu­

raavana vuonna puheenjohtaja jatkaen sitten siinä tehtävässä useita vuosia.

Aikakauden henkeä kuvaa eräs pöytäkirjaan merkitty keskustelu, jos­

sa käsiteltiin seuraan liittymistä. Van­

hempi väestö oli sitä mieltä, että nuo­

risoseurassa pitäisi enemmän korostaa ja vaalia uskonnollisia asioita, kun taas nuoremmat olivat huviohjelmien lisää­

misen kannalla. Osa vanhemmista ei hyväksynyt sitä, että seura järjesti hu­

vitilaisuuksia, joissa oli lopussa tanssia.

Lainakirjasto perustettiin ja avat­

tiin käyttöön 1908. Kirjasto oli sijoitettu­

na koululle, kunnes oma talo valmistui ja siirrettiin sinne. Kuntakin antoi

apu-191

Nuorisoseuran talo 1919

Äitienpäivä Nuorisoseuran talolla 1930-luku.

rahaa kirjaston ylläpitämiseen. Venä- läissotilaiden asumisen ajan kirjat oli­

vat paossa koululla. Kirjaston toiminta jatkui aina 1940-luvulle saakka, jolloin sanomalehdet ja radioiden yleistyminen lopettivat kirjaston käytön. Mainitta­

koon, että kartanon neidit Alma ja Han­

na Birkman lahjoittivat kirjastostaan teoksia lainakirjastoon. Kirjaston hoi­

tajana teki pitkän päivätyön Juho Poh- janhonka.

Heti toisena toimintavuonna oli alettu julkaista omaa Kaiku -lehteä, jo­

hon vuosittain valittiin esimies ja johon jokainen oli velvoitettu toimittamaan kirjoituksiaan. Lehti luettiin jossakin seuran kokouksessa. Lehti ilmestyi pie­

niä katkoksia lukuun ottamatta aina kolmekymmentäluvun lopulle saakka.

Kun selailee alkuajoilta ensim­

mäisen kymmenen vuoden ajalta tehty­

jä pöytäkirjoja, voi todeta kuinka suuri merkitys seuran toiminnalla oli sen ai­

kaisten ihmisten elämäntiedon ja yleis­

sivistyksen hankinnassa. Varsinainen kansakoulu oli aloittanut toimintansa vasta vuotta aikaisemmin, joten kellään ei voinut suurta tietomäärää ja koke­

musta asioiden hoitamisesta olla. Kun mukaan saatiin koulun opettajat, joilla oli hallussaan tiedon jyväset, lähti tie­

don ja sivistyksen leviäminen siltäkin taholta. Joka kokouksessa ja tilaisuu­

dessa oli alustettu joku kysymys, joka kosketti jokapäiväistä elämää ja siitä keskusteltiin. Joillakin nuorilla oli erin­

omaisen hieno ja selvä käsiala vähäi­

sestä koulunkäynnistä huolimatta ja heidän kirjoittamansa pöytäkirjat ovat jälkipolville helppoja lukea.

Aluksi kokoonnuttiin koululla ja yksityisten ihmisten asumuksissa, vuokrattuina oli huone Kivilahdessa ja

Viikilässä, kunnes vuonna 1912 ensim­

mäisen kerran tehtiin esitys oman talon rakentamisesta. Vuonna 1913 yritettiin ostaa pastori Häggströmin huvila, mut­

ta hinta kipusi liian korkealle. Suulikin oli rakennussuunnitelmissa 1914, siitä kuitenkin luovuttiin.

Seuraavaksi harkittiin tontin hankintaa ja erinäisten vaiheiden jäl­

keen saatiin Ivar Edvikiltä vuokrattua 20 aarin tontti vuonna 1915, jolle Tou- karilta ostettu talo siirrettiin. Taloa jou­

duttiin laajentamaan ja sitä varten os­

tettiin 200 syltä hirsiä. Talo valmistui saman vuoden aikana ja tupaantuliaisia vietettiin syksyllä 1915. Talon pystyt­

tämisessä tarvittiin taitavia kirvesmie- hiä, joita kylältä sitten löytyikin: Frans Saine, Paavo Rostedt sekä Alarik ja Ar­

vid Arve. Rakennustoimissa olivat myös Juhot Pohjanhonka ja Kataja ahkerasti mukana.

Heti Seuraavana vuonna keskus­

teltiin jo laajentamisesta. Ne suunnitel­

mat kuitenkin väistyivät, kun Venäjän armeija otti talon sotilaidensa majoi­

tuspaikaksi, elettiinhän vielä Venäjän vallan alla. Talo oli runsaan vuoden sotaväen hallussa. Vuonna 1918 puna­

kaartilaiset vuorostaan valtasivat talon käyttöönsä. Heidän valtansa Lyttyläs- sä kesti vain kaksi ja puoli kuukautta, mutta veivätpä he silti kaiken irtaimis­

ton, astiat ja muut mukanaan. Olojen rauhoituttua suunniteltiin taas talon laajentamista vuosinal918 ja 1920.

Vapaussodassa oli mukana ollut myös nuorisoseurassa toimineita mie­

hiä, joista kymmenen osallistui vielä Aunuksen retkeenkin. Heistä k a a tu i Aunuksessa Eero Kataja ja Matroosan taistelussa Paavo Heikkilä. Uuno Sa­

lonen haavoittui olkapäähänsä lievästi

193

ja Niilo Sandelin vaikeasti, jääden hoi­

dettavaksi Viipuriin (kuoli siellä 1923).

Terveenä palasivat Niilo Vuorinen, Eino Aaltonen, Yrjö Sandberg, Kalle Keski­

nen, Kalle Gustafsson ja Sulho Rautio.

Kun sotavaihe oli ohi, jatkui Nuo­

risoseuran toiminta taas vireänä; urhei­

lukilpailuja järjestettiin kesällä ja talvel­

la hiihtokilpailuja. Kiertopalkinto kulki vuorotellen kilpailijoiden kesken. Ohjel­

mallisia iltamia järjestettiin ja oma Kai­

ku -lehtikin alkoi taas ilmestyä.

Talon laajennusta suunniteltiin useita kertoja, piirustuksiakin laadit­

tiin, kunnes syttyi talvisota ja sen jat­

koksi vielä toinenkin sota, joka kes­

ti vuoden 1944 loppuun. Sodan aikana oli seurantalolla majoitettuna Inkerin­

maalta siirrettyjä pakolaisia, jotka so­

dan loputtua jouduttiin palauttamaan Neuvostoliittoon. Sodassa menetettiin myös nuorisoseurassa toimineita nuoria miehiä mm. Olavi Laine, joka oli ollut esimiehenä, sekä Pekka Hanhiniemi, Aarne Arve ja Pentti Rajala.

Sodan jälkeen meni pari kolme vuotta ennen kuin toiminta saatiin vi­

reille. Seuran täytettyä 50 vuotta, pidet­

tiin asiaan kuuluva juhla, jossa todettiin, että oli tultu siihen pisteeseen, että taloa piti laajentaa ja niin sitä ryhdyttiin to­

teuttamaan. Esimies oli vaihtunut, usei­

ta vuosia tehtävässä olleen Varo Katajan tilalle valittiin Kauko Viro.

Uuden esimiehen laatimat Seu­

rantalon laajennuksen rakennuspiirus­

tukset hyväksyttiin, ja mlk:n rakennus­

mestari Remes piirsi ne puhtaaksi sekä hankki rakennusluvan. Suoritettiin tukkikeräys ja se onnistuikin yli odotus­

ten, sillä kyläläiset olivat myötämielisiä hankkeelle. Sahaustalkoot pidettiin ja tavara tuotiin tontille kuivumaan. Ra­

kennusluvan saamiseksi tonttia oli jou­

duttu suurentamaan ostamalla Taisto Edvikiltä viisi aaria lisää.

Ensimmäisenä työnä oli tien teko tontille uudesta paikasta. Talkooilta- na paikalle kertyikin nuoria poikia ja muutama mieskin, lapiot ja rautakan- get mukana. Tie tehtiinkin nopeasti ja tasoiteltiin soralla, jota autoilija Reino Grönholm lahjoitti.

Seuraavaksi oli vuorossa sokkelin teko. Siinä tarvittiin jo ammattimiehiä ja niinpä Arvo ja Toivo Salonen olivat te­

kemässä ja ohjaamassa valutöitä ja sen jälkeen rungon pystyttämistä. Ikkunoi­

den ja ovien teossa tarvittiin niin ikään ammattiapua. Vesikatto oli päällä en- nätysnopeasti, talkooporukasta ei ollut pulaa. Rakentamiseen tarvittavat rahat saatiin manttaalinomistajien lahjoituk­

sina ja Osuuspankki antoi lainaa.

Talkoita jatkettiin joka arki-ilta ja siinä ohessa harjoiteltiin ohjelmaa ava­

jaisjuhlaa varten. Mainita pitää muuta­

mia talkoolaisia, jotka eniten olivat mu­

kana esimiehen lisäksi: Onni Arve, joka vammastaan huolimatta oli joka paikan mies, Arvo Heino, Jaakko Rosenqvist, Erkki Heino, Brynolf Kallonen ym. Myös seuran naiset ja tyttäret olivat talkois­

sa mukana. Talkoomiesten keski-ikä oli huomattavasti alle 20 vuotta.

Tupaantuliaisia juhlittiin tammi­

kuussa 1960 ja talo oli täynnä vieraita;

edustajia Pohjois-Satakunnan Nuori­

soseurojen keskusjärjestöstä, naapuri- kylien Nuorisoseuroista, ym. Ahlaisten nuorisoseuran soittokunta puhalteli rei­

pasta torvimusiikkia, omaa ohjelmaa oli näytelmiä myöden. Lopuksi pantiin ja­

lalla koreasti uudella lattialla.

Uusi tilavampi talo sai toimin­

nan vireytymään entisestään ja se

hui-194

Lipunnosto laulujuhlien avajaisissa

pentui Lyttylässä pidettyihin Pohjois- Satakunnan Nuorisoseurojen laulu- ja soittojuhliin, joita vietettiin kaksipäi­

väisinä 6.-7.7. 1963. Seuran oma lippu oli vihitty 1958 Siikaisten laulujuhlilla.

Nuorisoseurojen lippujen perusväri oli vihreä, lisänä siinä oli maakunnan, eli Satakunnan värit: sininen ja keltainen.

Lyttylän ns:n lippuun oli kirjailtu kel­

taisella seuran nimen lisäksi kuokka ja vene, jotka kuvasivat kylän elinkeinoja, maanviljelyä ja kalastusta.

Laulujuhlat aloitettiin lauantaina lipun nostolla ja avajaisjuhlalla koulun kentällä, jonka jälkeen jatkettiin kil­

pailujen iltaa seuran talolla. Sunnun­

tai aloitettiin seppeleen laskulla Porin sankarihautausmaalla, jonka jälkeen oli juhlajumalanpalvelus rukoushuoneella.

Täältä marssittiin lippukulkueessa kou­

lun kentälle pääjuhlaan. Siellä piti juh­

lapuheen kylän ensimmäinen ylioppilas, opettajana Pohjanmaalla elämäntyönsä tehnyt Arvo Kataja, joka nuoruus vuo­

tensa oli viettänyt seuran toiminnas­

sa. Juhlaa varten oli niin ikään kylässä syntynyt ja nuoruutensa viettänyt opet­

taja Alpo Jokinen laatinut runon, johon oli kiteytetty Lyttylän historian kulku runomuotoon. Sen esitti oman seuran tanhujoukkue. Juhlamenojen ohjaaja­

na ja kuuluttajana toimi opettaja Lauri Lehtonen.

Juhlilla oli mukana 14 nuorisoseu­

raa Pohjois-Satakunnasta lippuineen ja esiintyjäryhmineen. Sekakuoroja oli kil­

pailemassa kolme, soittokuntia esiinty­

mässä 6, näytelmä- ja tanhukilpailuissa

195

Lippukulkue tulossa laulujuhlille. Edessä Lauri Lehtonen, lipunkantajana Kauko Viro, airuina Sirkka-Liisa Multanen ja Ritva Sjöblom.

Lyttylän Nuorisoseuran tanhuryhmä tulossa kilpailuun laulujuhlilla

7 joukkuetta. Naisvoimistelijoiden esityk­

sessä oli kolmen seuran joukkueet. Oma seura osallistui kaikkiin yhteisesityksiin ja kilpailuihin. Merikarvian soittokunta säesti laulut ja esiintyi ilta- ja pääjuhlas­

sa. Se oli pienen kylän seuralta mahtava suoritus, olihan juhlissa kahden päivän aikana yli 1000 vierasta.

Pienen ajan sisällä oli saatu pal­

jon aikaiseksi. Aikaisemmin ei kylässä niin suurta tapahtumaa ollut järjestetty, eikä enää sen jälkeenkään. Talkoilla ra­

kennettiin koulun pihakentälle juhlalava esiintyjille, samoin myös yleisöä varten katsomotilat. Tarvittavat penkkilankut saatiin lainaksi Eino Keskiseltä ja Tuure Katajalta.

Tanhujoukkueella oltiin mukana lippukulkueessa ja yhteisesiintymisis­

sä useana vuotena Pohjois-Satakunnan laulujuhlilla, sekä Nuorisoseuraliiton su- vipäivillä Porissa, Oulussa ja Lahdessa.

Toiminta jatkui vilkkaana aina 1960 -luvun loppuun, jolloin televisiot yleistyivät ja ihmisten kiinnostus seura­

toimintaan hupeni. Mukana pitkään ol­

leet väistyivät ja uusia ei enää saatu toi­

mintaan mukaan. Nykyisin seuran talo on ränsistyneenä ilman minkäänlaista käyttöä ja huolenpitoa: katto sentään saatiin valtiolta tulleen avustuksen tur­

vin pellitettyä vuonna 1984.

Seuran toimintaan vahvasti vai­

kuttavina henkilöinä mainittakoon opettaja Juho Virtamo, joka pani seuran perustamisen alkuun, ja toimi ensim­

mäisenä esimiehenä. Hänen jälkeensä tuli johtoon toinen opettaja Juho Poh- janhonka, joka erilaisissa tehtävissä vaikutti pitkään seuran toimintaan.

Myös maanviljelijä Juho Kata­

ja oli alusta saakka mukana johtokun­

nassa ja esimiehenäkin parin vuosikym­

menen ajan. Maanviljelijä Kauko Viron esimieskautena saatiin seuran talo laa­

jennetuksi, sekä järjestettiin Pohjois- Satakunnan laulujuhlat kylässä. Hänen aikanaan käynnistettiin myös kansan- tanhuharrastus, näytelmätoiminta, sekä erilaisia opintokerhoja. Lyttylän Nuori­

soseura osallistui moniin tanhu- ja näy- telmäkilpailuihin, joissa saavutettiin useita ykkössijoja. Viron esimieskau- si kesti kaksi vuosikymmentä ja hänen luovuttuaan tehtävästä seuran toiminta lopahti parin vuoden jälkeen.

Itse Seurantalo, niin kuin sitä Lyttylässä on kutsuttu, seisoo pelkkänä luurankona mäellään. Kaikki irtaimis­

to, ikkunat jopa uunit ja kamiinatkin on järjettömästi tuhottu. Sairaat sie­

lut ovat varmaan saaneet tuhotyöstään suurta nautintoa...

LYTTYLÄN

In document Lyttylän historiaa 1500-luvulta nykypäivään · DIGI (sivua 192-198)