"TULEVAISUUS RAKENTUU MEN
NEISYYDEN POH
JALLE”
Kuusi vuosikymmentä lau
kaalaista kotiseututyötä
Perustaminen ja säännöt Aloitteen kotiseutuyhdistyksen pe
rustamiseksi teki keskisuomalainen toimittaja Antti Pänkäläinen. Tämä tapahtui vuoden 1949 elokuussa Keski-Suomen Nuorisoseurain Liiton kesäjuhlilla.
Pian koottiinkiin perustamistoimi- kunta, joka kokoontui ensimmäisen kerran Pellosniemen pappilassa syyskuussa -49. Koollekutsujana toimi silloinen kirkkoherra Armas Sal
menkivi ja toimikunnan jäseninä Antti Pänkäläinen, Eevi Solanne, Toivo Oksanen, Heikki Vatiainen, Eeva Kankkunen ja Eino Noronen.
Varsinainen yhdistyksen perusta
miskokous pidettiin Suolahdessa 13.11.1949. Paikalle oli saapunut 65 henkilöä eri puolilta vanhaa Suur- Laukaata. Avauspuheessa kirkkoher
ra Salmenkivi korosti pitäjäkulttuurin vaalimista ja kaiken katoavaisen tallentamisen tärkeyttä. Antti Pänkä
läinen taas kiteytti puheessaan, että tulevaisuus rakentuu aina mennei
syyden pohjalle. Sotavuosien aiheut
taman myllerryksen vuoksi kotiseutu
yhdistyksellä oli tärkeä rooli, sillä siinä ihmiset voisivat toimia ilman poliittisia kantojaan. Puolueettomuus kirjattiin myös yhdistyksen sääntöihin.
Kuuden vuosikymmenen kuluessa yhdistyksen toimialue on kaventunut.
Ensimmäisten sääntöjen mukaan toi
mialueena oli Laukaan, Sumiaisten ja Äänekosken maalaiskunnat, Kan
kaisten kylä Toivakasta sekä Ääne
kosken ja Suolahden kauppalat.
Alunperin yhdistykselle nimettiin 18-jäseninen valtuuskunta ja sen toi
mikaudeksi kolme vuotta, sekä 8-jä- seninen vuosittain valittava johtokun
ta. Valtuuskunnan valmisteleva rooli ei hyvästä ideasta huolimatta kuiten
kaan toiminut ja niin valtuuskunta lopetettiin tarpeettomana vuonna 1964. Samana vuonna sääntöihin muutettiin myös toimialueeksi vain Laukaan kunta. Ensimmäiseen joh
tokuntaan kuuluivat Lauri Lehtonen, Eevi Solanne, Antti Pänkäläinen, Armas Salmenkivi, Eino Noronen, Paavo Hovilainen, Veikko Kantola ja Eeva Kankkunen.
Viljamakasiini, museokyläja kirkkovene
Vuonna 1950 järjestettiin Laukaan maatalousnäyttely. Kotiseutuyhdistys oli mukana järjestämällä historiallisen näyttelyn kirkonkylän viljamakasii
nin yläkertaan. Yhdistyksellä oli halu saada koko rakennus haltuunsa, jotta sinne voitaisiin varastoida laajeneva esinekokoelma. Laukaan Talonpoi- kaissäätiö lahjoittikin viljamakasiinin ja lajittelurakennuksen kotiseutuyh
distykselle elokuussa 1956. Kesinä 1976 ja -77 rakennukset saneerattiin yhteistyössä Suomen museoliiton ja Keski-Suomen museon kanssa. 10 000 markan kustannuksista vastasi pääosin Laukaan kunta.
Esinemuseon täydetessä syntyi aja
tus saada viljamakasiinin viereen aito savutupa. Kesäjuhlassa 1958 Sirkka Valjakka esitti, että siirrettäiin Simu- nasta Kallun talo ja Vatialta Repolan talo kirkonkylälle, makasiinin viereen.
Maanviljelijä Kalle Hakosen perikun
nan kanssa päästiin sopuun myydä yhdistykselle kaksiosainen, entinen savutupa. Tuvan vanhempi puoli oli rakennettu v. 1744 ja uudempi puoli noin 1790-luvulla. Hirsituvat purettiin ja hirret merkittiin uudelleen pystyttä
mistä varten ja seurakunnalta vuok
rattiin tontit.
20.3.1959 tapahtui mittava urakka, kun 70 miestä 55 hevosta apunaan käyttäen rahtasivat hirret jäätietä pitkin Simunasta kirkonkylään. Onni Haukan johtama kirvesmiesjouk- ko pystytti tuvat entistä vastaavaan asuunsa. Vuonna 1961 tuvat saatiin kunnostetuksi myös sisältä ja niihin muurattiin uunit. Pian tämän jälkeen alkoikin museotoiminta.
Museokylään oli tupien lisäksi saatu vanha tuulimylly ja erilaisia aittoja.
Vuosien mittaan vanhojen rakennus
ten kunnostaminen on osoittautunut hyvin aikaa vieväksi. Vuonna 1993 nähtiin mielenkiintoinen talkootyö, kun Laukaan sotaveteraanit ja -in v a lidit kattoivat Kalluntuvan pääraken
nuksen oikeaoppisesti päreillä.
Vuodesta 1986 Laukaan kunta on vastannut kotiseutumuseon tekni
sestä ylläpidosta ja korjauksista.
Huhtikuussa 1987 yhdistys luovutti kunnalle museokylän 11 rakennusta ja tonttien vuokraoikeudet. Museo- esineet sen sijaan ovat edelleen yh
distyksen omistuksessa.
Museokylään lahjoitetut aitat ovat eri puolilta Laukaata. Ruotusotamie- hen aitta on Leppäveden Niinistöltä, ruoka-aitta Tahkokorvesta, vaateaitta Leinolan Sammallahdesta. 1700-lu- vulla rakennettu komea kokkitalli on Savion Puttolasta. Nk. Heikkilän ai
tan lahjoittivat 1977 Elsa Kuokkanen ja Edith Heikkilä. Museopihan näky
vimmällä paikalla sijaitsevan vanhan tuulimyllyn lahjoitti Ida Mannerhovi vuonna 1956. Mylly on rakennettu vuonna 1883 alunperin Jurvonmäen taloon. Pitkä odotus palkittiin vuonna 1997 kun Olavi Harjunen Vehniältä lahjoitti hyväkuntoisen riihen museo- kylään.
Armas Salmenkiven aloitteesta yh
distys päätti hankkia kirkkoveneen.
1954 kirvesmies Alpo Haukka aloitti veistämään venettä, josta tulisi Lie
vestuoreen mallin mukainen. Veneen
hinnaksi tuli 78 000 mk ja veneelle täytyi saada myös talas. Kirkkoher
ra Salmenkivi keksi raivauttaa rippi
koululaisilla Kirkkorantaa. Laukaan kunta lahjoitti Karlvikin tilalta saadun venetalaan. Vuonna 1957 vene sai seurakseen myös toisen, tosin sou- tukelvottoman veneen. Kirkkorannan syrjäisen sijainnin vuoksi veneet ja talas joutuivat toistuvasti ilkivallan kohteeksi. Laukaan sataman valmis
tuttua 1994 siirrettiin sekä vene että talas satamaan näkyvämmälle pai
kalle. Valitettavasti sielläkin on esiin
tynyt ilkivaltaa.
Toimintaa Kalluntuvalla Kesästä 1963 lähtien Kalluntuvan museolla on ollut opastus kesäkuu
kausina. Aluksi oppaina toimivat Laukaan yhteiskoulun lukiolaiset, sit
temmin oppaina on ollut myös muita kotiseututyöstä kiinnostuneita. Op
paan palkka muodostaa suurimman kuluerän yhdistykselle, onneksi Lau
kaan kunta on tukenut avustuksilla oppaan palkkamista.
Vuosina 1961-79 Laukaan Kalevalai
set Naiset järjestivät kahvitusta mu
seolla aina sunnuntaisin kirkonmeno
jen jälkeen. Kalluntuvan pihapiirissä toimi Laukaan näytelmäkerhon ke
säteatteri vuosina 1962-79. 1990-lu- vun kesät olivat tapahtumarikasta aikaa, kun jo edesmennyt Siiri-Elisa Nieminen suunnitteli ja veti erilaisia kesätapahtumia museon pihalla. Esi
merkiksi kesällä 1991 järjestettiin 16 tapahtumaa, joihin osallistui yhteen
sä 858 henkeä.
Kalluntuvalla on järjestetty myös häi
tä ja muita perhejuhlia. Vuonna 1977 Keski-Suomen museo antoi kuiten
kin suosituksen mahdollisimman vähäisten yleisötilaisuuksien pidosta rakennusten sisällä. Syynä tähän oli vanhojen rakenteiden kuluminen.
Museon piha on suosittu hääkuvaus- paikka. Kotiseutuyhdistys on järjestä
nyt 1950-luvulta lähtien kesäjuhlia eri
puolilla Laukaata. Ensim m äisetjuhlat olivat Tarvaalassa. 1980-luvun alusta kyläyhdistykset ovat ottaneet isoim
man roolin juhlien järjestämisessä ja kotiseutuyhdistys on ollut auttamas
sa. Tämän vuoden juhlaa vietettiin Vehniällä.
Julkaisutoiminta
Yhdistyksellä on ollut koko olemas
saolon ajan erilaista julkaisutoi
mintaa. Vuonna 1953 tehtiin aloite kotiseutuaapisen julkaisusta. Kirjan kirjoittajaksi valikoitui Väinö Valorin
ta ja vuonna 1956 julkaistu kirja sai nimekseen Kolmen vesireitin sydä
messä. Tuo pienikokoinen, punakan- tinen kirja koristaa useaa laukaalais
ta kirjahyllyä vielä tänäkin päivänä.
Laukaan Joulu-lehti on ilmestynyt vuodesta 1964. Aluksi sitä julkaisi Laukaan Urheilijat aina vuoteen 1975 saakka, kymmenen seuraavaa vuot
ta LU ja kotiseutuyhdistys yhdessä ja vuodesta 1986 lähtien yksin kotiseu
tuyhdistys. Laukaan Historia 1-3 kir
jatoimikunnassa vaikutti paljon myös yhdistyksen aktiiveja, kuten Armas Salmenkivi, Paavo Hovilainen, Erkki Vihavainen sekä Pertti Torikka.
Muistomerkit
Kotiseutuyhdistys on pystyttänyt tai rauhoittanut muistomerkkejä. Suo
men sotaan liittyvä nk. Ryssänkivi Äänekosken Koiviston kylällä rauhoi
tettiin muistomerkiksi 1954 lääninhal
lituksen luvalla.
Vuonna 1958 paljastettiin Kapeen
kosken taistelun muistomerkki. Pai
kalle oli siirretty Laukaan ja Saarijär
ven pitäjän välinen kivinen rajapaalu, johon on kiinnitetty kolme muisto- laattaa. Myös Hartikan kirkkomaalla ja Pernasaaressa VVolmar Schildtin synnyinkodissa on muistomerkit.
Vuonna 1996 kirkonkylän uuden kir
jaston viereiseen Veteraanipuistoon pystytettiin muistokivi 2. maailman
sodassa kaatuneille Ylä-Vuojärven talon kolmelle pojalle. Aloitteen tähän teki Paavo Tammenoksa.
Varainhankinta
Koko yhdistyksen historian ajan toi
minnan rahoittaminen on ollut haas
teellista. Yhdistyksen laaja museo- kylähanke ei olisi toteutunut ilman seurakunnan ja kunnan tukea. Ko
tiseutuaapisen myynti epäonnistui rahallisesti. Vuonna 1957 yhdistys sai kunnanvaltuustolta luvan valmis
tuttaa Laukaan vaakunan pöytämal
lia saaden pitää osan myyntitulois
ta. Pitkäaikaisin myyntiartikkeli on Laukaan adressi, jonka myynti alkoi 1965 ja jatkuu yhä.
Laukaan Joulun julkaisu on ollut tuot
toisa, joskin viime vuosina myynnin kanssa on ollut vaikeuksia. Suurin yksittäinen tekijä tähän on ollut se, ettei koululuokat ole ottaneet lehteä myyntiin entiseen tapaan. Yhdis
tyksen tuloja ovat myös jäsenm ak
sut, maksun suuruus on 10 euroa.
Jäseniä yhdistyksellä on noin 100.
Suurimmat menoerät ovat museo- oppaan palkka sekä joululehden painokulut. Johtokunnalle ei makseta kokouspalkkioita.
Lopuksi
60 vuotta toimintaa on pitkä aika yhdistykselle. Tuossa ajassa jäse
nistö ikääntyy ja osallistumiskynnys kasvaa korkeammaksi. Yhdistyk
sen tulevaisuuden kannalta olisikin tärkeää saada mukaan myös uusia henkilöitä, joille kotiseuturakkaus ja paikalliskulttuuri ovat tärkeitä asioi
ta. Mukaan ovat tervetulleet kaikki ikään, sukupuoleen tai koulutukseen katsomatta. Kaikkea tätä toimintaa johdattaa ajatus siitä, että tärkeintä on muistaminen.
Anne Leinonen
Lähde: Torikka, Pertti 2000. Kotiseu
tutyötä Laukaassa. Ko. teosta on yhä myynnissä, kysy yhdistyksettä!
