PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 31/1998 vp
Hallituksen esitys pelastustoimilaiksi
Hallintovaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskunta on 1 päivänä kesäkuuta 1998 lähet- täessään hallituksen esityksen pelastustoimilaik- si (HE 76/1998 vp) valmistelevasti käsiteltäväk- si hallintovaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- lainsäädäntöneuvos Tarja Oksanen, sisä- asiainministeriö
- OTT, kansleri Kauko Sipponen - professori Kaarlo Tuori
- professori Veli-Pekka Viljanen..
HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi pelastus-
toimilaki, joka korvaisi palo- ja pelastustoimes- ta annetun lain ja väestönsuojelulain.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voi- maan vuoden 1999 alusta. Jos laki on käsiteltä- vä perustuslainsäätämisjärjestyksessä, laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2000 alus- ta.
Esityksen varsin yksityiskohtaisissa säätä- misjärjestysperusteluissa arvioidaan lakiehdo-
tuksesta aiheutuvia rajoituksia henkilökohtai- seen vapauteen, liikkumisvapauteen, kotirauhan suojaan ja omaisuuden suojaan sekä ehdotuksen suhdetta kuntien itsehallintoon. Esityksessä kat- sotaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavalli- sessa lainsäädäntöjärjestyksessä. Asian tulkin- nanvaraisuuden vuoksi on perusteluissa kuiten- kin todettu, että asiasta tulisi saada perustuslaki- valiokunnan lausunto.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Perustelut Yleisiä seikkoja
Pelastustoimilakiehdotus liittyy perusoikeuk- siin kahdella tavalla. Laissa säänneltäisiin toi- mintaa, jonka olennaisena tarkoituksena on tur- vata perusoikeuksia, erityisesti oikeutta elä-
mään, oikeutta omaisuuteen ja oikeutta ympäris- töön. Tällaisin osin lakiehdotuksen voidaan kat- soa toteuttavan hallitusmuodon 16 a §:n 1 mo- mentissa julkiselle vallalle asetettua perus- oikeuksien turvaamisvelvoitetta. Toisaalta lain toimivaltuussäännökset merkitsisivät rajoituk- sia perusoikeuksiin, kuten henkilökohtaiseen va-
pauteen, liikkumisvapauteen, kotirauhan suo- jaan, omaisuudensuojaan ja elinkeinon harjoitta- misoikeuteen.
Valiokunta pitää selvänä lähtökohtana, että laista aiheutuvat perusoikeusrajoitukset yleises- ti ottaen täyttävät perusoikeuden rajoittamiseen kohdistuvan hyväksyttävyysvaatimuksen, koska ne liittyvät muiden perusoikeuksien toteuttami- seen. Tästä huolimatta niitä tulee arvioida mui- denkin perusoikeusrajoitusten valtiosääntöistä sallittavuutta koskevien perusteiden kannalta.
Tarkastusvaltuudet
Lakiehdotukseen sisältyy eräitä tarkastusval- tuuksia, joita on arvioitava hallitusmuodon 8 §:n kotirauhan suojaa koskevien säännösten valos- sa. Pelastustoimen järjestelyjen valvomiseksi tehtävistä tarkastuksista säädetään 17 §:ssä, pa- lotarkastuksen toimittamisesta 35 §:ssä ja onnet- tomuuden selvittämiseksi suoritettavista tutki- muksista 86 §:ssä. Näillä perusteilla tehtävät tar- kastukset voivat säännösten sanamuodon mu- kaan kohdistua myös hallitusmuodossa turvatun kotirauhan piiriin. Hallitusmuodon 8 §:n 3 mo- mentin mukaan lailla voidaan säätää perus- oikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämi- seksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottu- vista toimenpiteistä.
Lakiehdotuksen 17 §:n perusteluissa tode- taan, että kyseiset tarkastukset eivät luonteensa vuoksi koskisi ihmisten asuntoja. Valiokunta yh- tyy tähän käsityksen ja pitää aiheellisena tämän rajauksen mainitsemista itse lakitekstissä. Palo- tarkastus on kotirauhan piiriin ulottuvana toi- menpiteenä valiokunnan mielestä sillä tavoin välttämätön perusoikeuksien, kuten oikeuden elämään ja turvallisuuteen sekä omaisuudensuo- jan suojaamiseksi kuin hallitusmuodon 8 §:n 3 momentissa tarkoitetaan. Onnettomuustutkin- nan yhteys perusoikeuksien turvaamiseen saat- taa olla tätä etäisempi, mutta voidaan yleisesti arvioida onnettomuustutkinnalla ehkäistävän tu- levaisuuden perusoikeusuhkia. Lisäksi onnetto- muustutkinnat voivat olla välttämättömiä rikos- ten selvittämiseksi hallitusmuodon 8 §:n 3 mo- mentin tarkoittamin tavoin. — Nämä tarkastus-
valtuudet eivät vaikuta lakiehdotuksen käsittely- järjestykseen.
Erityiset turvallisuusvaatimukset
Lakiehdotuksen 31 §:n 1 momentin mukaan ra- kennuksessa ja huoneistossa, jossa asutaan tai yövytään, on oltava riittävä määrä palovaroitti- mia tai suojaustasoltaan vastaavia laitteita. Lait- teet on 92 §:n nojalla asennettava paikoilleen vuoden kuluttua lain voimaantulosta.
Ehdotus rajoittaa huoneiston omistajan tai haltijan määräysvaltaa. Esityksen perustelujen mukaan säännöksestä johtuva kustannuslisäys taloutta kohti olisi noin sadan markan luokkaa.
Valiokunnan käsityksen mukaan hallitusmuo- don 12 §:stä ei aiheudu estettä tällaisen säännök- sen sijoittamiseen tavalliseen lakiin. Säännök- sen sanamuodossa on valiokunnan mielestä kui- tenkin asianmukaista kytkeä palovaroittimen hankintavelvollisuus rakennuksen tai huoneis- ton käyttötarkoitukseen eikä siihen, asutaanko tai yövytäänkö kyseisessä tilassa tosiasiallisesti.
Nuohoojan kelpoisuus
Vastuu nuohouksen suorittamisesta siirtyy la- kiehdotuksen 23 §:n mukaisesti kunnalta raken- nuksen haltijalle. Kunnilla olisi eri vaihtoehtoja nuohouspalvelujen järjestämisessä. Kunta voi 38 §:n mukaan päättää järjestää nuohouspalve- lut edelleen itse tai hankkia tarvittavat palvelut yksityiseltä taikka sallia rakennuksen omista- jien tai haltijoiden sopia nuohouksesta yksityi- sen kanssa. Nuohoustoimi olisi siten ainakin osaksi normaalia elinkeinotoimintaa. Hallitus- muodon 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Perustuslakivaliokunta on tulkinnut tätä sään- nöstä siten, ettei elinkeinovapauden rajoittamis- toimivaltaa saa delegoida lakia alemmalle sää- döstasolle (esim. PeVL 15/1996 vp). Lakiehdo- tuksen 39 §:n nojalla nuohoojalla tai nuohous- työstä vastaavalla henkilöllä tulee olla asetuk- sessa säädetty kelpoisuus. Valiokunta on aiem- min pitänyt mainitun perusoikeussäännöksen kannalta liian avoimena sellaista lakiin ehdotet- tua valtuutusta, jonka mukaan ministeriön pää-
töksellä olisi voitu yleisesti säätää kiinteistöar- vioitsijan kelpoisuuden vähimmäisvaatimuksis- ta; ministeriön päätöksellä voitiin kuitenkin täs- mentää laissa mainittavia kelpoisuusvaatimuk- sia (PeVL 20/1997 vp). Tätä samaa linjaa seura- ten valiokunta katsoo, että 39 §:ää on täydennet- tävä perusluonteisin maininnoin nuohoojan kel- poisuudesta (esim. nuohoojan ammattitutkinto), jotta se voidaan säätää tavallisessa lainsäädäntö- järjestyksessä.
Pelastustoiminnan johtajan toimivaltuudet Lakiehdotuksen 47 § sisältää säännökset pelas- tustoimen johtajan hyvinkin pitkälle ulottuvista toimivaltuuksista. Ne merkitsevät huomattavia rajoituksia ainakin hallitusmuodon 6 §:ssä tur- vattuun henkilökohtaiseen vapauteen, 7 §:ssä turvattuun liikkumisvapauteen, 8 §:ssä turvat- tuun kotirauhan suojaan ja 12 §:ssä turvattuun omaisuudensuojaan. Rajoitukset kuitenkin pe- rustuvat perusoikeusjärjestelmän kannalta hy- väksyttäviin syihin eli elämän, terveyden, omai- suuden ja ympäristön suojaamistarpeeseen. Eh- dotetut toimivaltuudet ovat lisäksi käytettävissä vain ääritilanteissa: niihin saadaan turvautua pa- lon sammuttamiseksi ja sen leviämisen estämi- seksi sekä muun onnettomuuden torjumiseksi ja vahinkojen rajoittamiseksi, jos tilanteen hallitse- minen ei ole muutoin mahdollista.
Toimivaltuuksien käyttöedellytykset on eh- dotuksessa rajattu valiokunnan mielestä riittä- vän täsmällisesti. Yleinen hallinto-oikeudelli- nen suhteellisuusperiaate on lisäksi otettava huomioon rajoittavana tekijänä valtuuksien konkreettisissa käyttötilanteissa. Toimivaltuuk- sien käyttäminen rajautuisi lyhyeen ajanjaksoon sekä yksittäisen, jo tapahtuneen tulipalon tai muun onnettomuuden yhteyteen. Omistaja saa käyttöön otetusta omaisuudesta ja sille aiheutu- neesta vahingosta 2 momentin perusteella täy- den korvauksen kunnalta. Valiokunnan käsityk- sen mukaan 47 § voidaan säätää tavallisessa lais- sa.
Velvollisuus osallistua pelastustoimintaan ja koulutukseen
Pelastustoiminnan johtajalla on lakiehdotuksen 48 §:n mukaan oikeus määrätä palo- ja onnetto- muuspaikalla tai sen läheisyydessä oleva työky- kyinen henkilö avustamaan pelastustoiminnas- sa, jos se on välttämätöntä ihmisen pelastami- seksi tai muun onnettomuuden torjumiseksi. Pe- lastusviranomaisella on vastaavassa tilanteessa oikeus määrätä kunnassa olevia työkykyisiä hen- kilöitä saapumaan viipymättä palo- tai onnetto- muuspaikalle ja avustamaan pelastustoiminnas- sa, jos tilanteen hallitseminen ei muutoin ole mahdollista.
Tällainen avustamisvelvollisuus on valtio- sääntöoikeudellisessa mielessä henkilökohtai- sen vapauden rajoitus. Avustamisvelvollisuu- den taustalla on kuitenkin pakottava ja perus- oikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy ja velvollisuus liittyy ajallisesti rajallisena pelkäs- tään ääritilanteisiin. Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettua avustamisvelvollisuutta ei voida pitää suhteettoman raskaana puuttumise- na henkilökohtaiseen vapauteen, kun otetaan ni- menomaan huomioon velvollisuuden taustalla olevan intressin painavuus.
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että Euroopan ihmisoikeussopimus sekä kansa- lais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopi- mus kieltävät pakkotyön ja muun pakollisen työn. Kiellettynä työnä ei kuitenkaan nimen- omaisten sopimusmääräysten mukaan pidetä sel- laista palvelusta, jota vaaditaan vaaran tai onnet- tomuuden uhatessa yhteiskunnan olemassaoloa tai hyvinvointia, eikä sellaista työtä tai palvelus- ta, joka kuuluu yleisiin kansalaisvelvollisuuk- siin. Sopimuksia sovellettaessa on juuri lakieh- dotuksessa tarkoitetun kaltaista avustamisvel- vollisuutta onnettomuustilanteissa pidetty on- gelmattomana.
Lakiehdotuksen 53 §:n perusteella sisäasiain- ministeriö ja lääninhallitus voivat määrätä väes- tönsuojelutehtävään varatun henkilön osallistu- maan väestönsuojelukoulutukseen enintään kymmeneksi vuorokaudeksi vuodessa. Säännös korvaisi nykyisen väestönsuojelulain 6 §:n 2 momentin, joka koskee väestönsuojelun joh-
to- ja muun erityishenkilöstön koulutusvelvolli- suutta. Voimassa oleva säännös on ollut perus- tuslakivaliokunnan arvioitavana ennen perus- oikeusuudistusta (PeVL 6/1989 vp). Valiokunta piti tätä henkilökohtaista vapautta sinänsä rajoit- tavaa velvoitetta vähäisenä rajoituksena, joka koski verraten suppeaa henkilöjoukkoa ja oli tär- keän yleisen edun vaatima. Säännös voitiin va- liokunnan mielestä säätää tavallisessa lainsää- däntöjärjestyksessä. Valiokunta huomautti erik- seen, ettei väestönsuojelukoulutukseen osallis- tumista voida pitää hallitusmuodon 75 §:ssä sää- detyn maanpuolustusvelvollisuuden täyttämise- nä.
Ehdotuksessa väestönsuojelukoulutukseen velvoitettujen piiri laajenee kaikkiin väestön- suojelutehtäviin varattuihin henkilöihin. Sään- nöksen valtiosääntöoikeudellinen ongelmalli- suus liittyy juuri tähän laajennukseen, koska laista ei selvästi ilmene, ketkä kuuluvat tai voi- vat kuulua tähän henkilöryhmään ja miten hei- dät valitaan. Perusoikeuden rajoittamiseen koh- distuvan täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaati- muksen johdosta lakiehdotusta on tältä osin tar- kennettava, jotta se voidaan käsitellä tavallises- sa lainsäädäntöjärjestyksessä.
Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus
Lakiehdotuksen 56 ja 57 § koskevat väestönsuo- jan rakentamisvelvollisuutta, joka osaksi tiukke- nisi nykyiseen väestönsuojelulakiin verrattuna.
Perustuslakivaliokunta on säätämisvaiheessa ar- vioinut voimassa olevaa sääntelyä, jonka toteut- tamista se piti tärkeän yleisen edun vaatimana toimenpiteenä ja joka valiokunnan mielestä myös edisti perustuslaissa taattua hengen suojaa (PeVL 6/1989 vp). Omistajan käyttövapauden rajoituksena rakentamisvelvollisuus oli valio- kunnan käsityksen mukaan luonteeltaan ja rasit- tavuudeltaan rinnastettavissa muihin uudisra- kentamisessa huomioon otettaviin, omistajan käyttövapautta rajoittaviin velvoitteisiin, minkä vuoksi tuo velvollisuus ei ollut vastoin perustus- lain omaisuudensuojasäännöstä.
Pääsäännön mukaan (56 §) väestönsuoja on uudisrakentamisen yhteydessä tehtävä raken- nukseen tai sen läheisyyteen, kun kysymys on
rakennuksesta tai rakennusryhmästä, jonka ker- rosala on vähintään 600 neliömetriä ja jossa asu- taan tai työskennellään pysyvästi. Rakennuk- seen muutos- tai korjaustyön yhteydessä tehtä- vän väestönsuojan edellytykseksi säädetään (57 §) muun muassa se, että suojan tekeminen käy päinsä ilman suuria vaikeuksia ja kohtuulli- sin kustannuksin. Väestönsuojan mitoitusperus- teet on tarkoitus antaa asetuksella. Lakiehdotuk- sen 61 § koskee väestönsuojien rakenteellisia vaatimuksia, jotka nekin jäisivät tarkemmin säänneltäviksi asetuksella ja ministeriön tekni- sillä määräyksillä.
Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotetun sääntelyn valtiosääntöoikeudellinen ongelmalli- suus on siinä, että väestönsuojan mitoitusperus- teet jäävät kokonaan asetuksen varaan. Tämä merkitsee sitä, että uudisrakentamisen yhteydes- sä vaadittavasta väestönsuojasta aiheutuva ta- loudellinen rasitus riippuu aivan oleellisesti ase- tuksella säädetyistä perusteista. Uudisrakenta- mista koskevasta sääntelystä nimittäin puuttu- vat laista sellaiset rajoittavat säännökset, jotka koskevat muutos- tai korjaustyöhön kytkeyty- vää väestönsuojan rakentamisvelvollisuutta.
Esityksessä on nähtävästi ajateltu (ks. s. 44/I), että lakiehdotuksen 62 §:n mukaista helpotusten myöntämisvaltaa käytetään tapauksissa, joissa väestönsuojan rakentaminen aiheuttaisi kohtuut- tomia kustannuksia. Valiokunta katsoo, että la- kiehdotuksen 56 §:ää tulee täydentää väestön- suojan suuruutta koskevin säännöksin, jotka ra- joittavat asetuksenantajan harkintavaltaa. Täl- löin 56 § voidaan säätää tavallisessa lainsäädän- töjärjestyksessä. Rajoittavat säännökset voi- daan kirjoittaa 1 momenttiin esimerkiksi väes- tönsuojelulain 9 §:ää vastaavasti: "... väestön- suoja, jonka suuruudeltaan voidaan arvioida riit- tävän rakennuksessa asuvia tai muutoin oleske- levia henkilöitä varten sen mukaan kuin asetuk- sella tarkemmin säädetään."
Poikkeusolojen erityisvaltuudet
Lakiehdotuksen 65 § koskee sellaisia erityisiä toimivaltuuksia, jotka ovat pelastustoimen te- hostamiseksi ja siihen varautumiseksi käytettä- vissä valmiuslain 2 §:ssä ja puolustustilalain
1 §:ssä tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Ehdote- tut poikkeusolojen toimivaltuudet rajoittavat eri perusoikeuksia, nimittäin henkilökohtaista va- pautta, liikkumisvapautta ja oikeutta valita asuinpaikka, kotirauhan suojaa sekä omaisuu- densuojaa. Tämän lisäksi toimivaltuusluettelon kovin yleisluonteinen 6 kohta voi periaatteessa tulla merkittäväksi muidenkin perusoikeuksien kannalta. Esityksen säätämisjärjestysperuste- luissa käsitellään 65 §:n johdosta sekä hallitus- muodon 16 a §:ää että valtiosääntöoikeudellista ns. aukkoteoriaa.
Hallitusmuodon 16 a §:n 2 momentti oikeut- taa lailla säätämään perusoikeuksista sellaisia ti- lapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyök- käykseen lain mukaan rinnastettavien, kansa- kuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana ja jot- ka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvel- voitteiden mukaisia. Jo perusoikeusuudistuksen esitöiden valossa on selvää, että kaikkia val- miuslain 2 §:n soveltamistilanteita ei voida pi- tää mainitussa perustuslainkohdassa tarkoitet- tuina poikkeusoloina, vaan nykyinen valmiusla- ki (ks. erityisesti 2 §:n 4 ja 5 kohta) voi tulla so- vellettavaksi jo lievemmissä kriisitilanteissa (HE 309/1993 vp, s. 76/I). Valtiosääntöoikeu- dellisesti oleellista lisäksi on, että ehdotuksessa poikkeusolojen erityisvaltuuksien sääntely ra- kentuu delegointiasetelman varaan. Ehdotuksen mukaan valtioneuvosto voidaan asetuksella oi- keuttaa määräämään pykälässä lähemmin maini- tuista asioista, kun taas hallitusmuodon 16 a §:n 2 momentissa on mahdollistettu lailla säädettä- vät tilapäiset poikkeukset perusoikeuksista. Va- liokunnan käsityksen mukaan on näin ollen kiis- tatonta, ettei lakiehdotuksen 65 §:n säätämistä voida nojata hallitusmuodon 16 a §:ään.
Valtiosääntöoikeudellinen aukkoteoria kyt- keytyy perustuslainsäätämisjärjestyksessä sää- dettyihin poikkeuslakeihin. Tällaista lakia voi- daan valiokunnan vakiintuneen tulkinnan mu- kaan muuttaa tavallisessa lainsäädäntöjärjestyk- sessä, jollei muuttavalla lailla laajenneta sitä poikkeusta, joka muutettavalla lailla on tehty pe- rustuslakiin. Sellaiset kokonaisuuden kannalta
epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka mer- kitsevät perusoikeuspoikkeuksen vähäistä laa- jentamista, voidaan lisäksi toteuttaa tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, jos perustuslaki- poikkeuksena aikanaan säädetyn kokonaisjärjes- telyn luonnetta ja asiallista merkitystä ei tällä ta- voin muuteta toisenlaiseksi. Valiokunta on so- veltanut näitä periaatteita myös silloin, kun aiemmalla lailla säädetyt perustuslakipoikkeuk- set siirretään uuteen lakiin kumoamalla alkupe- räinen poikkeuslaki.
Ehdotettu 65 § vastaa pääosin voimassa ole- van väestönsuojelulain 32 §:ää, joka — perus- tuslakivaliokunnan (PeVL 10/1990 vp) myötä- vaikutuksella — säädettiin valmiuslain yhtey- dessä tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä juuri aukkoteoriaa soveltaen. Saman teorian edelleen soveltamiseen tässä tapauksessa kui- tenkin liittyy se periaatteellinen ongelma, että perustuslakia on vuonna 1995 muutettu asiaan varta vasten vaikuttavilta kohdiltaan perus- oikeusuudistuksessa. Kysymys on paitsi yksit- täisiä perusoikeuksia koskevan sääntelyn uudis- tumisesta, myös niiden muodostaman normiko- konaisuuden muuttumisesta. Käsiteltävänä ole- vassa tapauksessa merkittävää on myös se, että poikkeusolojen erillissääntelyn sisällöllinen sal- littavuus on ainakin osaksi muuttunut hallitus- muodon 16 a §:n 2 momentissa säädettyjen ma- teriaalisten luonnehdintojen vuoksi ja niin siinä ilmaistun kuin perusoikeusuudistuksessa ylei- sestikin korostetun lailla säätämisen vaatimuk- sen johdosta. Valiokunnan käsityksen mukaan tällaisessa tilanteessa, jossa kaiken lisäksi on ky- symys laajoista perusoikeusrajoituksista, ei ole mahdollista tukeutua aukkoteoriaan lain 65 §:n säätämiseksi tavallisessa lainsäädäntöjärjestyk- sessä.
Valiokunta ei pidä suotavana, että pelastustoi- milaki pyrittäisiin säätämään 65 §:n takia perus- tuslainsäätämisjärjestyksessä. Asianmukaisinta on tässä vaiheessa poistaa lakiehdotuksesta 65 § (ja siihen liittyvät säännökset, kuten 76 §) ja kyt- keä pelastustointa poikkeusoloissa koskevan säännöstön jatkovalmistelu valmiuslainsäädän- nön tarkistamisen yhteyteen. Tätä lainsäädäntö- hanketta, joka on ollut vireillä oikeusministe-
riössä jo kaksi vuotta, on valiokunnan mielestä syytä kiirehtiä perusoikeusuudistuksesta johtu- vin perustein.
Norminantovaltuus
Sisäasiainministeriöllä on lakiehdotuksen 88 §:n mukaan valta antaa määräyksiä erinäisistä pykä- lässä mainituista asioista. Perustuslakivaliokun- ta on viimeaikaisessa käytännössään korostanut lainsäädäntövallan delegoimisen tarkkarajai- suus- ja täsmällisyysvaatimusta. Valiokunnan käytännön valossa ongelmallisimpana kohtana 88 §:ssä voidaan pitää ministeriölle ehdotettua valtuutta antaa määräyksiä 8 §:ssä tarkoitetusta omatoimisesta varautumisesta. Kyseisessä 8 §:ssä varautumisvelvollisuuden perusteet on säännelty niin väljästi, että ministeriön normin- antovallan ei voi katsoa täyttävän vaatimusta de- legoinnin tarkkarajaisuudesta ja täsmällisyydes- tä. Tämän näkökohdan merkitys korostuu sen
vuoksi, että varautumisvelvollisuus koskee pää- osin yksityisiä henkilöitä ja yhteisöjä. Tältä osin lakiehdotuksen norminantovaltuutta (tai varau- tumisvelvollisuutta 8 §:ssä) onkin täsmennettä- vä merkittävästi, jotta 88 § voidaan säätää taval- lisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. — Lisäksi norminantovaltuudessa on otettava huomioon, mitä 39 §:stä on edellä todettu.
Lausunto
Edellä esitetyn perusteella perustuslakivalio- kunta kunnioittavasti esittää,
että lakiehdotus voidaan käsitellä val- tiopäiväjärjestyksen 66 §:ssä säädetys- sä järjestyksessä, jos valiokunnan 39 ja 53 §:stä sekä 56 §:n 1 momentista sa- moin kuin 65 ja 88 §:stä tekemät valtio- sääntöoikeudelliset huomautukset ote- taan asianmukaisesti huomioon.
Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 1998
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Ville Itälä /kok
vpj. Johannes Koskinen /sd jäs. Tuija Brax /vihr
Esko Helle /vas Gunnar Jansson /r
Anneli Jäätteenmäki /kesk Juha Korkeaoja /kesk Valto Koski /sd
Heikki Koskinen /kok Johannes Leppänen /kesk Jukka Mikkola /sd Veijo Puhjo /va-r
Maija-Liisa Veteläinen /kesk vjäs. Jouko Jääskeläinen /skl
Reino Ojala /sd.
