PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 67/2010 vp
Hallituksen esitys poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Hallintovaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskunta on 16 päivänä marraskuuta 2010 lä- hettäessään hallituksen esityksen poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 224/2010 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi hallintovalio- kuntaan samalla määrännyt, että perustuslakiva- liokunnan on annettava asiasta lausunto hallinto- valiokunnalle.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- ylitarkastaja Marko Meriniemi, sisäasiainmi- nisteriö
- lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva, oikeus- ministeriö
- oikeusasiamiehensihteeri Mikko Eteläpää, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia - valtionsyyttäjä Mika Illman, Valtakunnan-
syyttäjänvirasto
- osastopäällikkö, esittelijäneuvos Petri Marti- kainen, Oikeuskanslerinvirasto
- asianajaja, varatuomari Markku Fredman - oikeustieteen lisensiaatti Klaus Helminen - professori (emeritus) Teuvo Pohjolainen - professori Kaarlo Tuori.
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet
— professori Mikael Hidén
— professori Olli Mäenpää
— hallintotieteiden tohtori, dosentti Jukka Viljanen.
HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi nykyisen
poliisilain korvaava poliisilaki. Lisäksi esityk- sessä ehdotetaan tehtäväksi muihin poliisin toi- mintaa säänteleviin lakeihin runsaasti lähinnä teknisluonteisia muutoksia. Esitys liittyy saman- aikaisesti annettavaan hallituksen esitykseen, jossa ehdotetaan säädettäviksi uusi esitutkinta- laki ja uusi pakkokeinolaki.
Ehdotetun lain yleisiä toimivaltuuksia koske- vat säännökset olisivat pääosin samansisältöisiä kuin nykyisessä laissa. Rikoksilta ja häiriöiltä suojaamista koskevaa säännöstä täsmennettäi-
siin. Eräitä täydennyksiä ja selvennyksiä tehtäi- siin turvallisuustarkastusta ja turvatarkastuksia koskeviin säännöksiin. Voimakeinojen käyttä- mistä koskeviin perussäännöksiin ei ehdoteta muutoksia, mutta ampuma-aseen käyttö säännel- täisiin laissa nykyistä tarkemmin. Laissa todet- taisiin nimenomaisesti, että poliisimiehellä on virantoimituksessa oikeus rikoslaissa säädet- tyyn hätävarjeluun. Poliisi toimisi tällöin hätä- varjelussa virkavastuulla.
Salaisia tiedonhankintakeinoja koskeva 5 luku perustuisi mahdollisimman pitkälle tähän
esitykseen liittyvässä esityksessä ehdotettavan pakkokeinolain 10 luvun säännöksiin. Salaisia tiedonhankintakeinoja voitaisiin käyttää rikos- ten estämiseen olennaisesti samojen edellytys- ten perusteella kuin niitä voidaan käyttää rikos- ten selvittämiseen. Rikoksen paljastamiseen näi- tä keinoja voitaisiin käyttää vain, jos kysymyk- sessä olisi laissa tarkemmin säädetty maanpe- tos- tai terrorismirikos. Salaisia tiedonhankinta- keinoja voitaisiin tietyissä tapauksissa käyttää myös vaaran torjumiseen.
Uuden poliisilain mukaisia salaisia tiedon- hankintakeinoja olisivat telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvon- ta, tukiasematietojen hankkiminen, suunnitel- mallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tek- ninen tarkkailu (tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta ja tekninen laitetark- kailu), teleosoitteen tai telepäätelaitteen yk- silöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, va- leosto, ohjattu tietolähdetoiminta ja valvottu lä- pilasku. Osa näistä keinoista olisi uusia.
Peitetoiminnasta säädettäisiin nykyistä tar- kemmin. Lähtökohtana olisi, että peitetoimintaa suorittava poliisimies ei saa tehdä rikosta eikä aloitetta rikoksen tekemiseen. Peitepoliisi voisi kuitenkin vapautua rangaistusvastuusta, vaikka hän olisi tehtävässään syyllistynyt vähäiseen rikkomukseen. Rikollisryhmän toimintaan osal- listuessaan peitetoimintatehtävässä oleva polii- simies voisi laissa määritellyin edellytyksin ja rajoitetusti vaikuttaa ryhmän toimintaan esimer- kiksi hankkimalla ryhmälle kulkuvälineitä.
Edellytyksenä olisi, että toimenpide tehtäisiin muutenkin, että se ei tule aiheuttamaan vaaraa tai vahinkoa ja että se merkittävästi edistää peitetoiminnan tavoitteen saavuttamista. Myös
tällaisessa tapauksessa peitetoimintamies voisi vapautua rangaistusvastuusta.
Salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä il- moittamisesta säädettäisiin nykyistä tarkemmin.
Kun harkittaisiin ilmoituksen lykkäämistä tai te- kemättä jättämistä esimerkiksi peitehenkilönä toimineen poliisimiehen hengen tai terveyden suojaamiseksi, arvioinnissa olisi myös otettava huomioon asianosaisen oikeus asianmukaisesti valvoa oikeuttaan. Myös niin sanotun ylimääräi- sen tiedon käyttämisestä säädettäisiin poliisi- laissa.
Uudessa poliisilaissa säädettäisiin poliisin henkilöstöön kuuluvien vaitiolovelvollisuudes- ta ja -oikeudesta sekä näihin liittyen uudesta il- maisuvelvollisuudesta. Poliisin henkilöstöön kuuluva olisi vaitiolovelvollisuudestaan tai -oikeudestaan huolimatta velvollinen ilmaise- maan luottamuksellisesti tietoja antaneen taikka valeostajana tai peitehenkilönä toimineen henki- löllisyyttä koskevan taikka taktista tai teknistä menetelmää koskevan tiedon, jonka ilmaisemi- nen olisi välttämätöntä esitutkinnan aloittami- sen edellytysten arvioimiseksi tai rikoksen sel- vittämiseksi, kun luottamuksellisesti tietoja an- taneen on siinä ominaisuudessa taikka valeosta- jan tai peitehenkilön on siinä tehtävässä perus- teltua syytä olettaa syyllistyneen rikokseen.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voi- maan aikaisintaan noin vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Hallituksen esityksen säätämisjärjestyspe- rusteluissa tarkastellaan poliisin yleisiä toimi- valtuuksia, salaisia tiedonhankintakeinoja sekä erityisiä poliisivaltuuksia. Vain harvassa koh- dassa tarkastelua kuitenkaan kiinnitetään varsi- naisesti mihinkään yksilöityyn perusoikeuteen ja sen tulkintaan.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Yleisperustelut
Arvioinnin yleiset lähtökohdat
Voimassa oleva poliisilaki säädettiin 1995 jon- kin verran ennen kuin perusoikeusuudistus tuli
voimaan saman vuoden elokuun alussa.
Säätämisvaiheessa valiokunta (PeVL 15/1994 vp, s. 1/II) luonnehti poliisilain valtiosääntö- oikeudellista merkitystä toteamalla, että "polii- silaki on tyypillisesti sellainen säädös, joka voi
herkästi joutua ristiriitaan kansalaisten perus- oikeuksien, varsinkin klassisten vapausoikeuk- sien kanssa". Poliisin toimivaltuuksien kannalta merkityksellisinä perusoikeuksina mainittiin en- nen kaikkea henkilökohtaisen vapauden ja ruu- miillisen koskemattomuuden suoja, liikkumis- vapaus ja kotirauhan suoja. Merkityksellistä on, että perusoikeusuudistuksessa lisättiin maininta oikeudesta henkilökohtaiseen turvallisuuteen nykyisen perustuslain 7 §:n 1 momenttiin ja yk- sityiselämän turvasta nykyisen perustuslain 10 §:n 1 momenttiin.
Perusoikeusuudistuksen jälkeen viimeistään on vakiintunut käsitys, että perusoikeuksien ra- joittamisen sallittavuutta tulee arvioida paitsi yksittäisiin perusoikeussäännöksiin mahdolli- sesti sisältyvien lakivarausten kannalta myös pe- rusoikeuksien rajoittamista koskevien yleisten oppien mukaisesti (PeVM 25/1994 vp, s. 4—6).
Rajoittamisen yleiset edellytykset koskevat en- nen muuta vaatimusta säätää rajoituksesta lailla, rajoituksen tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä, rajoittamisen perusteena olevien syiden hyväk- syttävyyttä, suhteellisuusvaatimuksen täytty- mistä perusoikeutta rajoitettaessa, rajoitukseen liittyvien oikeusturvajärjestelyjen riittävyyttä ja rajoituksen ristiriidattomuutta Suomen kansain- välisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. (Ks.
PeVL 5/1999 vp, s. 2/I.)
Poliisin toiminnan päämäärät ovat poliisila- kiehdotuksen 1 §:n 1 momentin mukaan oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisitoimin- nan tavoitteiden saavuttaminen on yleisen yh- teiskunnallisen intressin kannalta tärkeää. Pe- rusoikeusjärjestelmässä kysymys on ääritapauk- sissa henkilökohtainen turvallisuus -perusoikeu- den suojaamisesta. Tällaisen vahvan intressin olemassaolon on yleensä katsottu muodostavan sellaisen perusoikeusjärjestelmän kannalta hy- väksyttävän syyn, joka valtiosääntöoikeudelli- sessa merkityksessä oikeuttaa perusoikeuden ra- joittamisen, jos muutkin yleiset rajoittamisedel- lytykset ovat käsillä (ks. PeVL 5/1999 vp, s. 2/II).
Yksityiskohtaiset perustelut
Salainen tiedonhankinta
Poliisilakiehdotuksen 5 luvun 3 § koskee salais- ta tiedonhankintaa. Mainittu käsite kattaa tele- kuuntelun, tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta, televalvonnan, tukiasematietojen hank- kimisen, suunnitelmallisen tarkkailun, peitellyn tiedonhankinnan, teknisen tarkkailun, teleosoit- teen tai telepäätelaitteen yksilöintietojen hank- kimisen, peitetoiminnan, valeoston, tietolähde- toiminnan ja valvotun läpilaskun käyttämisen ri- koksen estämiseen, paljastamiseen tai vaaran torjumiseen.
Ehdotetun 5 luvun 3 §:n johdantokappaleen mukaan kyseisessä luvussa säänneltyjä keinoja saadaan käyttää rikoksen estämisen lisäksi mai- nitussa pykälässä lueteltujen rikosten paljasta- miseksi. Säännöksen sanamuoto synnyttää vai- kutelman, että salaisia tiedonhankintakeinoja saisi käyttää minkä tahansa rikoksen estämisek- si, vaikka tämä ei selvästikään ole ollut tarkoi- tus myöskään pykälän perustelujen (s. 91) mu- kaan. Rikosten estämisen mainitseminen vaikut- taa myös tarpeettomalta. Siksi perustuslakiva- liokunta katsoo, että hallintovaliokunnan on poistettava kyseinen maininta tai ainakin täs- mennettävä johdantokappaletta viittaamalla 5 luvun myöhemmissä pykälissä säädettyihin edellytyksiin. Tämä on edellytys 1. lakiehdotuk- sen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjär- jestyksessä.
Televalvonta ja sen edellytykset
Poliisilakiehdotuksen 5 luvun 8 §:n 2 momentti sisältää televalvonnan perusterikosten luettelon.
Momentin 2 ja 3 kohdan mukaan televalvonta on mahdollista, kun henkilön voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän teleosoitetta tai telepääte- laitetta käyttäen tehtyyn rikokseen taikka seksi- kaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyt- töön tai paritukseen. Nykyisin televalvontaa voi- daan 2 kohtaa vastaavan kohdan perusteella käyttää, kun jonkun voidaan perustellusti epäil- lä syyllistyvän automaattiseen tietojenkäsittely- järjestelmään kohdistuvaan rikokseen, joka teh- dään telepäätelaitetta käyttäen.
Muutos merkitsisi sitä, että televalvontaa voi- taisiin käyttää myös sellaisten rikosten estämi- seksi, jotka eivät ole törkeydeltään verrattavissa muihin televalvonnan perusterikoksiin. Tele- osoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen voidaan syyllistyä esimerkiksi kunnianloukkaukseen tai minkä tahansa rikoksen yllytykseen. Perusteri- kokseksi ehdotetaan myös rikoslain 20 luvun 8 §:ssä rangaistavaksi säädetty seksikaupan koh- teena olevan henkilön hyväksikäyttö, josta voi- daan tuomita rangaistukseksi sakkoa tai enin- tään kuusi kuukautta vankeutta.
Televalvontaa koskevia säännösehdotuksia on arvioitava perustuslain 10 §:n 2 momentissa säädetyn luottamuksellisen viestin salaisuuden loukkaamattomuuden kannalta. Televalvonta merkitsee tunnistamistietojen hankkimista tele- viesteistä, jotka on lähetetty viestintäverkkoon kytketystä teleosoitteesta tai telepäätelaitteesta tai vastaanotettu tällaiseen osoitteeseen tai lait- teeseen. Viestin tunnistamistiedot jäävät valio- kunnan käytännön mukaan viestin salaisuutta koskevan perusoikeuden ydinalueen ulkopuolel- le (esim. PeVL 37/2002 vp, s. 3/I ja PeVL 26/2001 vp, s. 3/II).
Välttämättömistä rajoituksista luottamuksel- lisen viestin salaisuuteen voidaan perustuslain 10 §:n 3 momentin perusteella säätää lailla muun muassa yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkin- nassa. Yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten piiriin kuuluvat perus- oikeusuudistuksen esitöiden mukaan esimerkik- si huumausainerikokset, törkeät väkivaltarikok- set sekä maan- ja valtiopetosrikokset (HE 309/1993 vp, s. 54/II). Valiokunta on pitänyt li- säksi mahdollisena, että tunnistamistietojen saa- minen jätetään sitomatta tiettyihin rikostyyppei- hin, jos sääntely muutoin täyttää perusoikeuk- sien yleiset rajoitusedellytykset (PeVL 26/2001 vp, s. 3/II, PeVL 37/2002 vp, s. 3/I).
Televalvonnan käyttäminen kytkeytyy lakieh- dotuksessa nykyisin tavoin osittain rangaistusas- teikon perusteella määriteltyihin rikoksiin, osit- tain laissa mainittuihin rikoksiin. Ehdotetut muutokset laajentavat televalvonnan myös sel- laisten rikosten estämiseen, joita ei voida pitää
perustuslaissa tarkoitettuina yksilön ja yhteis- kunnan turvallisuutta vaarantavina rikoksina.
Jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, on 2 kohta rajattava koskemaan mainitun tyyppisiä tai niihin tör- keysasteeltaan verrattavia rikoksia.
Ylimääräisen tiedon käyttäminen
Ylimääräisellä tiedolla tarkoitetaan poliisila- kiehdotuksen 5 luvun 53 §:n mukaan telekuunte- lulla, televalvonnalla, tukiasematietojen hankki- misella ja teknisellä tarkkailulla saatua tietoa, joka ei liity rikokseen tai vaaran torjumiseen taikka joka koskee muuta rikosta kuin sitä, jon- ka estämistä tai paljastamista varten lupa tai pää- tös on annettu. Ylimääräistä tietoa saa käyttää 54 §:n 1 momentin mukaan rikoksen selvittämi- sessä, kun tieto koskee sellaista rikosta, jonka estämisessä olisi saatu käyttää tiedonhankinta- keinoa, jolla tieto on saatu, tai josta säädetty an- karin rangaistus on vähintään kaksi vuotta van- keutta. Ylimääräistä tietoa saa käyttää myös var- kauden ja kätkemisrikoksen selvittämisessä.
Säännösehdotusta on arvioitava perustuslain 10 §:n 3 momentin kannalta, jonka mukaan lail- la voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien ri- kosten tutkinnassa. Säännösehdotus on ongel- mallinen ensinnäkin sen vuoksi, että sen lähtö- kohtana on yksinomaan perusterikos, vaikka tie- donhankintakeinon käytöstä päätettäessä on otettava huomioon kyseistä keinoa koskevat edellytykset ja 5 luvun 2 §:ssä olevat salaisten tiedonhankintakeinojen käytön yleiset edelly- tykset. Lisäksi luvan myöntäminen on aina har- kinnanvarainen päätös. Toiseksi ehdotettu sään- tely ulottaa 54 §:ssä mainittujen salaisten tie- donhankintakeinojen käyttöalan huomattavasti laajemmalle kuin niiden käytön edellytyksistä luvussa muutoin säädetään. Esimerkiksi te- lekuuntelun edellytyksenä olevat perusterikok- set ovat huomattavan vakavia verrattuna esimer- kiksi varkauteen, josta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään puoleksitoista vuodeksi.
Säännösehdotusta on muutettava siten, että ylimääräisen tiedon käyttämisestä päättää tuo-
mioistuin silloin, kun kyseessä oleva ylimääräi- nen tieto on saatu tiedonhankintakeinolla, jonka käyttämisestä päättää tuomioistuin. Lisäksi yli- määräistä tietoa saadaan käyttää vain niiden ri- kosten estämiseksi tai paljastamiseksi, johon ky- seisen tiedon tuottaneen keinon käyttämistä oli- si voinut vaatia. Tämä on edellytyksenä lakieh- dotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätä- misjärjestyksessä.
Telekuuntelun, teknisen kuuntelun ja teknisen laitetarkkailun keskeyttäminen
Poliisilakiehdotuksen 5 luvun 56 §:n 1 momen- tissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, milloin te- lekuuntelu ja tekninen kuuntelu on keskeytettä- vä. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 136) mukaan pykälän 2 momentin tarkoituksena on, että pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi tehdä väliaikaisen päätöksen telekuuntelun koh- distamisesta henkilöön, jos ennen tiedonhankin- takeinon käytön keskeyttämistä on tullut syy pe- rustellusti olettaa jonkun syyllistyvän 5 §:n 2 momentissa tai 17 §:n 4 momentissa tarkoitet- tuun rikokseen.
Ehdotettu sääntely merkitsee poikkeusta sii- tä, että telekuuntelusta päättää 5 luvun 7 §:n mu- kaan aina tuomioistuin. Valiokunta on arvioinut päätöksentekomenettelyä kiiretilanteissa ja kat- sonut, että telekuuntelun käyttämisestä päättä- mistä ei voida näissäkään tilanteissa antaa perus- tuslain 10 §:n luottamuksellisen viestin salai- suutta turvaavien säännösten johdosta pidättä- miseen oikeutetulle virkamiehelle, vaan tele- kuuntelun tulee aina olla sidottu tuomioistui- men lupaan (PeVL 36/2002 vp, s. 6—7). Lakieh- dotusta on muutettava tältä osin, jotta se voi- daan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyk- sessä.
Päätöksentekotoimivalta salaisten tiedonhan- kintakeinojen käyttämisestä
Useiden salaisten tiedonhankintakeinojen käyt- tämisestä päättää tuomioistuin. Joidenkin keino- jen käyttämisestä päätösvalta on kuitenkin an- nettu keskusrikospoliisin, suojelupoliisin tai muun poliisiyksikön päällikön käytettäväksi.
Tämä ratkaisu on aikoinaan tehty perustuslaki-
valiokunnan myötävaikutuksella (ks. PeVL 5/1999 vp, s. 5—6). Tällainen toimivaltajärjes- tely koskee poliisilakiehdotuksen mukaan peite- toiminnasta, valeostosta ja valvotusta läpilas- kusta päättämistä. Perustuslakivaliokunta pitää aiheellisena, että hallintovaliokunta harkitsisi myös nyt kyseessä olevien salaisten tiedonhan- kintakeinojen ratkaisutoimivallan osoittamista tuomioistuinten toimivaltaan.
Samalla perustuslakivaliokunta on kiinnittä- nyt huomiota siihen, että toimivalta kyseisissä säännöksissä on osoitettu keskusrikospoliisin, suojelupoliisin tai "valtioneuvoston asetuksella säädetyn poliisiyksikön" päällikölle (ks. poliisi- lakiehdotuksen 5 luvun 32, 36 ja 47 §). Perustus- lakivaliokunta ei pidä tällaista sääntelytapaa asianmukaisena vaan katsoo, että tämänlaatui- sista toimenpiteistä päättämistoimivallan tulee perustua lakiin. Siksi hallintovaliokunnan tulee muuttaa säännöksiä niin, että laista käy ilmi näissä asioissa toimivaltainen viranomainen.
Tämä on edellytys 1. lakiehdotuksen käsittele- miselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lopuksi valiokunta toteaa pitävänsä selkeim- pänä ratkaisuna valtuussäännöksen poistamista mainituista pykälistä kokonaan.
Yleisellä tasolla valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että koko korkeimman poliisi- johdon nimittämisestä samoin kuin heidän kel- poisuusehdoistaan säädetään kokonaisuudes- saan poliisin hallinnosta annetussa asetuksessa (158/1996). Perustuslakivaliokunnan mielestä tämä ei ole asianmukaista, vaan valtioneuvoston tulee ryhtyä toimiin perussäännösten nostami- seksi lain tasolle.
Täydennyspoliisihenkilöstö
Hallituksen esitykseen sisältyvän 2. lakiehdo- tuksen 15 b §:n 1 momentin mukaan valtioneu- vosto voi määrätä poliisin henkilöstöä täyden- nettäväksi erityisellä täydennyspoliisihenkilös- töllä, jos se valtion turvallisuuden tai poikkeuk- sellisten olojen vuoksi on tarpeen. Täyden- nyspoliisihenkilöstöön kuuluvalla on palveluk- sessa ollessaan yleisen järjestyksen ja turvalli- suuden ylläpitämiseksi sellaiset toimivaltuudet ja velvollisuudet, jotka poliisilain mukaan kuu-
luvat poliisimiehelle. Oikeudesta käyttää voima- keinoja on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 17 §:n 3 momentissa säädetään. Viimeksi mai- nittu viittaus kohdistuu pykälään, johon sisälty- vät säännökset poliisimiehen pyynnöstä häntä avustavan yksityishenkilön voimankäyttöoikeu- desta.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huo- miota siihen, että säännöksessä ei millään ta- voin rajoiteta täydennyspoliisin käytettävissä olevia toimivaltuuksia. Poliisin toimivaltuudet ovat nykyisin varsin laajat. Lisäksi poliisilain säätämisen jälkeen on tullut voimaan uusi perus- tuslaki, jonka 124 §:ssä rajoitetaan merkittävän julkisen vallan käyttö vain viranomaisille kuulu- vaksi. Tällaista merkittävää julkisen vallan käyt- töä on muun muassa itsenäiseen harkintaan pe- rustuva oikeus käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perus- oikeuksiin (ks. HE 1/1998 vp, s. 179/II). Tätä taustaa vasten arvioituna 2. lakiehdotuksen 15 b §:n 3 momentin 1. virke on yleisyydessään selvästi vastoin perustuslain 124 §:ää, ja se tulee poistaa lakiehdotuksesta. Poistaminen on edelly- tys 2. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Vastaavan tyyppinen ongelma liittyy 1. la- kiehdotuksen 9 luvun 11 §:n 2 momenttiin, jossa jätetään enintään kolmeksi vuodeksi voimaan nykyisen poliisilain 8 §. Mainittu pykälä sisäl- tää säännökset ns. erityisistä poliisivaltuuksista.
Sen 1 momentin mukaan Poliisihallitus voi an- taa nimetylle henkilölle sellaisia voimassa ole- van poliisilain mukaisia toimivaltuuksia, joita tämä määrätyssä tehtävässään tarvitsee. Pykälän 2 momentissa rajoitetaan voimankäyttövaltuuk- sien antamista niin, että niitä voidaan osoittaa vain virkamiehille.
Ongelmaksi muodostuu tässä tapauksessa voimassa olevan poliisilain 8 §:n 1 momentin ra- joittamattomuus toimivaltuuksien suhteen. Pe- rustuslakivaliokunta katsoo, että erityisiä polii- sivaltuuksia koskevan säännöksen voimaanjättä- minen tulee rajoittaa vain virkamiehille annetta-
viin voimankäyttövaltuuksiin. Tällaisen tarkis- tuksen tekeminen voimassa olevaan 8 §:ään on edellytys 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle ta- vallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Syyttäjän vaitiolo-oikeus
Poliisilakiehdotuksen 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan poliisin henkilöstöön kuuluva ei ole vel- vollinen ilmaisemaan hänelle hänen palvelus- suhteensa aikana luottamuksellisesti tietoja an- taneen henkilöllisyyttä koskevaa tietoa eikä sa- lassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä.
Hallituksen esityksen 9. lakiehdotukseen si- sältyvän 11 a §:n mukaan samanlainen vaitiolo- oikeus ulotettaisiin nyt myös syyttäjälaitoksen henkilökuntaan kuuluviin. Ehdotukselle ei ole esitetty mitään varsinaisia perusteluja (vrt.
s. 167 ja 148). Perustuslakivaliokunnan mieles- tä perustuslain 21 §:ssä tarkoitetun oikeudenmu- kaisen oikeudenkäynnin kannalta on ongelmal- lista, jos syytetyn vastapuolena rikosprosessissa oleva syyttäjä on syyteharkinnan jälkeen suoras- taan lain nojalla oikeutettu salaamaan esimer- kiksi sen, miten jokin todiste on hankittu. Valio- kunnan mielestä tämä on perustuslain mainitun pykälän vastaista. Siksi säännös syyttäjän vaiti- olo-oikeudesta on poistettava 9. lakiehdotukses- ta, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain sää- tämisjärjestyksessä.
Lausunto
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä ta- vallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1., 2. ja 9. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan 1. lakiehdotuksen 5 lu- vun 3, 8, 32, 36, 47, 54 ja 56 §:stä ja 9 luvun 11 §:n 2 momentista, 2. lakieh- dotuksen 15 b §:n 3 momentista ja 9. la- kiehdotuksen 11 a §:stä tekemät valtio- sääntöoikeudelliset huomautukset ote- taan asianmukaisesti huomioon.
Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2011
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Kimmo Sasi /kok
vpj. Jacob Söderman /sd jäs. Tuomo Hänninen /kesk
Ulla Karvo /kok Elsi Katainen /kesk Hannes Manninen /kesk Elisabeth Nauclér /r
Ville Niinistö /vihr Mikaela Nylander /r Johanna Ojala-Niemelä /sd Veijo Puhjo /vas
Tuulikki Ukkola /kok Antti Vuolanne /sd vjäs. Raimo Piirainen /sd.
Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Risto Eerola.
