295217
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksestä
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki
tutkintojen ja muun osaamisen viitekehykses- tä. Viitekehyksessä jaoteltaisiin Suomen kan- salliseen koulutus- ja tutkintojärjestelmään kuuluvat tutkinnot, oppimäärät ja muut laajat osaamiskokonaisuudet niiden edellyttämän osaamisen perusteella viitekehyksen kahdek- salle vaativuustasolle. Tutkintojen, oppimää- rien ja muiden laajojen osaamiskokonaisuuk- sien sijoittumisesta niiden edellyttämän osaa- misen perusteella viitekehyksen eri vaati- vuustasoille ehdotetaan säädettäväksi valtio- neuvoston asetuksella.
Viitekehys mahdollistaa suomalaisen kou- lutus- ja tutkintojärjestelmän sekä muun
osaamisen kokonaisvaltaisen tarkastelun ku- vaamalla tutkintojen, oppimäärien ja muiden laajojen osaamiskokonaisuuksien edellyttämä osaaminen tietoina, taitoina ja pätevyyksinä yhdenmukaisella, ymmärrettävällä ja vertai- lukelpoisella tavalla sekä määrittelemällä niiden keskinäiset suhteet. Viitekehys paran- taa suomalaisen tutkintojärjestelmän selkeyt- tä ja toimivuutta, lisää tutkintojen kansallista ja kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja vertailta- vuutta sekä edistää kansallista ja kansainvä- listä liikkuvuutta.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
—————
SISÄLLYS
SISÄLLYS...2
1 JOHDANTO ...3
2 NYKYTILA ...3
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...3
Suomalainen tutkintojärjestelmä ...3
Perusopetus...3
Lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto...4
Ammatillinen peruskoulutus ...4
Ammatillinen lisäkoulutus ...5
Ammattikorkeakouluissa suoritettavat tutkinnot...5
Yliopistoissa suoritettavat tutkinnot ...6
Puolustushallinnon ja Rajavartiolaitoksen tutkinnot ...8
Rikosseuraamusalan tutkinnot...8
Poliisialan tutkinnot...9
Pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan tutkinnot ...10
Tutkintojärjestelmää täydentävät osaamiskokonaisuudet ...11
Kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksiin liittyvät osaamiskokonaisuudet...11
Osaamisen kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtäävät osaamiskokonaisuudet...11
Korkeakoulutettujen erityispätevyydet...12
2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö ...12
Tutkintojen kansainväliset luokitukset ...12
ISCED ...12
Ammattipätevyysdirektiivin pätevyysluokat...13
Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF)...13
Kansallinen tutkintojen viitekehys muissa maissa ...14
2.3 Nykytilan arviointi ...15
3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ...16
3.1 Tavoitteet ...16
3.2 Toteuttamisvaihtoehdot...17
3.3 Keskeiset ehdotukset...18
4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET...19
4.1 Taloudelliset vaikutukset ...19
4.2 Vaikutukset viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien toimintaan ...19
4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset ...20
5 ASIAN VALMISTELU ...21
5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto ...21
5.2 Lausunnot ja niiden huomioonottaminen...21
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...23
1 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT...23
2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET ...24
3 VOIMAANTULO...25
LAKIEHDOTUS ...26
Laki tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksestä ...26
LIITE ...28
ASETUSLUONNOS ...28
Valtioneuvoston asetus tutkintojen viitekehyksestä ...28
YLEISPERUSTELUT 1 J o h d a n t o
Tutkintojen viitekehykset nousivat koulu- tuspoliittiseen keskusteluun Euroopan unionissa 1990-luvun lopussa. Taustalla oli tarve lisätä koulutusjärjestelmien ja tutkinto- jen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, edistää ai- emmin hankitun osaamisen tunnustamista elinikäisen oppimisen hengessä ja korostaa oppimistulosten merkitystä koulutuksen jär- jestämisessä.
Lissabonin strategiaa toteutetaan koulutus- sektorilla Koulutus 2010- ja Koulutus 2020 -työohjelmien kautta. Koulutus 2010 -työoh- jelman täytäntöönpanosta vuosina 2004 ja 2006 hyväksytyissä neuvoston ja komission yhteisissä raporteissa korostetaan tarvetta ke- hittää eurooppalainen tutkintojen viitekehys.
Bolognan prosessin tavoitteena on euroop- palaisen korkea-asteen koulutusalueen muo- dostaminen. Tavoitteeseen pyritään mm. yh- denmukaistamalla tutkintorakenteet ja kehit- tämällä laadunhallintaa. Tutkintojen vertail- tavuuteen ja tunnustamiseen liittyvät kysy- mykset ovat olleet Bolognan prosessissa kes- keisesti esillä. Yhtenä tutkintojen läpinäky- vyyttä ja vertailtavuutta edistävänä asiana on pidetty korkeakoulututkintojen viitekehyksiä.
Kööpenhaminan prosessin tavoitteena on eurooppalaisen yhteistyön avulla parantaa ammatillisen koulutuksen suorituskykyä, laa- tua ja vetovoimaa sekä edistää ammatillises- sa koulutuksessa olevien ja ammatillisen tut- kinnon suorittaneiden liikkuvuutta. Laajem- min Kööpenhaminan prosessin tavoitteena on edistää Euroopan laajuisten työmarkkinoiden kehittymistä ja täydentää eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen aluetta. Tavoittei- siin pyritään mm. kehittämällä eurooppalais- ta tutkintojen viitekehystä vastaavia oppimis- tuloksiin perustuvia kansallisia tutkintojärjes- telmiä ja tutkintojen viitekehyksiä, panemalla täytäntöön ammatilliseen koulutukseen kuu- luvien opintosuoritusten eurooppalainen siir- tojärjestelmä (ECVET) ja laadunvarmistuk- sen eurooppalainen viitekehys, edistämällä epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamista sekä helpottamalla siirtymistä ja etenemistä ammatillisen koulutuksen, yleissivistävän koulutuksen ja korkeakoulutuksen välillä.
Matti Vanhasen II hallituksen hallitusoh- jelman mukaan Suomen koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuutena siten, että se vas- taa globaaliin haasteeseen sekä ammatti- ja väestörakenteen muutokseen.
Valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuk- sen kehittämissuunnitelman 2007—2012 mukaan suomalaisen tutkintojärjestelmän toimivuutta ja selkeyttä parannetaan valmis- telemalla tutkintojen tuottaman ja muun osaamisen kuvaamiseen perustuva kansalli- nen viitekehys vuoteen 2010 mennessä.
2 N y k y t i l a
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Suomalainen tutkintojärjestelmä
Suomen koulutusjärjestelmä on ryhmiteltä- vissä kolmeen koulutusasteeseen: yleissivis- tävä perusopetus, toisen asteen koulutus, jo- hon kuuluvat lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus sekä korkea-asteen koulutus, jota annetaan ammattikorkeakouluissa ja yliopis- toissa. Yleensä alemman asteen opinnot suo- rittanut voi opiskella ylemmän asteen koulu- tuksessa. Kutakin koulutusmuotoa koskevas- sa lainsäädännössä on säädetty koulutuksen tavoitteista ja tutkinnoista.
Perusopetus
Yhdeksänvuotisesta perusopetuksesta ja oppivelvollisuudesta säädetään perusopetus- laissa (628/1998) ja -asetuksessa (852/1998).
Perusopetuslain 25 §:n mukaan jokainen Suomessa vakinaisesti asuva lapsi on oppi- velvollinen. Oppivelvollisuus suoritetaan jo- ko perusopetukseen osallistumalla tai hank- kimalla muulla tavoin vastaavat tiedot. Vuo- siluokilla 1—6 opetus on pääosin luokanope- tusta ja vuosiluokilla 7—9 pääosin aineen- opetusta.
Opetuksen yleisistä valtakunnallisista ta- voitteista ja perusopetukseen käytettävän ajan jakamisesta eri oppiaineiden ja aine- ryhmien opetukseen ja oppilaanohjaukseen säädetään perusopetuslaissa tarkoitetun ope-
tuksen valtakunnallisista tavoitteista ja pe- rusopetuksen tuntijaosta annetussa valtio- neuvoston asetuksessa (1435/2001). Opetuk- sen valtakunnallisia tavoitteita ovat kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen, koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen ja elinikäinen oppiminen sekä tarpeelliset tiedot ja taidot. Perusopetuksen tulee antaa perusta laajaan yleissivistykseen sekä aineksia ja vi- rikkeitä maailmankuvan avartumiseen ja sy- ventymiseen.
Opetushallitus päättää perusopetuslain 14
§:n 2 momentin mukaan perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien, oppi- laanohjauksen ja muun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä.
Peruskoulun suorittamisesta ei saa tutkin- toa, mutta perusopetuksen koko oppimäärän suorittaneelle annetaan päättötodistus.
Lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto
Lukiolaissa (629/1998) ja -asetuksessa (810/1998) säädetään perusopetuksen oppi- määrään perustuvasta lukiokoulutuksesta.
Lukiokoulutus on yleissivistävää ja valmistaa ylioppilastutkintoon.
Lukiolain 2 §:n mukaan lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamis- ta hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä an- taa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden moni- puolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämän- sä aikana.
Lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnalli- sista tavoitteista ja tuntijaosta annetun valtio- neuvoston asetuksen (955/2002) 4 §:n mu- kaan lukiokoulutuksen tulee antaa opiskeli- jalle jatko-opintojen, kansalaisena toimimi- sen ja laadukkaan elämän kannalta hyvä yleissivistys. Tietoja ja taitoja syvennetään sekä annetaan laajat yleistiedot ihmisestä, yh- teiskunnasta, kulttuureista ja luonnosta.
Opiskelijaa harjaannutetaan käyttämään tie- toyhteiskuntataitojaan tiedonhankintaan ja viestintään, hallitsemaan mediaosaamisen pe- rustaidot sekä arvioimaan kriittisesti tietoa.
Opiskelijalle opetetaan yhteistyötaitoja, jotka
mahdollistavat toimimisen itsenäisesti ja ryhmässä. Opetuksen tulee lisäksi harjaan- nuttaa opiskelijaa monipuolisesti itseil- maisussa ja vuorovaikutustaidoissa ja ilmai- semaan itseään suullisesti ja kirjallisesti mo- lemmilla kotimaisilla kielillä sekä vähintään yhdellä vieraalla kielellä.
Elinikäisen oppimisen ja itsensä kehittämi- sen osalta opetuksen on kehitettävä opiskeli- jan opiskelutaitoja ja opiskelijan kykyä arvi- oida opiskelutaitojaan. Opiskelijaa tuetaan tunnistamaan vahvuutensa ja kehittymistar- peensa oppijana ja käyttämään hänelle sovel- tuvia opiskelumenetelmiä. Opiskelijaa har- jaannutetaan omien valintojen suunnitteluun ja tekemiseen sekä vastuuseen valinnoistaan.
Lukion oppimäärä on lukiolain 7 §:n mu- kaan laajuudeltaan kolmivuotinen. Lukion koko oppimäärän suorittaneelle opiskelijalle annetaan päättötodistus. Taito- ja taideaineis- sa voidaan suorittaa lukiodiplomi.
Lukiokoulutuksen päätteeksi suoritetaan valtakunnallinen ylioppilastutkinto. Ylioppi- lastutkinnon avulla selvitetään, ovatko opis- kelijat omaksuneet lukion opetussuunnitel- man mukaiset tiedot ja taidot sekä saavutta- neet riittävän kypsyyden. Ylioppilastutkin- nosta säädetään ylioppilastutkinnon järjestä- misestä annetussa laissa (672/1998).
Lukiokoulutus ei anna opiskelijalle amma- tillista pätevyyttä. Lukio tuottaa kuitenkin opiskelijalle valmiudet aloittaa opiskelu yli- opistossa, ammattikorkeakoulussa ja lukion oppimäärään perustuvassa ammatillisessa koulutuksessa.
Ammatillinen peruskoulutus
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 5 §:n mukaan ammatillisen kou- lutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen. Koulutuksen ta- voitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden ke- hitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa jatko- opintojen, harrastusten sekä persoonallisuu- den monipuolisen kehittämisen kannalta tar- peellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäis- tä oppimista. Lain 6 §:n mukaan ammatilli- sessa koulutuksessa tulee ottaa erityisesti
huomioon työelämän tarpeet. Koulutusta jär- jestettäessä tulee olla yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa.
Ammatillinen peruskoulutus on ammatilli- sesta koulutuksesta annetun lain 3 §:n 1 mo- mentin mukaan ammatilliseen tutkintoon joh- tavaa koulutusta. Ammatillisessa peruskoulu- tuksessa suoritettavat tutkinnot ovat lain 4
§:n 1 momentin mukaan ammatillisia perus- tutkintoja. Tutkinto sisältää ammatillisia opintoja ja niitä tukevaa työssäoppimista se- kä ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia ja ammattitaitoa täydentäviä äidinkielen, toi- sen kotimaisen kielen ja vieraan kielen opin- toja, matemaattis-luonnontieteellisiä opinto- ja, humanistis-yhteiskunnallisia opintoja, lii- kuntaa ja muita taito- ja taideaineiden opinto- ja, terveystietoa sekä opinto-ohjausta.
Ammatillisen peruskoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä yhteisistä opinnoista ja niiden laajuudesta päättää val- tioneuvosto. Opetushallitus päättää ammatil- lisesta koulutuksesta annetun lain 13 §:n 2 momentin mukaan koulutusaloittain ja tut- kinnoittain opintojen tavoitteista ja keskeisis- tä sisällöistä. Tutkintojen rakenteesta ja yh- teisistä opinnoista ammatillisessa peruskou- lutuksessa annetun valtioneuvoston päätök- sen (213/1999) 1 §:n 3 momentin mukaan ammatillisten perustutkintojen perusteet laa- ditaan siten, että tutkinto tuottaa laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtä- viin ja erikoistuneemman osaamisen ja työ- elämän edellyttämän ammattitaidon yhdellä tutkinnon osa-alueella. Tutkintojen perusteis- sa ammattitaitovaatimukset, keskeiset sisällöt ja opintojen tavoitteet määritellään osaami- sena. Tutkinnon perusteissa on määritelty myös elinikäisen oppimisen avaintaidot, joil- la tarkoitetaan muun muassa oppimis- ja on- gelmanratkaisutaitoja, vuorovaikutus- ja yh- teistyötaitoja sekä ammattieettistä ja esteet- tistä osaamista.
Ammatillinen lisäkoulutus
Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta anne- tun lain (631/1998), jäljempänä aikuiskoulu- tuslaki, 12 §:n 1 momentin mukaan ammatti- taidon hankkimistavasta riippumattomina näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatil- lisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Ammatillisessa pe-
rustutkinnossa osoitetaan ammattitaidon saa- vuttamisen edellyttämät tiedot ja taidot.
Ammattitutkinnossa osoitetaan alan ammatti- työntekijöiltä edellytetty ammattitaito. Eri- koisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaa- tivimpien työtehtävien hallinta. Aikuiskoulu- tuslain 13 §:n 1 momentin mukaan opetus- ministeriön asetuksella säädetään tutkinnois- ta, jotka voidaan suorittaa näyttötutkintoina.
Aikuiskoulutuslain tarkoituksena on ylläpi- tää ja kohottaa aikuisväestön ammatillista osaamista, antaa opiskelijoille valmiuksia it- senäisen ammatin harjoittamiseen, kehittää työelämää ja edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää tutkintojen tai niiden osien suorittamista.
Aikuiskoulutuslain 3 §:n mukaan tutkin- noissa ja koulutuksessa tulee ottaa erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Näyttötutkinto- ja tulee suunnitella ja järjestää yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa.
Opetushallitus päättää aikuiskoulutuslain 13 §:n 2 momentin mukaan tutkintojen pe- rusteista. Tutkintojen perusteissa määritel- lään tutkinnossa vaadittava ammattitaito, tut- kinnon osat ja mahdollisesti niistä muodos- tuvat osaamisalat, ammattitaidon osoittamis- tavat sekä tutkinnon arvioinnin yleiset perus- teet. Ammattitutkintojen perusteissa ammat- titaitovaatimukset on pyritty määrittelemään sellaisiksi, että henkilö, jolla on alan perus- koulutus tai muulla tavoin hankitut sitä vas- taavat tiedot ja taidot sekä täydentäviä ja sy- ventäviä opintoja ja noin kolmen vuoden työkokemus, pystyy suoriutumaan kyseisestä ammattitutkinnosta. Erikoisammattitutkinnon suorittamiseksi tarvitaan alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja taidot sekä noin viiden vuoden työkokemus.
Ammattikorkeakouluissa suoritettavat tut- kinnot
Ammattikorkeakoululain (351/2003) 18 §:n 1 momentin mukaan ammattikorkea- koulussa voidaan suorittaa ammattikorkea- koulututkintoja ja ylempiä ammattikorkea- koulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkin- not ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ylempiä kor- keakoulutukintoja.
Ammattikorkeakouluista annetun valtio- neuvoston asetuksen (352/2003) 3 §:n 1 mo- mentin mukaan ammattikorkeakoulututkin- not ovat ammattikorkeakoulun perustutkinto- ja. Ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluu perus- ja ammattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja, ammattitaitoa edistävää harjoittelua sekä opinnäytetyö.
Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen yleisenä tavoitteena on valtioneu- voston asetuksen 7 §:n mukaan antaa opiske- lijalle laaja-alaiset käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä niiden teoreettiset perusteet asianomaisen alan asiantuntijatehtävissä toi- mimista varten, edellytykset asianomaisen alan kehityksen seuraamiseen ja edistämi- seen, valmiudet jatkuvaan koulutukseen, riit- tävä viestintä- ja kielitaito sekä asianomaisen alan kansainvälisen toiminnan edellyttämät valmiudet.
Perusopintojen tavoitteena on antaa opiske- lijalle laaja-alainen yleiskuva asianomaisen tehtäväalueen asemasta ja merkityksestä yh- teiskunnassa, työelämässä ja kansainvälisesti, perehdyttää opiskelija asianomaisen tehtävä- alueen yleisiin teoreettisiin perusteisiin ja viestintään sekä antaa opiskelijalle sellainen suomen ja ruotsin kielen taito, joka vaaditaan korkeakoulututkintoa edellyttävään virkaan kaksikielisellä virka-alueella ja joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen sekä sellainen yhden tai kahden vieraan kielen kirjallinen ja suul- linen taito, joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeel- linen.
Ammattiopintojen tavoitteena on perehdyt- tää opiskelija asianomaisen ammatillisen teh- täväalueen keskeisiin ongelmakokonaisuuk- siin ja sovellutuksiin sekä niiden tieteellisiin tai taiteellisiin perusteisiin siten, että opiske- lija valmistuttuaan kykenee itsenäisesti työs- kentelemään tehtäväalueen asiantuntijatehtä- vissä ja yrittäjänä sekä osallistumaan työyh- teisön kehittämiseen.
Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopinto- jen kannalta keskeisiin käytännön työtehtä- viin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Opinnäytetyön tavoitteena on puolestaan kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan
ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asi- antuntijatehtävässä.
Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluu ammattikorkea- kouluista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan syventäviä am- mattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja ja opinnäytetyö. Ylempään ammattikorkeakou- lututkintoon johtavien opintojen yleisiä ta- voitteita ovat: 1) antaa opiskelijalle työelä- män kehittämisen edellyttämät laajat ja sy- välliset tiedot asianomaiselta alalta sekä tar- vittavat teoreettiset tiedot asianomaisen alan vaativissa asiantuntija- ja johtamistehtävissä toimintaa varten; 2) antaa opiskelijalle syväl- linen kuva asianomaisesta alasta, asemasta työelämässä ja yhteiskunnallisesta merkityk- sestä sekä valmius asianomaisen alan tutki- mustiedon ja ammattikäytännön kehityksen seuraamiseen ja erittelyyn; 3) antaa opiskeli- jalle valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja jatkuvaan oman ammattitaidon kehittämi- seen; 4) antaa opiskelijalle työelämässä vaa- dittava hyvä viestintä- ja kielitaito; sekä 5) antaa opiskelijalle kansainvälisen vuorovai- kutuksen ja ammatillisen toiminnan edellyt- tämät valmiudet.
Syventävien opintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle mahdollisuus syventää teorian soveltamista käytäntöön, analyyttisiä taitoja, projektin johtamisen sekä tutkimus- ja kehi- tystyöhön osallistumisen taitoja ja sosiaalisia taitoja. Opinnäytetyön tavoitteena on puoles- taan kehittää ja osoittaa kykyä soveltaa tut- kimustietoa ja käyttää valittuja menetelmiä työelämän ongelmien erittelyyn ja ratkaise- miseen sekä valmiutta itsenäiseen vaativaan asiantuntijatyöhön.
Yliopistoissa suoritettavat tutkinnot
Yliopistolain (558/2009) 7 §:n 1 momentin mukaan yliopistoissa voidaan suorittaa alem- pia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatko- tutkintoja. Ylempi korkeakoulututkinto suori- tetaan alemman korkeakoulututkinnon tai sitä vastaavan koulutuksen jälkeen. Tieteellinen, taiteellinen ja ammatillinen jatkotutkinto suo- ritetaan ylemmän korkeakoulututkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan koulutuksen jälkeen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvissa yliopistoissa suoritettavista tut- kinnoista säädetään yliopistojen tutkinnoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (794/2004). Alempaan korkeakoulututkin- toon johtava koulutus perustuu tutkimukseen tai taiteelliseen toimintaan sekä alan amma- tillisiin käytäntöihin. Alempaan korkeakoulu- tutkintoon johtavan koulutuksen tulee antaa opiskelijalle tutkintoon kuuluvien pää- ja si- vuaineiden tai niihin rinnastettavien kokonai- suuksien taikka koulutusohjelmaan kuuluvi- en opintojen perusteiden tuntemus sekä edel- lytyksen alan kehityksen seuraamiseen, val- miudet tieteelliseen ajatteluun ja tieteellisiin työskentelytapoihin tai taiteellisen työn edel- lyttämät tiedolliset ja taidolliset valmiudet sekä edellytykset ylempään korkeakoulutut- kintoon johtavaan koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen, edellytykset soveltaa hankki- maansa tietoa työelämässä sekä riittävä vies- tintä- ja kielitaito.
Alempaan korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voi kuulua perus- ja aineopintoja, kieli- ja viestintäopintoja, monitieteisiä opin- tokokonaisuuksia, muita opintoja sekä asian- tuntijuutta kehittävää harjoittelua. Tutkintoon sisältyy vähintään kuuden ja enintään kym- menen opintopisteen laajuinen opinnäyte.
Ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tulee antaa opiskelijalle pääai- neen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden hyvä tuntemus ja sivuaineiden perusteiden tuntemus taikka koulutusohjelmaan kuuluvi- en syventävien opintojen hyvä tuntemus, valmiudet tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen tai edellytyksen itsenäiseen ja vaativaan taiteelliseen työhön, valmiudet toimia työelämässä oman alansa asiantuntijana ja kehittäjänä, valmiudet tie- teelliseen tai taiteelliseen jatkokoulutukseen sekä hyvä viestintä- ja kielitaito.
Ylempään korkeakoulututkintoon voi yli- opistojen tutkinnoista annetun valtioneuvos- ton asetuksen 15 §:n 1 momentin mukaan kuulua perus- ja aineopintoja sekä syventäviä opintoja, kieli- ja viestintäopintoja, monitie- teisiä opintokokonaisuuksia, muita opintoja sekä asiantuntijuutta syventävää harjoittelua.
Tutkintoon sisältyy vähintään 20 ja enintään 40 opintopisteen laajuinen opinnäyte.
Tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteena on ensinnäkin, että opiskelija pe-
rehtyy syvällisesti omaan tutkimusalaansa ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen sekä saavuttaa valmiudet tutkimusalansa piirissä itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tie- teellistä tietoa. Toiseksi tavoitteena on, että opiskelija perehtyy hyvin oman alansa kehi- tykseen, perusongelmiin ja tutkimusmene- telmiin. Kolmantena tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa sellaisen yleisen tieteen- teorian ja tutkimusalaansa liittyvien muiden tieteenalojen tuntemuksen, joka mahdollistaa niiden kehityksen seuraamisen.
Taideteollisella alalla jatkokoulutuksen ta- voitteena voi edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi olla myös, että opiskelija saavuttaa valmiudet luoda itsenäisesti taiteellisen to- teuttamisen menetelmiä tai korkeat taiteelli- set vaatimukset täyttäviä tuotteita ja suorittei- ta. Kuvataidealalla, musiikin alalla sekä teat- teri- ja tanssialalla jatkokoulutuksen tavoit- teena voi puolestaan olla edellä mainittujen tavoitteiden ohella tai sijasta, että opiskelija saavuttaa valmiudet luoda itsenäisesti taiteel- lisen toteuttamisen menetelmiä tai korkeat taiteelliset vaatimukset täyttäviä tuotteita tai suoritteita.
Lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot ovat yli- opistojen tieteellisiä ja taiteellisia jatkotutkin- toja. Yliopistojen tutkinnoista annetun val- tioneuvoston asetuksen 22 §:n mukaan tohto- rin tutkinnon suorittamiseksi jatkokoulutuk- seen otetun opiskelijan tulee suorittaa jatko- koulutuksen opinnot, osoittaa tutkimusalal- laan itsenäistä ja kriittistä ajattelua sekä laatia väitöskirja ja puolustaa sitä julkisesti. Kuva- taidealalla, musiikin alalla, taideteollisella alalla sekä teatteri- ja tanssialalla jatkokoulu- tukseen otettu opiskelija voi väitöskirjan laa- timisen sijaan antaa yliopiston määräämät julkiset opin- ja taidonnäytteet.
Lisensiaatin tutkinnon voi jatkokoulutuk- seen otettu opiskelija suorittaa, kun hän on suorittanut yliopiston määräämän osan jatko- koulutukseen kuuluvista opinnoista ja tutkin- toon mahdollisesti sisältyvän erikoistumis- koulutuksen (erikoispsykologin, erikoispuhe- terapeutin, proviisorin tai erikoissosiaalityön- tekijän erikoistumiskoulutuksen taikka ter- veydenhuollon luonnontieteellisen erikois- tumiskoulutuksen). Lisensiaatin tutkintoon kuuluu osana lisensiaatintutkimus, jossa opiskelija osoittaa hyvää perehtyneisyyttä
tutkimusalaansa sekä valmiutta itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä. Musiikin alalla sekä teatteri- ja tanssialalla lisensiaatin tutkintoon voi kuulua lisensiaatin tutkimuksen sijasta myös julkiset opin- ja taidonnäytteet.
Puolustushallinnon ja Rajavartiolaitoksen tutkinnot
Sotatieteellisiä tutkintoja ovat Maanpuolus- tuskorkeakoulusta annetun lain (1121/2008) 6 §:n mukaan sotatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnot sekä yleisesikuntaupsee- rin tutkinto ja sotatieteiden tohtorin tutkinto, jotka ovat jatkotutkintoja. Sotatieteiden kan- didaatin ja maisterin tutkinnot ovat korkea- koulututkintojen järjestelmästä annetun ase- tuksen (464/1998) mukaan alempia ja ylem- piä korkeakoulututkintoja ja siten rinnastet- tavissa yliopistoissa suoritettuihin tutkintoi- hin. Sotatieteellisten tutkintojen tavoitteista ja laajuuksista sekä opintojen rakenteesta ja muista opintojen perusteista säädetään Maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa val- tioneuvoston asetuksessa (1124/2008).
Puolustushallinnon alalla järjestetään run- saasti tutkintojärjestelmän ulkopuolista kou- lutusta. Puolustusvoimien koulutusjärjestel- mä muodostuu palkatun henkilöstön ja ase- velvollisten koulutusjärjestelmästä. Puolus- tusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella ei ole ammatillisten tutkintojen anto-oikeutta, min- kä vuoksi ammatilliset opinnot luokitellaan täydennyskoulutukseksi. Maanpuolustuskor- keakoulussa tällaiseen täydennyskoulutuk- seen kuuluvat muun muassa esiupseerikurssi ja ylemmän päällystön kurssi sekä erilaiset henkilöstöalan kurssit.
Aliupseerien sotilasammatillisesta koulu- tuksesta vastaavat puolustushaarakoulut. So- tilasammatilliset opinnot muodostuvat kah- desta opintokokonaisuudesta, perustason opinkokonaisuudesta ja keskitason opintoko- konaisuudesta. Perustasolla toimitaan puolus- tusvoimien työympäristön vaatimusten ja työyhteisön normien sekä ohjeiden edellyt- tämällä tavalla tehden tavoitteiden saavutta- miseen liittyviä valintoja omien taitojensa ja työnantajan kanssa yhdessä asetettujen ta- voitteiden mukaisesti. Sotilasammatillinen opintokokonaisuus edustaa keskitasoa. Kes-
kitasolla käytetään itsenäisesti ja laajasti syn- tynyttä kokemustietoa ja hyödynnetään asi- antuntijatietoa työtä tehtäessä sekä muita koulutettaessa ja ohjatessa. Lisäksi toteute- taan itsenäisesti päivittäistä tehtävää kehitys- keskusteluissa määritetyn tavoitteen mukai- sesti sekä arvioidaan ja dokumentoidaan ta- voitteen mukaista toimintaa jatkuvan arvi- oinnin periaatteiden mukaisesti.
Sotilasammatilliset mestariopinnot edusta- vat puolestaan mestaritasoa. Mestaritasolla hallitaan oma johtamis- ja kouluttamistapa halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi sekä asetetaan joukon suorituskyvyn mukaisia ta- voitteita ja ohjataan joukkoa aktiivisesti ta- voitteiden suuntaan. Lisäksi suunnitellaan ja arvioidaan työyhteisön toimintaa. Mestarita- solla vastataan ihmisten, asioiden ja voima- varojen ohjaamisesta, koordinoinnista ja joh- tamisesta.
Raja- ja merivartiokoulussa voidaan raja- laitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 25 §:n 1 momentin mukaan antaa Rajavartio- laitoksen virkaan kelpoisuusvaatimukseksi säädettyä koulutusta sekä täydennys- ja eri- koiskoulutusta rajavartiolaitoksen henkilö- kunnalle ja muille henkilöille. Upseeriensa koulutuksessa Rajavartiolaitos tukeutuu Maanpuolustuskorkeakouluun. Raja- ja me- rivartiokoulussa voidaan kuitenkin järjestää Maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa val- tioneuvoston asetuksessa tarkoitettua upsee- rin koulutusohjelmaan, jatko-opintoihin tai täydennyskoulutukseen kuuluvaa opetusta ra- javartiolaitoksen toimialalla se mukaan kuin Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa asiasta erikseen sovitaan. Rajavartiolaitoksesta anne- tun valtioneuvoston asetuksen (651/2005) 39
§:n mukaan Raja- ja merivartiokoulussa voi- daan antaa rajavartijan perus-, jatko- ja täy- dennyskoulutusta, opistoupseerin jatko- ja täydennyskoulutusta, upseerin koulutusoh- jelmaan ja jatkotutkintoon kuuluvaa rajavar- tioalan opetusta sekä rajavartiolaitoksessa tarpeellista täydennys- ja erikoiskoulutusta.
Rikosseuraamusalan tutkinnot
Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain (1316/2006) 6 §:n 1 momentin mukaan koulutuskeskus antaa vankeinhoi- toalan ammatilliseen tutkintoon johtavaa
koulutusta. Rikosseuraamusalan koulutus- keskuksesta annetun valtioneuvoston asetuk- sen (1448/2006) 6 §:n mukaan Rikosseu- raamusalan koulutuskeskuksessa järjestettävä ammatillinen tutkinto on vankeinhoidon pe- rustutkinto. Se antaa ammatillisen koulutuk- sen vankeinhoitoalan ohjaus- ja valvontateh- täviin (vanginvartijan virka). Pääsyvaatimuk- sena vankeinhoidon perustutkintoon johta- vaan koulutukseen on Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 9 §:n mu- kaan toisen asteen tutkinto.
Vankeinhoidon perustutkintoon johtavien opintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä nii- den teoreettiset perusteet vankeinhoidon oh- jaus- ja valvontatehtävissä toimimista varten.
Lisäksi tavoitteena on antaa opiskelijalle edellytykset rikosseuraamusalan kehityksen seuraamiseen ja edistämiseen, yleiskuva vankeinhoidon asemasta ja merkityksestä yh- teiskunnassa, valmiudet jatkuvaan koulutuk- seen sekä riittävä viestintä- ja kielitaito.
Ammattikorkeakoulututkintoon johtavan rikosseuraamusalan koulutuksen järjestää Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan Laurea-ammattikorkeakoulu yhteistyössä koulutuskeskuksen kanssa. Tässä koulutuk- sessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä am- mattikorkeakoululaissa ja sen nojalla sääde- tään.
Poliisialan tutkinnot
Poliisialan tutkintoja ovat poliisin perustut- kinto, poliisialipäällystötutkinto ja poliisi- päällystötutkinto. Poliisikoulutuksesta anne- tun lain (68/2005) 1 §:n 2 momentin mukaan poliisiammattikorkeakoulu vastaa poliisin valtakunnallisen koulutuksen järjestämisestä ja tutkimustoiminnasta. Poliisiammattikor- keakoulu vastaa poliisin perus- ja jatkokoulu- tuksesta sekä järjestää tutkintoihin liittyvää koulusta, ammatillisia erikoistumisopintoja, laadun kehittämiseen liittyvää koulutusta se- kä muuta turvallisuusalan koulutusta.
Poliisin perustutkintokoulutuksen tavoit- teena on, että opiskelija ymmärtää poliisin roolin valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpi-
täjänä. Tavoitteena on, että koulutuksen käy- nyt kykenee suoriutumaan valvonnan, häly- tystoiminnan, rikostorjunnan sekä lupahal- linnon tehtäväalueilla. Hän tuntee myös en- nalta estävän toiminnan merkityksen kaikes- sa poliisin toiminnassa ja on sisäistänyt polii- sitoiminnan päämäärät ja eettiset periaatteet.
Koulutuksen suorittaneella tulee lisäksi olla ajan vaatimusten mukainen ammattitaito ja valmiudet kehittää ammattitaitoaan sekä ede- tä urallaan asiantuntijaksi tai esimieheksi.
Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa opiske- lijan yleisiä työelämävalmiuksia. Poliisin pe- rustutkinto muodostuu perusopinnoista ja ammattiopinnoista sekä päättötyöstä.
Poliisin perustutkintokoulutukseen valitta- van tulee olla poliisikoulutuksesta annetun lain 6 §:n 2 momentin mukaan vähintään toi- sen asteen tutkinnon suorittanut.
Poliisialipäällystötutkinnon yleisenä tavoit- teena on, että opiskelija saavuttaa esimies- työn ja johtamisen osaamisalueilta sellaisen taito- ja tietopohjan, jolle esimiehenä toimi- minen voi rakentua poliisin päivittäistyön johtamistilanteissa, erilaisissa vuorovaikutus- tilanteissa ja esimiehenä kehittymisen yhtey- dessä. Yksittäisten opintomoduulien erityis- tavoitteina on, että opiskelija saavuttaa sellai- sen tieto- ja taitopohjan, että se antaa perus- tan esimiehenä toimimiselle poliisin operatii- visissa tilanteissa kenttäjohtajina, kenttäryh- män johtajina tai tutkintaryhmän johtajina tai näiden varajohtajina. Poliisialipäällystötut- kinnon opintoihin kuuluvat pakolliset opin- not, valinnaiset opinnot ja tutkielma.
Poliisialipäällystötutkintokoulutukseen hy- väksyttävällä poliisilla pitää olla ennen haku- ajan alkamista työkokemusta poliisitehtävistä vähintään kaksi vuotta poliisin perustutkin- non suorittamisen jälkeen.
Poliisiammattikorkeakoulussa voi suorittaa myös poliisipäällystötutkinnon, joka on po- liisialan ammattikorkeakoulututkinto ja joka kuuluu opetushallinnon alaiseen tutkintojär- jestelmään. Tutkinnon ja siihen liittyvän ope- tuksen osalta noudatetaan poliisikoulutukses- ta annetun lain lisäksi soveltuvin osin, mitä ammattikorkeakoululaissa tai sen nojalla säädetään.
Pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan tutkin- not
Pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan tut- kinnoista säädetään Pelastusopistosta anne- tussa laissa (607/2006) ja Pelastusopistosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (658/2006). Pelastusopiston tehtävänä on muun muassa antaa pelastustoimen ja hätä- keskustoiminnan ammatillista peruskoulutus- ta ja pelastustoimen päällystön ammattikor- keakoulututkintoon johtavaa koulutusta.
Pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan tut- kintoja ovat pelastajatutkinto, alipäällystötut- kinto ja hätäkeskuspäivystäjätutkinto. Pelas- tusalan koulutusta annetaan myös ammatti- korkeakoulussa. Pelastustoimen päällystön koulutuksen järjestää Savonia-ammattikor- keakoulu yhteistyössä Pelastusopiston kans- sa. Koulutuksessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä ammattikorkeakoululaissa ja sen nojalla säädetään.
Pelastusopisto hyväksyy Pelastusopistosta annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaan ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulutusta varten opetussuunnitelman, jossa määritel- lään muun muassa opintojen enimmäisaika ja laajuus opintopisteinä, opetuksen tavoitteet ja ydinsisällöt, opetuksen ja opiskelun yleiset järjestelyt sekä opiskelijoiden arvioinnin pe- rusteet. Ammatilliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen sisältyy Pelastusopistosta anne- tun lain 14 §:n 2 momentin mukaan ammatil- lisia opintoja ja niitä tukevaa harjoittelua se- kä ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia ja ammattitaitoa täydentäviä yleisiä opintoja.
Pelastajatutkinnon tavoitteena on, että tut- kinnon suorittaneet ovat sisäistäneet pelastus- toimen ja terveydenhuollon arvomaailman, pelastajan ammatissa toimimisen edellytyk- set ja ovat valmiita kehittämään työtään ja omaa ammattitaitoaan muuttuvassa ja kehit- tyvässä toimintaympäristössä. Tutkinnon suorittaneiden tulee osata suunnitella ja to- teuttaa valistusta, neuvontaa ja kansalaisten turvallisuuskoulutusta sekä suorittaa asuinra- kennusten ja niihin rinnastettavien kiinteistö- jen palotarkastuksia. Lisäksi heidän tulee tie- tää ja osata pelastustoiminnan perusteet, osa- ta toimia pelastusyksikön jäseninä onnetto- muustilanteissa sekä tuntea pelastusyksikön johtamisen periaatteet. Tutkinnon suoritta- neiden tulee hallita ensihoidon perusteet,
kyetä toimimaan perustason sairaankuljetta- jana sekä pelastusyksikön jäsenenä lääkinnäl- lisissä pelastustehtävissä. He tuntevat myös omatoimisen varautumisen ja yleisen väes- tönsuojelun perusteet ja vapaaehtoisen palo- kuntatoiminnan perusteet ja ovat valmiita hyvään yhteistoimintaan vapaaehtoisen ja si- vutoimisen henkilöstön sekä muiden sidos- ryhmien kanssa.
Alipäällystötutkinto on niin sanottu lä- hiesimiestutkinto. Sen painopistealueet ovat henkilöstöjohtaminen, pelastustoiminnan johtaminen ja onnettomuuksien ehkäisy.
Tutkinnon tavoitteena on, että tutkinnon suo- rittaneet ymmärtävät tavoitteellisen onnetto- muuksien ehkäisytyön merkityksen pelastus- laitoksen turvallisuustyössä sekä tietävät ja hallitsevat alipäällystöltä edellytettävät on- nettomuuksien ehkäisyn erilaiset toimintata- vat. Lisäksi he osaavat kannustaa ja motivoi- da työvuoronsa henkilöstöä onnettomuuksien ehkäisyyn ja ovat valmiita kehittämään omaa onnettomuuksien ehkäisyn osaamistaan tule- valla työurallaan. Tutkinnon suorittaneiden tulee lisäksi osata suunnitella ja johtaa pelas- tusyksikön ja pelastusjoukkueen toimintaa onnettomuustilanteessa ja olla valmiita kehit- tämään omaa osaamistaan pelastustoiminnan johtajana. Heidän tulee edelleen kyetä toi- mimaan pienen paloaseman päällikkönä (vas- tuuhenkilönä) sekä pelastuslaitoksen toimi-/
toiminta-alueen vastuullisissa erityistehtävis- sä.
Hätäkeskuspäivystäjätutkinnon tavoitteena on valmentaa opiskelija hätäilmoitusten ko- konaisvaltaiseen käsittelyyn hätäpuhelun vastaanotosta asiakkaiden ohjaamiseen ja neuvontaan. Tavoitteena on, että tutkinnon suorittaneet tuntevat hätäkeskuksen, pelastus- toimen, poliisin, sosiaali- ja terveydenhuol- lon viranomaisten toimintaa velvoittavat ja ohjaavat arvot ja säädökset. Heidän tulee hal- lita pelastustoimen, poliisin, sosiaali- ja ter- veydenhuoltoviranomaisten tehtävien piirteet ja niihin liittyvät riskinarviot hankittujen ta- pahtumatietojen perusteella sekä osata huo- mioida viranomaisten työturvallisuuteen ja yhteistoimintatehtäviin liittyvät toimenpiteet.
Tutkinnon suorittaneiden tulee edelleen halli- ta hätäkeskuspäivystäjän työn vaatimien lait- teiden käyttö ja työn vaatima teoreettinen ja eettinen tausta sekä työn suorittamiseksi vaa- dittavat sovellukset. Heidän tulee osata koh-
data kriisissä oleva ihminen sekä ymmärtää psyykkisen kriisi- ja jälkihoidon merkitys.
Tutkintojärjestelmää täydentävät osaamisko- konaisuudet
Nykyisessä koulutusjärjestelmässä on tar- jolla opintokokonaisuuksia, jotka tuottavat laajaa osaamista, mutta eivät kuulu voimassa olevaan tutkintojärjestelmään. Tällaisina voi- daan pitää muun muassa kelpoisuus- ja päte- vyysvaatimuksiin liittyviä ja osaamisen ke- hittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtääviä osaamiskokonaisuuksia sekä eri- tyispätevyyksiin johtavia koulutuksia.
Kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksiin liittyvät osaamiskokonaisuudet
Tietyt osaamis- ja opintokokonaisuudet ovat kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksina tie- tyssä ammatissa tai tehtävässä toimimiseen.
Tällöin on kyse säännellystä ammatista. Sillä tarkoitetaan ammattia tai tehtävää, jonka har- joittamiseen edellytetään laissa tai asetukses- sa määriteltyä tiettyä koulutusta. Joissakin ti- lanteissa kelpoisuuden tai pätevyyden voi tuottaa tietty laaja koulutuskokonaisuus, joka tuottaa tietyn osaamisen. Tällöin ei edellytetä tietyn tutkinnon suorittamista. Säänneltyjä ammatteja ovat esimerkiksi opettaja, sosiaali- työntekijä, nosturinkuljettaja, panostaja ja sukeltaja sekä eräät kirkolliset virat ja soti- lasvirat. Ammatinharjoittamista säännellään laajasti erityisesti sosiaali- ja terveydenhuol- lossa.
Osaamisen kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtäävät osaamiskokonaisuu- det
Osaamisen kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtäävät osaamiskokonaisuu- det ovat vakiintuneita, yleisesti tunnettuja ja laajasti suoritettavia osaamiskokonaisuuksia, joiden kautta täydennetään, päivitetään tai laajennetaan jo aiemmin hankittua osaamista.
Erityisesti korkeakoulutuksen yhteydessä on eri hallinnonaloilla tarjolla runsaasti erilaisia PD-opintoja (professional development), jot- ka liittyvät oman osaamisen kehittämiseen.
Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa ammatillisia erikoistumisopintoja, jotka ovat ammattikorkeakoulututkintoon pohjautuvia laajoja täydennyskoulutusohjelmia. Yliopis- tojen erikoistumisopinnot ovat tutkintojärjes- telmää täydentäviä, ammatillista kehittymistä edellyttäviä opintoja, joita yliopistot järjestä- vät korkeakoulututkinnon suorittaneille tai muille riittävät opiskeluvalmiudet omaaville.
Ammatillisen peruskoulutuksen yhteydessä opiskelijalle voidaan järjestää ammatilliseen opetukseen läheisesti liittyvää muuta toimin- taa, muun muassa erilaisia ammatilliseen koulutukseen valmistavia ja valmentavia koulutuksia. Niitä ovat ammatilliseen perus- koulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus (ammattistartti), vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus, maahanmuutta- jien ammatilliseen peruskoulutukseen val- mistava koulutus sekä kotitalousopetus.
Erilaiset tietokoneen ajokortit ovat vakiin- tunut ilmiö työelämässä ja niitä suoritetaan runsaasti. Tietokoneisiin ja tietotyöhön liitty- vien ajokorttien tunnettuus kansallisesti ja vertailtavuus kansainvälisesti on hyvä.
Yleiset kielitutkinnot ovat aikuiskuisille suunnattuja kielitaitotutkintoja. Tutkinnot mittaavat kielen osaamista sellaisissa käytän- nön tilanteissa, joissa aikuinen joutuu puhu- maan, kuuntelemaan, kirjoittamaan tai luke- maan jotain vierasta kieltä joko Suomessa tai ulkomailla.
Kansanopistot järjestävät pitkäkestoista koulutusta. Ne parantavat opiskelijoiden työ- elämäosaamista ja ammatillista pätevyyttä.
Kansanopistot laativat itse vapaan sivistys- työn koulutusohjelmien tavoitteet ja sisällöt ja luokittelevat koulutuksensa ammatillissi- vistäväksi omaehtoiseksi aikuiskoulutuksek- si. Osa kansanopistoista on suunnannut kou- lutustaan erityistä tukea tarvitseville opiskeli- jaryhmille.
Varusmiespalveluksen aikana suoritetaan sotilaan tutkinto. Lisäksi varusmiespalveluk- sen aikana on mahdollista suorittaa aliupsee- rikurssi, reserviupseerikurssi sekä johtaja- ja kouluttajakoulutus. Varusmiespalveluksen aikana järjestetään myös erilaisia kursseja, joiden kautta osa varusmiehistä saa muun muassa sotilaskuljettajan, räjäyttäjän tai su- keltajan pätevyyden.
Korkeakoulutettujen erityispätevyydet
Aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen (AKKU) osana toimineen, korkeakoulujen aikuiskoulutusta käsitelleen opetusministeri- ön työryhmän (OPM 2008:38) mukaan kor- keakoulutettujen erityispätevyydellä tarkoite- taan ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa suoritettavaa korkeakoulututkinnon jälkeen hankittavaa työelämän kannalta tarpeellista laajaa osaamiskokonaisuutta. Työryhmän mukaan erityispätevyydet luodaan työelämän lähtökohdista ja niillä tulee olla pitkäkestoi- nen tarve työelämässä.
Työryhmän mukaan korkeakoulutettujen erityspätevyyksiä suunnataan sellaiseen pe- rusteelliseen osaamisen kehittämiseen, joka edellyttää laaja-alaista ja syvällistä oppimista ja kouluttautumista. Erityispätevyyksiin tar- vittavan osaamisen voi hankkia monilla kou- lutus- ja oppimistavoilla. Tämän vuoksi eri- tyispätevyyksiin kuuluvat näytöt, jotka mah- dollistavat niiden suorittamisen osaamisen hankkimistavasta riippumatta ja tukevat työs- sä oppimista. Korkeakoulut vastaavat erityis- pätevyyksien kuvaamisesta, vastaanottavat näytöt ja myöntävät todistukset.
Erityispätevyyksien kaltaisia osaamiskoko- naisuuksia ovat esimerkiksi sosiaali- ja ter- veydenhuollon ammattijärjestöjen hyväksy- mät, tiettyyn tehtäväkokonaisuuteen rajatut ammattiosaamiset, joihin johtaa tarkoin mää- ritelty koulutus. Tällaisia ovat muun muassa ensihoidon, kivunhoidon ja unilääketieteen erityispätevyydet.
2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulko- maiden ja EU:n lainsäädäntö Tutkintojen kansainväliset luokitukset
Tutkintojen kansainvälisten luokittelujen tarkoituksena on muun muassa palvella tilas- tointia, koulutusviranomaisia ja työvälitystä sekä helpottaa ammatillista ja akateemista liikkuvuutta ja tutkintojen tunnustamista.
Tutkintojen luokittelujärjestelmät voivat olla koulutustaso-, koulutusaste-, koulutusala-, ammatti- tai esimerkiksi pätevyystasokohtai- sia.
ISCED
ISCED (International Standard Classifica- tion of Education) on UNESCOn kansainvä- linen koulutusluokitus, joka on kehitetty en- sisijassa tilastollisia tarkoituksia varten. Luo- kitukseen sisältyvät seuraavat luokitusmuut- tujat: koulutusala, koulutusaste, sijoittumis- tavoite, suuntautuminen, kansallinen tutkin- torakenne ja suunniteltu kesto. ISCED-tasoja on nollasta (esiaste) kuuteen (tutkijakoulu- tusaste).
ISCED:in taso 1 on alempaa perusastetta, johon Suomessa katsotaan kuuluvan perus- opetuksen vuosiluokat 1—6. Taso 2 kuva ylempää perusastetta, johon kuuluvat perus- opetuksen vuosiluokat 7—9. Keskiastetta kuvaavalle tasolle 3 sijoittuvat lukio ja yliop- pilastutkinnot, ammatilliset perustutkinnot ja ammattitutkinnot. Erikoisammattitutkinnot sijoittuvat tasolle 4. Korkea-asteen koulutus- ta kuvaava taso 5 on jaettu kahteen alaluok- kaan. Luokkaan 5 A (korkeakouluasteen kou- lutus) käsittää ammattikorkeakoulututkinnot sekä alemmat ja ylemmät korkeakoulututkin- not. Taso 5 B (alimman korkea-asteen koulu- tus) viittaa tutkintorakenteesta poistuneisiin ammatillisen opistoasteen tutkintoihin. Taso 6 (tutkijakoulutusaste) käsittää jatkotutkinto- na suoritettavat lisensiaatin ja tohtorin tut- kinnot.
ISCED-luokitusta ollaan parhaillaan tarkis- tamassa. Uudesta luokitusehdotuksesta jär- jestetään globaali konsultaatio kesä- syyskuussa 2010. Luokitusehdotuksessa luo- kitusta on kehitetty niin, että se ottaa aiempaa paremmin huomioon sekä virallisen koulu- tuksen että epävirallisen oppimisen. Koulu- tuspituuden ja jatko-opintokelpoisuuden ohella luokittelussa pyritään huomioimaan myös hankitut taidot. Ehdotettu ISCED- luokitus sisältää aiempien 1—6 tasojen ase- mesta tasot 1—8 ja myös tason 0 (varhais- lapsuudessa annettu opetus/koulutus). Ehdo- tuksessa toisen asteen jälkeiseen koulutuk- seen on luotu uusi rakenne (tasot 5—8), ja kaikkien tasojen määrittelyjä on muokattu.
Uusi ISCED-luokitus on tarkoitus hyväksyä alkuvuodesta 2011.
Ammattipätevyysdirektiivin pätevyysluokat Euroopan yhteisöllä on useita direktiivejä, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa saadun ammattipätevyyden tai koulutuksen tunnus- tamista. Ammattipätevyyden tunnustamisesta annettu direktiivi (2005/36/EY) kokoaa yh- teen aiemmat kolme tunnustamisjärjestel- mää: ammattikokemuksen tunnustamiseen perustuvan järjestelmän, koulutuksen vä- himmäisvaatimusten yhdenmukaistamiseen perustuvan tunnustamisjärjestelmän ja ylei- sen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän.
Tietyn ammatin harjoittaminen tai oikeus määrätyn ammattinimikkeen käyttöön voi Suomen lainsäädännön mukaan edellyttää määrättyä koulutusta. Ulkomailla koulutuk- sen saaneen henkilön kelpoisuudesta, oikeu- desta harjoittaa ammattia tai käyttää suoma- laista ammattinimikettä päättävät suomalaiset viranomaiset. Jos kyseessä on EU- tai ETA- valtion kansalainen ja tutkinto on suoritettu EU- tai ETA-valtiossa, sovelletaan ammatti- pätevyyden tunnustamisessa ammattipäte- vyysdirektiiviin perustuvaa kansallista lain- säädäntöä.
Ammattipätevyysdirektiivin mukaan kan- salliset koulutusjärjestelmät on tunnustamis- mekanismin määrittelemiseksi jaoteltava ta- soihin. Yleisessä tunnustamisjärjestelmässä on viisi pätevyystasoa, joiden määrittelemi- sen keskeisiä kriteerejä ovat koulutuksen ta- so, luonne ja kesto. Ammattipätevyyden tun- nustamiseen oikeuttava tutkinto voi olla yhtä pätevyystasoa alempi kuin se tutkinto, jota vastaanottava jäsenvaltio vaatii. Jos hakijan saaman koulutuksen ja vastaanottavan valti- on vaatiman koulutuksen pituuksissa ja/tai sisällöissä on oleellinen ero, hakijalta voi- daan korvaavana toimenpiteenä vaatia kel- poisuuskokeen tai sopeutumisajan suoritta- mista.
Ammattipätevyysdirektiivi ja eurooppalai- sen tutkintojen viitekehys ovat toisistaan täy- sin erillisiä välineitä eivätkä vaikuta toisiinsa.
Ammattipätevyyden tunnustamispäätökset perustuvat ainoastaan direktiiviin. Direktiivin arviointi on parhaillaan käynnissä.
Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kehittäminen alkoi vuonna 2004, kun jäsen- valtiot, työmarkkinaosapuolet ja muut sidos- ryhmät halusivat saada käyttöön yhteiset puitteet tutkintojen vertailun helpottamiseksi.
Komissio laati EQF:n asiantuntijaryhmän avulla luonnoksen, jossa ehdotettiin kahdek- santasoista, oppimistuloksiin perustuvaa vii- tekehystä (SEC(2005) 957). Komissio muutti ehdotusta 32 osallistujamaan asiantuntijoiden ja eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten esitysten perusteella ja teki tarkistettuun teks- tiin perustuvan ehdotuksen syyskuussa 2006 (KOM(2006) 479 lopullinen). Euroopan par- lamentti ja neuvosto neuvottelivat ehdotuk- sesta vuonna 2007, mikä johti EQF:n viralli- seen hyväksymiseen helmikuussa 2008. Eu- roopan parlamentin ja neuvoston suositus eu- rooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perus- tamisesta elinikäisen oppimisen edistämisek- si (2008/C 111/01) annettiin 23.4.2008 (ns.
EQF-suositus).
EQF-suosituksen mukaan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen avulla kytketään yhteen eri maiden tutkintojärjestelmiä ja hel- potetaan Euroopan eri maissa suoritettavien tutkintojen vertailua ja ymmärtämistä. Viite- kehyksellä on kaksi päätavoitetta: edistää kansalaisten liikkuvuutta maiden välillä ja helpottaa elinikäistä oppimista. Eurooppalai- sen tutkintojen viitekehyksen avulla paranne- taan tutkintojen avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta. Viitekehyksen avulla edistetään myös laajempia elinikäisen oppi- misen tavoitteita ja lisätään työntekijöiden ja oppijoiden työllistettävyyttä, liikkuvuutta ja yhteiskuntaan integroitumista. Lisäksi halu- taan edistää koulutusjärjestelmien nykyai- kaistamista, yhteyksien luomista koulutuksen ja työelämän välille sekä siltojen rakentamis- ta virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen välille. Tavoitteena on edistää myös koke- muksen kautta hankittujen oppimistulosten tunnustamista.
Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen avulla kytketään eri maiden kansallisia tut- kintojärjestelmiä ja tutkintojen viitekehyksiä toisiinsa. EQF:n kahdeksan tasoa kattavat kaikki tutkinnot perustasosta edistyneeseen tasoon. Elinikäisen oppimisen edistäjänä EQF sisältää kaikki yleissivistävän, ammatil-
lisen ja akateemisen koulutuksen tutkintota- sot. Lisäksi viitekehykseen sisältyvät perus- ja jatkokoulutuksessa hankitut tutkinnot.
Kunkin tason pitäisi periaatteessa olla saavu- tettavissa erilaisten koulutus- ja uravalintojen kautta.
EQF:n viitetasot perustuvat oppimistulok- siin, jotka kuvataan tietoina, taitoina ja päte- vyytenä.
Kukin kahdeksasta tasosta on määritelty kuvailemalla oppimistulokset, jotka olennai- sesti liittyvät kyseisen tason tutkintoihin mis- sä tahansa tutkintojärjestelmässä. EQF:ssä keskitytään siihen, mitä tietyn tutkinnon suo- rittanut henkilö tietää, ymmärtää ja pystyy tekemään oppimisprosessin päätteeksi. Suo- situksen mukaan painopisteen siirtäminen oppimistuloksiin mahdollistaa Euroopan koulutusjärjestelmien erojen huomioimisen, koska ainoastaan panostuksiin (esimerkiksi opiskelun kesto) perustuva vertailu on vaike- aa.
EQF on yhdenmukainen Bolognan proses- sin yhteydessä kehitetyn korkeakoulututkin- tojen viitekehyksen kanssa. EQF:n tasojen 5–
8 kuvauksissa viitataan Bolognan prosessin osana sovittuihin korkeakoulutustasojen ku- vauksiin. EQF:n tasokuvaukset eroavat kui- tenkin sanamuodoltaan Bolognan tasokuva- uksista, jotka on laadittu erityisesti korkea- koulutuksen tarpeisiin. Tämä johtuu siitä, et- tä elinikäisen oppimisen viitekehyksenä EQF käsittää myös ammatillisen koulutuksen ja työympäristöt korkeinta tasoa myöten.
Eurooppalainen tutkintojen viitekehys ei korvaa eikä siinä määritellä kansallisia tut- kintojärjestelmiä ja/tai tutkintoja. EQF:ssä ei kuvata yksittäisiä tutkintoja tai yksittäisen henkilön pätevyyksiä. Yksittäiset tutkinnot tulisi sijoittaa soveltuvalle eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tasolle kansallisten tutkintojärjestelmien tai kansallisten viiteke- hysten kautta.
Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen käyttöönotto on vapaaehtoista, mutta suosi- tuksena on, että jäsenmaat kuvailevat vuo- teen 2010 mennessä vastaavuudet kansallis- ten tutkintojärjestelmiensä ja EQF:n välillä joko viittaamalla kansallisissa tutkintotasois- sa EQF:n tasoihin tai kehittämällä tarvittaes- sa kansallisia tutkintojen viitekehyksiä kan- sallisen lainsäädännön ja käytännön mukai- sesti. Jäsenmaiden on lisäksi tarkoitus vuo-
teen 2012 mennessä varmistaa, että jokainen uusi tutkintotodistus, todistus ja Europass- asiakirja sisältää maininnan kyseisen tutkin- non EQF-tasosta.
Lisäksi suositellaan, että jäsenvaltiot nou- dattavat osaamiseen perustuvaa lähestymis- tapaa tutkintojen määrittelyssä ja kuvaukses- sa, edistävät epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamista sekä edistävät ja soveltavat koulutuksen laadunvarmistuksen periaatteita kuvatessaan kansallisten tutkintojärjestelmi- en mukaisia korkea-asteen ja ammatillisen koulutuksen tutkintoja eurooppalaisen tutkin- tojen viitekehyksen mukaan. Lisäksi jäsen- maita kehotetaan nimeämään kansallinen koordinaatiopiste tukemaan ja yhdessä mui- den kansallisten viranomaisten kanssa oh- jaamaan kansallisen tutkintojärjestelmän ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen vä- lisiä suhteita.
Kansallinen tutkintojen viitekehys muissa maissa
Käytännössä kaikki Euroopan unionin maat ovat päättäneet laatia tai edelleen kehittää kansallisia tutkintojen viitekehyksiä, joissa EQF ja sen tarpeet otetaan huomioon. Nope- asti käynnistetty valmistelutyö kaikissa mais- sa osoittaa, että tutkintojen läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden lisääminen on tarpeen ja että EQF:n perusperiaatteet on yleisesti hy- väksytty. Jäsenmaat tekevät keskenään tiivis- tä yhteistyötä. Perusratkaisut vaikuttavat sa- manlaisilta: valmistellaan yksi viitekehys, joka kattaa koko tutkintojärjestelmän. Useis- sa maissa harkitaan kahdeksantasoista viite- kehystä.
Tutkintojen viitekehykset ovat olleet pi- simpään käytössä Britanniassa ja Irlannissa.
Koska ko. maissa tutkintojen viitekehykset ovat olleet käytössä jo vuosia, niiden lähtö- kohta on ollut eri kuin nyt työn alla olevien eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen perustuvien viitekehysten. Britannia ja Irlanti ovat ensimmäisinä maina myös varmistaneet omien viitekehystensä yhteensopivuuden eu- rooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kans- sa. Irlannin ja Britannian lisäksi myös Malta on varmistanut oman viitekehyksensä yh- teensopivuuden eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kanssa. Cedefopin (European
Centre for the Development of Vocational Training) selvityksen mukaan vielä viisi jä- senvaltiota (Saksa, Ranska, Suomi, Portugali ja Kroatia) laatii oman viitekehyksensä yh- teensopivuuden varmistavan raportin vuonna 2010. Vuonna 2011 raportin laatii arviolta 19 jäsenvaltiota (mm. muut Pohjoismaat) ja lo- put 5 sen jälkeen.
Englannissa on kolme tutkintojen viiteke- hystä: Qualifications and Credit Framework (erityisesti ammatillisia tutkintoja varten), National Qualifications Framework (yleissi- vistävä ja ammatillinen koulutus) sekä Fra- mework for Higher Education Qualifications (erityisesti korkea-asteen koulutus). Viiteke- hykset ovat ensisijaisesti koulutusten ja nii- den tuottaman osaamisen vertailua varten, mutta niiden kautta säännellään pitkälti myös tutkintojen myöntämistä.
Skotlannin koko koulutusjärjestelmän kat- tavassa tutkintojen viitekehyksessä on 12 vaativuustasoa.
Irlannin vuonna 2003 käyttöönotetussa tut- kintojen viitekehyksessä on kymmenen ta- soa. Kunkin tason perustana ovat kansallises- ti sovitut tietoja, taitoja ja kompetensseja koskevat standardit, jotka on kuvattu oppi- mistuloksina.
Islannissa opetusministeriö valmistelee yh- dessä oppilaitosten, opettajien ja työelämän kanssa viitekehystä, joka kattaisi kaikki tut- kinnot. Viitekehyksessä on tässä vaiheessa seitsemän tai kymmenen tasoa riippuen siitä mitä viitekehykseen lasketaan mukaan. Taso yksi on leikkikoulu, taso kaksi perusopetuk- sen luokat 1—4, taso kolme koko perusope- tus. Islanti katsoo, että vasta kansallisen vii- tekehyksen tasolta neljä alkaa vastaavuus eu- rooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kans- sa.
Norja aikoo laatia kansallisen tutkintojen viitekehyksen ja opetusministeriö on vuonna 2008 päättänyt sitoa viitekehyksen eurooppa- laiseen tutkintojen viitekehykseen. Korkea- koulututkinnoille on jo oma viitekehys ja muiden koulutustasojen osalta on valmisteltu erillisiä viitekehyksiä. Yhtenäinen koko tut- kintojärjestelmän kattava viitekehys on tar- koitus ottaa käyttöön vuonna 2011.
Ruotsissa valmistellaan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen toimeenpanoa ja asiantuntijatyöryhmä on laatinut ehdotuksen kansalliseksi tutkintojen viitekehykseksi. Eh-
dotuksessa on kahdeksan tasoa, ja se sisältää toistaiseksi osaamiskuvaukset kullekin tasol- le. Osaaminen on jaoteltu tietoihin, valmiuk- siin ja kompetensseihin. Lopullisen esityksen on määrä valmistua vuoden 2010 aikana.
Tanskan tutkinnoista vastaavat ministeriöt ovat hyväksyneet Tanskan kansallisen tutkin- tojen viitekehyksen kesäkuussa 2009. Hy- väksyntää edelsi kolmen vuoden valmistelu- työ. Viitekehyksessä on kahdeksan tasoa joil- le kaikille on kuvattu osaamistulokset kol- men ulottuvuuden kautta (tiedot, tai- dot/valmiudet ja kompetenssit). Tanskan korkeakoulututkinnot sijoittuvat tasoille 5—
8, mutta muilta osin tutkintojen sijoittelu on viitteellinen: yleissivistävät tutkinnot tasoille 1—4 ja ammatilliset koulutukset tasoille 2—
5. Tutkintojen sijoittelussa tasoille 6—8 käy- tetään täydellisen yhdenmukaisuuden periaa- tetta, eli oppimistulosten tulee vastata täysin ko. tason kuvausta (full fit) kun muiden taso- jen osalta käytössä on ns. best fit -periaate, eli tutkinto sijoitetaan sille tasolle jolle se kokonaisuutena parhaiten sopii.
Kansallisia viitekehyksiä kehitetään laajasti myös Euroopan ulkopuolisissa maissa.
ETF:n (European Training Foundation) selvi- tyksen mukaan noin 120 maata on joko ke- hittämässä tai on kehittänyt kansallisen viite- kehyksen. Maat ovat kiinnostuneita yhteis- työstä EU:n kanssa ja haluaisivat linkittää oman viitekehyksensä eurooppalaiseen tut- kintojen viitekehykseen. Yhteistyötä Euroo- pan ulkopuolisten maiden kanssa jatketaan EU-tasolla, mutta tarkoitus on edetä vaiheit- tain. Euroopan ulkopuolisten maiden viiteke- hysten kytkeminen eurooppalaiseen tutkinto- jen viitekehykseen ei ole ajankohtaista tällä hetkellä, koska Euroopan sisäinen prosessi- kin on vasta alussa.
2.3 Nykytilan arviointi
Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu pääosin opetus- ja kulttuuriministeriön hal- linnonalan tutkinnoista ja oppimääristä (jäl- jempänä tutkinnoista) sekä muutamasta mui- den hallinnonalojen tutkinnosta. Koulutusjär- jestelmään kuuluvista tutkinnoista sekä nii- den tavoitteista ja tuottamasta/edellyttämästä osaamisesta säädetään erikseen kunkin kou- lutusmuodon lainsäädännössä. Erilliset sää- dökset aiheuttavat sen, että Suomen koulu-
tus- ja tutkintojärjestelmä ja tutkintojen edel- lyttämä osaaminen ei hahmotu selkeänä ko- konaisuutena. Tämä heikentää tutkintojärjes- telmämme kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä, mutta hankaloittaa myös kansallisesti etenkin muiden hallinnonalojen tutkintojen asemointia suhteessa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan tutkintoi- hin.
Koulutusjärjestelmäämme kuuluvia tutkin- toja sekä niiden tavoitteita ja tuotta- maa/edellyttämää osaamista kuvataan sää- döksissä, määräyksissä ja niihin perustuvissa opetussuunnitelmissa hyvin eri tavoin eri koulutusmuodoissa ja eri koulutustasoilla.
Säätelyssä on lähdetty kunkin koulutusmuo- don tarpeista, ei koulutusjärjestelmän koko- naisuudesta. Säätelyn kohteena ovat muun muassa koulutuksen tavoitteet, sisällöt, kou- lutuspituus, järjestämismuodot, opintojen ra- kenne ja mahdollisesti myös oppiaineet sekä joiltakin osin myös osaamistavoitteet ja op- pimistulokset. Yhdenmukaista, koko koulu- tusjärjestelmän kattavaa tutkintojen ja oppi- määrien kuvaustapaa ei ole, mikä hankaloit- taa tutkintojen ja oppimäärien ja niiden tuot- taman osaamisen vertailua ja keskinäisten suhteiden määrittelyä sekä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista koulutusmuodosta toiseen siirryttäessä. Suo- men koulutusjärjestelmässä tutkintojen kes- kinäiset suhteet on määritelty lähinnä säätä- mällä, mihin opintoihin suoritettu tutkinto tai oppimäärä antaa kelpoisuuden.
Yhdenmukaisen ja toimivan tutkintojen kuvaustavan puuttuminen on ongelma myös kansainvälisellä tasolla. Yhteiseurooppalai- sena tavoitteena on tutkintojen kuvaaminen osaamisen kautta. Olemassa olevat kansain- väliset tutkintojen luokittelujärjestelmät (esim. ISCED ja ammattipätevyysdirektiivi) eivät tähän tarkoitukseen sovellu, sillä ne on luotu eri näkökulmasta tiettyä erillistä tarkoi- tusta varten.
Osaamisperusteisen tutkintojen kuvausta- van avulla halutaan tukea elinikäistä oppi- mista, parantaa työntekijöiden työllistymistä, lisätä liikkuvuutta ja kaventaa kuilua koulu- tuksen ja työelämän välillä. Yhtenevät osaa- mistavoitteita ja oppimistuloksia korostavat kuvaukset parantavat koulutusjärjestelmän läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä ja hel- pottavat koulutusjärjestelmien ja niihin sisäl-
tyvien tutkintojen vertailua. Ne edistävät myös aikaisemmin hankitun osaamisen tun- nustamista, etenkin epävirallisen ja arkiop- pimisen tunnistamista ja tunnustamista.
Osaamiseen perustuvat kuvaukset pakottavat lisäksi kiinnittämään huomiota koulutuksen tuloksiin ja parantavat näin koulutuksen laa- tua.
Voimassa olevan tutkintojärjestelmän ul- kopuolella on tällä hetkellä useita laajoja osaamiskokonaisuuksia, joita suoritetaan laa- jasti ja joille jokin toimivaltainen taho on määritellyt osaamistavoitteet. Niiden tuotta- maa osaamista ei välttämättä tunnisteta eikä tunnusteta osaksi suoritettavia tutkintoja.
Tällaisten laajojen osaamiskokonaisuuksien edellyttämä osaaminen tulisi kuvata niin, että osaamiskokonaisuudet voitaisiin ottaa osaksi tutkintojen ja muun osaamisen viitekehystä.
Tämä edistäisi aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista ja tukisi elin- ikäistä oppimista.
3 E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
3.1 Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on lisätä tutkintojen kansallista ja kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta säätämällä tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksestä. Tavoittee- na on parantaa tutkintojärjestelmän toimi- vuutta ja selkeyttä kuvaamalla suomalaiset tutkinnot ja muut osaamiskokonaisuudet yh- denmukaisella, ymmärrettävällä ja vertailu- kelpoisella tavalla sekä yhtenäistämällä sa- malla käytettäviä käsitteitä. Esityksen tavoit- teena on myös lisätä Suomen tutkintojärjes- telmän tunnettuutta ja helpottaa siten kan- sainvälistä liikkuvuutta Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen.
Esityksen tavoitteena on helpottaa koulu- tusjärjestelmässä liikkumista määrittelemällä tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksi- en väliset suhteet. Tavoitteena on myös edis- tää siirtymistä jatko- ja lisäopintoihin ja te- hostaa aikaisemmin hankitun osaamisen tun- nistamista ja tunnustamista tutkintojärjestel- män sisällä liikuttaessa ja tukea näin elin- ikäistä oppimista.
Esityksen keskeisenä tavoitteena on kiin- nittää nykyistä enemmän huomiota tutkinto-
jen edellyttämään osaamiseen ja auttaa oppi- laitoksia ja korkeakouluja niiden kehittäessä opetussuunnitelmiaan sekä koulutus- tai ope- tusohjelmiaan osaamistavoitteita ja oppimis- tuloksia korostavaan suuntaan. Selkeät ja ymmärrettävät tutkintojen ja muiden osaa- miskokonaisuuksien osaamiskuvaukset pa- rantavat suomalaisen koulutuksen laatua.
Tutkinnoille ja muille osaamiskokonaisuuk- sille asetetut tavoitteet ja niiden saavuttami- nen toimivat keskeisenä lähtökohtana myös laadun arvioinnissa.
3.2 Toteuttamisvaihtoehdot
Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehys olisi mahdollista toteuttaa kolmella vaihtoeh- toisella tavalla: luodaan eurooppalaisesta tut- kintojen viitekehyksestä irrallinen kansalli- nen viitekehys, laaditaan kansallinen viiteke- hys eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen pohjalta sitä jossain määrin hyödyntäen tai käytetään eurooppalaista tutkintojen viiteke- hystä sellaisenaan kansallisen viitekehyksen perustana.
Kokonaan uuden kansallisen viitekehyksen luomisella irrallaan eurooppalaisesta tutkin- tojen viitekehyksestä ei voida katsoa saavu- tettavan eurooppalaiselle tutkintojen viiteke- hykselle asetettuja tavoitteita. Eurooppalai- sesta tutkintojen viitekehyksestä irrallinen kansallinen viitekehys vaikeuttaisi merkittä- västi suomalaisten tutkintojen sijoittelua eu- rooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen.
Myös tutkintojen edellyttämän osaamisen kuvaaminen sekä tutkintojen vertaileminen toisiinsa olisi monimutkaista.
Kansallisen tutkintojen viitekehyksen laa- timinen eurooppalaisen tutkintojen viiteke- hyksen pohjalta sitä jossain määrin hyödyn- täen olisi mahdollista toteuttaa vaihtoehtoisil- la tavoilla: esimerkiksi luomalla kaksi erillis- tä viitekehystä tai muuttamalla eurooppalai- sen tutkintojen viitekehyksen tasoja.
Kaksi erillistä viitekehystä olisi toteutetta- vissa siten, että muodostettaisiin korkeakou- lutukselle ja muulle (ammatilliselle) koulu- tukselle omat viitekehyksensä. Erilliset viite- kehykset eivät kuitenkaan antaisi selkeää ku- vaa Suomen tutkintojärjestelmän kokonai- suudesta, vaan järjestelmä olisi hajanainen.
Kaksi erillistä viitekehystä myös heikentäisi eri viitekehyksiin sijoitettujen tutkintojen ja niiden edellyttämän osaamisen vertailtavuut- ta.
Vaihtoehtoisesti eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kahdeksan tasoa voitaisiin ja- kaa alatasoihin eri tavoin. Alatasoihin jaka- minen olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi siten, että eri tasoilla akateemisesti suuntau- tuneet ja ammatillisesti suuntautuneet tut- kinnot ja niiden edellyttämä osaaminen ku- vattaisiin eri tavoin. Näin ollen esimerkiksi tasolla 5 a kuvattaisiin akateemisesti suun- tautuneet tutkinnot ja tasolla 5 b ammatilli- sesti suuntautuneet tutkinnot. Lisäksi olisi mahdollista jakaa taso 8 alatasoihin siten, et- tä tasolla 8 a kuvattaisiin lisensiaatin tutkin- non edellyttämä osaaminen ja tasolla 8 b toh- torin tutkinnon edellyttämä osaaminen. Vii- tekehyksen eri tasojen jakaminen alatasoihin tekisi viitekehyksestä hajanaisen ja moni- mutkaisen. Alatasojen käyttö vaikeuttaisi myös kansallisen tutkintojen viitekehyksen tasojen vertailua eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tasoihin.
Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen käyttäminen sellaisenaan kansallisen tutkin- tojen ja muun osaamisen viitekehyksen pe- rustana on mahdollinen vaihtoehto, koska suomalainen koulutusjärjestelmä asettuu sii- hen helposti. Eurooppalaisen viitekehyksen käyttäminen sellaisenaan olisi selkeää, ja se mahdollistaisi tutkintojen vertailtavuuden edellä selostetuista vaihtoehtoisista tavoista parhaiten. Se vahvistaisi kansallisen viiteke- hyksen kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja hel- pottaisi suomalaisten tutkintojen sijoittelua eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen.
Näin ollen parhaaksi vaihtoehdoksi rakentaa kansallinen tutkintojen viitekehys voidaan arvioida se, että käytetään eurooppalaista tut- kintojen viitekehystä sellaisenaan, mutta täsmennetään siihen sisältyviä eri tasojen osaamiskuvauksia kansallisista lähtökohdista käsin. Tutkinnot sijoitettaisiin viitekehykseen sille tasolle, johon ne kokonaisuutena parhai- ten sopivat.
Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehys ja sen toimeenpanoon liittyvät tavoitteet ovat niin tärkeitä, että viitekehykselle tulisi var- mistaa vankka pohja ja hyvä näkyvyys. Lain tai asetuksen tasoinen sääntely korostaisi vii- tekehyksen merkitystä ja kansallista katta-
vuutta, vahvistaisi viitekehyksen kansainvä- listä näkyvyyttä ja uskottavuutta sekä osoit- taisi sitoutumista. Voimassa olevassa lain- säädännössä ei ole valtuutta säätää kansalli- sesta viitekehyksestä. Näin ollen viitekehyk- sestä säätäminen edellyttää lakitasoista sää- döstä. Säätäminen olisi toteutettavissa joko siten, että lisätään sekä opetusministeriön hallinnonalan että muiden hallinnonalojen tutkintoja ja koulutusta koskeviin lakeihin valtuutussäännös taikka siten, että viiteke- hyksestä säädetään erillisellä lailla. Erillisen lain antamista on pidettävä valtuussäännösten lisäämistä voimassa olevaan lainsäädäntöön parempana vaihtoehtona, koska siten suoma- laista koulutus- ja tutkintojärjestelmää sekä sen tuottamaa osaamista on mahdollista tar- kastella kokonaisvaltaisesti. Lisäksi erillisen lain antamista puoltaa se, että eri hallin- nonalojen tutkinnoista ei ole aiemmin säädet- ty kootusti missään.
3.3 Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tutkintojen ja muun osaamisen viitekehykses- tä. Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehys on kokonaisuus, joka mahdollistaa koulutus- ja tutkintojärjestelmän sekä muiden laajojen osaamiskokonaisuuksien kokonaisvaltaisen tarkastelun sekä opetus- ja kulttuuriministe- riön hallinnonalalla että muilla hallin- nonaloilla. Viitekehyksen avulla voidaan tar- kastella, miten muiden hallinnonalojen kou- lutus vertautuu opetus- ja kulttuuriministeri- ön hallinnonalan koulutukseen tai miten muiden hallinnonalojen alaisessa koulutuk- sessa suoritettuja opintoja voidaan tunnustaa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutuksessa. Viitekehyksestä säätäminen vahvistaa myös Suomen tutkinto- ja koulu- tusjärjestelmän kansainvälistä läpinäkyvyyt- tä.
Laissa ehdotetaan säädettäväksi, että tut- kintojen ja muun osaamisen kansainvälisen ja kansallisen vertailtavuuden helpottamisek- si Suomen kansalliseen koulutus- ja tutkinto- järjestelmään kuuluvien tutkintojen ja oppi- määrien sekä muiden laajojen osaamiskoko- naisuuksien keskinäiset suhteet määritellään jaottelemalla ne niiden edellyttämän osaami-
sen perusteella kahdeksaan vaativuustasoon.
Vaativuustasojen kuvauksista sekä tutkinto- jen, oppimäärien ja muiden osaamiskokonai- suuksien sijoittumisesta eri vaativuustasoille ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella.
Viitekehykseen on ehdotettavan lain nojal- la annettavassa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitus sijoittaa ensi vaiheessa ainoastaan opetushallinnon ja muiden hallinnonalojen lainsäädännössä määritellyt tutkinnot ja op- pimäärät. Viitekehykseen ei sijoiteta tutkin- tojärjestelmästä poistuneita tutkintoja ja op- pimääriä, koska niiden osaamistavoitteet pe- rustuvat oppimistulosten sijaan koulutuspi- tuuksiin ja oppiaineisiin. Viitekehykseen ei sijoiteta myöskään ulkomaiseen tutkintojär- jestelmään kuuluvia tai kansainvälisten orga- nisaatioiden järjestämiä tutkintoja, vaikka niitä olisi mahdollista suorittaa myös suoma- laisissa oppilaitoksissa.
Viitekehykseen ei ole tarkoitus sijoittaa täydennyskoulutusta tai muuta tutkintoon johtamatonta koulutusta eikä menettelyjä ja vaatimuksia, joilla viranomaiset myöntävät oikeuksia harjoittaa ammattia tai suorittaa tiettyjä työtehtäviä. Viitekehykseen ei ole en- si vaiheessa tarkoitus sijoittaa tutkintojärjes- telmän ulkopuolella olevia tutkintoja laajen- tavia tai syventäviä osaamiskokonaisuuksia, esimerkiksi korkeakoulutettujen erityispäte- vyyksiä, kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksiin liittyviä osaamiskokonaisuuksia taikka osaamisen kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtääviä osaamiskokonai- suuksia. Ehdotettavan lain nojalla on kuiten- kin tarkoitus jatkossa laajentaa tutkintojen viitekehystä laajemmaksi osaamisen viiteke- hykseksi. Tämä ehdotetaan tuotavan esiin jo nyt ehdotettavan lain nimessä. Aiemmin hankittu osaaminen pyrittäisiin ensisijaisesti sisällyttämään kansallisessa tutkintojärjes- telmässä ja kansallisessa viitekehyksessä oleviin tutkintoihin vallitsevan nykykäytän- nön mukaisesti.
Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyk- sessä kuvattaisiin suomalaisten tutkintojen ja osaamiskokonaisuuksien edellyttämä osaa- minen eurooppalaisessa yhteistyössä sovituin kriteerein tietoina, taitoina ja pätevyyksinä tavoitteena kiinnittää nykyistä enemmän huomiota tutkintojen edellyttämään osaami- seen. Vaikka tutkinnoissa ja osaamiskoko-
