295976
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksestä
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki
tutkintojen ja muun osaamisen viitekehykses- tä. Viitekehyksessä jaoteltaisiin Suomen kan- salliseen koulutus- ja tutkintojärjestelmään kuuluvat tutkinnot, oppimäärät ja muut laajat osaamiskokonaisuudet niiden edellyttämän osaamisen perusteella viitekehyksen kahdek- salle vaativuustasolle. Tutkintojen, oppimää- rien ja muiden laajojen osaamiskokonaisuuk- sien sijoittumisesta niiden edellyttämän osaamisen perusteella viitekehyksen eri vaa- tivuustasoille ehdotetaan säädettäväksi val- tioneuvoston asetuksella.
Viitekehys mahdollistaa suomalaisen kou- lutus- ja tutkintojärjestelmän sekä muun
osaamisen kokonaisvaltaisen tarkastelun ku- vaamalla tutkintojen, oppimäärien ja muiden laajojen osaamiskokonaisuuksien edellyttämä osaaminen tietoina, taitoina ja pätevyyksinä yhdenmukaisella, ymmärrettävällä ja vertai- lukelpoisella tavalla sekä määrittelemällä niiden keskinäiset suhteet. Viitekehys paran- taa suomalaisen tutkintojärjestelmän selkeyt- tä ja toimivuutta, lisää tutkintojen kansallista ja kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja vertailta- vuutta sekä edistää kansallista ja kansainvä- listä liikkuvuutta.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
—————
SISÄLLYS
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1
YLEISPERUSTELUT ... 3
1 JOHDANTO ...3
2 NYKYTILA ...3
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...3
Suomalainen tutkintojärjestelmä ...3
Perusopetus...4
Lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto...4
Ammatillinen peruskoulutus ...5
Ammatillinen lisäkoulutus ...5
Ammattikorkeakouluissa suoritettavat tutkinnot...6
Yliopistoissa suoritettavat tutkinnot ...7
Puolustushallinnon ja Rajavartiolaitoksen tutkinnot ...8
Rikosseuraamusalan tutkinnot...9
Poliisialan tutkinnot...9
Pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan tutkinnot ...10
Tutkintojärjestelmää täydentävät osaamiskokonaisuudet ...11
Kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksiin liittyvät osaamiskokonaisuudet...11
Osaamisen kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtäävät osaamiskokonaisuudet...11
2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö ...12
Tutkintojen kansainväliset luokitukset ...12
ISCED ...12
Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF)...13
Kansallinen tutkintojen viitekehys muissa maissa ...14
2.3 Nykytilan arviointi ...15
3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ...16
3.1 Tavoitteet ...16
3.2 Toteuttamisvaihtoehdot...16
3.3 Keskeiset ehdotukset...18
4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET...19
4.1 Taloudelliset vaikutukset ...19
4.2 Vaikutukset viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien toimintaan ...19
4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset ...20
5 ASIAN VALMISTELU ...21
5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto ...21
5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen...21
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...23
1 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT...23
2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET ...24
3 VOIMAANTULO...25
LAKIEHDOTUS ...26
Laki tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksestä ...26
LIITE ...28
ASETUSLUONNOS ...28
Valtioneuvoston asetus tutkintojen viitekehyksestä ...28
YLEISPERUSTELUT 1 J o h d a n t o
Tutkintojen viitekehykset nousivat koulu- tuspoliittiseen keskusteluun Euroopan unionissa 1990-luvun lopussa. Taustalla oli tarve lisätä koulutusjärjestelmien ja tutkinto- jen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, edistää ai- emmin hankitun osaamisen tunnustamista elinikäisen oppimisen hengessä ja korostaa oppimistulosten merkitystä koulutuksen jär- jestämisessä.
Lissabonin strategiaa toteutetaan koulutus- sektorilla Koulutus 2010 - ja Koulutus 2020 - työohjelmilla. Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanosta vuosina 2004 ja 2006 hy- väksytyissä neuvoston ja komission yhteisis- sä raporteissa korostetaan tarvetta kehittää eurooppalainen tutkintojen viitekehys.
Bolognan prosessin tavoitteena on euroop- palaisen korkea-asteen koulutusalueen muo- dostaminen. Tavoitteeseen pyritään muun muassa yhdenmukaistamalla tutkintoraken- teet ja kehittämällä laadunhallintaa. Tutkinto- jen vertailtavuuteen ja tunnustamiseen liitty- vät kysymykset ovat olleet Bolognan proses- sissa keskeisesti esillä. Yhtenä tutkintojen lä- pinäkyvyyttä ja vertailtavuutta edistävänä asiana on pidetty korkeakoulututkintojen vii- tekehyksiä.
Kööpenhaminan prosessin tavoitteena on eurooppalaisen yhteistyön avulla parantaa ammatillisen koulutuksen suorituskykyä, laa- tua ja vetovoimaa sekä edistää ammatillises- sa koulutuksessa olevien ja ammatillisen tut- kinnon suorittaneiden liikkuvuutta. Laajem- min Kööpenhaminan prosessin tavoitteena on edistää Euroopan laajuisten työmarkkinoiden kehittymistä ja täydentää eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen aluetta. Tavoittei- siin pyritään muun muassa kehittämällä eu- rooppalaista tutkintojen viitekehystä vastaa- via oppimistuloksiin perustuvia kansallisia tutkintojärjestelmiä ja tutkintojen viitekehyk- siä, panemalla täytäntöön ammatillisen kou- lutuksen opintosuoritusten eurooppalainen
siirtojärjestelmä (ECVET) ja laadunvarmis- tuksen eurooppalainen viitekehys, edistämäl- lä epävirallisen ja arkioppimisen tunnusta- mista sekä helpottamalla siirtymistä ja ete- nemistä ammatillisen koulutuksen, yleissivis- tävänkoulutuksen ja korkeakoulutuksen välil- lä.
Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman mukaan osaamiseen ja luovuuteen perustuva suomalaisen työn kilpailukyky edellyttää toimivaa koulutusjärjestelmää. Tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä edistetään se- kä aiemmin ja muualla opitun tunnistaminen ja tunnustaminen otetaan osaksi kaikkea kou- lutusta perusasteelta aikuiskoulutukseen.
Koulutuksen ja tutkimuksen vuosien 2011—2016 kehittämissuunnitelman mukaan koulutuspolitiikka rakentuu elinikäisen op- pimisen periaatteelle. Elinikäisen oppimisen politiikkaan kuuluu, että siirtymät asteelta toiselle ovat mahdollisimman joustavat. Elin- ikäisen oppimisen periaatteen toteuttamiseksi on tärkeää, että tiedot ja taidot saadaan näky- viksi ja eri tavoin hankittu osaaminen tunnis- tetaan ja tunnustetaan. Tämän vuoksi tavoit- teena on edistää tutkintojen osaamisperus- teista määrittelyä.
2 N y k y t i l a
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö
Suomalainen tutkintojärjestelmä
Suomen koulutusjärjestelmä on ryhmiteltä- vissä kolmeen koulutusasteeseen: yleissivis- tävä perusopetus, toisen asteen koulutus, jo- hon kuuluvat lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus, sekä korkea-asteen koulutus, jota annetaan ammattikorkeakouluissa ja yliopis- toissa. Yleensä alemman asteen opinnot suo- rittanut voi opiskella ylemmän asteen koulu- tuksessa. Kutakin koulutusmuotoa koskevas- sa lainsäädännössä on säädetty koulutuksen tavoitteista ja tutkinnoista.
Perusopetus
Yhdeksänvuotisesta perusopetuksesta ja oppivelvollisuudesta säädetään perusopetus- laissa (628/1998) ja -asetuksessa (852/1998).
Perusopetuslain 25 §:n mukaan jokainen Suomessa vakinaisesti asuva lapsi on oppi- velvollinen. Oppivelvollisuus suoritetaan jo- ko perusopetukseen osallistumalla tai hank- kimalla muulla tavoin vastaavat tiedot. Vuo- siluokilla 1—6 opetus on pääosin luokanope- tusta ja vuosiluokilla 7—9 pääosin aineen- opetusta.
Opetuksen yleisistä valtakunnallisista ta- voitteista ja perusopetukseen käytettävän ajan jakamisesta eri oppiaineiden ja aine- ryhmien opetukseen ja oppilaanohjaukseen säädetään perusopetuslaissa tarkoitetun ope- tuksen valtakunnallisista tavoitteista ja pe- rusopetuksen tuntijaosta annetussa valtio- neuvoston asetuksessa (1435/2001). Opetuk- sen valtakunnallisia tavoitteita ovat kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen, koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen ja elinikäinen oppiminen sekä tarpeelliset tiedot ja taidot. Perusopetuksen tulee antaa perusta laajaan yleissivistykseen sekä aineksia ja vi- rikkeitä maailmankuvan avartumiseen ja sy- ventymiseen.
Opetushallitus päättää perusopetuslain 14 §:n 2 momentin mukaan perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien, op- pilaanohjauksen ja muun opetuksen tavoit- teista ja keskeisistä sisällöistä.
Peruskoulun suorittamisesta ei saa tutkin- toa, mutta perusopetuksen koko oppimäärän suorittaneelle annetaan päättötodistus.
Lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto
Lukiolaissa (629/1998) ja -asetuksessa (810/1998) säädetään perusopetuksen oppi- määrään perustuvasta lukiokoulutuksesta.
Lukiokoulutus on yleissivistävää ja valmistaa ylioppilastutkintoon.
Lukiolain 2 §:n mukaan lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamis- ta hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä an- taa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden moni-
puolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämän- sä aikana.
Lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnalli- sista tavoitteista ja tuntijaosta annetun valtio- neuvoston asetuksen (955/2002) 4 §:n mu- kaan lukiokoulutuksen tulee antaa opiskeli- jalle jatko-opintojen, kansalaisena toimimi- sen ja laadukkaan elämän kannalta hyvä yleissivistys. Tietoja ja taitoja syvennetään sekä annetaan laajat yleistiedot ihmisestä, yh- teiskunnasta, kulttuureista ja luonnosta.
Opiskelijaa harjaannutetaan käyttämään tie- toyhteiskuntataitojaan tiedonhankintaan ja viestintään, hallitsemaan mediaosaamisen pe- rustaidot sekä arvioimaan kriittisesti tietoa.
Opiskelijalle opetetaan yhteistyötaitoja, jotka mahdollistavat toimimisen itsenäisesti ja ryhmässä. Opetuksen tulee lisäksi harjaan- nuttaa opiskelijaa monipuolisesti itseil- maisussa ja vuorovaikutustaidoissa ja ilmai- semaan itseään suullisesti ja kirjallisesti mo- lemmilla kotimaisilla kielillä sekä vähintään yhdellä vieraalla kielellä.
Elinikäisen oppimisen ja itsensä kehittämi- sen osalta opetuksen on kehitettävä opiskeli- jan opiskelutaitoja ja opiskelijan kykyä arvi- oida opiskelutaitojaan. Opiskelijaa tuetaan tunnistamaan vahvuutensa ja kehittymistar- peensa oppijana ja käyttämään hänelle sovel- tuvia opiskelumenetelmiä. Opiskelijaa har- jaannutetaan omien valintojen suunnitteluun ja tekemiseen sekä vastuuseen valinnoistaan.
Lukion oppimäärä on lukiolain 7 §:n mu- kaan laajuudeltaan kolmivuotinen. Lukion koko oppimäärän suorittaneelle opiskelijalle annetaan päättötodistus. Taito- ja taideaineis- sa voidaan suorittaa lukiodiplomi.
Lukiokoulutuksen päätteeksi suoritetaan valtakunnallinen ylioppilastutkinto. Ylioppi- lastutkinnon avulla selvitetään, ovatko opis- kelijat omaksuneet lukion opetussuunnitel- man mukaiset tiedot ja taidot sekä saavutta- neet riittävän kypsyyden. Ylioppilastutkin- nosta säädetään ylioppilastutkinnon järjestä- misestä annetussa laissa (672/1998).
Lukiokoulutus ei anna opiskelijalle amma- tillista pätevyyttä. Lukio tuottaa kuitenkin opiskelijalle valmiudet aloittaa opiskelu yli- opistossa, ammattikorkeakoulussa ja lukion
oppimäärään perustuvassa ammatillisessa koulutuksessa.
Ammatillinen peruskoulutus
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 5 §:n mukaan ammatillisen kou- lutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen. Koulutuksen ta- voitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden ke- hitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa jatko- opintojen, harrastusten sekä persoonallisuu- den monipuolisen kehittämisen kannalta tar- peellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäis- tä oppimista. Lain 6 §:n mukaan ammatilli- sessa koulutuksessa tulee ottaa erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Koulutusta jär- jestettäessä tulee olla yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa.
Ammatillinen peruskoulutus on ammatilli- sesta koulutuksesta annetun lain 3 §:n 1 mo- mentin mukaan ammatilliseen tutkintoon joh- tavaa koulutusta. Ammatillisessa peruskoulu- tuksessa suoritettavat tutkinnot ovat lain 4 §:n 1 momentin mukaan ammatillisia pe- rustutkintoja. Tutkinto sisältää ammatillisia opintoja ja niitä tukevaa työssäoppimista se- kä ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia ja ammattitaitoa täydentäviä äidinkielen, toi- sen kotimaisen kielen ja vieraan kielen opin- toja, matemaattis-luonnontieteellisiä opinto- ja, humanistis-yhteiskunnallisia opintoja, lii- kuntaa ja muita taito- ja taideaineiden opinto- ja, terveystietoa sekä opinto-ohjausta. Am- matillisesta koulutuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin nojalla opetus- ja kulttuuriminis- teriö päättää ammatillisista perustutkinnoista ja niiden laajuudesta.
Ammatillisen peruskoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä yhteisistä opinnoista ja niiden laajuudesta päättää val- tioneuvosto. Opetushallitus päättää ammatil- lisesta koulutuksesta annetun lain 13 §:n 2 momentin mukaan koulutusaloittain ja tut- kinnoittain opintojen tavoitteista ja keskeisis- tä sisällöistä. Tutkintojen rakenteesta ja yh- teisistä opinnoista ammatillisessa peruskou- lutuksessa annetun valtioneuvoston päätök- sen (213/1999) 1 §:n 3 momentin mukaan
ammatillisten perustutkintojen perusteet laa- ditaan siten, että tutkinto tuottaa laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtä- viin ja erikoistuneemman osaamisen ja työ- elämän edellyttämän ammattitaidon yhdellä tutkinnon osa-alueella. Tutkintojen perusteis- sa ammattitaitovaatimukset, keskeiset sisällöt ja opintojen tavoitteet määritellään osaami- sena. Tutkinnon perusteissa on määritelty myös elinikäisen oppimisen avaintaidot, joil- la tarkoitetaan muun muassa oppimis- ja on- gelmanratkaisutaitoja, vuorovaikutus- ja yh- teistyötaitoja sekä ammattieettistä ja esteet- tistä osaamista.
Ammatillinen lisäkoulutus
Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta anne- tun lain (631/1998), jäljempänä aikuiskoulu- tuslaki, 12 §:n 1 momentin mukaan ammatti- taidon hankkimistavasta riippumattomina näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatil- lisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Ammatillisessa pe- rustutkinnossa osoitetaan ammattitaidon saa- vuttamisen edellyttämät tiedot ja taidot.
Ammattitutkinnossa osoitetaan alan ammatti- työntekijöiltä edellytetty ammattitaito. Eri- koisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaa- tivimpien työtehtävien hallinta.
Aikuiskoulutuslain 13 §:n 1 momentin mu- kaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuk- sella säädetään tutkinnoista, jotka voidaan suorittaa näyttötutkintoina. Koska näyttötut- kintojen suorittaminen on ammattitaidon hankkimistavasta riippumatonta, säädöksissä ei määritellä tutkinnon suorittamisen tai val- mistavan koulutuksen kestoja eikä laajuuk- sia.
Aikuiskoulutuslain tarkoituksena on ylläpi- tää ja kohottaa aikuisväestön ammatillista osaamista, antaa opiskelijoille valmiuksia it- senäisen ammatin harjoittamiseen, kehittää työelämää ja edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää tutkintojen tai niiden osien suorittamista.
Aikuiskoulutuslain 3 §:n mukaan tutkin- noissa ja koulutuksessa tulee ottaa erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Näyttötutkinto- ja tulee suunnitella ja järjestää yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa.
Opetushallitus päättää aikuiskoulutuslain 13 §:n 2 momentin mukaan tutkintojen pe- rusteista. Tutkintojen perusteissa määritel- lään tutkinnossa vaadittava ammattitaito, tut- kinnon osat ja mahdollisesti niistä muodos- tuvat osaamisalat, ammattitaidon osoittamis- tavat sekä tutkinnon arvioinnin yleiset perus- teet. Ammattitutkintojen perusteissa ammat- titaitovaatimukset on pyritty määrittelemään sellaisiksi, että henkilö, jolla on alan perus- koulutus tai muulla tavoin hankitut sitä vas- taavat tiedot ja taidot sekä täydentäviä ja sy- ventäviä opintoja ja noin kolmen vuoden työkokemus, pystyy suoriutumaan kyseisestä ammattitutkinnosta. Erikoisammattitutkinto- jen perusteissa ammattitaitovaatimukset on puolestaan määritelty niin, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja taidot sekä noin viiden vuoden työkoke- mus, suoriutuu tutkinnosta.
Ammattikorkeakouluissa suoritettavat tutkinnot
Ammattikorkeakoululain (351/2003) 18 §:n 1 momentin mukaan ammattikorkea- koulussa voidaan suorittaa ammattikorkea- koulututkintoja ja ylempiä ammattikorkea- koulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkin- not ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ylempiä kor- keakoulutukintoja.
Ammattikorkeakouluista annetun valtio- neuvoston asetuksen (352/2003) 3 §:n 1 mo- mentin mukaan ammattikorkeakoulututkin- not ovat ammattikorkeakoulun perustutkinto- ja. Ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluu perus- ja ammattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja, ammattitaitoa edistävää harjoittelua sekä opinnäytetyö.
Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen yleisenä tavoitteena on valtioneu- voston asetuksen 7 §:n mukaan antaa opiske- lijalle laaja-alaiset käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä niiden teoreettiset perusteet asianomaisen alan asiantuntijatehtävissä toi- mimista varten, edellytykset asianomaisen alan kehityksen seuraamiseen ja edistämi- seen, valmiudet jatkuvaan koulutukseen, riit- tävä viestintä- ja kielitaito sekä asianomaisen alan kansainvälisen toiminnan edellyttämät valmiudet.
Perusopintojen tavoitteena on antaa opiske- lijalle laaja-alainen yleiskuva asianomaisen tehtäväalueen asemasta ja merkityksestä yh- teiskunnassa, työelämässä ja kansainvälisesti, perehdyttää opiskelija asianomaisen tehtävä- alueen yleisiin teoreettisiin perusteisiin ja viestintään sekä antaa opiskelijalle sellainen suomen ja ruotsin kielen taito, joka vaaditaan korkeakoulututkintoa edellyttävään virkaan kaksikielisellä virka-alueella ja joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen- kannalta on tarpeellinen sekä sellainen yhden tai kahden vieraan kielen kirjallinen ja suul- linen taito, joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeel- linen.
Ammattiopintojen tavoitteena on perehdyt- tää opiskelija asianomaisen ammatillisen teh- täväalueen keskeisiin ongelmakokonaisuuk- siin ja sovellutuksiin sekä niiden tieteellisiin tai taiteellisiin perusteisiin siten, että opiske- lija valmistuttuaan kykenee itsenäisesti työs- kentelemään tehtäväalueen asiantuntijatehtä- vissä ja yrittäjänä sekä osallistumaan työyh- teisön kehittämiseen.
Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopinto- jen kannalta keskeisiin käytännön työtehtä- viin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Opinnäytetyön tavoitteena on puolestaan kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asi- antuntijatehtävässä.
Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluu ammattikorkea- kouluista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan syventäviä am- mattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja ja opinnäytetyö. Ylempään ammattikorkeakou- lututkintoon johtavien opintojen yleisiä ta- voitteita ovat: 1) antaa opiskelijalle työelä- män kehittämisen edellyttämät laajat ja sy- välliset tiedot asianomaiselta alalta sekä tar- vittavat teoreettiset tiedot asianomaisen alan vaativissa asiantuntija- ja johtamistehtävissä toimintaa varten; 2) antaa opiskelijalle syväl- linen kuva asianomaisesta alasta, asemasta työelämässä ja yhteiskunnallisesta merkityk- sestä sekä valmius asianomaisen alan tutki- mustiedon ja ammattikäytännön kehityksen seuraamiseen ja erittelyyn; 3) antaa opiskeli-
jalle valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja jatkuvaan oman ammattitaidon kehittämi- seen; 4) antaa opiskelijalle työelämässä vaa- dittava hyvä viestintä- ja kielitaito; sekä 5) antaa opiskelijalle kansainvälisen vuorovai- kutuksen ja ammatillisen toiminnan edellyt- tämät valmiudet.
Syventävien opintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle mahdollisuus syventää teorian soveltamista käytäntöön, analyyttisiä taitoja, projektin johtamisen sekä tutkimus- ja kehi- tystyöhön osallistumisen taitoja ja sosiaalisia taitoja. Opinnäytetyön tavoitteena on puoles- taan kehittää ja osoittaa kykyä soveltaa tut- kimustietoa ja käyttää valittuja menetelmiä työelämän ongelmien erittelyyn ja ratkaise- miseen sekä valmiutta itsenäiseen vaativaan asiantuntijatyöhön.
Yliopistoissa suoritettavat tutkinnot
Yliopistolain (558/2009) 7 §:n 1 momentin mukaan yliopistoissa voidaan suorittaa alem- pia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatko- tutkintoja. Ylempi korkeakoulututkinto suori- tetaan alemman korkeakoulututkinnon tai sitä vastaavan koulutuksen jälkeen. Tieteellinen, taiteellinen ja ammatillinen jatkotutkinto suo- ritetaan ylemmän korkeakoulututkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan koulutuksen jälkeen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvissa yliopistoissa suoritettavista tut- kinnoista säädetään yliopistojen tutkinnoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (794/2004). Alempaan korkeakoulututkin- toon johtava koulutus perustuu tutkimukseen tai taiteelliseen toimintaan sekä alan amma- tillisiin käytäntöihin. Alempaan korkeakoulu- tutkintoon johtavan koulutuksen tulee antaa opiskelijalle tutkintoon kuuluvien pää- ja si- vuaineiden tai niihin rinnastettavien kokonai- suuksien taikka koulutusohjelmaan kuuluvi- en opintojen perusteiden tuntemus sekä edel- lytykset alan kehityksen seuraamiseen, val- miudet tieteelliseen ajatteluun ja tieteellisiin työskentelytapoihin tai taiteellisen työn edel- lyttämät tiedolliset ja taidolliset valmiudet sekä edellytykset ylempään korkeakoulutut- kintoon johtavaan koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen, edellytykset soveltaa hankki-
maansa tietoa työelämässä sekä riittävä vies- tintä- ja kielitaito.
Alempaan korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voi kuulua perus- ja aineopintoja, kieli- ja viestintäopintoja, monitieteisiä opin- tokokonaisuuksia, muita opintoja sekä asian- tuntijuutta kehittävää harjoittelua. Tutkintoon sisältyy vähintään kuuden ja enintään kym- menen opintopisteen laajuinen opinnäyte.
Ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tulee antaa opiskelijalle pääai- neen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden hyvä tuntemus ja sivuaineiden perusteiden tuntemus taikka koulutusohjelmaan kuuluvi- en syventävien opintojen hyvä tuntemus, valmiudet tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen tai edellytyksen itsenäiseen ja vaativaan taiteelliseen työhön, valmiudet toimia työelämässä oman alansa asiantuntijana ja kehittäjänä, valmiudet tie- teelliseen tai taiteelliseen jatkokoulutukseen sekä hyvä viestintä- ja kielitaito.
Ylempään korkeakoulututkintoon voi yli- opistojen tutkinnoista annetun valtioneuvos- ton asetuksen 15 §:n 1 momentin mukaan kuulua perus- ja aineopintoja sekä syventäviä opintoja, kieli- ja viestintäopintoja, monitie- teisiä opintokokonaisuuksia, muita opintoja sekä asiantuntijuutta syventävää harjoittelua.
Tutkintoon sisältyy vähintään 20 ja enintään 40 opintopisteen laajuinen opinnäyte.
Tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteena on ensinnäkin, että opiskelija pe- rehtyy syvällisesti omaan tutkimusalaansa ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen sekä saavuttaa valmiudet tutkimusalansa piirissä itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tie- teellistä tietoa. Toiseksi tavoitteena on, että opiskelija perehtyy hyvin oman alansa kehi- tykseen, perusongelmiin ja tutkimusmene- telmiin. Kolmantena tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa sellaisen yleisen tieteen- teorian ja tutkimusalaansa liittyvien muiden tieteenalojen tuntemuksen, joka mahdollistaa niiden kehityksen seuraamisen.
Taideteollisella alalla jatkokoulutuksen ta- voitteena voi edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi olla myös, että opiskelija saavuttaa valmiudet luoda itsenäisesti taiteellisen to- teuttamisen menetelmiä tai korkeat taiteelli- set vaatimukset täyttäviä tuotteita ja suorittei-
ta. Kuvataidealalla, musiikin alalla sekä teat- teri- ja tanssialalla jatkokoulutuksen tavoit- teena voi puolestaan olla edellä mainittujen tavoitteiden ohella tai sijasta, että opiskelija saavuttaa valmiudet luoda itsenäisesti taiteel- lisen toteuttamisen menetelmiä tai korkeat taiteelliset vaatimukset täyttäviä tuotteita tai suoritteita.
Lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot ovat yli- opistojen tieteellisiä ja taiteellisia jatkotutkin- toja. Yliopistojen tutkinnoista annetun val- tioneuvoston asetuksen 22 §:n mukaan tohto- rin tutkinnon suorittamiseksi jatkokoulutuk- seen otetun opiskelijan tulee suorittaa jatko- koulutuksen opinnot, osoittaa tutkimusalal- laan itsenäistä ja kriittistä ajattelua sekä laatia väitöskirja ja puolustaa sitä julkisesti. Kuva- taidealalla, musiikin alalla, taideteollisella alalla sekä teatteri- ja tanssialalla jatkokoulu- tukseen otettu opiskelija voi väitöskirjan laa- timisen sijaan antaa yliopiston määräämät julkiset opin- ja taidonnäytteet.
Lisensiaatin tutkinnon voi jatkokoulutuk- seen otettu opiskelija suorittaa, kun hän on suorittanut yliopiston määräämän osan jatko- koulutukseen kuuluvista opinnoista ja tutkin- toon mahdollisesti sisältyvän erikoistumis- koulutuksen (erikoispsykologin, erikoispuhe- terapeutin, proviisorin tai erikoissosiaalityön- tekijän erikoistumiskoulutuksen taikka ter- veydenhuollon luonnontieteellisen erikois- tumiskoulutuksen). Lisensiaatin tutkintoon kuuluu osana lisensiaatintutkimus, jossa opiskelija osoittaa hyvää perehtyneisyyttä tutkimusalaansa sekä valmiutta itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä. Musiikin alalla sekä teatteri- ja tanssialalla lisensiaatin tutkintoon voi kuulua lisensiaatin tutkimuksen sijasta myös julkiset opin- ja taidonnäytteet.
Puolustushallinnon ja Rajavartiolaitoksen tutkinnot
Sotatieteellisiä tutkintoja ovat Maanpuolus- tuskorkeakoulusta annetun lain (1121/2008) 6 §:n mukaan sotatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnot sekä yleisesikuntaupsee- rin tutkinto ja sotatieteiden tohtorin tutkinto, jotka ovat jatkotutkintoja. Sotatieteiden kan- didaatin ja maisterin tutkinnot ovat korkea- koulututkintojen järjestelmästä annetun ase-
tuksen (464/1998) mukaan alempia ja ylem- piä korkeakoulututkintoja ja siten rinnastet- tavissa yliopistoissa suoritettuihin tutkintoi- hin. Sotatieteellisten tutkintojen tavoitteista ja laajuuksista sekä opintojen rakenteesta ja muista opintojen perusteista säädetään Maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa val- tioneuvoston asetuksessa (1124/2008).
Puolustushallinnon alalla järjestetään run- saasti tutkintojärjestelmän ulkopuolista kou- lutusta. Puolustusvoimien koulutusjärjestel- mä muodostuu palkatun henkilöstön ja ase- velvollisten koulutusjärjestelmästä. Puolus- tusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella ei ole ammatillisten tutkintojen anto-oikeutta, min- kä vuoksi ammatilliset opinnot luokitellaan täydennyskoulutukseksi. Maanpuolustuskor- keakoulussa tällaiseen täydennyskoulutuk- seen kuuluvat muun muassa esiupseerikurssi ja ylemmän päällystön kurssi sekä erilaiset henkilöstöalan kurssit.
Aliupseerien sotilasammatillisesta koulu- tuksesta vastaavat puolustushaarakoulut. So- tilasammatilliset opinnot muodostuvat kah- desta opintokokonaisuudesta, perustason opinkokonaisuudesta ja keskitason opintoko- konaisuudesta. Perustasolla toimitaan puolus- tusvoimien työympäristön vaatimusten ja työyhteisön normien sekä ohjeiden edellyt- tämällä tavalla tehden tavoitteiden saavutta- miseen liittyviä valintoja omien taitojen ja työnantajan kanssa yhdessä asetettujen ta- voitteiden mukaisesti. Sotilasammatillinen opintokokonaisuus edustaa keskitasoa. Kes- kitasolla käytetään itsenäisesti ja laajasti syn- tynyttä kokemustietoa ja hyödynnetään asi- antuntijatietoa omassa työssä sekä muita koulutettaessa ja ohjatessa. Lisäksi toteute- taan itsenäisesti päivittäistä tehtävää kehitys- keskusteluissa määritetyn tavoitteen mukai- sesti sekä arvioidaan ja dokumentoidaan ta- voitteen mukaista toimintaa jatkuvan arvi- oinnin periaatteiden mukaisesti.
Sotilasammatilliset mestariopinnot edusta- vat puolestaan mestaritasoa. Mestaritasolla hallitaan oma johtamis- ja kouluttamistapa halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi sekä asetetaan joukon suorituskyvyn mukaisia ta- voitteita ja ohjataan joukkoa aktiivisesti ta- voitteiden suuntaan. Lisäksi suunnitellaan ja arvioidaan työyhteisön toimintaa. Mestarita- solla vastataan ihmisten, asioiden ja voima-
varojen ohjaamisesta, koordinoinnista ja joh- tamisesta.
Raja- ja merivartiokoulussa voidaan raja- vartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 25 §:n 1 momentin mukaan antaa Rajavartiolaitoksen virkaan kelpoisuusvaati- mukseksi säädettyä koulutusta sekä täyden- nys- ja erikoiskoulutusta Rajavartiolaitoksen henkilökunnalle ja muille henkilöille. Upsee- riensa koulutuksessa Rajavartiolaitos tukeu- tuu Maanpuolustuskorkeakouluun. Raja- ja merivartiokoulussa voidaan kuitenkin järjes- tää Maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettua up- seerin koulutusohjelmaan, jatko-opintoihin tai täydennyskoulutukseen kuuluvaa opetusta Rajavartiolaitoksen toimialalla sen mukaan kuin Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa asiasta erikseen sovitaan. Rajavartiolaitok- sesta annetun valtioneuvoston asetuksen (651/2005) 39 §:n mukaan Raja- ja merivar- tiokoulussa voidaan antaa rajavartijan perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta, opistoupseerin jatko- ja täydennyskoulutusta, upseerin kou- lutusohjelmaan ja jatkotutkintoon kuuluvaa rajavartioalan opetusta sekä Rajavartiolaitok- sessa tarpeellista täydennys- ja erikoiskoulu- tusta.
Rikosseuraamusalan tutkinnot
Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain (1316/2006) 6 §:n 1 momentin mukaan koulutuskeskus antaa vankeinhoi- toalan ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulutusta. Rikosseuraamusalan koulutus- keskuksesta annetun valtioneuvoston asetuk- sen (1448/2006) 6 §:n mukaan Rikosseu- raamusalan koulutuskeskuksessa järjestettävä ammatillinen tutkinto on vankeinhoidon pe- rustutkinto. Se antaa ammatillisen koulutuk- sen vankeinhoitoalan ohjaus- ja valvontateh- täviin (vanginvartijan virka). Pääsyvaatimuk- sena vankeinhoidon perustutkintoon johta- vaan koulutukseen on Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 9 §:n mu- kaan toisen asteen tutkinto.
Vankeinhoidon perustutkintoon johtavien opintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä nii- den teoreettiset perusteet vankeinhoidon oh- jaus- ja valvontatehtävissä toimimista varten.
Lisäksi tavoitteena on antaa opiskelijalle edellytykset rikosseuraamusalan kehityksen seuraamiseen ja edistämiseen, yleiskuva vankeinhoidon asemasta ja merkityksestä yh- teiskunnassa, valmiudet jatkuvaan koulutuk- seen sekä riittävä viestintä- ja kielitaito.
Ammattikorkeakoulututkintoon johtavan rikosseuraamusalan koulutuksen järjestää Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan Laurea-ammattikorkeakoulu yhteistyössä koulutuskeskuksen kanssa. Tässä koulutuk- sessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä am- mattikorkeakoululaissa ja sen nojalla sääde- tään.
Poliisialan tutkinnot
Poliisialan tutkintoja ovat poliisin perustut- kinto, poliisialipäällystötutkinto ja poliisi- päällystötutkinto. Poliisikoulutuksesta anne- tun lain (68/2005) 1 §:n 2 momentin mukaan poliisiammattikorkeakoulu vastaa poliisin valtakunnallisen koulutuksen järjestämisestä ja tutkimustoiminnasta. Poliisiammattikor- keakoulu vastaa poliisin perus- ja jatkokoulu- tuksesta sekä järjestää tutkintoihin liittyvää koulusta, ammatillisia erikoistumisopintoja, laadun kehittämiseen liittyvää koulutusta se- kä muuta turvallisuusalan koulutusta.
Poliisin perustutkintokoulutuksen tavoit- teena on, että opiskelija ymmärtää poliisin roolin valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpi- täjänä. Tavoitteena on, että koulutuksen käy- nyt kykenee suoriutumaan valvonnan, häly- tystoiminnan, rikostorjunnan sekä lupahal- linnon tehtäväalueilla. Hän tuntee myös en- nalta estävän toiminnan merkityksen kaikes- sa poliisin toiminnassa ja on sisäistänyt polii- sitoiminnan päämäärät ja eettiset periaatteet.
Koulutuksen suorittaneella tulee lisäksi olla ajan vaatimusten mukainen ammattitaito ja valmiudet kehittää ammattitaitoaan sekä ede- tä urallaan asiantuntijaksi tai esimieheksi.
Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa opiske- lijan yleisiä työelämävalmiuksia. Poliisin pe- rustutkinto muodostuu perus- ja ammat- tiopinnoista sekä päättötyöstä.
Poliisin perustutkintokoulutukseen valitta- van tulee olla poliisikoulutuksesta annetun
lain 6 §:n 2 momentin mukaan vähintään toi- sen asteen tutkinnon suorittanut.
Poliisialipäällystötutkinnon yleisenä tavoit- teena on, että opiskelija saavuttaa esimies- työn ja johtamisen osaamisalueilta sellaisen taito- ja tietopohjan, jolle esimiehenä toimi- minen voi rakentua poliisin päivittäistyön johtamistilanteissa, erilaisissa vuorovaikutus- tilanteissa ja esimiehenä kehittymisen yhtey- dessä. Yksittäisten opintomoduulien erityis- tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa sel- laisen tieto- ja taitopohjan, että se antaa pe- rustan esimiehenä toimimiselle poliisin ope- ratiivisissa tilanteissa kenttäjohtajana, kenttä- ryhmän johtajana tai tutkintaryhmän johtaja- na tai näiden varajohtajana. Poliisialipäällys- tötutkinnon opintoihin kuuluvat pakolliset opinnot, valinnaiset opinnot ja tutkielma.
Poliisialipäällystötutkintokoulutukseen hy- väksyttävällä poliisilla pitää olla ennen haku- ajan alkamista työkokemusta poliisitehtävistä vähintään kaksi vuotta poliisin perustutkin- non suorittamisen jälkeen.
Poliisiammattikorkeakoulussa voi suorittaa myös poliisipäällystötutkinnon, joka on po- liisialan ammattikorkeakoulututkinto ja joka kuuluu opetushallinnon alaiseen tutkintojär- jestelmään. Tutkinnon ja siihen liittyvän ope- tuksen osalta noudatetaan poliisikoulutukses- ta annetun lain lisäksi soveltuvin osin, mitä ammattikorkeakoululaissa tai sen nojalla säädetään.
Pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan tutkinnot
Pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan tut- kinnoista säädetään Pelastusopistosta anne- tussa laissa (607/2006) ja Pelastusopistosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (658/2006). Pelastusopiston tehtävänä on muun muassa antaa pelastustoimen ja hätä- keskustoiminnan ammatillista peruskoulutus- ta ja pelastustoimen päällystön ammattikor- keakoulututkintoon johtavaa koulutusta.
Pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan tut- kintoja ovat pelastajatutkinto, alipäällystötut- kinto ja hätäkeskuspäivystäjätutkinto. Pelas- tusalan koulutusta annetaan myös ammatti- korkeakoulussa. Pelastustoimen päällystön koulutuksen järjestää Savonia-ammatti- korkeakoulu yhteistyössä Pelastusopiston
kanssa. Koulutuksessa noudatetaan soveltu- vin osin, mitä ammattikorkeakoululaissa ja sen nojalla säädetään.
Pelastusopisto hyväksyy Pelastusopistosta annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaan ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulutusta varten opetussuunnitelman, jossa määritel- lään muun muassa opintojen enimmäisaika ja laajuus opintopisteinä, opetuksen tavoitteet ja ydinsisällöt, opetuksen ja opiskelun yleiset järjestelyt sekä opiskelijoiden arvioinnin pe- rusteet. Ammatilliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen sisältyy Pelastusopistosta anne- tun lain 14 §:n 2 momentin mukaan ammatil- lisia opintoja ja niitä tukevaa harjoittelua se- kä ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia ja ammattitaitoa täydentäviä yleisiä opintoja.
Pelastajatutkinnon tavoitteena on, että tut- kinnon suorittaneet ovat sisäistäneet pelastus- toimen ja terveydenhuollon arvomaailman, pelastajan ammatissa toimimisen edellytyk- set ja ovat valmiita kehittämään työtään ja omaa ammattitaitoaan muuttuvassa ja kehit- tyvässä toimintaympäristössä. Tutkinnon suorittaneiden tulee osata suunnitella ja to- teuttaa valistusta, neuvontaa ja kansalaisten turvallisuuskoulutusta sekä suorittaa asuinra- kennusten ja niihin rinnastettavien kiinteistö- jen palotarkastuksia. Lisäksi heidän tulee tie- tää ja osata pelastustoiminnan perusteet, osa- ta toimia pelastusyksikön jäseninä onnetto- muustilanteissa sekä tuntea pelastusyksikön johtamisen periaatteet. Tutkinnon suoritta- neiden tulee hallita ensihoidon perusteet, kyetä toimimaan perustason sairaankuljetta- jana sekä pelastusyksikön jäsenenä lääkinnäl- lisissä pelastustehtävissä. He tuntevat myös omatoimisen varautumisen ja yleisen väes- tönsuojelun perusteet ja vapaaehtoisen palo- kuntatoiminnan perusteet ja ovat valmiita hyvään yhteistoimintaan vapaaehtoisen ja si- vutoimisen henkilöstön sekä muiden sidos- ryhmien kanssa.
Alipäällystötutkinto on niin sanottu lä- hiesimiestutkinto. Sen painopistealueet ovat henkilöstöjohtaminen, pelastustoiminnan johtaminen ja onnettomuuksien ehkäisy.
Tutkinnon tavoitteena on, että tutkinnon suo- rittaneet ymmärtävät tavoitteellisen onnetto- muuksien ehkäisytyön merkityksen pelastus- laitoksen turvallisuustyössä sekä tietävät ja hallitsevat alipäällystöltä edellytettävät on-
nettomuuksien ehkäisyn erilaiset toimintata- vat. Tutkinnon suorittaneilta odotetaan, että he osaavat kannustaa ja motivoida työvuo- ronsa henkilöstöä onnettomuuksien ehkäi- syyn ja ovat valmiita kehittämään omaa on- nettomuuksien ehkäisyn osaamistaan tuleval- la työurallaan. Tutkinnon suorittaneiden tulee lisäksi osata suunnitella ja johtaa pelastusyk- sikön ja pelastusjoukkueen toimintaa onnet- tomuustilanteessa ja olla valmiita kehittä- mään omaa osaamistaan pelastustoiminnan johtajana. Heidän tulee edelleen kyetä toi- mimaan pienen paloaseman päällikkönä (vas- tuuhenkilönä) sekä pelastuslaitoksen toimi- tai toiminta-alueen vastuullisissa erityisteh- tävissä.
Hätäkeskuspäivystäjätutkinnon tavoitteena on valmentaa opiskelija hätäilmoitusten ko- konaisvaltaiseen käsittelyyn hätäpuhelun vastaanotosta asiakkaiden ohjaamiseen ja neuvontaan. Tavoitteena on, että tutkinnon suorittaneet tuntevat hätäkeskuksen, pelastus- toimen, poliisin sekä sosiaali- ja terveyden- huollon viranomaisten toimintaa velvoittavat ja ohjaavat arvot ja säädökset. Heidän tulee hallita pelastustoimen, poliisin sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisten tehtävien piirteet ja niihin liittyvät riskinarviot hankit- tujen tapahtumatietojen perusteella sekä osa- ta huomioida viranomaisten työturvallisuu- teen ja yhteistoimintatehtäviin liittyvät toi- menpiteet. Tutkinnon suorittaneiden tulee edelleen hallita hätäkeskuspäivystäjän työn vaatimien laitteiden käyttö ja työn vaatima teoreettinen ja eettinen tausta sekä työn suo- rittamiseksi vaadittavat sovellukset. Heidän tulee osata kohdata kriisissä oleva ihminen sekä ymmärtää psyykkisen kriisi- ja jälkihoi- don merkitys.
Tutkintojärjestelmää täydentävät osaamisko- konaisuudet
Nykyisessä koulutusjärjestelmässä on tar- jolla osaamiskokonaisuuksia, jotka tuottavat laajaa osaamista, mutta eivät kuulu voimassa olevaan tutkintojärjestelmään. Tällaisina voi- daan pitää muun muassa kelpoisuus- ja päte- vyysvaatimuksiin liittyviä ja osaamisen ke- hittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen
tähtääviä osaamiskokonaisuuksia sekä eri- tyispätevyyksiin johtavia koulutuksia.
Kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksiin liittyvät osaamiskokonaisuudet
Tietyt osaamis- ja opintokokonaisuudet ovat kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksina tie- tyssä ammatissa tai tehtävässä toimimiseen.
Tällöin on kyse säännellystä ammatista.
Säännellyllä ammatilla tarkoitetaan ammattia tai tehtävää, jonka harjoittamiseen edellyte- tään laissa tai asetuksessa määriteltyä tiettyä koulutusta. Joissakin tilanteissa kelpoisuuden tai pätevyyden voi tuottaa tietty laaja koulu- tuskokonaisuus, joka tuottaa tietyn osaami- sen. Tällöin ei edellytetä tietyn tutkinnon suorittamista. Säänneltyjä ammatteja ovat esimerkiksi opettaja, sosiaalityöntekijä, nos- turinkuljettaja, panostaja ja sukeltaja sekä eräät kirkolliset virat ja sotilasvirat. Amma- tinharjoittamista säännellään laajasti erityi- sesti sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Osaamisen kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtäävät osaamiskokonaisuu- det
Osaamisen kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtäävät osaamiskokonaisuu- det ovat vakiintuneita, yleisesti tunnettuja ja laajasti suoritettavia osaamiskokonaisuuksia, joiden kautta täydennetään, päivitetään tai laajennetaan jo aiemmin hankittua osaamista.
Erityisesti korkeakoulutetuille on eri hallin- nonaloilla täydennyskoulutuskokonaisuuksia, jotka liittyvät työelämässä vaadittavan osaa- misen kehittämiseen.
Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa ammatillisia erikoistumisopintoja, jotka ovat ammattikorkeakoulututkintoon pohjautuvia laajoja täydennyskoulutusohjelmia. Yliopis- tojen erikoistumisopinnot ovat tutkintojärjes- telmää täydentäviä, ammatillista kehittymistä edellyttäviä opintoja, joita yliopistot järjestä- vät korkeakoulututkinnon suorittaneille tai muille riittävät opiskeluvalmiudet omaaville.
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämis- suunnitelman 2011—2016 mukaan korkea- koulututkinnon suorittaneiden täydennyskou- lutusmahdollisuuksia parannetaan luomalla tutkintoja täydentäviä korkeakoulujen eri-
koistumiskoulutuksia muun muassa nykyis- ten erikoistumiskoulutusten ja -opintojen pohjalta. Nämä erikoistumiskoulutukset ovat vähintään 30 opintopisteen laajuisia osaa- miskokonaisuuksia, joita kehitetään korkea- koulujen opetukseen ja tutkimukseen perus- tuvan erityisosaamisen ja työelämätarpeen pohjalta. Koulutuksille luodaan yksittäisten koulutusten tunnustamiseen liittyvä laadun- varmistusjärjestelmä. Erikoistumiskoulutuk- sia voidaan järjestää tutkintoja täydentävinä koulutuksina, esimerkiksi oppisopimustyyp- pisenä aikuiskoulutuksena tai osana tutkin- toa. Tarvittavat säädösmuutokset valmistel- laan samassa aikataulussa ammattikorkea- koulu-uudistuksen kanssa.
Ammatillisen peruskoulutuksen yhteydessä opiskelijalle voidaan järjestää ammatilliseen opetukseen läheisesti liittyvää muuta toimin- taa, muun muassa erilaisia ammatilliseen koulutukseen valmistavia ja valmentavia koulutuksia. Niitä ovat ammatilliseen perus- koulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus (ammattistartti), vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus, maahanmuutta- jien ammatilliseen peruskoulutukseen val- mistava koulutus sekä kotitalousopetus.
Erilaiset tietokoneen ajokortit ovat vakiin- tunut ilmiö työelämässä, ja niitä suoritetaan runsaasti. Tietokoneisiin ja tietotyöhön liitty- vien ajokorttien tunnettuus kansallisesti ja vertailtavuus kansainvälisesti on hyvä.
Yleiset kielitutkinnot ovat pääasiassa aikui- sille suunnattuja kielitaitotutkintoja. Ne ovat kielitaidon hankkimistavasta riippumattomia toiminnallisen kielitaidon osoittamiseksi jär- jestettyjä tutkintoja. Tutkinnot mittaavat kie- len osaamista sellaisissa käytännön tilanteis- sa, joissa joudutaan puhumaan, kuuntele- maan, kirjoittamaan tai lukemaan jotain vie- rasta kieltä joko Suomessa tai ulkomailla.
Kansanopistot järjestävät pitkäkestoista koulutusta. Ne parantavat opiskelijoiden työ- elämäosaamista ja ammatillista pätevyyttä.
Kansanopistot laativat itse vapaan sivistys- työn koulutusohjelmien tavoitteet ja sisällöt ja luokittelevat koulutuksensa ammatillissi- vistäväksi omaehtoiseksi aikuiskoulutuksek- si. Osa kansanopistoista on suunnannut kou- lutustaan erityistä tukea tarvitseville opiskeli- jaryhmille.
Varusmiespalveluksen aikana suoritetaan sotilaan tutkinto. Varusmiespalveluksen ai- kana on mahdollista suorittaa myös aliupsee- rikurssi, reserviupseerikurssi sekä johtaja- ja kouluttajakoulutus. Varusmiespalveluksen aikana järjestetään myös erilaisia kursseja, joiden kautta osa varusmiehistä saa muun muassa sotilaskuljettajan, räjäyttäjän tai su- keltajan pätevyyden.
2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulko- maiden ja EU:n lainsäädäntö Tutkintojen kansainväliset luokitukset
Tutkintojen kansainvälisten luokittelujen tarkoituksena on muun muassa palvella tilas- tointia, koulutusviranomaisia ja työvälitystä sekä helpottaa ammatillista ja akateemista liikkuvuutta ja tutkintojen tunnustamista.
Tutkintojen luokittelujärjestelmät voivat olla koulutustaso-, koulutusaste-, koulutusala-, ammatti- tai esimerkiksi pätevyystasokohtai- sia.
ISCED
ISCED (International Standard Classifica- tion of Education) on UNESCOn kansainvä- linen koulutusluokitus, joka on kehitetty en- sisijassa kansainvälisesti vertailukelpoista koulutustilastointia varten. UNESCO on teh- nyt päätöksen edellisestä luokituksesta vuon- na 1997. ISCED luokittelee koulutuksia sekä tason että alan mukaan.
ISCED:in taso 1 on alempaa perusastetta, johon Suomessa katsotaan kuuluvan perus- opetuksen vuosiluokat 1—6. Taso 2 kuva ylempää perusastetta, johon kuuluvat perus- opetuksen vuosiluokat 7—9. Keskiastetta kuvaavalle tasolle 3 sijoittuvat lukio ja yliop- pilastutkinnot, ammatilliset perustutkinnot ja ammattitutkinnot. Erikoisammattitutkinnot sijoittuvat tasolle 4. Korkea-asteen koulutus- ta kuvaava taso 5 on jaettu kahteen alaluok- kaan. Luokkaan 5 A (korkeakouluasteen kou- lutus) kuuluvat ammattikorkeakoulututkinnot sekä alemmat ja ylemmät korkeakoulututkin- not. Taso 5 B (alimman korkea-asteen koulu- tus) viittaa tutkintorakenteesta poistuneisiin ammatillisen opistoasteen tutkintoihin. Taso
6 (tutkijakoulutusaste) käsittää jatkotutkinto- na suoritettavat lisensiaatin ja tohtorin tut- kinnot.
ISCED-luokitus on uudistettu marraskuus- sa 2011. Uudistuksen tavoitteena on ollut pa- rantaa kansainvälisen luokituksen ja koulu- tusjärjestelmien vastaavuutta. Samalla luoki- tusta on uudistettu siten, että sillä on aiempaa paremmin mahdollista kuvata väestön koulu- tustasoa. Vuoden 2011 uudistus koskee kou- lutuksen tasoa. Koulutussisältöjä koskeva uudistus on tarkoitus tehdä joko vuonna 2013 tai vuonna 2014.
Uuden ISCED-luokituksen mukaan tasoja on nollasta (esiaste) kahdeksaan (tutkijakou- lutusaste). Suurimmat muutokset liittyvät korkea-asteen koulutukseen. Esimerkiksi taso 5A jaetaan kahteen osaan tasoiksi 6 ja 7.
Käytännössä tasolla 6 tarkoitetaan alempia korkeakoulututkintoja ja tasolla 7 ylempiä korkeakoulututkintoja.
Tilastokeskus ei ole tehnyt uutta ISCED- luokitusta koskevaa soveltamispäätöstä. Näin ollen tietoja kansallisten koulutusten sijoitte- lusta osana virallista tilastointia ei vielä ole käytettävissä.
Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen, EQF, kehittäminen alkoi vuonna 2004, kun jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät halusivat saada käyttöön yhtei- set puitteet tutkintojen vertailun helpottami- seksi. Komission ehdotus kahdeksantasoises- ta, oppimistuloksiin perustuvasta viitekehyk- sestä valmistui syyskuussa 2006 (KOM(2006) 479 lopullinen). Euroopan par- lamentin ja neuvoston suositus eurooppalai- sen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (2008/C 111/01) annettiin 23 päivänä huhtikuuta 2008 (ns. EQF-suositus).
EQF on yhteinen eurooppalainen viitejär- jestelmä, jonka avulla Euroopan eri maiden kansallisia tutkintojärjestelmiä ja tutkintojen viitekehyksiä kytketään toisiinsa ja helpote- taan eri maissa suoritettavien tutkintojen ver- tailua ja ymmärtämistä. Viitekehyksellä on kaksi päätavoitetta: edistää kansalaisten liik- kuvuutta maiden välillä ja helpottaa elin-
ikäistä oppimista. EQF:n avulla parannetaan tutkintojen avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta. Viitekehyksen avulla edistetään myös elinikäisen oppimisen tavoit- teita sekä lisätään työntekijöiden ja oppijoi- den työllistettävyyttä, liikkuvuutta ja yhteis- kuntaan integroitumista.
EQF:ssä on kahdeksan vaativuustasoa, jot- ka kattavat kaikki tutkinnot perustasosta edistyneeseen tasoon. EQF sisältää siis kaik- ki yleissivistävän, ammatillisen ja akateemi- sen koulutuksen tutkintotasot. Lisäksi viite- kehykseen sisältyvät perus- ja jatkokoulutuk- sessa hankitut tutkinnot. Kunkin tason pitäisi periaatteessa olla saavutettavissa erilaisten koulutus- ja uravalintojen kautta.
EQF:n viitetasot perustuvat oppimistulok- siin, jotka kuvataan tietoina, taitoina ja päte- vyytenä. Kukin kahdeksasta tasosta on mää- ritelty kuvailemalla oppimistulokset, jotka olennaisesti liittyvät kyseisen tason tutkintoi- hin missä tahansa tutkintojärjestelmässä.
EQF:ssä keskitytään siihen, mitä tietyn tut- kinnon suorittanut henkilö tietää, ymmärtää ja pystyy tekemään oppimisprosessin päät- teeksi. Suosituksen mukaan painopisteen siir- täminen oppimistuloksiin mahdollistaa Eu- roopan koulutusjärjestelmien erojen huomi- oimisen, koska ainoastaan panostuksiin (esi- merkiksi opiskelun kesto) perustuva vertailu on vaikeaa.
EQF on yhdenmukainen Bolognan proses- sin yhteydessä kehitetyn korkeakoulututkin- tojen viitekehyksen kanssa. EQF:n tasojen 5–
8 kuvauksissa viitataan Bolognan prosessin osana sovittuihin korkeakoulutustasojen ku- vauksiin. EQF:n tasokuvaukset eroavat kui- tenkin sanamuodoltaan Bolognan tasokuva- uksista. Tämä johtuu siitä, että elinikäisen oppimisen viitekehyksenä EQF käsittää myös ammatillisen koulutuksen ja työympäristöt korkeinta tasoa myöten.
EQF ei korvaa eikä siinä määritellä kansal- lisia tutkintojärjestelmiä ja/tai tutkintoja. Sii- nä ei kuvata yksittäisiä tutkintoja tai yksittäi- sen henkilön pätevyyksiä. Yksittäiset tutkin- not tulisi sijoittaa soveltuvalle eurooppalai- sen tutkintojen viitekehyksen tasolle kansal- listen tutkintojärjestelmien tai kansallisten viitekehysten kautta.
Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen käyttöönotto on vapaaehtoista, mutta suosi-
tuksena on, että jäsenmaat kuvailevat vuo- teen 2010 mennessä vastaavuudet kansallis- ten tutkintojärjestelmiensä ja EQF:n välillä joko viittaamalla kansallisissa tutkintotasois- sa EQF:n tasoihin tai kehittämällä tarvittaes- sa kansallisia tutkintojen viitekehyksiä kan- sallisen lainsäädännön ja käytännön mukai- sesti. Jäsenmaiden on tarkoitus vuoteen 2012 mennessä varmistaa, että jokainen uusi tut- kintotodistus, todistus ja Europass-asiakirja sisältää maininnan kyseisen tutkinnon EQF- tasosta.
EQF-suosituksessa suositellaan, että jäsen- valtiot noudattavat osaamiseen perustuvaa lähestymistapaa tutkintojen määrittelyssä ja kuvauksessa sekä edistävät epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamista. Tutkintoja ja koulutusta koskevan luottamuksen lisäämi- seksi suosituksessa suositellaan, että EQF:n mukaisten kansallisten tutkintojen kuvauk- sissa jäsenmaat edistävät ja soveltavat suosi- tuksen liitteessä selostettuja koulutuksen laa- dunvarmistuksen periaatteita. Jäsenmaita ke- hotetaan myös nimeämään kansallinen koor- dinaatiopiste tukemaan ja yhdessä muiden kansallisten viranomaisten kanssa ohjaamaan kansallisen tutkintojärjestelmän ja eurooppa- laisen tutkintojen viitekehyksen välisiä suh- teita.
Kansallinen tutkintojen viitekehys muissa maissa
Kaikki EU-, ETA- ja EU-jäsenyyttä hake- neet maat ovat päättäneet laatia tai edelleen kehittää kansallisia tutkintojen viitekehyksiä, joiden tasojen yhteensopivuus EQF:n tasojen kanssa voidaan varmistaa. EU:n jäsenmaat tekevät keskenään tiivistä yhteistyötä. Perus- ratkaisut vaikuttavat samanlaisilta: valmistel- laan yksi viitekehys, joka kattaa koko tutkin- tojärjestelmän. Joissakin maissa on valmis- tella koulutustasokohtaisia viitekehyksiä, jot- ka on myöhemmässä vaiheessa tarkoitus yh- distää yhdeksi viitekehykseksi. Useissa jä- senmaissa harkitaan kahdeksantasoista viite- kehystä.
Kaikissa Pohjoismaissa on myös vireillä kansallista tutkintojen viitekehystä koskeva valmistelutyö. Tanska on valmistelutyössä pisimmällä. Tanskan vuonna 2009 hyväksy-
tyssä kansallisessa tutkintojen viitekehykses- sä on kahdeksan tasoa, joille kaikille on ku- vattu osaamistulokset kolmen ulottuvuuden kautta (tiedot, taidot/valmiudet ja kompe- tenssit). Tanskan korkeakoulututkinnot sijoit- tuvat tasoille 5—8, mutta muilta osin tutkin- tojen sijoittelu on viitteellinen: yleissivistävät tutkinnot tasoille 1—4 ja ammatilliset tutkin- not/koulutukset tasoille 2—5. Tutkintojen si- joittelussa tasoille 6—8 käytetään täydellisen yhdenmukaisuuden periaatetta eli oppimistu- losten tulee vastata täysin ko. tason kuvausta (full fit). Muiden tasojen osalta käytössä on niin sanottu best fit -periaate eli tutkinto si- joitetaan sille tasolle, jolle se kokonaisuutena parhaiten sopii. Tanskan viitekehys ei toistai- seksi sisällä epävirallista ja arkioppimista.
Niiden osalta viitekehyksen valmistelutyö jatkuu.
Islannissa opetusministeriö valmistelee yh- dessä oppilaitosten, opettajien ja työelämän kanssa viitekehystä, joka kattaisi kaikki tut- kinnot sekä virallisessa koulutusjärjestelmäs- sä että sen ulkopuolella (epävirallinen ja ar- kioppiminen). Viitekehystä on valmisteltu si- ten, että siinä on seitsemän tasoa. Ensimmäi- nen taso vastaa EQF:n tasoja 1—2. Tästä eteenpäin kansallisen viitekehyksen taso vas- taa EQF:n tasoa kolme jne. Tasolle 4 on tar- koitus sijoittaa sekä toisen asteen tutkintoja että korkea-asteen tutkintoja. On todennä- köistä, että viitekehyksestä ei säädetä erillis- lailla.
Norjassa opetusministeriö on vuonna 2008 päättänyt sitoa valmisteilla olevan koko tut- kintojärjestelmän kattavan kansallisen viite- kehyksen EQF:ään. Korkeakoulututkintojen viitekehys on vahvistettu maaliskuussa 2009, ja oppimistulosten kuvaukset on tarkoitus ot- taa käyttöön kaikissa tutkinnoissa vuoteen 2012 mennessä. Muiden koulutustasojen osalta on valmisteltu erillisiä viitekehyksiä.
Yhtenäinen koko tutkintojärjestelmän kattava viitekehys on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2012. Viitekehyksessä on seitsemän tasoa.
Tasot numeroidaan numeroilla 2—8, jotta ne rinnastuisivat selkeästi EQF:ään. Taso 1 on tarkoitus jättää avoimeksi eikä sitä kuvata.
Kansallisessa tutkintojen viitekehyksessä kolme ylintä tasoa pohjautuvat eurooppalai- seen korkeakoulututkintojen viitekehykseen ja loput tasot EQF:ään. Tarkoituksena on, et-
tä alkuvaiheessa viitekehys sisältää ainoas- taan viralliseen koulutusjärjestelmään kuulu- vat tutkinnot. Viitekehyksen laajentamista epäviralliseen ja arkioppimiseen selvitetään.
Ruotsissa ehdotus kansalliseksi tutkintojen viitekehykseksi on annettu hallitukselle loka- kuussa 2010. Hallituksen vastauksen jälkeen päätetään, säädetäänkö viitekehyksestä eril- lislailla. Kansallinen koordinaatiopiste on saanut hallitukselta tehtäväksi yhdistää ehdo- tettu kansallinen viitekehys julkiseen koulu- tusjärjestelmään. Ehdotus kansalliseksi viite- kehykseksi kytkeytyy EQF:ään. Siinä on kahdeksan tasoa ja osaaminen on jaoteltu tie- toihin, valmiuksiin ja kompetensseihin.
Iso-Britanniassa ja Irlannissa tutkintojen viitekehykset ovat olleet käytössä jo vuosia, minkä vuoksi niiden lähtökohta on ollut eri kuin Pohjoismaissa ja monissa muissa jä- senmaissa valmisteilla olevien EQF:ään pe- rustuvien viitekehysten.
Englannissa on kolme tutkintojen viiteke- hystä: Qualifications and Credit Framework (erityisesti ammatillisia tutkintoja varten), National Qualifications Framework (yleissi- vistävä ja ammatillinen koulutus) sekä Fra- mework for Higher Education Qualifications (erityisesti korkea-asteen koulutus). Viiteke- hykset ovat ensisijaisesti koulutusten ja nii- den tuottaman osaamisen vertailua varten, mutta niiden kautta säännellään pitkälti myös tutkintojen myöntämistä. Skotlannin koko koulutusjärjestelmän kattavassa tutkintojen viitekehyksessä on 12 vaativuustasoa.
Irlannin vuonna 2003 käyttöönotetussa kansallisessa tutkintojen viitekehyksessä on kymmenen tasoa. Kunkin tason perustana ovat kansallisesti sovitut tietoja, taitoja ja kompetensseja koskevat standardit, jotka on kuvattu oppimistuloksina.
Iso-Britannia, Irlanti, Ranska, Tanska, Bel- gia, Hollanti, Latvia, Portugali, Viro, Liettua, Tsekki, Malta ja Kroatia ovat varmistaneet omien viitekehystensä yhteensopivuuden EQF:n kanssa julkaisemalla eurooppalaisen yhteistyön puitteissa sovittujen kriteereiden mukaisen raportin. Muuta jäsenmaat ovat il- moittaneet, että ne aikovat esittää yhteenso- pivuuden varmistavan raportin viimeistään vuoden 2012 aikana.
Kansallisia viitekehyksiä kehitetään laajasti myös Euroopan ulkopuolisissa maissa.
ETF:n (European Training Foundation) selvi- tyksen mukaan noin 120 maata on joko ke- hittämässä tai on kehittänyt kansallisen viite- kehyksen. Maat ovat kiinnostuneita yhteis- työstä EU:n kanssa ja haluaisivat linkittää oman viitekehyksensä EQF:ään. Yhteistyötä Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa jatke- taan EU-tasolla, mutta tarkoitus on edetä vaiheittain. Euroopan ulkopuolisten maiden viitekehysten kytkeminen EQF:ään ei ole ajankohtaista tällä hetkellä, koska Euroopan unionin sisäinen prosessi on vielä kesken.
2.3 Nykytilan arviointi
Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu pääosin opetus- ja kulttuuriministeriön hal- linnonalan tutkinnoista ja oppimääristä (jäl- jempänä tutkinnoista) sekä muutamasta mui- den hallinnonalojen tutkinnosta. Koulutusjär- jestelmään kuuluvista tutkinnoista sekä nii- den tavoitteista ja tuottamasta/edellyttämästä osaamisesta säädetään erikseen kunkin kou- lutusmuodon lainsäädännössä. Erilliset sää- dökset aiheuttavat sen, että Suomen koulu- tus- ja tutkintojärjestelmä ja tutkintojen edel- lyttämä osaaminen ei hahmotu selkeänä ko- konaisuutena. Tämä heikentää tutkintojärjes- telmämme kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä, mutta hankaloittaa myös kansallisesti etenkin muiden hallinnonalojen tutkintojen asemointia suhteessa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan tutkintoi- hin.
Koulutusjärjestelmäämme kuuluvia tutkin- toja sekä niiden tavoitteita ja tuotta- maa/edellyttämää osaamista kuvataan sää- döksissä, määräyksissä ja niihin perustuvissa opetussuunnitelmissa hyvin eri tavoin eri koulutusmuodoissa ja eri koulutustasoilla.
Säätelyssä on lähdetty kunkin koulutusmuo- don tarpeista, ei koulutusjärjestelmän koko- naisuudesta. Säätelyn kohteena ovat muun muassa koulutuksen tavoitteet, sisällöt, kou- lutuspituus, järjestämismuodot, opintojen ra- kenne ja mahdollisesti myös oppiaineet sekä joiltakin osin myös osaamistavoitteet ja op- pimistulokset. Yhdenmukaista, koko koulu- tusjärjestelmän kattavaa tutkintojen ja oppi- määrien kuvaustapaa ei ole, mikä hankaloit- taa tutkintojen ja oppimäärien ja niiden tuot-
taman osaamisen vertailua ja keskinäisten suhteiden määrittelyä sekä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista koulutusmuodosta toiseen siirryttäessä. Suo- men koulutusjärjestelmässä tutkintojen kes- kinäiset suhteet on määritelty lähinnä säätä- mällä, mihin opintoihin suoritettu tutkinto tai oppimäärä antaa kelpoisuuden.
Yhdenmukaisen ja toimivan tutkintojen kuvaustavan puuttuminen on ongelma myös kansainvälisellä tasolla. Yhteiseurooppalai- sena tavoitteena on tutkintojen kuvaaminen osaamisen kautta. Olemassa olevat kansain- väliset tutkintojen luokittelujärjestelmät (esimerkiksi ISCED) eivät tähän tarkoituk- seen nykymuodossaan sovellu, sillä ne on luotu eri näkökulmasta tiettyä erillistä tarkoi- tusta varten.
Osaamisperusteisen tutkintojen kuvausta- van avulla halutaan tukea elinikäistä oppi- mista, parantaa työntekijöiden työllistymistä, lisätä liikkuvuutta ja kaventaa kuilua koulu- tuksen ja työelämän välillä. Yhtenevät osaa- mistavoitteita ja oppimistuloksia korostavat kuvaukset parantavat koulutusjärjestelmän läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä ja hel- pottavat koulutusjärjestelmien ja niihin sisäl- tyvien tutkintojen vertailua. Ne edistävät myös aikaisemmin hankitun osaamisen tun- nustamista, etenkin epävirallisen ja arkiop- pimisen tunnistamista ja tunnustamista.
Osaamiseen perustuvat kuvaukset pakottavat lisäksi kiinnittämään huomiota koulutuksen tuloksiin ja parantavat näin koulutuksen laa- tua.
Voimassa olevan tutkintojärjestelmän ul- kopuolella on tällä hetkellä useita laajoja osaamiskokonaisuuksia, joita suoritetaan laa- jasti ja joille jokin toimivaltainen taho on määritellyt osaamistavoitteet. Niiden tuotta- maa osaamista ei välttämättä tunnisteta eikä tunnusteta osaksi suoritettavia tutkintoja.
Tällaisten laajojen osaamiskokonaisuuksien edellyttämä osaaminen tulisi kuvata niin, että osaamiskokonaisuudet voitaisiin ottaa osaksi tutkintojen ja muun osaamisen viitekehystä.
Tämä edistäisi aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista ja tukisi elin- ikäistä oppimista.
3 E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
3.1 Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on lisätä tutkintojen kansallista ja kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta säätämällä tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksestä. Tavoittee- na on parantaa tutkintojärjestelmän toimi- vuutta ja selkeyttä kuvaamalla suomalaiset tutkinnot ja muut osaamiskokonaisuudet yh- denmukaisella, ymmärrettävällä ja vertailu- kelpoisella tavalla sekä yhtenäistämällä sa- malla käytettäviä käsitteitä. Esityksen tavoit- teena on myös lisätä Suomen tutkintojärjes- telmän tunnettuutta ja helpottaa siten kan- sainvälistä liikkuvuutta Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen.
Esityksen tavoitteena on helpottaa koulu- tusjärjestelmässä liikkumista määrittelemällä tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksi- en väliset suhteet. Tavoitteena on myös edis- tää siirtymistä jatko- ja lisäopintoihin ja te- hostaa aikaisemmin hankitun osaamisen tun- nistamista ja tunnustamista tutkintojärjestel- män sisällä liikuttaessa ja tukea näin elin- ikäistä oppimista.
Esityksen keskeisenä tavoitteena on kiin- nittää nykyistä enemmän huomiota tutkinto- jen edellyttämään osaamiseen ja auttaa oppi- laitoksia ja korkeakouluja niiden kehittäessä opetussuunnitelmiaan sekä koulutus- tai ope- tusohjelmiaan osaamistavoitteita ja oppimis- tuloksia korostavaan suuntaan. Selkeät ja ymmärrettävät tutkintojen ja muiden osaa- miskokonaisuuksien osaamiskuvaukset pa- rantavat suomalaisen koulutuksen laatua.
Tutkinnoille ja muille osaamiskokonaisuuk- sille asetetut tavoitteet ja niiden saavuttami- nen toimivat keskeisenä lähtökohtana myös laadun arvioinnissa.
3.2 Toteuttamisvaihtoehdot
Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehys olisi mahdollista toteuttaa kolmella vaihtoeh- toisella tavalla: luodaan eurooppalaisesta tut- kintojen viitekehyksestä irrallinen kansalli- nen viitekehys, laaditaan kansallinen viiteke- hys eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen
pohjalta sitä jossain määrin hyödyntäen tai käytetään eurooppalaista tutkintojen viiteke- hystä sellaisenaan kansallisen viitekehyksen perustana.
Kokonaan uuden kansallisen viitekehyksen luomisella irrallaan eurooppalaisesta tutkin- tojen viitekehyksestä ei voida katsoa saavu- tettavan eurooppalaiselle tutkintojen viiteke- hykselle asetettuja tavoitteita. Eurooppalai- sesta tutkintojen viitekehyksestä irrallinen kansallinen viitekehys vaikeuttaisi merkittä- västi suomalaisten tutkintojen sijoittelua eu- rooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen.
Myös tutkintojen edellyttämän osaamisen kuvaaminen sekä tutkintojen vertaileminen toisiinsa olisi monimutkaista.
Kansallisen tutkintojen viitekehyksen laa- timinen eurooppalaisen tutkintojen viiteke- hyksen pohjalta sitä jossain määrin hyödyn- täen olisi mahdollista toteuttaa vaihtoehtoisil- la tavoilla: esimerkiksi luomalla kaksi erillis- tä viitekehystä tai muuttamalla eurooppalai- sen tutkintojen viitekehyksen tasoja.
Kaksi erillistä viitekehystä olisi toteutetta- vissa siten, että muodostettaisiin korkeakou- lutukselle ja muulle (ammatilliselle) koulu- tukselle omat viitekehyksensä. Erilliset viite- kehykset eivät kuitenkaan antaisi selkeää ku- vaa Suomen tutkintojärjestelmän kokonai- suudesta, vaan järjestelmä olisi hajanainen.
Kaksi erillistä viitekehystä myös heikentäisi eri viitekehyksiin sijoitettujen tutkintojen ja niiden edellyttämän osaamisen vertailtavuut- ta.
Vaihtoehtoisesti eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kahdeksan tasoa voitaisiin ja- kaa alatasoihin eri tavoin. Alatasoihin jaka- minen olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi siten, että eri tasoilla akateemisesti suuntau- tuneet ja ammatillisesti suuntautuneet tutkin- not ja niiden edellyttämä osaaminen kuvat- taisiin eri tavoin. Näin ollen esimerkiksi ta- solla 5 a kuvattaisiin akateemisesti suuntau- tuneet tutkinnot ja tasolla 5 b ammatillisesti suuntautuneet tutkinnot. Lisäksi olisi mah- dollista jakaa taso 8 alatasoihin siten, että ta- solla 8 a kuvattaisiin lisensiaatin tutkinnon edellyttämä osaaminen ja tasolla 8 b tohtorin tutkinnon edellyttämä osaaminen. Viiteke- hyksen eri tasojen jakaminen alatasoihin te- kisi viitekehyksestä hajanaisen ja monimut- kaisen. Alatasojen käyttö vaikeuttaisi myös
kansallisen tutkintojen viitekehyksen tasojen vertailua eurooppalaisen tutkintojen viiteke- hyksen tasoihin.
Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen käyttäminen sellaisenaan kansallisen tutkin- tojen ja muun osaamisen viitekehyksen pe- rustana on mahdollinen vaihtoehto, koska suomalainen koulutusjärjestelmä asettuu hel- posti EQF:n kahdeksantasoiseen luokitte- luun. Eurooppalaisen viitekehyksen käyttä- minen sellaisenaan olisi selkeää, ja se mah- dollistaisi tutkintojen vertailtavuuden edellä selostetuista vaihtoehtoisista tavoista parhai- ten. Se vahvistaisi kansallisen viitekehyksen kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja helpottaisi suomalaisten tutkintojen sijoittelua euroop- palaiseen tutkintojen viitekehykseen. Näin ollen parhaaksi vaihtoehdoksi rakentaa kan- sallinen tutkintojen viitekehys voidaan arvi- oida se, että käytetään eurooppalaista tutkin- tojen viitekehystä sellaisenaan, mutta täs- mennetään siihen sisältyviä eri tasojen osaa- miskuvauksia kansallisista lähtökohdista kä- sin. Tutkinnot sijoitettaisiin viitekehykseen sille tasolle, johon ne kokonaisuutena parhai- ten sopivat.
Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehys ja sen toimeenpanoon liittyvät tavoitteet ovat niin tärkeitä, että viitekehykselle tulisi var- mistaa vankka pohja ja hyvä näkyvyys. Lain tai asetuksen tasoinen sääntely korostaisi vii- tekehyksen merkitystä ja kansallista katta- vuutta, vahvistaisi viitekehyksen kansainvä- listä näkyvyyttä ja uskottavuutta sekä osoit- taisi sitoutumista. Voimassa olevassa lain- säädännössä ei ole valtuutta säätää kansalli- sesta viitekehyksestä. Näin ollen viitekehyk- sestä säätäminen edellyttää lakitasoista sää- döstä. Säätäminen olisi toteutettavissa joko siten, että lisätään sekä opetus- ja kulttuuri- ministeriön hallinnonalan että muiden hallin- nonalojen tutkintoja ja koulutusta koskeviin lakeihin valtuutussäännös taikka siten, että viitekehyksestä säädetään erillisellä lailla.
Erillisen lain antamista on pidettävä valtuus- säännösten lisäämistä voimassa olevaan lain- säädäntöön parempana vaihtoehtona, koska siten suomalaista koulutus- ja tutkintojärjes- telmää sekä sen tuottamaa osaamista on mahdollista tarkastella kokonaisvaltaisesti.
Lisäksi erillisen lain antamista puoltaa se, et-
tä eri hallinnonalojen tutkinnoista ei ole ai- emmin säädetty kootusti missään.
3.3 Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tutkintojen ja muun osaamisen viitekehykses- tä. Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehys on kokonaisuus, joka mahdollistaa koulutus- ja tutkintojärjestelmän sekä muiden laajojen osaamiskokonaisuuksien kokonaisvaltaisen tarkastelun sekä opetus- ja kulttuuriministe- riön hallinnonalalla että muilla hallin- nonaloilla. Viitekehyksen avulla voidaan tar- kastella, miten muiden hallinnonalojen kou- lutus vertautuu opetus- ja kulttuuriministeri- ön hallinnonalan koulutukseen tai miten muiden hallinnonalojen alaisessa koulutuk- sessa suoritettuja opintoja voidaan tunnustaa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutuksessa ja päinvastoin. Viitekehykses- tä säätäminen vahvistaa myös Suomen tut- kinto- ja koulutusjärjestelmän kansainvälistä läpinäkyvyyttä.
Laissa ehdotetaan säädettäväksi, että tut- kintojen ja muun osaamisen kansainvälisen ja kansallisen vertailtavuuden helpottamisek- si Suomen kansalliseen koulutus- ja tutkinto- järjestelmään kuuluvien tutkintojen ja oppi- määrien sekä muiden laajojen osaamiskoko- naisuuksien keskinäiset suhteet määritellään jaottelemalla ne niiden edellyttämän osaami- sen perusteella kahdeksaan vaativuustasoon.
Vaativuustasojen kuvauksista sekä tutkinto- jen, oppimäärien ja muiden osaamiskokonai- suuksien sijoittumisesta eri vaativuustasoille ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella.
Viitekehykseen on ehdotettavan lain nojal- la annettavassa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitus sijoittaa ensi vaiheessa ainoastaan opetushallinnon ja muiden hallinnonalojen lainsäädännössä määritellyt tutkinnot ja op- pimäärät. Viitekehykseen ei sijoiteta tutkin- tojärjestelmästä poistuneita tutkintoja ja op- pimääriä, koska niiden osaamistavoitteet pe- rustuvat pääsääntöisesti oppimistulosten si- jaan koulutuspituuksiin ja oppiaineisiin. Vii- tekehykseen ei sijoiteta myöskään ulkomai- seen tutkintojärjestelmään kuuluvia tai kan- sainvälisten organisaatioiden järjestämiä tut-
kintoja, vaikka niitä olisi mahdollista suorit- taa myös suomalaisissa oppilaitoksissa.
Viitekehykseen ei ole tarkoitus sijoittaa täydennyskoulutusta tai muuta tutkintoon johtamatonta koulutusta eikä menettelyjä ja vaatimuksia, joilla viranomaiset myöntävät oikeuksia harjoittaa ammattia tai suorittaa tiettyjä työtehtäviä. Viitekehykseen ei ole en- si vaiheessa tarkoitus sijoittaa tutkintojärjes- telmän ulkopuolella olevia tutkintoja laajen- tavia tai syventäviä osaamiskokonaisuuksia, esimerkiksi korkeakoulutettujen erityispäte- vyyksiä, kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksiin liittyviä osaamiskokonaisuuksia taikka osaamisen kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtääviä osaamiskokonai- suuksia. Ehdotettavan lain nojalla on kuiten- kin tarkoitus jatkossa laajentaa tutkintojen viitekehystä laajemmaksi osaamisen viiteke- hykseksi. Tämä ehdotetaan tuotavan esiin jo nyt ehdotettavan lain nimessä. Aiemmin hankittu osaaminen pyrittäisiin ensisijaisesti sisällyttämään kansallisessa tutkintojärjes- telmässä ja kansallisessa viitekehyksessä oleviin tutkintoihin vallitsevan nykykäytän- nön mukaisesti.
Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyk- sessä kuvattaisiin suomalaisten tutkintojen ja osaamiskokonaisuuksien edellyttämä osaa- minen eurooppalaisessa yhteistyössä sovituin kriteerein tietoina, taitoina ja pätevyyksinä tavoitteena kiinnittää nykyistä enemmän huomiota niiden edellyttämään osaamiseen.
Vaikka tutkinnoissa ja osaamiskokonaisuuk- sissa voi olla elementtejä useilta viitekehyk- sen vaativuustasoilta, ne sijoitettaisiin viite- kehykseen tutkinnon tai osaamiskokonaisuu- den edellyttämän osaamisen perusteella sille tasolle, johon ne kokonaisuutena parhaiten sopivat (ns. best fit -periaate). Samalle tasolle sijoittuvissa tutkinnoissa tai osaamiskokonai- suuksissa voivat painottua osaamisen eri ulottuvuudet. Koulutus- ja tutkintojärjestel- män selkeyden varmistamiseksi tietyn tutkin- totyypin kaikki tutkinnot sijoitettaisiin pää- sääntöisesti samalle viitekehyksen tasolle.
Tutkinnon osia ei sijoitettaisi viitekehykseen erikseen, vaan ne sijoittuisivat sille tasolle, jolle tutkinto itsessäänkin sijoittuu.
Tutkintojen ja muun osaamisen viitekehys sekä sen tasot eivät kuvaa yksittäisen henki- lön osaamisen tasoa tai pätevyyttä eikä tut-
