Olennaisten ehtoheikennysten mahdollisuus – Viranhaltijan ja työntekijän asemien vertailu säännöstyslähteiden vaihtuessa liikkeen luovutuksessa kunnalta yksityiselle

Olennaisten ehtoheikennysten mahdollisuus – Viranhaltijan ja työn- tekijän asemien vertailu säännöstyslähteiden vaihtuessa liikkeen

luovutuksessa kunnalta yksityiselle

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos

Pro gradu -tutkielma ja seminaari 5311900

30.4.2020

Tekijä Camilla Heikkinen 277678 Ohjaaja Marjo Ylhäinen

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta ^YksikköOikeustieteiden laitos

Tekijä

Camilla Sofia Claudia Heikkinen

Työn nimi

Olennaisten ehtoheikennysten mahdollisuus – Viranhaltijan ja työntekijän asemien ver- tailu säännöstyslähteiden vaihtuessa liikkeen luovutuksessa kunnalta yksityiselle

Pääaine

Oikeustieteen maisteri

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

30.4.2020

Sivuja

XI + 74

Tiivistelmä

Tutkielman varsinainen tutkimuskysymys ja pääasiallinen tavoite on selvittää, onko mahdollista, että viranhaltijalle tai työntekijälle seuraa liikkeen luovutuksesta kunnalta yksityiselle työsopimuslain (55/2001, TSL) 7 luvun 6 §:n mukaisia olennaisia ehtoheikennyksiä, kun luovutuksensaaja ei toteuta toimenpiteitä muuttaakseen työ- tai virka- suhteen ehtoja. Tutkielma keskittyy varsinaisen tutkimuskysymyksensä osalta tarkastelemaan keskeisten säännös- tys- eli normilähteiden (laki, työ- ja virkaehtosopimus sekä työ- ja virkasopimus) vaihtumista toiminnan siirtyessä julkiselta yksityiselle siitä näkökulmasta, seuraako lähteiden vaihtumisesta ehtojen olennaisen heikentymisen mah- dollisuus. Jotta olennaisen ehtoheikennyksen mahdollisuutta on järkevää tarkastella myös viranhaltijan kannalta, on esitutkimuskysymyksenä selvitettävä, sovelletaanko TSL 7:6 säännöstä luovutuksessa siirtyvään viranhaltijaan.

Lisätutkimuskysymyksenä selvitetään, onko viranhaltijalla työntekijää parempi asema luovutuksessa TSL 7 luvun 6 §:ään vetoamisen kannalta, ja millaisena TSL 7:6:n merkitys näyttäytyy työ- ja virkasuhteen syntyä, laatua ja muuttamista koskevan juridiikan valossa. Jotta tutkielmassa erotetaan virkasuhteinen viranhaltija työsuhteisesta työntekijästä, käytetään läpi tutkielman viranhaltijasta edelleen viranhaltija -nimitystä, jotta erotetaan siirtyvä vi- ranhaltija luovutuksessa siirtyvästä työntekijästä huolimatta siitä, että viranhaltija siirtyy automaattisesti luovutuk- sessa työsuhteiseksi työntekijäksi.

Liikkeen luovutukset ovat yhteiskunnassamme yleisiä, ja TSL 7:6 siihen liittyen hyvin tulkinnanvarainen säännös.

Säännöksen tulkinnanvaraisuus puoltaakin sen merkityssisällön selvittämisen tarvetta, ja vaikuttaisi siltä, ettei sään- nöstä ole aiemmin tutkittu tämän tutkielman näkökulmasta, eli ehtolähteiden vaihtumisen ja olennaisen ehtojen heikentymisen toteutumisen näkökulmasta. Tutkielman tutkimuskysymyksiin perehdytään hyödyntäen aineistona mm. työsopimuslakia, lakia kunnallisesta viranhaltijasta, niiden esitöitä, lakien taustalla olevaa liikkeenluovutusdi- rektiiviä, sekä oikeuskirjallisuutta ja erityisesti Euroopan unionin oikeuskäytäntöä. Tutkielman metodi on lainopil- linen, eli tutkielmassa pyritään selvittämään TSL 7:6:n merkityssisältöä argumentaation keinoin vallitsevaa oikeus- lähdeoppia hyödyntäen. Tutkielma etenee liikkeen luovutuksen määrittelystä arviointiin TSL 7:6:n soveltamisesta viranhaltijaan, ja siitä varsinaiseen tutkimuskysymykseen, minkä yhteydessä käydään läpi viranhaltijan ja työnte- kijän asema tarkasteltavien säännöstyslähteiden vaihtumisen osalta. Tämän jälkeen vertaillaan työntekijän ja viran- haltijan asemaa TSL 7:6:ään vetoamisen kannalta ja tarkastellaan, onko työ-, sopimus- ja virkasuhdetta koskevilla normeilla vaikutusta siihen, millaisena TSL 7:6:n merkitys näyttäytyy työntekijän ja viranhaltijan osalta.

Tutkielman loppupäätelmien osalta voidaan todeta, että olennaiset ehtoheikennykset pelkästään ehtolähteiden vaih- tumisesta ovat mahdollisia, joskin monien ehtolähteiden kohdalla epätodennäköisiä. Työ- ja virkaehtosopimukset ovat keskeiset, olennaiset ehtoheikennykset mahdollistavat säännöstyslähteet. Viranhaltijan ja työntekijän asema TSL 7:6:ään vetoamisen kannalta on hyvin samankaltainen keskenään. TSL 7:6:n merkityksestä työsuhteen ja vir- kasuhteen eri lähtökohdista käsin voi argumentoida monellakin tapaa, mutta lopulta se, että viranhaltija siirtyy työ- suhteiseksi työntekijäksi, on ratkaiseva seikka sen osalta, että työntekijäksi siirtyneellä viranhaltijalla on samanlai- nen oikeus vedota olennaiseen ehtoheikennykseen perustuvaan irtisanoutumisoikeuteen kuin työntekijälläkin.

Avainsanat Liikkeen luovutus, liikkeenluovutusdirektiivi, olennainen ehtoheikennys, työsuhde, virkasuhde, siirty- minen vanhana työntekijänä, työntekijän suojeluperiaate, säännöstyslähde

SISÄLLYS

SISÄLLYS ... III LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO... XI

1. JOHDANTO ...1

1.1 Aluksi ...1

1.2 Tutkimuskysymykset ja rajaukset ...5

1.3 Tutkimusmetodi ...9

1.4 Tutkielman aineisto ... 11

1.5 Tutkielman rakenne ... 12

2. LIIKKEEN LUOVUTUS JA SIIHEN LIITTYVÄ IRTISANOUTUMISOIKEUS ... 13

2.1 Liikkeen luovutuksen juridiset edellytykset ... 13

2.2 Liikkeen luovutus tutkielman näkökulmasta: kunnalta yksityiselle ... 14

2.3 Oikeus päättää työsuhde liikkeen luovutuksen johdosta ... 17

3. TYÖSOPIMUSLAIN 7 LUVUN 6 §:N SOVELTAMINEN TYÖSUHTEESEEN SIIRTYVÄÄN VIRANHALTIJAAN ... 19

3.1 Soveltamisen puolesta ja soveltumista vastaan puhuvat tekijät ... 19

3.1.1 Yleiset lähtökohdat ... 19

3.1.2 Säännöksen puuttuminen viranhaltijalaista ... 20

3.1.3 Luovutuksen ajankohdan merkitys ... 22

3.1.4 Virkasuhteesta työsuhteeksi -muutos ... 25

3.1.5 Olennaisten muutosten mahdollisuus ... 26

4. SÄÄNNÖSTYSLÄHTEIDEN MUUTOKSET JA MAHDOLLISET EHTOHEIKENNYKSET ... 32

4.1 Oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymättä jääminen ... 32

4.1.1 Palvelussuhteen ehto ... 32

4.1.2 Oikeudet ja olennaisen ehtoheikennyksen mahdollisuus ... 36

4.2 Virkasopimuksen muuttumisesta seuraava ehtoheikennyksen mahdollisuus... 40

4.2.1 Virkasopimuksen vähäinen merkitys... 40

4.2.2 Työsopimussuhteeseen siirtymisen edut ... 40

4.2.3 Muutos työsopimukseksi: Merkitys ja heikennysten mahdollisuus ... 42

4.3 Ehtoheikennyksen mahdollisuus työsopimuksen ja työsuhteen ehtojen kannalta ... 42

4.3.1 Työsopimus sitoo – pacta sunt servanda... 42

4.3.2 Sopimussuhteen dynaamisuus ... 43

4.4 Sovellettavan lainsäädännön vaihtuminen ja ehtoheikennysten mahdollisuus... 44

4.4.1 Viranhaltijan ja työntekijän asemien eriäväisyys ... 44

4.4.2 Palvelussuhdelajin muuttuminen – olennainen ehtoheikennys? ... 46

4.5 Virkaehtosopimuksen vaihtuminen ... 46

4.5.1 Merkitys säännöstyslähteenä ... 46

4.5.2 Merkittävyys mahdollisten ehtoheikennysten osalta ... 48

4.6 Työehtosopimuksen vaihtuminen ... 49

4.6.1 Merkitys säännöstyslähteenä ... 49

4.6.2 Luovutuspäivän merkitys ... 50

4.6.3 Nimenomainen viittaus työehtosopimukseen ... 53

4.6.4 Johtopäätökset, vetoamisen joutuisuus sekä mahdollisesta ehtoheikennyksestä 54 5. TYÖNTEKIJÄN JA VIRANHALTIJAN ASEMIEN VERTAILU ... 56

5.1 Vertailu luvun 4 johtopäätöksiä hyödyntäen ... 56

5.1.1 Lähtökohdat ja luvun 5 tarkoitus ... 56

5.1.2 Normilähteiden muutokset ja olennaisten ehtoheikennysten mahdollisuus ... 56

5.2 Viranhaltijan aseman ”paremmuus” TSL 7:6:ään vetoamiseen nähden – Olennaiseen ehtoheikennykseen vetoamisen sietämätön keveys?... 58

5.2.1 Palvelussuhdelajin muutos ja mahdollinen ”kilpailuetu” ... 58

5.2.2. TSL 7:6:ään vetoaminen ... 59

5.3 TSL 7:6:n merkitys viranhaltijalle ja työntekijälle virka- ja työsuhteen syntyä, laatua ja muuttamista koskevan juridiikan näkökulmasta... 60

5.3.1 Sopimus- ja työoikeuden lähtökohdat ... 60

5.3.2 Sopimus- ja työoikeuden lähtökohtien merkitys TSL 7:6:ään nähden ... 62

5.3.3 Virkasuhteen lähtökohdat ja suostuminen julkisen vallan alle ... 63

5.3.4 TSL 7:6:n erilainen merkitys viranhaltijan ja työntekijän kannalta ... 66

6. YHTEENVETO ... 68

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis, Tulkinnan taito: ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Ta- lentum Media 2006.

Aarnio, Aulis, Lainopillisen tutkimuksen teoriasta. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2011.

Bruun, Niklas – Mäenpää, Olli – Tuori, Kaarlo, Virkamiesten oikeusasema. Otava 1995.

Hemmo, Mika - Hoppu, Esko, Sopimusoikeus. Alma Talent Fokus 2006-.

Hirvonen, Kalervo – Mäkinen, Eija, Kunnallinen viranhaltija. Oikeudellisen aseman sään- tely. Edita Prima Oy 2006.

Husa, Jaakko – Mutanen, Anu – Pohjolainen, Teuvo, Kirjoitetaan juridiikkaa. Talentum 2005.

Hoppu, Esko, Varallisuus- ja kauppaoikeus, s. 1-151, teoksessa Aurejärvi, Erkki (toim.), Suomen yksityisoikeus. Gummerus Oy 1987.

Engblom, Matleena, Työsuhteen ehdot. Alma Talent Fokus 2013.

Järvinen, Pekka, Sote- ja maakuntauudistus: HE 15/2017. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2017.

Kairinen, Martti – Koskinen, Seppo – Nieminen, Kimmo – Ullakonoja, Vesa – Valkonen, Mika, Työoikeus, juridiikka. Alma Talent Fokus 2004-. (Kairinen ym. 2004-)

Klami, Hannu Tapani, Yksityisoikeuden perusteita. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja 1972.

Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s. 1-22 teoksessa Tarmo Miettinen (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellis- ten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex-Kirjat 30.6.2015.

[https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/15461.pdf]

Komulainen, Ulkoistaminen kunnissa: oikeudellinen tutkimus ulkoistamisen ilmenemis- muodoista ja vaikutuksista sekä ulkoistamisen rajoituksista ja sille asetettavista vaati- muksista yhtenä kunnallisten palvelujen tuottamismuotona. Suomen kuntaliitto 2010.

Koskinen, Seppo, Uusi kunnallista viranhaltijaa koskeva lainsäädäntö ja muutosturva virka- suhteessa. Edita Publishing Oy 2004.

Koskinen, Seppo – Kulla, Heikki, Virkamiesoikeuden perusteet. 7. uudistettu painos. Alma Talent Fokus 2016.

Koskinen, Seppo – Nieminen, Kimmo – Valkonen, Mika, Työsuhteen päättäminen. Alma Talent Fokus 2019.

Kröger, Tarja, Sopimusvapaus työntekosopimuksissa. Lakimiesliiton kustannus 1995.

Kuusela, Hanna – Ylönen, Matti, Ulkoistajan ja yhtiöittäjän käsikirja. Kalevi Sorsa -säätiö 2015.

Laakso, Seppo, Lainopin teoreettiset lähtökohdat. Tampereen yliopisto 2012.

Myllymäki, Arvo. Julkistyönantajat ja virkaehtolainsäädäntö. Finnpublishers Oy 1989.

Niemi, Matti, Lainoppi – Analyysia vai oikeuttamista. Lakimies 5/2002, s. 773-778.

Nieminen, Kimmo, Työpaikan lait ja työsuhdeopas 2020. 18. uudistettu painos. Alma Talent Fokus 2019.

Parikka, Julius, Yksityistäminen EU:n valtiontukisäännösten valossa. Edilex 22.3.2012.

[https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/8723.pdf]

Rautiainen, Hannu – Äimälä, Markus, Työsopimuslaki. 5. uudistettu painos. Alma Talent Fokus 2008.

Rasinmäki, Jorma, Yksityistäminen kunnallishallinnossa. Lakimiesliiton kustannus 1997.

Rytkölä, Olavi, Virkamiesoikeus. Werner Söderström Osakeyhtiö 1965.

Saarinen, Mauri, Työsuhdeasioiden käsikirja. 6. uudistettu painos. Edita 2014.

Saarinen, Mauri, Työsuhteen pelisäännöt. 8. uudistettu painos. Alma Talent Fokus 2015.

Saarnilehto, Ari – Hemmo, Mika – Kartio, Leena, Varallisuusoikeus. Alma Talent Fokus 2004-.

Saloheimo, Jorma, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus. 3. uudistettu painos. Alma Talent Fokus 2020.

Salokangas, Kirsi-Marja – Koskinen, Ida, In-house-järjestelyt hankintalainsäädännössä – onko sidosyksikkö aina sidosyksikkö? Artikkeli. Asianajotoimisto Merkurius 29.4.2019. [https://merkuriuslaw.fi/in-house-jarjestelyt-hankintalainsaadannossa- onko-sidosyksikko-aina-sidoayksikko/] (27.4.2020)

Tiitinen, Kari-Pekka, Virkaehtosopimusoikeus. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja N:o 195. Lainopillisen ylioppilastiedekunnan kustannustoimikunta 1983.

Tiitinen, Kari-Pekka – Kröger, Tarja, Työsopimusoikeus. 6. uudistettu painos. Alma Talent Fokus 2012.

Äimälä, Markus – Kärkkäinen, Mika, Työsopimuslaki. 5. uudistettu painos. Alma Talent Fo- kus 2017.

Äimälä, Markus – Kärkkäinen, Mika, Yhteistoimintalaki. 3. uudistettu painos. Alma Talent Fokus 2015.

VIRALLISLÄHTEET

HE 157/2000 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liitty- viksi laeiksi.

HE 196/2002 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kunnallisesta viranhaltijasta ja laiksi kuntalain muuttamisesta.

HE 268/2014 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle kuntalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi la- eiksi.

HE 95/2011, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi valtion virkamieslain ja valtion virka- ehtosopimuslain 5 §:n muuttamisesta.

HE 111/2011, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus

KKO 1980 II 119 KKO 1982 II 169 KKO 1991:187 KKO 1993:69 KKO 1996:89 KKO 1997:105 KKO 2009:28 KKO 2009:37 KKO 2010:60 KKO 2018:65 KKO 2018:66 Hovioikeus

Helsingin HO 4.1.1996 S 94/2756 Helsingin HO 25.1.1996 S 95/1711 Helsingin HO 28.11.1996 S 96/1151 Helsingin HO 4.3.1998 S 97/1242 Helsingin HO 16.9.1999 S 98/158 Helsingin HO 20.5.2011 S 10/3068 Helsingin HO 27.5.2011 S 10/2796

Työtuomioistuin TT 1985:130 TT 1987-66 TT 1989-9 TT 1991:12

Euroopan unionin tuomioistuin

Asia C-186/83, Arie Botzen and others v Rotterdamsche Droogdok Maatschappij BV, EU:C:1985:58.

Asia C-105/84, Foreningen af Arbejdsledere i Danmark v A/S Danmols Inventar, EU:C:1985:331.

Asia C-24/85, Jozef Maria Antonius Spijkers v Gebroeders Benedik Abattoir CV and Alfred Benedik en Zonen BV, EU:C:1986:127

Asia C-362/89, Giuseppe d'Urso, Adriana Ventadori and others v Ercole Marelli Elett- romeccanica Generale SpA and others., EU:C:1991:326, kohta 12 ja

Asia C-48/94, Ledernes Hovedorganisation, acting for Ole Rygaard v Dansk Arbejdsgiver- forening, acting for Strø Mølle Akustik A/S., EU:C:1995:290.

Asiat C-171/94, ja C-172/94, Merckx and Neuhuys v Ford Motors Company Belgium, EU:C:1996:87.

Asia C-298/94, Henke v Gemeinde Schierke and Verwaltungsgemeinschaft "Brocken", EU:C:1996:382

Asia C-13/95, Ayse Süzen v Zehnacker Gebäudereinigung GmbH Krankenhausservice, EU:C:1997:141.

Asia C-343/98, Renato Collino and Luisella Chiappero v Telecom Italia SpA., EU:C:2000:441, kohta 38.

Asia C-173/96, Francisca Sánchez Hidalgo and Others v Asociación de Servicios Aser and Sociedad Cooperativa Minerva ja Asia C247/96, Horst Ziemann v Ziemann Sicherheit GmbH and Horst Bohn Sicherheitsdienst, EU:C:1998:595

Asia C-399/96, Europièces SA vastaan Wilfried Sanders ja Automotive Industries Holding Company SA., EU:C:1998:532

Asia C-175/99, Didier Mayeur v Association Promotion de l'information messine (APIM), EU:C:2000:505.

Asia C-51/00, Temco Service Industries SA vastaan Samir Imzilyen ym., EU:C:2002:48.

Asia C-478/03, Celtec Ltd v John Astley and Others., EU:C:2005:66.

Asia C-396/07, Mirja Juuri v Fazer Amica Oy, EU:C:2008:656.

Asia C-108/10, Ivana Scattolon v Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca, EU:C:2011:542.

Asia C-426/11, Mark Alemo-Herron ym. v Parkwood Leisure Ltd, EU:C:2013:521.

Asia C-544/10, Deutsches Weintor eG v Land Rheinland-Pfalz, EU:C:2012:526.

Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Asia C-478/03, Celtec Ltd v John Astley and Others, EU:C:2005:66.

INTERNETLÄHTEET

YLE. [https://yle.fi/uutiset/3-5193205] (17.4.2020) YLE. [https://yle.fi/uutiset/3-9386566] (23.4.2020)

Työoikeusjuristit. [https://tyooikeusjuristit.fi/palvelumme/organisaation-muutospro- sessi/liikkeen-luovutus/] (17.4.2020)

Työsuhdeneuvonta. [http://tyosuhdeneuvonta.fi/sapattivapaa/] (29.4.2020)

Palvelualojen ammattiliitto (PAM). [https://www.pam.fi/wiki/tyosuhteen-ehtojen-muutta- minen] (17.4.2020)

LYHENNELUETTELO

EU Euroopan unioni

EUT Euroopan unionin tuomioistuin

HE Hallituksen esitys

HO Hovioikeus

KKO Korkein oikeus

Ko. Kyseinen, kyseisen

KuntaL Kuntalaki (410/2015)

KVhl, viranhaltijalaki Laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003)

Liikkeenluovutusdirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direk- tiivi, 2001/23/EY, annettu 12. päivänä maa- liskuuta 2001, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lain- säädännön lähentämisestä EYVL, N:o L 082, 22.03.2001, s. 0016-0020.

mm. Muun muassa

TEhtoL Työehtosopimuslaki (436/1946)

TES Työehtosopimus

TSL Työsopimuslaki (55/2001)

TyöttömyysturvaL Työttömyysturvalaki (1290/2002)

TT Työtuomioistuin

1. JOHDANTO 1.1 Aluksi

Liikkeen luovutusta koskevilla säännöillä pyritään turvaamaan työntekijöiden asema erilais- ten yritysjärjestelyjen aktualisoituessa. Työntekijöillä on oikeus siirtyä liikkeen luovutuksen perusteella vanhoina työntekijöinä luovutuksensaajan palvelukseen niin, että työsuhteen eh- dot¹ lähtökohtaisesti säilyvät ennallaan.² Samoista lähtökohdista säädetään myös julkisen sektorin palveluksessa olevien osalta, eli niin työntekijöiden, kuin virkamiesten ja viranhal- tijoidenkin osalta lähtökohtana on aseman säilyminen ennallaan työnantajan vaihtuessa (val- tion virkamieslaki (750/1994, VirkamiesL) 2 luku 5 f  § 1 momentti ja kunnallisesta viran- haltijasta annettu laki (304/2003, KVhl, Viranhaltijalaki) 5 luku 25 § 2 momentti).³ Liikkeen luovutuksen määritelmä ja työntekijän aseman turvaamisen tavoite pohjautuu liikkeenluovu- tusdirektiiviin (2001/23/EY) ⁴, johon on yhdistetty aiemmat direktiivit (77/187 /ETY), sekä sen muutosdirektiivi (98/50//EY).⁵

Edellä mainittu antaa varsin harmonisen ja stabiilin kuvan työnantajan vaihdoksesta. Sitä se ei kuitenkaan käytännössä aina ole. Joskus työsuhteen ehdot muuttuvat, esimerkiksi liikkeen luovutuksen jälkeen, kun uusi työnantaja haluaa liikkeenjohtovaltansa nojalla muuttaa orga- nisaatiotaan yrityskaupan seurauksena, tai vaikkapa kun työsuhteen ehtoja yhtenäistetään tasapuolisen kohtelun nimissä vastaamaan uuden työnantajan palveluksessa olevien työnte- kijöiden työehtoja (harmonisointi).⁶ Tällöin työntekijälle on tiettyjen edellytysten täyttyessä annettu lain tasolla mahdollisuus päättää työsopimuksensa⁷ niin, että työnantajan katsotaan vastaavan siitä, sillä eihän hän ole työsopimuksen solmimishetkellään sitoutunut näihin uu- siin, muuttuviin työsuhteen ehtoihin, eikä hänen voi edellyttää mukautuvan niihin yritysjär- jestelyn ja työantajan vaihtumisen johdosta.

1 Työsuhteen ehdoilla tarkoitetaan eri säännöstys- eli normilähteistä (laki, työehtosopimus, työsopimus yms.) ilmeneviä, työnantajaa ja työntekijää keskinäisessä työsuhteessaan velvoittavia normeja Äimälä – Kärkkäinen 2017, s. 18.

2 Äimälä – Kärkkäinen 2017, s. 316.

3 Ks. myös Koskinen 2003 s. 16-17.

4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, 2001/23/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2001, työnteki- jöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhtey- dessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 082, 22.03.2001, s. 0016-0020).

5 HE 95/2011 vp, s. 3; Koskinen – Nieminen – Valkonen 2019, 655. Liikkeen luovutuksen määritelmän Suo- messakin on tarkoitettu vastaavan direktiiviä, HE 157/2000 vp, s. 65.

6 Engblom 2012, s. 124 ja 153-154.

7 Työsopimuksella henkilö (työntekijä) sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä palkkaa tai muuta vastiketta vastaan työnantajan lukuun työnantajan johdon ja valvonnan alaisena (Työsopimuslaki 1 luku 1 §),

Työsopimuslain (55/2001, TSL) 7 luvun 6 §:n mukaisesti ”jos työsopimus päätetään siksi, että työntekijän työehdot heikkenevät olennaisesti liikkeen luovutuksen johdosta, työnanta- jan katsotaan olevan vastuussa työsuhteen päättymisestä”. Säännös mahdollistaa edellä mai- nitun työntekijän työsopimuksen irtisanomisen⁸ ehtojen muuttuessa olennaisesti työntekijän kannalta haitallisesti liikkeen luovutuksen johdosta.⁹ Tulkinnanvaraista on kuitenkin, mil- loin kyseinen tilanne liikkeen luovutuksen seurauksena aktualisoituu, eli missä kaikissa ti- lanteissa työntekijällä on oikeus tähän säännökseen vedoten irtisanoa sopimuksensa.

Kiinnostavaksi tämän tekee myös se, että työsopimuslain 7 luvun 6 §:n mukaisesta irtisano- misoikeudesta olennaisen ehtojen heikentymisen johdosta ei ole säädetty valtion virkamies- laissa tai kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa. Kuitenkin, esimerkiksi oikeuskirjal- lisuudessa on otettu se kanta, että valtion virkamieslain ja kunnallisesta viranhaltijasta anne- tun lain sisältämien liikkeen luovutussäännösten tulisi vastata työsopimuslain säännöksiä, ja työsopimuslain 7 luvun 6 § onkin ainoa säännös liikkeen luovutukseen liittyen, joka ei työ- sopimuslaissa säädetyistä liikkeen luovutusta koskevista säännöksistä toistu viranhaltija- laissa ja virkamieslaissa jossain muodossa.¹⁰ Esimerkiksi viranhaltijalakia koskevassa halli- tuksen esityksessä on täsmennetty, että liikkeen luovutuksen määritelmän on tarkoitus, myös kunnan tai kuntayhtymän luovuttaessa toiminnallisen osan toiselle työnantajalle, vastata työ- sopimuslain määritelmää.¹¹ Lainsäädännössä tai oikeuskirjallisuudessa ei ole otettu kantaa siihen, miksi se on jätetty kyseisistä laeista pois, minkä seurauksena oikeustilassamme on tältä osin tulkinnallinen aukko.

8 Työsuhde päätetään jommankumman työsopimusosapuolen taholta yksipuolisella, vastaanotonvaraisella tah- donilmaisulla, eli irtisanomalla työsopimus, jolla ilmaistaan tarkoitus saattaa sopimussuhde lakkaamaan irti- sanomisajan kuluttua noudattaen irtisanomisessa noudatettavia menettelytapoja, Tiitinen – Kröger 2012, s. 79- 80. Viranhaltijan kohdalla virkasuhde päätetään irtisanomalla virkasuhde, jolloin virkasuhde päättyy irtisano- misajan kuluttua, Koskinen – Kulla 2016, s. 316. Tästä toimenpiteestä käytetään työntekijän tai viranhaltijan tekemänä yleisesti ottaen termiä irtisanoutuminen, vaikka kyseessä onkin juridisesti tarkalleen ottaen työsopi- muksen tai virkasuhteen irtisanominen, Koskinen – Kulla 2016, s. 316; Äimälä Kärkkäinen 2017, s. 382. Irti- sanoutuminen -käsitettä käytetään myös tässä tutkielmassa sen vakiintuneen käytön vuoksi.

9 Ehtojen heikentymisellä viitataan siis tähän. Heikentymistä ei arvioida subjektiivisesti, vaan yleisesti miten ulkopuolisen silmin voisi sovittujen ehtojen ja työntekijän aseman katsoa heikentyneen (objektiivinen arviointi, ks. Helsingin HO 25.1.1996 S 95/1711). Esimerkiksi palkan osalta on helppo arvioida heikentymistä, mutta aina ehtojen heikentymisen arviointi ei ole niin yksiselitteistä, vaan perustuu tapauskohtaiseen objektiiviseen kokonaisarviointiin, Engblom 2012, s. 129 ja 134; Tiitinen – Kröger 2012, s. 827.

10 Se, että säännösten tulisi vastata toisiaan, on vahvistettu useaan otteeseen, ja myös ehtojen ja aseman säily- misen osalta tilanteen tulisi olla sama, mm. Koskinen 2003 s. 16-17; Hirvonen – Mäkinen 2006, s. 210

11 HE 196/2002 vp, s. 43. Samalla tavalla myös virkamieslain liikkeen luovutuksen määritelmän on haluttu vastaavan työsopimuslakia, HE 95/2011 vp, s. 3.

Irtisanomisoikeutta koskevat tilanteet kytkeytyvät TSL 7:6 säännöksen mukaisesti ”työeh- don olennaiseen heikkenemiseen” eli olennaiseen ehtomuutokseen työntekijän asemaa hei- kentävästi.¹² Ehtomuutosten olennaisuuteen kuten myös nimenomaan ehtojen olennaiseen heikentymiseen työnantajan yksipuolisesti toteuttamien muutosten seurauksena on otettu melko laajalti kantaa tuomioistuinten oikeuskäytännössä.¹³ Olennaisten ehtomuutosten arvi- ointi kytkeytyy kuitenkin systemaattisesti eri teksteissä työnantajan toteuttamiin muutoksiin.

Sen sijaan tutkimatta on paljolti jäänyt, voiko olennaisia ehtoheikennyksiä tapahtua myös ilman luovutuksensaajan aktiivisia toimenpiteitä. Tässä suhteessa kiinnostavaksi näkökoh- daksi muodostuu nimenomaan siirtyminen työnantajan toiminnan kannalta poikkeavalle sektorille, kuten julkiselta yksityiselle. Koska eri sektoreita sääntelevät eri säännöstys- eli normilähteet¹⁴, työntekijän ja viranhaltijan siirtyessä toimijalta toiselle nuo lähteet muuttu- vat, minkä seurauksena työ- ja virkasuhteen ehtoihin saattaa aiheutua heikentäviä muutoksia, jopa olennaisia.¹⁵ Tällöin olennaiseen ehtoheikennykseen kytkeytyvä irtisanoutumisoikeus erityisesti korostuu.

Suomen työ- ja virkamiesoikeuden tutkimuskentässä vaikuttaisikin olevan jäänyt pitkälti tut- kimatta tilanne, jossa vertailtaisiin työntekijän ja viranhaltijan asemaa toiminnan siirtyessä julkiselta yksityiselle, ja tutkittaisiin työsopimuslain 7 luvun 6 §:ää juuri tästä näkökulmasta.

Koska liikkeen luovutus tilanteeseen sisältyy myös työntekijän ja viranhaltijan oikeus irtisa- noa työsopimus tai virkasuhde liikkeen luovutuspäivään TSL 7 luvun 5 §:n ja KVhl 8 luvun 39 §:n mukaisesti, voisi perustellusti esittää kysymyksen, mikä merkitys tällä olennaiseen ehtomuutokseen liittyvällä irtisanomissoikeudella on. Viranhaltija ja työtekijähän voivat

12 Ehtomuutoksen olennaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon monia seikkoja, kuten työntekijän asema sekä muutoksen syyt ja vallitsevat olosuhteet, eikä arviointi ole aina helppoa, Engblom 2012, s. 129. Oikeuskäytän- nössä on yleensä olennaisiksi ehdoiksi katsottu määräys palkkatavasta tai palkan määräytymisestä, ja palkan heikentyminen on katsottu herkästi olennaiseksi. Muutoin ehdon olennaisuus tai olennainen ehtomuutos tai heikennys on ratkaistava yksittäistapauksittain kokonaisharkinnalla, Tiitinen – Kröger 2012, s. 827. Usein esiintyy epäselvyyttä ja erimielisyyttä siitä, onko ehto tai ehtomuutos olennainen, Palvelualojen ammattiliitto (PAM), kohta Työsuhteen ehtojen muuttaminen.

13Mm. Helsingin HO 4.1.1996 S 94/2756; Helsingin HO 28.11.1996 S 96/1151; Helsingin HO 4.3.1998 S 97/1242; Helsingin HO 16.9.1999 S 98/158; Helsingin HO 27.5.2011 S 10/2796; KKO 1982 II 169; KKO 1993:69; KKO 2010:60; TT 1985:130; TT 1989:9; TT 1991:125.

14 Ks. työsuhteen eri normilähteistä Tiitinen – Kröger 2012, s. 766-801. Tutkielmassa käytetään säännöstys- ja normilähteitä toistensa synonyymeina kuvaamaan tarkasteltavia, muutosten alla olevia tai vaihtuvia työsuhteen ehtojen lähteitä yleisesti. Normi- ja säännöstyslähde käsitteitä käytetty toistensa synonyymeina esim. teoksessa Äimälä – Kärkkäinen 2017, s. 18.

15 Julkista sektoria sääntelee oma lainsäädäntökokonaisuutensa, muun muassa valtion virkamieslaki, laki kun- nallisesta viranhaltijasta, sekä valtion virkaehtosopimuslaki (664/1970) ja kunnallinen virkaehtosopimuslaki (669/1970), ja yksityistä sektoria työoikeutta koskevat lait, tärkeimpänä työsopimuslaki ja työehtosopimuslaki (436/1946).

edellä mainittujen säännösten perusteella joka tapauksessa päättää työ- tai virkasuhteensa tuhlaamatta lainkaan aikaa ehtojen muutosten arviointiin.

Säännöksen merkitys syntyy siitä, että liikkeen luovutushetkellä ei ole vielä yleensä ehtinyt tapahtua muutoksia työ- tai palvelussuhteen ehtoihin, eikä tiedetä, millaisia muutoksia on tosiasiassa luvassa. Työntekijällä tai viranhaltijalla ei ole tällöin vielä välttämättä intressiä päättää työ- tai virkasuhdettaan. Sen sijaan liikkeen luovutuksen ja uudelle työnantajalle siir- tymisen jälkeen voi tapahtua niin suuria muutoksia, ettei työntekijällä ole enää insentiiviä jäädä. TSL 7:6 säännöksellä mahdollistetaan se, että vielä silloin kun muutokset ovat tosi- asiassa konkretisoituneet ja työntekijän tiedossa, on työntekijällä oikeus irtisanoa työsopi- muksensa, ja päättää työsuhteensa ilman työttömyyspäivärahan menetystä.¹⁶

Kuntien toimintojen järjestäminen yksityistämisen tai ulkoistamisen kautta on yhä yleisempi tapa järjestää palvelut.¹⁷ Kyseisten toimintojen uudelleen järjestämisen täyttäessä usein liik- keen luovutuksen tunnusmerkit (jäljempänä tutkielman 2 luvusta ilmenevästi) myös liikkeen luovutussäännösten osaamisen ja oikean tulkinnan merkitys korostuu. Vaikka liikkeen luo- vutusta on valtakunnallisesti tutkittu esimerkiksi tutkielmissa jo melko paljon, on vielä as- pekteja, jotka kaipaavat selkeyttämistä.¹⁸ Liikkeen luovutus tilanteisiin liittyy edelleen käy- tännössä epävarmuutta ja epäselvyyttä, ja sen myötä oikein toimiminen näissä tilanteissa voi

16 Työttömyysturvalain (1290/2002) 2 a luvun 1 § 1 momentin mukaan ”työnhakijalla ei ole oikeutta työttö- myysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisen jälkeen, jos hän on ilman pätevää syytä eronnut työs- tään”. Lain hallituksen esityksen mukaisesti kyseessä on työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä ase- tettava seuraamus, HE 111/2011 vp, s. 9. Mikäli työntekijä siis irtisanoo työsopimuksensa ”ilman pätevää syytä”, seuraa korvaukseton määräaika työsuhteen päättymisestä, josta taas käytetään kansankielellä termiä

”karenssi”, Koskinen – Nieminen – Valkonen 2019, s. 803. Mikäli työntekijä irtisanoo työsopimuksensa ve- doten TSL 7:6 olennaiseen ehtomuutokseen, katsotaan työnantajan vastaavan työsuhteen päättämisestä. Ti- lanne on siis sama, kuin jos työnantaja olisi päättänyt työsuhteen. Tällöin kyseessä ei ole työttömyysturvalain 2 a luvun 1 §:n § momentin mukainen tilanne, eikä työttömyysetuuden menetystä seuraa.

17 YLE, kohta Kuntaliitto: Palvelujen ulkoistaminen lisääntyy. Esimerkiksi kuntien ostot yksityiseltä ovat kas- vaneet vuosien 2006 ja 2013 välillä 69 prosenttia, Kuusela – Ylönen 2015, s. 1. ”Palvelun tuottaa yhä useammin kunnan sijaan kunnan omistama osakeyhtiö”, YLE, kohta Näin helppoa on kilpailutuksen välttäminen Suo- messa – kunta saattaa omistaa "yhtiöstään" vain yhden osakkeen. Myös esimerkiksi kaavaillussa sosiaali- ja terveyspalveluiden (SOTE) uudistuksessa oli tarkoitus siirtää toiminnan järjestäminen maakuntien, yksityisten ja järjestöjen omistamille yhtiöille, HE 15/2017 vp, s. 18. Toiminnan laajuudesta kertoo mm. se, että kuntien ja kuntayhtymien omistamien ns. in-house yhtiöiden (sidosyksikköhankintojen) liikevaihto on noin 180 mil- joonaa euroa, HE 15/2017 vp, s. 19. Esimerkiksi juuri in-house järjestelyihin ja ulkoistuksiin on kannustanut se, ettei hankintoja hankintalainsäädännössä tarkoitetulta sidosyksiköltä tarvitse kilpailuttaa, Salokangas – Koskinen 2019, kohta In-house järjestelyt hankintalainsäädännössä – onko sidosyksikkö aina sidosyksikkö?

18 Esimerkiksi Pro Gradu -tutkielmissa mm. Voutilainen 2003; Oikarinen 2006; Kinnunen 2012; Lith 2010;

Kultanen 2010; Laakso 2014 ja Virmajoki 2019, ja artikkeleissa, esim. Koskinen 2015; Saarinen 2008, 2013 ja 2018 sekä oikeustapauskommentein ks. Saarnilehto 1997; Kairinen 1997 ja Lappalainen 1998.

olla hankalaa. ¹⁹ Esimerkiksi tässä tutkielmassa tutkittava työsopimuslain 7 luvun 6 § olen- naisista ehtoheikennyksistä on melko tulkinnanvarainen käsite, kuten tutkielmassa tullaan huomaamaan. Tilanteiden yleisyys, ja toisaalta liikkeen luovutussäännösten tietynasteinen epätarkkuus ja käytännön tilanteiden epävarmuus yhdessä muodostavat tarpeen (aiemmin mainittujen seikkojen lisäksi) tälle tutkielmalle.

1.2 Tutkimuskysymykset ja rajaukset

Tutkielman tärkein ja varsinainen tutkimuskysymys on, onko mahdollista, että viranhalti- jalle tai työntekijälle muodostuu työsopimuslain 7 luvun 6 §:n mukaisia olennaisia ehto- heikennyksiä seurauksena kunnan toimintojen siirtämisestä yksityiselle, kun luovutuksen- saaja ei toteuta toimenpiteitä muuttaakseen työ- tai virkasuhteen ehtoja. Jotta tutkimusky- symykseen saadaan vastaus, on selvitettävä esikysymyksenä, sovelletaanko työsopimuslain 7:6 kohtaa luovutuksessa siirtyvään viranhaltijaan. Tutkielman lisätutkimuskysymyksenä on varsinaiseen tutkimuskysymykseen liittyen, onko viranhaltijalla työntekijää parempi asema liikkeen luovutuksessa TSL 7 luvun 6 §:ään vetoamisen kannalta, ja millaisena TSL 7:6 merkitysnäyttäytyy työ- ja virkasuhteen syntyä, laatua ja muuttamista koskevan juridii- kan valossa. Seuraavaksi tarkennetaan näiden kysymysten sisältöä.

Kun ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä puhutaan sellaisista ehtoheikennyksistä, jotka syntyvät ilman luovutuksensaajan aktiivisia toimenpiteitä, tarkoitetaan nimenomaan sään- nöstys- eli normilähteiden muutoksesta tai vaihdoksesta seuraavia ehtojen muutoksia. En- simmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan vertailemalla työntekijään ja viranhaltijaan so- vellettavia normilähteitä ennen ja jälkeen liikkeen luovutuksen, ja arvioimalla, onko edellä mainitun perusteella mahdollista, että säännöstyslähteen muutoksesta seuraisi ehtojen hei- kennyksiä. Tutkielmassa ei oleteta, että ehtomuutos olisi aina heikennys, vaan tutkitaan ni- menomaan, milloin luovutuksessa voi seurata olennainen muutos, joka voi olla laadultaan ehtoja heikentävä.²⁰ Analysoitavat, muutosten alla olevat normilähteet ovat laki, virka- tai työsopimus sekä virkaehto- ja työehtosopimukset.²¹ Säännöstyslähteiden muutoksesta (tai

19 Työoikeusjuristit, kohta Liikkeen luovutus.

20 Samalla tavalla muutos voisi olla ehtojen kannalta positiivinen, mutta koska tutkielma keskittyy kiinteästi TSL 7:6:n mukaiseen ehtojen heikentymiseen, ja sen mukaiseen irtisanoutumisoikeuteen, keskitytään tässä tutkielmassa vain mahdolliseen ehtojen olennaiseen heikkenemiseen.

21 Jälleen täsmennyksenä, tutkitaan siis, onko mahdollista, että edellä mainittujen normilähteiden muuttuessa myös ehdot muuttuisivat olennaisesti työntekijän tai viranhaltijan kannalta heikentävästi, jolloin viranhaltija tai työntekijä voisi jonkun edellä mainitun muuttumisen johdosta vedota TSL 7:6:n mukaiseen irtisanoutumis- oikeuteen.

vaihdoksesta) ja liikkeen luovutuksesta seuraa virkasuhteelle ominaisten oikeuksien ja vel- vollisuuksien siirtymättä jääminen, kun virkasuhde muuttuu työsuhteeksi viranhaltijan siir- tyessä yksityiselle (Virahaltijalaki 5 luku 25 § 2 momentti), joten sen arviointi, tulisiko nii- den pois jääminen katsoa olennaiseksi ehtojen heikentymiseksi TSL 7:6:n mukaisesti teh- dään ennen muuta säännöstyslähteiden muutosten ja vaihdosten arviointia. Yksittäisten eh- tojen muuttumista ei tarkastella, koska niiden arviointi on aina tapauskohtaista. Sen sijaan analysoidaan, onko mahdollista, että säännötyslähteen muutoksesta seuraa ehdon heikennys, ja että tuo heikennys olisi olennainen, ensimmäisen tutkimuskysymyksen selvittämisen hen- gessä.²²

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyvä esikysymys koskee TSL 7:6:n soveltamista siirtyvään viranhaltijaan. Kun viranhaltija siirtyy liikkeen luovutuksessa yksityiselle, muut- tuu julkisoikeudellinen palvelussuhde automaattisesti työsopimussuhteeksi viranhaltijalain 5 luvun 25 §:n 2 momentin mukaisesti. Työsuhteissa sovelletaan työsopimuslakia, mikä luo olettaman siitä, että TSL 7:6:ää sovelletaan myös työsuhteeseen siirtyneeseen viranhaltijaan.

Koska TSL 7:6:ssa puhutaan nimenomaan ”työsuhteen ehtojen olennaisesta heikentymi- sestä”, on erikseen lisäkysymyksenä selvitettävä ja varmistettava, sovelletaanko sitä viran- haltijaan, jonka kohdalla kyse on pohjimmiltaan julkisoikeudellisen palvelussuhteen (ei työ- suhteen) ehtojen mahdollisesta muuttumisesta. Tässä yhteydessä ja näin tutkielman alussa on vielä erityisesti mainittava, että vaikka viranhaltija siirtyykin luovutuksessa työntekijäksi, kutsutaan häntä tässä työssä edelleen nimikkeellä viranhaltija, jotta voidaan erottaa hänet luovutuksessa työsuhteessa pysyvästä työntekijästä.

Tutkielman lisätutkimuskysymys pyrkii selvittämään, onko viranhaltijalla työntekijää pa- rempi asema liikkeen luovutuksessa TSL 7 luvun 6 §:ään vetoamiseen nähden. Aseman pa- remmuus liittyy tässä yhteydessä TSL 7 luvun 6 §:ään, ja termin käyttö selittyy seuraavan päättelyketjun avulla. Työntekijän irtisanoessa työsopimuksensa niin, että työsuhteen päät- täminen katsotaan työnantajasta johtuvaksi TSL 7:6:n mukaisesti, työntekijälle ei aseteta

22 Tutkimuskysymys ei siis pyri tutkimaan sitä, millä tavalla jokin yksittäinen ehto voi heikentyä tai milloin ehtoheikennys on olennainen. Tutkielmassa ei myöskään pyritä kartoittamaan niitä kaikkia tilanteita, jolloin ehto muuttuu tai heikentyy olennaisesti. Tutkielma keskittyy nimenomaan lain, virka- ja työehto- ja virka- ja työsopimusten tasolle yleisesti, siihen, mistä kaikesta noissa säännöstyslähteissä on sovittu, määrätty tai sää- detty, ja miten ne voivat muuttua tai vaihtua liikkeen luovutuksessa. Tutkielmassa pysytään siis hyvin yleisellä tasolla ja selvitetään, mikä ei ainakaan muutu ja mistä siten ei ainakaan seuraa TSL 7:6:n mukaista ehtoheiken- nystä, ja toisaalta mikä voi muuttua, ja mistä voi mahdollisesti seurata olennainen ehtoheikennys.

työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä aiemmin tutkielman alaviitteessä 16 selvi- tettyä työttömyysetuuden menettämisseuraamusta. TSL 7:6:ään vetoaminen edellyttää taas olennaista ehtoheikennystä. Kuten tutkielman 1.1 luvun alaviitteessä 12 on selvitetty, työn- tekijälle on ehtoheikennyksen olennaisuuden arviointi asetettu melko korkealle, ja on mo- nien osatekijöiden arvioinnin summana melko vaikeaa. Mikäli viranhaltijan siirtyessä yksi- tyiselle jo normilähteiden muuttumisesta seuraava virkasuhteen muuttuminen työsuhteeksi tai pelkkä virkasuhteelle ominaisten seikkojen häviäminen katsotaan olennaiseksi ehto- heikennykseksi, eikä näin ollen olennaisuutta tarvitse ryhtyä erikseen arvioimaan, voi viran- haltija turvautua aina liikkeen luovutuksessa kunnalta yksityiselle TSL 7:6 säännökseen niin halutessaan, kun taas työntekijän tulee lähteä erikseen arvioimaan ehtojen heikkenemisten olennaisuutta. Tästä seuraa se johtopäätös, että viranhaltijan asema olisi liikkeen luovutuk- sessa TSL 7:6 säännökseen vetoamisen osalta parempi, kuin työntekijällä. Olettamus voi toki osoittautua tutkielman edetessä vääräksi, mutta perustuu kuitenkin alkupremissinä edellä mainittuun päättelyketjuun.

Tutkielman lisätutkimuskysymykseen kuuluu osaltaan myös ottaa kantaa siihen, millaisena TSL 7:6:n merkitys näyttäytyy työ- ja virkasuhteen syntyä, laatua ja muuttamista koskevan juridiikan valossa. Kyseessä on tutkielman lisätutkimuskysymykseen liittyvä tutkimusaspekti, ei niinkään oma, itsenäinen tutkimuskysymyksensä. Koska viranhaltijalla ja työntekijällä on erilaiset palvelussuhteet, voi TSL 7:6:n merkitys näyttäytyä erilaiselta, eri tavalla tarpeelli- selta viranhaltijan tai työntekijän kannalta palvelussuhteiden laatuun peilaten.²³ Tältä osin tarkastellaan mm. työntekijän suojeluperiaatetta²⁴, jolla voi olla erityinen merkitys TSL 7:6:ään vetoamisen osalta. Tämän lisätutkimuskysymyksen aspektin osalta hyödynnetään

23 Työsuhde on dispositiivinen sopimussuhde, jossa työntekijä ja työnantaja voivat sopia yhdessä suhteensa ehdoista työsopimusoikeuden rajoissa. Dispositiivisuudella tarkoitetaan tahdonvaltaisuutta, eli sitä, että osa- puolet voivat tahdonilmaisuillaan määrätä jostakin, Hemmo – Hoppu 2006-, kohta 6. Sopimuksen tekeminen – Sopimuksen syntyminen – Muita sopimuksen syntymistapoja – Tahdonvaltaisuus. Työsopimuksia koskevat hallituksen esitykset ovat historiallisesti alusta lähtien rakentuneet sopimusvapauden periaatteelle, Kröger 1995, s. 103. Virkasuhde on julkisoikeudellinen palvelussuhde, johon viranhaltija otetaan, mikäli tehtävässä käytetään julkista valtaa (Kuntalaki 11 luku 87 § 2 momentti). Juuri ”julkisoikeudellisuus” erottaa sen yksi- tyisoikeudellista palvelussuhteista, eli työsuhteista, Bruun – Mäenpää – Tuori, 1995, s. 306; Koskinen – Kulla 2016, s. 17. Virkasuhteelle tyypillistä on erityisen tiukka julkisen vallan sääntely, minkä myötä esimerkiksi virkasuhteen sisällöstä määrääminen ja säätäminen on työsuhdetta rajoitetumpaa, eikä viranhaltijalla ole sa- manlaisia vaikutusmahdollisuuksia virkasuhteensa sisältöön, kuin työsopimuksen solmivalla työntekijällä, Tii- tinen 1989, s. 144-145. Tällä kaikella voi olla merkitystä TSL 7 luvun 6 §:n tulkintaan

24 Työntekijän suojeluperiaate on perustuslaillisen suojan omaava periaate, jonka mukaan julkisen vallan vel- vollisuus on suojella työntekijöitä, Engblom 2012, s. 28. Työntekijä on yleensä työsuhteen heikompi osapuoli, joka tarvitsee suojelua, ja siihen pohjautuu tämän periaatteen merkitys, Saloheimo 2020, s. 12-13. Työntekijän suojeluperiaatteella on vaikutusta silloin, kun työsopimusoikeutta arvioidaan, eri tilanteiden tulkintaa ohjaa- vana periaatteena. Näin sillä on merkitystä myös, kun arvioidaan TSL 7 luvun 6 §:n mukaista tunnusmerkistöä ja sen toteutumista.

sopimus- ja virkasuhteen syntyä ja sisällön muuttamista koskevia normeja sekä hieman myös työ- ja virkasuhteen laatua koskevia säädöksiä.

Viranhaltijan ja työntekijän tarvitseman suojan ja muutosturvan kannalta voidaan argumen- toida monellakin eri tapaa, jäljempänä tutkielmasta ilmenevästi. Palvelussuhteen laatu voi vaikuttaa siihen, kuinka oikeutettuina yksittäiset muutokset ja heikennykset nähdään, ja mil- laista suojaa viranhaltijan ja työntekijän on oikeutettua nauttia. Suomen lainsäädännössä on haluttu joka tapauksessa turvata molemmille aseman säilyminen ennallaan. Jos asema muo- dostuu erilaiseksi tutkimuskysymysten perusteella esitetyn argumentaation perusteella, eli se on viranhaltijalla työntekijää parempi, on mielenkiintoista ottaa kantaa siihen, miten asia näyttäytyy virka- ja työsuhteen laatua koskevien argumenttien näkökulmasta.

Alun perin tutkielmassa oli tarkoitus ottaa tutkielman tueksi empiirinen tutkimusaspekti tut- kia SOTE-uudistusta koskevan hallituksen esityksen²⁵ mukaisesti toiminnan muuttumisen vaikutusta siirtyvien työntekijöiden ja viranhaltijoiden työ- ja palvelussuhteisiin. SOTE-uu- distuksessa työntekijät ja viranhaltijat olisivat siirtyneet kunnilta ensin maakunnille, ja sitten yksityisille yhtiöille, ja tuo muutos on nimenomaisesti SOTE-uudistusta koskevalla lailla katsottu liikkeen luovutukseksi²⁶. Empiirisen lisän oli tarkoitus olla tutkielman juridiikkaa ja käytännön toteutumista havainnollistava esimerkki. Koska tutkielman edetessä ilmeni uu- sia mielenkiintoisia aspekteja, kuten luvussa 1.1 mainittu TSL 7:6 säännöksen puuttuminen viranhaltijalaista, siirtyi tutkielman painotus lainopillisempaan suuntaan niin, ettei SOTE- uudistuksen ansaitsemaa tilaa empirialle jäänyt. Joka tapauksessa tästä syystä tutkielmaan valikoitui verrata nimenomaan kunnallisen viranhaltijan ja työntekijän asemaa (vaikka val- tion virkamiehen ja työntekijän aseman vertaaminen olisi ollut aivan yhtä validi tutkimus- kohde, mutta se jääköön tuleville tutkielman tekijöille).

Itse muutostilannetta kunnalta yksityiselle ei toiminnan järjestelyjen ja liikkeen luovutus - kriteerien osalta tarkastella kuin vain siten, että käy riittävän selkeästi ilmi, mihin tilantee- seen liikkeen luovutus tässä tutkielmassa liittyy. Työsopimuslain liikkeen luovutuksen mää- ritelmä ja osatekijät esitellään vain hyvin lyhyesti tarpeellisin osin. Samoin tarkoitus on

25 HE 15/2017 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi.

26 Järvinen 2017, s. 10; HE 15/2017 vp, s. 2.

tuoda esille vain keskeisimmät, pääsääntöisimmät muutostapahtumat julkisen toiminnan muutoksesta yksityiseen ikään kuin esimerkinomaisesti. Luovutuksen määrittelyn osalta hyödynnetään muutamia suomalaisia korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja sekä moni- puolista EU-oikeuskäytäntöä havainnollistamaan mahdollisia liikkeen luovutus järjestelyjä.

Tutkielmassa ei käsitellä liikkeen luovutuksen osalta muita, kuin liikkeen luovutuksen osa- tekijöitä koskevia, sekä työ- tai virkasuhteen ehtoihin ja työ- tai virkasuhteen päättämiseen liittyviä, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain sekä työsopimuslain säännöksiä, ja liik- keenluovutusdirektiiviä näiltä osin. Tutkielmassa ei tutkita tai oteta huomioon erityislain- säädäntöä liikkeen luovutukseen, viranhaltijaan tai työntekijään liittyen tutkimuskysymys- ten näkökulmasta. Tutkielma keskittyy säännöstyslähteiden muuttumiseen tai vaihtumiseen ja miten se mahdollistaa ehtojen heikentymisen, sekä pyrkii selvittämään ja vertailemaan viranhaltijan ja työntekijän asemaa TSL 7:6:ään vetoamisen ja työntekijän ja viranhaltijan sopimus- ja virkasuhteen syntyä, laatua ja muuttamista koskevien säännösten sekä työnteki- jän suojeluperiaatteen näkökulmasta.

1.3 Tutkimusmetodi

Tutkimusote työssä on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen.²⁷ Lainopillisen tiedonintressin kohteena on oikeusjärjestyksen sisällön tulkitseminen ja systematisointi de lege lata, eli ar- gumentointi oikeusyhteisössä vallitsevaa oikeuslähdeoppia hyödyntäen.²⁸ Aarnio on kuvan- nut tulkintaa sanoin ”Oikeussäännökset on ilmaistu kielen avulla, oikeudelliset ratkaisut ovat kielenä ilmeneviä tekoja, oikeustutkimus työstää kieltä ja ilmaisee omaksumansa kielen tulkinnat kielessä. Lakimies on kielen vanki”.²⁹ Systematisoinnin avulla oikeusnormi näh- dään oikeusjärjestyksen osana, osana sitä kontekstia, johon se sijoittuu, ja luo puitteet oi- keusnormien koherentille tulkinnalle.³⁰ Lainopillisessa oikeustutkimuksessa on siis koko- naisuudessaan kyse siitä, millaisia merkityssisältöjä normeille voi antaa normin kielellisen ulkoasun antamissa puitteissa (tulkinta), sekä suhteessa muihin oikeussäännöksiin (systema-

27 Aarnio 2011, s. 1. Ks. Lisää lainopillisesta tutkimuksesta Aarnio 1989, s. 47-61.

28 Laakso 2012, s. 257; Oikeudellisen tulkintaratkaisun perusteleminen vallitsevan, oikeusyhteisön hyväksy- män oikeuslähdeopin avulla. Näin tietty tulkinta ei perustu pelkkään ”intuitioon”, vaan on jokaisen toistetta- vissa ja ymmärrettävissä, mikä taas vahvistaa ratkaisun painoarvoa, ja erottaa sen ”ei-oikeudellisesta” ratkai- susta, Kolehmainen 2015, s. 3 ja 7-8. Esimerkiksi Aarnio on jaotellut oikeuslähteitä velvoittavuutensa mukaan vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin sekä sallittuihin oikeuslähteisiin, Kolehmainen 2015, s. 9.

29 Aarnio 2006, s. 246.

30 Laakso 2012, s. 448-451.

tisointi), oikeustieteen ja kyseisen oikeudenalan käsitteitä, periaatteita ja yleisiä oppeja hyö- dyntäen. Lopputuloksena saadaan erilaisia tulkintakannanottoja voimassa olevan oikeuden sisällöstä.

Käsillä olevassa tutkielmassa on tarkoitus edellä mainitun lainopin keinoin tutkia työsopi- muslain 7 luvun 6 §:ää työehtojen olennaisesta heikentymisestä, työnantajan vastuusta ja työntekijän irtisanoutumisoikeudesta liikkeen luovutuksen johdosta. Professori Matti Nie- men sanoin ”lainopillisessa päättelyssä luodaan aktiivisesti ja uutta luovalla tavalla sisältöä tarkastelun kohteelle”.³¹ Se on tässäkin työssä tavoitteena. Tulkinnan ja systematisoinnin avulla on tarkoitus tuottaa kuva edellä mainitun säännöksen merkityssisällöstä liikkeen luo- vutuksessa siirtyvän viranhaltijan ja työntekijän kannalta. Tutkielmassa tutkitaan kyseistä pykälää etenkin aiemmin esitellyn päätutkimusongelman kannalta etsien vastausta kysy- mykseen, johon ei selvityksien mukaan ole vielä vastattu, eli onko mahdollista, että siinä tilanteessa, kun luovutuksensaaja ei toteuta aktiivisia toimia tehdäkseen muutoksia työ- tai palvelussuhteen ehtoihin, eli käytännössä pelkästä säännöstyslähteiden muuttumisesta, seu- raisi TSL 7 luvun 6 §:n mukaisia olennaisia ehtoheikennyksiä. Pykälää sisältöä selvitetään myös esitutkimuskysymyksen näkökulmasta, eli voidaanko sitä soveltaa mm. sanamuotonsa ja tarkoituksensa perusteella myös luovutuksessa siirtyvään viranhaltijaan. Tämän lisäksi pykälää tulkitaan myös sen osalta, voiko se luoda siirtyvälle viranhaltijalle ikään kuin kil- pailuetua ja paremman aseman säännökseen vetoamisen osalta, ja miten TSL 7:6 näyttäytyy siinä systematiikassa, jonka työ-, sopimus ja virkamiesoikeus sen ympärille luo. TSL 7 luvun 6 § tutkitaan siis monesta eri näkökulmasta lainopin metodien avulla.

Kyseessä on kirjaimellisesti säännöksen sanojen tekstianalyysi eli sisällönerittely (tulkinta- hermeneutiikka). Säännöksen kohtia tulkitaan etsien sen mahdollisia tarkoituksia oikeusjär- jestyksen systematiikkaa eli sitä ympäröiviä oikeusnormeja, ja niitä avaavia tuomioistuin- ratkaisuja sekä oikeuskirjallisuutta hyödyntämällä ja esittäen niiden avulla perusteltuja tul- kinta-argumentteja, päätyen toivottavasti jonkinlaisiin johtopäätöksiin pykälän sisällöstä.³² Lainopin kohteena on oikeusnormit ja niiden sisältö. Aarnion mukaan ”lainoppi ei tuota tosia ja rationaalisesti perusteltuja uskomuksia. Sen ”totuus” on eriasteista varmuutta, jonka paik-

31 Niemi 2002, s. 777.

32 Husa – Mutanen – Pohjolainen 2005, s. 16-17.

kansa pitävyydestä voidaan varmistua erilaisin argumentein. Näiden argumenttien esittämi- nen on koherentin perusteluverkon rakentamista”.³³ Aarnion esittämä argumentaatio on pe- rusteltua myös käsillä olevan tutkielman kannalta. Tässäkään tutkielmassa ei ole tarkoituk- sena saavuttaa absoluuttista totuutta, vaan paras mahdollinen tulkintavaihtoehto oikeusläh- deoppia ja argumentaation keinoja hyödyntäen. Tutkielmassa on tutkimusongelmaan sisen- nettynä työsopimusoikeudelle tyypillinen työntekijän suojelun näkökulma. Tutkielmassa py- ritäänkin saamaan osviittaa epävarmaan tilanteeseen, jotta tulevaisuudessa TSL 7:6:n hyö- dyntäminen olisi työntekijän ja viranhaltijan kannalta helpompaa.

1.4 Tutkielman aineisto

Työn varsinainen tutkimuskohde, voisipa sanoa jopa työn kulmakiveksi, on työsopimuslain 7 luvun 6 §:ä Työsopimuslain ja kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain liikkeen luovu- tusta koskevat sekä luovutuksessa ehtojen säilymistä ja työ- ja virkasuhteen päättämistä kos- kevat säännökset ovat niin ikään tärkeitä. Näiden säännösten tarkoitusperiä havainnollista- maan ovat tarpeen edellä mainittuja lakeja koskevat hallituksen esitykset, sekä erittäin tär- keänä lähteenä lakien taustalla oleva liikkeenluovutusdirektiivi. Muista laeista tarpeen on kunnallinen virkaehtosopimuslaki sekä työehtosopimuslaki sekä kuntalaki (410/2015) Työsopimusoikeutta koskevat perusteokset tulevat olemaan erityisen tärkeitä tutkielman kannalta, samoin liikkeen luovutukseen ja olennaiseen ehtomuutokseen liittyvä kirjallisuus, kommentaarit ja artikkelit. Kunnan viranhaltijan ollessa toinen tutkielman ”päähenkilöistä”

työntekijän rinnalla, virkamiesoikeuden teokset, kunnallista viranhaltijaa koskeva kirjalli- suus sekä mahdollisesti myös kunnan toimintojen yksityistämistä kirjallisuus lienee tutkiel- massa tarpeen. Myös työ- ja virkaehtosopimusoikeutta koskevia lakeja koskevaa kirjalli- suutta tullaan työssä hyödyntämään.

Konkreettista ratkaisutoimintaa eli tuomioistuinten, niin Suomen kuin erityisesti EU:n, tuo- mioita tuodaan esille tulkinnan ja argumentaation tueksi ja apuvälineeksi. Työoikeuden ol- lessa yksityisoikeuden ja sopimusoikeuden haara haetaan tutkielmaan suuntaa hieman myös yleisestä sopimusoikeudesta ja sen periaatteista. Viranhaltijan aseman pohdinnan kannalta

33 Aarnio 2006, s. 225.

hallinto- ja virkamiesoikeuden perusteet ja periaatteet ovat hyödyksi. Molempia edellä mai- nittuja, työ- ja sopimusoikeuden sekä virkamiesoikeuden perusteita etenkin suhteen synnyn ja muuttamisen osalta tullaan hyödyntämään työn loppupuolella.

1.5 Tutkielman rakenne

Tutkielma rakentuu kuudesta pääluvusta. Ensimmäinen johdantoluku taustoittaa aluksi tut- kielman teemaa, selvittää aiheeseen liittyvää problematiikkaa ja tuo esille tutkielman tar- peen, aiheen ajankohtaisuuden ja tilanteiden yleisyyden. Se sisältää tutkimuskysymykset ja rajaukset, esittelee tutkimusmetodin, tutkielmassa käytetyt lähteet eli aineiston, sekä tutkiel- man rakenteen.

Toisessa luvussa käydään läpi lyhyesti liikkeen luovutuksen osatekijät, liikkeen luovutus juuri tutkielman kannalta eli toiminnan luovuttaminen kunnalta yksityiselle sekä liikkeen luovutukseen liittyvä työsopimuksen irtisanomisoikeus. Kolmannessa luvussa vastataan var- sinaista tutkimuskysymystä edeltävään esikysymykseen, eli siihen, sovelletaanko työsopi- muslain 7 luvun 6 §:ää luovutuksessa siirtyvään viranhaltijaan.

Neljännessä luvussa päästään tutkielman päätutkimuskysymykseen, eli käydään läpi eri säännöstyslähteiden muutoksia (laki, työ- ja virkasopimus sekä työ- ja virkaehtosopimus) ja selvitetään, onko mahdollista, että jonkin tarkasteltavan normilähteen muuttumisesta tai vaihtumisesta liikkeen luovutuksen johdosta seuraa ehtojen olennainen heikentyminen.

Edellä mainittujen lähteiden ja niistä mahdollisesti seuraavien ehtoheikennysten ohella sel- vitetään, onko jo palvelussuhteen lajin muutos (virkasuhteesta työsuhteeksi) sekä virkasuh- teelle ominaisten oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymättä jääminen katsottava olennaiseksi ehtoheikentymiseksi.

Viidennessä luvussa vertaillaan työntekijän ja viranhaltijan asemaa liikkeen luovutuksen seurauksena. Siinä vertaillaan työntekijän ja viranhaltijan asemaa 4 luvun johtopäätöksiä hyödyntäen, ja pyritään vastaamaan siihen, onko viranhaltijan asema luovutuksessa työnte- kijää parempi TSL 7:6:ään vetoamisen kannalta, sekä millaisena TSL 7:6:n merkitys näyt- täytyy työ- ja virkasuhteen syntyä, laatua ja muuttamista koskevan juridiikan valossa. Kuu- des eli viimeinen luku kokoaa tutkielmassa esitetyt seikat ja johtopäätökset yhteen yhteen- vedon muodossa.

2. LIIKKEEN LUOVUTUS JA SIIHEN LIITTYVÄ IRTISANOUTU- MISOIKEUS

2.1 Liikkeen luovutuksen juridiset edellytykset

Työsopimuslain 1 luvun 10 §:ssä säädetään liikkeen luovutuksesta. Sen mukaisesti liikkeen luovutuksella tarkoitetaan ”yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena”. Liikkeen luovu- tuksessa yritys vaihtaa omistajaa ja työntekijöiden työnantaja vaihtuu siirrettävän toiminnan säilyessä samana tai samankaltaisena.³⁴ Luovuttaja ja luovutuksensaaja sopivat siitä, että luovutuksensaaja jatkaa luovutuksen kohteena olevaa liiketoimintaa.³⁵ Siirtoa voi kuvailla niin, että ikään kuin harjoitetun toiminnan identiteetti säilyy myös luovutuksen jälkeen.³⁶ Hallituksen esityksessä on täsmennetty, että liikkeen luovutus tilanteen syntyminen edellyt- tää oikeudellista yhteyttä, sitä, että siirtyvä toiminta muodostaa toiminnallisen kokonaisuu- den sekä toiminnan jatkumista keskeytymättä.³⁷ Määritelmä on pakottavaa oikeutta.³⁸

Työsopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä on viitattu Euroopan yhteisöjen (nykyi- sen unionin) tuomioistuimen (EUT) tuomioon Süzen³⁹, jonka mukaan luovutuksessa siirty- vällä liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan henkilöistä ja muista tekijöistä koostuvaa, itsenäisiin tavoitteisiin tähtäävää liiketoimintaa harjoittavaa organisoitua yhdistelmää.⁴⁰ Ry- gaard -tuomion⁴¹ mukaisesti yksittäisen työn toteuttaminen ei riitäkään toiminnallisen ko- konaisuuden kriteerin täyttymiseen, vaan toiminta tulee olla järjestetty vakiintuneella ta- valla.⁴² Ne tekijät, joiden on toteuduttava, jotta Hidalgo-tuomion mukaisesti omaan itsenäi- seen toimintaan tähtäävä liiketoiminta on mahdollista, ovat niitä tekijöitä, joiden toteutuessa on kysymys toiminnallisen kokonaisuuden siirtymisestä, ja tosiasiassa liikkeen tai sen osan luovutuksesta.⁴³

34 Äimälä – Kärkkäinen 2015, s. 209-210.

35 Nieminen 2019, s. 653-655.

36 Rasinmäki 1997, s. 461.

37 HE 157/2000 vp, s. 10.

38 Siitä ei siis voida työehtosopimuksella tai työsopimuksella sopia toisin, Saarinen 2014, s. 890.

39 Asia C-13/95, Süzen, EU:C:1997:141, kohta 13.

40 HE 157/2000 vp, s. 10.

41 Asia C-48/94, Rygaard, EU:C:1995:290, kohta 20.

42 HE 157/2000 vp, s. 66.

43 Asiat C-173/96 ja C-247/96, Hidalgo ym., EU:C:1998:595, kohta 32; HE 157/2000 vp, s. 66.

Työsopimuslakia koskevan hallituksen esityksen mukaisesti liikkeen luovutuksen toteutu- misen arvioinnissa tulee ottaa huomioon seuraavia seikkoja: millainen kyseinen liike tai yri- tys on, rakennusten, irtaimiston sekä muun aineellisen omaisuuden siirtyminen, aineettoman omaisuuden arvo luovutushetkellä, henkilöstön siirtyminen pääosin luovutuksensaajan pal- velukseen, asiakaskunnan siirtyminen, harjoitetun liiketoiminnan luonne ennen ja jälkeen luovutuksen sekä luovutuksen johdosta aiheutuva liiketoiminnan keskeytymisen kesto.⁴⁴ Spijkers-tapauksessa, johon myös hallituksen esityksessä viitataan, ja josta edellä mainitut liikkeen luovutuksen kriteerit ilmenevät, on painotettu, että kyseessä on kokonaisharkinta, eikä edellä mainittuja piirteitä tule arvioida toisistaan erillisinä.⁴⁵ Työnantaja-asema siis vaihtuu, luovutuksen kohde (luovutettava toiminta) ei.⁴⁶

2.2 Liikkeen luovutus tutkielman näkökulmasta: kunnalta yksityiselle

Julkista sektoria ei ole suljettu liikkeenluovutusdirektiivin ulkopuolelle, vaan liikkeen luo- vutus voi syntyä myös kunnan siirtäessä toimintansa ulkopuolisen tahon hoidettavaksi, mi- hin käsillä olevan tutkielman tutkimusongelma liittyy. Kunnallisista virkamiehistä annetun lain 5 luvun 25 §:n 1 momentin mukaisesti ”työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan kunnan tai kuntayhtymän toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luo- vutettava osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena”. Vaikka sanamuoto hieman poikkeaakin työsopimuslain liikkeen luovutuksen määritelmästä, lain hallituksen esityksessä on täsmennetty, että liikkeen luovutuksen määritelmän on tarkoitus, myös kun- nan tai kuntayhtymän luovuttaessa toiminnallisen osan toiselle työnantajalle, vastata työso- pimuslain määritelmää. Sanamuodon poikkeamista perusteltiin sillä, että kunnan ja kuntayh- tymän luovutuksissa ”kysymys on julkishallinnon toimintojen järjestämisestä eikä niinkään yritystoiminnan muutoksista”.⁴⁷ Vaikka sanamuoto on siis hieman poikkeava, on työsopi- muslain mukainen liikkeen luovutuksen määritelmä ja sitä havainnollista EU-oikeuskäy- täntö aivan validi myös kunnan liikkeen luovutuksen kannalta.

Myös kuntien luovutuksissa liikkeen luovutuksen arviointi on yksittäistapauksellista koko- naisharkintaa. Merkitystä annetaan luovutettavalle toiminnalle ja luovutuksensaajan organi- saatiomuodolle.⁴⁸ Kokonaisharkinnassa huomioitavat seikat ovat tismalleen samoja kuin

44 HE 157/2000 vp, s. 10.

45 HE 157/2000 vp, s. 10; Asia C-24/85, Spijkers, EU:C:1986:127, kohta 13.

46 Koskinen – Nieminen – Valkonen 2019, s. 653.

47 HE 196/2002 vp, s. 43.

48 Rasinmäki 1997, s. 462.

mitä työsopimuslain liikkeen luovutussäännöksen hallituksen esityksen perusteluissa on mainittu.⁴⁹ Aina aineellisella tai aineettomalla omaisuudella ei ole toiminnan harjoittamisen kannalta merkitystä, ja tällöin sille ei tulisi antaa merkitystä myöskään liikkeen luovutuk- sessa. Sen sijaan merkitystä tulisi tällöin antaa esimerkiksi sille, siirtyykö olennainen osa pätevyydeltään ja lukumääräisesti merkittäviä työntekijöitä luovutuksessa.⁵⁰

Toiminnan kaupallinen luonne ja voiton tavoittelu ei ole liikkeen luovutuksen edellytys.⁵¹ Tästä syystä myös julkisyhteisön harjoittaman toiminnan ulkoistaminen tai yksityistäminen voi konstruoida liikkeen luovutuksen. Toiminta ei kuitenkaan voi olla varsinaista hallintoa eli julkisyhteisön hallinnollisia tehtäviä ei voida luovutuksessa siirtää (KKO 2009:37)⁵² sil- loin, kun kyse on julkisen vallan käytöstä.⁵³ Luovutettava toiminta ei voi myöskään perustua ainoastaan tulonsiirtoihin tai sosiaaliseen tarkoitukseen, vaan kuten jo aiemmin on tutkiel- massa tuotu ilmi, kyseessä tulee olla liiketoimintana harjoitettava kokonaisuus.⁵⁴

Toiminnan taloudellinen luonne ei siis saa olla toisarvoinen (KKO 1997:105). Hallinnollis- ten tehtävien siirto hallintoviranomaiselta toiselle, esimerkiksi kunnalta kuntayhtymälle tai tehtävien ja tehtäviä hoitavien viranomaisten uudelleen organisoinnissa ei ole kyse liikkeen luovutuksesta (KKO 2009:37).⁵⁵ Palvelun järjestämisen tulee voida rinnastua markkinoilla tarjottaviin palveluihin.⁵⁶ Sillä ei ole merkitystä, että palveluita tuotetaan yleisen edun vuoksi, kunhan myös yksityiset yritykset vapailla markkinoilla saattaisivat harjoittaa ky- seistä toimintaa.⁵⁷

49 HE 196/2002 vp, s. 43.

50 HE 196/2002 vp, s. 43-44.

51 Kairinen ym. 2004-, kohta III OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET TYÖSUHTEESSA – 13. Liikkeen luovutus – Toiminnallinen kokonaisuus – Bisnes ”in abstracto”.

52 Asia C-298/84 Henke, EU:C:1996:382, kohta 18.

53 Asia C-108/10 Scattolon, EU:C:2011:542, kohta 54.

54 Kairinen ym. 2004-, kohta III OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET TYÖSUHTEESSA – 13. Liikkeen luovutus – Toiminnallinen kokonaisuus – Julkisyhteisöt luovuttajina.

55 Asia C-298/84, Henke, EU:C:1996:382, kohta 14.

56 Kairinen ym. 2004-, kohta III OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET TYÖSUHTEESSA – 13. Liikkeen luovutus – Toiminnallinen kokonaisuus – Julkisyhteisöt luovuttajina.

57 Kairinen ym. 2004-, kohta III OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET TYÖSUHTEESSA – 13. Liikkeen luovutus – Toiminnallinen kokonaisuus – Julkisyhteisöt luovuttajina.

Liiketoiminnan siirto voi tapahtua eri tavoin. Ulkoistaessa (outsourcing) eli alihankintaan siirryttäessä palvelun tuottaa kilpailutuksen kautta yksityinen yritys palvelun säilyessä jul- kisena.⁵⁸ Palvelu hankitaan siis ulkopuoliselta palveluntuottajalta, ja tämä uusi alihankkija alkaa huolehtia siirretystä toiminnosta.⁵⁹ Ulkoistaminen ei ole liikkeen luovutuksen tyyppi- tilanne. Tästä huolimatta, mikäli aiemmin tekstistä ilmenevät Spijkers-tuomion kriteerit täyt- tyvät, voi myös ulkoistaminen muodostaa liikkeen luovutuksen. Arviointi on tapauskohtaista kokonaisharkintaa.⁶⁰ Alihankintaan siirtyminen, alihankintasuhteen irtisanominen sekä pal- veluntarjoajan tai alihankkijan vaihdos voivat kukin muodostaa liikkeen tai liikkeen osa luo- vutuksen.⁶¹ Esimerkiksi tietty aputoiminto, kuten siivous, ruokailu tai vartiointi, voidaan siirtää ulkopuolisen hoidettavaksi.⁶² Aina kyse ei ole vain jonkun aputoiminnon ulkoistami- sesta, vaan tietty tuotantotoiminta voidaan kokonaan ulkoistaa.⁶³

Liiketoiminnan siirto voi tapahtua myös yksityistämällä. Yksityistämiselle ei ole annettu lain tasolla määritelmää. Yksityistämisestä on kuitenkin kyse, mikäli kunta siirtää omistajuu- tensa, omaisuutensa, tehtävänsä tai palvelunsa yksityiselle sektorille, eli kunnalla ei ole enää siihen määräysvaltaa.⁶⁴ Julkiset toiminnot siis myydään niin, ettei kyseinen toiminto tai pal- velu ole enää julkinen.⁶⁵ Yksityistää voidaan niin itse hyvinvointipalveluja kuin niitä palve- levia tukipalveluja.⁶⁶ Yksityistäminen voidaan mm. Henke-tapauksessa esille tuodun argu- mentaation perusteella katsoa liikkeen luovutukseksi.⁶⁷

Yhtiöittämisellä taas tarkoitetaan sitä, että julkinen toiminto muunnetaan yhtiöksi.⁶⁸ Siinä kunta tekee muutoksia organisaatiossaan niin, että toimintaa alkaakin harjoittaa osakeyhtiö,

58 Kuusela – Ylönen 2015, s. 1. Esimerkkinä tästä palveluasumispalvelujen tuottaminen liikkeen luovutuksena KKO 2018:65 ja KKO 2018:66.

59 Komulainen 2010, s. 44. Voi olla myös niin, että toiminto otetaan takaisin kunnan hoidettavaksi, ja tämä katsotaan liikkeen luovutukseksi, ks. asia C-175/99, Mayeur, EU:C:2000:505, kohta 57.

60 Kairinen ym. 2004-, kohta III OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET TYÖSUHTEESSA – 13. Liikkeen luovutus – Toiminnallinen kokonaisuus – Alihankinta luovutuksena.

61 Kairinen ym. 2004-, kohta III OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET TYÖSUHTEESSA – 13. Liikkeen luovutus – Liikkeen luovutus -käsite – Monen muotoiset liiketoimintajärjestelyt.

62 Kairinen ym. 2004-, kohta III OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET TYÖSUHTEESSA – 13. Liikkeen luovutus – Liikkeen luovutus -käsite – Monenmuotoiset liiketoimintajärjestelyt; Koskinen – Nieminen – Val- konen 2019, s. 653-654. Tämä on vahvistettu tuomiossa Imzilyen yms., Asia C-51/00, Imzilyen yms., EU:C:2002:48, kohdat 20-33.

63 Kairinen ym. 2004-, kohta III OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET TYÖSUHTEESSA – 13. Liikkeen luovutus – Liikkeen luovutus -käsite – Monen muotoiset liiketoimintajärjestelyt.

64 Rasinmäki 1997, s. 40; Parikka 2012, s. 2.

65 Kuusela – Ylönen 2015, s. 1-2.

66 Rasinmäki 1997, s. 8.

67 Rasinmäki 1997, s. 462; Asia C-298/94, Henke, EU:C:1996:382, kohta 8-18.

68 Kuusela – Ylönen 2015, s. 1-2.