4. SÄÄNNÖSTYSLÄHTEIDEN MUUTOKSET JA MAHDOLLISET
4.1 Oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymättä jääminen
4.1.2 Oikeudet ja olennaisen ehtoheikennyksen mahdollisuus
Tutkielman kannalta keskeisessä TSL 7:6:ssa puhutaan nimenomaan ehtojen heikennykseen liittyvästä irtisanoutumisoikeudesta. Koska ehtomuutoksia on perusteltua tarkastella ainoas-taan tältä kantilta, ei erilaisten virkasuhteeseen liittyvien velvollisuuksien päättymistä ole tarkoituksenmukaista arvioida, sillä eihän velvollisuuden poistumista voi tarkastella muuna kuin helpotuksena ja positiivisena seikkana työntekijän aseman kannalta. Näin ollen, tässä yhteydessä keskitytään nimenomaan viranhaltijan oikeuksien arviointiin palvelussuhteen ehtojen heikkenemisen näkökulmasta.
136 Bruun – Mäenpää – Tuori 1995, s. 170.
137 HE 669/1970 vp, s. 3.
138 Bruun – Mäenpää – Tuori, 1995, s. 126.
Bruun, Mäenpää sekä Tuori ovat ilmaisseet, että hallitusmuodon eli perustuslain II luvun mukaiset perusoikeudet ulottuvat kunnallisiin viranhaltijoihin aivan kuten valtion virkamie-hiinkin.139 Heidän mukaansa asema viranhaltijana ei estä perusoikeuksien käyttämistä, ja ne kuuluvatkin viranhaltijalle täysimääräisesti. Näihin perusoikeuksiin kuuluvia säännöksiä ovat mm. yhdistymisvapaus ja sananvapaus. Koska edellä mainitut oikeudet kuuluvat sa-malla tavalla myös työsuhteiselle työntekijälle, ei siirtyminen virkasuhteesta työsuhteeseen aiheuta tässä suhteessa heikennystä.140 Päinvastoin saattaa olla, että viranhaltijan asemaan on voinut vaikuttaa virkatehtävien luonne ja virkavelvollisuudet siten, että nuo perustuslain mukaiset oikeudet toteutuvatkin työsuhteessa vapaammin.141
Viranhaltijalla on työtaisteluoikeus. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisesti
”muuhun voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoimenpiteeseen kuin työnsulkuun tai lakkoon ei saa ryhtyä”. Työsuhteissa erilaiset työtaistelun muodot ovat itse asiassa monipuolisempia.142 Lisäksi virkaehtosopimuksista johtuva työrauhavelvollisuus on itse asiassa työehtosopimuksia laajempi, eli rajoittaa lisäksi enemmän työtaisteluoikeuden käyttöä.143 Koska kyseessä on kuitenkin niin työ- kuin virkasuhteisiinkin liittyvä asia, ei sen muuttumisella ole tutkimuskysymyksen kannalta merkitystä.
Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 6 luku koskee virkavapaata. Sen 26 §:n mukaisesti viranhaltijalle voidaan antaa vapaus työtehtävien hoitamisesta tietyksi määräajaksi hake-muksesta ja 27 §:n mukaisesti vapaan myöntäminen on lähtökohtaisesti työnantajan harkin-nassa. Myös työnantaja ja työntekijä voivat sopia palkattomasta vapaasta (vaikkei siitä ole-kaan varsinaisia säännöksiä) ja sekin on käytännössä työantajan harkinnassa.144 Tältä osin viranhaltijan asema ei siis muutu, ja palkaton vapaa kuuluu muutoinkin sekä työ- että palve-lussuhteeseen, joten siihen liittyvä oikeus ei erityisesti poistu liikkeen luovutuksessa.
139 Bruun - Mäenpää – Tuori 1995, s. 311.
140 Bruun - Mäenpää – Tuori 1995, s. 127.
141 Tällainen mahdollinen rajoitus todettu mm. Bruun – Mäenpää – Tuori 1995, s. 127-128.
142 Saloheimo 2020, s. 209.
143 Saloheimo 2020, s. 236.
144 Työsuhdeneuvonta, kohta Sapattivapaa.
Viranhaltijan taloudellisista oikeuksista keskeisin on oikeus palkkaan. Siitä säännellään laissa kunnallisesta viranhaltijasta, laissa kunnallisesta virkaehtosopimuksesta sekä kunnal-lisessa yleisessä työ- ja virkaehtosopimuksessa.145 Koska palkkaus on kuitenkin myös työ-suhteelle ominainen (suorastaan essentiaalinen) piirre, ei sillä ole tässä kohtaa merkitystä.
Taloudelliseksi oikeudeksi katsotaan myös oikeus työaikaan.146 Työaikalain (872/2019) 1 luvun 1 §:n mukaisesti sitä sovelletaan niin työsuhteeseen kuin virkasuhteeseen. Työaikalain mukaiset taloudelliset oikeudet eivät siis muutu. Myös lapsen syntymään ja hoitoon liittyvät vapaat katsotaan viranhaltijan taloudellisiksi oikeuksiksi.147 Kunnallisesta viranhaltijasta an-netun lain 6 luvun 29 §:n mukaisesti ”viranhaltijalla on oikeus saada virkavapaata perheva-paiden vuoksi siten kuin työsopimuslain (55/2001) 4 luvun 1–8 §:ssä säädetään”. Vaikka asiasta voi olla kunnallisessa työ- ja virkaehtosopimuksessa täydentäviä säännöksiä, mää-räytyy oikeus perhevapaisiin samalla tavalla kuin työsuhteisella.148 Tämäkään ei siis aiheuta muutosta viranhaltijan asemaan. Samoin vuosiloma määräytyy vuosilomalain sekä virkaeh-tosopimuksen mukaisesti samoin kuin työsuhteisella vuosilomalain ja työehvirkaeh-tosopimuksen mukaan.149 Kyseessä on lisäksi edellisen kappaleen mukaisesti niin virka- kuin työsuhteel-lekin tyypillisiä oikeuksia, jotka eivät kuulu tämän kappaleen tutkimusosion alaan, sillä ne eivät jää pois virkasuhteelle erityisinä oikeuksina liikkeen luovutuksessa. Sama koskee myös oikeutta eläkkeeseen, se on yhtäläinen niin työ- kuin virkasuhteisillekin, vaikkakin eri lakien sääntelemä.150
Johtopäätöksenä tästä voidaan todeta, ettei ole olemassa sellaisia virkasuhteeseen liittyviä taloudellisia oikeuksia, jotka eivät ole työsuhteelle ominaisia, ja joiden mahdollisen heiken-tymisen osalta siirtyneellä viranhaltijalla olisi irtisanoutumisoikeus TSL 7:6 mukaisesti.
Jatkuvuusperiaatteen mukaisesti ”viranhaltijan virkasuhde jatkuu katkeamattomana, jos vir-kasuhteen irtisanominen tai purkaminen on lainvoimaisen päätöksen mukaan tapahtunut il-man laissa säädettyä irtisanomis- tai purkamisperustetta” (Laki kunnallisesta viranhaltijasta 8 luku 44 §). Jos viranhaltijan virkasuhde on siis päätetty laittomasti, on hänellä oikeus pysyä
145 Koskinen – Kulla 2019, s. 189-190.
146 Koskinen – Kulla 2019, s. 192.
147 Koskinen – Kulla 2019, s. 203.
148 Koskinen – Kulla 2019, s. 210.
149 Koskinen – Kulla 2019, s. 229-230.
150 Kunnan viranhaltijoiden eläkeoikeus määräytyy julkisten alojen eläkelain (81/2016) mukaan ja työntekijöi-den työntekijöityöntekijöi-den eläkelain mukaan (395/2006).
virkasuhteessaan, tai jos se on katkennut, oikeus palata takaisin.151 Tämä poikkeaa työsopi-muslaista. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti ”työnantaja, joka on tässä laissa sää-dettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan kor-vausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä”. Oikeus pysyä virkasuhteessa muut-tuu siis oikeudeksi saada korvausta. Lienee tulkinnanvaraista, jopa subjektiivista, voidaanko tämä katsoa työntekijän eduksi vai haitaksi. Tämän osalta ei siis voida yksiselitteisesti kat-soa, että kyseessä olisi ehtoheikennys TSL 7:6 mukaisella tavalla.
Kunnallisesta virkaehtosopimuksesta annetun lain mukaisesti palvelussuhteen ehtoja eivät ole viraston tai laitoksen järjestysmuodon peruste tai virkakoneiston järjestely, viran perus-taminen tai lakkautperus-taminen, saati virkasuhteen synty tai lakkaaminen, viranomaisen työnja-koon ja tehtäviin liittyvät kysymykset sekä työn johtaminen.152 Palvelussuhteen ehdoiksi kuulumattomat seikat eivät siis ole niitä seikkoja, joita edellä on mainittu viranhaltijan oi-keuksina. Kuten edellisen luvun 3 lopussa on todettu, kaikki muut virkasuhteeseen ja työn-tekoon vaikuttavat seikat tulisi katsoa palvelussuhteen ehdoiksi, näin myös viranhaltijan oi-keudet kokonaisuudessaan virkasuhteeseen ja työn tekoon vaikuttavina seikkoina.
Yksikään näistä oikeuksista ei ole sen luontoinen, ettei se kuuluisi ominaisesti myös työsuh-teisiin, ellei lasketa oikeutta pysyä virassa, jonka osalta ei voida sanoa, onko muutos kor-vausoikeudeksi parannus vai heikennys viranhaltijan aseman kannalta. Koska oikeuksia, jotka eivät esiintyisi työsuhteissa jossain muodossa, ei vaikuttaisi olevan olemassa, ja vaikka edellä mainitut oikeudet katsottaisiinkin eroavan joltain osin työsopimusten vastaaviaan, ei-vätkä ne edellä havaitusti kuitenkaan liikkeen luovutuksessa heikenny. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, ettei ole mahdollista, että virkasuhteen muuttuessa työsuhteeksi jokin virka-suhteelle ominainen oikeus päättyisi tai heikentyisi siten, että viranhaltijalla olisi tämän seu-rauksena oikeus päättää työsuhteensa TSL 7:6 mukaisesti.
151 Koskinen – Kulla 2019, s. 442.
152 Tiitinen 1983, s. 151-157.
4.2 Virkasopimuksen muuttumisesta seuraava ehtoheikennyksen mahdollisuus