Liikkeenluovutusdirektiivi ja siihen perustuvat työsopimuslain ja kunnallisesta viranhalti-jasta annetun lain säännökset työntekijän ja viranhaltijan aseman säilymisestä luovutuksessa ovat tuon tavoitteen osalta selkeitä: ”Ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällai-sen luovutuktällai-sen seurauktällai-sena luovutuktällai-sensaajalle” (Liikkeenluovutusdirektiivi II luku 3 ar-tikla 1 kohta).226 Mainituilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla tarkoitetaan käytännössä työ-suhteen ehtoja, sillä ne liittyvät siihen, miten osapuolten asema määrittyy ja mihin toinen osapuoli on oikeutettu tai velvoitettu työsuhteessa. Liikkeenluovutusdirektiivin alussa 3 koh-dassa on vahvistettu yhtenä direktiivin tarkoituksena työntekijän oikeuksien turvaamisen tarve työnantajan vaihtuessa, ja oikeuskäytännössä tuo tavoite on vahvistettu määrää-väksi.227
Paradoksaalisesti direktiivi tuo nimenomaisesti ilmi sen 4 artiklan 2 kohdassa, että ehtojen olennainen muuttuminen ja samalla työntekijän aseman heikentyminen on mahdollista: ”Jos työsopimus tai työsuhde päätetään sen vuoksi, että luovutuksesta seuraa olennainen työeh-tojen muutos työntekijän vahingoksi, työnantajan katsotaan olevan vastuussa työsopimuksen tai työsuhteen päättämisestä”. Edellä mainittu, hieman kärjistäen, rappeuttaa direktiivin ta-voitteen ja oikeuksien ja velvollisuuksien säilymisen varmuuden, koska siitä käy välillisesti ilmi, että ehtoja voidaan olennaisesti luovutuksen johdosta heikentää, tai ne voivat heiken-tyä. Missään ei ole täsmennetty, missä tilanteissa ehdot voivat direktiivin tarkoituksen mu-kaisesti olennaisesti heikentyä, tai milloin se on oikeutettua. Myös olennaisuuden ja heiken-tymisen määritelmät on jätetty avoimiksi. Säännöksen muotoilu jättää näin ollen melko pal-jon tulkinnanvaraa.
Edellä mainittu irtisanoutumisoikeus työsuhteen ehtojen olennaisesti heikentyessä luovutuk-sen seuraukluovutuk-sena on implementoitu työsopimuslain 7 luvun 6 §:ään. Direktiivissä ja laissa puhutaan ehtojen heikentymisestä. Siinä ei siis täsmennetä sitä, tuleeko ehtojen heikentyä esimerkiksi luovutuksensaajan toimien seurauksena, vai voivatko ne heikentyä jonkun eh-toja sääntelevän säännöstyslähteen vaihtuessa luovutuksessa.
226 Ks. TSL 1 luvun 10 § 2 momentti, sekä viranhaltijalain 5 luvun 25 §:n 2 momentti. Molemmat vastaavat keskenään pitkälti toisiaan (viranhaltijalain säännös perustuen työsopimuslakiin, ja työsopimuslain säännös perustuen liikkeenluovutusdirektiiviin).
227 Ks. tutkielman luku 5.1.1.
Kuten tutkielman alkupuolella tuotiin ilmi, luovutuksensaajan toteuttamia ehtoheikennyksiä ja niiden olennaisuutta on tutkittu melko paljon, ja siihen on otettu myös oikeuskäytännössä laajalti kantaa. Sen sijaan tutkimatta on pitkälti jäänyt, mitä jos luovutuksensaaja ei pyrikään toteuttamaan muutoksia työsuhteen ehtoihin, vaan ilman luovutuksensaajan aktiivisia toimia ja tahtotilaa muuttaa ehtoja työnantajaa sääntelevien normilähteiden vaihtuessa eri lähteisiin uudelle työnantajalle siirtyessä ehdot heikentyvät olennaisesti suoraan säännöstyslähteiden vaihtumisen seurauksena.
Erityisen mielenkiintoisena tilanne näyttäytyi aiemmasta poikkeavalle sektorille siirtymisen näkökulmasta, eli esimerkiksi tilanteessa, jossa luovutus tapahtuu julkiselta (kunta) yksityi-selle. Tutkielmaan rajautuivat keskeisimmät säännöstyslähteet eli laki, työ- ja virkasopimus sekä työ- ja virkaehtosopimus. Lisäksi arvioitavaksi tuli, voisiko viranhaltijalle jo pelkästä virkasuhteen keskeisten elementtien, eli oikeuksien ja velvollisuuksien pois jäämisestä ai-heutua olennaisia ehtoheikennyksiä, taikka palvelussuhteen lajin muuttumisesta työsuh-teeksi? Mahdollistaako pelkkä normilähteen vaihdos olennaiset ehtoheikennykset viranhal-tijalle tai työntekijälle?
Ennen varsinaiseen tutkimuskysymykseen vastaamista oli selvitettävä, sovelletaanko TSL 7 luvun 6 §:ää viranhaltijaan, jonka luovutuksen johdosta muuttuvat ehdot ovat olleet virka-, ei työsuhteen ehtoja, ja jotka eivät ole määräytyneet samalla tavoin, kuin sopimusvapauden nojalla työnantajan ja työntekijän keskenään neuvottelemat ja sopimat työsuhteen ehdot. So-veltamisen puolesta ja soveltamista vastaan löytyi argumentteja. Kuitenkin sen seikan pe-rusteella, että viranhaltija siirtyy luovutuspäivänä eli liikkeen määräämisvallan siirtyessä luovutuksensaajalle automaattisesti ilman erillisiä päätöksiä tai toimenpiteitä työsopimus-suhteiseksi työntekijäksi, johon sovelletaan työsopimuslakia, on todettava, että viranhalti-jalla on samanlainen oikeus kuin ”alkuperäisellä” työntekijälläkin vedota TSL 7 luvun 6 §:n mukaiseen oikeuteen irtisanoutua olennaisen ehtoheikennyksen johdosta. TSL 7:6 on pakot-tavaa oikeutta, ja mikäli työsuhteeseen työntekijäksi siirtyneelle viranhaltijalle ei tätä oi-keutta annettaisi, olisi se työntekijän työsopimuslain mukaisten etujen heikentämistä, ja siten työsopimuslain vastaista. Sillä, ettei kyseistä pykälää löydy viranhaltijalaista, ei ole merki-tystä säännöksen soveltamisen kannalta.
Tutkielman varsinainen tutkimuskysymys koski sitä, mahdollistaako jonkin tutkittavana ole-van säännöstyslähteen muutos ehtojen olennaisen heikentymisen. Varsinaiseen ehdon
olen-naiseen heikentymiseen ei ollut mahdollisuutta paneutua, sen ollessa pitkälti tapauskoh-taista, joskin jonkinlaisia yleistyksiä voi tehdä mm. oikeuskäytännön avulla. Sen sijaan tut-kittavana oli, mahdollistaako säännöstyslähteen muutos ehtojen olennaisen heikentymisen.
Ensimmäisenä arvioinnin alle valikoitui virkasuhteelle ominaisten oikeuksien ja suuksien siirtymättä jääminen. Niiden osalta merkitystä jäi vain oikeuksille, eihän velvolli-suuksien poistuminen voi heikentää viranhaltijan asemaa. Viranhaltijalle kuuluvien oikeuk-sien selvittämisen jälkeen ilmeni, ettei yksikään niistä ollut sen laatuinen, ettei niitä jossain muodossa esiintyisi myös työsuhteessa. Ja vaikka jonkin niistä katsottaisiinkin poikkeavan niin, että voitaisiin todeta, etteivät ne ole työsuhteelle ominaisia, ei asema niiden osalta ai-nakaan heikkene. Tilanne päinvastoin vaikuttaisi parantuvan viranhaltijan aseman kannalta.
Seuraavaksi tutkittiin virka- ja työsopimuksen merkitystä mahdollisten ehtoheikennysten osalta. Todettiin, että työsopimus sitoo sopimusten sitovuuden periaatteen mukaisesti, vaikka työsuhteen ehdot muutoin muuttuisivatkin. Ehtoheikennysten mahdollisuutta ei tältä osin ole. Virkasopimuksen merkitys palvelussuhteen ehtojen määräytymisen suhteen on hy-vin vähäinen, lähes kaikkien ehtojen nojautuessa virkaehtosopimukseen, tai vaihtoehtoisesti johonkin lakiin tai määräykseen. Mikäli työehtosopimusjärjestelmästä ei seuraa se, että uu-den työnantajan on muutettava palvelussuhteen ehtoja vastaamaan luovutuksensaajaa sito-vaa työehtosopimusta, ehtojen ei tulisi muuttua. Varsinaista työsopimusta ei edes yleensä tehdä, vaan luovutuksensaaja antaa keskeisistä, aiempaa palvelussuhdetta vastaavista eh-doista kirjallisen selvityksen uudelle työntekijälleen.
Yhtenä tarkasteltavana säännöstyslähteenä oli lakien muuttuminen, enemmänkin viranhalti-jan suhteen, sillä työntekijän säilyessä työsuhteessa lainsäädännön vaihtumista ei seuraa.
Tässä yhteydessä arvioitavaksi tuli viranhaltijaan liittyen virkasuhteen palvelussuhdelajina muuttuminen työsuhteeksi, ja sen mahdollinen arviointi olennaiseksi ehtoheikennykseksi.
Lain ja lainsäädännön vaihtumisen merkitys muodostui viranhaltijan aseman kannalta kovin vähäiseksi. Koska lakia sovelletaan vain, mikäli kunnallisen virkaehtosopimuslain nojalla ei ole sovittu virkaehtosopimuksella toisin, ja kun virkaehtosopimuksilla säädetään lähtökoh-taisesti kaikista palvelussuhteen ehdoista, ja mahdollisesti laista poiketen, ei näin ollen laille tai sen muuttumiselle jää palvelussuhteen ehtoihin suurta vaikutusta. Palvelussuhdelajin muutoksesta todettiin, että tilanteissa, joissa virkasuhde muutetaan työsuhteeksi (joka myös liikkeen luovutuksen johdosta aktualisoituu) lajin muutosta ei katsota itsessään ehtojen muu-tokseksi, ja koska lajin muutos ei saa vaikuttaa palvelussuhteen ehtoihin, joista TSL 7:6:ssä
on kyse, ei siitä voi seurata sellaista ehtoheikennystäkään, joka oikeuttaisi työsopimuslain 7:6 mukaisesti päättämään työsuhteen.
Virkaehto- ja työehtosopimusten vaihtuminen on merkittävin ja todennäköisin olennaisen ehtoheikennyksen mahdollistava tekijä. Tässä yhteydessä ei rohkene käyttää termiä ainoa, vaikka siltä tutkielman perusteella vaikuttaisikin. Eihän juuri tähän tutkielmaan valikoitu-neen argumentoinnin perusteella voida tehdä johtopäätöstä siitä, etteikö voisi esiintyä sel-laista yksittäistä tapausta, jossa esimerkiksi virkasopimuksessa viranhaltija olisi onnistunut sopimaan jostain itselleen merkittävästä oikeudesta tai edusta, joka liikkeen luovutuksen seurauksena jäisi pois tai heikkenisi niin, että siirtyneen viranhaltijan ehtojen katsottaisiin olennaisesti heikentyneen oikeuttaen TSL 7:6:ään vetoamiseen.
Niin virka- kuin työehtosopimuskin on merkittävin julkis- ja yksityisoikeudellisen palvelus-suhteen ehtojen lähde, virkaehtosopimus mahdollisesti vielä merkittävämpi, sillä se syrjäyt-tää jopa lain säännökset asiasta. Mikäli uuteen luovutuksensaajaan ei kuitenkaan sovelleta mitään työehtosopimusta yleissitovana tai normaalisitovana, ei muutoksia tulisi seurata, vaan virkaehtosopimukseen pohjautuvien yksittäisen virkasuhteen ehtojen tulisi säilyä. Näin ainakin sen aikaa, kunnes luovutuksensaaja on niitä oikeutettu harmonisoimaan tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun nimissä. Koska kuitenkin suurin osa työnantajista on Suomessa järjestäytyneitä, on hyvin todennäköistä, että uusi työnantaja joutuu sopeuttamaan siirtyvän viranhaltijan virkasuhteen ehdot vastaamaan luovutuksensaajaa sitovan työehtosopimuksen vähimmäisehtoja.
Kysymykseen, onko mahdollista, että viranhaltijalle tai työntekijälle muodostuu työsopi-muslain 7 luvun 6 §:n mukaisia olennaisia ehtoheikennyksiä seurauksena kunnan toiminto-jen siirtämisestä yksityiselle, kun luovutuksensaaja ei toteuta toimenpiteitä muuttaakseen työ- tai virkasuhteen ehtoja, voidaan vastata ytimekkäästi kyllä. Vaikuttaisi tutkielmassa sel-vitettyjen lakien, oikeuskäytännön ja aihetta koskevan kirjallisuuden perusteella, että toden-näköisin olennaisten ehtoheikennysten mahdollistaja on edellä mainitusti työ- tai virkaehto-sopimuksen vaihtuminen liikkeen luovutuksen seurauksena.
Tutkielman lisätutkimuskysymyksenä oli, onko viranhaltijalla työntekijää parempi asema liikkeen luovutuksessa TSL 7:6:ään vetoamisen kannalta? Viranhaltija ei, toisin kuin tutkiel-man alkupremisseissä oli, saa lähtötilanteestaan eli virkasuhteesta minkäänlaista ”kilpailue-tua” siinä suhteessa, että voisi vedota aina tutkielmassa kuvatussa liikkeen luovutuksessa
olennaiseen ehtoheikennykseen pelkästään virkasuhteen muutokseen palvelussuhdelajina, välttäen näin olennaisten ehtomuutosten kiperän arvioinnin. Viranhaltija joutuu arvioimaan ehtoheikennysten olennaisuuden aivan samalla tavoin kuin työntekijäkin eli yksittäistapauk-sellisena kokonaisharkintana, jolloin voi juristien ammattitaito olennaisuuden täyttymisen arvioimisessa olla tarpeen, jollei kyse ole esimerkiksi palkan selkeästä heikkenemisestä.
Niin viranhaltijalle kuin työntekijällekin ehtoheikennykset seuraavat todennäköisesti saman-tyyppisen säännöstyslähteen eli virka- tai työehtosopimuksen vaihtumisesta. Viranhaltijalla ei voi tältä osin sanoa olevan työntekijää parempi asema liikkeen luovutuksessa.
Tutkielman lisätutkimuskysymyksen osana oli, millaisena työsopimuslain 7 luvun 6 §:n merkitys näyttäytyy työ- ja virkasuhteen syntyä, laatua ja muuttamista koskevan juridiikan valossa työntekijän ja viranhaltijan kannalta. Jos lähdetään liikkeelle työ- ja sopimusoikeu-desta, työsopimus kaksipuolisena oikeustoimena sitoo, kun työsopimussuhteen sopijapuolet ovat ehdoista neuvoteltuaan sopimusvapauden mukaisesti tiettyjen työsopimuslain pakkosi-tovien normien rajoissa sen ehdoista sopineet sopimuksella. Osapuolet (periaatteessa) tasa-vahvoina sopijakumppaneina voivat tehdä sopimuksen ja muuttaa sen olennaisia ehtoja vain yhteisymmärryksessä, tai poikkeuksena pääsäännöstä muutokset siihen ovat sallittuja työn-antajan puolelta työsopimuslain mukaisesti vain asiallisen ja painavan irtisanomisperusteen vallitessa työntekijän suojeluperiaatteen hengen mukaisesti.
Lojaliteettiperiaatteen nojalla niin sopijakumppaniksi valitun osapuolen kuin myös sopi-muksen sisällön tulisi lähtökohtaisesti säilyä ennallaan. Koska muutoksia ei yksipuolisesti saisi tehdä edes sopijakumppaneiden ollessa tasavahvoja, on heikommassa asemassa olevan työntekijän asemaa syytä erityisesti turvata tilanteessa, jossa sekä sopijakumppani vaihtuu että sisältö muuttuu olennaisesti. Työsopimuslain 7 luvun 6 § mahdollistaa sen, ettei luovu-tuksessa siirtyvän työntekijän tarvitse säännöstyslähteiden vaihtumisesta seuraavien ehtojen olennaisen heikentymisen aktualisoituessa mukautua näihin, itselleen haitallisiin uusiin eh-toihin työntekijän suojeluperiaatteen, heikomman suojan ja sosiaalisen sopimusoikeuden hengessä. Olennaiseen ehtoheikentymiseen liittyvällä työsopimuksen irtisanomisoikeudella onkin erityinen merkitys juuri työntekijän kannalta, niin yleisen sopimusoikeuden, kuin hei-komman suojaa painottavan työsopimusoikeuden näkökulmasta.
Sen sijaan viranhaltijalla on ollut virkasuhteen sisällön osalta alusta alkaen alisteisempi asema. Viranhaltijalla ei ole ehtoihin juuri vaikutusvaltaa ennen virkasuhteen alkua, sen
al-kaessa kuin sen aikanakaan. Eri normilähteistä peräisin olevat ehdot määrittelevät virkasuh-teen kokonaisuudessaan. Suostuessaan virkasuhteeseen viranhaltija myöntyy konkludentti-sesti näihin ehtoihin ja tuleviin ehtomuutoksiin, olennaisiinkin, joita viranomaistyönantaja saa tiettyjen ehtojen osalta toteuttaa jopa ilman irtisanomisperustetta, toki lain edellytysten täyttyessä. Kun viranhaltija siirtyy työsuhteeseen, saa hän silti työsopimuslain mukaiset edut, kuten liikkeen luovutuksen johdosta aktualisoituvan olennaiseen ehtoheikennykseen liittyvän irtisanoutumisoikeuden ilman työttömyysetuuden menetystä. Ottaen huomioon, että pykälää ei ole viranhaltijalaissa, on se viranhaltijalle poikkeuksellinen työsuhteeseen siirtymisen myötä saavutettava etu. Vaikka työsopimussuhteiseen työntekijään verrattuna viranhaltijan oikeus vedota siihen ei vaikuta ehkä ihan yhtä ”oikeutetulta”, ei sitä voida jättää soveltamatta työsopimuslain säännösten pakottavuuden vuoksi.
Tutkielman taustalla tutkimuskysymysten takana piilevänä oli tavoite selventää oikeustilaa sen osalta, milloin työsopimuslain 7 luvun 6 §:ään voidaan vedota TSL 7:6:n ollessa melko tulkinnanvarainen säännös. Näin tutkielman loppuvaiheessa vaikuttaa siltä, ettei tähän tilan-teeseen saatu suurta selvyyttä. Kiintopiste oli ehtoheikennysten mahdollisuudessa. Vaikka tutkielmassa selveni, että ehtoheikennykset ovat etenkin tietyissä tilanteissa mahdollisia, ei se vielä anna konkreettista etua tutkielmassa kuvatussa tilanteessa tosiasiassa oleville. Olen-nainen ehtoheikennys on ehtomuutostilanne, joka joudutaan nähtävästi aina erikseen arvioi-maan. Ehkä tutkielmassa läpi käyty argumentointi voi kuitenkin tuoda varmistusta siihen, että ehtoheikennyksiin voi vedota myös ilman, että luovutuksensaaja pyrkii ehtoja muutta-maan esimerkiksi irtisanomisperusteella. Pääsääntöisesti työntekijän oikeus irtisanoutua liit-tyy tilanteisiin, joissa työnantaja toteuttaa työntekijän asemaa heikentäviä olennaisia muu-toksia omista lähtökohdistaan käsin, eikä säännöstyslähteiden järjestelmästä kumpuava muutos ole välttämättä asia, joka tulee luovutuksessa siirtyvällä työntekijällä tai viranhalti-jalla ensimmäisenä mieleen irtisanomiseen mahdollisesti oikeuttavana tekijänä.
Olisi ollut suorastaan jännittävää tarkastella tilannetta, jossa viranhaltijalle olisi tosiasiassa muodostunut työntekijää parempi asema, ja miten se olisi näyttäytynyt työntekijän suojelu-periaatteen valossa. Näin ei käynyt. Sen voi todeta olevan monessakin mielessä hyvä asia.
Se on tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun mukaista. Se ei mahdollista, että viranomais-työnantajalta yksityiselle siirtyvät kaksi tahoa, jotka pohjimmiltaan molemmat direktiivin tavoitteen mukaisesti ansaitsisivat asemansa säilyvän, joutuisivat eriarvoiseen asemaan.
Kumpikin joutuu mahdollisesti samaan kiperään tilanteeseen, eli punnitsemaan ehtoheiken-nyksen olennaisuuden, mikäli palvelussuhteen ehdot olennaisesti heikkenevät ja viranhaltija tai työntekijä mielii työsuhteensa päättämään ilman työttömyysetuuden menetystä. Tämä on oikeastaan EU-oikeuden taustalla piilevän neutraalisuusperiaatteenkin mukaista, kun sa-massa taloudellisen toiminnan muutoksessa siirtyviä kohdellaan samalla tavalla.
Työsopimuslain 7 luvun 6 § on ja tulee olemaan tulkinnanvarainen, mikäli pykälää tai sen taustalla olevaa direktiiviä ei tulevaisuudessa muuteta. Tästä syystä sitä on erityisen kiinnos-tavaa tutkia eri aspekteista. Toivon mukaan siihen tartutaankin, ja sen merkityssisältöä sel-vennetään, jotta työntekijän suojeluperiaate voisi toteutua entistä paremmin, ja yksittäisen työntekijän olisi siihen entistä helpompaa liikkeen luovutuksen seurauksena vedota.