YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS
Nro 24/06/2
Dnro Psy-2005-y-81
Annettu julkipanon jälkeen 28.3.2006
ASIA
Uutelan kaivoksen ympäristölupa, SotkamoLUVAN HAKIJA
Mondo Minerals OyKasarmikatu 22
00130 HELSINKI
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 5
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 5
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 5
Ympäristöluvan hakemisen peruste... 5
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE ... 5
Kaivosoikeudet... 5
Koelouhintapäätös ... 6
Sopimukset ... 6
Kaavoitustilanne... 6
TOIMINTA... 6
Yleiskuvaus toiminnasta ... 6
Toiminnan ajankohta... 7
Tuotteet, tuotanto, kapasiteetti, prosessit, laitteistot, rakenteet ja niiden sijainti... 7
Raaka-aineet, kemikaalit, polttoaineet ja muut tuotantoon käytettävät aineet, niiden varastointi ja säilytys sekä kulutus ja veden käyttö ... 8
Polttoaineet... 8
Räjähteet ... 8
Vedenkäsittelykemikaalit ... 8
Varastointi ja säilytys ... 8
Vedenhankinta ja viemäröinti... 9
Liikenne ja liikennejärjestelyt ... 9
Arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) soveltamisesta ... 9
Louhinta... 9
Sivukiven varastointi ... 9
Vesien käsittely... 9
Raaka-aineiden laatu ja kulutus... 10
Jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen... 10
Käytettävien aineiden haitallisuus... 10
Tuotannossa käytettyjen aineiden ja jätteiden uudelleenkäyttö... 10
Päästöt ja ympäristövaikutukset ... 10
BAT-tekniikan käyttöönottoon liittyvä aika ... 10
Yhteenveto ja kaivostoiminnan elinkaaren hallinta ... 10
Energian käyttö ja arvio käytön tehokkuudesta ... 10
Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä... 11
YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN VÄHENTÄMINEN ... 11
Ympäristökuormitus ... 11
Päästöt vesistöön ... 11
Sivukiven läjitys ... 11
Kuivatusvedet ... 12
Liikenteen päästöt ilmaan ... 13
Pölyäminen ... 14
Melu ja tärinä ... 14
Syntyvät jätteet ja niiden ominaisuudet ja määrät, jätteiden varastointi sekä edelleen toimittaminen ... 14
Päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevat toimet... 15
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 17
Kallioperä ... 17
Maaperä... 18
Pohjavedet ... 18
Ilmasto ... 19
Maisema ... 19
Kasvillisuus ja eläimistö sekä luonnonsuojelukohteet... 19
Vesistö ja sen tila ... 20
Kalasto ja kalastus ...21
Virkistyskäyttö ... 21
Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 21
HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN ... 22
Vaikutukset maisemaan ja rakennettuun ympäristöön ... 22
Vaikutukset luontoon ja suojelualueisiin ... 22
Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön ... 22
Vaikutukset kallioperään ... 23
Vaikutukset maaperään ja pohjaveteen... 23
Liikenteen vaikutukset... 23
Pöly, melu ja tärinä ... 24
Yleinen viihtyisyys ja ihmisten terveys ... 24
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 24
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 25
ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET VESISTÖN PILAANTUMISESTA... 26
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 26
Lupahakemuksen täydennykset ... 26
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 26
Neuvottelu... 26
Lausunnot ... 26
Muistutukset... 27
Hakijan kuuleminen ja vastine ... 28
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 29
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 29
Hankkeesta aiheutuvat vahingot... 29
Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 29
Päästöt vesiin ... 30
Päästöt ilmaan ... 30
Melu ... 30
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 31
Varastointi... 32
Muut toimet, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja... 32
Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 32
Toiminnan lopettaminen ... 33
Tarkkailu- ja raportointimääräys... 33
Kalatalousmaksu... 33
Vakuus jätehuollon varmistamiseksi ... 34
OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE ... 34
RATKAISUN PERUSTELUT... 34
Ympäristöluvan harkinnan perusteet ... 34
Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset... 34
Lupamääräysten perustelut ... 35
Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettujen lupamääräysten perustelut... 35
Tarkkailu- ja raportointimääräyksen perustelut... 37
Kalatalousmaksun perustelut... 37
Vakuuden arvioinnin perustelut... 37
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 37
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 38
Päätöksen voimassaolo ... 38
Lupamääräysten tarkistaminen... 39
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 39
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 39
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 39
Ympäristöluvan mukaisen toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 39
Vakuus toiminnan aloittamisluvan osalta... 39
Toiminnan aloittamisluvan perustelut ... 39
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 40
KÄSITTELYMAKSU... 40U Ratkaisu ... 40
Perustelut... 41 Oikeusohjeet ... 41 MUUTOKSENHAKU ... 42
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO
Mondo Minerals Oy on 3.6.2005 jättänyt ympäristölupavirastoon Uutelan kaivosta koskevan ympäristölupahakemuksen.
Hakemukseen liittyy ympäristönsuojelulain mukainen hakemus toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta.
Hakija on esittänyt asetettavaksi 50 000 euron suuruisen vakuuden, joka koskee ympäristönsuojelulain mukaisen päätöksen täytäntöönpanoa muu- toksenhausta huolimatta.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Kaivosalue sijaitsee Sotkamon kunnan Jormaskylässä, noin 23 km Sotka- mon keskustasta lounaaseen.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristöluvan hakemisen peruste
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7) kohdan mukaisesti kai- vostoiminnalla on oltava ympäristölupa. Ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4) kohdan mukaan jätteen laitos- tai ammattimaisella käsittelyllä, kuten kaatopaikka, on oltava ympäristölupa.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ym- päristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, on ympä- ristönsuojelulain 35 §:n 4 momentin mukaisesti toimintoihin haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuk- sella.
Jos toimintoihin on haettava lupaa siten kuin 35 §:n 4 momentissa sääde- tään, eri toimintojen lupa-asian ratkaisee ympäristölupavirasto, jos yhden- kin toiminnan lupa-asian ratkaisu kuuluu sen toimivaltaan. Ympäristönsuo- jeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 5) kohdan mukaisesti ympäristölupaviras- to ratkaisee kaivostoimintaa koskevan ympäristölupa-asian.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE
Kaivosoikeudet
Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt hakijalle Uutelan esiintymän hyödyntämiseksi kaivospiirin nro 2465/1a. Hakija on hakenut kauppa- ja teollisuusministeriöltä kaivospiirin laajennusta.
Koelouhintapäätös
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 8.2.2005 antanut ympäristönsuo- jelulain 30 §:n 2 momentin mukaisen päätöksen, joka koskee koelouhintaa Uutelan kaivospiirissä.
Sopimukset
Koelouhintaan liittyneestä maanpoistomassojen käytöstä metsäautotien rakentamiseen on sovittu tilan Lampipelto RN:o 25:33 omistajan kanssa.
Kyseinen tie on tehty.
Uutelan kaivoshankkeen takia rakennetaan noin 2 km uutta maantietä. Ou- lun tiepiiri on antanut Mondo Minerals Oy:lle suunnitteluluvan tien siirtoon ja parantamiseen välillä Pirttimäki–Talvivaara.
Kaavoitustilanne
Uutelan alue on merkitty Kainuun maakuntakaavaluonnoksessa kaava- merkinnällä ek (kaivos- tai kaivannaistoimintaan tarkoitettu alue). Kainuun seutukaavassa Uutelan alueen kaivospiiri on osoitettu merkinnällä T (teolli- suustoimintojen alue tai kohde). Suunnittelualuetta koskevaa yleiskaavaa tai tarkempaa kaavaa ei ole olemassa.
TOIMINTA
Yleiskuvaus toiminnasta
Mondo Minerals Oy:n Sotkamon tehtaalla on käynnistymässä investoin- tiohjelma, jolla on tarkoitus nostaa tehtaan kapasiteettia lähivuosina lähes kaksinkertaiseksi nykyisestä. Tehtaan malmin toimitusten kannalta tämä merkitsee sitä, että Lahnaslammen ja sen eteläpuolelle avattavaksi suunni- tellun Punasuon kaivoksen lisäksi tulevina vuosina Sotkamon tehtaalla tul- laan hyödyntämään myös ns. satelliittimalmeja kuten Uutelan esiintymää.
Uutelan esiintymästä on tehty koelouhinnat vuosina 1992 ja kevättalvella 2005. Esiintymässä arvioidaan olevan noin 5 miljoonaa tonnia malmia.
Uutelan esiintymän vuotuinen louhintamäärä on 200 000–250 000 tonnia talkkimalmia. Satatuhatta tonnia talkkimalmia vastaa noin 35×50 metrin suuruista aluetta louhintakorkeuden ollessa 20 metriä. Alueelle tulee lähes 10 ha:n kokoinen avolouhos. Alueella nykyisin sijaitseva koelouhos on noin 15 metrin syvyinen. Vastaavasti louhitaan selvästi vähemmän sivukiviä, ns.
raakkua, joka käytetään osin murskeen tekemiseen rakennettavia teitä var- ten. Osa sivukivestä joudutaan läjittämään läjitysalueelle. Kokonaislouhin- tamäärä on 300 000–400 000 tonnia vuodessa. Louhinta tapahtuu vuoden mittaan muutamana 2–4 viikon mittaisena kampanjana, jolloin malmi louhi- taan ja nostetaan välivarastoon, josta se sitten ajetaan Sotkamon tehtaalle rekka-autoilla. Päivittäin malmia ajetaan keskimäärin noin 20 rekka- autokuormaa.
Malmin välivarasto ja urakoitsijan tukialue on suunniteltu sijoitettavaksi louhoksen alueelta luoteeseen nykyisen maantien koillispuolelle. Urakoitsi- jan tukialueella on tauko- ja varastoparakkien lisäksi tilaa koneiden säily- tystä varten. Varsinaisia korjaus- ja huoltotiloja ei ole.
Sivukivien läjitysalue on suunniteltu sijoitettavaksi nykyisen maantien lou- naispuolelle Likosuon alueelle. Laajimmillaan läjitysalueen on arvioitu ole- van noin 10 ha:n laajuinen ja enintään 40 metriä ympäristöään korkeampi.
Läjitysalueelta tulevat vedet ja kaivoksen kuivanapitovedet pumpataan ja ohjataan Likosuolle Likolammen alueelle. Tälle alueelle on mahdollista ra- kentaa vesien käsittelyn vaatimat rakenteet, jotta kiintoaines saadaan las- keutumaan ja veteen liuenneet metallit saostettua ennen vesien johtamista eteenpäin. Vesien juoksutus tapahtuu valtausalueen ulkopuolella sijaitse- van Lanteen talon pohjoispuolitse rakennettavan kosteikkopuhdistamon ja tarvittavien ojitusjärjestelyjen kautta edelleen pohjoiseen siten, että vedet päätyvät lopulta Kohisevanpuron ja Mustinjoen kautta Jormasjärveen. Ve- sien käsittely hoidetaan joko luontaisella kosteikkojärjestelyllä ja tarvittaes- sa käytetään kalkkia pH:n nostoon ja nikkelin saostamiseksi. Poistovesistä ei arvioida aiheutuvan merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistössä johtuen niiden vähäisestä määrästä, verrattain hyvästä laadusta sekä pitkästä etäi- syydestä merkittävämpiin vesistöihin.
Uutta maantietä rakennetaan noin 2 km. Tie seurailee Likosuon lounais- eteläpuolisia kangasmaita. Nykyinen maantie jää kaivostieksi.
Toiminnan ajankohta
Uutelan kaivoksen toiminta on suunniteltu aloitettavaksi mahdollisuuksien mukaan vuoden 2006 aikana. Louhinta tapahtuu vuoden mittaan useam- pana noin kuukauden mittaisena jaksona, jolloin louhittu malmi kerätään alueella sijaitsevaan välivarastoon. Välivarastosta malmia ajetaan Sotka- mon tehtaalle rekka-autoilla päivittäin. Kelirikkoaikana louhintaa ja kulje- tuksia ei ole.
Uutelan kaivoksen toiminnan on arvioitu päättyvän vuoden 2025 paikkeilla.
Tuotteet, tuotanto, kapasiteetti, prosessit, laitteistot, rakenteet ja niiden sijainti
Uutelan kaivoksella louhitaan talkkimalmia, jonka vuotuinen maksimilouhin- tamäärä on noin 250 000 tonnia. Louhittu malmi nostetaan kaivosdumppe- reilla välivarastoon, josta se kuljetaan Mondo Minerals Oy:n Sotkamon teh- taalle rekka-autoilla.
Malmin louhinnan lisäksi joudutaan louhimaan sivukiviä, jotka testin mu- kaan kuuluvat sitomattomien rakennekerrosten luokkaan IV. Sivukivestä osa hyödynnetään murskaamalla se paikan päällä ja käyttämällä alueelle rakennettavissa teissä. Mursketta myydään myös ulkopuolisille asiakkaille.
Suurin osa sivukivestä joudutaan läjittämään läheiselle läjitysalueelle. Syn- tyvän sivukiven määrä on noin 3 milj. tonnia (1 milj. m3) eli noin 2 milj. irto- kuutiota. Sivukiven louhinta painottuu toiminnan alkuvuosiin.
Suunnitelman mukaan louhinta aloitetaan nykyisen koelouhoksen alueelta, josta louhosta laajennetaan itään sivukivien puolelle. Murskauskelpoinen kiilleliuske käytetään hyväksi alueen rakenteisiin tai varastoidaan odotta- maan murskausta. Sulfidipitoiset sivukivet läjitetään suoraan suunnitellulle läjitysalueelle.
Alueen kuivanapitovedet ja läjitysalueelta suotautuvat vedet johdetaan ny- kyisen Likosuon alueelle, jonne rakennetaan tarvittavat järjestelyt vesien käsittelemiseksi. Lisäksi rakennetaan tarvittavat ojitusjärjestelyt kaivos- vesien johtamiseksi Kohisevanpuroon. Veden pumppaus ajoitetaan niin, että syksyllä vesi poistetaan louhoksesta talven louhinnan vuoksi ja sa- moin tehdään keväällä tulvan aikaan, jos kesällä on louhintaa.
Kaivostyössä käytetään kaivosdumppereita, kaivinkoneita, pyöräkuormaa- jia, puskukoneita sekä poravaunuja. Niiden määrä vaihtelee kulloisenkin työtilanteen mukaan.
Raaka-aineet, kemikaalit, polttoaineet ja muut tuotantoon käytettävät aineet, niiden varastointi ja säilytys sekä kulutus ja veden käyttö
Polttoaineet
Malmia ja sivukiveä kuljettavat työkoneet käyttävät polttoaineenaan kevyttä polttoöljyä.
Räjähteet
Louhinnassa tullaan käyttämään vastaavia räjähteitä kuin Lahnaslammen kaivoksella. Tällä hetkellä louhinnassa käytetään seuraavia räjähdetyyppe- jä: Kemiitti, Ano, Kemix, Pendex, dynamiitti ja räjähtävä tulilanka.
Vedenkäsittelykemikaalit
Suoto- ja kuivatusvesien käsittelyssä varaudutaan käyttämään seuraavia kemikaaleja:
– Sammutettu kalkki (CAS-nro 1305-62-0) eli kalsiumhydroksidi
– Ferrialumiinisulfaatti, joka on ferrisulfaatin (CAS-nro 10028-22-5) ja alumiinisulfaatin (10043-01-3) seos. Kemikaali on vaikeasti biohajoava.
Varastointi ja säilytys
Polttoainetta varastoidaan siirrettävissä työmaakäyttöön tarkoitetuissa va- luma-altaallisissa säiliöissä. Kuukausittainen polttoaineenkulutus on suu- ruusluokaltaan alle 10–15 m3. Toiminnan kausiluonteisuuden vuoksi pysy- vää jakeluasemaa ei perusteta. Urakoitsija hankkii tarvittavat luvat. Työko- neiden voiteluainetta varastoidaan vähäisiä määriä asianmukaisissa säi- liöissä. Louhintaurakoitsija hankkii luvat räjähteiden kuljetuksiin, käsittelyyn ja varastointiin. Räjäytysaineet varastoidaan lainsäädännön vaatimusten mukaisella tavalla niitä varten suunniteltuun konttiin. Mahdollisesti veden- käsittelyssä tarvittavat kemikaalit (ferrisulfaatti ja kalkki) varastoidaan myös lukittavissa konteissa.
Polttoaineen (polttoöljy), voiteluaineiden sekä räjähteiden varastointi ja säi- lytys käy ilmi seuraavasta taulukosta.
Aine Varastointi Säilytys (säilytyspaikka) Keskimääräinen kulutus/kk
Polttoöljy 2 m3 Urakoitsijoilta edellytetään, että polttoaineet varastoidaan varoallastetuissa tai vastaavis- sa turvallisissa säiliöissä.
4,8 m3
Voiteluaineet Vähäisiä määriä Urakoitsijoilta edellytetään, että voiteluaineet varastoidaan ympäristön kannalta turvallisis- sa säiliöissä/turvallisella säilytystavalla
Vähäisiä määriä
Räjähteet Alueella ei ole pysyvää rä- jähdysainevarastoa. Räjäh- teitä säilytetään alueella kertaräjäytyksessä tarvittava määrä (noin 1 000 kg)
Urakoitsijoilta edellytetään, että räjähdysai- neet varastoidaan hyväksytyissä varastoissa hyväksytyillä tavoilla. Räjähdysaineista vas- taavalla tulee olla vaadittava koulutus (pa- nostaja).
12 t
Vedenhankinta ja viemäröinti
Alueella tai sen läheisyydessä ei ole julkista viemäri- eikä vesijohtoverk- koa. Mikäli työntekijöille järjestetään sosiaalitilojen yhteyteen saniteettitilat ja wc, urakoitsija vastaa syntyvän jätteen asianmukaisesta käsittelystä.
Liikenne ja liikennejärjestelyt
Uutelan kaivoksesta louhittu malmi kuljetetaan Mondo Minerals Oy:n Sot- kamon tehtaalle täysperävaunullisilla rekka-autoilla. Matka tapahtuu maan- tietä 8730 pitkin Kajaani-Rautavaara -maantielle 870 ja sen jälkeen risteä- vää maantietä 8740 pitkin valtatie 6:lle, jolta käännytään tehtaan tielle. Kul- jetusmatkan pituus on noin 24 km.
Pirttimäen ja Talvivaaran välille (Mt 8730) joudutaan rakentamaan noin 2 km uutta maantietä. Suunniteltu tielinjaus seurailee Likosuon lounais- eteläpuolisia kangasmaita. Nykyinen maantie jää kaivostieksi. Kaivos- alueen tiet tulevat olemaan sorapintaisia.
Malmikuljetukset ajoittuvat arkipäivinä klo 06.00–22.00. Tarvittaessa kulje- tuksia tapahtuu myös lauantaisin. Malminkuljetusautoja liikkuu vuodessa keskimäärin 3 000 kpl (keskimäärin noin 20 kpl/vrk) louhokselta Sotkamon tehtaalle. Maksimissaan kuljetuksia on noin 6 000 kpl (keskimäärin noin 25 kpl/vrk).
Polttoaine- ja räjähdysainekuljetuksia on toiminnan aikana noin kerran vii- kossa. Työpaikkaliikenne on enimmillään 10 autoa päivässä ja keskimäärin viisi autoa päivässä.
Arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) soveltamisesta
BAT-arvioinnissa on huomioitu soveltuvin osin EU:n IPPC-toimiston val- mistelema kaivostoiminnan sivutuotteiden käsittelyä koskeva dokumentti (BREF-asiakirja) ”Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities, July 2004”.
Uutelan kaivos on ns. satelliittikaivos, joten siellä ei tapahdu malmin rikas- tusta ja jatkojalostusta. Toiminta rajoittuu malmin louhintaan ja kuljetuk- seen sekä sivukiven käsittelyyn ja varastointiin.
Louhinta
Pengerlouhinta ja poraus-panostus-lastausmenetelmä on yleisesti käytös- sä oleva tekniikka ja edustaa parasta mahdollista tekniikkaa talkkimalmien louhinnassa.
Sivukiven varastointi
Mahdollisesti tarvittavat sivukivien läjitysalueet maisemoidaan peitto- ja kasvukerroksella. Osa sivukivestä menee myyntiin. Sivukivien mineraali- koostumus ja kemiallinen koostumus on selvitetty BAT:n mukaisesti. Tut- kimustietoja voidaan käyttää hyväksi arvioitaessa eri kivilaatujen ympäris- tökelpoisuutta. BAT-dokumentin mukaista ABA-testausta ei ole tehty.
Vesien käsittely
Vesien allaskäsittely kiintoainespitoisuuden vähentämiseksi on BAT- dokumentin kohdan 4.3.11.4 mukainen. Kosteikko/ pintavalutuskenttäkäsit- tely on BAT-dokumentin kohdan 4.3.11.5 mukainen.
Raaka-aineiden laatu ja kulutus
Toiminnan raaka-aineena käytetään talkkimalmia, joka rikastetaan toisaal- la. Teknistaloudellisen toiminnan kannalta pyritään louhimaan mahdolli- simman korkealaatuista malmia.
Jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen
Tuotantotoiminnassa syntyvien sivutuotteiden (lähinnä sivukivi) määrä pyri- tään minimoimaan louhinnan avulla. Osa sivukivistä on potentiaalisesti happoa muodostavia. Niiden haitallisuus pyritään minimoimaan vuoraamal- la läjitysalueen pohja näiltä osin neutralointikapasiteettia omaavilla kivilaa- duilla (mm. epäpuhdas vuolukivi). Muiden tuotannossa syntyvien jätteiden (mm. öljyjätteet) haitallisuus minimoidaan asianmukaisella jätteen keräyk- sellä ja jatkokäsittelyllä.
Käytettävien aineiden haitallisuus
Tuotannossa käytetyt öljytuotteet ovat biologisesti hitaasti hajoavia.
Tuotannossa käytettyjen aineiden ja jätteiden uudelleenkäyttö
Louhinnassa ja kuljetuksissa käytettyjä kemikaaleja/polttoaineita ei voi kier- rättää. Tuotannossa syntyvä sivukivi varastoidaan kaivosalueelle. Mahdol- lisimman suuri osa sivukivestä pyritään ohjaamaan hyötykäyttöön.
Päästöt ja ympäristövaikutukset
BAT-dokumentissa ei ole annettu tarkkoja pitoisuusrajoja esim. jätevesien osalta.
BAT-tekniikan käyttöönottoon liittyvä aika
Edellä kuvatut ratkaisut otetaan malmin louhinnan ja kuljetuksen sekä si- vukiven varastoinnin ja ylijäämävesien osalta käyttöön, kun toiminta aloite- taan.
Yhteenveto ja kaivostoiminnan elinkaaren hallinta
Ympäristön nykytila on arvioitu soveltuvin osin BAT-dokumentin kohdan 4.2.1.1 mukaisesti Geologian tutkimuskeskuksen toimesta (Nikkarinen &
Saarelainen 2004). Sivukiven koostumus on analysoitu BREF-asiakirjassa esitetyllä tavalla. Sivukiven varastoinnista on olemassa suunnitelma sekä alustava jälkihoidon toimenpidearvio. Happamien ja metallipitoisten suoto- vesien käsittely on suunniteltu toteutettavaksi ns. passiivisella menetelmäl- lä (kosteikkopuhdistus). Tarvittaessa tullaan toiminnan aikana toteutta- maan aktiivisia käsittelytoimia, esim. kemikalointi. Toimenpiteet ovat BAT:n periaatteiden mukaisia. Mikäli malmin louhinta ja jatkojalostus toteutetaan suunnitelmien mukaisesti, toiminnan yleisperiaatteiden voidaan katsoa ole- van BAT:n mukaisia.
Energian käyttö ja arvio käytön tehokkuudesta
Kaivoksella tarvittava sähkö tuotetaan generaattorilla tai vaihtoehtoisesti hankkimalla sähköliittymä ja rakentamalla linja läheisestä olemassa ole- vasta sähkölinjasta. Sähköä tarvitaan lähinnä ajoittaisesti kaivosta tyhjänä pitävän pumpun käyttövoimaksi sekä työmaaparakin valaistukseen. Arvioi- tu kulutus on maksimissaan noin 200 litraa päivässä polttoainetta (polttoöl- jyä, lämmitysöljyä tai dieseliä).
Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä
Mondo Minerals Oy on saanut vuoden 2005 lopulla ympäristösertifikaatin ISO 14001. Sertifioitu ympäristöjärjestelmä kattaa myös kaivostoiminnan.
Kaivostoimintaa varten valittavat urakoitsijat velvoitetaan myös tutustu- maan ympäristölupahakemukseen ja toimimaan voimassa olevien ympäris- tölupa- ym. määräysten mukaisesti.
YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN VÄHENTÄMINEN
Ympäristökuormitus
Päästöt vesistöön
Sivukiven läjitys
Sivukiven läjitysalueen pinta-ala on suunnitelmien mukaan laajimmillaan noin 10,4 ha. Sivukiven läjitysalueille on tyypillistä niiden hyvästä vedenlä- päisevyydestä johtuva korkea sadannan imeytymisprosentti. Kirjallisuudes- ta saatujen imeytymisarvojen perusteella sivukivialueelta muodostuvan suotovesimäärän arvioidaan olevan noin 41 000 m3/a (112 m3/d) eli 70 % sadannasta (560 mm/a). Kun sivukivialue peitetään toiminnan loputtua vä- henee suotovesimäärä oleellisesti. Esimerkiksi noin 1,0–1,5 metrin paksui- nen peiterakenne hienoainesmoreenista läpäisee sadannasta noin 20 %, jolloin vuotuinen suotovesimäärä olisi suuruusluokkaa 12 000 m3/a. Läjitet- tävä sivukivi sisältää sulfidipitoisia mustaliuskeita noin 15 %. Rapautumis- reaktioiden seurauksena sivukivikasan läpi suotautuvien vesien happa- muus ja metallipitoisuudet lisääntyvät pitkällä aikavälillä.
Läjitettävästä sivukivestä noin 20 % omaa neutralointikykyä, mutta koska ABA-testausta ei ole tehty, ei kokeellista tietoa hapontuotto /neutralointipotentiaalista ole. Kemiallisen koostumuksen perusteella arvioi- tuna epäpuhtaan vuolukiven sisältämien karbonaattimineraalien neutraloin- tikyky riittää teoriassa neutraloimaan vuolukiven ja mustaliuskeiden sulfi- dien aiheuttaman happamoitumisen. Käytännössä karbonaattien ja sulfidi- en epätasainen jakautuminen, karbonaattipitoisen kiven suuri rae/lohkare- koko sekä suotovirtauksien kanavoituminen sivukivikasassa estävät kemi- allisten reaktioiden tapahtumisen täydellisinä. Tästä syystä suotovesien laatu tulee mahdollisesti ajan myötä heikkenemään.
Hapettumisreaktioiden nopeus riippuu merkittävästi kivilajityypeistä ja ym- päristöolosuhteista. Suomessa vanhoilta kaivoksilta tehtyjen havaintojen mukaan sulfidihapettumisen aikaansaama suotovesien metallipitoisuuksien huomattava nousu ja pH:n lasku alle neljän kestää 10–30 vuotta kivilajityy- peistä riippuen. Mondo Minerals Oy:n Lahnaslammen kaivoksen sivukiven läjitysalueen suotovesien pH on läjitysalueen eri osissa vaihdellut välillä 3–
6. Esimerkiksi nikkelin pitoisuudet ovat olleet suotovesien neutralointilai- toksen käyttötarkkailun (2002–2003) perusteella keskimäärin suuruusluok- kaa 40 mg/l. Arseenin pitoisuudet ovat alhaisia pH-olosuhteista johtuen.
Läjitysalueen vanhimmat osat ovat 1960-luvulta. Hapettumisreaktiot ovat siis olleet käynnissä jo useita vuosikymmeniä. Uutelan kivilajien mineraali- koostumuksen perusteella suotovesien laatu pysyy pitkällä aikavälilläkin parempana kuin Lahnaslammella, koska irtoavia metalleja on kivessä vä- hemmän kuin Lahnaslammella. Jos läjitysalueen valmiita osia peitetään esim. moreenilla jo toiminnan kuluessa, voidaan suotovesimääriä ja sulfi-
dien hapettumista vähentää merkittävästikin. Uutelassa luonnonvesien pH on jo nyt alhainen eli 4–5.
Sivukiven läjitys on suunniteltu toteutettavaksi siten, että huonolaatuisim- mat mustaliuskeet pyritään sijoittamaan omalle alueelleen erilleen muista kivistä. Pohja voidaan näillä alueilla vuorata neutralointikykyä omaavilla epäpuhtailla vuolukivillä vastaavasti kuin Lahnaslammen louhoksella.
Sivukiven läjitysalue sijaitsee Likosuolla, jossa luontainen pohjaveden vir- taussuunta on luoteen suuntaan. Suunnitellun läjitysalueen itäpuolella on pohjavedenjakaja. Toiminnan aikana, kun avolouhosta pidetään kuivana, pohjavesivirtaukset alueella muuttuvat siten, että virtaus kääntyy ainakin osittain kohti avolouhosta idän suuntaan. Näin ollen ainakin osa pohjave- teen sekoittuneista suotovesistä voidaan toiminnan aikana käsitellä kuiva- tusvesien ohella. Pintaan purkautuvat suotovedet kerätään sivukivialuetta kiertäviin suotovesiojiin ja käsitellään yhdessä kuivatusvesien kanssa.
Toiminnan loputtua louhos täyttyy ja pohjavesivirtaukset alueella palautu- vat vastaamaan nykyistä tilannetta. Sivukiven läjitysalue sijaitsee suolla (turvekerroksen paksuus 2,5–5,0 m), mistä johtuen haitta-aineiden, esim.
arseenin ja nikkelin, pidättyminen turpeeseen on tehokasta. Lisäksi suon alainen pohjamoreeni on erittäin tiivistä hienoainesmoreenia, jonka veden- johtavuus on alhainen. Näin ollen haitta-aineiden leviäminen pohjavesivir- tausten mukana on hidasta.
Kaivoksen toiminnan aikana pintavesien kautta vesistöön tapahtuva kuor- mitus onkin todennäköisesti pohjavesikuormitusta suurempaa huolimatta kosteikkopuhdistuksesta. Pitkällä aikavälillä sivukivialueelta tuleva kuormi- tus tulee kasvamaan huolimatta alueen mahdollisesta peittämisestä.
Kuivatusvedet
Louhosten kuivatusvedet sisältävät kiintoainesta ja kallioperän mineraalien rapautumistuotteita. Kallion koostumuksesta johtuen louhosvesi sisältää kohonneita pitoisuuksia mm. arseenia, nikkeliä ja sinkkiä. Lisäksi louhosten kuivatusvesissä voi olla räjäytysaineista peräisin olevia typpiyhdisteitä, jot- ka hapettuvat edelleen nitraatiksi. Metallipitoisuudet tulevat olemaan kor- keammat kuin nykyisestä vedellä täyttyneestä louhoksesta havaitut pitoi- suudet johtuen sulfidien tehokkaammasta hapettumisesta, kun louhos on kuivillaan toiminnan aikana. Veden happamuus ja metallipitoisuudet eivät kuitenkaan todennäköisesti nouse yhtä korkeiksi kuin Lahnaslammella joh- tuen Uutelan mustaliuskeiden alhaisemmista sulfidipitoisuuksista. Lahnas- lammella louhosvesi sisältää esim. nikkeliä ja arseenia paikoin jopa useita tuhansia mikrogrammoja litrassa. Louhosveden koostumus vaihtelee siellä huomattavasti eri puolella louhosta. Mondo Minerals Oy:n Horsmanahon kaivoksella suoritetun vesistötarkkailun perusteella voidaan arvioida lou- hosveden kiintoaines- ja typpipitoisuutta aktiivisen louhinnan aikana.
Horsmanahossa louhosvedessä havaittu kiintoainepitoisuus on pääosin ollut 3–11 mg/l ja kokonaistyppipitoisuus 2,5–12 mg/l. Nitraattitypen osuut- ta kokonaistypestä ei ole erikseen määritetty, mutta hapellisissa olosuh- teissa pääosa räjähdysaineiden ammoniumtypestä hapettuu nitrifikaatio- prosessissa nitraatiksi. Uutelan louhoksella mainittujen päästöjen oletetaan olevan samaa suuruusluokkaa kuin Horsmanahossa.
Kuivatusvesien määrää Uutelan louhoksessa voidaan arvioida koelouhok- sesta saatujen kokemusten perusteella. Koelouhoksen pinta-ala on tällä hetkellä noin 4 500 m2 ja syvyys 10–15 m. Louhokseen kertyvän veden määräksi on arvioitu noin 2 500 m3/kk eli 30 000 m3/a. Vesimäärästä kään-
teisesti laskien kallion keskimääräiseksi vedenjohtavuudeksi alueella saa- daan 5×10-8 m/s. Kun kaivosta syvennetään maksimissaan 80–100 metriin, on kuivatusvesimäärä louhinnan loppuvaiheissa (louhoksen ala 6–8 ha) enimmillään arviolta 150 000 m3/a (noin 410 m3/d). Koelouhinnan aikana kalliossa ei ole havaittu merkittäviä ruhjevyöhykkeitä, jotka lisäisivät kallion vedenjohtavuutta ja sitä kautta louhosvesimääriä. Johtuen louhinnan kau- siluontoisuudesta kuivatusta ei todennäköisesti tultaisi tekemään ympäri- vuotisesti vaan louhintaa edeltävien viikkojen ja louhinnan aikana. Käyttä- mällä koelouhoksen vedestä havaittua nikkelipitoisuutta laskennan kes- kiarvona (178 µg/l) saadaan vuosittaisella maksimikuivatusvesimäärällä (150 000 m3) nikkelikuormitukseksi 27 kg/a, josta osa sitoutuu kosteikko- käsittelyssä. Tällä perusteella voidaan nikkelikuormituksen arvioida olevan muutamia kymmeniä kiloja vuodessa ja pitkällä aikavälillä kuormitus voi hieman kasvaa hapettumisreaktioiden edetessä. Lisäksi louhosten kuiva- tusvesissä voi olla räjäytysaineista peräisin olevia typpiyhdisteitä, jotka ha- pettuvat edelleen nitraatiksi.
Pitkällä aikavälillä louhosveden laadun arvioidaan vastaavan likimain sen nykyistä koostumusta. Louhosvesi on kertynyt louhokseen vuoden 1992 koelouhinnan jälkeen ja se on saavuttanut pitkän aikavälin tasapainotilan.
Tulevan louhosjärven valuma-alueen perusteella virtaama altaasta purku- vesistöön on ojitusjärjestelyistä riippuen noin 4,5–5,0 l/s eli nikkelikuormi- tus olisi 25–28 kg/a ennen kosteikkokäsittelyä. Se vastaa likimain louhin- nan aikaista maksimikuormitusta.
Kaivoksen toiminnasta ei aiheudu päästöjä viemäriverkostoon.
Liikenteen päästöt ilmaan
Malmikuljetuksia ajetaan Uutelan kaivokselta Mondo Minerals Oy:n Sot- kamon tehtaalle täysperävaunullisilla rekoilla vuosittain keskimäärin 3 000 kpl ja maksimissaan 6 000 kpl. Ajokilometrejä tulee vuodessa täydessä lastissa ja tyhjänä palaavilla rekoilla molemmilla keskimäärin 72 000 km/vuosi (yhdensuuntainen kuljetusmatka noin 24 km). Maksimissaan kul- jetuskilometrejä tulee vuodessa 144 000 km sekä tyhjillä että täysillä rekoil- la. Liikenteen päästöjen laskentamallin LIISA 2003 (VTT 2005) mukaan laskettuina malmikuljetuksista aiheutuu vuosittain seuraavat päästöt ilmaan (autojen oletettu vuosimalli 1999 tai uudempi):
keskimäärin vuodessa maksimissaan vuodessa
häkä (CO) 27 kg 53 kg
hiilivedyt (HC) 15 kg 30 kg
typen oksidit (NOx) 1 116 kg 2 232 kg
hiukkaset (PM) 9,4 kg 19 kg
metaani (CH4) 1,5 kg 3,0 kg
typpioksiduuli (N2O) 4,4 kg 8,8 kg
rikkidioksidi (SO2) 1,5 kg 3,1 kg
hiilidioksidi (CO2) 161,7 t 232,4 t
Louhintatöiden ym. kaivosalueen sisäisen liikenteen sekä työpaikkaliiken- teen päästöt ilmaan ovat selvästi pienemmät kuin malmikuljetusten pääs- töt.
Pölyäminen
Kivipölyä voi levitä ympäristöön toiminnan monissa eri vaiheissa: räjäytyk- sissä, porauksissa, kuljetuksissa kaivospiirin sisällä, lastauksissa ja kiven läjityksessä. Pölyä pyritään sitomaan kastelulla kuivina aikoina. Kivipöly on talkkimalmia ja serpentiniittiä ja sillä on emäksisyytensä ja magnesiumkar- bonaatin ansiosta ympäristössä lannoittava vaikutus. Malmikivilastit kulje- tetaan katetuilla rekoilla.
Melu ja tärinä
Kaivostoiminnassa melua aiheutuu kiven louhintaan liittyvistä eri työvai- heista kuten kivenporauksesta, räjäytyksistä, lastauksesta, kuljetuksesta sekä läjityksestä. Avolouhoksesta melu leviää laajemmalle kuin maanalai- sesta louhinnasta. Melua aiheutuu myös malmikuljetuksista.
Uutelan kaivoksella ei ole koelouhintojen yhteydessä suoritettu melunmit- tauksia. Taustatietona esitetään Hyypiänmäen kalkkimalmilouhoksella Kis- kossa tehtyjen mittausten tuloksia. Hyypiänmäellä maasto on akustisesti pehmeää ja louhoksen lähellä on yksi mäki. Myötätuulioloissa louhinnan melun enimmillään 55 dB(A):n raja oli 250–300 metrin etäisyydellä poraus- paikasta. Yksi räjäytysmelu saatiin mitattua runsaan 400 metrin etäisyydel- lä, jolloin se oli 70 dB(A).
Kevään 2005 koelouhinnan yhteydessä Uutelan kaivoksen ympäristössä tehtiin kaksi tärinämittausta (helmi- ja maaliskuu), joilla selvitettiin räjäytys- ten vaikutuksia lähialueen rakennuksissa. Mittaustulokset olivat alle sallittu- jen tärinäarvojen (lukemat 3,3 ja 3,5 mm/s; sallitun raja-arvo 14,4 mm/s).
Syntyvät jätteet ja niiden ominaisuudet ja määrät, jätteiden varastointi sekä edel- leen toimittaminen
Sivukivi
Kaivosalueelta louhittavan sivukiven määrä on kokonaisuudessaan noin 3 milj. tonnia (1 milj. m3) eli noin 2 milj. irtokuutiota. Sivukiven louhinta pai- nottuu toiminnan alkuvuosiin.
Kokonaismäärästä arvioidaan käytettävän eri toimenpiteisiin ja rakenteisiin seuraavasti:
– alueen tiestö 50 000 m3
– urakoitsijan tukialue ja malmin välivarasto 20 000 m3
– ulkopuolelle myytävä murske muutamia tuhansia tonneja vuodessa kysynnän mukaan
– läjitykseen yli 1,5 milj. m3.
Suunnitelman mukaan louhinta aloitetaan nykyisen koelouhoksen alueelta, josta louhosta laajennetaan itään sivukivien puolelle. Murskauskelpoinen kiilleliuske käytetään hyväksi alueen rakenteisiin tai varastoidaan odotta- maan murskausta. Sulfidipitoiset sivukivet läjitetään suoraan suunnitellulle läjitysalueelle siten, että huonolaatuisimmat mustaliuskeet pyritään sijoit- tamaan omalle alueelleen erilleen muista kivistä. Pohja voidaan näillä alueilla vuorata neutralointikykyä omaavilla epäpuhtailla vuolukivillä vas- taavasti kuin Lahnaslammen louhoksella.
Geologian tutkimuskeskus (GTK) on arvioinut Uutelan esiintymän sivuki- ven rapautuvuutta ja sulfidihapettumisen käynnistämää haitallisten metal- lien liukenevuutta vuonna 1992 tehdyn koelouhoksen veden ja sivukiviläji-
tyksen ympäristöstä otettujen vesianalyysien perusteella. Tulosten perus- teella (GTK) on todennut, että kiilleliuskekivet ovat ympäristökelpoisia käy- tettäväksi murskeena maarakentamisessa, mikäli ne teknisiltä ominaisuuk- siltaan täyttävät käyttötarkoitukselle asetetut tekniset vaatimukset. Perus- teena kiilleliuskeen käyttökelpoisuudelle on sen heikko hapontuottokyky (sulfidinen rikkipitoisuus ≤0,1 %) ja alhaiset haitta-ainepitoisuudet.
Mustaliuske, epäpuhdas vuolukivi, kloriittiliuske ja serpentiinibreksia eivät ole ympäristökelpoisia kiviä käytettäväksi maarakennuskohteisiin rautasul- fidi- ja/tai haittametallipitoisuuden vuoksi. Mineraalikoostumustietojen mu- kaan osa mustaliuskekivistä on potentiaalisesti happoa tuottavia, kun taas osa kivistä on alhaisen rikkipitoisuuden vuoksi heikosti happoa tuottavia.
Mustaliuskekivet eivät sisällä neutraloivia karbonaattimineraaleja. Kloriitti- liuskeen ja epäpuhtaan vuolukiven hyötykäyttöä rajaa sulfidisen rikin run- saus (>1 %), mikä heikentää niiden maarakentamisominaisuuksia. Serpen- tiinibreksiassa sulfidisen rikin määrä on edellä mainittuja kiviä pienempi (<1 %).
Epäpuhtaan vuolukiven nikkeli-, kromi- ja arseenipitoisuudet ylittävät SA- MASE-toimenpideraja-arvot. Serpentiinikivibreksiakivistä mitattin SA- MASE-arvot ylittäviä pitoisuuksia vain nikkelin ja kromin osalta. Vuonna 1992 tehdyn koelouhoksen ja sivukiviläjityksen ympäristön pintavesitulok- set viittaavat nikkelin hitaaseen liukenevuuteen (<1 mg/l) kivistä. Kromin ja arseenin liukenevuus on arviolta nikkeliä vielä heikompi (tuhannesosa).
Sulfidi- ja haittametallipitoiset sivukivet (epäpuhdas vuolukivi, kloriittiliuske, serpentiinibreksia) suositellaan läjitettäväksi maapohjalle, joka on heikosti vettä läpäisevää maata esim. turvemaa (turvekerros ≥ 0,5 m) tai hieno- aines sedimentti (hieno hieta, hiesu tai hienoainesmoreeni) tai kalliopohja.
Maan päällä olevan läjitysalueen suotovedet suositellaan ohjattavaksi joko kosteikkokäsittelyyn tai aktiiviseen allaskäsittelyyn.
Muut jätteet
Toiminnan luonteesta johtuen muuta jätettä syntyy alueella hyvin margi- naalisesti, lähinnä pienimuotoista talousjätettä (työntekijöiden talousjäte yms.), joka hoidetaan kunnallisen jätehuollon käsiteltäväksi. Syntyvä on- gelmajäte on lähinnä työkoneiden huoltoon liittyvää öljy- ja suodatinjätettä sekä akkuja, joiden määrät ovat vähäisiä. Räjähdysainepakkausten hävit- tämisestä asianmukaisella tavalla sovitaan räjähdysaineen toimittajan kanssa siltä osin, kuin pakkausmateriaali voidaan luokitella ongelmajät- teeksi. Jätehuollosta sovitaan tulevan urakoitsijan kanssa myöhemmin si- ten, että ongelmajätteet hoidetaan asiallisesti oikeaan paikkaan hävitettä- väksi.
Päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevat toimet
Päästöjä ilmaan pyritään vähentämään mm. porauksessa syntyvän pölyn talteenotolla. Vesistöön aiheutuvia päästöjä vähennetään käsittelemällä kaivoksen kuivanapitovedet ja läjitysalueen suotovedet ennen niiden joh- tamista paikalliseen ojaverkostoon.
Sivukiven läjitysalue ympäröidään suotovesiojilla, joihin pintaan purkautu- vat suotovedet kertyvät. Ojista vedet johdetaan läjitysalueen eteläpuolelle sijoittuvaan Likolampeen, joka toimii myös louhoksen kuivatusvesien sel- keytys- ja tasausaltaana (noin 6 400 m2). Likolammesta vedet johdetaan edelleen pintavalutus-kentän/kosteikon (noin 2,0 ha) kautta ojiin, joita pitkin ne virtaavat Kohisevanpuroon ja edelleen Mustinjokeen. Likolammessa
veden pH:n annetaan pysyä alhaisena, jotta kaivosvedessä mahdollisesti oleva arseeni saostuisi. Likolammen pintakuorma (0,16 m/h) pysyy suh- teellisen alhaisena, vaikka siihen johdettaisiin vesiä 1 000 m3/d. Valtaosa kiintoaineesta on minerogeenista ainesta, joka laskeutuu melko nopeasti.
Pääosan ajasta pintakuorma on lisäksi huomattavasti alhaisempi vähäi- seksi arvioidusta pumppaustarpeesta johtuen.
Pintavalutuskentän/kosteikon tehtävänä on edelleen vähentää veden kiin- toainespitoisuutta sekä metallipitoisuuksia. Virtausnopeus täyttää suositel- lun veden virtausnopeuden, 0,16…12 ha/1 000 m3/d. Kosteikkoon johdet- tavien suoto- ja kuivatusvesien kohonneet metallipitoisuudet pienenevät kosteikkokäsittelyn aikana. Kosteikot jaetaan toimintamekanismin perus- teella aerobisiin (hapellinen) ja anaerobisiin (hapeton) kosteikkoihin. Aero- bisissa kosteikoissa metallit saostuvat hapettumisreaktioissa oksideina ja hydroksideina. Aerobiset kosteikot soveltuvat kuitenkin lähinnä neutraaleil- le ja emäksisille vesille, koska hapettuminen on tehokkainta pH:n ollessa yli 5,5. Anaerobisissa kosteikoissa puhdistusmekanismi perustuu lähinnä sulfaattia pelkistävän bakteerin toimintaan. Pelkistysreaktioissa metallit sa- ostuvat niukkaliukoisina sulfideina kosteikon pohjakerroksiin. Raudan ja sulfaatin pelkistyessä veden alkaalisuus lisääntyy ja pH nousee.
Uutelan kosteikon pinta-alaksi on alustavasti suunniteltu noin 2 ha. Kos- teikon täytyy olla toimintatavaltaan anaerobinen, koska käsiteltävät vedet ovat pääosin happamia ja metallipitoisia. Kosteikon pinta-ala vastaa suu- ruusluokaltaan esim. Pyhäsalmen lähistöllä olevalle Ruostesuon kaivos- alueelle suunniteltua kosteikkoa. Ruostesuolla vedenlaatu vastaa likimain Uutelan louhoksen vedenlaatua. Ruostesuon kosteikon mitoitusvirtaamana käytettiin 150 m3/d, kun Uutelassa virtaama olisi louhoksen ollessa syvim- millään yli kaksinkertainen. Tarvittaessa Uutelan kosteikon pinta-alaa voi- daan suurentaa tai vastaavasti lisätä tasaustilavuutta.
Hyvin toimivan kosteikon on havaittu vähentävän metallipitoisuuksia 10–
99 %. Mangaanin pidättyminen on kosteikkokäsittelyssä kaikkein vähäisin- tä. Myös Sotkamon Lahnaslammen kaivoksella on havaittu rikastushiekka- alueen patopenkereistä purkautuvien happamien metallipitoisten vesien pi- toisuuksien pienentyvän kymmenesosaan alkuperäisestä veden virratessa suoalueiden läpi Lahnasjokeen. Talvella ei louhita malmia eikä vettä pum- pata. Kaivoksen toiminnan aikana kuivatus- ja suotovesistä tulevan nikkeli- kuormituksen arvioidaan olevan muutamia kymmeniä kiloja vuodessa.
Olemassa olevilta kosteikoilta saatujen kokemusten perusteella voidaan kuormituksen kosteikon alapuolella arvioida olevan suuruusluokaltaan noin kymmenesosa alkuperäisestä. Näin ollen kuormitus purkuvesistöön olisi muutamia kiloja tai maksimissaan 10–20 kg nikkeliä/a. Muiden metallien osalta kuormitus olisi nykytilaselvityksen vedenlaatuanalyysien perusteella vielä alhaisempi.
Nitraattitypen reduktioksi pintavalutuskentillä on esitetty keskimäärin 41 %.
Kiintoaineen reduktio on 55–92 %. Suunnitellulla kosteikkoalueella reduk- tioprosenttien arvioidaan olevan samaa suuruusluokkaa. Arvioiduilla kiin- toaines- ja typpipitoisuuksilla kosteikkoon pidättyy noin 40 % typestä ja vä- hintään 50 % kiintoaineesta. Purkuvesistöön johdettavan veden kiinto- ainespitoisuus olisi normaalitilanteessa enimmillään muutamia milligram- moja litrassa, koska osa kiintoaineesta laskeutuu jo allasselkeytyksessä.
Nitraattitypen pitoisuus olisi enimmillään tasolla 5 mg/l. Pintavalutuskenttä tulisi mitoittaa siten, että sen pinta-ala on vähintään 3,8 % valuma-alueen pinta-alasta. Tässä tapauksessa maksimaalinen kuivatusvesimäärä vastaa noin 0,4 km2:n alueelta tulevaa valumaa (10 l/s/km2), jolloin vastaava pin-
tavalutuskentän pinta-ala tulisi olla 1,5 ha. Suunnitellun kosteikon pinta-ala on alustavasti noin 2 ha.
Tarvittaessa altaisiin on mahdollista rakentaa vesienkäsittelyn vaatimat ra- kenteet kiintoaineksen ja liuenneiden metallien poistamiseksi vedestä.
Alueelle tehdään tarvittavat ojitusjärjestelyt.
Syntyvien jätteiden määrä on vähäinen ja niillä ei voida katsoa olevan eri- tyistä ympäristölle haitallista vaikutusta, jota tulisi erityisin keinoin vähen- tää. Talousjätteitä ja ongelmajätteitä ei voida hyödyntää kaivoksen omassa toiminnassa.
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ
Kallioperä
Alueen kallioperä on kartoitettu GTK:n toimesta kesällä 2004 Talvivaaran alueen kartoituksen yhteydessä. Alue sijoittuu varhaisproterotsooisen (2 500–1 900 miljoonaa vuotta) Kainuun liuskejakson alueelle. Kallioperä koostuu koilliseen kaatuvista kapeista kaakko-luode suuntaisista kivilajiyk- siköistä (kiilleliuske-mustaliuske-pohjagneissi-kvartsiitti). Alueen kivet ovat pääosin vahvasti liuskeisia ja poimuttuneita.
Uutelan alueen kiilleliuskeet ovat harmaita metaturbidiittisia grauvakkalius- keita eli turbidiittivirtauksissa (l. sameusvirtauksissa) merenpohjalle kerros- tuneita ja metamorfoituneita kerrallisia sedimenttikiviä, jotka sisältävät mi- neraali- tai kivilajikappaleita eli klasteja. Niiden mineraalikoostumus on:
plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti. Lisäksi niissä esiintyy vähän grafiittia ja rau- takiisuja.
Mustaliuskeet ovat samantyyppisiä hienorakeisia metaturbidiitteja, jotka si- sältävät kohtalaisen runsaasti grafiittia ja rautakiisuja. Päämineraaleina ovat kvartsi, biotiitti, plagioklaasi ja muskoviitti. Kiisut ovat pääosin rikki- kiisua, joka esiintyy enimmäkseen omamuotoisina (2–5 mm) porfyroblas- teina (kiveen metamorfoosissa syntynyt hajarae) tai hienona pirotteena.
Rautakiisujen lisäksi esiintyy sinkkivälkettä ja vähäisessä määrin kupari- kiisua.
Uutelan aluetta lävistävä kapea (Raatteikonsuon) pohjagneissikiila koostuu läpikotaisin hiertyneistä ja liuskettuneista (myloniittisista) gneisseistä.
Päämineraaleina pohjagneissikiilan kivissä esiintyy vaihtelevasti kvartsia, plagioklaasia, kalimaasälpää, biotiittia ja muskoviittia. Paikoin on tavattu myös mm. granaattia, kordieriittia, kyaniittia ja stauroliittia.
Raatteikonsuon pohjagneissikiilan lounaisreunalla ja Uutelan alueen lou- naisosassa Likosuolla kivi on alkujaan pääosin massamaista vaihtelevasti kiillepitoista kvartsiittia tai kvartsivakkaa (hiekkakivi, jossa matriksia eli vä- limassaa 15-75 % ja klasteista > 95 % kvartsia). Kivessä on yleensä rauta- kiisupirotetta ja paikoin ohuita fylliittisiä välikerroksia.
Ultramafiittilinsseistä suurin on Uutelan linssi, joka koostuu pääosin oliviini- porfyroblastisista talkki-karbonaattikivistä sekä talkki-karbonaattikivistä, joissa karbonaatti on pääosin magnesiittia. Molemmissa kivissä esiintyy vähän rautakiisuja ja nikkelisulfideja (mm. pentlandiitti, milleriitti, gersdorfiit- ti). Oliviini on muuttunut kokonaan serpentiiniksi. Ultramafiittikivi (vuolukivi) on talkkimalmin louhinnan kohteena.
Avolouhoksen ympärillä oleva sivukivi koostuu kiilleliuskeesta (noin 65 %) ja mustaliuskeesta (noin 15 %) ja osittain ultramafiitista (noin 15 %, epä- puhdas vuolukivi), jonka talkkipitoisuus ei täytä malmin vaatimuksia. Loput 5 prosenttia sisältää kloriittiliusketta ja muita sisäraakkuja (mm. serpen- tiniittibreksia).
Sivukiven volyymi ja mineraalikoostumus huomioon ottaen ympäristön kan- nalta ongelmallisin kivilaji on mustaliuske, joka sisältää sulfideja (pääasias- sa pyriitti) alle 2 % rikkipitoisuuden ollessa 0,3 %. Uutelan mustaliuske si- sältää tyypillisiin Outokumpu-jakson mustaliuskeisiin verrattuna vähän sul- fideja ja grafiittia. Alhaisesta sulfidipitoisuudesta johtuen myös sen hapon- tuottopotentiaali on tyypillisiä mustaliuskeita alhaisempi. Epäpuhdas vuolu- kivi sisältää myös runsaasti sulfideja (7 %), mutta sen neutralointikapasi- teetti on huomattava johtuen suuresta karbonaattien kokonaispitoisuudesta (lähes 50 %). Myös kloriittiliuske sisältää runsaasti sulfideja, mutta kiven kokonaismäärä on kuitenkin melko vähäinen.
Maaperä
Alueen maaperä on kartoitettu kesällä 2004 GTK:n toimesta. Uutelan alue sijaitsee etelälounaasta pohjoiskoilliseen viettävässä loivapiirteisessä maastossa. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on monin paikoin paljastuneena (noin 6 % maa-alasta) tai hyvin ohuiden maapeitteiden pei- tossa. Pinnanmuodot heijastavat pääasiassa kallioperän pinnanmuotojen vaihtelua. Uutelan alueen yleisin maalaji (noin 41 %) on jääkauden aikana syntynyt jäätikön kerrostama moreeni, joka pääasiassa on tiivistä pohjamo- reenia. Raekoostumukseltaan alueen kaikki moreenikerrostumat ovat hie- noainesmoreenia, jossa on hienoainesta (< 0,06 mm) noin 30–37 % ja sa- vea (< 0,002 mm) noin 6–7 %. Tutkitun alueen maaperästä noin 40 % on yli metrin paksuisten turvemaiden peitossa, jotka jakautuvat lähes tasan sara- ja rahkaturpeen kesken. Suurin yhtenäinen turvealue on Likosuon–
Niittysuon alue. Likosuon keskialtaan turvekerrostuman paksuus on noin 2,5–3,5 m (paksuus suurimmillaan yli 5 m).
Maaperän koostumus vaihtelee alueen kallioperän kivilajivaihtelun ja olo- suhteiden mukaan. GTK:n kesän 2004 tutkimuksissa Uutelan alueen mo- reenin ympäristökelpoisuutta selvitettiin neljän näytteen avulla. Tulosten perusteella todettiin, että Uutelan alueen moreenin koostumus vastaa alueen moreenin yleistä koostumusta. Yhden näytteen arseenipitoisuus ylitti lievästi SAMASE-ohjearvon mutta muutoin moreenia voidaan pitää ympäristökelpoisena materiaalina. Alueen moreeneille on ominaista Suo- men moreenien keskimääräistä koostumusta suuremmat Cu-, Ni-, Zn- ja Fe-pitoisuudet johtuen alueen mustaliuskepitoisesta kallioperästä. Musta- liuskekivien lisäksi maaperän koostumukseen vaikuttaa serpentiniittikal- lioperä. Maaperän pilaantuneisuutta arvioitaessa Suomessa käytetään yleisesti Ympäristöministeriön vuonna 1994 määrittämiä ns. SAMASE- ohje-/raja-arvopitoisuuksia. Ohjearvotasoa sovelletaan lähinnä asuinalueil- la ja raja-arvotasoa teollisuus- ja viheralueilla. GTK:n aiemmin suorittaman alueellisen moreenigeokemiallisen kartoituksen mukaan moreenin keskiar- vopitoisuudet eivät ylitä pilaantuneen maan arvioinnissa käytettyjä ohjear- voja. Nikkelin maksimipitoisuus ylittää luontaisesti mainitun ohjearvon (60 mg/kg) ja arseenin maksimipitoisuus raja-arvon (50 mg/kg).
Pohjavedet
Uutelan alueella ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Tutkimusalue ei siis si- jaitse merkittävällä pohjaveden muodostumisalueella. Olosuhteet runsaan ja hyvälaatuisen pohjaveden muodostumiselle ja liikkumiselle alueen maa-
perässä ovat huonot, sillä alueen maapeite on ohut ja moreeniaineksen runsaan hienoainespitoisuuden takia huonosti vettä johtavaa. Vedenlaatua huonontaa alueen runsaasti mustaliuskeita sisältävä kallioperä. Uutelan alue sijaitsee vedenjakajalla. Pohjaveden virtaussuunta alueella on alueen länsiosassa luode/länsiluode, itäosan pohjoisosassa luode ja muualla alueella koillinen ja itä. Alueella on yksi irtomaan kuilukaivo (Lantee), joka on jatkuvassa talousvesikäytössä. Kaivo sijaitsee välittömästi kaivosalueen eteläpuolella noin 200 metrin etäisyydellä louhoksesta. Kaivosta otettiin GTK:n toimesta kesällä 2004 pohjavesinäyte, jonka perusteella pohjave- denlaatu täyttää edelleen talousveden laatuvaatimukset lukuun ottamatta veden hieman liian alhaista pH:ta (5,7–6,3).
Uutelan alueen koelouhinnasta saatujen kokemusten perusteella louhok- seen kertyvä vesi on lähes neutraalia, mutta sen nikkelipitoisuus on ko- honnut (178 µg/l). Muiden metallien pitoisuudet olivat alhaiset, esimerkiksi arseenin pitoisuus alittaa talousvesinormin 10 µg/l pitoisuuden ollessa 5,7 µg/l. Koetoiminnan aikaisessa laskeutusaltaassa vesi oli hieman ha- panta (pH 6,1) ja veden koboltti-, mangaani-, nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat kohonneita. Vedet virtaavat aluksi metsäojia myöten Myllypuroon, Kohisevanpuroon ja Mustinjokeen ja sitä pitkin edelleen Jormasjärveen.
Laskuojan nikkelipitoisuus noin 0,5 km:n päässä louhoksesta oli mittaus- hetkellä 31 µg/l ja 3 km:n päässä Kohisevanpurossa 9 µg/l eli lähellä alu- een luontaista taustapitoisuutta. Veden luonnollista kosteikkopuhdistumista ja laimenemista tapahtuu jo nykyiselläänkin.
Ilmasto
Valtimon kirkonkylän havaintoaseman mukaan alueen vuotuinen keski- lämpötila on +1,9°C ja sademäärä vuodessa keskimäärin 560 mm. Pysyvä lumipeite tulee loka-marraskuun vaihteessa ja häviää huhtikuun lopussa.
Terminen kasvukauden pituus on noin 145 vrk.
Maisema
Talvivaaran alue on ylävää (noin 215 mmpy) vedenjakajaseutua. Alueen maisemaa hallitsevat puustoiset suot ja sekametsät. Serpentiniittikalliot eroavat ympäristöstään jyrkkärinteisinä kukkuloina. Uutelan tutkimusalue sijaitsee etelälounaasta pohjoiskoilliseen viettävässä loivapiirteisessä maastossa.
Kasvillisuus ja eläimistö sekä luonnonsuojelukohteet
Hankealue on valtaosin talousmetsää. Metsät ovat pääosin melko nuoria ja alueella on runsaasti taimikko- ja hakkuualueita. Metsät ovat pääosin tuo- reita ja kuivahkoja mäntykankaita. Kalliomaa-alueilla on kuivaa sekä karua kangasta ja kosteammilla rinne- ja laaksoalueilla kuusivaltaisia tuoreita ja lehtomaisia kankaita. Rehevimmät metsämaat ovat vanhoja kaski- ja lai- dunalueita.
Valtaosa Uutelan alueen suoalueista on ojitettu metsätalouskäyttöön. Suo- tyypeistä vallitsevat erilaiset rämeet, alueella esiintyy myös nevaa ja korpia sekä niiden ojikkoja ja muuttumia.
Alueen linnusto on tyypillistä varsin suppeaa kainuulaista metsä- ja suola- jistoa. Talousmetsien valtalajeja ovat mm. peippo, vihervarpunen, pajulintu ja metsäkirvinen. Alueen suot ovat pinta-alaltaan pieniä eikä niiden linnus- tollinen arvo ole merkittävä esim. maakunnallisesti. Suolajeja ovat mm. liro ja niittykirvinen.
Uutelan kaivosalueella ei sijaitse Natura 2000 -alueita, luonnonsuojelu-
alueita tai suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Läheisin Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue on luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena suo-
jeltu Talvivaara (FI1201010, 284 ha). Metsistä ja puustoisista soista koos- tuva Natura-alue sijaitsee lähimmillään noin 1 km:n etäisyydellä valtaus- alueen ja 1,4 km:n etäisyydellä kaivospiirin lounais- ja eteläpuolella. Noin 4 km hankealueen eteläpuolella sijaitsee lisäksi Korsunrinteen Natura-alue (FI1200621, 51 ha), joka kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan.
Putkilokasvien, sammalten ja kääpien uhanalaisrekisteritiedot tarkastettiin Kainuun ympäristökeskukselta. Suunnittelualueelta tai sen lähiympäristös- tä ei ole tehty havaintoja uhanalaisista lajeista.
Vesistö ja sen tila
Uutelan alue sijaitsee Nuasjärven-Kiimasjärven alueen (59.8) lounaisosas- sa Jormasjärven vesistöalueella (59.88). Hankealue on Mustinjoen (59.883, 66,63 km2, 0,68 %) ja Talvijoen (59.884, 36,44 km2, 0,66 %) valuma-alueiden rajavyöhykkeellä. Valuma-alueiden raja kulkee pohjois-eteläsuunnassa niin, että kaivos sijoittuu Mustinjoen valuma- alueelle ja sivukivien läjitysalue pääosin Talvijoen valuma-alueelle. Jor- masjärven valuma-alueeseen kuuluvat lisäksi Jormasjoen alue, Jormasjär- ven alue sekä Tuhkajoen valuma-alue.
Uutelan kaivosvedet tullaan johtamaan metsäojaston kautta Kohisevanpu- roon ja siitä Mustinjokeen, joka laskee Jormasjärven Mustinlahteen noin 7 km päässä kaivosalueelta. Mustinjoen virtaamat sen laskiessa Jormasjär- veen ovat:
keskivirtaama MQ 0,9 m3/s
ylivirtaama HQ 4,2 m3/s
alivirtaama NQ 0,2 m3/s
Jormasjärvi laskee Sotkamon reitin Nuasjärveen. Kainuun vesien laatu- luokituksessa Jormasjärvi on luokiteltu käyttökelpoisuudeltaan hyväksi ja Mustinjoki sekä Kohisevanpuro tyydyttäviksi.
Kainuun ympäristökeskuksella on kaivosvesien purkureitillä käyttökelpoisia vesinäytteenottopisteitä yksi Kohisevanpuron varrella (Kohisevanpuro) ja kaksi Mustinjoen varrella: Mustinjoki 1 Kohisevanpuron suun yläpuolella ja Mustinjoki 3 Mustinjoen suulla. Näytteitä on otettu harvakseltaan 1980- luvulta alkaen mutta viime vuosina tiheämmin läheisen turvetuotantoalu- een tarkkailuun liittyen. Uutelan koelouhinnan vesistövaikutusten toteami- seksi on laadittu oma tarkkailuohjelmansa, mihin liittyviä määrityksiä on jo käytettävissä viideltä tarkkailupisteeltä. Pintavesinäytteet otettiin kesällä 2004 ja vuoden 2005 alussa.
Kohisevanpuron vesi on ollut koko havaintoajan hyvin hapanta (pH 4,1–
4,8), rautapitoista (Fe 1,7–3,3 mg/l) ja tummaa (väriluku 140–360). Hap- pamuuteen vaikuttaa suovesien ohella kallioperän mustaliuske. Humusvai- kutteisuudesta kertoo myös orgaanisen aineksen määrää kuvaava CODMn (27–56 mg/l). Ravinnepitoisuudetkin ovat olleet melko korkeita (kokonais- fosfori 13–69 µg/l ja kokonaistyppi 440–980 µg/l).
Mustinjoen vesi Kohisevanpuron ylä- ja alapuolella on ollut kohtalaisen samanlaatuista 2000-luvulla. Myös Mustinjoessa suovesien vaikutus tuntuu myöskin korkeahkoina mutta kuitenkin Kohisevanpuroa alempina väri-, rauta- ja humusarvoina (väri yleensä 120–160 mg Pt/l, kesällä 2000 suurin
havaittu arvo 270 mg Pt/l; CODMn yleensä 15–28 mg/l, kesällä 2000 suurin havaittu arvo 39 mg/l; rauta 1,5–2,5 mg/l). Kokonaisfosforin määrä on ollut tyypillisesti noin 30 µg/l, kun taas kokonaistypen määrä on vaihdellut enemmän ollen 300–600 µg/l. Keväällä tulvan aikaan selvästi suurempia- kin ravinnemääriä on mitattu (vuonna 2002 kokonaisfosfori 54–56 µg/l ja kokonaistyppi 750–970 µg/l).
Koelouhinnan vesistövaikutusten tarkkailussa on havaittu seuraavia metal- lipitoisuuksia Kohisevanpurossa kesällä 2004 ja kevättalvella 2005 (µg/l):
arseeni koboltti kromi kupari mangaani nikkeli sinkki Alumiini
2004 0,54 0,30 0,45 0,47 19,1 1,82 12,0
2005 0,87 0,42 0,76 90,2 15,6 14,2 170
Otetuissa näytteissä mangaanin ja nikkelin pitoisuudet ovat vaihdelleet selvimmin.
Kalasto ja kalastus
Mustinjoella vuonna 2001 tehtyjen sähkökoekalastusten mukaan Mustin- joen koskialueiden kalasto oli varsin niukka. Kalasto koostui pääasiassa ki- visimpusta ja mudusta, joiden tiheys oli 3–10 yks./100 m2. Näiden lisäksi esiintyi vähän ahventa ja kiiskeä (1,4–1,9 yks./100m2) sekä satunnaisesti harjusta, madetta ja särkeä (0,3–0,5 yks./100 m2). Mustinjoen suvanto- alueilla esiintyy myös haukea. Mustinjoessa satunnaisesti esiintyvät harjus ja taimen todennäköisesti nousevat jokeen Jormasjärvestä. Mustinjokeen ei ole tehty kalanistutuksia. Kalastus Mustinjoella on pienimuotoista ja il- meisesti lähinnä satunnaista vapakalastusta. Mustinjoen alaosan rantatilal- lisille tehdyn vesistön käyttökyselyn mukaan rantatilallisista harjoitti pieni- muotoista kalastusta Mustinjoella kaksi taloutta. Heidän saalinsa oli yh- teensä 23 kg, josta haukea ja ahventa oli molempia 10 kg, taimenta 2 kg ja särkeä 1 kg.
Mustinlahden rannalla on kesämökkiasutusta ja vuonna 2001 tehdyn ka- lastustiedustelun mukaan heistä kalasti noin 20 taloutta pääasiassa ver- koilla ja katiskoilla. Kokonaissaalis oli noin 600 kg, josta haukea oli 45 %, madetta 17 %, ahventa 16 % ja muikkua 10 %. Sekä siian että kuhan osuus kokonaissaaliista oli 6 %. Näiden lisäksi saatiin hiukan taimenta, kir- jolohta ja särkeä. Pääosa saaliista oli Mustinlahdelta, mutta osa oli pyydet- ty myös sen ulkopuoliselta Jormasjärveltä. Talouskohtainen saalis oli 34 kg.
Virkistyskäyttö
Alueen virkistyskäyttö rajoittuu metsästykseen sekä luonnontuotteiden ku- ten marjojen ja sienten keräämiseen.
Asutus ja muu rakennettu ympäristö
Uutelan kaivoksen lähiseutu on harvaan asuttua. Lähin asuttu talo, Lantee, sijaitsee noin 200 metrin päässä kaivosalueelta. Välittömästi kaivoksen kaakkoispuolella sijaitseva Talvivaaran talo on ollut kymmeniä vuosia asumaton ja kunnoltaan huono. Seuraaviin taloihin on matkaa yli 600 m.
HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN
Vaikutukset maisemaan ja rakennettuun ympäristöön
Alueen luonnonmaisema tulee muuttumaan kaivostoiminnan ja maantien siirtämisen vaikutuksesta. Uutelan alueella suoritettu koelouhinta on jo muuttanut luonnonmaisemaa jonkin verran. Kaivostoiminnan vaikutuksesta luontomaisema tulisi edelleen muuttumaan. Sivukiven läjitysalueen huippu tulee nousemaan enimmillään 40 metriä ympäristöään korkeammalle.
Muutos on yhä paikallinen ja näkyisi lähimaiseman muutoksena vain ete- län mäkialueelta pohjoista kohti katsottaessa. Tasaisemmilla alueilla met- sämaasto rajoittaa läjitysalueen näkyvyyttä.
Läjitysalue muotoillaan lopullisesti toiminnan päättyessä. Pintaosat verhoil- laan sellaisilla materiaaleilla, jotka mahdollistavat luontaisen metsittymisen ja tätä kautta läjityksen sulautumisen ympäristöönsä.
Louhostoiminnan keskeiset vaikutukset kaivospiirin välittömässä läheisyy- dessä olevalle asutukselle aiheutuvat maiseman muuttumisesta, ajoittai- sesta melusta ja liikenteen lisääntymisestä.
Kaivoshanke ei ole ristiriidassa Kainuun seutukaavan tai Kainuun maakun- takaavaluonnoksen kanssa.
Vaikutukset luontoon ja suojelualueisiin
Hankkeen vaikutuspiirissä ei sijaitse luonnonsuojelualueita. Läheisin Natu- ra 2000 -verkostoon kuuluva alue Talvivaara (FI1201010) sijaitsee lähim- millään noin 1 km:n etäisyydellä kaivosalueen eteläpuolella. Noin 4 km hankealueen eteläpuolella sijaitsee lisäksi Korsunrinteen Natura-alue (FI1200621). Toiminnalla ei ole vaikutuksia näille alueille. Natura-alueet kuuluvat eri valuma-alueeseen kuin Uutelan louhos, jolta kaivosvedet vir- taavat pohjoiseen.
Hankealueella ei tiedetä esiintyvän erityisiä luontoarvoja. Käyttöön otetta- vilta alueilta poistetaan nykyinen kasvillisuus. Sivukivien läjitysalueeksi kaavailtu Likosuo on metsäojitettua muuttunutta rämettä. Läjityksen seu- rauksena myös Likolammen tila tulee muuttumaan.
Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön
Kaivosalueelta poistettavat vedet muodostuvat sivukiven läjitysalueen ve- sistä sekä louhoksen kuivanapitovesistä, jotka käsitellään allastus- ja kos- teikkotekniikalla ennen vesistöön johtamista. Poistovesien johtaminen voi aiheuttaa alapuolisessa vesistössä vedenlaadun muutoksia, koska ne jon- kin verran poikkeavat laadultaan luonnon vesistä. Periaatteessa purovedet voivat samentua kiintoaineksesta, rehevöityä ravinnekuormituksesta, ve- den happi voi kulua happea kuluttavien yhdisteiden reaktioissa tai orgaani- sen aineksen hajotessa ja johdettavissa vesissä voi olla metalleja tai haital- lisia yhdisteitä. Vesistöön johdettavia vesiä on yhteensä enintään 200 000 m3 vuodessa. Ne sisältävät mm. sulfaatteja ja klorideja ja typpiyh- disteitä luonnonvesiä enemmän ja niiden pH-taso on alhainen ja ne sisäl- tävät hienojakoista kiintoainesta enemmän kuin luonnonvedet. Poistovedet eivät sisällä toisaalta fosforia, humusta eivätkä happea kuluttavia aineita.
Kaivoksesta johdettavat vedet virtaavat useita kilometrejä suomaaston läpi metsäojia ja pieniä puroja pitkin ennen Kohisevanpuroa ja Mustinjokea, jo- ka laskee Jormasjärveen. Kaivoksen kuivanapitovedet muodostavat valta-
osan (noin 70-90 %) poistovesistä ja ne johdetaan vesistöön syksyllä ja tarvittaessa kevättulvan jälkeen, jolloin vesistöjen virtaamat ovat keskivir- taamaa suuremmat. Poistovesien laimentumisaste on Kohisevanpurossa ja Mustinjoessa hyvä. Poistovesien osuus Mustinjoessa on vuositasolla keskimäärin noin 1 %. Havaittavia vesistövaikutuksia tulee mahdollisesti ilmenemään Kohisevanpurossa ja Mustinjoessa, mutta ei sanottavasti enää Jormasjärvessä. Louhosvesien typpikuormitus saattaa vähäisessä määrin lisätä levän kasvua jokiuomissa ja Mustinlahdessa.
Mustinjoen kalasto on lajistoltaan niukka ja kalastus joella on lähinnä sa- tunnaista vapakalastusta. Kalasto koostuu pääasiassa vedenlaadun muu- toksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista lajeista, joiden kantoihin kai- vosvesien kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Kaivosvesien joh- taminen Mustinjokeen ei estä nykyisenkaltaista pienimuotoista kalastusta joella. Kaivosvedet eivät heikennä kalojen käyttökelpoisuutta. Kaivosve- sien johtamisesta vesistöön ei aiheudu kalataloudellisia haittoja Jormasjär- vellä.
Vaikutukset kallioperään
Vaikutukset kallioperään ovat vähäisiä. Osa louhittavista kivilajeista (mus- taliuske) aiheuttaa koostumuksensa vuoksi haittoja toisaalle eli lähinnä pohjaveteen sulfidien hapettumisen seurauksena.
Vaikutukset maaperään ja pohjaveteen
Uutelan tutkimusalue ei sijaitse merkittävällä pohjaveden muodostumis- alueella. Kaivostoiminta tulee pitkällä aikavälillä heikentämään pohjaveden laatua lähinnä sivukivikasan suotovesien vaikutusalueella. Osa suotove- sien metalleista saostuu/sitoutuu maa-ainekseen, mikä lisää turpeen ja moreenin jo luonnostaan kohonneita pitoisuuksia. Vaikutus kohdistuu lä- hinnä sivukiven läjitysalueen alaiseen maaperään.
Tiiviin ja hienoainespitoisesta moreenista koostuvan maaperän vedenjoh- tavuus on alhainen, mikä rajoittaa myös haitta-aineiden leviämistä pohja- veden mukana. Louhosaluetta ympäröivän alueen pohjaveden laadussa ei toiminnan aikana tapahdu haitallisia muutoksia, eikä myöskään pitkän ai- kavälin muutosten arvioida olevan merkittäviä. Lanteen tilan käytössä ole- van kuilukaivon vedenlaatuun toiminnalla ei ole vaikutusta, koska pohjave- den virtaus suuntautuu toiminta-alueella pääosin koilliseen ja luoteeseen.
Alueen kalliopohjaveden laatu on luontaisista syistä huonoa etenkin mus- taliuskekivilajin ruhjeissa. Pohjaveden käyttö alueella on nykyisellään vä- häistä eikä käytön odoteta tulevaisuudessa merkittävästi kasvavan.
Pohjavedenpinta louhoksen lähiympäristössä tulee toiminnan aikana ale- nemaan. Maaperän laadusta johtuen vaikutus ei kuitenkaan ulotu kauas.
Esimerkiksi Lanteen tilan kaivo sijaitsee louhoksen reunasta yli 200 metrin päässä eikä pohjavedenpinnan alenema todennäköisesti ulotu sinne saak- ka tai vaikutus on hyvin vähäinen. Toiminnan loputtua ja louhoksen täytyt- tyä pohjaveden virtaus ja pinnankorkeus alueella tulee vastaamaan nykyis- tä tilannetta.
Liikenteen vaikutukset
Uutelan kaivokselle ja sieltä pois suuntautuvat kuljetukset lisäävät liiken- nettä malmin kuljetusreitillä. Kuljetusreitti Sotkamon tehtaalle kulkee pää- osin harvaan asutun seudun halki eikä reitin varrella ole varsinaista taaja- ma-asutusta.
Raskaan liikenteen lisääntyminen voi lisätä vaaratilanteita. Malminkulje- tusautoja liikkuu vuodessa keskimäärin 3 000 kpl (keskimäärin noin 12 kpl/vrk) louhokselta Sotkamon tehtaalle. Maksimissaan kuljetuksia ta- pahtuu noin 6 000 kpl (keskimäärin noin 25 kpl/vrk). Kuljetusreitillä ohiajoja tapahtuu siis keskimäärin 24 ja maksimissaan 50 ajoa vuorokaudessa. Li- säksi kaivokselle kuljetetaan tavaraa ja polttoainetta noin kerran viikossa.
Työmatkaliikennettä on keskimäärin viisi henkilöautoa vuorokaudessa.
Kaivosalueen tiet tulevat olemaan sorapintaisia, joten niillä tapahtunee jonkin verran pölyämistä.
Pöly, melu ja tärinä
Kivipölyä voi irrota etenkin kuivina ja tuulisina aikoina kaivosalueen toimin- noissa, mutta sen vaikutukset rajoittuvat alueellisesti kaivospiirin läheisyy- teen ja ne ovat lähinnä esteettisiä.
Räjäytyksiä suoritetaan noin 1–3 kertaa viikossa. Koneiden melu ei tehty- jen tutkimusten mukaan aiheuta häiriötä lähimmälle asutukselle. Uutelan kaivoksen koelouhinnan yhteydessä mitatut tärinämittaustulokset alittivat sallitut tärinäarvot. Tärinämittaukset teetetään ulkopuolisella konsultilla.
Yleinen viihtyisyys ja ihmisten terveys
Teoriassa kaivostoiminta voi vaikuttaa ihmisten elinoloihin ja terveyteen esim. ympäristöön joutuvan kuormituksen, melun, pölyämisen, liikenteen tai alueen käytön muuttumisen kautta.
Edellä esitetyn perusteella alueen käyttö ja sen ominaisuudet muuttuvat kaivospiirin sisällä ja sen lähialueilla. Kaivospiiriä ympäröivillä alueilla on samankaltainen merkitys esim. metsästys- ja marjastusalueina kuin seu- dulla yleensäkin mutta tiettävästi ilman mitään erityisasemaa. Merkittäviä negatiivisia vaikutuksia ihmisten elinoloihin, alueen yleiseen viihtyisyyteen tai ihmisten terveyteen ei ole odotettavissa aivan kaivospiirin lähialuetta lu- kuun ottamatta. Merkittävimpänä heikennyksenä elinoloihin voitaneen pi- tää raskaan liikenteen lisääntymistä ja siitä mahdollisesti aiheutuvia vaara- tilanteita sekä meluvaikutuksia. Oleellisimpia ihmisen viihtyvyyteen vaikut- tavia päästöjä on pyritty minimoimaan: melua meluvallein, pölyä porauspö- lyn talteenotolla ja tietä reunustavilla valleilla.
Kaivostoiminta ei oleellisesti muuttaisi alueiden virkistyskäyttöä lukuun ot- tamatta aktiivista kaivostoiminta-aluetta. Kaivoksella ei ole ihmisen tervey- teen haitallisesti vaikuttavia toimintamuotoja, eikä se myöskään vaikuta yleiseen viihtyvyyteen merkittävän haitallisesti. Kaivostoiminnan positiiviset vaikutukset liittyvät alueen työllisyyden kasvuun ja heijastusvaikutuksena palveluiden kysynnän kasvuun.
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU
Tarkkailun tavoitteena on koota systemaattisesti tietoa hankkeen keskei- simmistä ympäristövaikutuksista hankkeen elinkaaren aikana. Lisäksi tark- kailulla hankitaan tietoa haittojen ehkäisyyn käytettyjen toimien tehokkuu- desta sekä lupaehtojen toteutumisesta, minkä perusteella toimenpiteitä voidaan kehittää jatkossa.
Kuormitustarkkailussa seurataan kaivoksesta pumpattavien vesien määrää ja ainepitoisuuksia. Kuivanapitovesistä määritetään
– pH
– sähkönjohtavuus – happi
– kiintoaine – sameus – typpi – fosfori
– kemiallinen hapenkulutus – rauta
– nikkeli – arseeni.
Määräajoin tehdään laajempi kuivatusveden analyysi.
Vesistövaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Kohisevanpuroon ja Mustinjo- keen, joiden vedenlaatua tullaan tarkkailemaan. Myös Jormasjärvestä Mustinjoen laskukohdan edustalta otetaan näytteet. Analyysivalikoima on sama kuin kuivatusvesissä. Lanteen tilan kaivoveden määrää ja laatua tarkkaillaan määrittämällä: ulkonäkö, pH, sameus, väri, Fe, kok.N, Ni, As.
Kaivon vedenpinnankorkeus mitataan tarkkailun yhteydessä.
Tarkkailut toteutetaan Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Kalastoa koskevan tarkkailuohjelman hyväksyy Kainuun työ- voima- ja elinkeinokeskus. Ohjelma laaditaan lupapäätöksen jälkeen ja toimitetaan mainituille viranomaisille tarkastettavaksi. Ohjelma kattaa kai- voksen toiminta-ajan. Tarkkailu aloitetaan hyvissä ajoin ennen rakennus- töiden aloitusta ja se ulottuu joitakin vuosia kaivostoiminnan päättymisen jälkeen.
Tarkkailuista laaditaan vuosittain raportit Kainuun ympäristökeskukselle ja Sotkamon ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kalataloudellisen tarkkailun tulokset raportoidaan sopivin väliajoin Kainuun työvoima- ja elinkeinokes- kukselle.
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN
Suurimmat toimintaan liittyvät ympäristöriskit liittyvät työkoneiden öljy- ja polttoainepäästöihin sekä alueen vedenlaatuun ja metallipitoisuuksiin. Öl- jyvahinkoon kaivosalueella varaudutaan kaikkien siellä olevien toiminnan- harjoittajien osalta siten, että alueelle hankitaan imeytysainetta, jolla mah- dollisen öljyvahingon sattuessa kaikki öljy saadaan kerättyä talteen. Ura- koitsijaa valittaessa edellytetään, että tarvittavat toimenpiteet vahingon eh- käisemiseksi tehdään ja urakoitsija velvoitetaan tutustumaan myös tähän lupahakemukseen sekä lupaehtoihin. Urakoitsija velvoitetaan tekemään koneiden huoltotoimet yms. riittävän kiinteällä alustalla ja varautumaan mahdollisiin vuotoihin. Polttoöljyn, voiteluaineiden ja räjähteiden varastoin- timäärät, säilytystavat sekä keskimääräinen kulutus on esitetty tämän pää- töksen kohdassa " Varastointi ja säilytys" alkaen sivulta 8.
Vesien käsittelystä yhtiöllä on vankka kokemus ja sitä käytetään hyväksi toimintojen suunnittelussa. Vedet käsitellään joko kalkilla tai luonnon kos- teikolla ja niiden laatua tarkkaillaan. Alueelle järjestetään takaisinpump- paus ongelmatilanteiden varalta.
