LUPAPÄÄTÖS Nro 63/06/2 Dnro Psy-2006-y-54 Annettu julkipanon jälkeen 16.6.2006

(1)

LUPAPÄÄTÖS

Nro 63/06/2

Dnro Psy-2006-y-54

Annettu julkipanon jälkeen 16.6.2006

ASIA Kutujoen virtavesien kunnostus, Vaala LUVAN HAKIJA Vaalan kunta

Vaalantie 14

91700 VAALA

(2)

SISÄLLYSLUETTELO

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 4

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4

HANKKEEN KUVAUS ... 4

Yleiskuvaus hankkeesta ... 4

Suunnitellut työt ... 5

Kalataloudellisen kunnostamisen tavoitteet... 5

Kunnostustoimenpiteet kohteittain... 6

Töiden toteuttaminen ja kustannukset ... 16

Arvio työajasta ... 16

HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET ... 16

YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 16

Yleiskuvaus vesistöstä... 16

Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat ... 17

Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus ... 17

Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa ... 18

Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet ... 18

Kalastusolot ja kalasto ... 18

Alueen vesitaloudelliset rakenteet ... 18

Vesiliikenne... 19

Voimatalous ja säännöstely ... 19

Vesistön muu käyttö ... 19

HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN ... 19

Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan sekä vedenkorkeuksiin... 19

Vaikutukset eliöstöön ... 20

Vaikutukset veneilyyn ja vesistön virkistyskäyttöön ... 20

Vaikutus vesistön muuhun käyttöön ... 20

Työnaikaiset vaikutukset... 20

Arvio hankkeen aiheuttamista vahingoista yleiselle ja yksityiselle edulle ... 20

VAHINKOJEN ESTÄMIS- JA VÄHENTÄMISTOIMENPITEET ... 21

Työnaikaiset järjestelyt... 21

KORVAUSESITYS... 21

HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 21

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 21

Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 21

Muistutukset ja vaatimukset... 22

Hakemuksen täydennys ja muutos sekä hakijan selitys... 23

MERKINTÄ ... 25

Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 25

Pääasiaratkaisu ... 25

Lupamääräykset ... 25

Rakenteita koskevat määräykset... 25

Rakentamisaika ... 26

Työnaikaisten haittojen minimointi... 26

Viimeistelytyöt... 26

Tarkkailumääräykset... 26

Aloittamis- ja valmistumisilmoitus ... 26

Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen ... 27

Ohjaus ennakoimattoman vahingon varalta ... 27

RATKAISUN PERUSTELUT... 27

Pääasiaratkaisun perustelut... 27

Lupamääräysten perustelut ... 28

LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA... 28

PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 28

Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 28

SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 28 KÄSITTELYMAKSU... 28^U

(3)

Ratkaisu ... 28

Perustelut... 29

Oikeusohje ... 29

MUUTOKSENHAKU ... 30

(4)

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO

Vaalan kunta on 24.3.2006 ympäristölupavirastoon toimittamassaan ha- kemuksessa pyytänyt lupaa Kutujoen virtavesien kunnostukseen Vaalan kunnassa hakemukseen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Li- säksi hakija on pyytänyt lupaa töiden aloittamiseen ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista.

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Vesilaki 1 luku 15 §

HANKKEEN KUVAUS

Yleiskuvaus hankkeesta

Kutujoen kosket on perattu irtouittoa varten vuosina 1956–1957. Perkaus- ten seurauksena kosket muuttuivat tasaleveiksi ja suoraviivaisiksi uittorän- neiksi. Niska-alueiden perkaukset ovat vaikuttaneet myös koskien yläpuo- listen jokisuvantojen sekä Oterma-, Ala- ja Keskijärven vedenkorkeuksiin, jotka ovat alentuneet noin 20–30 cm.

Kutujoen vesistön uittosääntö on kumottu vesihallituksen hakemuksesta Pohjois-Suomen vesioikeuden 16.3.1976 antamalla päätöksellä nro 20/76/II. Maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosaston va- lituksesta korkein hallinto-oikeus palautti 13.1.1977 antamallaan päätöksel- lä asian uudelleen vesioikeuden käsiteltäväksi koskien joen uoman en- tisöimistä uittoperkausten jäljiltä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että uomaan kohdistuneet perkaukset olivat uiton rakenteita, jotka vesistön käytöl- le vaaraa ja haittaa aiheuttavina oli uittosäännön kumoamisen yhteydessä poistettava. Vesioikeuden 13.9.1979 antaman päätöksen nro 58/79/II perusteella koskialueet on kunnostettu tarkistetun kunnostussuunnitelman ja vesioikeuden uittosäännön kumoamispäätöksen lupamääräysten mukaisesti vuosina 1980–1983.

Kutujoen koskien kiveäminen on toteutettu asettamalla uomaan yksittäisiä kiviä ja uoman keskiosaan on jätetty kiveämätön, noin 2–3 metrin levyinen ns. kriisiajan uittoväylä uittoa ja mahdollista veneliikennettä varten. Kun- nostuksessa käytetty kivimäärä oli vähäinen, joten koskia reunustavat per- kausmassoista koostuvat penkereet ovat jääneet kunnostuksen jälkeenkin pääosin paikoilleen. Osa kuivilleen jääneistä uomanosista on näiden penkereiden takana. Kutujoen koskia on kivetty myös melontareittihankkeen yhteydessä vuonna 1993.

Monet uittosäännön kumoamiseen liittyvät kunnostukset ovat osoittautu- neet riittämättömiksi. Kutujoellakaan kunnostuksilla ei ole saavutettu kalaston osalta asetettua tavoitetta. Nykykäytännön mukainen koskiuoman vedenkorkeuden palauttaminen ja kutusoraikkojen rakentaminen eivät ole kuuluneet toimenpiteisiin. Kunnostuksen tavoitteena on koskien palauttaminen lähemmäksi luonnontilaa siten, että virtakutuisten lohikalojen mm.

taimenen ja harjuksen luontaiset lisääntymisedellytykset paranevat ja Kutu- joen kalataloudellinen arvo lisääntyy.

(5)

Osa Kutujoesta kuuluu Kainuun luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin pienve- siin.

Suunnitellut työt

Kalataloudellisen kunnostamisen tavoitteet

Kutujoen jokiuomaa on kivetty vain 20–25 % pohjan alasta ja käytetty kivi- koko (halkaisija noin 30–70 cm) ei juuri ole kasvattanut tai parantanut kalojen tarvitsemaa pienimuotoista elinympäristöä. Koskien tasaiseen kaltevuu- teen ja uoman rantojen muotoiluun ei tuolloin ole kiinnitetty huomiota ja osa kuivilleen jääneistä uomanosista on jäänyt edelleen penkereiden alle ja taakse. Koskien niska-alueiden perkaukset yhdessä väylän vaikutuksen kanssa ovat kasvattaneet ylivirtaamaa ja pidentäneet alivirtaamakautta, jolloin koskiuoman vesitilavuus keski- ja alivirtaamakausina on pienentynyt.

Alkuperäisten vedenkorkeuksien palauttaminen, uoman pidätyskyvyn kas- vattaminen ja kutusoraikkojen rakentaminen eivät kuuluneet yleisesti toteu- tettuihin toimenpiteisiin uittosäännön kumoamisten yhteydessä.

On arvioitu kunnostettujen Suomussalmen Piispa- ja Mustajoen koskien soveltuvan aliveden aikana yhtä koskea lukuun ottamatta huonosti tai vain kohtuullisesti taimenen poikastuotantoalueiksi. Poikasvaiheen elinympäris- töjä on luonnehdittu liian kiivasvirtaisiksi, syviksi ja suojattomiksi. Kutujoen kosket on kunnostettu samoilla menetelmillä kuin Musta- ja Piispajoen vir- tavedet. Kutujoen kunnostus on ollut kalaston kannalta riittämätön.

Kunnostusten ensisijaisena tavoitteena pidetään yleisesti koskiuoman mo- nimuotoisuuden lisäämistä, jolloin mm. eri-ikäisille lohikaloille sopivien elinympäristöjen määrä lisääntyy. Kutujoen täydentävillä kunnostustoimen- piteillä voidaan parantaa koskien kalataloudellista arvoa. Nopeasti virtaa- vissa koskissa väylän kiveämisellä, kostekuoppien kaivamisella ja pohjan kynnystämisellä lisätään erilaisten vesisyvyysvyöhykkeiden ja virranno- peusalueiden määrää. Kynnystäminen tehdään vaihtelevilla tekniikoilla.

Pyritään jäljittelemään koskien luonnontilaista rakennetta ja samalla lisää- mään alivirtaamanaikaisia vedenkorkeuksia. Koskien ranta-alueiden ja kui- vien uomanosien vesitystä parannetaan sekä paikoin levennetään koski- uomaa. Uoman pinta-alan kasvaessa virtaukset hidastuvat ja kalojen poikasvaiheen elinympäristön laatu paranee ja määrä kasvaa.

Kunnostusten kalataloudellisesti merkittävimpiä tavoitteita on lohikalojen luontaisen lisääntymisen elvyttäminen. Taimenen ja harjuksen poikastuotantoalueille tehdään kutusoraikkoja. Seulotusta sorasta tehdyt kutualustat sijoitetaan virtaukseltaan sopiviin paikkoihin koskiin, koskien niska-alueille sekä virtasuvantojen alaosiin. Harjuksen kutualueet ovat samankaltaisia sorapohjia kuin taimenenkin. Pienpoikasille soveltuvat alueet ja kutualueet muodostavat kunnostuksissa kiinteän kokonaisuuden.

Osittain vähäisen kiveämisen ja 2–3 metrin levyisen väylän jättämisen seurauksena perkausten aiheuttamaa haittaa ei ole pystytty poistamaan tai riit- tävissä määrin vähentämään ja siten mm. kunnostukselle asetetut kalata- loudelliset tavoitteet eivät ole täyttyneet.

Kutujoella Louhikonkoskelta Petäjäkosken alaosaan (välillä Pystökoski–

Mustakoski–Asumanniva–Asumankoski–Saarikoski–Monisaarisenkoski) saakka syntyy toistuvasti suppojäätä ja hyydepatoja. Koskien ja niiden nis- kojen kiveäminen hidastaa virrannopeuksia ja luo jäätymispintoja. Pintaan asti ulottuva kiveys mahdollistaa jääkannen syntymisen, jolloin jään alla vir-

(6)

taava vesi ei ole alttiina alijäähtymiselle. Kutujokeen jätettävä kanoottiväylä heikentää kiveämismahdollisuuksia ja suppojään syntymismahdollisuudet säilyvät näiltä osin ennallaan. Kala- ja rapukantojen elinmahdollisuuksien parantamiseksi suppojään muodostumisen estäminen on kuitenkin ensiar- voisen tärkeää. Kutujoen kanoottireittiä on suositeltu käytettäväksi alku- kesästä, jolloin virtaamat ovat suunnilleen joen keskivirtaaman (MQ = 4,1 m³/s) luokkaa tai sitä suurempia. Nyt tehtävät kunnostustoimet toteute- taan kesän alivirtaama-aikaan (alle 3 m³/s:n virtaamilla) siten, ettei reitti juurikaan sovellu melontaan enää alle 2,5 m³/s:n virtaamilla. Normaalina vesivuonna virtaamat laskevat alle 2 m³/s:n vain 25.1.–19.4 eikä kesän aikana saavuteta alle 2,5 m³/s:n virtaamia.

Kunnostustoimenpiteet kohteittain

Kohteittain kuvatut toimenpiteet osoittavat kunnostuksen suunnan, mutta lopulliset toimenpiteet määritellään olosuhteiden mukaan työtä tehtäessä.

Kunnostus on tehtävä sopivaksi alivirtaamilla vallitseviin olosuhteisiin sekä ylivirtaaman aikaisiin koviin virtauksiin. Kunnostuksilla ei vaikuteta yläpuo- listen järvien vedenkorkeuksiin. Uittoväylän kiveämisellä ja kynnystämisellä turvataan keski- ja alivirtaamakausina veden riittävyys koskiuomassa.

Oleellisimpia seikkoja ovat pengerrettyjen ranta-alueiden ennallistaminen mm. pienpoikasille, virrannopeuden hidastaminen ja väylän poistaminen.

Kunnostus tehdään pienpiirteisesti siten, että toimenpiteet kohdistuvat tarvittaessa joka koskimetrille.

Uittoperkaukset ovat selvästi alentuneet koskiuomien pohjaa ja nykyisin monet kosket ovat syvässä uomassa. Uoma on paikoin kaventunut huo- mattavasti alkuperäisestä leveydestä. Uomien reunoilla on korkeita perkausvalleja ja rannat ovat jyrkkäreunaisia sekä syviä. Suuri putouskorkeus ja korkeat rannat mahdollistavat paikoin reilun vedenkorkeuden noston ja allastamisen kohteilla.

1. Meriäinen

Meriäinen on Kutujoen ensimmäinen virtapaikka Otermajärven luusuaa lukuun ottamatta. Uoman kivimateriaali on puskettu molemmille rannoille ja isompi kiviaines puuttuu nivasta lähes kokonaan. Pohjoisrannan perkausvallit ovat selvästi nähtävissä. Aikaisemmissa hankkeissa Meriäistä ei ole kunnostettu. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 40 m².

Kunnostustoimenpiteet:

0–100 m. Molempien rantojen pengerryksiä puretaan ja ranta-alueen vesi- tystä ja virtausta parannetaan. Siirretään lohkareita (pintakiviksi) ja kiviä virta-alueelle.

100–110 m. Molempien rantojen pengerryksiä puretaan ja ranta-alueen vesitystä ja virtausta parannetaan. Siirretään lohkareita (pintakiviksi) ja ki- viä virta-alueelle. Vettä ohjataan alapuolisen suvannon molemmille rannoille.

2. Myllykoski

Myllykoski on jyrkkä välisuvannon jakama koski. Kosken alaosaa on kut- suttu myös Kuurnaksi. Uomalla on korkeat peratut reunat ja rannat ovat

(7)

paikoin hyvin lohkareiset. Uomaa on levennettävä poikasalueiden luomi- seksi. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 420 m².

0–50 m. Kosken niska-aluetta tasoitetaan ja parannetaan harvalla kiveyk- sellä. Soraikkoja (4 m³) tehdään kosken niskalle kivien ympärille. Uomaa levennetään ja virtaa poikkeutetaan voimakkaasti käyttämällä rantojen perkausmassoja. Uoman pohjoispuolen myllylle tehtyä sivu-uomaa vesitetään.

Sivu-uomaa kunnostetaan käsin kynnystämällä ja leventämällä.

50–100 m. Uomaa levennetään ja rantoja madalletaan purkamalla molempien rantojen penkereitä. Virtaa poikkeutetaan voimakkaasti osittaisilla kynnyksillä käyttämällä rantojen perkausmassoja. Kynnyksiin tehdään soraikkoja.

100–150 m. Suvannon pengerryksiä puretaan ja ranta-alueen virtausta parannetaan.

150–200 m. Niskan muurimaista kynnystä pidennetään ja pintakiviä lisä- tään. Niskan yhteyteen tehdään soraikkoja (4 m³) kosken alaosaan kulkeu- tuneesta materiaalista. Uomaa levennetään purkamalla etelärannan perkausvalli ja pohjoisrannan pengerrys. Uomaa kynnystetään voimakkaasti ja vettä ohjataan matalille ranta-alueille.

200–250 m. Uomaa levennetään purkamalla etelärannan perkausvalli ja pohjoisrannan pengerrys. Uomaa kynnystetään voimakkaasti ja vettä ohjataan matalille ranta-alueille. Alaosan virtausta käännetään molemmille si- vuille poistamalla alaosan pohjoispuolen kivisuiste. Alaosan materiaalia siirretään ylös koskeen. Kosken alaosan ja suvannon raja jää jyrkäksi.

3. Telahammas ja Salvatti

Telahampaan ja Salvatin jakaa pieni, mutta syvä suvanto. Telahammas on nivamainen varsin syvä virtapaikka, jossa on kaksi selkeämpää virtauskoh- taa. Salvatti on jyrkkä ja alivirtaamalla kivinen koski. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 135 m².

0–50 m. Itärannalle peratut kivet siirretään takaisin uomaan ylävirran puolelle. Kivien välejä sorastetaan (3 m³). Toisen niskan kohdalta rantojen pengerrykset puretaan uomaan ja levitetään uomaa. Virtaa ohjataan länsi- rannalle.

50–100 m. Toisen niskan kohdalta rantojen pengerrykset puretaan ja uomaa levitetään. Virtaa ohjataan suvannon itärantaa kohti.

100–150 m. Niskaa kivetään ja levitetään purkamalla molempien rantojen perkausvallit uomaan. Niskaa kynnystetään ja sorastetaan (3 m³). Itäran- nan perkausvallin purkamista jatketaan ja rantavyöhykettä madalletaan.

Alaosan niskaa kynnystetään ja sorastetaan (3 m³).

150–200 m. Rantojen pengerrykset puretaan ja uomaa levitetään. Virtaa ohjataan kynnyksin polveilevaksi.

(8)

200–215 m. Pengerryksien purkamista jatketaan ja uomaa levitetään.

4. Rouvastinkoski

Rouvastinkoskessa on ollut aiemmin kolme saarta. Niskan jakaneesta saa- resta etelänpuoleinen uoma on tukittu kivisuisteella ja pääuoma on perattu.

Kosken jakaa välisuvanto, josta se laskee noin 100 metrin matkan jakaan- tuen kahteen haaraan ennen jokisuvantoa. Purettavaa ja osittain vesitty- vää alaa on noin 230 m².

0–50 m. Eteläpuolen uomaa tukkiva suiste puretaan virtaan ja uoman vesi- tystä parannetaan. Niskan saaren rantaa puretaan matalammaksi.

50–100 m. Niskan yläosaa tasataan ja niskaa sorastetaan (4 m³). Ranta- alueita puretaan pienpoikasalueiksi. Virtaa ohjataan rantaa kohti kynnyksin ja suistein. Pohjoisrannan perkauskiviä puretaan virtaan.

100–150 m. Molempien rantojen perkauskiviä puretaan kynnyksiksi virtaan. Suvannon jälkeistä niskaa tasataan ja kynnys sorastetaan (4 m³).

Rantojen perkauskiveykset ja penkat puretaan uomaan ja sitä levitetään.

Kiivasvirtaista väylää kivetään.

150–200 m. Rantapenkereiden purkamista ja uoman levittämistä jatketaan.

Veden virtausta ohjataan enemmän saaren länsipuolelle purkamalla saaren kärkeä ja kynnystämällä kohteen loppuosaa. Saaren perkausmateriaalia käytetään uoman kynnyksiin ja suisteisiin.

200–230 m. Saari katkaistaan ja materiaali levitetään matalikoksi saaren molemmille puolille.

5. Louhikonkoski

Louhikonkoski on yläosastaan hidasvirtaista nivaa ennen varsinaista niskaa, josta joki haarautuu useampaan uomaan perkaussuisteen taakse pohjoisrannalle. Varsinaista uittouomaa on kivetty jo jonkin verran, mutta ranta-alueet ovat edelleen syviä ja koostuvat liian suurista kivistä. Uoman keskelle jätetyssä väylässä veden virtausnopeus on suuri. Uoman pohjois- rannalla on keltakurjenmiekan esiintymä. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 300 m².

0–50 m. Niska-aluetta parannetaan runsaalla pintakiveyksellä ja sorastuk- silla (5 m³). Alaosan rantojen perkauskiviä puretaan uomaan.

50–100 m. Etelärannan perkausmassoja puretaan pääuomaan ja ranta- alueelle. Perkaussaarekkeita puretaan tarvittaessa kokonaan siten, että virtaus jakautuu koko uomaan. Tehdään maljamaisia kynnyksiä koko uoman leveydelle. Kynnyksiin tehdään sorastuksia (5 m³). Isot kivet asetetaan pintakiviksi koskeen.

(9)

100–150 m. Perkaussaarekkeita puretaan tarvittaessa kokonaan siten, että virtaus jakautuu koko uomaan. Tehdään maljamaisia kynnyksiä koko uoman leveydelle. Kynnyksiin tehdään sorastuksia (4 m³).

150–200 m. Yläosan perkaussaareke puretaan tarvittaessa kokonaan siten, että virtaus jakautuu koko uomaan. Tehdään maljamaisia kynnyksiä koko uoman leveydelle. Etelärannan suiste ja rantapengerrys puretaan uomaan lisäten samalla ranta-alueen virtausta. Kosken ja alueen loppuun asetetaan yksittäisiä pintakiviä.

200–250 m. Alueen loppuun nivaosuudelle asetetaan isoja kiviä lomittain säilyttäen kohde nivana.

250–300 m. Rantojen kiveyksiä puretaan ja isoja kiviä asetetaan uomaan lomittain säilyttäen kohde nivana.

6. Pystökoski

Pystökoski on lyhyt ja melko kivinen virtapaikka noin 130 m Louhikonkos- kesta alavirtaan. Kosken keskellä on selkeä kiivasvirtainen väylä. Puretta- vaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 55 m².

0–50 m. Uittoväylä kivetään matalammaksi. Niskaosuudelle tehdään useita kutusoraikkoja (5 m³) ja rantojen isot perkuukivet siirretään virtaan. Per- kausvalleja puretaan ja rantavyöhykettä madalletaan poikasalueiksi. Teh- dään rantaa kohti viettäviä suisteita/kynnyksiä.

50–60 m. Virtaa ohjataan molempia rantoja kohti. Rantojen isoja kiviä siir- retään virtaan.

7. Asumaniva

Asumaniva on perattu syvemmäksi ja sen länsirantaan on tehty suiste ja uomaa on kavennettu. Nivan pohja on varsin tasainen ja kivimateriaali on soraa sekä pientä kiveä. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 170 m².

0–50 m. Länsirannan kivisuiste puretaan virtaan ja mataliksi kynnyksiksi ohjaamaan vettä mutkan ulkoreunaan. Pohjan soramateriaalia sekoitetaan suisteesta otettavan materiaalin kanssa.

50–100 m. Yläosan länsirannalle tehdään matala kynnys ohjaamaan vettä uoman toiseen laitaan. Alaosan kivipenkereitä puretaan uomaan ja lisä- tään nivaan yksittäisiä kiviä.

8. Asumakoski

Asumakosken luoteenpuoleinen perattu uoma on nykyisin joen pääuoma.

Koillisrannan uoma on osittain vanhaa joen pohjaa ja mm. vähäisen vir- taaman takia kasvillisuuden valtaama. Joen ensimmäisen perkauspenkas-

(10)

ta katkaistun saaren takana on alle 2 m²:n keltakurjenmiekkaesiintymä.

Koskella on varsin pitkä niska-alue, josta uoma jakautuu laskien jyrkästi sivu-uomiinsa ja alas pääuomaansa. Pääuoman keskellä on kiivasvirtainen ja syvä väylä. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 150 m².

0–50 m. Kosken niskan kynnystä pidennetään ja syvä väylä tasataan. Uo- maa levennetään purkamalla perkaussaaren kiveystä. Saaren edusta jää matalaksi poikasalueeksi. Varmistetaan sivu-uomien veden riittävyys ja alemman sivu-uoman vesitystä parannetaan purkamalla saarten rantoja.

Sivu-uoman koskea loivennetaan alaspäin ja uoman kiveämistä jatketaan tarvittaessa alaspäin. Alaosalle tehdään leveitä kynnyksiä ja sorastuksia (6 m³).

50–100 m. Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan lyhyin kynnyksin ja isoin kivin. Uoman ranta-alueita parannetaan purkamalla molempien rantojen (lähinnä saaren) perkausvalleja ja uoman pienimuotoinen le- veysvaihtelu palautetaan. Virtaa ohjataan madaltuneille ranta-alueille.

100–120 m. Luoteisrannan perkauskivet puretaan ja virtausta ohjataan kohti molempia rantoja.

9. Monisaarisenkoski

Monisaarisenkosken saaret ovat perkauksissa hävinneet ja koskea on kavennettu voimakkaasti. Pohjoisrannalle vanhaan uomaan on pengerretty luonnonravintolammikko. Yläosastaan koski on syventyneessä uomassa jyrkentyen koskeksi. Kosken alaosa on matala ja sorapohjainen virta. Pu- rettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 600 m².

0–50 m. Niskaa tasataan ja pidennetään etelärannan perkauskivillä. Etelä- rannan sivu-uoman alkuun tehdään suiste nostamaan ja ohjaamaan vettä myös alivirtaamalla sivu-uomaan. Niskaa sorastetaan (5 m³). Sivu-uoma kunnostetaan koneella. Pääuomaa kivetään pohjoisrannan perkauskivillä.

50–100 m. Uittoväylää kivetään rantojen perkauskivillä. Keskiosan niskaa tasataan ja sorastetaan (5 m³). Etelärantaa puretaan matalammaksi.

100–150 m. Uittoväylää kivetään ja kynnystetään molempien rantojen per- kauskivillä. Uomaa levennetään sisäkaarteen puolelta ja etelärantaa madalletaan.

150–200 m. Uittoväylää kivetään ja kynnystetään molempien rantojen per- kauskivillä. Etelärantaa madalletaan. Vesi ohjataan tasaisesti länsirannan poukamaan ja itärannan purettavalle kivisuisteelle.

200–250 m. Perkaussaari puretaan ja suvannon niskaa jatketaan itäran- nalle. Niskaa sorastetaan kosken alaosaan huuhtoutuneella materiaalilla (4 m³). Niskan alle tehdään muutama kynnys pidättämään ja ohjaamaan vettä molemmille rannoille.

250–300 m. Yläosaa kynnystetään muutamalla leveällä kynnyksellä ja isoilla kivillä. Kynnyksiin tehdään sorastuksia kosken alaosaan huuhtoutu-

(11)

neella materiaalilla (4 m³). Etelärannan perkausrantaa puretaan uomaan.

Koskiuomaan palautetaan isot kivet, joiden etupuolelle tehdään/jätetään monttu.

300–350 m. Etelärannan perkausrantaa puretaan uomaan. Uoman vesiti- lavuutta lisätään matalin ja pitkin kynnyksin. Isoja kiviä asetetaan koskiuomaan ja niiden yhteyteen tehdään monttuja. Etelärannan suiste puretaan ja virtausta ohjataan suisteen takaiseen poukamaan.

10. Saarikoski

Saarikoski sijaitsee noin 250 metriä Monisaarisenkoskesta alavirtaan. Saa- rikoskella on pitkä niska-alue ja se jakautuu perattuun pääuomaan ja sivu- uomaan, joka on alkuperäistä joenpohjaa. Niskan jälkeen koski on jyrkkä ja laskee taas välisuvannon jälkeen kahteen uomaan. Alaosa on kiveämätön, suora, rännimäinen virta. Suppojään padotuksesta syntynyt tulva on kat- kaissut aiemmin yhtenäisen Kuusisaaren kahteen osaan. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 250 m².

0–50 m. Niskan nivaa kivetään rantojen perkauskivillä.

50–100 m. Niskaa korotetaan ja pohjoisen uoman alivirtaamanaikaista ve- sitystä parannetaan. Niskalle asetetaan pintakiviä ja tehdään kutusoraikkoja (5 m³). Saaren kärkeä ja itäpuolen rantaa puretaan mataloittaen ranta- vyöhykettä. Väylä kivetään ja tehdään suisteita sekä kynnyksiä.

100–150 m. Jatketaan saaren purkamista mataloittaen rantavyöhykettä.

Uomaa kivetään saaren perkauskivillä. Saari katkaistaan noin 10 metrin matkalta. Kohteen alaosalle tehdään iso kynnys ja uomaa levennetään ulkokaarteen puolelta.

150–200 m. Molempien rantojen pengerryksiä puretaan ja levenevää ran- tavyöhykettä madalletaan. Väylää kivetään ja uomaa kynnystetään.

200–250 m. Länsirannan kivipenger puretaan uomaan. Saaren kärkeä puretaan ja uomaan tehdään isoja kynnyksiä parantaen samalla sivu-uoman vesitystä. Sivu-uoman kiveämistä jatketaan tarvittaessa. Kohteen alaosan ali- ja keskivirtaamien aikaista vedenkorkeutta nostetaan osittaisilla kyn- nyksillä ja isoilla kivillä.

250–300 m. Ali- ja keskivirtaamien aikaista vedenkorkeutta nostetaan osittain kynnyksillä ja isoilla kivillä. Uoma kivetään molempien rantojen per- kauskivillä ja rantoja parannetaan poikasalueiksi. Isoja kiviä palautetaan koskiuomaan ja kivien yhteyteen tehdään monttu.

300–350 m. Tehdään kynnys, joka ohjaa vettä saarten väliin.

11. Petäjäkoski

Petäjäkoski on Kutujoen reitin pisin koski. Koskea on suoristettu ja kavennettu voimakkaasti. Kosken kunnostusmahdollisuuksia rajoittaa kalanvilje- lyyn tehdyt rakenteet. Kosken nykyinen pohjan korkeus on jopa metrin alempana kuin ennen perkausta. Koskessa on jyrkkä niska noin 200 metrin päässä Saarikoskesta. Petäjäkoskessa jään suppoutuminen ja hyydepato-

(12)

jen muodostuminen on toistuva ongelma. Virtausnopeuksia hidastetaan mm. leventämällä jokea sen alkuperäisiin oikaistuihin uomanosiin. Kosken suvantoalueille asetetaan pintakiviä jäätymispinnoiksi. Kohteella on varau- duttava materiaalin siirtelyyn ja sinne on tuotava kiveysmateriaalia kohteen ulkopuolelta. Soraa on kulkeutunut runsaasti kosken alaosaan. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 2 370 m².

0–50 m. Niska-alueen olemassa olevia kynnyksiä pidennetään pituusleik- kauksen suuntaisesti ja aluetta sorastetaan (10 m³). Pohjoisrannan ulko- kaarretta puretaan matalammaksi ja uomaa levitetään.

50–100 m. Rantojen perkausmateriaalia ja kohteelle tuotavaa kiviainesta käytetään matalikoihin ja kohteen alaosaan rakennettavaan loivaan niska- kynnykseen. Niskalle tehdään soraikkoja (5 m³).

100–150 m. Itärannan perkauskiviä puretaan koskiuomaan samalla uomaa leventäen. Keskiväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin, suistein ja isoin kivin. Ranta-alueen virtausnopeutta hidastetaan.

150–200 m. Uomaa levennetään ja tehdään kynnyksiä. Kynnyksiä sorastetaan (5 m³). Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Uoman leveysvaihtelua palautetaan.

200–250 m. Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Virtausta ohjataan ulkokaarteeseen. Ulkokaarteen kivipengertä puretaan uomaa samalla leventäen.

250–300 m. Rantapenkkoja puretaan ja uomaa levennetään lähemmäksi sen alkuperäistä leveyttä. Uoma saa madaltua. Kynnyksiä pidennetään.

Väylä kivetään ja kynnystetään.

300–350 m. Rantapenkkoja puretaan ja uomaa levennetään lähemmäksi alkuperäistä leveyttä. Väylä kivetään ja sitä kynnystetään, loppuosasta voimakkaammin.

350–400 m. Itärannan perkauskiviä puretaan väylään kynnysten paran- nusmateriaaliksi.

400–450 m. Niska-aluetta pidennetään itärannan perkauskivillä samalla uomaa leventäen. Loppuosaan tehdään matalia kynnyksiä.

450–500 m. Länsirannan perkaussuiste puretaan saareksi tai kokonaan.

Länsirannan vanha uomanosa vesitetään ja kivetään tarvittaessa. Perattua väylää kivetään runsaasti ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin siten, että virtaus jakautuu koko uoman leveydelle. Uoman leveysvaihtelua palautetaan.

500–550 m. Alkuosassa jatketaan uoman kiveämistä. Suvannon raja peratun uoman kohdalla jää jyrkäksi. Loppuosalle tehdään tasainen ja pitkä kynnys, johon tehdään pintakiveys ja sorastus (6 m³).

550–600 m. Rantojen pengerryksiä puretaan leventäen uomaa lähemmäk- si sen alkuperäistä leveyttä. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Länsirannan perkaussuiste puretaan kokonaan tai saareksi ja vesitetään vanha uomanosa.

(13)

600–650 m. Rantojen pengerryksiä puretaan leventäen uomaa lähemmäk- si sen alkuperäistä leveyttä Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. Ranta-alueet jäävät mataliksi.

650–700 m. Rantojen pengerryksiä puretaan leventäen uomaa lähemmäk- si sen alkuperäistä leveyttä. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. Tehdään matalia ranta-altaita pienpoikasille.

700–750 m. Rantojen pengerryksiä puretaan leventäen uomaa lähemmäk- si sen alkuperäistä leveyttä. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. Tehdään matalia ranta-altaita pienpoikasille. Uoma kapenee alaosalla.

750–800 m. Uoman leveys palautetaan länsirannan kiinteistörajaan asti ja ranta-aluetta madalletaan pienpoikasille. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. Isojen kivien yhteyteen jätetään/tehdään monttuja.

800–850 m. Uoman leveys palautetaan länsirannan kiinteistörajaan asti ja ranta-aluetta madalletaan pienpoikasille. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin.

850–900 m. Uomaa levennetään länsirannalta. Väylää kivetään ja siihen asetetaan isoja pintakiviä saaren yläpuolelle. Saaren kärjen kohdalle teh- dään kynnyksiä ja sivu-uoman vesitystä parannetaan.

900–950 m. Sivu-uomaa kivetään ja levitetään koneella. Rehevään hiek- kasaareen ei saa kohdistaa tulvavirran painetta. Pääuomaa kynnystetään loivasti ja siihen siirretään isoja yksittäiskiviä lomittain padottamaan ja ohjaamaan virtausta.

950–1 000 m. Yläosaan tehdään kynnys ja soraikkoja (5 m³). Länsirannan saarta puretaan osittain sekä saaren ja rannan välinen uoma vesitetään.

Uomaa kivetään ja kynnystetään reilusti.

1 000–1 050 m. Itärannan pengerrystä puretaan uomaan. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan isoin kynnyksin ja isoin kivin. Uoman leveysvaihtelua palautetaan ja pienpoikasille tehdään ranta-altaita.

1 050–1 100 m. Molempien rantojen pengerrykset puretaan uomaan. Väy- lä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan isoin kynnyksin ja kivin.

1 100–1 150 m. Rantojen pengerryksistä puretaan vain yksittäisiä kiviä.

Keskiosa kivetään ja sitä kynnystetään reilusti. Kosken ja suvannon raja jää jyrkäksi. Suvantoon asetetaan pintakiviä.

1 150–1 200 m. Yläosaan tehdään loiva kynnys. Suvantoon asetetaan pin- takiviä ja tehdään/jätetään monttuja. Keskiosalle tehdään niskakynnys, jonka alavirranpuoli kivetään ja kynnystetään reilusti.

1 200–1 350 m. Väylä kivetään ja virran kulkua hidastetaan kynnyksin ja isoin kivin.

1 350–1 400 m. Uomaan asetetaan isoja pintakiviä.

1 400–1 480 m. Soraa siirretään ylävirtaan koskialueille. Uomaan asetetaan isoja kiviä.

(14)

12. Pihlajakoski

Pihlajakoski on nivamainen virta, josta iso kivimateriaali on perattu rannoille. Uoman sivuhaaraa kunnostetaan puumateriaalilla.

0–50 m. Nivaosuudelle tehdään harva kiveys/pintakiveys. Rantojen perkausmateriaalia käytetään loivien kynnysten rakentamiseen.

50–100 m. Rantojen pengerryksiä puretaan alaosan loivaan kynnykseen.

Kosken läntistä hiekkapohjaista haaraa kunnostetaan puusuistein ja kynnyksin.

100–150 m. Sisäkaarteen kiviä puretaan uomaan. Tehdään pienialaisia kynnyksiä pidättämään ja poikkeuttamaan virtausta.

150–200 m. Joen mutkakohta jää syväksi. Itärannan kivipenkka puretaan harvaksi kiveykseksi uomaan. Alaosaan tehdään patoava kynnys.

200–240 m. Länsirannan kiveys puretaan uomaan.

13. Taimeroiskoski

Nivamainen osuus jakaa Taimeroiskosken kahden kosken välissä. Uomaa on oiottu puhkaisemalla yläkoski kokonaan uuteen uomaan ja pengertä- mällä alaosan kolme saarta yhdeksi suisteeksi. Purettavaa ja osittain vesit- tyvää alaa on noin 1 285 m².

0–50 m. Niskaa pidennetään harvalla kiveyksellä ja pintakivillä ja sinne siir- retään soraa (5 m³). Saaren kärkeä (isot kivet uomaan) puretaan sekä niskaa ja sivu-uoman lähtöä levitetään. Kosken jyrkkiä penkereitä ja rantojen perkausmateriaalia puretaan uomaan. Koskeen tehdään reiluja kynnyksiä.

Pohjoispuolen sivu-uomaa kivetään ja kynnystetään.

50–100 m. Etelärannan perkauskiviä puretaan uomaan. Väylää kivetään loivilla kynnyksillä ja rantavyöhykettä madalletaan.

100–150 m. Ulkokaarteen kivisuistetta puretaan koskiuomaan samalla sitä leventäen. Vesitetään koillisrannan vanha joen pohja siihen tehtävällä sivu- uomalla. Kivetään väylä ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Ranta-aluetta madalletaan pienpoikasille sopivaksi.

150–200 m. Virran kulkua poikkeutetaan isoin kivin. Uoman leveysvaihtelua palautetaan purkamalla rantojen pengerryksiä. Sivu-uomaa kivetään.

200–250 m. Uomaa kivetään etelärannan perkauskivillä ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Isojen kivien viereen jäte- tään/tehdään monttuja.

250–300 m. Niskan kohtaa pidennetään. Pohjoisrannan kivet levitetään matalikoksi. Virran kulkua poikkeutetaan kynnyksillä ja isoilla kivillä.

300–350 m. Uomaan puretaan yksittäisiä kiviä.

(15)

350–400 m. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Uoman leveysvaihtelua palautetaan ja ranta-aluetta madalletaan.

400–450 m. Ei toimenpiteitä.

450–500 m. Alaosaan tehdään kynnys pohjoisrannan perkauskivistä.

500–550 m. Pohjoisrannan pengerrystä puretaan ja uomaan lisätään isoja kiviä. Tehdään matala niskakynnys ja sorastus (6 m³). Virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin.

550–600 m. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Isojen kivien yhteyteen jätetään/tehdään monttuja.

Rantojen pengerrykset puretaan ja uomaa etelärannalta levennetään sekä pohjoispuolen vanha uoman osa vesitetään. Siirretään soraa koskeen (6 m³).

600–650 m. Rantojen pengerrykset puretaan uomaan ja sitä levitetään kohti eteläpuolen vanhaa rantaa. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Sivu-uomaa kivetään. Siirretään soraa koskeen (6 m³).

650–675 m. Väylän kiveämistä jatketaan. Kosken alaosaan tehdään monttuja.

14. Autiokoski

Autiokoski on Kutujoen reitin alin koski. Koski on uittoperkausten aikaises- sa tilassa. Uoma on paikoin melko syvä ja tasaleveä. Koski alkaa loivem- pana ja paikoin syvänä jyrkentyen koskeksi. Nuojuan voimalaitoksen pato- altaan säännöstely ulottuu kosken alaosaan. Purettavaa ja osittain vesitty- vää alaa on noin 460 m².

0–50 m. Niskaosuudelle tehdään harva pintakiveys ja pitkä kynnys. Nis- kan virtakohtiin tehdään sorastuksia (6 m³). Rantojen kiveyksiä puretaan ja ranta-alueen virtausta parannetaan sekä syvä väylä kivetään pinnanalaisin kynnyksin.

50–100 m. Rantojen perkausmateriaalia puretaan väylän kiveämiseen ja joen mutkan kynnystämiseen. Ranta-alueita loivennetaan ja niiden virtausta parannetaan.

100–150 m. Molempia rantoja puretaan loivemmiksi. Olemassa olevaa kynnystä pidennetään ja sen niska-alue tasoitetaan. Niskalle tehdään sorastuksia (5 m³) Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin.

150–200 m. Etelärannan alivirtaamanaikaista vesitystä parannetaan purkamalla rantojen perkausvalleja uomaan. Uoman leveysvaihtelua palautetaan.

(16)

200–250 m. Ulkokaarteen kivipengertä puretaan ja virranpainetta ohjataan uoman itäreunalle. Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Uomaa levennetään purkamalla molempia rantoja.

250–300 m. Olemassa olevia kynnyksiä parannetaan ja ylimmälle kynnyk- selle tehdään sorastuksia (4 m³). Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Rantoja puretaan ja kivetään pienpoikasalueiksi.

300–350 m. Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Rantoja puretaan ja kivetään pienpoikasalueiksi.

350–370 m. Länsirannan kiveys puretaan uomaan. Loppuosalle laitetaan muutamia isoja kiviä.

Töiden toteuttaminen ja kustannukset

Kutujoen kunnostus tehdään noin 15–20 tonnin painoisella, leveätelaisella kaivinkoneella. Koneen siirtyminen kunnostuskohteille, penkereiden purku ja penkoille pusketun perkausmateriaalin käyttö edellyttävät paikoin puus- ton ja muun kasvillisuuden poistoa. Rakentamistyössä otetaan huomioon hyvä rakennustapa.

Hankkeen kustannusarvio vuoden 2004 hintatasossa on 53 500 euroa.

Arvio työajasta

Kunnostustyöt ajoitetaan kesän alivirtaamakauteen. Töiden tekemiseen on arvioitu kuluvan 63 työpäivää.

HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET

Hakija on tehnyt kunnostettavien koskien toimenpidealueilla olevien maa- ja vesialueiden omistajien kanssa sopimukset kahden tilan omistajaa ja Oterman järjestäytymätöntä lohkokuntaa lukuun ottamatta.

YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA

Yleiskuvaus vesistöstä

Kutujoki sijaitsee Vaalan kunnassa noin 5 km Vaalan keskustasta pohjoi- seen. Kutujoki on osa Otermajärven vesistöaluetta (59.26) johon laskevat myös Pienanjärven vesistöalueen (59.27) vedet.

Kutujoen vesistöalue alkaa Puolangan kunnan alueella olevasta Somerjär- vestä. Siitä vedet virtaavat Pieni-Korpisenjärven kautta Iso-Korpisen- järveen, josta Kiiskis-, Mätäs-, Pienan-, Oterma-, Ylä- (Järvenjärvi), Keski- ja Alajärven kautta Oulujokeen Jylhämän voimalaitoksen alapuolelle. Muita latvajärviä ovat Iso-, Puokion-, Pirtti- ja Paatinjärvi. Vesistöalueen keskus- järvenä on 2 116 hehtaarin kokoinen Otermajärvi.

(17)

Kutujoen reitillä on kolme matalaa välijärveä Yläjärvi (Järvenjärvi), Keski- järvi ja Alajärvi. Reitin kokonaispituus on noin 20 km, josta jokiosuutta on noin 19 km. Jokiosuudesta koskea ja nivaa on noin 5 km. Reitillä on 16 virta- ja koskialuetta. Kunnostettavia kohteita on 15. Otermajärvestä Nuojuan patoaltaaseen on putouskorkeutta 31,5 m. Kutujoen valuma-alueen pinta- ala purkukohdassa on 495 km² ja järvisyys 9,5 % Muita merkittäviä jokia ovat neljän kilometrin pituinen Välijoki välillä Pieni-Korpijärvi–Iso-Korpijärvi, viiden kilometrin pituinen Korpijoki välillä Iso-Korpijärvi–Kiiskisjärvi, Kiiskis- järven–Mätäsjärven välinen 3,1 kilometrin pituinen Pohjolanjoki, Mätäsjär- ven–Pienanjärven välinen 1,5 kilometrin pituinen Kitkajoki sekä Pienanjär- ven–Otermajärven välinen 14 kilometrin pituinen Tervajoki.

Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat

Otermajärven keskivedenkorkeus (MW) on N₆₀ + 140,7 m.

Kutujoella on tehty virtaamanmittauksia Otermajärven luusuasta (F=379 km², L=12,1 %). Keskiylivirtaama (MHQ) on 9,3 m³/s, keskivirtaa- ma (MQ) 4,1 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 1,6 m³/s. Maksimi- ja minimi- virtaamat ovat seurantajaksolla olleet (HQ) 44 m³/s ja (NQ) 0,8 m³/s. Kutu- joen suun keskivirtaamaksi (MQ) on määritetty valuma-alueiden suhteessa 5,4 m³/s.

Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus

Yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa Kutujoen vesistön latvapurot ja latvaosien pienet lammet on luokiteltu hyviksi. Useimmat suurista järvistä (mm. Otermajärvi) on luokiteltu tyydyttäviksi. Pienanjärvi on luokiteltu laa- dultaan hyväksi. Kutujoki on käyttökelpoisuusluokitukseltaan hyvä lukuun ottamatta Alajärven ja Nuojuan välistä osaa, joka on tyydyttävässä kun- nossa. Kutujoen alaosaan laskevien purojen vedenlaatu on välttävä.

Kutujoesta on vedenlaatutietoja vuodesta 1980. Joen vesi on humuksen värjäämää, mutta veden pH on harvoin alle kuuden (alimmat arvot on mää- ritetty kevättulvilla). Vedessä ei ole suuria metallipitoisuuksia ja orgaanista ainetta on tulva-aikanakin kohtuullisesti. Vedenlaatu ei estä taimenen ja harjuksen lisääntymistä vesistössä.

Kutujoen vuosien 1980–2004 vedenlaatutietoja (ääriarvot) on esitetty alla olevassa taulukossa. Vaihteluväliin vaikuttavat lähinnä näytteenoton ajan- kohdan vaihtelut.

Suure Arvo Yksikkö

Alkaliniteetti 0,05–0,17 mmol/l pH 5,4–7,3

Väriluku 60–225 mgPt/l

Sähkönjohtavuus 1,5–4,1 mS/m

Happi 6,8–13,9 mg/l

Hapen kyllästysaste 55–111 %

Kokonaisfosfori 12–64 µg/l Kokonaistyppi 280–950 µg/l

Rauta 560–2 400 µg/l

Mangaani 19–90 µg/l

Kiintoaine, karkea 0,3–12 mg/l

Sameus 0–5,2 FTU

KHK 5,4–27,9 mg/l

BHK 1,1–3,1 mg/l

(18)

Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa

Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet

Kutujoki on mainittu Kainuun luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet -raportissa mm. jokivarressa sijaitsevien Keltakurjenmiekka-esiintymien (Iris pseudacorus) vuoksi. Alueella esiintyy myös pitkäpääsaraa (Carex elongata) ja pohjanruttojuurta (Petasites frigidus). Lajeja ei nykyisellä esiin- tymisvyöhykejaolla ole luokiteltu harvinaisiksi Kainuun alueella.

Kalastusolot ja kalasto

Kutujoki on merkittävimpiä Oulujoen sivujokia. Joessa on ollut aikaisemmin hyvä arvokalasto. Kalastoon ovat kuuluneet mm. taimen, harjus ja siika.

Perkausten seurauksena kalojen elinympäristö on muuttunut täysin ja arvokalasto on taantunut. Aikaisemman kunnostuksen jälkeen arvokalakan- nat eivät ole elpyneet, mutta koskireitti tarjoaa edelleen erinomaisen poten- tiaalin jokikutuisten lohikalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueiksi.

Kutujoki on varsin suosittu kalastuskohde. Sen kalastoa hoidetaan istutuk- sin. Nykyisin Kutujoessa on luontainen harjuskanta ja jokeen istutetaan vuosittain noin 300 kg kirjolohia ja 150 kg taimenia. Uittosäännön ku- moamissuunnitelmassa vuodelta 1975 taimen- ja harjuskannat on todettu heikoiksi. Kutujoella on tehty sähkökoekalastuksia vuonna 1987. Loppuke- sän koekalastuksissa reitin koskista on saatu pääasiassa kivennuoliaisia, kivisimppuja ja mateita. Taimenta ei ole saatu, mutta harjusta on tavattu muutamilla koskilla. Louhikonkoskessa on tavattu yksikesäisiä taimenia vuoden 2005 maastotöiden yhteydessä.

Alueen vesitaloudelliset rakenteet

Kaikki Kutujoen reitin kosket välillä Pienanjärvi–Oulujoki on perattu kone- työnä irtouiton helpottamiseksi vuosina 1956–1957. Koskista on työnnetty kivet rannoille niin, että uomasta on muodostunut 6–10 metrin levyinen väylä. Koskipohjat ovat jääneet varsin tasaisiksi ja tasakalteviksi. Per- kausmassoja on siirretty koko reitillä noin 22 000 m³. Perkausten seurauksena Otermajärven ja koskien yläpuolisten suvantojen vedenkorkeuksien on arvioitu alentuneen noin 20–30 cm. Suurinta aleneminen on ollut Ala- ja Keskijärvessä, joissa vedenkorkeus on alentunut noin 30 cm. Vuo- den 1983 kunnostuksen seurauksena ali- ja keskivedenkorkeuden on arvioitu nousseen koskiuomassa 20–30 cm, mutta suvantojen vedenkorkeuksiin kiveyksien ei ole oletettu vaikuttavan. Ala-, Keski- ja Yläjärven vedenkorkeuden on arvioitu tällöin nousevan 20–30 cm, mutta Autiokosken jää- tyä kiveämättä tavoite ei ole toteutunut. Vesioikeuden päätöksestä nro 63/68/II ilmenee, että uittopadon rakentaminen ja Kutujoen luusuan perkaus ovat alentaneet Otermajärven keskivedenkorkeutta (MW) noin 20 cm.

Ennen uittoväylän kuntoonpanotöitä Otermajärven keskivedenkorkeudeksi (MW) on arvioitu N60 + 140,68 m. Nykyisin se on N60 + 140,56 m (vuosien 1974–2004 keskiarvo). Arvion mukaan keskivedenkorkeus on nykyisellään ainakin 12 cm ja keskialivedenkorkeus 16 cm alempana kuin ennen uitto- väyläperkauksia.

Oulujärven ja siihen laskevien vesistöjen uittosääntö muutoksineen on kumottu Kutujoen osalta vesioikeuden päätöksellä nro 58/79/II vuonna 1979 ja koskialueet on kunnostettu velvoitteen mukaisesti vuosina 1980–1983.

Koskien kiveämisen lisäksi suunnitelmaan on sisältynyt kolmen uittopadon

(19)

purkaminen sekä muiden uittolaitteiden poistaminen. Otermajärven betoni- nen uittopato on jätetty hyväkuntoisena purkamatta.

Vesiliikenne

Kutujoella on melontareitti. Parhain melontakausi on kesän alussa. Koskia on kivetty vedenkorkeuden nostamiseksi melontareittihankkeen yhteydes- sä vuonna 1993. Harvaan asutussa jokivarressa ei ole varsinaista venelii- kennettä.

Voimatalous ja säännöstely

Kutujoen vesistöreittiä ei säännöstellä, mutta se laskee Oulujoen Nuojuan voimalaitoksen patoaltaaseen. Sen säännöstelyn vaikutus ulottuu alimpa- na kunnostuskohteena olevan Autiokosken alaosaan.

Petäjäkoskeen tehdyssä sivu-uomassa on yksityinen 14 kW:n vesivoima- laitos, jonka tarvitsema virtaama on 0,1–0,65 m³/s. Vesi voimalaitokselle johdetaan suunnilleen Petäjäkosken kunnostuksen paalulta 0 m lähtevällä kanavalla. Voimalaitos on suunnilleen paalulla 1 250 m ja se purkaa ve- tensä alapuolella olevaan kalankasvatuslaitoksen vara-altaaseen ja siitä jokeen suunnilleen paalulla 1 310 m.

Vesistön muu käyttö

Otermajärven pohjoispuolella on Vapo Oy:n Niskansuon turvetuotantoalue, jonka vedet laskevat Kutujokeen Kiviniemen kohdalle Meriäisen ja Mylly- kosken välille. Alueen suurin maankäyttömuoto on metsätalous.

Kutujoessa on Petäjäkosken kalankalankasvatuslaitos (Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös nro 25/98/II), jonka vedenotto on 0,07–0,25 m³/s.

Ympäristölupavirastossa on vireillä Petäjäkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeva hakemusasia (Dnro Psy-2005-y- 163). Siihen liitetyn hakemussuunnitelman mukaan kalankasvatuslaitoksen Kutujoen länsipuolella oleville altaille johdetaan vesi suunnilleen Petäjä- kosken kunnostuksen paalulta 0 m lähtevällä kanavalla ja vedet johdetaan takaisiin Kutujokeen suunnilleen paaluilla 1 170 m ja 1 330 m. Kutujoen itäpuolella olevien altaiden vedenotto on suunnilleen paalulla 750 m ja pur- kupaikka suunnilleen paalulla 1 420 m.

HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN

Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan sekä vedenkorkeuksiin

Hankkeen vaikutukset näkyvät jokialueella pienipiirteisyyden ja veden vii- pymän lisääntymisenä koski–suvanto-vuorottelun palautuessa lähemmäksi luonnontilaa. Kunnostustoimenpiteet nostavat koskijaksojen alivedenkor- keuksia, joten uoman vesitilavuus ja aliveden aikaiset vesisyvyydet kasva- vat. Alivedenkorkeuden nostaminen ei aiheuta ylivirtaaman aikaista vedenkorkeuden nousua kynnysten oikean mitoituksen ja uoman osittaisen leventämisen tasatessa tulvakorkeutta. Koskien ylimpien kynnysten sijainti ja korkeus mitoitetaan siten, ettei kunnostus vaikuta yläpuolisten suvantojen ja järvien vedenkorkeuksiin.

(20)

Vaikutukset eliöstöön

Kunnostuksen vaikutukset kohdistuvat lähinnä Kutujoen kalastoon, jos lohikalojen luontainen lisääntyminen saadaan elpymään. Kunnostuksella luodaan myös uoman rakenteen osalta parempia virtavesielinympäristöjä pohjaeläimille ja pohjakasveille. Kiveäminen myös vähentää suppojään muodostumista, jolloin vesieliöstön elinmahdollisuudet paranevat merkittä- västi. Kunnostus luo paremmat edellytykset luontaisesti lisääntyvien lohika- lakantojen palautumiseen ja elinvoimaistumiseen, jos Oulujokeen saadaan kaloille esteetön vaellusmahdollisuus syönnösalueilta takaisin lisääntymis- ja poikastuotantoalueille.

Kunnostus ei vähennä keltakurjenmiekan, pitkäpääsaran ja pohjanruttojuu- ren esiintymistä jokivarressa. Kunnostustöitä ei ole keltakurjenmiekan esiintymisalueilla ja sen esiintymät on merkitty työkohdekarttoihin.

Vaikutukset veneilyyn ja vesistön virkistyskäyttöön

Kunnostustöiden vaikutukset virkistyskäyttöön koetaan eri ryhmissä eri tavalla. Myönteisimmin kunnostuksiin ovat suhtautuneet yleensä virkistyska- lastajat. Kunnostuksilla on usein vapakalastusta lisäävä vaikutus. Mielikuva luonnontilaisesta virtavedestä houkuttelee alueella aikaisemmin käyneiden kalastajien lisäksi myös uusia kalastajia. Kunnostuksen jälkeen koskien kalataloudellinen arvo paranee, mutta taimen- ja harjuskantojen palauttami- seksi on kalastusta ainakin koski- ja jokialueilla mahdollisesti rajoitettava.

Lisääntyneen kalataloudellisen arvon lisäksi kunnostuksen tuottama hyöty näkyy myös ns. aineettomien sosiaalisten ja taloudellisten arvojen kasvuna kuten kyseisen alueen virkistyskäyttöarvon nousuna. Kutujoella on virkis- tyskäyttöä varten kaksi ylikulkusiltaa, nuotiopaikkoja ja laavu. Virkistyskäy- tön edellytysten voidaan olettaa paranevan kunnostuksen myötä.

Joskus paikalliset asukkaat voivat kokea kunnostustoimenpiteet myös vir- kistyskäyttömahdollisuuksia vähentävinä. Tähän on syynä erityisesti venei- lyn vaikeutuminen. Kutujoen melontareittiä suositellaan käytettäväksi alku- ja keskikesästä. Kunnostukset mitoitetaan siten, että loppukesän alivirtaamilla joki soveltuu huonosti melontaan.

Vaikutus vesistön muuhun käyttöön

Kunnostustoimenpiteillä ei ole vaikutusta vesivoiman hyväksikäyttöön.

Työnaikaiset vaikutukset

Vesi samentuu töiden aikana, kun kiviä siirrellään ja kutupaikkoja kunnostetaan soralla. Samentuminen on kuitenkin lyhytaikaista. Pääasiassa kiviä käsitellään ja siirretään, joten aiheutuvat muutokset ovat vain tilapäisiä ja paikallisia. Kalojen palaaminen takaisin kunnostusalueille on varsin no- peaa.

Arvio hankkeen aiheuttamista vahingoista yleiselle ja yksityiselle edulle

Hakijan mukaan Kutujoen kunnostuksesta ei ole odotettavissa vahinkoa tai haittaa Kutujoen rantojen tai vesialueiden omistajille.

(21)

Uittoväylän kiveäminen, kynnysrakenteet ja koskiuoman vesitilavuuden li- sääntyminen syvyyden kustannuksella vaikuttavat joen valtaväylään keski- ja alivirtaamilla. Kutujoessa ei ole yleistä veneväylää.

Vesitettävät alueet ovat pääosin perkausten ja läjitysten vuoksi kuivilleen jäänyttä luonnonuoman koskipohjaa. Tähän ei lueta mukaan vesialueen perkaussaaria. Korvattavaa haittaa ei katsota syntyvän, koska toimenpi- teistä aiheutuva hyöty koskiympäristölle ja ranta-alueelle on haittaa suurempi.

VAHINKOJEN ESTÄMIS- JA VÄHENTÄMISTOIMENPITEET

Työnaikaiset järjestelyt

Työt ajoitetaan kesän tai alkusyksyn alivirtaamakauteen, jolloin työt on hel- pointa toteuttaa ja pohjaeläinbiomassat koskissa ovat varsin alhaiset joh- tuen useiden pohjaeläinten elinkierron vaiheesta. Näin ajoitettuna kunnos- tustöillä on myös vähäisimmät haittavaikutukset kalastoon.

Työnaikaisia haittoja vähennetään ja estetään työn huolellisella suunnitte- lulla ja toteutuksella. Tarpeettomasti ei tuhota koskiin muodostunutta ve- sisammalkasvustoa. Rantakasvillisuutta raivataan vain penkereiden purku- alueilta ja kulku-urilta. Kaikki työn jäljet siistitään ja saatetaan ympäristöön sopeutuvaksi. Mahdolliset töistä aiheutuneet vauriot kunnostetaan vähin- tään entiseen kuntoon. Kustannusarviossa on varauduttu varsinaisen työn jälkeisenä kesänä tehtäviin korjaus- ja viimeistelytöihin.

KORVAUSESITYS

Hakija ei ole esittänyt maksettavaksi korvauksia, koska toimenpiteistä aiheutuva hyöty koskiympäristölle ja ranta-alueille on haittaa suurempi.

Vesitettävien maa-alueiden pysyvästä käyttöoikeudesta hakija ei ole esit- tänyt maksettavaksi korvauksia, koska haitankärsijät ovat myös hyödyn- saajia.

HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU

Hakija ei ole esittänyt ohjelmaa hankkeen vaikutusten tarkkailemisesta.

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY

Lupahakemuksesta tiedottaminen

Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympä- ristölupavirastossa ja Vaalan kunnassa19.4.–19.5.2006 sekä erityistiedok- siantona asianosaisille. Lisäksi ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Vaalan kunnan kaavoitusviranomaiselta.

(22)

Muistutukset ja vaatimukset

1. Kainuun ympäristökeskus

Ympäristökeskus on katsonut, että kunnostushankkeelle voidaan myöntää vesilain mukainen lupa. Esitetyt toimenpiteet palauttavat koskien tilan lä- hemmäksi luonnonmukaista siten, että virtakutuisten kalojen luontaiset li- sääntymisedellytykset paranevat. Kunnostustoimenpiteet lisäävät myös Kutujoen kalataloudellista arvoa. Hankkeen toteutuksen ajaksi tulee mää- rätä tarkkailuvelvoite samentumishaittojen toteamiseksi. Töiden yhteydes- sä tulee ottaa huomioon, ettei Petäjäkosken kalankalankasvatuslaitoksen toiminnalle aiheudu haittaa toimenpiteistä.

Hankkeelle voidaan myöntää töidenaloittamislupa, mikäli maa- ja vesialueen omistajilta saadaan suostumukset hankkeen toteuttamiseen.

2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus

Työvoima- ja elinkeinokeskus on puoltanut luvan myöntämistä hankkeelle.

Kunnostus lisää koskien vesipinta-alaa ja parantaa muutenkin virtavesika- lojen tuotantoedellytyksiä. Suunnitelmassa on esitetty kunnostuksen tavoitteet ja tehtävät rakenteet pääpiirteittäin. Paras toteutustapa voidaan kuitenkin valita vasta työn yhteydessä, minkä vuoksi suunnitelmasta on voita- va tarvittaessa poiketa. Kutualustojen rakentamisessa on käytettävä tutki- musten ja käytännön kokemusten perusteella parhaiksi havaittuja mate- riaaleja ja kerrospaksuuksia.

3. AA ja BB (Petäjäkoski RN:o 32:31)

Muistuttajat ovat ilmoittaneet, että heidän kiinteistöllään on kalankasvatus- laitos ja pienvesivoimala. Kala-altaat sijaitsevat Petäjäkosken varrella. Al- taiden joen puoleiset maavallit on rakennettu mm. syksyisen hyydetulvan vuoksi ja vahvistettu kiveyksellä syöpymisvaaran takia. Tämän vuoksi muistuttajat eivät ole hyväksyneet kiviaineksen ottamista mainituista ra- kennelmista.

Kymmenien vuosien aikana on havaittu, että suppotulva Kutujoessa on yleensä pahimpana Saarikoskessa ja Petäjäkoskessa vedenkorkeuden noustessa jopa kolme metriä. Petäjäkoskessa on toisin paikoin 3–5 metrin korkuiset törmät ja edellisen kunnostuksen jälkeen maa-ainesta on syöpy- nyt tällaisissa kohdissa.

Muistuttajat ovat vaatineet Petäjäkosken niskan vedenkorkeuden säilyttä- mistä ennallaan, koska kalankasvatuslaitoksen vedenottokanava lähtee sieltä. Kohdasta 0–150 m länsipuolelta ja kohdasta 150–250 m länsipuolel- ta ei voi ottaa kiviä, koska maa-aines rantatörmässä on hyvin hiekkapitois- ta ja eroosio kuluttaisi törmää. Syöpymisvaara on olemassa myös suunnilleen kohdasta 250 m hieman ylöspäin. Kohdassa 600–750 m koski on jyrkkä ja rannat syöpyvät koko ajan sekä ranta nousee jyrkästi, joten ran- nasta voidaan ottaa vain muutamia pintakiviä eroosion välttämiseksi. Koh- dan 750–1 020 m itäpuolella olevan kala-altaan vedenottokanavan ja pois- tokanavan vallirakenteisiin ei saa tehdä muutoksia. Kohdan 1 100–1 420 rannat on jätettävä kala-altaiden suojavallien takia käsittelemättä. Muilta osin kiveäminen voidaan suorittaa sillä varauksella, että jos syksyinen hyy- detulva tulevaisuudessa pahenee, kiveämistä tulee korjata.

(23)

Muistuttajat ovat vaatineet korvausta menetetystä kalankasvatuksen tuo- tosta, jos kiveäminen aiheuttaa pitkäaikaista tai voimakasta veden samentumista, joka estää kalojen ruokinnan.

4. CC (Leinola RN:o 38:30)

Muistuttaja on esittänyt, että tilan kohdalla oleva pikkuväylä avattaisiin.

Toimenpiteelle on aiottu hakea lupaa ja se voitaisiin toteuttaa kunnostus- hankkeen yhteydessä.

Hakemuksen täydennys ja muutos sekä hakijan selitys

Hakija on 1.6.2006 toimittanut ympäristölupavirastoon jäljennökset asian- osaisten kanssa tehdyistä sopimuksista sekä 6.6.2006 selityksen muistu- tuksista ja vaatimuksista, sopimusjäljennöksen ja hakemussuunnitelman muutoksen Saarikosken ja Petäjäkosken osalta. Hakijan selityksessä ja suunnitelman muutoksessa on esitetty seuraavaa:

AA ja BB, Petäjäkoski RN:o 32:31

Petäjäkosken osalta muistuttajien kanssa ei ole tehty sopimusta. Muistu- tuksessa esitetyt asiat voidaan ottaa huomioon hankkeen toteutuksessa ja suunnitelmaa on muutettu näiltä osin.

Suunnitelma on Petäjäskosken kunnostustoimenpiteiden osalta muutettu kokonaisuudessaan seuraavaksi:

0–50 m. Niska-alueen olemassa olevia kynnyksiä pidennetään pituusleik- kauksen suuntaisesti ja sorastetaan (10 m³). Pohjoisrannalta voidaan ottaa yksittäisiä kiviä.

50–100 m. Pohjoisrannan yksittäisiä kiviä ja kohteelle tuotavaa kiviainesta käytetään kohteen alaosaan rakennettavaan loivaan kynnykseen. Niskalle tehdään soraikkoja (5 m³).

100–150 m. Itärannalta puretaan yksittäisiä perkauskiviä koskiuomaan.

Keskiväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin, suistein ja isoin kivin.

150–200 m. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Kynnyksiä sorastetaan (5 m³).

200–250 m. Pohjoisrannan penkereestä puretaan yksittäisiä kiviä vakiintu- neen rantavyöhykkeen yläpuolelta. Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin.

250–300 m. Vakiintunutta rantavyöhykettä ei rikota. Penkereiden yksittäisil- lä perkauskivillä pidennetään kynnyksiä. Väylä kivetään ja kynnystetään.

300–350 m. Vakiintunutta rantavyöhykettä ei rikota. Penkereiden yksittäisil- lä perkauskivillä pidennetään kynnyksiä. Väylä kivetään ja kynnystetään jakson alaosalla voimakkaammin.

350–400 m. Itärannan perkauskiviä puretaan väylään kynnysten parantamiseksi.

(24)

400–450. Niska-aluetta pidennetään itärannan perkauskivillä uomaa samalla leventäen.

450–500 m. Länsirannan perkaussuiste puretaan kokonaan. Länsirannan vanhaa uomanosaa vesitetään ja kivetään. Perattua väylää kivetään runsaasti ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin siten, että virtaus jakautuu koko uoman leveydelle. Uoman leveysvaihtelua palautetaan.

500–550 m. Jakson alussa jatketaan uoman kiveämistä. Suvannon raja peratun uoman kohdalta jää jyrkäksi. Jakson loppuun tehdään tasainen ja pitkä kynnys, johon tehdään pintakiveys ja sorastus (6 m³).

550–600 m. Rantojen pengerryksiä puretaan lähemmäksi uoman alkupe- räistä leveyttä. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Länsirannan perkaussuiste puretaan kokonaan ja vanha uomanosa vesitetään.

600–650 m. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Ranta-alueet jäävät mataliksi. Vakiintunutta rantaa ei pureta.

650–700 m. Väylää kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Vakiintunutta rantaa ei pureta.

700–750 m. Väylä kivetään perkauskivillä ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Uoma kapenee jakson lopussa. Vakiintunutta rantaa ei pureta.

750–800 m. Uomaa levennetään kohti länsirantaa ja ranta-aluetta madalletaan. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. Isojen kivien yhteyteen jätetään/tehdään monttuja.

800–850 m. Uomaa levennetään kohti länsirantaa ja ranta-aluetta madalletaan. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin.

850–900 m. Uomaa levennetään länsirannalta. Väylää kivetään ja isoja pintakiviä asetetaan saaren ylävirranpuolelle. Saaren kärjen kohdalle teh- dään kynnyksiä ja parannetaan sivu-uoman vesitystä.

900–950 m. Sivu-uomaa kivetään ja levitetään koneella. Rehevään hiek- kasaareen ei saa kohdistaa tulvavirran painetta. Pääuomaan kynnystetään loivasti ja siihen siirretään isoja yksittäiskiviä lomittain padottamaan ja ohjaamaan virtausta.

950–1 000 m. Jakson yläosaan tehdään kynnys ja soraikkoja (5 m³). Länsi- rannan saarta puretaan osittain ja saaren ja rannan välinen uoma vesite- tään. Uomaa kivetään ja kynnystetään runsaasti.

1 000–1 050 m. Itärannan pengerrystä puretaan uomaan. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan isoin kynnyksin ja kivin. Uoman leveysvaihtelua palautetaan ja pienpoikasille tehdään ranta-altaita.

1 050–1 100 m. Rantojen perkauskiviä puretaan uomaan. Länsirannalta otetaan vain yksittäisiä kiviä rantavyöhykkeen yläpuolelta. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan isoin kynnyksin ja kivin.

1 100–1 150 m. Rantojen pengerryksistä puretaan vain yksittäisiä kiviä.

Jakson keskiosaa kivetään ja kynnystetään runsaasti. Kosken ja suvannon raja jää jyrkäksi. Suvantoon asetetaan pintakiviä.

(25)

1 150–1 200 m. Jakson yläosaan tehdään loiva kynnys. Suvantoon asetetaan pintakiviä ja tehdään/jätetään monttuja. Jakson keskiosalle tehdään niskakynnys, jonka alapuolta kivetään ja kynnystetään runsaasti.

1 200–1 350 m. Väylä kivetään ja virran kulkua hidastetaan kynnyksin ja isoin kivin.

1 350–1 480 m. Uomaan asetetaan isoja pintakiviä.

CC, Leinola RN:o 38:30

Muistutuksessa esitetyt toimenpiteet voidaan toteuttaa. Toimenpiteet edis- tävät Kutujoen kalataloudellista kunnostusta.

DD, Saarikoski RN:o 32:30

Maanomistajan kanssa ei ole tehty sopimusta. Maanomistaja ei ole jättänyt muistutusta. Maanomistajaa on kuultu erikseen ja suunnitelmaan on tehty muutokset kuulemisen perusteella. Maanomistajalla ei ole ollut korvausvaatimuksia. Saarikosken kunnostustoimenpiteisiin on esitetty muutokse- na, että paaluvälillä 150–250 mökin rantaan jätetään nykyinen suojakiveys.

MERKINTÄ

Ympäristölupavirastolla on tätä asiaa ratkaistessaan ollut esillä Petäjäkos- ken varrella olevan Petäjäkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupaa koskevan hakemuksen (Dnro Psy-2005-y-163) asiakirjat.

Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U

Pääasiaratkaisu

Ympäristölupavirasto myöntää Vaalan kunnalle luvan Kutujoen virtavesien kunnostamiseen Vaalan kunnassa ja hylkää hakemuksen osittain lupa- määräyksestä 1 ilmenevältä osin sekä töidenaloittamislupaa koskevalta osalta.

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu korvattavaa vahinkoa. Ennakoi- mattoman vahingon varalta annetaan ohjaus.

Luvan saajan on noudatettava jäljempää ilmeneviä lupamääräyksiä.

Lupamääräykset

Rakenteita koskevat määräykset

1. Kutujoen virtavesien kunnostus on tehtävä 19.1.2006 päivätyn hakemussuunnitelman liitteinä olevien piirustusten 4 a–4 j (9 karttalehteä) ja 4 l–4 n (3 karttalehteä) "Kutujoen virtavesien kunnostus. Työkohdekartta."

MK 1: 1 000 osoittamalla ja hakemusasiakirjoista muutoin ilmenevällä ta-

(26)

valla lukuun ottamatta Saarikoskea paaluvälillä 150–250, jossa tilan Saari- koski RN:o 32:30 mökin rantaan jätetään nykyinen olemassa oleva suojakiveys. Petäjäkosken kunnostus on tehtävä ympäristölupavirastoon 6.6.2006 toimitetun ja tarkistetun kunnostustoimenpideluettelon mukaan.

Autiokoskessa tilan Leinola RN:o 38:30 pikkuväylän avaus on tehtävä kun- nostushankkeen yhteydessä. Mainitut muutokset tulee tehdä niitä vastaa- viin työkohdekarttoihin, jotka on toimitettava ympäristölupavirastolle ja Kai- nuun ympäristökeskukselle valmistumisilmoituksen yhteydessä.

Kivetykset, kutusoraikot ja muut kunnostustyöt on tehtävä Kainuun ympä- ristökeskuksen ja Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen ohjeiden mukaisesti. Suunnitelmiin saadaan Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymäl- lä tavalla tehdä sellaisia vähäisiä muutoksia, joilla ei ole haitallista vaikutusta yksityiseen tai yleiseen etuun.

Otermajärven vedenkorkeuksia ei saa muuttaa kunnostustoimenpiteillä.

Kunnostettavien koskien niskoja saadaan kivetä alimpien vedenkorkeuksien vähäistä nostamista varten.

Rakentamisaika

2. Tässä päätöksessä tarkoitetut työt on saatettava loppuun neljän (4) vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi.

Työnaikaisten haittojen minimointi

3. Tässä päätöksessä tarkoitetut työt on toteutettava niin, ettei niistä aiheudu sellaista vahingollista seurausta, joka kohtuullisin kustannuksin on vältettävissä. Luvan saajan on huolehdittava siitä, ettei töiden aikana ve- sistön käyttöä vaikeuteta enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttami- seksi on välttämätöntä.

Luvan saajan on töitä suorittaessaan huolehdittava siitä, ettei työalueella olevia toisten omistamia rakenteita tai laitteita vahingoiteta. Työt on ajoitet- tava siten ja toteutettava sellaisilla menetelmillä, että veden samentuminen on mahdollisimman vähäistä. Töistä aiheutuvat välittömästi ilmenevät vahingot on viipymättä korvattava vahingonkärsijälle.

Viimeistelytyöt

4. Luvan saajan on huolehdittava työn jälkien poistamisesta vesistöstä.

Työkohteet on maisemoitava ympäristöön sopeutuvaksi.

Tarkkailumääräykset

5. Luvan saajan on tarkkailtava töiden vaikutuksia vedenlaatuun Kainuun ympäristökeskuksen ohjeiden mukaisesti.

Aloittamis- ja valmistumisilmoitus

6. Luvan saajan on ennakolta ilmoitettava töiden aloittamisesta Kainuun ympäristökeskukselle, Vaalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle

(27)

sekä Metsähallitukselle ja hankkeen vaikutusalueella toimiville osakaskun- nille.

Töiden valmistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle ja Kainuun ympäristökeskukselle kuudenkymmenen (60) päivän kuluessa työn päättymisestä lukien.

Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen

7. Luvan saajan on haettava kunnostustöiden vuoksi tarpeelliset rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevat toimitukset ja maksettava niistä aiheutuvat kulut.

Ohjaus ennakoimattoman vahingon varalta

Vahingonkärsijä voi hakea luvan haltijalta korvausta ennakoimattomasta vahingosta tai toimenpiteitä niiden poistamiseksi. Hakemus tulee tehdä ympäristölupavirastolle 10 vuodessa valmistumisilmoituksen saapumisesta tai sitä jäljemmästä kunnostustöiden valmistumisesta.

Myös viranomainen voi edellyttämättömien, yleiseen etuun kohdistuvien vahingollisten vaikutusten vuoksi hakea luvan haltijan velvoittamista vahinkojen vähentämistoimenpiteisiin samassa ajassa.

RATKAISUN PERUSTELUT

Pääasiaratkaisun perustelut

Kutujoki on luokiteltu luonnonsuojelullisesti arvokkaaksi pienvedeksi siellä esiintyvän keltakurjenmiekan vuoksi. Kunnostustöitä ei toteuteta keltakurjenmiekan esiintymisalueilla, eikä töillä ennakolta arvioiden ole vaikutuksia siihen.

Kunnostustyöt ovat tarpeen aikanaan uiton toimittamista varten tehdyistä perkauksista, muista uittoväylän kuntoonpanotöistä sekä muusta Kutujoen valuma-alueella vesistöä muuttavasta toiminnasta kalataloudelle, kalastuk- selle sekä vesistön virkistyskäytölle aiheutuneiden ja aiheutuvien haitallis- ten seurausten vähentämiseksi sekä aikoinaan osittain puutteellisesti to- teutettujen uittoväylän kunnostustoimenpiteiden täydentämiseksi.

Kutujoen virtavesien kunnostaminen parantaa arvokalojen kutumahdolli- suuksia, lisää poikastuotanto- ja oleskelualueita, kalansaaliita ja virkistys- kalastusmahdollisuuksia. Hanketta on pidettävä myös yleisen kalatalous- edun kannalta merkittävänä. Koskien kiveäminen hidastaa veden virtausnopeutta ja pienentää talvella sulana pysyvien alueiden pinta-alaa, jolloin todennäköisyys supon ja hyydepatojen muodostumiselle pienenee. Uoman kunnostamisesta aiheutuu tilapäistä veden samentumista, muttei kuiten- kaan vesistön pilaantumiseksi katsottavaa seurausta. Hakija on tehnyt sopimukset toimenpidealueilla maa- ja vesialueiden omistajien kanssa muutoin paitsi Petäjäkosken varrella olevan tilan Petäjäkoski RN:o 32:31 ja Saarikosken varrella olevan tilan Saarikoski RN:o 32:30 omistajien kanssa.

Hakija on mainittujen tilojen omistajien vaatimuksesta muuttanut hanke- suunnitelmaa. Tilojen omistajat eivät ole tehneet korvausvaatimuksia. Muu- tokset eivät vaikuta muiden etuun tai oikeuteen.

(28)

Ympäristölupavirasto katsoo, että hankkeesta koituvat hyödyt ovat huomat- tavasti suuremmat kuin hankkeesta aiheutuvat vahingot, haitat tai muut edunmenetykset ja näin ollen luvan myöntämisedellytykset täyttyvät.

Tässä tapauksessa ei ole kysymys pitkäaikaisista töistä eikä töiden aloit- tamisen lykkääntymisestä aiheudu luvan saajalle huomattavaa vahinkoa.

Lupa hankkeen toteuttamiseen on myönnetty vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla. Ottaen huomioon vesilain 2 luvun 26 §:n 1 momentin sään- nökset edellytyksiä töidenaloittamisluvan myöntämiselle ei näin ollen ole.

Lupamääräysten perustelut

Luvan saajan noudatettavaksi on annettu tavanomaiset määräykset työn huolellisesta suorittamisesta sekä yleisen ja yksityisen edun turvaamisesta.

LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA

1. Kainuun ympäristökeskuksen vaatimus tarkkailusta otetaan huomioon lupamääräyksestä 5 ilmenevällä tavalla.

2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen vaatimukset otetaan huomioon lupamääräyksestä 1 ilmenevällä tavalla.

3. AA ja BB vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksestä 1 ja pää- asiaratkaisun perusteluista ilmenevällä tavalla. Lisäksi viitataan ennakoimattoman vahingon varalta annettuun ohjaukseen.

4. CC vaatimus on otettu huomioon lupamääräyksestä 1 ilmenevällä tavalla hakijan suostuttua vaatimukseen.

PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus

Tämä päätös saadaan panna täytäntöön sen saatua lainvoiman.

SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET

Vesilaki 1 luku 23 c §, 2 luku 3 §, 6 § 2 momentti, 12 §, 14 a § 1 ja 2 momentti, 15 § sekä 16 luku 21 § 1 ja 2 momentti

Vesiasetus 85 § 1 momentti

KÄSITTELYMAKSU

Ratkaisu

Lupa-asian käsittelymaksu on 661,50 euroa.

(29)

Perustelut

Ympäristöministeriön asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan muusta vesilain 2 luvun mukaisesta hankkeesta perittävä käsittelymaksu on 490 euroa. Koska hakemuksen käsittelyn vaatima työmäärä on maksu- taulukossa mainittua ja maksun perusteena olevaa työmäärää suurempi, peritään maksu taulukon mukaista maksua 35 % korkeampana. Maksu on näin ollen 661,50 euroa.

Oikeusohje

Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteis- ta (1238/2003)

(30)

MUUTOKSENHAKU

Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla.

Jukka Sihvomaa

Mikko Keränen Jorma Rantakangas

Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet puheenjohtajana ympäristöneu- vos Jukka Sihvomaa sekä ympäristöneuvokset Mikko Keränen ja Jorma Rantakangas (esittelijä).

Tiedustelut: asian esittelijä, puh. 08 - 5348 500.

JR/es

Liite

Valitusosoitus